sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Hyvää puun päivää 27.9.

Tänään vietetään puun päivää!

Puun päivää on vietetty jo vuodesta 1998 lähtien ja päiväksi on vahvistunut 27. syyskuuta. Tänään kehotetaan kaikkia istuttamaan puu. Pienestä taimesta alkaa uusi matka kohti korkeuksia.

Pakon sanelemana jouduimme juuri kaatamaan yli 20 metriä korkean kuusen. Kuusen, jonka kanssa olimme yhdessä matkanneet liki 17 vuotta. Puu oli komea kuin kirkon edustan joulukuusi, mutta pahasti kallistuneena se ei ollut enää turvallinen. Jostain kulmasta se näytti hyvältä, mutta kiertäessä ympäri kallistuksen kyllä huomasi. Syysmyrskyt ovat viime vuosina olleet todellista pelon aikaa, sillä naapurilta kaatui vastaavanlainen puu (joka ei ollut edes huono), yhdessä tapaninpäivän myrskyssä.


Ihmeellistä, miten kymmenien vuosien kasvumatka päättyy vajaassa tunnissa; ammattilaisen käsissä jättimäiset oksat raksittiin irti rungosta ja runko pätkittiin n. 150 cm:n mittaisiin osiin. Maassa makaavat rungon osat viestivät mennyttä aikaa.

Pari vuotta sitten otin tämän jättikuusen kävyistä siemeniä talteen. Annoin niitä tuttaville somissa pikkupusseissa ja pyysin heitä viemään sisällön suotuisaan paikkaan kasvamaan. Ehkä joku on onnistunut tehtävässään, ehkä jossain kasvaa tämän kaadetun kuusen jälkeläisiä.

Koska yksi puu on jouduttu menettämään, istutetaan uusi. Vaalitaan yhdessä ympäristöä ja lähdetään kasvattamaan uusia ihmeitä.


Uusi puu on hankittu. Tänään on sen kasvutarinan uusi "ensimmäinen päivä". Kuusen paikalle nousee aikanaan uusi kuusi, kunhan maapohja ensin parannetaan.







 

perjantai 25. syyskuuta 2015

Turku - Färityskirja aikaihmisil

20. syyskuuta vietettiin Turun päivää ja Turku-aiheisen värityskirjan julkkareita Sammakon kirjakaupassa, Turussa. Tässä on jotain, jota ilman ei kertakaikkiaan voinut olla - ihan pakko saada kokoelmaan!
 


Kristiina Elon Turku - Färityskirja aikaihmisil -teoksesta huokuu tekijän aluetuntemus. Opus toimii loistavana matkaoppaana ja Turku tulee tutuksi, sillä sivuilla liikutaan sulavasti historian ja nykypäivän välillä

Kirjan kaupunkikierroksella voi bongata kaikkea mielenkiintoista esim. kannessa on tuttu vuonna 1848 perustettu ravintola Pinella, joka sijaitsee Aurajoen rannalla, Vanhalla Suurtorilla. Sisäsivuilla voi mm. ihastua Knit ´n´Tag -ympäristötaidetapahtuman neulegraffiteihin, kurkistaa käsityöputiikin ikkunasta sisään, lähteä Föri-ajelulle, halata Kulttuuripääkaupunki 2011 -vuoden lystikkäitä hylkeitä, pysähtyä laskemaan - montakohan kukkaa on istutettu apteekkimuseon edustalle, nurmikolle TURKU - ÅBO -kirjaimiin, tutustua Turun Linnan asukkaisiin, poiketa Ruissalon saarelle tai istua kahville Cafe Qwenselin sisäpihalle.

Turku - Färityskirja aikaihmisil on loistava lahjavinkki kotiseuturakkautta poteville, mutta erityisen toimiva lahja ulkopaikkakuntalaisille tai ulkomaalaisille, sillä tekstitkin on kolmella kielellä. Kuvat tarjoavat niin suuria pintoja kuin pieniä yksityiskohtia ja haastetta riittää ornamenttipiirrosten myötä edistyneemmillekin värittäjille.

- Lämpimät suosittelut! 

Lue myös aiemmat kirjoitukset aikuisten värityskirjoista:
- Stressitöntä lomaa värityskirjojen kanssa (klik!)
- Lukuvinkki - lahjavinkki (klik!)

Alla kuvia Cafe Qwenselin pihalta. Ensin kurkistetaan aidan takaa, mutta lopulta päästään pihallekin. Kuvissa kahvilan tarjotin, joka löytyy värityskirjan viimeiseltä aukeamalta. Itse aloitin tuttujen paikkojen värittämisen aivan muilla väreillä kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Mutta jos kuppi on oikeasti valkoinen, voiko värityskirjassa jättää silloin kupin värittämättä. No...ei oikein. Kaikkiin pintoihin pitää saada jotain tai muuten työ tuntuu keskeneräiseltä.





Alakuva on Ruissalon saaren kärjestä - Ravintola Villa Saaron ympärillä on kauniit maisemat ja uimaranta kivenheiton päässä. Täälläkin suuri houkutus on kantaa tarjotin ulkopöytään. Tästä paikasta löytyy myös kuva värityskirjassa.


 Kaupunkiin on viime vuosina tullut ihastuttavia pieniä putiikkeja jotain erilaista haluaville. Omaa viestiään välittää pitkään katukuvassa vilahdellut lause "Varför Paris vi har ju Åbo".
- Kurkista färityskirjaan, millainen ikkuna sieltä avautuu!



 

Turku - Färityskirja aikaihmisil
Julkaisu: 20.9.2015
Tekijä: Kristiina Elo
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Sammakko
Kieli: Monikielinen (suomi-ruotsi-englanti)
Painos: 1. painos
Tuoteryhmä: Aikuisten värityskirjat

Lue myös Tuulian tarinoita -blogista aiheesta (klik!)

torstai 24. syyskuuta 2015

Diagnoosi: hamstrausmania

Keväällä 2015 Turun Seudun Kuntatekniikka eli Kuntec Infra avasi puutarhamyymälän Turkuun Rieskalähteentielle, toimitilojensa yhteyteen. Koko kesän suunnittelin menoa myymälään, erityisesti tuttavan vinkin ja etukuponkien vauhdittamana, mutten jostain syystä ikinä löytänyt tietäni paikan päälle, kunnes Turun päivänä 20. syyskuuta lähdin myymälän kauden päättäjäisiin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja tämähän kannatti.

Aurinkoinen päivä houkutteli ihmisiä paikalle sankoin joukoin ja lisää kiinnostusta herätti, kun pääsi tutustumaan mm. erilaisiin Kuntecin autoihin, kahvi- ja hernekeittotarjoilu yms. No, naisena suuremman kiinnostuksen sai kuitenkin puutarhamyymälä.

Retki olikin varsin kannattava, sillä kasveja sai suorastaan pilkkahintaan. Ja arvatahan sen saattoi; Iski hillitön hamstrausmania! Perennat euron, kesäkukat euron, pensaat 2 euroa, omenapuut viisi euroa...kärry pursui hetkessä yli äyräiden - 12 perennaa, 13 "kesäkukkaa" (callunaa), pari pensasta, 6 keltaista kukkaruukkua (joita olen metsästellyt jo muutaman viikon) ja loppusumma 40,35. Kaupan päälle kastelukannu, "ensiapu - hiekoitushiekkaa", heijastimia, karkkia...Ei huono.

Hymyssä suin katsoin kerättyä kuormaa, sillä tämä olisi selvästi kuin ote vanhasta Tankki täyteen -ohjelmasta. Sulo Vilen; "Ostin, kun sain halvalla!". Totuuden nimissä en tiedä tarvitsinko näistä yhtäkään, mutta tähän hintaan kannatti ainakin kokeilla. Jos nämä vaikka selviää vielä pitkään, syksyn ja talven yli. No, kanervia taitaa nyt olla riittävästi. Kuten tämäkin (klik!) juttu kertoo.

Näin suuren löydön tehneenä voin nyt ylpeänä esittää koko aarrejahdin sisällön. Täytyy sanoa, ettei nämä syysistuttelut olekaan hullumpia. Olen tainnut aina satsata liikaa kevääseen, koko talven plarannut kaikkia kukkasiemenkatalookeja ja suunnitellut vain, mitä aion keväällä istutella. Ehkä tätä syksyä voisi hyödyntää muuhunkin kuin kukkasipuleiden istutteluun?

Koira pääsi seuraamaan silmä tarkkana, miten syyspuuhat hoituu...





perjantai 18. syyskuuta 2015

Sadepäivänä värillä on väliä



 



18. syyskuuta...tosi harmaa ja sateinen päivä alkaa olla taittumassa iltaan. Monet ovat viimeistään tänään kerenneet valittaa alkavan syksyn tuulia, sadetta ja valottomuutta. Ja onhan se niin, että sää vaikuttaa jopa mielialoihin. Mutta - silti ei ole syytä vaipua synkkyyteen. Asia on helposti korjattavissa.

Tänään se onnistui näin:

- Sain työkaverilta ison kimpun iloisesti loistavia auringonkukkia
- Ostin vanhaan valopallonauhaan kaksi keltaista palloa
- Hain uuden taulun kehystämöltä

Kesä tuli takaisin!

Auringonkukat ovat näköjään, vielä syyskuussakin, ihan parhaassa loistossaan. Kimppu kukkia on simppeli ja sellaisenaan niin valloittava asetelma, ettei se kaipaa mitään lisää. Kiitos tästä työkaverille! 

Vanha valoköynnös (klik!) sai helposti uuden pilkkeen vain kahden pallon vaihdolla.

Taulunurkalla vanha mietelause sai antaa tilaa, kun nostettiin kissa seinälle. Nurkka piristyi uuden taulun myötä kummasti. Kiitos mahtavalle kehystäjälle Ilkalle (klik!), joka on jo vuosia ollut taulujeni hovikehystäjä.

Itse kuva taulussa oli kesäretkien varsinainen löytö. Pihamarkkinoilla eräs halusi päästä Sammakon Kirjakaupan mainosjulisteista eroon ja minä onnekas satuin kohdalle juuri oikeaan aikaan, pian kainalossani monta kissajulistetta. (Näille ylijäämille on jo suunnitelma valmiina, mutta ehkä se jää jonnekin seuraavaan sateiseen päivään?)

Nyt kaikki sointuu sisustukseen kuin nenä päähän. Keltainen on tuonut piristysruiskeen tähän(kin) päivään! Värillä on väliä! Aurinkoista perjantaita! Tänään on muutenkin juhlapäivä!




perjantai 11. syyskuuta 2015

DIY - Pipo koiralle

Oli aika keksiä, miten suojaudutaan syksyn ja lähestyvän talven viimalta ja kylmyydeltä. Pieni koira kun palelee helposti. Mietintämyssy pärähti käyntiin...

Idea lähti itämään liki käyttämättömistä, pieneksi jääneistä villasukista; Joskos saisi vanhaa hyödynnettyä ja suunnittelisi niistä pipon. Kuulosti hyvältä, mutta lopulta suunnitelma muuttui.

Ostin harmaat extra pehmeät, isot miesten sukat ja kaksi tupsua, keltaisen ja sinisen. (Tupsutkin olisi voinut tehdä kokonaan itse, mutta valmis oli tarjolla tällä kertaa edulliseen hintaan).

Leikkasin sukan kärjestä muutaman sentin pois ja käärin reunan taitteeksi, jonka ompelin muutamilla tikeillä pitäväksi. Kantapään kohtaan ompelin kiinni tupsun.

Näin pienillä vaiheilla ensimmäinen pipo oli valmis. Sukkapipo. Tai voihan sitä käyttää vaikka putkihuivina.

Sukka oli alkujaan riittävän iso, joten se ei kiristä, eikä purista, mutta pysyy paikoillaan. Koira ei vielä aavistakaan, miten hyvä pipo käytössä onkaan...

*** Lahjavinkki koiralle! ***

Kuten tämäkin -> koiran punkka.










Kaksi uutta pipoa odottaa nyt viileämpiä aikoja. Hintaa niille tuli 3,50 ja paljon iloista mieltä. Pitäisikö samalla kaavalla toteuttaa jouluksi tonttulakki - punainen sukka ja valkoinen tupsu?

- Oletko sinä tehnyt jotain vaatteita tai asusteita koiralle?

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

DIY - valaisin

Jokin aika sitten ostin Vehmaan kirppikseltä kaksi vanhaa, mutta käyttämätöntä lampunvarjostinta. Nyt oli aika hankkia niille lisäosia. Clas Ohlsonin valikoimista löytyi sopivat lampunjalat ja kynttilälamput.

Irrotin varjostimista uutuuttaan hohtavat kankaat, jotka eivät rimmanneet suunnitelmaan. Jäljelle jäi valkoiset kehikot, jotka saivat seuraa valkoisista metallijaloista.

Lamppujen kokoaminen vei muutaman minuutin ja jälleen oli jokin uusi sisustuselementti valmiina käyttöön.

Koti on "vaihtuvan taiteen näyttämö" ja usein pikkurahalla saa aikaa uutta ilmettä. Kun kyllästyy - luomukset voi aina antaa jollekin toiselle tai lahjoittaa Ekotorille.

Tällaista siis tällä kertaa - kaksi uutta pöytävalaisinta. Valoa pimenevään syksyyn. Ananas-lamppu saa seuraa!














perjantai 4. syyskuuta 2015

Viikonloppuna Vehmaalla

Elokuun viimeisenä viikonloppuna oli Vehmaalla mukavia yleisötapahtumia - mm. Vanhassa Wehmaan osuusmeijerissä oli Saippuapajan avoimet ovet. 

- Aina kun tulee tilaisuus päästä suoraan pajoille ja pääsee näkemään toimintaa aitoudessaan, niin eihän sieltä tyhjin käsin kotiin lähde. Näissä kohteissa on helppo hurahtaa tuotteisiin ja tehdä heräteostoksia. Tällä visiitillä ylellinen saippua ruusun ja kielon tuoksuisena löytyi ostospussista, mutta myös suolasaippuaa.

Sisääntulo oli harmoninen kokonaisuus vanhaa ja uutta. Kaiken kaikkiaan ihastuttava miljöö ja ystävällinen henkilökunta. 

- Vai mitä tykkäät näistä kuvista ja tunnelmista?

Aulan pöydällä oli heti kulhossa sydänsaippuaa.









Seuraavaksi suuntasimme porukalla Rautilan Syysmarkkinoille, Vehmassalmen tanssipaviljonkiin. 

- Myynnissä oli mm. lähiruokaa, kauneudenhoitotuotteita, koruja, vaatteita ja sisustustavaroita. Muotinäytös loi katsauksen alkavan syksyn muotiin ja seinillä niin kuvat kuin julisteetkin kertoivat Vehmassalmen historiaa.

Turkoosin sininen Paavo Asikaisen suunnittelema kynttilänjalka sai heti katseen kääntymään, mutta korkea lähtöhinta ei herättänyt tinkaushaluja. Nyt jäi siis Paavon serviettiteline ilman seuraa.








Tanssipaviljonkiin tuodut kirpparipöydät notkuivat tavaraa ja taidenäyttelyissä olisi esillä mm. Maarit Mannila-Rosenqvistin, Outi Heiskasen ja Juhani Vikaisen taidetta. Taiteilija Outi Heiskanen oli myös itse paikan päällä tapahtumassa ja muutamat jututkin ehdittiin heittää. Harmi, ettei näyttelyn tauluja voinut ostaa.

Outi Heiskasen Vehmaalla sijaitsevaan Oheistaidekotiin pääset tästä.

Markkinoiden jälkeen ostoskassista löytyi 5 euron edestä täysin uutta, käyttämätöntä tavaraa; iso kalavati, jouluiset kynttilämansetit, koiran harja ja kaksi lampun varjostinta. Ei paha. Kalavati odottaa seuraavia juhlia, varjostimet tuunataan ja mansetit odottavat sopivaa käyttöä.




Kesäpäivän päätteeksi lähdimme vielä metsäretkelle sananjalkoja poimimaan. (Jotka eivät muuten oikeasti säily maljakossa kauan niin kauniina kuin ne poimintahetkellä ovat).

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Ota kaikki!

Syksyn tullen on jälleen aika miettiä ulos uusia kasveja. 

Tarjontaa riittää, mutta joskus voi niinkin yksinkertainen asia kuin värin valinta tuottaa ongelmaa. Monta ruukkua pitää nostaa ilmaan ja pyöritellä joka sivulta.

...Ei tätä väriä. 
...Tuossa on huonot kukat.
...Jos kuitenkin tuo. 

- Kuulostaako tutulta?

Pitkän jahkailun sijaan on toisinaan helpompi tehdä nopea päätös "otan kaikki!". Siinä ei yksi huono kohta haittaa, eikä värin puute. Kun kaikki lyö yhteen läjään, niin runsaus luo kauneutta ja tehokkuutta.

- Tässä sitä nyt sitten on tarjolla kanervia eri sävyissä. 

More is more toimii, kuten täälläkin.