keskiviikko 5. elokuuta 2015

Voi voi voi-kukkaa

Voiko suurempaa viha-rakkaus -suhdetta olla kuin asenne voikukkaa kohtaan?

- Sen keltaiset kukat ovat oikeasti häkellyttävän kauniita, niiden siementävät pallerotkin suorastaan taideteoksia ja voikukkaseppele, mitä sympaattisin. Mutta.

...Voi niitä aikoja, kun lapsena puhallettiin porukalla näitä voikukan siemenhaituvia ilmaan. Se oli todella hauskaa puuhaa...mutta, miksi emme niistä aikuisena enää aidosti pidä?

- Ehkä siksi, että voikukka kasvaa, minne haluaa. Se ei tottele sitä meidän ajatustamme, jossa kukat kasvavat vain sinne, minne ne itse haluamme. Emme voikaan määrätä sitä. Villiä ja vapaata.

Tänä vuonna tein jotain hieman poikkeuksellista - keräsin nimittäin ensimmäistä kertaa voikukan siemeniä talteen! En nyt sentään aikonut niitä käydä istuttamaan, vaan tein "Voikukan kesämuistoja" -kortteja, joihin liimailin siemeniä. 

Pidän kotona postikorttien "hätävarastoa", josta löytyy nopeankin kutsun kohdatessa aina oikea kortti matkaan. Tässä kokoelmastani esittäytyy voikukka-aiheinen kortti, kukakohan näitä joskus saa? Aika näyttää. Saaja saattaa yllättyä, vai mitä luulet?



2 kommenttia:

  1. Kiitos vieraslustasti blogissani. Otan haasteen ehdottomasti vastaan. Meillä on alkanut arki. Palasin töihin maanantaina ja neiti päiväkotiin. Huh, tässä on vielä hieman hakemista rytmissä, joten blogi on jäänyt pimentoon. Palaan kyllä haasteeseen tuonenpana. Aivan super makeat kortit <3 Mukavaa loppuviikkoa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Jään odottelemaan vastauksiasi. Paluu arkeen on aina tiettyä aikataulun kertaamista ja ikään kuin uuden rytmin opettelua. Aurinkoista elokuuta!

      Poista