maanantai 16. syyskuuta 2019

Aurinkoa, porkkanaa, vettä ja yksi DIY-kukkanen!

(Kirja-arvostelu + DIY-vinkki)

Heli Laaksosen tuotanto on minulle tuttua vuosien takaa, mutta aina uusi kirja onnistuu iloisesti yllättämään. Niin nytkin. Elokuussa julkaistiin Aurinko. Porkkana. Vesi. (WSOY) - Se on runoteos aikuisille 8 vuoden tauon jälkeen. On melkein pakko pysähtyä ihmettelemään, onko siitä tosiaan niin monta vuotta, mutta niin se aina ajan kanssa tuntuu menevän...vuodet kiirivät yllättävän nopeasti. 

Minulle uutuuskirjan lounaismurre edustaa juurevaa kerrontaa, jossa elämä soljuu nokkelasti tärkeistä asioista hullutuksiin, ilon ja surunkin kautta. Herkullisen oranssin, mustan ja kullan värittämiin kansiin mahtuu sivukaupalla taitavaa oivallusta. On paikka paikoin hämmentävää, kuinka osuvasti sanamaija pystyy pukemaan elämän sanoiksi - erityisesti ne kohdat, joissa tarinat kulkevat kirjoittajan omaa ikää vanhempia polkuja. Paljon on nähty, paljon on opittu - kaikki on niin vahvasti elämänmakuista, että melkeinpä aistii ne tunteet, värit, tuoksut, maut ja äänet, jotka kuuluvat luotujen runojen ja sanojen ympärille.

Monet asiat muuttuvat ja elämme liki ainaisessa muutosten viidakossa. Jotain on kuitenkin sellaista, jonka toivoisi kestävän muutosten paineessa ja yksi sellainen on murre. Se on tapa erottua. Murteen lukeminen kysyy hieman lisää aikaa viestin sisäistämiseen, mutta luepa ääneen, silloin lukeminen antaa ainutlaatuisella tavalla toisenlaisen kosketuspinnan runon viestiin. Murteet ovat kielemme rikkaus.

'' Ei meijän kiält kukka viä.
Ei mahru taskuvarkaitten tasku.
Ei viarailt mailt hyäkkä ryävär.
Rahat vai sanat?

On jännä, kuinka alkaa ihan nähdä runojen hahmot silmissään. Kun lukee Helin tekstiä on hämmentävää tuon tuostakin pysähtyä "naulan kantaan" -tunteen äärelle. Osuu ja uppoaa, menee perille ja ymmärretään. Kirjan teksteissä ollaan aidosti läsnä. Ihminen ihmiselle ja ympäröivä luonto, maailma. "Meijän kyläs jokane henk on kallis".

Mitä nostaisin esiin?

Kirjan runot sijoittuvat 7 teeman alle. Ihminen, luonto, ympäröivä maailma, elämänviisaus, syvät tunteet ja niiden kirjo kulkevat kannesta kanteen. Aika ja elettävä hetki tuntuu joka solulla. Moni kohta on niin nerokas, ettei itse osaisi pukea ajatuksia niin mahtaviksi sanoiksi. Vai mitä tuumaat esim. teemasta "Vakaa ko kaksjalkane aaltojakkara"?

"Kui ei mul sais ol 6 vuat vanh puhelin, mut sun mailmankäsitykses saa ol satavuatias?"

"Täyty verkostoittu! Se on tätä päivä. Nyy mul on 3 241 verkko, mut ei ikinä aikka kalasta."

Kirjan runoista ehkä kaikkein eniten pidin Koulutalo 1908 -runosta. Sen ensimmäinen kappale on niin sydämeenkäypä. Ehkäpä siksi, että se tuo mieleen mummolani. Tähän runoon palaan uudelleen ja uudelleen, sillä sanoista kumpuaa hyvä mieli;

'' Jokane vanh talo
o hyväntoivonniämi.
Jokane vanh akkuna huuta:
Mul o ollu onni mukan!
Jokane vanh ovi juhli:
Olen kohtalon lempilaps!

Niin ihastuttavat sanat, että näistä voisi luoda huoneentaulun tai vaikka sellaiset teippitekstit vanhaan oveen, peiliin...jotta viesti pysyisi aina mielessä.

Runo Syrämien kirjois on julkaistu myös videona. Siinä runonkirjoittaja Helin kanssa esiintyy hevosmiähenä Kyösti Mäkimattila sekä suomenhevonen Varjo-Nova.

'' Mul riittä,
et olet mailmankirjois
ja senki jälkke, ko et enä siäl,
olet kirkonkirjois tuhanne vuat
ja syrämienkirjois
ain.

Monet osuvat sanat lämmittävät kuin syksyn ensimmäinen takkatuli, riemastuttavat kuin kevään ensimmäinen kukka.

Kirjan sivujen matkassa runot muovautuvat lukijan tavalla, mutta lisää sokerikuorrutetta on saatavissa lokakuussa alkavalta Aurinkokiarros-runorundilta. Uutuuskirja on Aurinkokiarroksen ytimenä - yllätyksellistä, intensiivistä ja mielenkiintoista lisää tuo tietysti aina live-esitys.


Kulttuurihaitarista (syksy 2019) bongasin valtavan hienon kuvauksen, mitä runokirjat merkitsevät Helille; 
- "Runokirjat ovat kuin kukkamulta fiikukselle". 
Mielestäni niin osuvan kuvaavat sanat, ettei siinä jää kerta kaikkiaan mitään epäselväksi.

DIY-kukka sanamaijalle

Päätin antaa sanamaijalle kukkakortin - toivottaa onnea ja menestystä uudelle runokirjalle. Koska Heli on vahvasti ihminen, joka arvostaa jo olemassa olevaa ja koittaa aina keksiä kaikelle uutta käyttöä sopivasti tuunaamalla. Minä päätin tarttua kukka-ajatukseen samoilla linjoilla. 

Olin kerännyt jemmaan muutamia pullokorkkeja tätä ideaa varten. Niitä löytyy ja kertyy helposti, sillä kaikkialla pyörii paljon pullonkorkkeja, joiden ei todellakaan tarvitse päätyä roskiin. Näinpä korkeista syntyi DIY-kukkakoru! Tämä on ihan ihka ensimmäinen pullonkorkkikukkaseni, mutta luultavimmin ei jää viimeiseksi.

Näitä tarvitsin

- 7 muovista pullonkorkkia
- voipaperia
- silitysraudan
- tussin
- mustaa nauhaa
- poran


Tässä säästetyt muovikorkit odottavat uutta käyttöä.


Asettelin korkit kukan muotoon voipaperin sisään.


...ja silitin korkit voipaperin välissä.


Kun silityskertoja oli tarpeeksi, korkit sulivat toinen toisiinsa tiiviisti kiinni ja kukan muoto alkoi selkiintyä. Mustalla tussilla lisäsin tehosteita ja kukkavaikutelmaa.


Yhteen terälehteen tein poralla läpiviennin ja siitä pujotin kaulanauhan kiinni kukkaan.


Aika kivasti se asettuu muovi ja ruostunut rautakin samaan kuvaan.


Tässä se sitten on kortti ja kukka Helille!
Nyt toivotankin vaan paljon paljon onnea ja huikeaa menestystä hienolle runokirjalle.

P.S kaikille Helin runojen ystäville muistutus -> 
Sanamaija lähtee Aurinkokiarros-nimiselle runorundille lokakuussa!

- "Sitä mää orotan ko lehm aamurehui", kuvailee Heli.


Vinkki ennen runorundia!
Turun Kirjamessut lähestyy!
Mukana yhteisellä osastolla Turun Messukeskuksen
A-hallissa Heli Laaksonen, Kyösti Mäkimattila ja Lauri Tähkä.

- Pe 4.10. runovuoropuhelu Heli & Kyösti (Agricola A-halli)
- La 5.10. runovuoropuhelu Heli & Lauri (auditorio)

- Oletko jo lukenut kolmikon uusimmat kirjat?
Heli Laaksonen - Aurinko. Porkkana. Vesi.
Kyösti Mäkimattila - Valoina toisillemme
Lauri Tähkä - Äärille

(Heli on ollut päältkattojana molemmissa kirjoissa.)

Minun kirjahyllyssäni on kaikki <3
- Onko sinun?

perjantai 6. syyskuuta 2019

Ensimmäinen Sibeliusboksini on valmis!

Suomen luontoa juhlittiin 31.8.2019. En nukkunut yötä ulkona, vaikka ajatus kovasti kiehtoikin. Sen sijaan nappasin palan luontoa mukaani. Ajattelin, että Sibeliusboksissa se kulkee mukanani vaikka maailman ääriin ja muistuttaa tärkeydestään.

Minun Sibeliusboksini näyttää tältä

Tiesitkö, että Jean Sibeliuksella oli tapana pitää taskussaan Suomen luontoa? Kaikki tärkeä, merkittävä ja sopiva mahtui yhteen tulitikkurasiaan, josta inspiraatiota kaivatessa saattoi ajatuksissaan matkata metsään. Vain nuuhkaisu ja hän pystyi palamaan metsän rauhaan, aistimaan luontoa ja saamaan voimaa. Vaikka siis Suomen luonnon päivä menikin, mikään ei estä keräämästä omaa boksia koska vaan.

Lähde siis metsään, katso ympärillesi. Ihaile, tunnustele, aisti ja kerää se pieni ja tärkeä kokoelma, joka mahtuu tulitikkurasiaan. Kokoa retkeltäsi se pieni osa, joka edustaa sinulle merkittävää suomalaista luontoa.

Tämä on oiva ajanviete lasten kanssa ulkoiluun. Kiva itselle pitkille matkoille mukaan ja miksei se voisi olla matkamuisto ihmiselle, joka on palaamassa luonnon keskeltä "kiviviidakkoon". Käytä mielikuvitusta!

Mikä herättää tunteita?
Mikä on paras muisto luonnosta?
Mikä edustaa sinulle tätä boksia?

Minun laatikkoni sisältö esittäytyy tässä:

- hento höyhen
- pietaryrtti
- männyn käpy
- kaarna
- tuohi
- havunneulanen
- pihlajanmarja
- naava
- tammenlehti

Juhli Suomen luontoa 31.8.2019

Suomalaiselle luonto on niin lähellä, ettei sitä aina edes huomaa. Se on kuin paras kaveri, jota alkaa kaivata vasta, kun siitä joutuu erilleen. Se on mukana kaikessa mitä teemme: ruoassa, puheessa, juhlissa, taiteessa ja leikissä sekä tietysti liikunnassa. Välillä käy niin, että tähän kaveriin menee myös hermot. Kun lunta tupruttaa silmien täydeltä, tai kun vettä tulee kesken kesähäiden, me kiroamme tuittupäistä luontoamme. Mutta kun sen kanssa pääsee taas liikkeelle, mieli virkistyy ja jalka nousee rivakammin. Saattaa vähän naurattaakin.
Jokaisella meistä on luonnon kanssa omat juttunsa. Sen kanssa tulevat tutuksi ikihonkien humina, aaltojen pauhu, kaupunkiluonnon öiset salat ja lähimetsän antimet. Mistä yksi etsii marjoja tai sienisopan aineksia, etsii toinen lepoa ja kolmas seikkailua. Näin kirjavaa kaveria kannattaa juhlia yhdessä.

Juhli Suomen luontoa 31.8.2019

Suomalaiselle luonto on niin lähellä, ettei sitä aina edes huomaa. Se on kuin paras kaveri, jota alkaa kaivata vasta, kun siitä joutuu erilleen. Se on mukana kaikessa mitä teemme: ruoassa, puheessa, juhlissa, taiteessa ja leikissä sekä tietysti liikunnassa. Välillä käy niin, että tähän kaveriin menee myös hermot. Kun lunta tupruttaa silmien täydeltä, tai kun vettä tulee kesken kesähäiden, me kiroamme tuittupäistä luontoamme. Mutta kun sen kanssa pääsee taas liikkeelle, mieli virkistyy ja jalka nousee rivakammin. Saattaa vähän naurattaakin.
Jokaisella meistä on luonnon kanssa omat juttunsa. Sen kanssa tulevat tutuksi ikihonkien humina, aaltojen pauhu, kaupunkiluonnon öiset salat ja lähimetsän antimet. Mistä yksi etsii marjoja tai sienisopan aineksia, etsii toinen lepoa ja kolmas seikkailua. Näin kirjavaa kaveria kannattaa juhlia yhdessä.
Alla olevista tapahtumavinkeistä saat ennakkokurkistuksen päivän tapahtumasuunnitelmiin. Poimi idea omaan tapahtumaasi, osallistu tapahtumiin tai lähde kaverin tai perheen kanssa luontoon yhdessä. Vie oma tapahtumasi jo kartalle ja saatat löytää tapahtumakumppanin tapahtumaasi. 

Juhli Suomen luontoa 31.8.2019

Suomalaiselle luonto on niin lähellä, ettei sitä aina edes huomaa. Se on kuin paras kaveri, jota alkaa kaivata vasta, kun siitä joutuu erilleen. Se on mukana kaikessa mitä teemme: ruoassa, puheessa, juhlissa, taiteessa ja leikissä sekä tietysti liikunnassa. Välillä käy niin, että tähän kaveriin menee myös hermot. Kun lunta tupruttaa silmien täydeltä, tai kun vettä tulee kesken kesähäiden, me kiroamme tuittupäistä luontoamme. Mutta kun sen kanssa pääsee taas liikkeelle, mieli virkistyy ja jalka nousee rivakammin. Saattaa vähän naurattaakin.
Jokaisella meistä on luonnon kanssa omat juttunsa. Sen kanssa tulevat tutuksi ikihonkien humina, aaltojen pauhu, kaupunkiluonnon öiset salat ja lähimetsän antimet. Mistä yksi etsii marjoja tai sienisopan aineksia, etsii toinen lepoa ja kolmas seikkailua. Näin kirjavaa kaveria kannattaa juhlia yhdessä.
Alla olevista tapahtumavinkeistä saat ennakkokurkistuksen päivän tapahtumasuunnitelmiin. Poimi idea omaan tapahtumaasi, osallistu tapahtumiin tai lähde kaverin tai perheen kanssa luontoon yhdessä. Vie oma tapahtumasi jo kartalle ja saatat löytää tapahtumakumppanin tapahtumaasi. 


Kaunis pieni ja sievä kokoelma. Ihania värejä!



Normaaliin tulitikkuaskiin mahtuu aika paljon kaikkea. Suuressa metsässä on paljon pientä.



Halusin tehdä omasta Sibeliusboksistani hyvinkin Sibelius-henkisen ja käytin kanteen ottamiani kuvia Sibeliusmuseo-visiitiltä. Oletko käynyt ko. museossa Turussa?


- Oletko tehnyt Sibeliusbokseja? Tai jollet...innostuitko ajatuksesta nyt?

lauantai 31. elokuuta 2019

Oletko jo kokeillut? Mini DIY-kukkakimppu

Muinaistulien yö, Venetsialaiset, kesä loppuu...yhdellä viikonvaihteella on monta kuvausta. Niinkö se sitten on, että kesä loppuu? Ainakin kalenteri haluaa sitä viestiä, mutta otetaanko aiheesta koppi? No, olkoon niin. 

Minikimppu kesän loppumiselle

Tänään aamulla kuljin koiran kanssa katse hyvinkin maahan suunnattuna. Se ei kuitenkaan tarkoita, että fiilis olisi allapäin ja siipi maassa. Päinvastoin! Ajattelin nimittäin juhlapäivän kunniaksi sitoa pienen syyskimpun. Ja todellakin pienen, sillä mitaksi kaavailin vain muutamia senttejä.

Minikimput ovat yhä kovasti IN. Somessa pyörii monet lukuisat söpöt pikkukimput kämmenellä tai nukella. Niistä saa parhaiten käsityksen, kuinka pienestä sidonnasta on kyse. Tämä vaatii hieman sorminäppäryyttä ja sopivan pienikukkaisia kukintoja onnistuakseen. Ihan parasta on kokeilla itse, kuinka pikkunäpertely oikein onnistuu. Hauska tuliainen esim. nukkekotiharrastajalle.

Tämä idea ei paljon tekstejä kaipaa, sillä kuva kertoo juuri tässä DIY-puuhassa enemmän kuin tuhat sanaa.

Minä käytin näitä:
- sakset
- henkäyksen ohutta värillistä (vihreä) rautalankaa
- kauden kukkia

- Oletko sinä koskaan tehnyt minikimppuja?


Ensimmäiseksi kuvaksi valmis työ. Sidottu kimppu sateen kirkastaman kylpytynnyrin kannen päällä kumiankkojen seurana.


Tästä lähdettiin. Työvälineet valmiina - kukat, sakset ja rautalanka.


Aika herkullisia värejä löytyy vielä elokuun lopulla.


Ja sitten vaan sitomaan kimppua. Kukkaa ristiin toisen päälle.


Oli pakko vetäistä hanska käteen, jotta kimppu saisi täyden huomion.


Näin pieni siitä tuli. Kyllä tätä sidonnallisesti voi hyvinkin miniksi kutsua.



On se pieni vaan jotenkin niin suloista katsella. Käsi antaa niin hyvin käsitystä kukkakimpun pienuudesta. Mutta hitsi vieköön, onko mulla näin pientä maljakkoa...?
No, aina sitä löytyy joku hajuvesipullon korkki ja sittenhän kyseessä onkin jo täydellinen design-maljakko :)


Tässä se nyt on ihan yksikseen. 
Hyvää elokuun viimeistä päivää, viikonloppua ja alkavaa syksyä!

Tykästyitkö? 
Oletko kokeillut itse?

maanantai 26. elokuuta 2019

Mitä kiinnostavaa löytyy Tallipihasta?

Kesällä 2018 tulin Tallipihalle ensimmäistä kertaa. Nyt kesällä 2019 toista kertaa. Ensi kesänä...no, mitä luultavimmin - kolmatta kertaa. Väliin sopisi kyllä yksi talvivisiittikin, mutta katsotaan kuinka ensi talvena käy, pääsenkö. Joulu aiheena houkuttaa aina.

Tallipihan juuret ovat kaukana 1800-luvulla, mutta yhä tuo puutalomiljöö on eloisa kuin vuosikymmeniä sitten. Finlaysonin puuvillatehtaan patruunan Nottbeckin asuinpalatsin yhteyteen kuulunut Tallipiha on entinen hevosten ja palvelusväen alue. Nykyään paikka toimii idyllisenä ostos- ja tapahtumapaikkana. Meidän poppoon visiitin aikaan siellä ei ollut mitään erityistä teemaa menossa, mutta ei sitä kaivattukaan. Kaunis päivä, ihana miljöö ja kiireettömyys - oli mukava kulkea puodista puotiin ja istahtaa pihapenkeille. Tämä on varmasti yksi Tampereen idyllisimpiä ostospaikkoja, mutta täällä viihtyy toki ihan vain ihastellenkin.

Viimeksi kuvailin paljon pihaa ja sen taloja. Nyt kamera kohdistui enemmän siihen, mitä löytyi talojen sisältä. Ja vaikka aurinko on korkealla, kesä kauneimmillaan...on joulu aina mielessä!

Mitä Tallipiha tarjoaa?

Vanhassa muistissa oli ensimmäisen visiitin omat suosikit, mutta uteliaisuus heräsi myös sen suhteen mitä uutta on tarjolla. Käsityöläisten kauniit luomukset omat mukavia niin itselle kuin lahjaksikin. Silmä lepää jopa suklaassa. Katsotaanpa tässä visiitti kuvina:


Pihalla tapaa myös eläimiä. Lapsille aivan huippu juttu.


Ja kaikille kotipuutarhureille on ruukkukaupalla kesäkukkia ihailtavaksi. Miten hyvin ne sopiikaan tänne vanhojen puutalojen sisääntulojen yhteyteen.


Jo kuisti on täynnä kaikkea kiinnostavaa. Astu sisään Nooran putiikkiin!


Symppikset avainkaulanauhat odottavat avaimia. 
Joskus lapsena odotti sitä aikaa, kun ei tarvi enää pitää avaimia kaulanauhassa - Voi, kunpa saisikin avaimet farkkujen taskuun. Kun vuodet vierähtivät sai jännästi huomata, kuinka suorastaan rakastikin erilaisia, värikkäitä nauhoja ja mikä parasta, nyt niitä on monta.


Lapsille ja lapsenmielisille Lego-sormuksia. Aika kivoja värejä oli tarjolla näissä Lego-palasissa. Kotiin lähti turkoosi, mutta olisi voinut lähteä ihan kaikki. Näissä on hyvä pilke.

Usein suunnittelen tekeväni itse Lego-koruja, mutta mistä ihmeestä saa näin upeita värejä?


Suklaa on hyvää, mutta kun se on vielä kaunistakin tulee vaikeus valita. Aina ei tarvi kaikkea ostaa kahmalokaupalla. Muutamat herkulliset valikoidut suklaapalat ovat ihan riittävät kauniisti pakattuina.


Suklaapuodin valikoima on makeimmista makein. Jo ovea avatessa tulvii vastaan kaikki ihanat tuoksut. Täältä löytyisi kyllä kauneimmat mahdolliset joululahjasuklaat...



ChokoMe-suklaat ovat kuin taideteoksia. Marjoja, pähkinöitä, ruusunlehtiä...


Tuula Pajun lasikorut ovat niin kauniin loistavia, ettei ole helppoa valita vain yhtä suosikkia. Kiva lahjavinkki. Värien ystäville. Nämä takuulla huomataan. 



Pieniä kauniita esineitä nukkekotien ystäville.


Niin taidokkaita keinutuoleja, jotka olivat ehkä reilut 10 cm korkeita. Hmmm...jouluasetelmiin. Jes!


Lasikukkien välistä voi kurkata pihalle. Kukat ovat muuten ihan valloittavia, kun auringonsäteet osuvat terälehtiin. Näitä pitää olla monta, jotta näky olisi runsas.


Metallirasiat ovat ihan parhaita, niille on jatkokäyttöä vielä sittenkin, kun sisältö on syöty.


Tässä nyt ihan vaan näytille, mitkä suklaat lähtivät tuliaisiksi kotimatkalle. Ei ihan heti tohdi syödä. Liian kauniita popsittavaksi?


Voi kunpa nyt saisin aikaiseksi mennä tänne joulun korvalla. Nämä on oikeasti mitä ihkuimmat suklaat lahjaksi.

Tällaista tällä kertaa. Ai niin, ostin yhden ihanan pelin. Se herätti paljon DIY-ajatuksia. Peli tullee lähihetkinä instan puolelle. Seuraa siis myös Oli aika -blogin instaa.

Jouluna tavataan?

- Oletko sinä käynyt joskus Tallipihassa?

torstai 15. elokuuta 2019

Ensimmäistä kertaa Zsarissa!

Pidätkö uusista paikoista, ripauksesta ylellisyyttä ja "paljon saman katon alla" -ajatuksesta? Jos vastaat kyllä, tämä olisi luultavasti sinun paikkasi. Minä olin pakahtua uteliaisuudesta, sillä tänä kesänä pääsin ensimmäistä kertaa Zsariin! Olin jotain jo kuullutkin marraskuussa 2018 Vaalimaalla, Virolahdella avatusta Zsar Outlet Villagesta, mutta nyt oli aika tutustua kohteeseen ihan paikan päällä. Ja kyllähän tämä Suomen ensimmäinen outlet-kauppakeskus minulle varsin ainutlaatuisena avautuikin.

Paljon ihastelua ja vähän ostoksia

Kotoa käsin ajatellen paikka on kaukana, mutta Helsingistä matka taittuu n. 1,5 tunnissa. Jopa ilmaisia bussikuljetuksia on tarjolla pääkaupungista. Meidän seurueelle tämä on etäisyyden vuoksi kuitenkin selvästi jo "matkakohde" ja hyvinhän se päivä sujahtikin tutkiessa tarjontaa liikkeissä, jotka lähes kaikki ovat rakentuneet jonkin yhden brändin ympärille.

Houkuttimena on tietenkin hinta, sillä tuotteiden hinnat ovat kymmeniä prosentteja edullisempia kuin normihinnat. Villagen oman tiedotteen mukaan aina 30-70% normihintoja alhaisemmat. Helposti siinä saattaa hurahtaa prosentteihin, mutta pienellä suunnitelmallisuudella ei kuitenkaan tule tehtyä vääriä valintoja eikä edes heräteostoksia. Koulujen alku ja uudet kouluun tarvittavat jutut pyörivät mielessä ja olihan siellä myynnissä hienoja lenkkareita, kouluhupparia, reppua jms. Kiehtovinta oli ehkä juuri ne brändit, joita ei Suomessa muualta saa. Omiksi suosikeiksi nousi tarjonnasta Armani outlet, Braccialini, Lindt (Lindtillä oli huippuhyvässä tarjouksessa melonin kokoiset pallot, jotka olivat täynnä herkullista maitosuklaata) sekä Nordic Beauty Consept X Lumene (jossa nimestään huolimatta oli tarjolla laaja valikoima mm. Korean ykköstuotemerkeiltä Tony Molylta ja Kocostarilta).

On sulla pokkaa 

Tovi sitten lomareissulta ostettu suosikkikassi on hajoamassa kantohinnoistaan, joten sopiva uusi oli ajatuksissa. Lopulta kohdalle osuikin aika hauska löytö. Laukku, jolla oli myös oma tarinansa, sillä Braccialinin "Stars in Love" -laukkusarja on omistettu maailmankuuluille tähdille / hahmoille ja heidän rakkaustarinoilleen. Valikoimaan kuului mm. Salvador Dalin ja hänen Gala-vaimonsa romanttinen tarina sekä John Lennon & Yoko Ono, Elvis Presley & Pricilla, Tarzan & Jane...Oma laukkuni on musta, mutta värikkäällä kuvalla ja aiheella se ei todellakaan katoa mustien kassien massaan - Charlesin ja Dianan hääjuhlat pitävät siitä huolen. Vanha työkamu sanoi kerran "mieluummin överit kuin vajarit" ja se taisi nyt todellakin toteutua tässä kassissa, sillä seurueemme totesi tämän ostoksen nähtyään "on sulla pokkaa". No, kai tässä täytyy tunnustautua hieman räväköiden värien ja hauskojen kuvien ystäväksi. Pokka pitää.

Ylellinen outlet-paratiisi

Zsar ei ollut niin suuri kuin olin mielikuvissani maalaillut, mutta olihan se tutustumisen arvoinen. Rakennusten arkkitehtuuri, empire-henki, näyttävät kukka-asetelmat, siisteys, koristeelliset lyhtypylväät ja palatsimainen sisäänkäynti saivat kyllä ihan toisenlaisen tunnelman jo alkumetreillä, mitä nyt kauppakeskus ajatuksena yleensä synnyttää. Tämä outlet-paratiisi henkii ylellistä luksusta, etenkin kun astelee alueelle ison kultaisen kruunun alta. Piti oikein hieraista silmiään, sillä ei tämä ihan suomalaiselta vaikuttanut.

Odotin ehkä jonkinmoista väenpaljoutta, mutta aika väljästi ja rauhassa sai kyllä paikassa kulkea. No, ehkä asiaan vaikutti arkipäivä ja aamupäivän tunnit. Ruokapaikat jäivät testaamatta, sillä istuimme vain kahvikupposien äärellä, mutta toivon kuitenkin, että jouluihmisenä minulle avautuisi vielä mahdollisuus päästä näkemään, miltä Zsarin joulu näyttää. Ehkä myös silloin olisi aika pysähtyä ruuan äärelle.

Kokonaisuutena kiva kokemus, jonne mieluusti menen joskus uudelleen. Nappasin muutaman kuvan, jotta kuvat kertoisivat enemmän. Olin lisäksi niin utelias, että hain tiedonjanoisena verkosta faktapaloja, miten tämä "pieni pala Pietaria" on rakentunut - sen julkisivut, viimeistellyt koristeet kuten leijonanpäät seinillä ja rakentaminen kaiken kaikkiaan. Aika kiinnostava tiedonjyvänen löytyikin. Kurkkaa tästä.

Meidän poppoomme onni oli saada matkaan mukaan opas, joka asuu Virolahdella ja tuntee kaiken kuin omat taskunsa. Paljon uutta ja ihmeellistä, hienoja muistoja on tästä upeasta, päivien reissusta kotiin viemisiksi jäänyt, joista Zsar oli yksi kohde. Mutta tämän postauksen yhteyteen sopii liittää kiitokset Tarjalle juurikin Zsar-kyläpäivästä!


Sisääntulo tuntuu niin ylelliseltä.


Zsarin valtaistuin. 
Vaalimaa ja Virolahti ovat kiinnostavia paikkoja. Tänne liittyy paljon mielenkiintoista historiaa kuten se, millaiset muistot Keisari Nikolai II jätti Virolahdelle. 


Täältä voi ammentaa ideoita myös omille pihoille. 
- Kuinka näyttävää onkaan tuollaiset ihmisen kokoiset ruukut ryhminä.


Jos kävely kylässä käy raskaaksi hellesäällä, aina voi istahtaa ihastelemaan kaikkea ympärillä. Harkittuja yksityiskohtia.


Zsarin omia nimikkolaseja.


Suklaamereen on aina niin suloista sukeltaa. 


- Skool makealle päivälle!


Parit pelit käyntiin...



...ja pullakahvit.


Täältä se laukkulöytö lähti matkaan. Ja muutakin värikästä ihmeteltävää tuntui olevan yllin kyllin.


Nämä upeat amppelit keinuivat siellä täällä pylväissä ja herättivät koko kävelykadun täydelliseen kesäloistoon.


Kyltti kertoo; "Paras euron kurssi maailmassa - Zsar outlet village"


Kumpaan suuntaan?


Kyllä uuden laukun kanssa kelpaa kulkea.


Stars in love - Charlesin & Dianan häät kulkee nyt mukana.

- Oletko sinä käynyt Zsarissa, Vaalimaalla?