sunnuntai 12. elokuuta 2018

1 = Ykköne

Olen aina pitänyt kirjoista, joissa yhdistyy sulavasti kuvat ja teksti - kokonaisuudesta syntyy hyviä fiiliksiä. Takuuvarmaa on, että Heli Laaksosen ihastuttava uutuus YKKÖNE vastaa juuri edellä mainittuja. Ykköne on numerorunokirja mummuil ja mukulil, papoil ja poikasil, parillisil ja parittomil.

Sanamaija Heli Laaksosen ja kuvittaja Anne Vaskon hulvattoman ihana yhteistyö täyttää lukusanat hauskoilla ajatuksilla. Kirja tarjoaa nokkelia numeroselityksiä ja iloisia yllätyksiä. Siinä on jotain samaa kuin "iso-sisko" Aapine-kirjassa. Jos pidit Aapisesta pidät varmasti myös Ykkösestä!



Ykköne tartte vaa yhre suka.
Yks sukka tartte vaa yhren pyykpoja.
Yks pyykpoik tartte vaa yhre naru.

Saan värikkään uutuuskirjan käteeni ja pääsen heti ihastelemaan kansien pintaa. On suorastaan pakko silitellä ja tunnustella, kuinka mattainen pinta saa kivan hehkun paikkalakatuista numerosta ja kirjan nimestä. Sivuja plaratessa painoväri leijuu ilmassa. Uus o. Iha uus. Ihanuus.


Ykköne-kirjan runoilijana Heli Laaksonen ja kuvittajana Anne Vasko. Tästä tehdään numero!

Tassulaskimesta kaikki alkaa

Kirjan alkuluku valottaa monen suosikkilaskimen (joka muuten koulussa usein kielletään), joka onkin meillä kaikilla - nimittäin tassulaskin. Huomaan itsekin usein, että tassulaskimen käyttö jotenkin rytmittää mm. numeroita sisältävää puhetta.

Ykköne tartte vaa yhre suka.
Yks sukka tartte vaa yhren pyykpoja.
Yks pyykpoik tartte vaa yhre naru.

Mut ihminen,
yks miäs,
yks naine,
o yksnäine!

...alkaa ensimmäinen luku.


Kakkone avaa hauskasti yhtäläisyyttä ankan kanssa. Enpä ole tuota ajatellut ennen. Aika hauskaa, minähän siis kerään kakkosia. Tämä on yksi kokoelmastani.


Rättäri on pakattu Ykkösillä.

Kirjassa numero neljän kohdalla on ihana rättäri. Se tuo jotenkin elävästi mieleen oman lukioajan luokanvalvojan Pertin ja hänen sinisen rättärinsä. Aina sitä pohdittiin, kuinka se oikein kulkee ja paljonko porukkaa siihen oikein mahtuu. Auto näytti niin pikkuselta. No, tähän keltaiseen rättäriin mahtuu ainakin "takapenkil nel". 

Riemukkaiden numerorunojen lisäksi Ykkösessä on mm. uusi kertotaulu, rakastuneen hirven laulu, matiketopelasu-pähkintä ja numerokialto. Aukeamallinen matemaattisia tehtäviä ja aukeamallinen aikuisille suunnattuja lukusanafundeerauksia. 

- Ketä rakentaa maailman suurimman linnan, kun kilpasille lähtee suomalainen, ruotsalainen ja virolainen? Mistä numerot ovat meidän maahamme tulleet? Ihan parasta on päästä lukemaan nämä itse kirjan sivuilta tai tarttua Luen sinulle -haasteeseen. Lue sää mul, mää lue sul - ääneen lukeminen on rentouttavaa ja mukavaa. Nykypäivänä vaan tuntuu, että se on harvinaisempaa herkkua. Koska sinä luit viimeksi ääneen?

Numeroitte viihrekäyttö

Joskus erhettyy ajattelemaan, että numerot ovat vain numeroita. Aika ajoin kuulee tuon suuntaisen sanonnan myös silloin, kun syntymäpäiviä on takana jo jokusia: "ikä on vain numero". No, onhan se niinkin, toisaalta sanonnalla kai tavoitellaan, että vaikka vuodet vierii ja ikä karttuu, niin ihmisen mieli on edelleen nuori. 

Kirja herättää ajatuksia, miten kissalla on yhdeksän henkeä, miten sata salamaa iskee tulta, miksi juuri seitsemän veljestä ja seitsemäs taivas. Numeroilla on merkitystä ja uutta tarkoitustakin syntyy kaiken aikaa. Ei liene monelle vieras, millaista aikamäärettä tarkoittaa 24/7, shampookin on useinmiten 3in1 ja miten on...heitettäiskös yläfemmat ja otetaan yhdet vielä.


Oli nii mont viit,
vappuhuiskun muistin siit,
ja se huiskuki suhis
viis, viis, viis...

Lounaismurre näkyy ja kuuluu - mut ei haitta!

Jos joku epäröi, miten lounaismurretta voi ollenkaan ymmärtää, ei hätää; kirja tarjoaa käännösapua. Heli on kiteyttänyt lounaismurteen herkullisen kuvaavasti;

"Se on mustaviinimarjatiiviste.
Kaikki liika on likistetty pois,
lasiin jää sakea, makea ydinmehu."

Olen omassa lapsuudessani juonut viinimarjamehua niin paljon, että osaan lyhentää "kuus", D-äänne muuttuu tarpeen vaatiessa "rauta, rauran", imperfekti on todella murteelle ominainen; "mää uisi eile" ja niin, konditionaalin käyttö on luonnollisesti hallussa (siellä, missä pitää ja sielläkin, missä ei pidä).

Iki-ihana Ykköne! 

Kirja, joka todella antaa paljon eri ikäisille lukijoille, niin mummuil, papoil kuin mukulilki. Runosielu kylpee numeroissa ja matikkanero runoissa. Hauskaisia lukuhetkiä! Peukku!

Blogiyhteistyö WSOY.n kanssa.
_________________

P.S Muistatko mimmone Aapine sul oli Ykkösel?

tiistai 7. elokuuta 2018

Jotain täysin uutta, yksi todella vanha, mutta kuinka vanha?

Viikonvaihteessa kotialueella järkättiin vuosittainen tapahtumapäivä, jossa yhtenä osana oli kirppismyynti. Porukka sai siivota nurkkansa, koota tavarat isolle kentälle ja myydä itselle tarpeettomat. Tein sopivia löytöjä - ja oikeasti; kaikki upouusia! 

Kotiin lähti käyttämättömiä värityskirjoja (Puolasta ja Suomesta), muistikirja, special T-paita (joka oli tuotu Espanjasta ja saajalle heti alkuunsa liian pieni), dosetti...miten paljon ihmiselle oikeasti kertyykään uutta ja tarpeetonta tavaraa. Välillä ihmetyttää.

Uteliaisuus heräsi yllättäin

No, sitten on ne vanhat jutut. Niitäkin kerääntyy huomaamatta, mitä ja kuinka paljon riippuu ihmisestä. Vaikka itse pidän vanhoista jutuista, en ole ennen omistanut mitään sellaista "vanhaa", jonka nyt kirppiskuvioista kotiin bongasin. Eräällä myyjällä oli nimittäin myynnissä kaksi täysnäistä kahvipurkkia - pyöreitä, metallisia, pyöreällä muovikannella ja punavalkoisella etiketillä. Koko komeus oli vielä sinetillä varustetussa pahvilaatikossa. Ja mikä siinä sitten oli niin erikoista? No, kun koitin googlailla "Paulig kahvipurkkia" päädyin tietojyvästen lähteille, joka todella kieli purkin kuuluvan jonnekin liki 50 vuoden takaiseen aikaan. Ostamani Pauligin avaamaton kahvipurkki on ilmeisesti 1960-70 -lukujen vaihteen peruja. 



Tällainen on kahvilöytö - Givakt på svenska ja Huomio suomeksi.


Juhlapöytään - på festbordet -pahvilaatikko.


- Muistaako joku tällaista kahvilaatikkoa?


Tässä on kyllä jotain sellaista, joka huokuu menneitä vuosikymmeniä, omalla hauskalla tavallaan. 


Vuosina 1969-1973 Paula-tyttö oli Mervi Salonen.


Tältä peltinen kahvipurkki näyttää päältä. 



Apuja kaivtaan, kuka muistaa tarkemmin tämän purkin tarinaa.

Ensinnäkin mietin, kuinka jollain voi oikeasti olla kaapissa kaksi kahvipurkkia vuosikymmenten takaa? Mitä ihmettä tapahtuu (tai ei tapahdu) niiden vuosien aikana, että purkki voi säilyä avaamattomana ja ns. uudenveroisena?

Selvää ja tarkkaan tarinaa en juuri tästä Pauligin Huomio sekoitus -kahvista löytänyt, mutta kyljessä oleva Paula-tyttö on Mervi Salonen (toimikausi vuosina 1969-1973), joten kahvinkin täytyy olla noilta vuosilta. Paula-tytöt vuodesta 1950 tämän vuoteen.

Tässä on jotain hirmusen nostalgista. Se luultavasti päätyy keittiön koristeeksi. Myyjä suositteli, että porot voi kaataa vaikka etanan karkoitukseen ja purkin täyttää uudella kahvilla, mutta sehän ei nyt tässä kohtaa ole ollenkaan vaihtoehto. Historia olisi hauska saada selville tarkemmin. Olisin kovin kiitollinen, jos sinulla olisi tämän kahvin faktaa tai omia muistoja kerrottavana.

Muistaako joku teistä tarkemmin tämän purkin tarinan?
Oliko todellinen löytö, kun myyjä pyysi kahvista 5 euroa per purkki?

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Vanhan ja uuden mielenkiintoisia kerrostumia

Rakastamme koko perhe vanhoja huonekaluja ja monenmoisia esineitä, joissa on vahvaa luonnetta. Upeat löydöt sykähdyttävät vuodesta toiseen ja mahdollisuuksia on kaikkialla. DIY on suuresti rakastamani kirjainyhdistelmä, jossa saa fiilistellä mielensä mukaan. Tuntuu, ettei koskaan ole valmista, mutta juuri se onkin hyvä. Tietty keskeneräisyys takaa, että aina on tekemistä, ideoitavaa ja tilaisuuksia löytää uusia käyttötarkoituksia. 

Asuntomessut tarjoavat usein valmiita ratkaisuja. Joukossa on onneksi mukana myös vanhaa, jotain jolla on jo tarina kannettavanaan. Tässä pieniä bongauksia, joita tein Porin asuntomessuilla. Herääkö näistä jotain DIY-henkeä omaan kotiin?

Löytyykö ne pienet ideat

Kun vastaan tulee liuta kauniita, tilavia uusia koteja, niin vaatii paljon, jotta silmät erottaa myös pieniä yksityiskohtia. Vaikka hurmaannuin suurista tiloista, tihrustin ja etsin niitä ihan pieniä hailaitteja.

Yhdellä lattialla komeili hauskasti hyödynnetyt laudanpätkät. Ne oli maalattu mustalla ja valkoisella näyttämään tieltä. Niistä saa rakenneltua mitä vaan. Ehkä nämä osui silmään juurikin siksi, että samanmoisia tien palasia teimme aikanaan lapsen studiokuvaukseen, silloin ne tosin rakenneltiin tietokoneella ja tulosteltiin pitkin studion lattiaa. Kuvauksessa oli omat autot mukana ja lopputulos oli juuri sellainen kuin tavoiteltiinkin. Onnistunut.


Ei sitä aina kovin suuria ja vaikeita tarvitse, jotta syntyy kivat leikit.

Amppeli ymmärretään usein tietynlaisena, mutta totuuden nimissä sellaisen voi taikoa melkein mistä vain. Tämä alakuvan vaihtoehto sai heti ajatukset virtaamaan...mitä, jos pohjana olisi vanha tarjotin, pikkutuoli, matkalaukku, puukiekko tai vaikka skeittilauta...ja sitten vaan sopivat nauhat, joilla amppeli ripustetaan. Tätä kuvaa katsoessa voi vaan antaa mielikuvituksen virrata, mistä itse tekisit pohjan tai mitä valitsisit nauhoiksi?


Ihana amppeliajatus. Tätä tulen itse hyödyntämään vielä jotenkin.

Lastenhuoneen vakioleluja lienee usein pallomeripallot. Ne kirkkaan keltaiset, vihreät, punaiset ja siniset ovat kaikille tuttuja. Mutta olemassa on toki muitakin. Messutalojen Villa Hohteessa oli kyllä kauneimmat pallomeripallot ikinä. Nämä on melkein niin hauskoja, että voisi ostaa vaikkei olisi enää yhtään pallomeri-ikäistä lasta niillä leikkimässä ja se kertonee jo paljon se.


Tässä pallomeressä ui pearl white, silver ja mint. Katso lisää tästä.

Sitten hei se ikujuttu - kotona tulee kerättyä viinipullon ja samppanjapullon korkkeja. Ne päätyy ehkä johonkin suureen kirkkaaseen lasipurkkiin ja mitä sitten, mitä niistä tehdään? Tässäkin oli yksi ihan kiva vinkki.


Samppanjapullon korkki on oiva esine ruokapöydän kattaukseen. Korkilla lepuuttelee niin syömäpuikot kuin veitsi ja haarukkakin. Oletko kokeillut? Minä aion.


Piristystä keittiöön.

Keittiön kaunistuksiin voi ehdottomasti lukea myös akvaarion. Niin kauan kuin jollain, itsellä tai muilla, on akvaario ollut ei sitä koskaan ole sijoitettu keittiöön. Tähän ihastuin kyllä ikihyviksi. Keittiössä olisi rauhallista katsoa, kun värikkäät kalat uivat. Kaunis.

Mikä rooli on kasveilla

Kukkia ja kasveja on kiva ihastella ulkona ja sisällä. Ikkunoiden ulkopuolella olevat kukkalaatikot ovat aina viehättäneet silmää, mutta niiden hoito mietityttänyt. Kuvan ikkuna ei ole varsinaisesti messutalo vaan Rauman kaupungin messuosaston seinä.


Koirat katsovat ulos - sehän tarkoittaa, että merimies on merillä.

Yhden seinän ovat valloittaneet metallikoukut ja lasiputket. Tällaisen voisi toteuttaa kotiin esim. sikareista jäävillä putkilla ja metallikoukuilla. Yhteen putkeen ei tarvitse liikaa kukkia tai kasveja koittaa ujuttaa, isona kokonaisuutena yksi per putki riittää.


Henkäyksen kevyt asetelma lempikasveista.

Kukat ovat piste i:n päälle kodin sisustuksessa ja tunnelmassa ylipäätään. Jollei ole kukkia, puuttuu selvästi jotain. Kukkien ja kasvien kanssa voi aina säädellä...valitsee yhden valovoimaisen yksilön tai sitten luottaa puhtaasti runsauteen. Itse olen lähes aina tuo jälkimmäinen. Oman kotiterassin valoja ovat mm. sitruspuut, joihin olen viime vuosina rakastunut.


Sitruspuut sopivat suomalaiseen kesään. Erityisesti tänä kesänä niillä onkin ollut varsin lämpimät olosuhteet.


Kesän kaunein kimppu muuttuu tilan mukaan. Yläkuvassa riittävän loiston tarjoaa vihreät lehdet.

Valot päälle

Jos haluaa vaikuttaa valaisimella, niin messuilta löytyi kivoja vaihtoehtoja - Selkeästi näyttävää, persoonallista ja sulavasti istuvaa mallia.


Avaruus seinällä.

Fiskarhedenvillan Pohjanvalossa oli seinällä niin huikea valaisin, ettei siinä enää tauluille tilaa jäänyt. Jotenkin äärimmäisen kiehtova, kuin joku taivaankappale, jonka valo on ikuista paistetta.


Metallihohtoinen jalkalamppu suorastaan naamioituu sisustukseen, sillä se on niin osuva valinta. Kaikki sopii kaikkeen. Jopa langat.


Kivaa hatutusta.

Lomamuistoista varjostimeksi tai kokoelmaksi seinälle. Kuinka vaan, mutta huomio kiinnittyy molempiin.


Varo, ettet mene sekaisin. Tämän lampun kohdalla ei tiedä, mistä kuvio alkaa tai mihin se loppuu. Onkohan pölyn puhdistaminen vaikeaa?


Tässä kodissa, Oy Porin Villa Sun, huomio kiinnittyi heti seinälampeteihin ja kattovalaisimeen. Vahvan kultainen Jazz-trumpetti paistaa silmiin kuin aurinko. Muusikon valinta?


Arvokas vaikutelma syntyy metalliväreistä. Ne tuovat pieninä annoksina selvää luksusta. Tämä on linjakas ja kaunis suosikki.

Porin asuntomessujen oma suosikkini - Bunkkeri

Lyhyesti pohdin, mikä olisi oma suosikkini messutalojen annista ja helppohan se oli nimetä - Bunkkeri! Shellin yli 80 vuotta vanha entinen asuin- ja autovajarakennus on kunnostettu asuinkäyttöön. Kaikkialla tässä talossa leijuu seesteinen tunnelma. Paikka huokuu joka nurkallaan kutsuvasti ja melkein kuulen korvissani huumaavan rauhallista musiikkia.


Taulu kertoo menneistä vuosista. Altaalla uusi ja vanha kohtaavat suloisessa symbioosissa. Ihana. Ehkä olisin kaivannut kuitenkin pöydän taakse vanhaa peiliä.


Vanhat tiiliskivet inspiroivat ja hurmaavat aina. Juuri nämä vanhat. Tiilen punainen sävy on rauhoittava ja se sopii kaikkien värien kanssa. Tässä seuraa tekee mustat kierreportaat, joissa on sopiva annos pieniä yksityiskohtia. Kirjoituspöytä-henkinen lamppu sopii portaiden läheisyyteen.


Bunkkerissa on tuotu paljon tiiltä esiin ja tuo kaappiseinä on tehokas varsinkin illalla ja pimeinä vuodenaikoina. Niin ottaisin tuonkin omaa kotiin, mutta haluan tiiliseinämämme näkyvän kokonaan.


Ihana olkkari, jossa on yksinkertaisesti kaunista ja selkeää.


Tässä vessassa saa pientä meteliä aikaseen vetämällä huippuihanan vanhan pöntön.


Olemisen suloinen lanka löytyy kattoterassilta. Puita palamaan, viltti hartioille ja sopivaa juomaa jalkalasiin. Täällä on ihana istua, hieman suojassa, mutta kuitenkin ulkoilmasta nauttien. Tällä terassilla vietetään lempeitä iltoja. Tuolit kyllä vaihtaisin.

Tällaisia tunnelmia asuntomessuilta tänä vuonna. Ensi vuonna ideoita haetaan Kouvolasta.


Tämän talon estetiikka puhuttelee. 
Tässä talossa rakastetaan taidetta ja kulttuuria. 
Tässä talossa elää kauneus.
Kaikki siitäkin huolimatta, ettei talon sijainti ole messualueen parhaimpia.

- Kävitkö sinä asuntomessuilla ja mitä jäi parhaana ideana mieleen?

torstai 2. elokuuta 2018

Hellepäivän ennätys: Seitsemän taloa maalattu!

Aurinko porottaa kuumasti. Tässä kohtaa on pakko todeta, että olipa helpotus, kun ehdimme maalata autotallin katon monen monta päivää sitten. Katolla tepastelu on kuumaa hommaa, kun mikään puu ei tarjoa varjoa, eikä paahteessa muutenkaan juuri maalailla. Paitsi tänään. 

Kesällä koti laajenee ulos - puutarhaan ja terassille. Samalla tulee aivan uusi työkenttä puuhailla sitä sun tätä. Maalaus on niitä vakkarihommia. Ihan parasta on se tunne, kun jotain näkyvää ja merkittävää saa nopeasti aikaan.

No, ensin on palattava tämän postauksen alkulähteille ja todettava, että kesälomalla pyrin aina löytämään sen pienen tovin, jolloin olisi aikaa lukea niin vanhoja kuin uusiakin aikakauslehtiä. Poimin sieltä kiinnostavia ja inspiroivia ideoita, joista saisi kotiin kivoja piristyksiä tai voisi tehdä oman version. Naapurin Kirsiltä saadussa Kodin Kuvalehdessä oli hyvä vinkki: DIY-avaimenperä. Sitä lähdin tällä kertaa työstämään.

Seitsemän taloa työn alle

Mukavinta on ihailla valmista kylää, joten lähes valmiit talot pääsivät nyt tätä ensimmäistä kuvaa värittämään. Tässä käy taas se vanha tuttu kaava...monet jutut alkaa näyttää kiehtovan veikeiltä, kun niitä on paljon. Esineen ulkonäkö muuttuu aina, kun sen irrottaa ryhmästään. Alakuvassa talot ovat vielä yhtenä ryhmänä - keltaisia, punaisia ja vihreitä. Jälleen aikamoista väri-ilottelua. Muutamissa on jo nauhat ja avainlenkitkin. Ainoa huono puoli työskentelyssä oli, etten ole vielä(kään) ostanut niitä todella ohutta jälkeä tekeviä pensseleitä vaan sutisin tulitikuilla menemään. Toisaalta, ehkä sekin voi olla tehokeino.


Rima, josta talot tehtiin oli autotalliin jäänyt hukkapala (15 x 40 mm), joka oli aika hyödyntää. Esiin piti kaivella vielä jiirilaatikko ja jiiri(käsi)saha, jotta päästiin alkuun.


Lähdin sahailemaan taloja summamutikassa...vähän tosta ja sitten tosta - korkeus on erilainen jokaisessa ja samoin katto. Tavoitteena oli sellainen rintamamiesmalli, mutta avaimenperissä taisi tulla se tuttu kaava "ei kaivata vatupasseja". Pienikin talo saa olla oma persoona, jossa lopputulos on silmämääräinen. Ehkä sittenkin jopa tavoiteltavaa.


Ja hops! Ensimmäinen talo sahattu.


Reunat ovat kovin rösöiset, mutta hienolla hiekkapaperilla kulmat silottuu nopeasti.


Tässä vaiheessa taloihin poralla reiät nauhoja varten.


Aiemmin ostetut akryylivärit pääsivät taas käyttöön. Muutamista perusväreistä sai sekoitettua aika mielenkiintoisia sävyjä. Ehkä tämä on sellainen sopiva "rintsikkakeltainen".


Vähän kaikkea. Sekoitusta. Kokeilua. 


Tässä haussa perinteinen punamulta. Sekä mummolan kukat alkuun.


Talot on saatu maalattua ja tässä koko kylä vanhan höylän päällä.


Voisiko tällaisia antaa joululahjaksi?
Haluaisiko joku tällaisen talon?

Suunnittelun tärkeimpänä pointtina oli tehdä näitä joululahjoiksi. Mutta, mitä sinä luulet - haluaisiko joku tällaisen joululahjan?


Avaimenperät ovat n. tulitikkuaskin kokoisia. Tässä kuvassa mukana aski, joka antaa paremman käsityksen talojen koosta. Yksi punainen muistuttaa ehkä jopa vanhaa viljasiiloa tai olisiko se sittenkin rintsikkamallinen kerrostalo.


Tässä vielä lopuksi Kodin Kuvalehdestä leikattu vinkki, jonka pohjalta lähdin "omaa kylää työstämään". Olen itse näistä kauhean tohkeissani, mutten ole lainkaan varma, kuinka muut ajattelevat sen olevan käytännöllinen tai ylipäätään: haluaako joku tällaisen lahjaksi.

- Haluaisitko sinä?

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Mitkä taulut jäivät asuntomessuilta mieleen?

Taulun taika

Oman kotimme taiteet ovat alati muuttuvia. Hehkutankin helposti sitä, että koti on vaihtuvan taiteen näyttämö.

Tauluja tulee ja menee - taide sykähdyttää aina. Olen erityisen kiinnostunut taiteen herättämistä tunteista; muistoista, viestistä, tekniikasta, muodoista, väreistä...ja ennen kaikkea ideasta. Esimerkiksi yksi rakkaimmista on Piia Pieviläisen teos Lady bird cherrykotipihan metsäkyyhkyistä muistuttaa Heli Laaksosen ihana Pulu passisvanhaa aikaa henkii Tuhkimo-kanavatyö ja oman lisänsä tuo kaapelikelasta sahattu sydänkin.

Näen paljon mahdollisuuksia ja kauneutta ympärilläni. Ehkä juuri siksi en pysy linjassa taiteen suhteen. Vaikka kuinka tahtoisin, on täysin mahdotonta olla hillitty ja elää tietyn värimaailman tai tyylisuunnan mukaan. Ostan, teen ja sovittelen. Kotona taide on kokeilun ja testailun summa.

Taulun ei tarvitse olla ikuisesti samalla paikalla, 
sillä tietynlainen vaihtuvuus viehättää.

Aurinko paistaa täydeltä terältä ja on aika suunnata Porin asuntomessuille katsastamaan vuoden uusia tuulia. Messuilla pääsee inspiroitumaan ja kulkemaan, milloin minkäkin asian perässä. Tänään on katseet suunnattu tauluihin ja taiteeseen. Millaisia tauluja on kodeissa vuoden 2018 asuntomessuilla. Tässä muutama poiminta.

Muistot elävät kauniissa kehyksissä

Eletystä elämästä jää usein paljon muistoja. Muistoja, jotka arkistoidaan ja säilytetään. Ehkä laatikoissa varastossa, ehkä jopa esillä, kuten tässä. Alakuvassa erittäin kauniisti kehystetty kastemekko. Tässä on ideaa ja suuria tunteita. Sopii hyvin vähän isommankin pojan huoneeseen. Rouheammat sisustukset ympärillä vaan korostavat tämän taulun herkkyyttä ja ainutlaatuisuutta. Mennyt ja nykyhetki kohtaavat.


Muistatko, tiedätkö - missä sinun kastemekkosi on?

Runsaasti taidetta esillä

Asuntomessujen Herukka (3h + k + s) edustaa tehokkaita ja muunneltavia neliöitä, joissa taideteokset tuovat hienostuneen annoksen ihailtavaksi. Yhtenevät paspartuurit ja kehykset - väreissä ja yleisvaikutelmassa on harmoniaa. Tauluissa on sama henki ja ne sopivat hienosti yhteen suurempanakin ryhmänä.

Tullessani huoneeseen huomio kiinnittyi heti vihreään mekkoon. Harmi, etten saanut kuvasta niin hehkuvaa kuin se livenä oli. Taulun ruusujen hempeä väri on haettu onnistuneesti myös kalusteisiin.


Oikeanpuoleinen mekko-taulu oli heti suosikkini.

Mikä vie huomion?

Messujen Villa Luvia on kuin kevyt, pastellinen siveltimen veto. Seinällä tauluna on mm. mustavalkoinen valokuva, mutta sanoisin, että siltä vie huomion kyllä liukuovi. Ovi on kuin taulu ja, koska se on vielä kahden oven liukuva systeemi, on siinä massiivisuuttakin. Kätevä tilanjakaja. Tässä kodissa ovet ovat tauluja.

Joskus vuosia sitten meillä oli kotona tehty pöytä vanhasta savusaunan ovesta. Siinä oli jotain samaa henkeä kuin tässä.


Harmaan sävy on täydellinen. Hienostunut ja ylellinen.

Pinnat kukkimaan

Talo Haltiattaressa 2-osainen taulu tuo luonnon sisään. Kokonaisuus herkuttelee luonnollisilla sävyillä. Pysähdyn väkisinkin taulun eteen ja huokaan, kuinka osuva teos seinälle on tehty. Se on selvästi täydellinen mittatilaustyö, juuri tuolle seinälle. Taulu on taiteilija Johanna Oraksen maalaama ja kieltämättä saattelee hyvällä tavalla kalusteet oman näyttävyytensä sulavaksi jatkumoksi. Kertakaikkisen vaikuttava. Oodi suurelle oleskelutilalle.


Päivällinen on katettu luonnonhelmaan.


Asuntomessut tuo Porin myös tauluihin

Villa Poijun ikkunasta avautuvat näkymät ovat henkeä salpaavan kauniit. Luonto tuo ikkunoista sisään oman taulunsa, johon ei voi koskaan kyllästyä. Ikkunat tarjoavat raamit kauniille maisemille, joten maisemataulu on aina uudenlainen.

Tauluissa pitää olla ideaa.

Seinälle on tehty uniikki akustinen kangaspintainen karttataulu. Taulu on suuri, mutta vähäeleinen. Kaikesta huolimatta se on niin onnistunut teos kohtaan, että ihastuin välittömästi. Ihmisten pitäisi useammin oivaltaa näitä uniikkeja ajatuksia omiin koteihinsa. Tähän ei pääse kyllästymään. Taulusta pääsee aina kertaamaan kotitalon tarkan sijainnin.


Luonto on paras taulu

Uusissa taloissa kiehtoo aina suuret ikkunat ja valtavat lasiseinämät. Ne antavat tilaa luonnon omalle kauneudelle. Tässäkin lasitetussa parvekkeessa huomaa, kuinka hehkuvaa on vuodenajat. (Tässä kuvassa hieman liiankin hehkuvaa, sillä kuva paloi auringosta täysin puhki). Mikäs täällä olisi istuskellessa, kun joka suunnassa on erilainen taulu.


Luonto hurmaa varmimmin.

Koko seinä yhtä taulua

Kun kodissa on tarpeeksi suuri ja selkeä seinä, jota ei riko oviaukot, kaapit tai ikkunat, on helppo ottaa koko seinä tauluksi. Tässä on mahtipontisuutta kerrakseen. Ja varmasti täysi työ saada messuvieraiden sormet pysymään poissa pinnoilta. Suuret kieltokyltit kieltävät kyllä koskemasta, mutta meidänkin seurueen edessä oli erään messukävijän vaikea olla koskematta. Väkisinkin mieleen tulee, kuinka hyvin teokset säilyvät läpi messujen?


Tämä olisi houkuttava pohja valita jokaiselle perheenjäsenelle oma nuppineulaväri ja neulottaa kartat, kuka on käynyt missäkin.

Jollei taulut näyttele suunnitelmissa suurta roolia voi taulun tunteen tuoda huoneeseen myös tapetilla. Suuret ja hallitsevat kuviot taikovat taas oman ilmeensä. Tässä näyttävää peikonlehteä.


Suuret kuviot, mutta vihreä rauhoittaa.

Taidetta myös ulos

Jos sisältä loppuu tila voi taiteen tuoda myös pihaan ja puutarhaan. Ei lainkaan hullumpi idea maalata puutarhapenkit kertomaan omaa satumaista tarinaansa.

Kokeile ja testaa
kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa.


Ihanasti hehkuvia värejä.



Penkit ja roskakorit ovat syntyneet Porin kaupungin sivistystoimialan ja Cygnaeuksen koulun kuvaamataidon luokkien yhteistyönä.

Kodin Terra -talo by Prisma feat Apulanta

Jos isot kuviotapetit ovat liikaa tauluiksi, voi valinnan kohdistaa vaikka suuriin, söpöihin eläinkuviin seinälle. Tässä Sipe Santapukin stailaamassa lastenhuoneessa taulun paikkaa pitää kissanpentu ja toisessa kurkkii pupu. Taatusti pienten tyttöjen mieleen. Ja huomaa tehokas lattia.


Suurista eläinhahmoista huolimatta seinällä on aina tilaa lasten omalle taiteelle.


Mitä uutta omaan kotiin?

Huomasin, kuinka helposti vaikutuin erilaisista taiteista. Hetkessä kaipasin jotain uutta taulua myös omaan kotiin. Osittain Villa Poijun Porin kartasta ja kodin sijainnista lumoutuneena lähdin hakemaan kartta- / kaupunkitaulua.

Viime aikoina olen tykästynyt kovasti Metropolis - Design by Jussi Lahtinen -taiteeseen. Lahtisen teoksissa jokainen kaupunki koostuu ainutlaatuisesti erilaisista symboleista ja näkymistä. Minun valintani oli Piter - Pietari.

Olen fiilistelijä.
En välttämättä mieti pitkään.
Toimin vaiston varassa.


Design by Jussi Lahtinen. Metropolis-sarja on saanut alkunsa vuonna 2015 Fritz Langin Metropolis-leffan innoittamana. Vierellä mustissa kheyksissä muisto Kööpenhaminan tivolista.

- Millainen on sinun rakkain taulusi?
- Mitä teit tai ostit viimeksi?