sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Terveisiä Laitilan Munamarkkinoilta!

Laitilassa on jälleen perinteiset Munamarkkinat - 13.-14. kesäkuuta.

Piipahdin markkinatunnelmissa lauantaina. Torialue kuhisi tuttua tunnelmaa ja myyntikojuja oli vieri vieressä. "Ämpäri-ilmiö" oli iskenyt metrilakuihin, sillä niitäkin myyntiin jo ämpäreissä. Ehkä hitusen terveellisempi vaihtoehto lienee kuitenkin ruis- ja omenatikut.

Mukelomestan myyntikojun valikoimiin kuului monenlaisia käsitöitä mm. hauskoja pipoja (13,- / kpl) koirien kuvilla. Varmasti monen koiraihmisen suosikki. Kyllä näillä pipoilla kelpaa lähteä koiralenkille!

Lisää koiraihmisille sopivia juttuja myi Kristiina Mussalo Hattulasta. Hänen Kiikiliinu-nimisen yrityksensä päätuotteina ovat kuvakynttilät; Valkoisia kynttilöitä (10,- / kpl), joissa on palamaton kuva. Kuvavalikoima onkin laaja, sillä Kristiina on keskittynyt rotukohtaisiin koirakynttilöihin ja hän tekee tuotteitaan tutuksi mm. kiertämällä koiranäyttelyitä.

Vuosien ajan yksi Munamarkkinoiden ehdoton helmi on ollut Romutori. Siellä on aurinkoisilla kesäkeleillä ollut todella hieno tunnelma - ihan vierellä mukava ravintola ja kaikki näkemisen arvoinen muutenkin vain kivenheiton etäisyydellä. Nyt muutaman vuoden tauon jälkeen sainkin huomata, ettei Romutori olekaan enää vanhalla, tutulla paikallaan. Se on siirtynyt Tuunan pallokentälle, Eurantien varteen. Tänä vuonna olikin sitten valittava ihan uusi suunta. Sisäänpääsymaksu alueelle oli aikuisilta 3,- ja lapset pääsivät ilmaiseksi. Alue oli entistä suurempi, tasaisempi ja varmasti jollain tavalla toimivampi, mutta tunnelma oli tipotiessään. Kentällä oli enemmän autoja kuin myyjiä ja ihmisiäkin harvakseltaan. Jäin kaipaamaan sitä vanhaa kuoppaista peltoaluetta, jossa oltiin tiiviisti ja ilmapiiri aidompi, maaseutuhenkinen.

Romutori tuli koluttua läpi kaikesta huolimatta. Mitään erityistä en etsinyt, mutta mielessä siintää aina jokin, jolle löytyy tilaa ja tarvetta. Tänä vuonna löydöksi osoittautui vanha, punainen, lintuaiheinen servettiteline (10,-). Värillä ei ollut lainkaan merkitystä, sillä tämä maalataan uuteen uskoon. Onneksi kunto oli hyvä. Kaupan päälle tuli kevyesti ruosteen värittämä raastinrauta. Mitähän siitä keksisi?

Toinen romutorilta bongattu helmi oli pullopiilo (9,-). Näitä vanhoja venäläisiä "maatuskan kavereita" on kertynyt kokoelmaan jo muutama. Yksi on jopa niin iso, että sitä voi pitää vaikka huivien säilytyspaikkana.

Romutorilla oli myynnissä lukuisia vanhoja, metallisia traktorin / niittokoneen istuimia. Niistä olen aina jaksanut kiinnostua ja piti oikein kysyä, millä hinnalla niitä myytiin. Eräskin kauppias pyysi sellaisesta 35,- kpl ja hinta olisi ehkä alentunut, jos olisin ostanut monta. No, yhtään ei lähtenyt matkaan. Myöhemmin blogiin tulossa tarinaa, mitä teen yhdelle omistamalleni istuimelle. 














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti