keskiviikko 18. marraskuuta 2020

Karavaanarielämää ja punaisia aittoja

Monen monta vuotta on kulunut siitä, kun viimeksi olen lomaillut kiertäen karavaanarina Suomessa paikasta toiseen. Tuolloin muistin hyvin eri paikkojen nimet, niiden kuuluisat nähtävyydet, kauneimmat rannat ja parhaimmat makuelämykset. Muistelenkin usein lämmöllä niitä kokemuksia, mutta joku kumma jahkailu on saanut aikaan sen ettei reissuun vaan ole lähdetty uudelleen. Tänä vuonna, kun käperryttiin yhtäkkiä pienempiin ympyröihin, sai tämä loputon jahkailu vihdoinkin jäädä. Otimme perheen kanssa lainaan matkailuauton ja syyslomalla vapauduimme kahleista. 

Mutta miksi kirjoitan tätä juuri nyt. Siksi, että matkailuauton mukanaan tuoma vapaus on ollut täydellistä parhautta ja suositeltavaa matkailua erityisesti näinä poikkeuksellisina aikoina. Reissukasseja tuli tosin pakattua mukaan muutama liikaa ja alussa ahtaus tuntui yllättävän, mutta nopeasti kaikkeen kuitenkin tottui ja oli aika löytää uudelleen kaikki se, joka ennen oli niin tuttua.

Luonnossa liikkuminen on viime kuukaudet ollut yhä arvokkaampaa ja välillä on ollut paikallaan vaihtaa maisemaa. Ilo on mennä porukalla sinne, minne jo pitkään on haikaillut. Tällä kertaa matkailuauton nokka suuntasi Porvooseen. Ja kyllä - on helppo nyökyttää sille ajatukselle, että Vanha Porvoo on matkailijoiden suosiossa. Minun sydämeni on sykkinyt jo kauan kaupungille ja erityisesti sen mainoskuvista tutuille vanhoille taloille ja punaisille ranta-aitoille. Historiallisen upea ja satumaisen kaunis vanha kaupunki on vetovoimainen - vietät siellä pidemmän aikaa tai vain hetken. Lokakuussa me lukeuduimme jälkimmäisiin.

Eräänä kauniina lokakuun iltapäivänä poikkesimme porukalla aistimaan Porvoon tunnelmaa - uteliaina ihailimme näyteikkunoita, tutkimme hurmaavia putiikkeja ja poimimme muutamia löytöjä jouluunkin. Jätimme auton reilusti kauemmas ja kun saavuimme kävellen vanhaan kaupunkiin piti oikein hieraista silmiään. Auringonpaiste valaisi erikoisesti koko mäkinäkymän ja ytimessä sijaitseva tuomiokirkko hohti liki valkoisena kaikkein ylimpänä. Täydellinen näkymä. Samalla se sellainen DIY-kangastaulujen tekijöille tuttu Vallilan Porvoo-kangas alkoi mielikuvituksen voimalla hauskasti piirtyä eloon silmieni edessä. Lokakuussa ei kaduilla väkeä ollut tungokseen asti paremminkin päinvastoin joten saimme kulkea reiluin turvavälein Jokikatua ja Välikatua ristiin rastiin. Jokirannan punamultamaalilla maalatut aitat olivat kohdelistani ykkösiä ja siihen jäin mielessäni pohtimaan vanhaa aikaa ja elämää jokivarressa. Brunbergin suklaamyymälään oli kuitenkin ehdittävä ja joulukoristekaupoille. Tämä postaus on lyhyt oodi kauniille kaupungille ja muutama kuva sitä säestämään. Nyt on vanhassa kaupungissa jo jouluvalot syttyneet ja tunnelmaa yhä enemmän.


Jääkappi oli täytetty retkieväillä, mutta tarjolla olisi ollut täytettä myös jääkaapin oveen. Olisihan se kiva herätä aamuisin tekemään aamupalaa kun voisi aina samalla nähdä nämä rakkaat nähtävyydet.


Tämä oli se jännä valoilmiö, joka heijastui Vanhaan Porvooseen kun kävelimme kohti kaupunkia. Miten ihmeessä voikin olla näin kirkkaana hohtava rinne ja tumma taivas. Olkoon sää mikä hyvänsä tämä tulosuunta on paras.


Lokakuu on syksyn kauneinta aikaa ja tässä niin kauniita taloja upeiden lehtipuiden katveessa. Ympäristön ihmetteleminen se vaan tarjoaa usein tarpeeksi elämyksiä.


Tämän maiseman edessä pysähdyin kuvittelemaan, kuinka mukavaa olisikaan asua näillä seuduilla ja joka aamu kulkea tästä. Huomaisikohan silloinkin aina kaiken kauniin?


Tämä on se kohta, joka muistutti minua Vallilan kankaista. Maisemakankaat ovat löytäneet tiensä monien kotien seinille, lukuisiin erilaisiin DIY-prokkiksiin. Kurkkaa yhtä niistä tästä.


Rakkauslukkoja ja punaisia aittoja. Täydellisiä postikorttimaisemia. Vanha silta on kuin idyllinen kehys maalaukselliselle kaupunkinäkymälle. Ilmassa väreilee. Historian siipien havinaa - Turusta Viipuriin kulkenut Kuninkaantie johdatti aikanaan kulkijat vanhan sillan kautta Porvooseen.


Kesemmällä on viimeistään pakko palata tänne.


Erään kaupan ulkopuolelta bongattu kiva koristeidea -> koivukranssia koristeltu kukkasin, jotka on tehty nahasta ja puuhelmistä.


Kaunis pieni ikkuna kadulle.


Yhdessä näyteikkunassa komeili keskipisteenä ihana Konesilta-vaaka. Minulla on ihan samanlainen ja vaikka vaaka painaa tuhottomasti niin onhan se jotenkin jopa siro tai ainakin mahdottoman kaunis. Tämä voisi helposti olla listalla "tästä en luovu".


Vanhan Porvoon putiikeissa on kutsuvat oviaukot myymälöihin. Kuvanottohetki oli lokakuuta, mutta nyt on jo joulutunnelma saapunut näkyvämmin kaupunkiin.



Kivat tunnisteet kertovat jo kaukaa mistä myymälästä on kyse.


Täällä on monta suloista sisäpihaa ja kahvilaa, joissa on erityisesti kesällä varmasti mukava istuskella.


Kaunis "liitutauluikkuna".


Raatihuoneen rakennus on valmistunut v. 1764 ja on siten yksi Suomen vanhimpia raatihuoneita. Nykyisin siinä toimii museo.

Raatihuoneen tori on Vanhan Porvoon sydän, mutta juuri meidän vierailupäivänämme se ei sykkinyt vilkkaasti. Tulimme hieman myöhään kaupunkiin ja paikat olivat menossa kiinni. Tunnelma oli kuitenkin mitä makein sillä olihan sitä juuri poikettu Brunbergin myymälässä. Ostin kassillisen herkkuja jouluun, jotta joulupöydässäkin voi muistella tätä vierailua. Pakko tunnustaa, etten muistanut millään suukkoboxin päälikannen kuvaa tällaiseksi. Nyt sekin kuva aukeaa ihan uudella tavalla.


Kirkon läheisyydessä huomasin eräässä portissa kauniin kranssin. Ajattelin kokeilla vastaavaa joskus itsekin. Kun pääsin kotiin ja lähdin keräämään marjoja ne olikin jo liian pehmeitä tähän hommaan. Oli aika -instan puolella esillä, kuinka ruusumarjaoksa pääsi kuitenkin kotona esiin.


Aivan pakko oli kävellä mukulakivillä päällystettyä katua pisin Tuomiokirkon kauneutta ihastelemaan myös lähempää. Ensimmäinen kirkko on tälle paikalle rakennettu 1200-1300-luvun taitteessa. Kirkko joutui kuitenkin usein ryöstöjen ja tuhon kohteeksi. Nykyinen kirkko on valmistunut 1450-luvulla. Voin vaan kuvitella, kuinka moni haluaa valita tämän hääkirkokseen.


300 vuotta vanhat ranta-aitat ovat olleet kauppiaiden varastoja, sillä aikanaan laivat saapuivat tänne mereltä purkamaan lastejaan.


Ei tästä rannasta vaan saa käveltyä ohi. Joka kohdasta löytyy toinen toistaan herkullisempia kuvakulmia. Minä niin alan juurtua tähän maisemaan.


Ympäri vuoden esillä oleva joulukuusi sai Porvoosta lisäystä.



Matkamuistoksi tarttui mitä hauskin lyijykynäkin. 

Loppusanoiksi - nauttikaa luonnosta, ihailkaa maisemia. Virittäytykää jouluun ja keksikää luovia ratkaisuja juhlasta nauttimiseen. Valoisa aika ei kestä marraskuussa pitkään, mutta sinnitelkää yli pimeän ajan. Ensi kuussa on joulu ja sitten alkaakin jo valoisampi tammikuu!

lauantai 7. marraskuuta 2020

Onko joulupukki peruttu?

Uskomattoman lämmin marraskuu kiirii kohti isänpäivää. Leikkasin pitkäksi kasvaneen nurmikon, haravoin lehtiä, istutin kultasateita ja kukkasipuleita. Nurmikkoon jää kevyesti polku, kun tarpeeksi kävelee edestakaisin. Maa on pehmeä ja istutuslapio uppoaa sinne helposti. Kastelen uusia suloisia taimia ja kirkas aurinko pilkottaa pilvien välistä. Facebook muistuttaa edellisten vuosien marraskuista, silloin on ollut kylmempää ja jopa lunta. Mutta nyt. Lämpömittari se näyttää iltasellakin yhä +10 astetta. Hämmästyttävää! Voiko tämä olla totta ollenkaan. Onhan se. Tänään myös virittelin helposti suureen tulppaanein koristeltuun ulkosydämeen kausivaloja. Sormet eivät olleet kohmeessa kuten marraskuussa jo kuuluisi. Jouluun on vielä matkaa, lunta odotellaan ja pikkupakkastakin. Olen kuullut puhuttavan, että joulupukki ei tulekaan tänä vuonna. Nyt kaivattaisiin siis luovuutta jouluperinteen ylläpitämiseksi. Onko tämä totta, en tiedä enkä aikaile. Ajattelin varmistaa tänään joulupukin. Kaiken tämän sydäntouhun lomassa - ainakin meille pukki tuli jo!

Jouluksi on piristävää somistella ja rakentaa uutta ilmettä joka vuosi, mutta niin pitää tehdä myös isänpäiväksi. Tänään päätin yhdistää nämä juhlat. Ei tarvitse miettiä, kuka on kiltti ja kuka mitäkin. Joulupukki pönöttää pihassa valmiina. Hänellä ei tosin ole mukanaan yhtään pakettia, mutta se on korjattavissa. 

Isänpäiväksi reilusti yli 2 metrinen tuija sai uuden ilmeen ja se ilme värittyy, kun joulu lähestyy. Tuijan juurelle tulee suuria joululahjapaketteja, jotka kestävät säätä. Mutta nyt ollaan tässä. Helppo DIY / tee se itse -jouluhahmo on valmis.

PARTA

Tuija-pukin parta on rautalankaan pujotettuja villalangan pätkiä. Yksi kerä siinä meni, mutta mitäpä ei varastosta löytyisi.

TONTTULAKIN REUNA

Tonttulakin reunassa kiertävä valkoinen nauha on Stokkan tämän vuoden joulukuusen koristevalikoimaa. Yksi nauha, joka kiertää tuijan ympäri on sidottu takaa rautalangalla yhteen.

NENÄ

Nenä on vanha muovinen karkkipallo, jonka sisään on laitettu ruskeaa pakkauspaperia.

TUPSU

Tupsuun on käytetty samanlaista karkkipalloa kuin nenään, mutta tupsukuplassa on sisällä pumpulia.


Ihan juuri nyt pihassa näyttää tältä. Onko tämä hahmo joulupukki vai mieluummin tonttu?


Tästä se lähti. 
Kaapissa lojui vanhoja, läpinäkyviä karkkipalloja muistoina vierailusta Vaalimaan, Zsar Villagen suklaapuodissa. Kauppareissulta mukaan tarttui pumpulia ja muhkea kimalteleva, joulukuusen nauha.


Kovamuoviset pallot saa halki. Tein toiseen puolikkaaseen läpiviennin, jonka kautta sain kiinnittämistä varten lukittua napilla pitkän pätkän rautalankaa.


Puhtaan valkoinen pumpulipallo roikkuu rautalangan varassa. Tämä kokonaisuus pyöriteltiin tonttulakin tupsuksi.


Tuijaa kiersi rautalanka, johon solmittu villalankoja parraksi.


- "Tältä minä näytän päivänvalossa."


Nyt on hyvä vastaanottaa vaikka mitkä loppuvuoden juhlat. Halpa, helppo ja kookas kausisomiste, joka on lasten mieleen. Ehkä jopa joidenkin aikuisten?!

P.S joulupukin vierellä on valaistu lintuhäkki - kurkkaa tästä.

torstai 29. lokakuuta 2020

Sananjalka yllätti!

Talviaika on alkanut. Sen kyllä huomaa. Siirretään yksi tunti sinne tänne ja päivä tuntuu pimenevän monin verroin. Ei meinaa ehtiä tehdä kaikkea suunniteltua "valoisaan" aikaan. En vieläkään pidä näistä viisareiden vääntelyistä ja monta kertaa jää joku kello päiväkausiksi vanhaan aikaan (...makuuhuoneen kello on edelleen kesäajassa). Siinä sitä sitten aina muistellaan "ai niin, tämä kello on yhä vielä vanhassa ajassa". Pimeyttä auttaa kestämään lukuisat kynttilät, niin sisällä kuin ulkona,  ja niiden luoma lämmin valo, sillä marraskuu on aina vuoden pelottavin pimeydellään. Ajatellaan siis vaan muistikaavaa; kesää kohti. Ihmeellinen vanha ja uusi aika. Ehkäpä tähän talveksi kääntyneeseen hetkeen voisi tuoda jonkin keskikesän merkin. Se on tässä postauksessa sananjalka. 

Tätä maamme eteläisissä osissa kasvavaa yleistä kasvia, sananjalkaa olen joskus kesällä koittanut sovitella kukkakimppuihin, mutta sehän ei kestä maljakossa. Eikä siinä ole kukkiakaan. Itiökasvi kun ei kuki, mutta vanhan kansan uskomuksen mukaan sananjalka kukkii ja se hetki on juhannusyönä. Jos tuon ihmeen sattuu näkemään saa toiveensa toteen. Silloin kasvi tuottaa siemenen, joka tuo kantajalleen yliluonnollisia kykyjä. Uskoo tai ei sananjalka on jännä kasvi. Sillä on kaunis muoto ja vihreän kuulan kaltainen makea väritys, mutta silti sen ohittaa metsässä helposti. Sananjalka vaan jotenkin kuuluu sinne, eikä kasville keksi samaa käyttöjen monipuolisuutta kuin monille muille metsän antimille. 

Kuivana versiona olen kuitenkin nyt löytänyt sananjalalle aivan uusia ulottuvuuksia. Minusta se taipuu tyylikkäästi kuivakimpuksi ja kranssiksi. Ihmeen kauan sen puolen huomaaminen on kuitenkin minulla kestänyt. Kun tovi sitten kävelin metsässä ja mietin, millainen kuuluisi olla tänä vuonna joulupuu, pysähdyin sananjalan satumaisen kauneuden äärelle. Niitä oli metsän reunassa - lämpiminä hiekan sävyisinä käkkäräkasoina, nyt jo kuivuneina, muhkeina ryppäinä. Taisikin olla liki viimeiset hetket poimia pöyhkeä kimppu mukaan ja antaa sen valloittaa juuri sellaisenaan, omana itsenään vailla mitään kikkailuja. Toisaalta, jos kaipaa pientä kikkailua...Tästä kimpusta voisi tulla aika ylväs vaikka kultaisella spraymaalilla yli suhauttaessa tai miltä näyttäisi erilaiset vihreän sävyt? Ehkä ihan kokeilemisen arvoinen juttu tämä suuresti rakastamani spraymaalikin sananjalalle. Näillä saa erilaista kauneutta vaikka joulupöytään. Nyt pysytään kuitenkin ihan vaan luonnollisissa sävyissä ja sehän näyttää tältä.

- Oletko sinä kokeillut käyttää sananjalkaa jonnekin?


Saksalaisessa keramiikkamaljakossa sananjalkakimppu näyttää jopa ylelliseltä. Eikö? Luonnosta löytää paljon kaunista sisustukseen. Vanhasssa voittopokaalissa komeilee kesän aikana kerättyjä lintujen sulkia.


Kirkkaammassa valaistuksessa sananjalat näyttävät tältä. Keramiikkamaljakon sävy on kuin luotu vain tätä kimppua varten.


Etualalla sulkapokaali ja Kööpenhaminan matkamuisto, Pieni merenneito -soittorasia. Ne ovat sananjalkojen kanssa kuin olisivat siinä aina yhdessä olleet - on kuin sama pensseli olisi antanut värin aivan kaikelle.


Metsän reunassa. Uudet ideat valmiina mukaan.



Tässä sitä odotellaan talvea - kuivakukkakimppu ja kelkka.

P.S Näin lokakuussa löytyy vielä materiaalia kimppuihin - pietaryrtistä ja vaahteran punertavista lehdistä tein muutama päivä sitten joulutähtiä. Katso tästä. Oli aika -blogin Facebookissa ja instassa on paljon sellaista, jota ei www-sivuille tule. Kannattaa siis seurata kaikkia kanavia.

tiistai 20. lokakuuta 2020

No nyt on astetta eksoottisemmat kausivalot!

Joskus kauan sitten minulla oli lemmikkinä papukaijapariskunta. Niiden kanssa elämä oli opettavaista, hauskaa, vilkasta ja aika ajoin myös varsin äänekästä. Kerrostalossa ne eivät olleet kaikkein hiljaisimpia asukkaita, mutta helpoimmin homma sujui, kun ei koittanut koskaan nukkua pitkään aamuisin. Kaijat kaipasivat seuraa ja se ilmaistiin äänekkäästi ja räikeästi. Rääkymistä ja ruokien viskelyä parketille. Tiesin heti kuinka toimia. Ylös ja nopeasti!

Tällä hetkellä mieleen muistuu monta hauskaa kommellusta elämästä lintujen kanssa esim. ensimmäinen joulu. Voi hyvä ihme sitä hetkeä, kun kotiin kannettiin ihka aito joulukuusi. Sellaista kaijat eivät olleet koskaan nähneet. Katon rajassa aaltoili suuri kelopuu, jolla kaijat tapasivat istua ja tutkia asunnon tapahtumia turvallisesti korkeuksissa. Ne lensivät asunnossa vapaasti ja olivat tottuneet tilaan. Uuden puun tulo herätti epäluuloja ja sai lentoon kummallista haparointia. Vieläkin nään silmissäni, kun Leevi leiskautti itsensä häkeltyneenä kuuseen. Töks! Ympärillä roikkui näyttäviä, kirkkaita palloja. Siellä poika sitten istua pönötti täysin jähmettyneenä tinasotilaana ja päälaen höyhenet törröttivät pystyssä kuin kauhuleffan jäljiltä. Kaverin oloa ei rentouttanut yhtään, kun näki palloista oman suu-ren nok-kan-sa. Jouluun kuitenkin totuttiin hetki hetkeltä, päivä päivältä ja lopulta kuusen oksat eivät olleetkaan hullumpi paikka tepastella.

Papukaija tekee paluun

Näitä menneitä jouluja muistellen sain hitusen eksoottisemman idean tähän jouluun. Enää ei kaijoja itsellä ole, mutta sen päätin korjata. Tämä uusi tulokas löytyi joulukatalogista. Papukaija on koristevalo (akryyliä),  joka käy niin sisä- kuin ulkokäyttöön. Olen aina jotenkin karttanut paristolla toimivia valoja, mutta tällä kertaa päätin kokeilla kuinka ne oikeasti toimivat pidemmän päälle. Näyttävä 43 cm korkea ara lähti siis testiin, valostuttamaan pimeitä iltoja. Kaija sai hyvän kodin jo jokin aika sitten ostetusta häkkikokoelmasta. Täytyy kyllä sanoa, että on tässä etelän lämpöä ja eksoottista tuulahdusta pian syys- ja talvisomistuksiin. Tai mitä sinä olet mieltä? Katso kuvat!


Tori.fi:stä löytyi syksyn somisteluihin kolme komeaa häkkiä (linkki yläpuolella), joista kahdesta tuli lintulaudat ja tämä yksi jäi papukaijan asunnoksi.


Mainos teki vaikutuksen. En vielä hetki sitten arvannut, että tänä syksynä somisteena on papukaija.


Valoisaan aikaan papukaija näyttää tältä.


Naps! ja valot päälle.


Iltahämärissä valojen myötä värit kirkastuvat huomattavasti.



Yölintu :)


Kesätuolin jalka toimii nyt loistavasti häkin kannattimena.


3 kpl AAA-paristoa ja lintu kirkastaa värinsä entisestään. Tämä idis heräsi sattumalta, mutta suosittelen kokeilemaan uusia ja yllättäviä kausivaloja!

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Pientä puuhaa syyslomalle

Maanantaina alkaa monella syysloma. Tänä syksynä se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita lähtöä kauas lomailemaan vaan aktiviteetit etsitään lähempää. Korona-aika on muuttanut ihmisten luontosuhdetta. Poikkeusolot ovat lisänneet ulkoliikuntaa ja kansallispuistoista on tullut suosittuakin suositumpia kohteita. Luontokohteiden arvostus on kasvanut merkittävästi. Korona on eristänyt ihmisiä toisistaan, mutta luontoyhteys säilyy vahvana. Luonto onkin paras matkakohde.

Ilmassa on vahvasti syksyn tuoksuja ja puiden lehdet vaihtavat kilpaa värejään. Kun oikein keskittyy ja katsoo ympärilleen niin huomaa, kuinka luonto tarjoaa tällä hetkellä runsaasti kauniin värikästä ja monipuolista askartelumateriaalia. Juuri nyt on oikea hetki lähteä luontoretkelle ja kerätä materiaalia, josta mielikuvituksen voimalla voi syntyä vaikka mitä.

Kurkkaa alta muutama vinkki ja keksi itse lisää. Luovuus lentoon!


Lapsena näistä tehtiin neniä! Vaahteran siemen on tahmea ja siemenellä on lenninsiipi. Lukemattomia kertoja on näitä varovasti raoteltu auki ja painettu neniin. Pitkät nenät pysyivät toisinaan hyvin ja toisinaan ei, mutta siipiähän nämä oikeasti muistuttavat. Pyörittelin paperilla lenninsiipiä ja silmiin alkoi piirtyä sudenkorento. Koitin piirtää korentoa siipien alle. Kaverista tuli ehkä hieman liian kookas ollakseen sudenkorento, mutta yritys tuli selväksi. Mihin muuhun nämä siivet taittuisivat?


Pyörittelin kädessäni kirjavaa lehteä ja mietin, mitä se voisi muistuttaa...kunnes keksin - Sisilisko! Noo, kun oikein kuvittelee saattaa muutamilla hätäisillä viivoilla lehden venyttää vaikka liskon malliin. Eikö?


Kadussa oli kulunut maalaus. Näin tyttöjen päivän (11.10.) kunniaksi voisi tytölle pukea syksyisen juhlahameen.


Jos viikonloppukimput ovat unohtuneet ostaa, ei haittaa. Värikkäistä syyslehdistä saa pöydälle kauniita asetelmia sellaisenaan. Kuka löytää kauneimmat lehdet?


Puiden lehtiin voit repimällä jättää viestin löytäjälle. 
#sydän


Syksy muuttaa monet lehdet punaisiksi. Erityisesti villiviinin lehdet ovat hehkuvan punaisina häkellyttävän kauniita. 
- Kokoa kasa lehtiä ja muodosta kuvioita. Minä niin rakastan juurikin villiviiniä. Ja sydämiä.


Nyt on loistava tilaisuus kerätä pihalta löytyviä lehtiä ja kasata ne alustalle. Kuinka paljon lehtiä voikaan löytyä? Tunnistatko kaikki?


Lehdet voivat olla myös viestilappuja. Kuinka suloista onkaan tulla aamupalalle, kun viesti odottaa lautasliinan päällä.