keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Hamat + akryylivärit = uusi taulu

Koleina ja sateisina kesäpäivinä on ollut syytä keksiä jotain sisäpuuhaa. Maalaaminen ja askartelu ovat vaihtoehdoista ihan parhaita. Jotain uutta ja jotain vanhaa johdatti tällä kertaa uuden teoksen syntyyn.

Satoi kaatamalla vettä.
Olin kauppareissulla ja
hetken mielijohteesta ostin uuden maalauspohjan.
Tänään maalataan, tuumasin.
Ja syntyihän sitä lyhyessä ajassa värikäs Hama-nainen.

Akryylivärien etu on se, että ne kuivuvat nopeasti ja pääsin maalaamaan vaiheet nopeasti, liimaamaan kuivuneeseen pintaan (kontaktiliimalla) Hama-palloja ja tekemään mustalla tussilla muutamat rajaukset. Yhden illan projekti.

Vinkki! Jos olet kiinnostunut kokeilemaan akryylivärejä, sanottakoot, että mm. Lidlissä on aika ajoin tarjolla edullinen värisetti ja eripäisiä pensseleitä. Kokeilusta voi orastaa vaikka uusi kiinnostava harrastus. Kokeile! Näin minäkin herättelen pala palata innostusta maalaamista kohtaan.


Koska on kiva heti nähdä, mikä tuli;
Valmis taulu näyttää siis tältä.
(Ellen nyt intoudu lisäämään siihen jotain...)


Elämäni ensimmäinen pyöreälle pohjalle toteutettu maalaus.
(Pohja on halkaisijaltaan 40 cm)
Ja hups! Kristallikruunukin halusi välttämättä kuviin :)


Ääriviivojen hahmottelua kankaan pintaan.


Halusin taustasta ja vaatteesta hillityt, mutta jotenkin silmään sopivat sävyt. Sekoitin montaa väriä yhteen. Valkoista oli joukossa kaikkein eniten, sillä syntyvä sävy ei saanut olla liian tumma.


Utuinen harmaan vihreä sai rinnalleen ruskehtavaa. Voisiko tuota syntynyttä sävyä kuvailla aprikoosiksi tai kenties astetta liian "tummaksi meikkivoiteeksi"?


Kasvojen sävy on kautta vuosien ollut haaste, ettei lopputulos vaan näyttäisi liian pinkiltä. Onnistunut kasvojen väri ei löydy hetkessä, mutta olen sekoittuneeseen sävyyn varsin tyytyväinen. Taulunhan ei ole tarkoitus olla luonnollisen aito vaan jotenkin ripsauksen verran överi.


Levitin Hama-helmet lautaselle. Oli aika miettiä, mitkä sävyt tulisi käyttöön ja millä sävyllä olisi pääpaino. Sininen ei, liila ei...no, kaikki muut sitten taisivatkin tulla.


10 000 helmen laatikko on odottanut uutta käyttöä, sillä lapsi on kasvanut ja helmihommat ovat hänen askarteluistaan jääneet. Onneksi en kuitenkaan ole vuosien saatossa näistä luopunut. Käyttöideoita tupsahtelee eteen yksi silloin, toinen tällöin. Kiitos hyvästä ideasta Värikäs koti -ryhmän Taru I:lle.


Kun yhden illan maalaa ja näprää näiden pienten helmien kanssa, tietää todella tehneensä. Helmien asettelu ei ole supernopeaa, mutta ajan kanssa syntyy kyllä uusia pallukoita ja sormiin tunne, että muutama helmi on pyöritelty...

Värit vain kohdilleen, voipaperi päälle ja silitysraudalla yli. 


Helmien alustoja on montaa erilaista, mutta tähän työhön käytin vain pyöreitä, sillä pyöreä taulu kaipasi juuri niitä.


Ihan pieniä Hama-kukkia ja sitten selvästi suurempia, joita jopa liimailin kerroksittain kolmiulotteisuuden aikaansaamiseksi.


Tämmönen tästä siis tuli.
Halusin ehdottomasti kaiken huomion Hama-hiuksille. Lopputuloksessa maalauksen tausta ja naisen vaate ei kilpaile hiusten kanssa. Tehokas piste i:n päälle on lumpeenlehden vihreä silmä. Mietin vielä paikkaa, minne tämä asetetaan. Saapa nähdä...

- Mitä pidät? 
Eikö Hama-helmet olekin loistavia!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

No nyt on inspiroiva kirja!

Jo lapsesta asti olen rakastanut paperia. Sen tuntua, pintaa, tuoksua ja kahinaa. Vaikka kuinka on helppo lukea monet julkaisut verkosta, niin aina jossain syvällä sydämessä kytee pieni kaipaus hypistellä ihka aitoa paperia. 

Paperin kaipuuta pääsenkin ruokkimaan mm. joka kauppareissu. Kun tuttuun Markettiin tulee helposti aina astuttua samoista ovista, ns. "pidemmän reitin kautta", joutuu samalla kulkemaan lehtihyllyjen ohi. Nopealla silmäyksellä poimii hetkessä kaikki uusimmat sisustus-, puutarha- ja askartelulehdet, mutta joskus joku uusi julkaisu pääsee todella yllättämäänkin. Kuten hetki sitten kävi.

Hyllyssä komeili paksu opus. Erikoisuus, jota en ennen ollut nähnyt. Jäljellä vain yksi kappale. Se oli todellinen "magneetti" - veti vaan vahvasti puoleensa. Kirja oli paksu (3,3 cm) ja painoi kuin tiiliskivi. Plarasin ja plarasin. Mikä tämä oikein on?

''   a book 
full of paper goodies

Mikä on The Flow Book for Paper Lovers -kirja

Flow Book for Paper Lovers tarttui käteeni ja vaikka kuinka yritin työntää sen takaisin, huomasin, että otin sen aina uudelleen tarkasteluun. Sivukaupalla kaunista paperia, värityskuvia, pop-up greenhouse, postereita, skräppäysarkkeja, minivihkoja, kirjepaperia, pakettikortteja, tarroja, askartelumateriaalia...kaikkiaan yli 300 sivua...a book full of paper goodies!

Kirja on ilmestynyt 24.5.2019 ja poistuu myynnistä 15.7.2019, mutta todellisuudessa se on ainakin meidän kaupasta myyty loppuun jo ennen sitä. Kirja on englanninkielinen ja ilmestyy vain kerran vuodessa joten ei ihme, ettei ole ennen silmiin osunut. Lienee aina myyty loppuun kun ehdin paikalle(?).

No, nytpä on sitten materiaalia sade- ja DIY-päivien varalle. Kirjassa riittää puuhastelua niin isoille kuin pienemmillekin. Voi tosin olla, että selailen sivuja muutamaan otteeseen ennen kuin uskallan lähteä sitä rikkomaan palasiin. Kirja ei ole superhalpa (29,90 e), joten ehkä sekin saa toviksi malttia aikaan.

''   a beautiful fat book full of inspiration!

Tästä taisikin tulla uusi odotettu opus. Koskakohan se seuraava sitten onkaan julkaisussa...? Ehkä minä laitan 2020 almanakkaan merkinnän huhtikuulle; "Muista Flow Book for Paper Lovers! <3

Tämä on hyvä lahjavinkki - suosittelen kaikille askartelijoille!


Paper is such an essential part of our lives.



Värityskuvat ovat yhä in. Värittäminen on mukavaa hommaa.


Pop-up greenhouse!


Suosikkihahmojani - Frida Kahlo.


Tarranauhaa ja...


...ja pieniä vihkoja.


STOP AND SEE -nauha.


Suloisia pakettikortteja.



Rohkeita värejä.


Paljon kirjaimia.


You are my jam!


Takakanteen oli sujautettu kiva koira.

- Mahtaako kaikki muut jo tietää tämän opuksen 
ja minä olin vaan hieman myöhäisherännäinen?

torstai 27. kesäkuuta 2019

Taas kerran - vanhasta uutta

Siivouksen yhteydessä tulee helposti heitettyä pois esineet, jotka eivät kiinnosta. Mutta ne saattavat olla kuitenkin vain väärän värisiä ja eivät miellytä silmää. Pienillä tuunauksilla saa aina paljon aikaiseksi. 

Joku oli tämän Aarikan vanhan kynttilänjalan päättänyt hävittää, mutta minäpä löysin sen. Aurinkoisen kesäillan pieni tuunausprojekti oli jälleen käsillä.

Tarvikkeet:

- vanha kynttilänjalka
- suojahanskat
- hiekkapaperia
- mattamustaa spraymaalia

Vähän niinkuin takavuosien mainoksen tapaan "Pinotexia pintaan, niin vanhakin näyttää nuoremmalta". Maalaus on aina niin ihanasti uudistavaa, miksei siis nytkin, sillä en varsinaisesti ole sinisen värin ystävä ja siniset muuttavat aina väriään. Ihailen muilla sinisiä koteja, sillä joillain on hienosti taito käsissä kodistaa sinisellä. Tässä tummansininen taittui hetkessä mattamustaksi ulkoilmassa.


Lähtökohta. Periaatteessa ei siis lainkaan huono.


Pohjassa luki Aarikka, Finland. 


Koska olen välillä niin innostunut tekemään jonkun vaiheen eteenpäin, silloin unohdan suojakäsineet. Näin ei kannata tehdä. Tämäkin vanha väri on jotain niin hienoa pulverimaalia, että kädet ovat yltä päältä värissä. No, onneksi ei ole kalliita tekokynsiä. Näissä hiontapuuhissa ne olisivat hetkessä entiset.
 

Ensimmäinen mattamusta kerros on suihkautettu pintaan.
 
  
Ta-daa...valmista! Tätä mattaista loistoa on mukava katsella. 
Ehkä pitäisi pelastaa oikein läjä puisia kynttilänjalkoja ja tehdä kokonainen jalkaryhmä syksyksi, jossa erilaiset muodot pääsevät esille, kun käytetään samaa maalisävyä. 
- Lakritsinmustaa. 
Oletko muuten koskaan ajatellut, miksi lakritsi on mustaa. Jollet tiedä, kurkkaa nopsaan tänne.


- Kuinka usein sitä onkaan maali ollut pelastava tekijä? Se on nopea oikotie onneen :)

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Laatikkokaupalla lukkosulaa ja muutama lumpeenkukka

Kesän tähtihetket ovat lähteneet hienosti käyntiin. Käytännössä se on tarkoittanut viihdyttäviä teatteri-iltoja, joissa voi hyvillä mielin heittää muun maailman syrjään ja nauttia uusista elämyksistä juuri sellaisina kuin niiden toivookin olevan. 

Aurinkoisena keskiviikkoiltana suuntasimme mieheni kanssa auton nokkaa kohti Naantalia, Naantalin teatteria ja sen kesänäytelmää Lukkosulaa ja lumpeenkukkia

Tänä kesänä teatterin näytökset ovat olleet ulkona, Raatihuoneen pihalla, joka olikin muuten aivan uusi miljöö meille. Hassua, kuinka usein on menty viereisiä katuja ylös ja alas, mutta vasta nyt oli aika löytää "uusi sisäpiha" ja miten ihana pihapiiri sieltä löytyikin. Seinät kaukana ja katto korkealla. Kesä hengittää. Ja onpa muuten säät taitaneet suosia tätä näytelmää. Kertaakaan ei ole tarvinnut sateessa olla.

Heti portilta oli helppo huomata, että tuolirivit ovat täysiä. Tulimmekohan liian myöhään. Väkeä oli tullut paikalle sankoin joukoin kesän viimeiseen näytökseen, mutta onneksi pari loistavaa paikkaa vielä löytyi. On mukava päästä niin lähelle lavaa, että erottaa hyvin näyttelijöiden kasvojen ilmeet sekä pienenkin kulmakarvan kohotuksen ja kuulee jokaisen pienen vivahteen puheäänessä. Aitiopaikalle siis.

Muutamat minuutit ennen alkua oli aikaa silmäillä, miten näyttämö täyttyi monista pienistä yksityiskohdista. Taloa reunustavien pihapuiden lehdet väreilivät ilmassa kuin niillä jokaisella olisi ollut oma tehtävänsä näytelmässä. Räsymatot roikkuivat tikapuilla ja mielikuvitus lehautti ilmoille Mäntysuovan puhtaan tuoksun. Matoissa oli väriä kuin mummon vanhassa hiattomassa kesäleningissä. Kaupan hyllyt notkuivat tavaraa...

Kuulutus kehottaa tutulla murteella laittamaan kännykät pois, nauttimaan näytöksestä ja muuta tähdellistä!

Lukkosulaa ja lumpeenkukkia johdatti sulavasti ihmisten erilaisuuden lähteille. Yleisö kuunteli keskittyneenä ja eturivin katsojat nauroivat mukaansatempaavan äänekkäästi. Tapahtumat kuljettivat vahvasti otteessaan alusta loppuun.

"Kui ihmisen tarttis olla joka hetk muuttumatonen ko Vanhasen kampaus?

Synopsis:
-  Naantalilaistetussa, lounaismurteella kirjoitetussa tekstissä herkutellaan hersyvän hauskalla kielellä. Näytelmän miespääosissa ovat Skytölän veljekset, tasaisen inhorealisti Simo (Kauko Pajukoski) ja impulsiivinen hetkeen tarttuva taivaanrannanmaalari Petter (Topi Kanerva). Miehet saavat kännykkäostoksen kylkiäisenä sekatavarakaupan, jota ryhtyvät hoitamaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Hyllyt järjestetään omintakeisella tyylillä...Kauniste viärekkäi A niinko appelsiin, B niinkuin banani, C niinko cellofaani...laitetaa see ny vaik toho ja...D...D...niinko Daadeli...

- Sää oled davalisen dollo. See o T! Meinaak sää aakkosta koko kaupa?, murahtaa Petter Simon järjestelyille.

"Kui samoist aineksist tule kaks iha erilaist pulla. 
Mee ei voira ol sukku.

Simo huomaa, kuinka pikkuveljelle on tärkeää tehdä asiat eri tavoin kuin ennen. Ihan sama, onko se hyvä vai huono tapa, mutta eri tavalla pitää tehdä. Veljekset käyvät läpi kaupankäynnin sääntöjä ja koittavat löytää yhteiset linjaukset. Yhtäkkiä kuvaan purjehtivat ensimmäiset, ja ainoat, asiakkaat Sepe ja Maria. Asiakkaita kaupassa ei käy tungokseen asti, mutta kaksikin voi olla tarpeeksi - Vuosikausia sitten isänsä hylkäämä, nyt jo iäkäs rouva Sepe Susi "Ulla" (Taija Nuotio) ja julkkis, lehtien lööppikuningatar Maria Del Monte (Katariina Salonen), joka ei oikeasti olekaan niin tunteeton ja kylmä kuin lööpit antavat ymmärtää. Alkaa kehkeytyä elämänmakuinen tarina.

Neljän näyttelijän ympärille rakentunut tarina sisältää kokonaisuudessaan suuren joukon teatteriväkeä. Kaikesta näkee, että mm. rekvisiittaa on askarreltu huolella. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon (näin DIY-henkisenä bongarina) Sepe Suden virkatut lumpeenkukkahiuskoristeet. Näistä saattaisi hyvinkin innostua myös yleisö! Minä ainakin olisin mieluusti ostanut tuollaisen kukan itselleni, jos myynnissä olisi ollut!

Kaupassa leimahtavat sanailut lähtevät kuin varkain liikkeelle ja juorut päätyvät Iltapalan etusivulle. Maria Del Montesta on tehty monia ikäviä lööppejä ja hetkessä itse kauppiaatkin ovat leimautuneet "huijareiksi". Tekstissä viljellään hauskoja oivalluksia, sanakäänteitä, tunnelmaa ja murretta. Näyttelijät tarjoavat parastaan ja tehot käyvät täysillä. Yhtäkkiä huomaa itsekin ajattelevansa "turkulaisemmin kuin turkulainen itse."

Vääriä valintoja, virheitä, syytöstä, oppimista ja oivaltamista. Me kaikki olemme erilaisia, mutta voimme yhdessä muodostaa loistavan kokonaisuuden.

"Ihmiset o keske-erässi ko toriparkki

Näytelmän jälkeen iskee välittömästi halu saada käsiin Lukkosulaa ja lumpeenkukkia -kirja. Nyt olisi niin sopiva hetki poimia kirjasta ne kaikki hyvät elämänviisaudet, joita voisi käyttää silloin tällöin. Kiitos Naantalin teatteritiimi ja Heli Laaksonen.

Näytelmän kirjoittaja Heli Laaksonen on istunut myös yleisössä.

- No on tämäki! Ihminen mene kattoma omakirjottamas näytelmä, ja siäl yleisös itte ylimmäisenä hehhettele ja väli nyyhki...Mut ei voi mittä, nii eläväks ja syräntlämmittävän hulluks o naantalilaine teatterväki Lukkosulan ja lumppenkukkaset saanu, Heli hehkutti.

Tämä kaikki oli riemastuttavaa katseltavaa ja olen iloinen, että ehdin mukaan viimeiseen näytökseen. Vaikka tämä kesäjuna meni jo, kerrottakoot: 

- Naantalin teatteri jatkaa Lukkosulaa ja lumpeenkukkia -näytöksiä syksyllä teatterin sisätiloissa os. Henrikinkatu 7.

Naantalin kaupunki - saatte olla ylpeitä hienosta teatteristanne!

Heli Laaksosen vuonna 2008 kirjoittama Lukkosulaa ja lumpeenkukkia on vuosien varrella viihdyttänyt laajaa yleisöä. Katso tästä Helin videohaastattelu vuodelta 2009.

Lukkosulaa ja lumpeenkukkia
kirj. Heli Laaksonen
dram. Seija Holma
ohj. Teija Söderholm


Mökkilaiturille poimimani ja asettelemani lumpeet pääsivät teatterin mainoskuviin.

Joka kesä mökillä nautin suunnattomasti souteluretkistä, joilta mukaan poimitaan usein nippu lumpeenkukkia. Mökkirantaan ja laiturille niistä on viritelty monia asetelmia, joita kuvataan eri kuvakulmista. Kuvia kertyy vuodessa helposti tuhansia, mutta onneksi joukosta valikoituu aina joku myös hyötykäyttöön. Laiturin kukkakiekurat pääsivät Naantalin teatterin näytelmäesitteisiin ja mukaan laitoin tekstiin sopivat lisäkuvat; kiiltokuvan, banaanin, poran ja lukkosulapullon.


- Miksi lapsuuden rakas kiiltokuva ja pora ovat vierekkäin. Se selviää näytelmässä. 


Vas. kaupan asiakkaat Sepe Susi "Ulla" (Taija Nuotio) ja lehtien lööppikuningatar Maria Del Monte (Katariina Salonen)
 Kuva: Naantalin teatteri / Kari Sassi


Kuva: Naantalin teatteri / Kari Sassi


Skytölän veljekset, tasaisen inhorealisti Simo (Kauko Pajukoski) ja impulsiivinen hetkeen tarttuva taivaanrannanmaalari Petter (Topi Kanerva). Kuva: Naantalin teatteri / Kari Sassi


Lukkosulaa on ja on...laatikkokaupalla. 
Mutta ostaako joku kesällä lukkosulaa? 
- Kyllä!


Nopea panoraamaotos näytelmän lopusta.


Väliajalla pullakaffet kesäisessä sisäpihassa.


Lööppejä lööppien perään.


Sepe Suden ihana potkukelkka, josta piti väliajalla räpsätä kuva.


Täydellisesti näytelmään sopiva kukkamaljakko ja villin vapaa kesäkukkakimppu 10+
 

DIY-bongarin löytö = Sepe Suden virkatut lumpeenkukkahiuskoristeet. Näistä saattaisi hyvinkin innostua myös yleisö! Minä ainakin olisin mieluusti ostanut tuollaisen kukan itselle, jos myynnissä olisi ollut! Taitava käsityöihminen on nämä näytelmälle loihtinut.

- Oletko sinä kerennyt käydä jo monessa kesäteatterissa?

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Arki-iltana telakkahäissä

Rakastatko häitä, valoisia kesäiltoja, merta, laineen liplatusta, aurinkoa, musiikkia, vauhtia, lystinpitoa, naurua ja iloisia ihmisiä? Jos vastasit yhteenkin "kyllä". Tämä on varmasti sinun juttusi!

Hääjuhliin ei liian usein pääse, joten tuosta kihelmöivän ihanasta juhlasta voi ottaa koppia vaikka teatterin keinoin. Tänään tiistaina suuntasimme Turun Ruissalon tapahtumatelakalle kesäteatteriin. Vuonna 2003 perustettu Linnateatteri on nimittäin kesällä 2019 rantautunut Ruissaloon. Tänä suvena häitä juhlitaan pitkän kaavan mukaan, sillä Akselin ja Elinan hääfarssi pyörii 13.6.-16.8.2019.

Oma sydämeni sykkii lämpimästi niin Ruissalon telakan kuin kesäteatterin suuntaan. Ihmisenä minua luokitteleekin vahvasti se, että keskityn kaikkialla tarkertuen visuaalisuuteen. On vallan mukava päästä arki-iltana töiden jälkeen kokemaan aimo annos tuota ympäristöä, kesäillan taikaa. Juuri nyt on niin oikea hetki kesähäille vai onko? Sitä jäin jännityksellä seuraamaan.

Koska alueella ei ole parkkipaikkoja pilvin pimein oli luonnikasta ottaa polkupyörät alle ja suhauttaa autojonojen ohi. Tämä on kyllä siitäkin vallan jännä paikka, että tänne voi tulla myös bussilla, vesibussilla tai vaikka omalla veneellä.

Ainutlaatuinen miljöö on kerännyt aurinkoiseen iltaan paljon väkeä. Telakka on monelle varmasti uusi tuttavuus, mutta hetkessä sinne on pelmahtanut niin sankka väkijoukko, että voisi oikeasti luulla näiden ihmisten olleen täällä jo monen monta kertaa.

Teatterisalin välittömässä läheisyydessä voi kulkea laiturilla, ihastella merta ja laivoja, poiketa pizzalle tai sisustuskauppaan. Mutta nyt istutaan vanhasta venevajasta taiotussa teatterisalissa. Silmät risteilevät mustalla läpikuultavalla banderollikankaalla rajatussa tilassa. Paljain varpain läpsyttelen uutta betonilattiaa. Eteen aukeaa valtava näyttämö - kaiken ydin, siistit penkkirivit ja bonus: omat pienet pöydät tuolien seassa siellä täällä, johon drinksulasin voi laskea. Ravintolanurkkauksen luona on teemaan liittyen "hääkaari", jonka alla voi käydä kuvauttamassa itsensä.

Ehdin jo kesäteatterin tapaan tuskailla, ettei tullut istuinpehmustetta mukaan, mutta tuoli oli hyvä ja teatteriesitys sujahti kuin siivillä.

Paksussa, karvaisessa nallepuvussa on varmasti lämmintä käynnistää rooleja hellepäivinä. Hääjuhla on täynnä jännitystä, sillä mukaan mahtuu kaikenlaisia käänteitä. Sehän se onkin koko jutun ydin. Heti alkuun tuskaa tuottaa se, että juhlatalo on varattu samaan aikaan häistä hautajaisiin plus muutamat muut kokoontumiset vielä väliin.

Huolten sävyttämin askelin tarina lähtee käyntiin, mutta minuutti minuutilta ihanan oivaltava huumori ottaa yleisön valtaansa. On suorastaan hauska kuunnella, kuinka yleisö purskahtelee nauruun. Tunnelma on niin huumorin sävyttämä, että paikka paikoin vaatii ponnistuksia myös näyttelijöiltä, etteivät repeä nauruun. Kolmen näyttelijän voimin läpi vedetään lukuisia rooleja, joissa nähdään Katriina Sinisalo, Miika Laakso ja Mikko Leskelä. Käsikirjoitus Antto Terras ja Ohjaus/sovitus Kari-Pekka Toivonen.

Rytmi on niin kiihkeä ja replat nopeita, ettei voi kuin ihailla, miten ihmiset pystyvät muistamaan näin paljon vuorosanoja. Puheessa vilahtaa tutut turkulaiset paikat, koko maan tuntemat julkkikset...henkeä salpaava laulu osuu kohdalleen joka sanalla ja aina joku onnistuu "avaamaan oven juuri prikulleen oikealla sekunnilla".

...Aina on pieni jännitys ilmassa, menikö vetskari kiinni? 
Tuliko oikea peruukki? 
Ehtiikö ylipäätään laukata kuin ravuri rooliasusta toiseen...

Näyttelijät tulevat ja menevät ovista ja ikkunoista niin tiuhaan tahtiin, että salaa mielessäni mietin, millaiselta meno näyttää bäkkärillä. Jospa saisikin oman tarkkailupaikan sinne. Äkkiseltään ynnäten "Behind the scenes" -paikat olisi vauhtia täynnä kuin Formularadan varrella. Kuinka ne avustajat siellä ovatkaan niin sekunnilleen ajan tasalla pitämällä nämä vaatteet aina valmiina seuraavaan sisääntuloon. Loistavaa yhteispeliä.


Tästä voi aloittaa - kuohuvaa heti alkuun tai sitten väliajalla.


Päivä prinsessana - Akselin ja Elinan hääfarssi.


Teatterin takatila on avoin.


Tägään, tägään!


Lattia on uusi. Muistelin, että aikaisemmin tässä olisi ollut ihan vaan maalattia. Kaikki on saatu hienosti rakennettua lavasteita myöten ja samalla säilytetty telakan vanha historia. 


Tässä on ihanan ylellinen yhdistelmä kuohujuomaa jalkalasissa ja betonia.


Varjokuva on kuin taruolento. Lantiosta alkava kalanpystö. Merenneito-look! Vai onko tämä sittenkin ihoa tiukasti myötäilevä hääpuku?



Loppukiitosten aika. Yleisö on selvästi pitänyt näkemästään ja kokemastaan.



P.S Tiesitkö muuten, että näissä Ruissalon Telakan maisemissa on kuvattu myös musiikkivideo: Leif Lindeman - Puut punertuu?