sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Oli aika -blogin 4-v. synttäriarvonta suoritettu!

Sydämellinen kiitos teille kaikille, jotka osallistuitte Oli aika -blogin 4-vuotissynttäreiden kunniaksi järjestettyyn arvontaan!

Eilen satoi vettä, tänään on tupruttanut lunta. Tuulee, on märkää ja kevät tuntuu olevan viikkojen päässä. No, ei haittaa! Mieli on täynnä aurinkoisia ajatuksia. Turun Messukeskukseen on nimittäin tulossa Piha & Puutarha - Mökki & Meri -tapahtuma 29.-31.3.2019.
- Kiitos Turun Messukeskus!

Arpaonni suosi seuraavia:
- Armi Intonen 
- Nanne - Elämää Koivurannassa

Molemmille voittajille lähtee 2-hengen lippupaketti messuille. Onnea!

Tulkaa nauttimaan kevään tarjonnasta! Sitä odotan minäkin, vaikka kotipihan tunnelmat ovat kieltämättä melkoisen talvisia. Kurkkaa video!





Minulla alkaa olla jo saappaat ja työvälineet valmiina kevääseen. Tässä muisto viime vuoden messuilta!

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Monta hyvää syytä poiketa Turun Messukeskukseen!

Sateisen lauantaipäivän mitä parhainta antia edusti ehdottomasti monet aurinkoiset asiat saman katon alla. Minun kompassineulani nimittäin johdatti tänään Turun Messukeskukseen, Turun Taide- ja Antiikkimessujen sekä kädentaitomessujen pariin. 

Messut avoinna vielä sunnuntaina 17. maaliskuuta!

Bloggaajapassilla suuntasin avoimin mielin kohti uutta ja vanhaa. Intohimoinen harrastushenki, keräilyn satumainen maailma ja tekemisen ilo tarttuivat helposti puseroon - koskaan ei lähde "tyhjin käsin". Täällä on kaikkea mitä voi toivoa ja kaikkea sitä, mitä et uskalla edes unelmoida.

Mistä DIY-henkinen ihminen innostuu tarjonnassa? Katso alta, kuinka minun messuretkeni sisälsi paljon hyvää, jota tallensin kuviksi ja ideoiden muistikirjaan.


Heti sisääntuloaulassa yleisön vastaanottaa virkkauksin peiteltu traktori ja Esla-potkukelkka. Miten värikkäät!


Tämä pehmeä suloinen amppari saa kummasti korvissa soimaan Villen & Pinjan laulun "Krokotiili" ...Sul on kukkamekko päällä, mut sul on ampiaisen sielu ja piikki pistää, piikki pistää...


Voisikohan joku ajaa tämän traktorin juuri meidän pihaan? Sille olisi paikka valmiina ;)


Jos joku haarukka, veitsi tai lusikka on hakusessa, se luultavimmin löytyy täältä.


Tovi sitten kotiutin vanhan kristallikruunun, joka oli hienossa iskussa. Jos joskus sattumalta käy niin, että joku kristalli katoaa, niin näiltä messuilta löytyy tilalle korvaavia vaihtoehtoja.


Hetki sitten tutustuin Sibelius-museoon, joka on erikoisin soittimin esillä myös messuilla.


Jos tämä kuva vetoaa sinuun, kannattaa ottaa Firskarsin Antiikkipäivät suunnaksi 4.-7.7.2019. 


Tiedätkö, mitä nämä koirat haluavat kertoa? 
Ole utelias ja katso tästä.


Vanhojen autojen ystävä voi olla varma, että täältä löytyy upeita kaaroja.


Kaiken vanhan keskeltä voi bongata kivoja karkkiaskeja. 
Alkaako jo mielessä pyöriä sanat: Ota Pax, ota Pax, ota Fazerin Paxia kaks?


Nukkekodin tarvikkeet ja minimaailmat ovat ihastuttava kokonaisuus, joita ei voi kiireellä ohittaa. Huomaa kuvassa nuo rikkimenneet kananmunat! Niissä keltuainen on tulitikun päätä pienempi.


Pöydällä tuttuakin tutumpi Brion musta koira, jonka pituus on n. 1 cm. Taitavan työn takana Raunistulan nukkekotikerho. Kokonaisen Kaikkien aikojen joulu - Raunistulan hiiret Korvatunturilla -miniatyyrimaailman tekoon meni aikaa n. 7 kk ja tekemässä oli 10 hengen työryhmä. Olen sanaton.


Joulupukin pajan muistitaululle sai tihrustaa - totta se on: 
"Pikkujoulujuhlat siirretään tammikuuhun 2019!" :D
Tekijäryhmältä sain kuulla, että ensi joulun suunnitelmat ovat jo käynnistyneet. Seuraava ryhmätyö tullee jälleen turkulaisen Elvina Cafen ikkunaan, joten almanakkaan muistiin!


...vasaran koko ehkä puolet tulitikusta.



...vihreät kuulat pienempiä kuin tulitikun pää.


Jos miniatyyrit kiinnostavat - Näitä näyttäviä kokonaisuuksia on esillä messukeskuksessa useita. 




Joulupukin pajalla on täysi työ päällä. Liukuhihna oikeasti liikkuu, täällä.


Rakkautta ensisilmäyksellä <3 iki-ihana uutuus, pehmeä ja lenkkimäinen, Alize Puffy. Sormineulontalanka on 100% mikropolyesteriä ja 100 g / kerä = 9,2 m = 3,50 e. Neulontaohjeen nähtyäni olin valmis kokeilemaan tätä lankaa itsekin. Tästähän voisi tulla ihan pehmeä ja lutunen huivi. Kotiin lähti kirkas keltainen ja vaaleanharmaa.


Tämä herättää kyllä sisäisen kässäilijän <3


Kevään luultavasti makeimmat korvikset saattaisi olla juurikin nämä karkkiautomaatit!


Vaikka olen koiraihminen, on nämä kissat suorastaan valloittavia.


Oiva Toikka on vuosia kuulunut lasitaiteilijoista suosikkieni joukkoon. Välittömästi huomio jumittui oikealla olevaan valkoiseen kukkomaljakkoon. 

Se on uniikki kappale. Jos nyt ihan oikein muistan; tehty Kotilieden Kieku ja Kaiku -toimitukseen. Oiva toimitti linnut paikalle itse, mutta nyt yksi liitelee vapailla markkinoilla. Siis todellinen harvinaisuus, joka ei kuitenkaan laskeutunut meille suuresta kiinnostuksesta huolimatta. 


Mikki Hiiren ystäville!


Tämä vanha puhelinkoppi vie aatokset vanhan kamun kotiin. Heillä oli huima erikoisuus; eteiseen oli kaappien väliin rakennettu ihka oikea puhelinkoppi. En ollut koskaan missään kodissa sellaista nähnyt. Ainutlaatuinen näkymä, kuten nyt jo tämäkin.


Kotona ostoskassista löytyi kaikenlaista - ontelokuteita ja puuhelmiä ulkoamppeleita varten, pikkukukkia ja porkkanoita miniatyyritöihin, lenkkilankaa sormineulontaan, levymessujen puolelta Mestarit Stadionilla -dvd (Kirka, Hector, Pave Maijanen ja Pepe Willberg 5.8.1999), puisia korviksia ja hei...HYMYPOIKAPATSAS!


Joko olet käynyt messuilla? Jollet huomenna ehtii!

torstai 14. maaliskuuta 2019

Yllätysten kulttuuripäivä

Viikonloppu. Aurinko paistoi ihanan lämpimästi, mutta olo oli kehno. Flunssa koitti saada otetta ja veto oli hakusessa, mutta ilman suuria ponnistuksia päivä oli mitä parhain kulttuurille.

Ihmisen näkyvyyden ja näkymättömyyden pohdintaa 

Perheen juniorin kanssa lähdimme etsimään jotain piristävää päivään ja tulihan sitä, vaikka myös pienoisia yllätyksiäkin. Ensimmäiseksi päätin käydä kirjastossa tsekkaamassa, mikä on maaliskuinen tilanne esikoiskirjailija Noora Vallinkosken Perno Mega City -kirjan saatavuudessa. Kuvittelin viime syksynä ilmestyneen kirjan olevan jo suhteellisen helposti saatavilla, mutta vielä mitä! Hakukoneella sain eteeni silkkaa faktaa, joka kertoi, että ennen minua kirjalle on jo 256 varausta. Nopeasti todettuna oli varmaa, ettei ihan heti ruveta kirjaa lukemaan, mutta olihan se sanomattakin selvää, että kiinnostukseni vain kasvoi. Kirjassa Noora palaa oman lapsuutensa maisemiin 1980-luvun turkulaiseen lähiöön, Pernoon. Tarina avautuu niin aidosti, että romaani on jopa joutunut poliisin tutkittavaksi, sillä jotkut pernolaiset ovat tunnistaneet itsensä kirjasta, vaikka kirjailija onkin sanonut, ettei teos kerro todellisista henkilöistä.

Perno Mega City -kirjassa seurataan päähenkilön Hannan kasvutarinaa, jonka elämässä riittää monenlaisia haasteita. On sairautta, kurjuutta, köyhyyttä...mutta silti kaikki ei näyttäydy toivottomana, aina jonkun vaatteet tuoksuvat ihanasti Omo Colorille, penaalissa on hajukumeja, Oiva Toikan linnut istuvat kauniisti hyllyn reunalla ja musiikista lumoutuneena kasetille nauhoitetaan Alphavillea.

Voin jo nyt tuntea, kuinka tämä kirja tulee synnyttämään suuria tunteita, vaikkei paikkaan mitään omakohtaista kokemusta olekaan. Jos muutama kuukausi sitten istuin teatterin penkissä katsomassa lähiömiljööseen keskittyvää Varissuo-näytelmää Turun kaupunginteatterissa, niin tämä kirja lienee mitä loistavin valinta jatkaa sinänsä kiehtovaa lähiöteemaa. Mutta ei aivan vielä. Ihan muutama muu käy romaanin läpi ennen minua. Odottavan aika voi olla pitkä. (Noora Vallinkoski kertoo kirjastaan täällä).

Kirjaston sisäpihalla sijaitsevan Sirius kahvilan suloisessa lämmössä nautimme makoisat lohiateriat ja ihastelimme pieniä yksityiskohtia, kuten seinillä villisti vilistäviä sormikkaita ja lapasia, ikkunalla jämäkästi jököttäviä saappaita ja kukkaruukkua, joka näyttää suunnitellulta, mutta voi yhtä hyvin olla vahinkoteos. Näistä elementeistä ammentaa helposti ideaa myös DIY-ihmisen uusiin suunnitelmiin.

Ensimmäistä kertaa Turun Sibelius-museossa

Alkuvuodesta hankkimani museokortti on helppo menolippu kohteesta toiseen. Tällä kertaa nenä näytti Turun tuomiokirkon suuntaan, sillä siellä sijaitsee myös Sibelius-museo. Museo, jossa en ole koskaan ennen käynyt kunnolla sisällä, mutta ulkopuolella senkin edestä. Nimittäin se hetki keväästä, jolloin lämpöaalto ryöpsähtää ilmoille viileyden jälkeen on alueella satumainen. Väkeä valuu läheltä ja kaukaa katsomaan, kuinka jokivarren lukuisat kirsikkapuut puhkeavat kukkaan. Sibelius-museon rinne hehkuu vaaleanpunaisin kukin ja kaikki haluavat tuon kukikkaan selfien. Se on epätodellisen kaunis hetki keväässä ja vinkiksi, jollet ole koskaan tätä kokenut, se on luultavimmin tarjolla taas toukokuun alkupuolella säiden mukaan.

Veikkaanpa, että Sibelius-museo on yllättävän monelle turkulaiselle vieras, vaikka sijainti onkin melkoisen keskeisellä paikalla ydinkeskustan tuntumassa.

Miksi Sibelius-museo sijaitsee juuri Turussa? Sibelius-museo perustuu Åbo Akademin professori Otto Anderssonin kokoelmiin, joista suuri osa liittyy nimenomaan Jean Sibeliukseen. Sibelius ei ole koskaan asunut Turussa, mutta on antanut luvan museolle käyttää nimeään. Lisää historiaa löytyy täältä.

Me käymme sisään museoon tutustuaksemme mittavaan kokoelmaan historiallisia soittimia, tarjolla on musiikkikulttuuria Suomesta ja maailmalta, sekä Sibeliuksen elämään. Mennyt aika elää vitriineissä. Ennen musiikin kuuntelu vaati hieman vaivaa, mutta nykyään musiikkia tuntuu olevan kaikkialla. Jo kännykät vievät musiikin mukanamme lähes minne vain. Hiljaisuutta voi olla jopa vaikea löytää. Musiikki on elämässämme mukana myös visuaalisesti ja tuttuja musiikkiin liittyviä henkilöitä voi tulla vastaan kahvipaketissa (Jari Sillanpää), maitotölkissä (Sturm und Drang), karkkiaskissa (Elvis)...lähes, missä vain.

Kierroksen päätteeksi on mukava istahtaa museon konserttisaliin. Rauhallinen musiikki ja upeat seinät tarjoilevat sopivan rauhoittumisen hetken kiireen keskelle. 

Pois lähtiessämme katse kiinnittyy myyntipisteen tuotteisiin. Pääsiäisen lähestyessä olisi ollut hauska ostaa värikkäitä rytmimunia, mutta sinne ne kuitenkin jää odottamaan muita muusikoita. Edes Sibeliuksen boolireseptikortti ei lähde matkaan, vaikka keittiötauluna kiva olisikin.

Jano.
On aika poiketa kupposen äärelle.
Samalla huomaan vieraskirjan alla pienen kätkön ja toivotuksen: "Hyvää nojatuolimatkaa löytäjälle!"
Hienoa!
En saanut Perno Mega City -kirjaa lainaan, mutta kohdalleni osui "Happy bookcrossing!". Nyt Marjo Isopahkalan Kumisaapasrakkaus-runoja -kirja vie minut nojatuolimatkalle.


Tämä rakkaus on vanha sauna,
pihakaivo ja hiekkatie.

Kulttuuripäivä päättyy Fikaan

Museokierroksen jälkeen on sopiva hetki poiketa kadun toisella puolella sijaitsevaan kahvila Fikaan. Kuppi teetä ja sympatiaa on aina paikallaan ja kyytipojaksi palaset mutakakkua. (Aiempi Fika-postaus).


Ei tätä kirjaa tuosta vaan kirjastosta saa. Pitäisiköhän oikein ostaa omaksi? Olen kuullut, että kieli on täynnä herkullisia kuvauksia, oivaltavia sanoja, autenttisuutta.


Kirjaston viereisen Sirius kahvilan hauska asetelma - sattuma vai tarkoitus?


Näissä saappaissa voisi hyvinkin olla kasveja aurinkoisella Siriuksen ikkunalla.


Sormikkaat ja vanttuut vilistävät seinillä. Näiden tekoa olisi hauska kokeilla itsekin. Ehkäpä kesällä ulkona...



Nyt lähti lapasesta!


Sibelius-museon vitriineissä upeita soittimia.


Tällainen kuvakulma on viehättänyt aina, miksei siis tänäänkin.


Sibelius-museon perustajan, professori Otto Anderssonin ohi voi vilkaista museon puutarhaa ja talvista Aurajokea.

"Uskon hyvän tahdon ja hyvien ajatusten
olevan sellaisia voimia, 
jotka jäävät elämään vielä senkin jälkeen,
kun kertojan ääni on sammunut."



Konserttisalin tunnelma on hienostunut.


Museossa on paljon kauniita yksityiskohtia.


Tuttuja musiikkiin liittyviä henkilöitä voi tulla vastaan kahvipaketissa (Jari Sillanpää), maitotölkissä (Sturm und Drang), askissa (Elvis)...



Näitä kuvia katsellessa, mietin mitä mahtaa olla viikonloppuna esillä erikoisten soitinten näyttelyssä Turun messukeskuksessa?

 



 

Sibelius oli tarkka tyylistään, tutut asusteet hattu ja kävelykeppi ovat mukana monessa kuvassa, tässä kauniissa maisemassa, Ainolassa



Ehkä vielä haen tämän boolikortin.


Varför inte kombinera ett besök på museum och kafé?


Fikan pöydässä yritän selättää flunssaa ja suunnittelen nojatuolimatkaa. Bookcrossing - Kumisaapasrakkaus täältä tullaan! Pian vapautan sinut seuraavalle, mutten kerro missä.

Kulttuuripäivän lopuksi;

- Oletko sinä jo lukenut Perno Mega City -kirjan?
- Oletko sinä käynyt Sibelius-museossa?
- Joko sinulla on museokortti?