perjantai 30. lokakuuta 2015

Iloista Halloweenia - joulunodotusta!

Lokakuun loppu häämöttää, alkaa olla Halloweenin aika! 

Jos kurpitsat on kovertamatta, voit katsoa mallia vaikka täältä, (Kodin Kuvalehden sivuilta). Itse tyydyin tänä vuonna ostamaan suklaamunahenkisiä kurpitsoja, halloween jellyjä ja muuta makeaa, sillä kauppojen lehtihyllyihin ilmestyneet jouluaiheiset lehdet saivat kaiken huomion.

Jouluhuuma on noussut halloweenin ohi. On vaikea vastustaa joulua, kun samalla kertaa saa käteensä kolme joululehteä. Aika antautua fiilistelyyn!

Näyttävät lehdet Joulu maalla, Kotiblogit ja Kaikkien Aikojen Joulu tarjoavat sivukaupalla innostavia DIY-vinkkejä, ohjeita koristeluun ja paketointiin, käsitöitä, jouluruokaa ja -juomaa, perinteitä ja uusia tuulahduksia, kauniita koteja ja pihoja kaikille niille, jotka haluavat nostattaa tunnelmaa ajoissa.




...ja vielä ripaus Halloweenia! 
Muisto menneiltä vuosilta sai kaivamaan tussin esiin.
Tapahtui kerran töissä:
- työpöytäni nurkalle unohtunut mandariini alkoi menettää tuoreuttaan...toimistopäällikkö tuli mustine tusseineen ja kirjoitti siihen "Syö minut - alan mädäntyä!".
No, tämä alla oleva mandariini sai vähän iloisemman viestin pintaansa...
...HAPPY HALLOWEEN!
 

tiistai 27. lokakuuta 2015

Totta: Sinillä siivous sujuu!

En pidä lainkaan pölystä, mutta en ole erityisen tykästynyt sen siivoamiseenkaan. Paitsi nyt! Syksyn markkinahumuista käteen jäi aivan loistava siivousväline:
- Sini-tuotesarjan lampaanvillainen pölyhuiska!


Se on pieni ja näppärä apuväline siivoukseen, jolla onnistuu pölyjen pyyhintä hankalilta ja aroilta pinnoilta. Esimerkkinä mainittakoon, että Tuplakupla-valaisimen saa tällä helposti puhdistettua pölystä. Toki paljon muutakin mm. sälekaihtimet ja koriste-esineet. Aivan mahtava huiska, suosittelen lämpimästi kaikille, jotka janoavat hitusen helpotusta siivoukseen.

Käyttö ja hoito on helppoa - käytä huiskaa kuivana ja ravistele puhtaaksi ulkoilmassa.

Huiska on vieläpä hauskannäköinen, joten sitä ei tarvitse piilottaa siivouskomeron nurkkaan vaan anna roikkua seinällä aina käyttövalmiina.

Loistava lahjavinkki ihmiselle, jolla on jo melkein kaikkea! Kiinnostuitko? Lue lisää tästä.


Oli aika -blogin tunnuksen pohjasuunnittelussa ollut vanha kellotaulun pohja, jonka bongasin pihamarkkinoilta 1,50 eurolla, on nykyisin naulakko. Se puhdistaminen sujuu höyhenen kevyesti uudella pölyhuiskalla samoin kuin vanhan mallinukke. 



Erityisen iloinen olen siitä, että Tuplakuplan puhdistus pölyistä on suorastaan leikkiä ja Brasiliasta ostettu piraijakin karistaa sujuvasti pölyt pinnoiltaan.

lauantai 24. lokakuuta 2015

DIY - Pöllituoli

Kun oli aika kaataa pihan komein kuusi (klik!), jäi heti tuumattavaksi, mitä tehdä sen komealle yli 20 metriselle rungolle.

Kauaa ei tarvinnut uutta käyttöä pähkiä - luonnollista oli se, että iso osa meni polttopuiksi, mutta uusi, uljas terä moottorisahassa takasi sen, että sahausjäljestä saadaan kaunis; tästähän tehdään uudet jakkarat grillin ympärille!

Aito puu ei ole kevyt, mutta eihän grillijakkaroita nyt edestakaisin pidäkään roudailla. Istuimet ovat viittä vaille valmiita. Vielä pitää löytää niihin kauniit, pehmeät, lämpimät ja säänkestävät istuintyynyt. Ehkä mieluummin pyöreät. Katsotaan, mistä ne eteen tupsahtaa.

Näitä tuli lopulta jo pieni huonekalukaupallinen, joten pääsi naapurikin jaolle; Kuusi pöllituolia kotiinkuljetuksella. Ei huono. Yhdenlainen lahjavinkkikin, kenties. Tätä pitää vielä jalostaa...hmm.





Pehmeämmän pöllituolin ystäville on tarjolla erehdyttävästi aitoja puupölkkyjä muistuttavia istuimia ja tyynyjä. Tuotteita sisä- ja ulkokäyttöön. Katso tarkemmin tästä.
www.bestore.fi

Mukavia grillaushetkiä!

torstai 22. lokakuuta 2015

Keltaista syksyyn!

Päivisin on ollut kaunista auringonpaistetta, mutta iltaisin huomaa jo selvästi, miten pimeys syvenee. Kynttilät otin käyttöön jo muutama viikko sitten ja niitä onkin poltettu ahkeraan valoa tuomaan ja tietysti tunnelmaa.

16. lokakuuta kaivoin esiin vanhat metsästä raahaamani männyn valtaisat oksat. Löin ne vanhaan maitotonkkaan pystyyn ja tein asetelmasta jykevän lisäämällä kiviä painoksi. Kaikki oksat aseteltiin sopivaan muotoon ja lopuksi viritin jo jouluvalot valmiuteen. Ei tarvitse sitten sormet jäässä jäykkiä johtoja väkipakolla taivutella myöhemmin.

Sisälle kaipasin piristystä - ja sehän tulee aina keltaisen kanssa. Krysanteemia ruukku- ja leikkoversioina.


Aiemmin ostettu ananas-lamppu (klik!) sopi hyvin asetelmaan. Se luo jännittävän valon. Väliin mahtuu lapsuudesta tuttu servettiteline (ostettu Laitilan Munamarkkinoiden Rompetorilta), nyt tuunattuna (kilk!) ja kauan etsimäni keltaiset (klik!) suojaruukut. Piristysruiske on tässä!



Keltaisen nälkää ruokkii myös tilaustyönä teetetty Marimekon Räsymatto-kankainen tyyny. Siitä löytyi juuri se janottu ripaus keltaista.
Tiesitkö! Kuosi miellyttää myös kuninkaallista makua - Räsymatto-kangas komeilee Tangokuningas Kyösti Mäkimattilan kesäpöksyissä. Rohkea veto upealta, tyylitietoiselta taiteilijalta. Lue lisää aiheesta Seuran tyylituomari Sami Sykön teksti (klik!).
Keltaista syksyä! Iloa ja valoa pimeää aikaan!


 P.S En tunne juurikaan ihmisiä, joiden lempiväreihin keltainen kuuluu, mutta viime kesän asuntomessuilla sain tuntea todellista sielunkumppanuutta. Asuntomessujen Villa Chili -talo (klik!) oli sopivasti rohkea, hehkuva, aurinkoinen, energinen - eli keltainen. Se takaa löytyy perhe, joka ei värejä pelkää. Tehosteväri olohuoneen / keittiön seinään löytyi, kun talon omistaja marssi maalitehtaan pääkonttoriin sitruunan kanssa.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Ruskea kuori - värikäs sisus

Ruskeasta sipulista värien kirjoksi!
Kevään kukkaloisto istutetaan nyt!

Juuri nyt alkaa olla paras hetki istuttaa ensi kevään kukkaloisto. Maa on näillä leveyksillä sopivan sula ja istutuslapio taikoo multaan helposti sopivia koloja. Pakkanen on välillä yllättänyt, mutta se ei haittaa, kun seuraavaksi on tullut lämmin jakso. Kauppojen hyllyt ovat notkuneet edullisia tarjouksia, sillä nopeimmat ovat sipulinsa jo ajoissa hankkineet ja jäljelle on jäänyt liuta pussukoita, jotka odottavat viime hetken shoppailijaa. Kuten minua.

Tässä se nyt on. Yksi niistä monista, joka kätkee sisälleen kauneimman kevätilmeen. Ei ehkä laatuaan paras, mutta onhan näitä kuitenkin käännelty, hypistelty ja uskottu itävyyteen.


Syyslehtien seassa odottaa muutama erilainen lajike istuttajaa.
 
Joka vuosi koitan etsiä uutuuksia, tai siis ainakin sellaisia, joita en itse tunne entuudestaan. Samalla turvaudun niihin tuttuihin valintoihin ja lajikkeisiin, joiden kanssa on onnistuttu ennenkin. Toisinaan on värien kanssa oltu tarkkojakin, mutta vaikken yhtään ole "vaaleanpunainen"-tyyppi on silti sitäkin värimaailmaa ostoskoriin valikoitunut. Lajikkeet ja muodot valloittavat toisinaan väristä riippumatta.
 
Joka syksy pihaan löytää tiensä läjä kalliimpia ja läjä edullisempia löytöjä. Kasvun ihme ilahduttaa aina.
 
Viime keväänä värien kirjo yllätti kaikki aiemmat vuodet (klik!), mutta eipä tullut aika pitkäksi niitä ihmetellessä. Yksikään myyrä ei tainnut löytää oikeaa paikkaa ja onnistumisen prosentti oli suuri.
 

 
Vuosien saatossa parvitulppaani on noussut suosikiksi. Matalan tulppaanin mattomainen kasvutapa luo näyttävää runsauden tuntua ja sitä olen metsästämässä myös tästä alla olevasta lajikkeesta. Saapa nähdä, millainen lopputulos tulee. Syysloman To Do -listassa on yksi työ vähemmän.
 
- Innokkaana kokeilijana kysyn, mikä on sinun ehdoton suosikkisi kukkasipuleista, olkoon sitten tuttu ja turvallinen valinta tai joku erikoisempi?
 

perjantai 16. lokakuuta 2015

DIY - lehtiruusu



Viime viikonloppuna ilma alkoi pakastaa niin, että aamulla oli kiire kameran kanssa ulos - kuvaamaan ensimmäiset pakkashuurteiset kasvit.

Maa oli pinnalta jäätynyt ja kaikki kesäkukkapurkit umpijäässä. Daalian juurakoita oli turha lähteä kaivamaan ylös, eikä kukkasipulienkaan istutus tuntunut sopivalta. Jotain syksyistä piti kuitenkin puuhastaa.

Lähdin koiralenkille korin kanssa. Päätin kerätä kauniin punaisia vaahteran lehtiä ja ehkä jotain muuta sopivaa. Halusin tehdä niistä ruusuja, kuten äitini tekee. Tekniikasta ei ollut tarkempaa hajua, enkä lähtenyt edes googlettamaan. Riitti, kun olen nähnyt äitini valmiit ruusut. Rautalankaa ja sivarit, ei siinä kummempaa tarvitse. Jälki on sitten enemmän tai vähemmän tekijänsä näköistä. Edullista ja ainakin omaan silmään ihan kelpoa syysilmettä.

Pihalla leikkasin pakkasen puraisemat kesäkukat pois ja ujutin ruukkuihin tilalle tuijan oksia. Väleihin näpräsin vaahteran lehdistä ruusuja. Valmiin ruusun työnsin saslik-tikun nokkaan ja teräväpää edellä ne oli helppo sujautella tuijien sekaan. Ehkä tällä ilmeellä mennään nyt jonkin aikaa. Tulipahan kokeiltua. Ehkä teen näitä vielä myöhemminkin.

- Oletko sinä tehnyt syyslehdistä ruusuja? Olisi hauska nähdä millaisia tuli, laita linkkiä kommenttikenttääni.















keskiviikko 14. lokakuuta 2015

DIY - ovikoriste

Olin koko alkusyksyn suunnitellut tekeväni jotain koristetta kanervasta. Päivät vaan pääsivät kiirimään niin nopeaan, että paras kanervan kukoistus ehti mennä menojaan. En halunnut kuitenkaan jättää tätä näpertelyä tekemättä ja niinpä suuntasin mieheni äidin tuttuihin metsiin.

Jo pelkkä metsässä kulkeminen on hienoa, askartelu ei ehkä sittenkään se kaikkein tärkein. Toisaalta palkitsevaa on tehdä jotain itse, eikä ostaa kaikkea valmiina. Ovikoristeen pohjamateriaali löytyi kotoa joulukoristeiden kätköistä. Mukaan tarvittiin vielä rautalankaa ja leikkurit. Metsä tarjotkoon muut.

Virttyneet kanervat, jäkälät ja pienet oksat olivat jokseenkin kelpoja, mutta jokin terästys tästä uupui. Onneksi kotoa löytyi elokuussa Vehmaan markkinoilta löydetyt marjakoristeet (klik!) - niiden hehkuvan punainen väri oli kuin piste i:n päälle. Joskus edullisille löydöille löytyy oikeat paikat aivan yllättäin. Kestää, minkä kestää. Kaksi samanlaista tuli tehtyä ja paikkansa ne löysivät lopulta pihaporttien tuntumasta. Ehdin siis kuitenkin tähän syksyyn mukaan.

Joka vuosi pähkin aina sitä, kuinka kauan kanervat kestävät. Koskaan en muista. Katsotaan.

Kaikesta huolimatta kanervan lumoissa oltiin voimallisesti syyskuussakin (klik!) ja lisää piti hankkia (klik!). Onkohan jo tarpeeksi?






perjantai 9. lokakuuta 2015

DIY - Sydänomenat

Sadonkorjuun aika!

On aika heittää jäähyväiset kesälle, joka tänä vuonna ei ollut kovinkaan aurinkoinen. Puutarhassa monet kasvit ovat kuitenkin viihtyneet kuluneiden viikkojen säässä ja venyneet mittaa huimasti. Marjapensaat ja omenapuut eivät puolestaan ole tarjonneet ihan parastaan. Talviomenapuu ei saanut aikaan yhtään omenaa, mutta onneksi yksi tärkeä puu toimi kuten aina ennenkin.

Tein siis jälleen kerran vanhan idean kaneliomenapuun hedelmille;

- Ostin pieniä sydäntarroja ja liimailin niitä omenoiden kylkiin heti sopivien raakileiden ilmaannuttua. Laitoin tarran aina sille puolelle, joka on aurinkoon, ja painoin sen mahdollisimman piukkaan, jottei liukene kovassakaan sateessa.

Muutaman viikon ne ovat olleet visusti paikoillaan ja omenat kasvaneet ja vaihtaneet väriä. Kun aika on kypsä tipahtelee omput alas puusta, jolloin on aika repiä sydäntarrat pois. Tarran alta paljastuu, mitä suloisin näky - vihreä sydän punaisen omenan kyljessä!

Nämä sydänomput ovat joka vuosi yhtä valloittavia. Joka syksy niitä ihailee kuin ensimmäistä kertaa olisi nähnyt. Ylläreinä toisille ojennetut omenat ovat saaneet ihmetystä osakseen; "Miten sä nää oot tehnyt?"

- Oletko sinä kokeillut tätä ideaa? Tai kenties saanut joltain valmiina?





Näin simppeleitä tarroja oli vino pino ja sitten vain liimailtiin.





Sydämellistä syksyä!

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Hei me haravoidaan!

On aika tarttua haravaan! Muutamat puut ovat jo pudottaneet lehtensä, osa on ajeltu yli ruohonleikkurilla, mutta takuuvarmaa on, että aina jää haravalle hommia.

Kesäretkillä tehty löytö - uusi harva - pääsee nyt tositoimiin. Vanha tuttu, harvahampaiseksi muuttunut Fiskars on tällä kertaa saanut antaa tilaa, kun pihalla valtaa alaa Black & Deckerin 60 cm leveä muoviharava. Toiveajattelua on, että tällä suurten alojen haravointi helpottuu.

Ehkä tällä kasataan helposti myös pudonneet omenat?



torstai 1. lokakuuta 2015

Lähtisiks föli?

Lähtisiks föli? -kuuluu kysymys sanamaija Heli Laaksosen uuden kirjan kannessa. Ja minähän lähden.  

Kirjan lounaismurre on ihastuttava, oma taiteenlajinsa; Lähes kaikki sen tunnistaa, aika moni saa siitä selvää, mutta jokainen voi siihen tykästyä.


Olen jo vuosia ihaillut Heli Laaksosen taitavaa sanankäyttöä ja uskollisuutta murteelle. Uuden Fölikirjan ihana bonus on Helin kuvituskuvat, toisenlainen näkemys Suomen kartasta ja mielenkiintoinen kansiväritys, joka on vuoroin keltainen, vuoroin vihertävä.

Helin valloittavat kirjat ja live-esiintymiset kuljettavat kuulijaa elämänmakuisella kerronnallaan. Tarinoissa vilahtelee arjen ilot, surut sekä pikkukommellukset. Ne ovat taidokkaita tuokioita, jotka antavat ajattelemisen aihetta ja samaistumisen paikkoja, unohtamatta huumorin sävyttämää elämänasennetta. 

Tällä kertaa lähdin uutuuskirjan föliin ja annoin itsenikin pysähtyä kirjan matkassa miettimään vastauksia moniin kysymyksiin, jotka alkoivat sanoilla "Mitä mää tiärän".

Kirjan alkulehdillä mietin lähtemistä, kun rekkamies tokaisee Helille: "Koti on hienoin paikka, missä ihminen voi käydä!".

Niin. Olen nähnyt Goan turkoosin meren ja ne henkeä salpaavat auringonlaskut, Saimaan saaressa en ole käynyt, mutta on niitä paikkoja monia muitakin. Aina on joku polte lähtemiseen.

No, mitä sää tiärät lähtemisest? Mää tiärän ainakin sen, että jotain uusia kokemuksia yleensä haetaan. Mutta voi, miten kotiin on niin ihana palata ennen seuraavaa lähtöä. Rekkamies on oikeassa.

- "Hajenk mää jotta, mitä ei kotopihas ol? Hajen! Sananajalan kukkassi esimerkiks", kirjoittaa Heli kirjassaan.


Fölikirja valottaa osuvasti maiseman ja sielunmaiseman eron; sielunmaisema pysyy sellaisena kuin sen tahtoo säilyttää. Kirjaa eteenpäin lukiessa huomaa, miten selkeä oma sielunmaisema onkaan, vaikka ei sitä lopulta olisi niin voimallisesti ajatellutkaan; Näkymä kyläst ja talon pihamaalt. Paljo mettä, heinä, suulin ja naveton pääryt...

Sopivaa miettimisen aihetta antaa kysymys "Voik luavuut opetta?". Jokaisella on siitä varmasti jokin käsitys ja Helin vastaus löytyy kirjasta. Itse olen ajatellut sen olevan jonkinlainen syntymälahja, jota elämä kuorii esiin pala palalta.

Mitä mää tiärän viittomakiälest? -luku tarjoaa ihanan esimerkin kielen ominaisuuksista.
- Kun yrität puhua täydessä yökerhossa kaverin kanssa, on se liki mahdotonta. Mutta viittomakielinen puhuu silloinkin sujuvasti, vaikka metrien päähän, vieraisiin pöytiin. Kadehdittavaa.


Mitä mää tiärän yleisöst? -lukuun liittyen;

- Kasvianalytiikan yksikön laboratorioväen kanssa käytyyn keskusteluun ja kirjan kysymykseen "Mitä jos vanhan talon lattiapuruist löyty jyvä, kannattak kylvä" - voin omakohtaisestikin vastata: ei kannat!

Olen löytänyt juurikin kuvauksen suuntaisen aarteen ja koittanut istuttaa muutaman kymmenen vuoden vanhoja yökynttilän siemeniä. Jyvä taik siemen. Ei itänyt. Yksikään. 

Alakuvassa tuo muisto, suuri löytö - kukkasiemeniä. Syttymättömiä yökynttilöitä.


Millainen tulee perunasta, joka kasvaa kiven kyljessä? 
Millainen tulee ihmisestä, joka on liian kovan vieressä kasvanut?

Vastauksia perunasta ja sen vierestä kuullaan varmasti lisää myös suurissa saleissa lokakuussa, kun Heli Laaksonen lähtee perunalle omistetulle runokiertueelleen Järvenpäästä 6. lokakuuta 2015. Katso aiheesta lisää tästä.


Heli Laaksonen - Lähtisiks föli
- Tätä kirjaa minä peukutan. En vain sillä, että Facebook-sivulle tulee peukku, vaan myös sillä, että seison tien poskessa peukku ojossa ja odotan, että minut otetaan föliin.

- Juur nyy o hyvä!

P.S jos et ehtinyt käydä kesällä Turussa, Ruissalon Telakalla (klik!) Helin runoilloissa, tule mukaan lokakuussa!