lauantai 17. helmikuuta 2018

Tapetti omista kuvista?

Odottelen Putousta alkavaksi, mutta sillä välin pieni hetki aikaa jollekin ihan muulle.

Monenlainen itse tehty on lähellä sydäntä ja usein aikaa kuluukin erilaisten ideoiden toteuttamiseen enemmän, kun haluaa olla mukana koko tekemisen kaikki vaiheet alusta loppuun.

Huomaan, että alan hiljalleen lämmetä sisustuksissa myös tapeteille (huom! maalauksen ystävä). Varmasti yksi syy tähän on blogisiskojen loihtimat kauniit tapettipainotteiset huoneet Blogitalossa, Turun Rakenna & Sisusta -messuilla. 

Fototapetti omista kuvista

Tapetilla saa paljon aikaan. Se on kuitenkin vahva ja näkyvä osa sisustusta, jolloin valintaan pitää paneutua huolella, ettei ala kaduttaa. Isojen pintojen hallinta on aivan toista kuin pienten mallipalojen vertailu.

Innostusta lievittääkseni päätin kokeilla omista valokuvista fototapettia. Miten se sopisi seinälle, joka on nyt täysin valkoinen. Mikä kuva miellyttää, miltä muutos vaikuttaa ja ennen kaikkea, kuinka sopii fototapettiseinään taulut muutoksen jälkeen. No, toteutuu tai ei. On ainakin hauska katsoa omista kuvista, miltä ne voisivat näyttää.

Ensimmäiset kuvat kotimaisemista

Koska omistan useamman mallinuken, löytyy niistä myös paljon kuvia. Kesällä mallinuket saavat usein kaulaansa ja päähänsä koristeseppeleitä kesäkukista, kuten kuvan nukella - hiidenvirnaa, apilaa, siankärsämöä yms. (Kaikkia kukkia ei aina tarvitse laittaa maljakkoon). Monet sidonnat tallentuu kuviksi ja tässä soviteltu tapetiksi. Mutta meneekö se jo liian pitkälle, että tapetissakin olisi mallinukke?


Erilaiset kukat tuovat mukanaan kauniita muotoja, linjoja ja herkullisia värejä. Viime vuoden puolella hankittu koeputkimaljakko asettelee kukat ilmavasti erilleen ja tämä onkin yksi niistä asetelmista. Ehkä tuolin kokoinen kukka on kuitenkin liikaa...


Kotimme "takapihalla" kasvaa kesän lopulla tuhansia auringonkukkia. Keltainen kukkameri suorastaan vyöryy luoksemme ja toinen toistaan kauniimpi kukka kääntää kasvonsa meitä kohti. Luonnon kauneus korostuu jokaisessa kukassa ja keltaisen ystävälle tämä on aikamoisen herkku aihe. Tämä ei välttämättä olisi huono.


Kuvia retkiltä ja matkoilta

Yhä edelleen on ilo kaivella esiin jouluajan kuvia ja muistella viikonloppureissua Mathildedalin kylässä ja Ruukkitehtailla. Matkalla oli niin kauniita maisemia, että siinä oli henki salpaantua. Tällaisia näkymiä on suosittu aikanaan fototapeteissa, mutta miten paljon enemmän se tapetti tuntuukaan omalta, kun muistaa seisseensä juuri tällä paikalla ja pyörineensä ympäri. Uudelleen ja uudelleen, sillä fototapettiruutu olisi voinut räpsähtää mistä kohtaa vain.


Rajumpaa, värikkäämpää ja viestiä normaalia enemmän sisältävää taidetta on näissä betoniaitoihin tallentuneissa kuvissa.

Tallinnassa lähdin satamasta kulkemaan rantaviivaa pitkin ja tämä herkku tuli vastaan. Se on ehkä seinätapetiksi liian raju, mutta sen verran sykähdyttävä ja vaikuttava, että siitä virisi heti loistava toinen idea, jossa graffiti on suuressa roolissa. Tämä idea jalostuu yhä To do -listalla, joten siitä myöhemmin.


Kööpenhaminan katukuvassa on monta kohtaa, joita voisi hyvillä mielin katsoa pidempään. Tämä kukkakaupan kaappi on yksi niistä. Aina on jotain uutta ja ihmeteltävää.

Esillepanoon on satsattu eri paikoissa kaupunkia ja sehän on hieno pointti tapetissakin. Asettelu. Niin täyteläinen vaikutelma, ettei tässä kyllä tauluille ole sijaa, mutta ehkä seinäamppeleita ja kukkia. Silloin kokonaisuuteen tuli loistavasti syvyyttä ja kolmiulotteisuutta. Aito ja kukkien tuoksuinen tunnelma.


Tanskasta on tämäkin puistokuva. Näitä kuvia katsellessa tuli tunne, että Ruma ankanpoikanen on kirjoitettu tästä paikasta!

Tanskalainen kirjailija-runoilija Hans Christian Andersen on tunnettu erityisesti saduistaan. Ruma ankanpoikanen on suomalaisillekin tuttu. Kesästä seuraavaan kevääseen ulottuva tarina kulkee maaseudulla vanhan herraskartanon ympäristössä. Kartanoon kuuluu puutarha, ankka- ja kanatarha. Paikkaa ympäröi muuri, jonka ulkopuolella kiemurtelee kanavat. Kun katselee näitä kuvia, voi olla varma, että täällä se ruma ankanpoikanen on kasvanut.

Tämä on satua, joka voisi hyvinkin olla kotona sillä elämässä ei ole koskaan liikaa satuja.


Hieman lisää matkailuhuumaa potevana kokeilin, miten istuu Mallorcan maisemat kotiin. Jostain kaukaa kantautuva valon taianomainen hehku olisi hieno kokea joka päivä. Siniselle taivaalle voisi sopia myös taulut.


Mallorcan maisemia edelleen.

Meren rannalla asuvana on vedellä suuri merkitys. Siihen on vaan niin tottunut, että meri on vieressä. Se on jännä fiilis, miten meri antaa aina omanlaisen vapauden tunteen. Se on kuin toinen tie, jossa on aina mahdollisuus uuteen lähtöön ja kotiinpaluuseen. Menen, tulen - palaan aina kotiin. Ehkä se sopisi myös seinälle?


Tässä oli muutamat kuvat omasta kuva-arkistosta.

Jotenkin tuntuu, että tapetit ovat läsnä entistä enemmän ja jokainen kuva sisältää oman tarinansa. Mielessä on muistijäljet, miltä tuntuivat ne hetket, jolloin kuvat otin. Mitä kaikkea onkaan jäänyt kuvanoton hetkiltä mieleen. Nämä ovat pohtimisen arvoisia asioita.

Olen jo askeleen lähempänä tapettien uusimisasiaa. Päässä syntyneet ideat ovat päätyneet demonstraation (isäni lempisana - kuinka usein sainkaan sen kuulla. Aina suunniteltiin ja havainnollistaminen oli osa toteutumisen sulavaa ketjua. Miehenikin osaa jo hymyillä tälle "Tarviiko tehdä demonstraatio?"-kysymykselle) tasolle. Mikä onkaan seuraava liike(!).

- Millaisia tapetteja sinulla on?
- Oletko koskaan käyttänyt fototapettia?
- Mikä näistä kuvista olisi mielestäsi paras / toteutuskelpoinen tapetiksi?

tiistai 13. helmikuuta 2018

Mallinukke saa uuden värin ja toimii lampunjalkana

Miten ensimmäinen mallinukke päätyi meille

Vuosikausia sitten huomasin vanhan mallinuken antiikkikaupan ikkunassa. Se oli tyypillinen beigen sävyinen versio, mutta itse kaipasin tuolloin tasaisen valkoista nukkea, ilman vahvoja kasvomeikkejä. Porukalla kannoimme lumisateessa jalkoja, käsiä ja torsoa autoon. Olimme lähdössä etelään ja piti pakata laukkuja, mutta mallinukkea ei vaan voinut jättää ostamatta. Antiikkiliikkeeseen oli mentävä. On sinänsä harmi, ettei minulla ollut blogia vielä tuolloin. Mallinuken alkuperäisväri jäi siten täysin kuvaamatta ja valkoiseksi muuttuminenkin jäi tallentamatta. Se raju ja värikäs silmämeikki olisi kyllä ollut tallentamisen arvoinen.

No, mallinukke kotiutui ja sai pintaansa mattaisen valkoisen värin. Nukke toimi koristeena sellaisenaan, naulakkona erilaisille asioille, mutta ennen kaikkea lampunjalkana. Vuodet kuluttivat pintaa, tuli muutamia kolhuja ja lopulta pieni väsyminen maalarin valkoiseen väriin. Oli aika päättää, millainen uusi väri olisi paras.


Pikainen kurkkaus, miltä lopputulos näyttää - hopeaa hopean edessä.

Mallinukke muuttaa väriä ja muuttuu jalkalampuksi

Valkoinen oli aikansa palvellut, musta on liian jyrkkä, tehokkaista väreistä vai keltainen olisi kelvannut, mutta...metalliväri saa selvästi monta plussaa osakseen. Se ei ole kulta, ruusukulta eikä pronssi. Jotenkin hurjan hyvältä vaikutti hopea. Se ei ole liian kiiltävä / kromimainen vaan sopivasti tyylikäs ja kevyen mattainen hopea.


Mallinukke vanhassa värissään valkoisena.



Kuten kuvakin kertoo; vaikka yhden mallinuken maalaa, jää silti lähelle myös valkoinen.

Vaikka nukke on vanha ja paljon nähnyt, on sen osat silti hyvässä iskussa ja nukke pysyy ryhdikkäästi paikallaan telineessä. Se vaikuttaa yllättävän modernilta ollakseen 1950-lukulainen.


Oli aika tehdä kevyt hionta ja rikkoa vanhan maalin pinta. Ystävänpäivän alla innostuin leikkelemään hiomapaperista sydämiä <3



Torsossa oli hieman enemmän hiottavaa, sillä jotkut vanhat "läikät" estävät maalia tarttumasta kauniisti.

Pakkanen on hieman laskenut ja sekös innostaa maalauspuuhiin. Ennen maalausta puran nuken pienempiin osiin ja työpajalla jokainen osa maalataan spraymaalilla erikseen. Maalaus onnistuu ja lopullinen maalin sävy on juurikin toivotun kaltainen.


Silver - yksi monivuotisista luottoväreistäni.

Nukelle on jo vuosia sitten ostettu poistomyynnistä edullinen valaisin, joka sopii tähän viritelmään. Valaisin on messinkiä ja kirkkaita helmiä. Nyt teen sen, jota ei aina ole katsottu yhteen sopivan. Tulen yhdistämään hopean ja kullan sävyt uudistuneessa jalkalampussani.


Osat on maalattu pajalla ja on kuivumisen aika. Spraymaali kuivuu onneksi nopeasti.



Valmiit osat kiikutellaan kotiin.
Valmista työtä katsoessani en voi kuin ihailla. Tämä väri on minun makuuni. Mitä ihmeitä pelkkä maali voikaan tehdä. Spraymaalilla työskentely on aina ollut lempipuuhaani, niin sisustuksessa ja kuin tauluja ja postikortteja tehdessäni. (Muistan eräänkin syksyn, jolloin keräsin kymmenittäin vaahteranlehtiä ja maalasin niiden yli, jolloin taustapahviin jäi lehtikuvio. Siinä meni varmaan kuukausia, ennenkuin tehty korttipino kului loppuun. Kaikki tutut saivat tietyn jakson vain vaahtera-aiheisia kortteja. Niin siinä helposti käy - uuden idean tullessa se helposti kulutetaan loppuun. Enkä muuten ole tehnyt näitä lehtikortteja enää vuosiin). Koko tunnelma muuttuu ja vanhasta tulee uutta ja kiinnostavaa.


Hopea näyttää juuri sopivasti hehkuvalta, muttei liian kiiltävältä.


Olen yhä innoissani tästä vanhasta ideasta käyttää mallinukkea lampunjalkana. Vaikka sijoituspaikka ei olisikaan lopullinen, on tämä näyttävä missä tahansa.


Monet ovat vuosien saatossa ihmetelleet mallinukkeja sisustuksessani, mutta todenneet ne lopulta sopivan erityisen hyvin kotiimme. Minulle ne ovat hyvinkin luontevia valintoja.

- Onko sinulla kotona mallinukkea? Ja jos on, mitä olet keksinyt siitä vai onko se vaan sellaisenaan koristeena?


Muista! Spraymaalilla saat helposti ja edullisesti uudistettua vanhaa. Maaleja saa muutamalla euroilla purkin, josta riittää pitkään. 

Pikaohje: Puhdista maalattava pinta liasta ja pyyhi irtoava pöly pois. Ravista maalipurkkia hyvin parisen minuuttia. Ruiskuta väriä n. 20 cm:n etäisyydeltä ja muista vaihtaa maalauksen suuntaa vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas, jotta jäljestä tulee tasainen. Älä pyri tekemään heti liian peittävää lopputulosta, sillä silloin voi helposti tulla valumia. Anna kuivua ja toista käsittely. Käyttöjen välissä spraypullon suutin täytyy pitää tyhjänä - ruiskuta pitämällä pulloa ylösalaisin, niin kauan, että imuputki puhdistuu ja maalin tuleminen loppuu.

lauantai 10. helmikuuta 2018

Kevään sisustuksen kiinnostavimmat trendipoiminnat

Kuluvana viikonloppuna on Turussa käynnissä Rakenna & Sisusta -messut. Tänään lauantaina messukeskus tulvi väkeä ja teema selvästi kiinnosti kävijöitä. Oli aika -blogi kävi tutustumassa messuantiin ja valitsi tarjonnasta omat suosikkinsa.

Juuri nyt on sopiva hetki löytää se iki-ihana inspiraatio, jonka matkassa on helppoa luoda kotiin ja pihaan uudistettu ilme - vuoden 2018 henkeen.

Vihreä valloittaa aina

Kasvit ovat sisustuksen kaunis täydentäjä ja on suorastaan vaikea kuvitella kotia ilman niitä. Kasvit ovat sisustuksessa piste i:n päälle. Ne viimeistelevät kokonaisuuden ja luovat lämmintä kodikkuutta.

Messuilla oli esillä kaunis kattaus vihreää. Mustaa seinää vasten kasvin väri vahvistuu ja muoto selkiytyy. Peikonlehti on jälleen suosittu, sen vihreä lehti on juuri nyt tuttu printtiaihe kodin tekstiileissä ja muotoa on lainattu myös kodin sisustuksen esineisiin. Pienenä se on raikkaan vihreä, kaunis ja säännöllisempi, vanhempi kasvi valtaa tilaa ja näyttää hallitsevalta. Nyt on kasvilla kuitenkin lupa olla hieman rosoinen ja epäsäännöllinen kasvutavaltaan, uniikki muoto on silkkaa plussaa. Peikonlehti on jo hankittu, joten nyt ykköshuomion vei vieressä oleva korallikaktus. Sen tulitikkumainen kasvutapa on kiinnostava, eikä viherpeukalokaan joudu koetukselle, sillä kaktus ei vaadi ihmeitä viihtyäkseen. Mattamustassa ruukussa se pääsee kotona valoisalle paikalle.

Huomaa myös kuvan kauniit ilmakasvit! Ilmakasvit ovat eksoottisen näköisiä, nimensä mukaan ilmavia ja heinämäisen muotoisia. Kuin suoraan jostain sadusta leijuneet lautaselle. Ilmakasveista saa uudenlaisia asetelmia - ne voisi asetella laakealle vadille tai tipauttaa pullon päälle. Huomion herätys on varmaa.



Kesää odotellessa on mukava, että Flör on kasvattanut ruukuttain yrttivihreää niitä rakastaville. Osaston ohi kulkiessa tarttuu nenään yrtin hento tuoksu ja rosmariini tahtoo mukaan.

Selkeästi on havaittavissa, että leikkokukissa ei välttämättä tarvita runsaita kimppuja. Yksittäisiä kauniita kukkia löytyy pullomaisista maljakoista. Sanoisin, että jopa pelkkä, yksi vihreä oksa riittää (esim. eukalyptus tai vaikka männynoksa). Kovassa huudossa on keramiikkapullot ja -ruukut. Yhdistelmänä ainutlaatuinen taideteos.

Huomioitavaa on, että erityisen muodikkaaksi on tullut ns. viikonloppukimput. Kukkakaupat ja jotkut sisustusliikkeet myyvät näitä viikottain vaihtuvia kimppuja. Ne kiilaa persoonallisuudellaan markettikimppujen ohi ja halutessa kimpun voi myös jakaa useampaan maljakkoon. Muistathan, että talvella voi ulkoa poimia myös erilaisia "talventörröttäjiä".



Laakealle vadille voi rakentaa näyttävän kokonaisuuden ilma- ja mehikasveista. Sekaan voi ujuttaa myös käpyjä, oksia, kaarnanpaloja tai kiviä. Hauskan lisän voi saada tuomalla vaikka lasten muovieläimiä asetelmaan. Helppohoitoisuuden puolesta kiitollinen. Kestävää kauneutta.


Köyden päässä riippuva iso lasipallo käy loistavasti ilmakasveille. Siihen voi toki laittaa myös silkki- ja muovikukkia. Hyvin trendikäs amppelimuoto, joka tuo mieleen takavuosien ruusupallon. Ruusupallo oli suurempi kuin greippi, sen sisällä kaunis suuri ruusu ja kirkasta nestettä. Joku varmaan muistaakin sellaisen?

Varmaa on, että vihreä luo viihtyvyyttä.


Åblogien blogitalo tapetilla

Kuvan taustalla häämöttää kyltti blogitalo. Talon seinien sisälle on rakennettu kaunis unelma - koti, jonka huoneet sisusti blogisiskot Åblogeista: Aikuisten makuuhuoneen Kotilaituri, olohuoneen Pikkutalo, ylellisen aulan Villa Puomi ja lastenhuoneen ilme oli vierailevan Voikukkapelto-blogin bloggaajan käsialaa.


Alakuvassa Kotilaturin Katin toteutus aikuisten makuuhuoneesta. Tapetti on kaunis siniveristen sävy, jonka kuninkaallinen tuntu huokuu arvokkuutta. Ihanan pehmeä ja tyylikäs vuode. Kuparin sävyinen ruskea antaa lämpimän siveltimen vedon. Erityisen ihastuttava on pieni keraaminen maljakko yöpöydällä.



Olohuone on Pikkutalon Sannan rakentama. Kieltämättä pallotuoli osuu heti silmään, mutta vähintään yhtä nopeasti seinällä oleva taulu. Jännittävä, ja samaa pyöreää linjaa seuraava, on seinäamppeli. Pyöreät muodot ovat pinnalla.

Selkeälinjainen tapetti antaa tilaa esineille. Amppelin muotokieli on henkäyksen kevyt.


Villa Puomin Hanna puhaltaa aulatilaan merellisen tuulahduksen. Tapetti pursuaa erilaisia kaloja, korallia ja kasveja. Tässä on monta kuvaa, jotka kutsuvat tarkastelemaan kuviota tarkemmin. Huomaa etualan ihana peite. Tässä on luksusta. Tervetuloa taloon!


Voikukkapellon Netta tuo esiin värien kauniin tasapainon. Tässä tilassa on helppo rauhoittua aistiärsykkeitä pursuavassa maailmassa. Rottinkikalusteet ovat valloittavat ja silmä lepää lelujen muodoissa ja aiheissa. Rauha asuu tässä huoneessa.


Kiinnostavia yksityiskohtia sisustuksessa

Loviisan Aitta toi osastollaan esiin näyttävät, suuret lintuhäkit. Lintuhäkki on kaunis yksityiskohta sisustukseen, vaikkei lintuja olisikaan. Itsekin olen tuonut vuosia sitten suuren lintuhäkin Tunisian matkalta. Värikkäiden vaiheiden kautta se selvisi ehjänä kotiin. Ja vaikka moneen kyllästyy, myy tai antaa pois. Minun lintuhäkkini on tallessa.



Kodin huoneiden elävöittäjä on viherkasvi. Se tuo ryhtiä ja oman kaunistavan vihreyden tilaan kuin tilaan. Jos valon määrä on vähäinen, voi aina valita muovisen kukan.

Sisustuksessa toimiva väriläiskä on myös hedelmävati. Tätä kuvaa katsoessa en voi olla kuin iloinen, ostin kuvassa näkyvän hedelmäkulhon itselleni Puutorin kirpparilta kahdella eurolla. Edellinen omistaja oli siihen kyllästynyt, sillä kulho on kookas ja vie tilaa. Minulla oli puolestaan hyvä tuuri. Sain kauniin vadin, jota olin ajatellutkin ostaa, suorastaan pilkkahinnalla.



Miten mukava oli messuosastolta bongata tämä lyhty. Itselläni on samanmoinen - tosin ruosteisempi ja lasiton. Siinä palaa iltaisin kynttilä. En voinut vastustaa sitä, sillä ruoste kiehtoo minua. Jos joskus (spraymaalauksesta aina innostuvana) koitan lähteä lyhtyä maalaamaan, niin huomaan, kuinka en pystykään aloittamaan. Ruoste on arvoituksellinen. Se sisältää eletyn elämän nyanssit.


Ja vaikka kuinka koittaisin rimpuilla vastaan olen menettänyt sydämeni näille värikkäille matoille. Vuosi 2018 on ehkä nostanut matot korkeammalle portaalle sisustusintoilussani kuin olen osannut arvatakaan. Etninen sisustustyyli kiinnostaa. Ideat lähtevät uuteen lentoon uusien värikokeilujen myötä. Enpä olisi vielä syksyllä uskonut, kuinka punaisen kirjava itämainen matto kesäterassille on jo ostettu.


Muistan hyvin ajan, jolloin suurta kunnioitusta nautti sisustus, jossa ylimääräinen johto oli piilotettu pois katseilta. Se aika on mennyt. Nyt on varsin trendikästä jättää ylimääräiset johdot selvästi esiin ja mieluusti runsaalla vaikutelmalla.

Keltainen on aina kevään piristeväri, miksi et ostaisi sitruunoita vadille kuin leikkokukkia maljakkoon. Väriä tuomaan.



Rottinki nostaa suosiotaan ja aikaansa seuraavat sisustajat ovatkin sen jo kotiinsa hankkineet, muodossa tai toisessa. Pehmeät taljat täydentävät.


Puiset kuluneet tuolit ovat muodikkaita, kaikkea ei tarvitse viimeistellä uudenveroisiksi. Ja huomaa tässäkin - matto.

Kiireisen ihmisen apuri on näyttävät suuret seinäkellot. Näiden omistajana et voi myöhästyä. Sisustuksen suosikkeja ovat edelleen sarvet, joko kallolla tai ilman.


Pastelliset värit vyöryvät keväisin ja koteihin on löytänyt tiensä käsivarsilla neulottu torkkupeite.



Bling! Metallivärit ovat esillä monissa paikoissa. Miten ylellistä onkaan kultainen suihku ja taideteos suihkutilassa.

Värin ja peilin liittoa edustaa Marudesignin sykähdyttävät kaulakorut. Miksi kauniit korut pitäisikään säilyttää piilossa kaapissa? Seinällä voi somisteena olla myös koruja tai kauniita vaatteita. Kaiva siis kaappisi kaunottaret esiin!


Vaikka en suuria muutoksia olekaan suunnittelemassa, käy katse silti erilaisiin kiinnostaviin materiaaleihin. Tällainen lankkulattia olisi aika kiva. Pinta näyttää rouheammalta kuin onkaan. Ei tähän sukat kiinni jäisi.


Loppukevennys

On hauska katsoa, miten yleisömagneeteiksi on otettu tunnettuja urheilijoita. Juha Miedosta näkyy vain vasen käsi, kun urheilu vie katseet ruudulle, mutta kuinka monta muuta urheilijaa kuvasta tunnistat?


Kevään kynnyksellä katse tarttuu aina keltaiseen - hyvä Vehmaa :)

Keltainen on lempivärini. Se osuu aina silmiin ja kerää huomion. Koko kirjo käy, vaikka ykkösenä onkin kirkas keltainen ja sinapin keltainen. Minulle se on lukuisten erilaisten mahdollisuuksien väri.

- Mitä sinä pidät keltaisesta?


Yhteistyö Turun Messukeskuksen kanssa.

Lopuksi!
- Rakenna, sisusta ja uudista -messut Turun messukeskuksessa vielä huomenna sunnuntaina (11.2.2018). Käy tutustumassa ja inspiroitumassa.