torstai 9. toukokuuta 2019

DIY-julistetaulu

Lahjaksi vai ihan vaan itselle - vaalimaan muistoja, luomaan pysyviä muistijälkiä ohikiitäneistä hetkistä tai värittämään arkea silloin, kun päivät väriä kaipaavat. Tämä voisi olla sopiva. DIY-julistetaulu syntyy juuri siitä, mistä sen haluat syntyvän.

Äitienpäivälahjaksi voi tulla kiire, mutta poimipa tämä idea kesän matkoille. Pidä kamera tai kännykkä mukanasi ja seuraa, mistä juuri sinä pidät oman polkusi varrella, mitkä ovat ne kauniit hetket, maisemat ja tunnelmat, joita voisit kerrata usein. Itse lähdin kokeilemaan, mitä ne voisivat olla. Tämän postauksen kuvat ovat kaikki Turusta eri kuukausina; Millaisena kaupunki näyttäytyy ja mitkä ovatkaan ne jutut, joita kuvaan huomaamattani usein.

Valokuvia ottaa nykyään lähes kaikki ja riittävä kuvankäsittely on puhelimillakin jo varsin luontevaa. Kehyksiä saa halvalla ja jos haluaa satsata, niin kehystämöissä vaihtoehtoja on yllin kyllin. Tekstit julisteissa on makuasia, mutta viime aikoina suureen suosioon ovat nousseet mm. erilaiset kaupunkijulisteet.

Tässä minun TURKU-sarjani, joka perustuu erilaisten värien synnyttämään rakkauteen. Tässä sarjassa ei mustaa ja valkoista ole kuin kehyksissä ja paspartuureissa. Toki kuvat voisi muuttaa mustavalkoisiksi. Katso ja anna kommenttisi, mikä on sinun makuusi.

Ota mukaasi kamera tai kännykkä ja anna ideoiden lentää - mistä syntyy sinun kaunis taulusi?

Aurajoen tuntumassa on monta kaunista kohtaa. Tämä näkymä on Ravintola Gustavon edustalta.
Satamassa saa yhteen kuvaan sovitettua kukkineet maitohorsmat, vanhan puutalon, vanhan auton, vanhan Nolla-Boren ja viestin uudesta Telakkarannasta.
 Parvekkeelta voi olla näinkin kaunis maisema. Aurajoki, laivat ja Turun linna. Mitä vielä voisi kaivata?
 Vuonna 1997 rakennettu teatterisilta on joka kevät narsissiaaltojen syleilyssä.
 Teatterisilta iltahämyssä.
 Täl pual jokke tai tois pual jokke, ihan sama. Molemmin puolin on kaunista.
 Rannikkokaupungissa ei tarvitse omistaa venettä. Laineilla voi keikkua lainaamalla piknikveneen.
 Kiistatta kevään kaunein hetki, mutta se on jo ohi tällä päivämäärällä.
 En tiedä, onko nämä kuvassa näkyvät punaiset tulppaanit Tulipa Aboa Turkua (Joka oli osa vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunki Turun ohjelmaa, Turku 2011 -pihakilpailun tunnuskasvi.), mutta haluan uskoa niin.
 Tuomiokirkko on yksi kaupungin kuvatuimpia kohteita. Pilvet kuin lapsuuden piirustuksissa.
 Tammikuussa 2019 olin ensimmäisten joukossa nappaamassa kuvat uusimmasta kaupungin kaunistamistempauksesta. Vicksin sininen talvi on puhjennut kukkaan.
"Eurooppalainen tunnelma" -sanoilla voisi hyvinkin kuvata tätä näkyä.
 Turku on pyöräilykaupunki. Kaupunkipyöräjärjestelmästä on tullut suosittu.
 Casagrandentalo on portti Turun historiaan. Kortteli, joka on elänyt voimakkaasti kaupungin kaikissa vaiheissa. Talon päädyssä komeilee teksti "Omnia vincit amor" - rakkaus voittaa kaiken.
 Kraanat kuuluvat jokimaisemaan. Ja nämä keväiset tulppaaniaallot, joiden taustalla oikealla tuttavan tekemät upeat purjeveneen purjeet.
Vuonna 1939 Esposito rakennettiin Göteborgissa kalastusalukseksi, troolariksi. Kesästä 1990 asti se on ollut samassa paikassa ravintolalaivana, kuuluisan Förin naapurissa.
 Kesän terassikausi on avattu.
Rautatieaseman asemapuistossa on kuvanveistäjä Matti Hauptin suunnittelema ja vuonna 1950 Turun kaupungille lahjoitettu Aino-patsas ja patsaan yhteydessä vesiallas, jonka mosaiikkikuvioita on ihasteltu vuosikausia ja toiveikkaana heitetty kolikoita veteen.
 Aurajoen rannassa loikoilee Europe. Hollantilaisen taiteilijan Jits Bakkerin Turun kaupungille lahjoittama pronssiveistos, joka on saanut aiheensa antiikin Kreikan mytologiasta. Europe oli kuninkaan tytär, johon ylijumala Zeus rakastui.
 Turun pääkirjaston sisäpihalla laiduntava keltainen vasikka,
Sweet Yellow Melon on Miina Äkkijyrkän teos.
 Ruissalon kaukaisimmassa kärjessä on hienoa käydä aistimassa, millainen on merellinen Turku. Mauri-myrsky riehui ja näytti voimiaan syyskuussa 2018.
Teatterisilta oli joulun ajan elämyksellinen Satusilta, jossa kauniisti valoja vaihtava maisema sai lisähohtoa äänimaailmasta. (2016)

Tämä oli kiva kokeilu. Tauluja voi todella luoda itse ja aika helposti. Ihanaa on juuri se tunne, että kuvaan liittyy jokin oma muisto ja kun kuva on oma, on taulukin toisella tapaa merkityksellinen. Helppo ja kevyt matkamuisto - räpsää kuva ja teetä siitä taulu kotona.

- Oliko joku näistä maisemista sinun silmääsi kaunis?
- Oletko kokeillut tehdä tällaisia kaupunkitauluja itse?


Muista ottaa kuvia kesäreissuilla, sillä koskaan ei voi olla varma, milloin kuville tulee käyttöä, vaikka näin!

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Lahjavinkkiä äitienpäivään!

(arvostelukappale)

Sunnuntai. Toukokuu.
Miten ihana kuukausi. Valon määrä lisääntyy koko ajan. Sopiva hetki lausua ääneen sanat 'Valoina toisillemme'. 

Kyösti Mäkimattila ja Heli Laaksonen löivät voimavaransa yhteen 

Tämän postauksen aiheena on runopojan ja sanamaijan yhteistyö. Päivänvaloon on nimittäin juuri tullut tangokuninkaana tunnetun Kyösti Mäkimattilan uusi runoteos Valoina toisillemme. Heli Laaksonen on maalannut kirjan hehkuvan keltaisen kannen ja Helin toimenkuvaan on kuulunut myös tehtävä 'päältkattoja'.

Kirjan kansiin merkattu nimike kuulostaa vallan hauskalta ja samalla hieman arvoitukselliseltakin. Päältkattoja! Jotta asia valottuisi meille kaikille paremmin, kysyin Heli Laaksoselta suoraan, mitä kaikkea tuo rooli piti sisällään?

- Päältkattojana oli ihana ja opettavaist olla. Yks mun toiveammateist vois olla kustannustoimittaja: hakke runoist ja tekijäst esil se paras potentiaali, kirkasta tarkotuksi, terävöittä sanomist. Sanoist ollaan koitettu valita parhaat. Ei tavallissi vihriöi silmi ko verohallinnon vihriöi! 

Kyästil on äärmäisen kaunis ja soljuva kiäl, ol ilo uiskennella semmosen tekstin kans. Lisäks päältkattojana olen ulkoasust hualehtinu, tehny kansikuvan Kyästin pyynnöst ja ollu valikoimas lukukelpost fontti. Oikoluku o oleelline ja henkennostatus. Jakelu- ja mediavinkkailu kans, painotaloyhteistyä ja logistiikkaki, kuljetin Knappikukkasel muutaman sata kirja keikkapaikal. Runojen kans toimimine inspiroi omiakin kirjottamissi!, Heli avaa rooliaan.

II Saisiko herralle olla muuta?
neiti kysyi
ilkikurisesti ja katsoi
verohallinnonvihreillä silmillään
sieluni peräkamariin saakka.
(Ote runosta Ei-niin-hienossa kahvilassa)

Kuinka Valoina toisillemme syntyi?

Rakkaalla lapsella sanotaan olevan monta nimeä - Kyösti Mäkimattila tunnetaan mm. seuraavin nimin; Kössi, Köö, K1, Köpi, Kyästi ja tunnettavuus on vaan lisääntynyt kevään aikana, kun mies on keikkojensa ohella esittänyt monipuolisuuttaan TV:ssä, Tähdet, tähdet -ohjelmassa. Jos Kyösti on tunnettu monista lempinimistään, on hän tunnettu myös monista taidoistaan. Ytimekkäästi osuva kuvaus lienee: monilahjakkuus. Tästä saamme lukea makupaloja nyt toukokuussa, kun Kyöstin neljäs runokokoelma Valoina toisillemme on julkaistu.

Kyöstillä on takanaan kiireinen kevät, miten ihmeessä siihen on vielä mahtunut runokirjan työstäminen?

- Intensiivinen keikka- ja tv-proggiskevät 2019 sujui ehkäpä juuri siksi ihan hyvin, että vastapainona oli riittävän vaativa ja keskittymistä kysyvä työ. Pienen runokirjan viimeistely on nimittäin yllättävän vaikeaa. Elämän perusasioiden paketoiminen muutamaan riviin on intohimoni. Ihminen on ihmeellinen, maailma on seikkailu. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen ja siitä on kiittäminen Helin ammattitaitoa, Kyösti kuvailee.

Valoina toisillemme on täysin kotimaista tuotantoa ja se on painettu Porilaisessa Brand ID:ssä. Heli Laaksosen kollaasitekniikalla toteutetut kannet (kuutamon valossa hohtavat linnut, yhdettätoista hetkeä näyttävä parkkikiekko ja Kyöstin isoisän kynäkotelo) kätkevät sisälleen 60 runoa.

Kyöstille esitetään usein kysymys - Miten pysyt raiteilla näinä hektisinä aikoina, keikkaelämän tiimellyksessä?
ja hän vastaa;
- Kirjoitan. Kirjoitan pääni tyhjäksi.

Se onkin hieno ominaisuus pystyä nollaamaan tilanne, jarruttaa vauhti ja kiivas meno kirjoittamalla. Kirjoittaminen ja sen sujuvuus ei yleensä ole ihmiselle itsestäänselvyys, siksi onkin kiehtovaa miettiä, mitä tapahtuu kun esiintymislavan valot sammuvat. Vastassa on hiljainen hotellihuone ja siitä hetkestä kuitenkin syntyy ajatuksia, jotka oikeasti lähtevät soljumaan paperille. Eletty elämä muuntuu sanoiksi ja kokonainen runo ja tarina kehittyvät valmiiksi silloin, kun yleensä uskotaan olevan 'ei pysty mihinkään - kaikkensa antanut' -tilassa. Ihailtavaa.

Tässä runoteoksessa viehättää vahvasti tietoisuus siitä, kuinka suurella sydämellä tekijät ovat olleet työnsä äärellä. Yhden päivän aikana mielessä pyörii ehkä tuhansia ajatuksia, mutta kaiken myllerryksen keskellä fokus säilyy, tahto ja usko ei katoa. Luovuus ja into vie kohti tavoitetta. Asia etenee hyvällä energialla. Ja nyt on se hetki, jolloin voidaan tarjota tämä luomistyö lukijoille.

Valoina toisillemme -runoteos pitää sisällään elettyä elämää, syviä ajatuksia, iloisia hetkiä, elämän koko kirjoa. Lakoninen ote ja selkeä kieli vie mukanaan helposti senkin ihmisen, joka ei tunnustaudu runojen lukijaksi. Onnistunut teos herättää tunteita, puhuttaa ja antaa ajattelemisen aihetta. Aina jossain pilkahtaa huumori, jossain vilahtaa murre.

II Tähyilen huomiseen: onpa kirkasta
Vilkaisen eiliseen: niin paljon kaikkea.
(Ote runosta Teidän jälkeenne)

Lahjavinkki äitienpäivään - runokirja

Runokirja on vallankin osuva lahjaidea, jonka oheen voi liittää myös muuta mieltymysten mukaan. Hetki sitten sain käteeni uuden Kirja-lehden. Siellä oli tähän postaukseen sopiva juttu; Paikoillanne valmiit, lue! Lukeminen on varustelaji. Vaikka tekniikka on hallussa, tarvitaan myös oikeat varusteet. Sitä läpi käydessäni tunsin monessa kohdin kovinkin omakohtaisia kokemuksia.

Lukemisessa on mukana, kuin huomaamatta, sesongin eväät.
Totta.
Esim. näin; Mitä koskettavampi kirja - sitä pehmeämpi peitto. Kyytipojaksi lempparijuomaa ja laadukasta suklaata. Tästähän saakin koottua jo melkoisen lahjan!

Runokirja + torkkupeitto + lempparijuoma + suklaa = Suurenmoinen Äitienpäivälahja <3 

Poimin tähän vielä loppusanat runosta Mukulist.

II Mukulan sitä ei ymmär
mukulanaolemise hianout
ja aikuisen se o jälkiviisaut.


Sanamaija ja runopoika ovat tehneet myös yhteisiä keikkoja. Tässä keikkajuliste.


Valoisa. Valoisampi. Valoisin - Valoina toisillemme. Kirjan kannessa on esillä mm. parkkikiekko, joita voit kurkata lisää täältä. Varman pääl -parkkikiekkosarja on kuvattu Helin taidenäyttelyssä Harjavallassa 3.8.2018. 



Uutuuskirjaa on myynnissä mm. Kyösti Mäkimattilan ja Varjokuvan keikoilla ja verkkokaupassa.


Heli Laaksonen knappikukkasen (Helin iloisen keltainen runokuormuri) ratissa: 
- Kuriirinhommis! Mäkimattilan Kyästin uus runokirja, misä olen ollu päältkattojana, on tullu painokoneist Porin Brandid:s. Käyn viämäs lastillisen keikkapaikan tuatemyyntitiskil, et lukijat pääse runoist osalliseks. 
Kuva: Miikka Lappalainen.


Tämä on se paras hymyn hetki - valmis työ käsissä. Kiitos kaverikuvasta välitetään Taru Ollilalle.



P.S niin mieluusti näkisin myös tämän kaksikon yhteisen taidenäyttelyn!

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Pönttötalkoot ohi!

Pönttötalkoot ovat todellakin ohi ja olleet sitä jo jonkin aikaa, mutta tämä postaus voi silti olla ajankohtainen yhä vielä. Koska Suomi on pitkä maa tehdään samoja puuhia maassa hieman eri aikaan. Minun talkooni ovat kuitenkin ohi ja tänä vuonna lopputulos on kieltämättä erilainen.

Ammensin itseeni intoa Turun Messukeskuksen Piha & Puutarha -messuilta ja tämä postaus kertoo miten. Messuilla oli esillä monia iloisesti tuunattuja ja askarreltuja pönttöjä, jollaista päätin itsekin kokeilla.

Lintujen puuhia on hienoa päästä seuraamaan! 

Pesimäpaikoista on pulaa, joten miksipä en laittaisi omaakin panostani lintujen hyväksi. Pönttöjen tekeminen on hyödyllistä ja samalla mukavaa ajanvietettä. Messut antoivat vinkkejä, millaisia pönttöjä voisi tehdä ja jollei itse halunnut tarttua toimeen, niin astetta speciaalimpia vaihtoehtoja saattoi myös ostaa valmiina.

Uskoin aikanaan, ettei linnunpönttöä voi koristella. Se pitää olla hyvinkin simppeli ja koruton, kunnes sain selvän vinkin, että muukin käy. Olin ostanut pihaan koristetalon, joka todellakin oli vain koristeeksi tarkoitettu talo kaikkine ulottuvuuksineen. Yhtenä päivänä sain sitten huomata, että sinitiainen oli kelpuuttanut tämän koristeen pesintäpuuhiin, vaikka talon sijaintikaan ei mielestäni ollut paras mahdollinen (lue: ison kelopuun nokka, jossa ei yhtään oksia suojana). Siellä ehti varttua muutamatkin pikkutipuset, kunnes myös ampiaiset keksivät sen pöntön parhaat ominaisuudet. Eli eipä nuo siivekkäät siitä piittaa, miltä pönttö näyttää, kunhan se on sisältä sopiva.

Linnunpöntön voi siis koristella itse, kunhan muistaa, ettei pöntössä ole mitään linnulle vaarallista kohtaa, jossa voi itsensä satuttaa tai jäädä kiinni. Sisälle ei saa tulla mitään teräviä osia eikä (ulkopuolellekaan) mitään, minne voi jäädä roikkumaan. Tovin aprikoin, voiko koristelussa käyttää silkkikukkia, mutta kun niitä oli messuvaihtoehdoissakin päätin kokeilla sitä myös itse. Ostin messuilta käsittelemättömät pöntöt ja lähdin jatkamaan suunnitelmia.

Tuunaa linnunpönttö

Linnut hyötyvät pöntöistä monella tapaa. Kun pesimäpuuhat on suoritettu tarjoavat pöntöt linnuille muunlaista suojaa. Sinne voi pöhältää pakoon sadetta ja pakkasta tai yöpyä kaikessa rauhassa...tarkkailla maailman menoa.

Millaisia pönttöjä linnut kaipaavat - Katso! ohjeet itse pöntön tekoon löytyy mm. täältä.

Minun pöntössäni seinät ovat höyläämätöntä puuta, joka takaa sen, että linnut pääsevät sujuvasti kiipeämään karheaa seinää pisin, joskin esim. tiaiset ja kirjosiepot lähtevät pöntöstä vasta kun osaavat lentää.

Minäpä suuntasin maalikaupoille ja tein hyvinkin synkän, mutta muodikkaan, värivalinnan ostamalla mustaa maalia, mutta väriä ja iloa löytyi sitten Puutorin kirppikseltä ostamissani askartelutarvikkeissa. Tarvitsin pienen pieniä nauloja ja vasaran sekä nitojan ja liimaa. Valmiit pöntöt ovat olleet ulkoilmassa jo kauan, jotta "tekeentyvät" hyvin paikoilleen. Niiden osaksi on tullut jo niin sadetta, tuulta kuin aurinkoakin. Tervetuloa asumaan!


Turun Messukeskuksen Piha & Puutarha -messuilla linnunpöntöt loistivat hienoissa väreissä ja ihastuttivat yleisöä mielikuvituksellisuudella.


Tämä olisi varmasti lasten mieleen. Toisaalta hyvin ajankohtainenkin, kun vappu lähestyy. Lintu ei ulkonäöstä piittaa, sillä sille tärkeintä on sisus. (Turun Messukeskus)


Tiilitalo tarjolla, jota on ritariperhonenkin tullut ihastelemaan. (Turun Messukeskus)


Enteileekö tämä jotain? 
Kertooko talon ulkonäkö jotain asukkaasta? 
...Asuuko tässä talossa vihaisia lintuja?
(Turun Messukeskus)


Tämä oli minun lähtötilanteeni. Kaksi raakalautaista pönttöä ilman mitään kikkailuja odottaa uutta ilmettä.


Väri on tullut pintaan - yksiö kerrallaan saa mustat seinät.


Kiitos vaan Puutorin kirppikselle! Teiltä löytyi pikkurahalla kivat koristeet! 

Olisipa hauska, jos nämä koristeet myyneet ihmiset näkisivät heidän aarteensa uudessa kohteessa :) Itse ainakin olisin kovin innostunut näkemään, mitä ihmiset keksivät tehdä niillä tavaroilla, jotka itse myyn tarpeettomina pois. 
- Hoi, onko perhosten ja kukkien myyjät kuulolla?
Tällaiseen käyttöön on myymänne tuotteet päätyneet!


Säänkestäviä perhosia ja silkkisiä, pinkkejä saintpaulioita. Näillä tulee tehokasta ilmettä. Myös helppoja työstää.


Perhoset hakkasin kiinni pikkuriikkisillä nauloilla.


Etuosaan laskeutui kokonainen perhosparvi.


...ja silkkikukat somistivat toisen pöntön sisääntuloseinämää.


Huomasithan, että ovilla on jo laputkin valmiina. Nämä asunnot on varattu! Täällä asuu Sini Tiainen.

 
Musta ja pinkki ovat kyllä todellinen väripläjäys vihreän säestyksellä! 


Vanhan kelopuun nokkaan päätyi tämä kukkapönttö. Paikka valikoitui juurikin siksi, että tämä kelopuu on herättänyt linnuissa luottamusta. Sinne on haluttu vuosi toisensa jälkeen. Tulkaa siis tänäkin vuonna.


Perhostalo löysi paikkansa omenapuusta. Täällä olisi hyvä asua.

Näin viimeiseen kuvaan on pakko todeta, että olin enemmän kuin onnessani - kun pönttö oli kiinni puussa, saapui paikalle kuin tilauksesta sinitiainen, joka pysähtyi suuaukolle ja kovasti tiiraili sisään pönttöön. Meillä luotetaan perhosten ja kukkien lumovoimaan. 

- Oliko pönttö mieluinen? 
Jään seuraamaan tilannetta.

Onko sinulla itse tehtyjä / koristeltuja pönttöjä pihapiirissäsi?
Ja miten linnut ovat ne ottaneet käyttöön?

maanantai 15. huhtikuuta 2019

DIY - Pääsiäisamppeli

Viime hetken vinkki, kuinka voit tuoda pajunkissat pihalle, parvekkeelle, terassisomisteeksi tai vaikka sisälle.

Kun syksyllä 2015 tontiltamme kaadettiin valtava kuusi, enkä tajunnutkaan, kuinka moneen kuusesta on ollut vielä kaadettunakin. On tehty niin polttopuita kuin pöllituoleja ja yksinkertaisesti säästetty ihan vaan puukiekkoina. Kiekoissa on selvästi jokin luovuutta herättelevä pilke. Näistä voi syntyä mitä vain. Tänään se on amppeli.

Päätin tehdä amppelin, joka kestää ulkosäitä ja sopii tähän hetkeen, kun pääsiäinen lähestyy ja kevätpiha kaipaa uusia ideoita. Tämä on helppo diy, joka ei vie paljoa aikaa.

Näitä käytin

- pajunoksia (minun työssä oli käytössä n. 116 cm pitkiä oksia)
- puukiekko (minulla halkaisija 30 mm)
- pora
- spraymaali
- leikkurit
- rautalanka


1. vaihe
Ensin kaivellaan kaikki tarvittavat materiaalit esiin.


2. vaihe
Aloita reikien poraus reunojen lähelle. Valitse poranterä käytettävien oksien paksuuden mukaan, jotta syntyy oikean kokoiset reiät. 
Tämä idea toimii kyllä hyvin vaikka neljällä reiällä, mutta useammasta syntyy täyteläisempi vaikutelma. Minä halusin esiin mahdollisimman monta oksaa.

(Oho ja kuviin on päässyt minun rakkaat <3 remppakenkänikin - "Hollannin tutut puukenkämäiset" versiot Crocksilta)



3. vaihe
Kun kaikki reiät on porattu on maalauksen aika. Se on makuasia; Haluaako maalata vai riittääkö ihan luonnonmukainen pinta. Minun kiekoissani oli hieman laikkuja, joita en halunnut lähteä hiomaan pois, joten päädyin peittämään ne nopealla maalauksella. On varmaa, että ulkona tulee kaikenlaisia erilaisia jälkiä lisää, mutta tämä musta niitä ainakin hieman peittelee.



4. vaihe
Kun maalaus on kuivunut pujotellaan pajunoksat reikien läpi.


5. vaihe
Pajun oksan tasoitellaan ja sidotaan alaosasta nippuun. Minä käytin rautalankaa, jota pyöritin ristiin rastiin. Kun haluaa siistimmän jäljen voi tähän päälle solmia vaikka jonkin kangasnauhan. Päät voi leikkureilla myös siistiä, jos sitä kaipaa.


6. vaihe
Oksat tasataan ja sidotaan myös yläpäästä. On makuasia, kuinka haluaa tehdä ripustuslenkin, mutta minä ratkaisin sen tekemällä muutaman lenkin rautalangasta, jolloin siitä tuli vahvempi.

Tässä valmiissa amppelissa pajunkissat tulevat kivasti esiin. Sisään voi laittaa narsissiruukun, orvokkeja tai vaikka pienen lyhdyn. Pääsiäisen iltoihin sopii mainiosti myös kynttilät.

(P.S ja tänään on saatu valmiiksi iso uusi puusavotta, mitähän siitä on luvassa...)

Kaunista pääsiäistä!
- Oliko tämä idea sinun makuun?