perjantai 29. huhtikuuta 2016

Ilmassa on risurakkautta

Kevät keikkuen tulevi. Ilma on ollut oikukas, kylmä ja sateinen. Mutta eipä hätää - risurakkaus syntyy juuri tällaisina päivinä.

Olen potenut risurakkautta vuosia ja annetaan sille vähän tilaa tänäänkin. Nyt tehdään nopea risulintu puutarhaan.

Ensimmäisessä kuvassa lintu on jo valmiina, mutta palataanpa oikein kunnolla tekovaiheisiin alempana.


Tarvitset:
- tuoreita risuja
- "sielu"pallon (käytin itse keraamista sammaleella höystettyä palloa)
- metallilankaa
- leikkurit / oksasakset
 
Keräsin reilun kimpun tuoreita koivunoksia. Ja sidoin ne alkuun tiukalle puskalle rautalangalla.
 


Ujutin "sielupallon" risukimpun keskelle ja tasailin reunoja, jotta joka puolella palloa olisi tasaisesti risuja. Painon pallon tiukasti pyrstöön ja sitten aloin vaan pyöritellä rautalankaa ympäri, jotta pallo kiinnittyisi tiukasti paikoilleen eikä sielu karkaisi omille teilleen.
 


Kaulan kohtaa lähestyttäessä aloin taittaa risuja kaareksi ja rautalangalla pyöritystä ympäri.
Pään seudun jaon kahteen yhtä suureen osaan ja pyöritin molemmat osat tiukaksi pötköksi rautalangalla.
 


Ylempi nippu muotoillaan pääksi ja alemmasta muodostuu selvemmin nokka.
 

Tähän meni aikaa vain muutamia minuutteja ja lopputulos oli valmis. Varmistaakseen sielun pysyvyyden paikoillaan kannattaa lopuksi pyöräyttää muutama extra-kierros rautalankaa tukemaan lintua.
Olen vuosien varrella ripustellut näitä rautalangoilla puihin tai muutoin oksalle istumaan. Jotkut ovat jopa saaneet pitkät hontelot jalat.
Risulinnut kestävät kohtuu hyvin ulkona. Syksyn ja talven kovat tuulet ja myrskyt ovat omiaan tuhoamaan risulinnut, mutta kyllä yksi lintu hyvin kestää noin vuoden päivät. Kun lintu on mennyt huonoksi, heitän sen pois. Otan kuitenkin aina talteen sielupallon seuraavaa lintua varten. Sielupalloja on valmiina iso saavillinen. Varastossa ne odottavat sopivia inspiraation hetkiä.

Näillä lintuisilla näkymillä liidellään nyt kohti vappuaattoa! Vappufiiliksiä voi ammentaa vaikka tästä viime vuoden postauksesta.
- Oletko sinä kokeillut tehdä jotain risukoristeita?
 

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Tiesitkö tämän valkovuokosta?

Valkovuokko - kaikki tuntee tämän valkokukkaisen vuokon, joka nousee ensimmäisten joukossa lämpenevien säiden myötä. Niitä on jo lapsesta asti kerätty ja kimppuna ojennettu äitienpäiväksi. Keväällä valkovuokot synnyttävät valloittavan kukkameren, joka leviää mattomaisesti ympäristöönsä. Viininpunertavassa varressa kasvaa kolme lehtiruotia, päässä valkoinen kukinto, jonka heteet kylpevät vaaleankeltaisessa pölyssä. 

Ja ne kukat...tiesitkö, että valkovuokon kukassa on yleensä kuusi terälehteä, mutta niitä voi olla myös 7-8...olen kuullut, että niitä voi olla jopa 12! Vielä on sinivuokkojen aika, mutta odotapa hetki, kohta tulee valkovuokon aika. Lähdepä silloin laskemaan, montako terälehteä kukasta löytyy!

lauantai 23. huhtikuuta 2016

DIY - amppeli

Vuosia sitten kevätpuuhien ykkösiin kuului amppelin valmistus. Isä oli todellinen mestari solmujen ja solmimisen parissa - amppeleita tehtiin omin ideoin urakalla vanhempien kanssa ja niitä roikkuikin joka paikassa, kunnes itsetehdyt ja punotut amppelit vaan pikkuhiljaa painuivat taka-alalle. Kauppojen tarjonta toi esiin yhtä jos toista muuta vaihtoehtoa mm. 3-kerroksisia metallikoreja ja niinpä uutuudet taisivat imaista mukaansa. Tänä keväänä oli aika palautella tuttu juttu mieleen, mutta entistä helpommalla tekniikalla.


Olen aina ihastellut erilaisia naruja, lankoja ja kuteita. Miettinyt ja hyödyntänyt niitä tavalla ja toisella. Nyt halusin nostaa käyttöön Novitan Eco Tuben, mustana. Se kestää tässä käytössä hyvin venymättä. Musta väri on yllättäen noussut pieneksi suosikiksi ja sitä ujutan jo moneen tekemiseen. Musta on tullut takaisin! Se sopii kaikkeen, antaa samalla voimaa ja sopivaa ryhtiä. Tästä Novitasta tehdään nyt muutamassa minuutissa amppeli!

Näin se lähti;


- Leikkasin narusta kolme n. 130 cm:n pituista pätkää.
 
- Taitoin narut U-lenkiksi ja sidoin kaikki narut yhteen solmulla, josta syntyi samalla ripustuslenkki.


 
- Mittasin ripustuslenkistä alaspäin n. 40 cm ja solmisin aina kaksi vierekkäistä narua yhteen.
 
 
- Syntyneistä solmuista mittasin taas alaspäin n. 20 cm ja solmisin jälleen vierekkäiset narut yhteen.
 
 
- Lopuksi katsoin silmämääräisesti korkeuden ja vedin kaikki kuusi narua yhteen solmuun, josta tuli samalla amppelin pohja.
 

Aikaa simppelin amppelin työstöön meni siis vain muutama minuutti ja niitä syntyikin hetkessä monta. Ne ovat kevyitä ja siroja, mutta kuitenkin vahvaa materiaalia. Jotain suhteellisen kevyttä näihin silti laitan.

Jos haluaa amppeleista koristeellisempia, voi naruihin laittaa somisteita esim. helmiä, nappeja, rusetteja, riippuvia koristeita, silkkikukkia, perhosia, leppäkerttuja, mitä ikinä keksiikään.

Minulle riitti simppeli musta ruukku, johon olen ihastunut Granit-myymälässä.

Suosikkikukkani lankaköynnös odottaa seuraa ja sitäkin varmemmin lämpimiä säitä. Tänään on oikeasti satanut rakeita ja vettä. Välillä paistanut aurinko. Koita tässä nyt sitten pysyä kesän puuhissa kiinni. Ainakin maalaamiset odottaa. Tänään on ollut sitten askartelupäivä.

 
Amppelimalleja on monia mm. kaunis helmikoristeinen amppeli teko-ohjeineen löytyy Ideatasku-blogin sivuilta.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Västäräkistä vähäsen

Kaikki sen osaa - vanhan kansan lorun "Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään"...

Tulin siihen tulokseen, että tämä kevät on jo ohittanut kiurun ja peipposen, joten hyppäsin suoraan kohtaan - västäräkki!

Kaivoin esiin vanhoja valokuviani, joita käsittelin ja tulostin leikattaviksi koristeiksi; Vahvan vihreät koivun lehdet (tuli hieman liian isoja, mutta olkoon niin) ja mustavalkoinen västäräkki olivat riittävät kuvat kevääseen.

Näin syntyi Västäräkistä vähän -koriste! Kevätkranssi!


Joulukoristevarastosta löytyi puoleen hintaan hankittuja askartelumateriaaleja työn pohjaksi. Kiinnitin koivun lehdet ja västäräkit teipillä kranssiin. Ruskeasta narusta syntyi ripustuslenkki. Aikaa meni...ihan vähäsen! Kevät on täällä!
 


lauantai 16. huhtikuuta 2016

Kirjavinkki: Koiranne alkaa kohta kukkia!


Lokakuussa 2015 lähdettiin Föli-kirjan matkaan ja nyt; Koiranne alkaa kohta kukkia.

Sanamaija Heli Laaksosen monipuolinen tuotanto on aina ollut lähellä sydäntäni ja erittäin mukava oli maaliskuussa saada käsiin kirjauutuus, jonka työstössä Helillä on ollut merkittävä rooli - Lapsille ja lapsenmielisille aikuisille suunnattu kirja "Koiranne alkaa kohta kukkia". Tämä kirja on Heli Laaksosen ensimmäinen kerta lastenkirjan suomentajana ja siis todellakin yleiskielellä kirjoitettu, ei lounaismurretta.

Koiranne alkaa kohta kukkia on yllättävä kirja, joka saa pilvisenkin päivän aurinkoiseksi. Suomen kielestä löytyy hienoja sanoja ja kirjassa on kekseliäitä tarinoita, joiden sisältöä ei pysty otsikosta edes arvaamaan. Tämän kirjan matkassa on hauska heittäytyä tarinoiden vietäväksi ja lakata ennakoimasta, mitä tuleman pitää, sillä neljä vuodenaikaa onnistuu yllättämään joka kohdassa.

Et arvaakaan, miten syttyy kakan ja voikukan salamarakkaus, miksi setelirahat näyttävät littaan astutuilta punatulkuilta, miten purkka örisee kuin kummitus, mitä koira vie äidilleen äitienpäivälahjaksi, mitä kuoriutuu sukkien hautomasta munasta, mitä tekee umpihullu talvitakki, millainen on tahroja keräävä remonttimies, millainen on sittisontiaisen ensimmäinen työpäivä, miten lusikka voi olla merirosvo, miten piirtäminen on tärkeintä, mitä seuraa, kun koiran vatsapuoli muuttuu keltaiseksi, miksi mummo ja lapsenlapsi ovat samalla luokalla, kuka syö liitua, missä paukku viihtyy, millainen on perunan bändi, tietääkö kalat, koska on Suomen tasavallan syntymäpäivä, missä tonttu lomailee, mikä joululahja saa norsun pois tolaltaan, mitä tapahtuu, kun äidin joululahjasta löytyy hiiri tai miksi Henri tuntee itsensä orjaksi.

- Vastaukset saat lukemalla kirjan :D

Heli oli vieraana Maikkarin Huomenta Suomessa ti 12.4.2016 -> Katsomoon tästä.



Tekijät: Kivirähk Andrus, Melasniemi Joel, Laaksonen Heli (kääntäjä)

Kustantaja: Otava, painosvuosi: 2016, asu: sidottu, kovakantinen, Liimasidos
Kieli: suomi, laajuus: 79 sivua, tuoteryhmä: lasten ja nuorten kirjat
 
Heli Laaksonen kuvaa projektia hulimaa.fi-sivuillaan näin:


- "Seurava teos, mink kannes o mu nimi, on käännöskirja. Virolaine "Kaka ja kevad" on klassikko, mink Andrus Kivirähk kirjotti, Joel Melasniemi kuvitti, mää suamensin ja nimeks laitetti Koiranne alkaa kohta kukkia.

See o ajatelttu mukulil ja herkkänaurusil aikusil. Ja hei: käännös on kirjakielinen (ei tul tavaks, mut tähä see ol omias). Hauskassi lyhkässi tarinoi."


Lue mukava ja kuvaava kirja-arvostelu tästä
______________________________

Referaatti-poiminta Otavan sivuilta:


Sattuman oikkuja ja absurdeja käänteitä - Viron suosikkihumoristi vauhdissa!

Andrus Kivirähkin parissakymmenessä nasevassa lastenkertomuksessa kaikki on mahdollista. Voikukka rakastuu koirankakkaan, sukat alkavat munia, kissa ryhtyy joulupukiksi... Arkiset asiat ja esineet näyttäytyvät uudessa valossa ja kertomusten henkilöt mitä yllättävimmissä käänteissä: mummo voi ruveta ekaluokkalaiseksi ja jäätelötahra osaa totella vihellystä!

Heli Laaksosen eloisa suomennos ja Joel Melasniemen ilkikurinen kuvitus tempaavat mukaansa pienet koululaiset ja isommatkin lukijat. Kirja toimii erinomaisesti ääneen luettuna.

______________________________

Lisätietoa Andrus Kivirähkistä löytyy mm. Tuglas-seuran sivuilta.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Kannattaa kurkata - kivoja vinkkejä Kevätmessuilta!


Heti alkuun -> Kiitos Kukkalan Sanna pääsystä tapahtumaan!

Lauantaina aamu alkoi harmaana, mutta kummasti se kevätaurinko alkoi paistaa, kun avasi Helsingin Messukeskuksen oven. Vieressä ollut tuntematon mies tokaisi "Täällähän on koko Suomi!". Ja olihan messut vetäneet väkeä paikan päälle tungokseen asti. Kiire ei saa olla, eikä pidä tuskastua jonotukseen - kevään perässä on niin moni muukin.

Suuria odotuksia on aina ilmassa ja muutaman tunnin kuluttua on selvää, onko odotukset täyttyneet. Täällä on lupa ihastella niin vanhoja tuttuja tuotteita kuin ihania uutuuksia. Poimia vinkkejä kotiin, puutarhaan ja mökille. Jonkinmoisella selkeällä kiertämissysteemillä pyrin aina käymään kaikki messuosastot läpi ja tästä se lähti;

- Alkumetreillä ilmassa leijui mansikan tuoksu ja mansikkalaatikoitahan ei voinut vastustaa, kotiin piti ostaa. Leikkokukkia oli vieressä pilvin pimein - todella kaunista katsella laatikoita ja hyllyjä, jotka oli pakattu tiiviisti täyteen tulppaaneita ja ruusuja. Ne olivat runsaudessaankin hitusen liian arkisia vaihtoehtoja messuostoksia silmällä pitäen. Hyllyyn muodostunut tulppaaniseinä teki kyllä vaikutuksen.


Altaita, mökkejä, grillikatoksia, laitureita...tämä allas toi ylellisen vaikutelman. Kuin suoraan jostain kylpylästä. Mutta oma kylpytynnyri saa kuitenkin riittää. Seuraavalle osastolle siis.


Ruukkueucalyptus on valloittanut sydämen ja sellaisen halusin kesäksi puutarhaan. Noin metrin korkuinen eucalyptus poimittiin matkaan. Tämän laitan kesäksi ulos ja talvella koitan saada sen säilymään kuistin viileydessä, jossa ainakin oliivipuu on loistavasti talvehtinut. Tähän kasviin hullaantumista lisäsi Anun blogikirjoitus Arjen timantteja -blogissa.

 

Terassille ollaan tekemässä pieniä uudistuksia mm. uusia rajauksia ja tämä aitamalli olisi ilmavan kaunis ja simppeli toteuttaa. Vinkki, miten kadottaa köyden päätkin on hyvä. Paksua köyttäkin olisi jo varastossa, mutta tarkemmin ajatellen; lisää vaihtoehtoja kuitenkin kaivataan.

 

Tänäkin vuonna puiset laatikot näkyvät edelleen olevan käytössä ja ulkosohvissa nähdään runsaat tyynyrykelmät. Mitenkähän avoimella terassilla sadesäällä toimitaan?



Kesäkukkabaarista olisi voinut hankkia kesäkukat ja yrtit istutettuina, mutta jumitin katsomaan heidän betonisaappaitaan, jotka on tehty vanhoja saappaita hyödyntäen. Tätä voisi kokeilla, kun omat keraamiset pihasaappaat alkaa olla roskiskamaa.

 

Hallin keskelle, yleisalueelle oli rakennettu unenomainen puutarha, jossa sade ropisi vaimeasti yli sadan valkoisen varjon kautta lampeen. Lammen reunalla komeili sadunhohtoinen rautasänky. Kukat ja sammalhahmot seikkailivat sulassa sovussa. Pikkulampeen sai laittaa kaaraveneen, jonka purjeeseen piti kirjoittaa jokin oma toive.



Kesän 2016 sisustushitti - maton monta käyttöideaa

Matto käy penkin päälliseksi, pöytäliinaksi, tyynyksi, sohvan somisteeksi, piknik-peitoksi...vain mielikuvitus on rajana. Kaupat pursuilevat kivoja pikkumattoja, joten kannattaa hankkia parhaat valmiiksi jo nyt, mikäli mielit olla pihamuodissa mukana. Kaudeksi hitiksi osoittautuu kevyt 2-värinen kuviokimaran höystämä matto sekä mummolamuistoja henkivä räsy.





Ihastuttava ja helppo kuomalavaidea oli rakennettu lavoja, vaahtomuovia, kuormaliinoja ja erilaisia mattoja hyödyntäen. Näyttävää ja käytännöllistä, joka on erityisen mieluista DIY-henkiselle ihmiselle. Helppohoitoisuus on plussaa. Valmistusohjeita oli helppo kuvata kännykällä tai napata kokonainen ohjevihko matkaan.
 

Erityisen suuressa suosiossa tuntuivat olevan räsymatot, jotka kuljettivat aikamatkalle vanhojen tuttujen elokuvatähtien kuvasuurennosten höystämänä. Tuoden mieleen mummolamuistoja (klik!) Räsymatoista oli tehty mm. näyttäviä tyynyjä - Trenditietoisen ensi kesän "pakko hankkia" -listalle.

Suomalaisen käsityön parista löysin uuden rakkauden; Taito Shop, jonka mustapohjaiset kasviaiheiset tuotteet toivat oitis mieleen takavuosien pahviset opetustaulut. Taito Shopin messuvalikoima oli laaja, mutta parhaiksi ja itselle sopivimmiksi koin juurikin pahvisen opetustaulun, isot postikortit ja lautasliinat.


Sain selville kauniin pahvitaulun tekijän - mikkeliläissyntyinen taidemaalari-piirtäjä-kuvittaja Ebba Masalin (1873-1942), jonka elämänuraan kuului juurikin koulutaulujen piirtäminen. Näihin oli helppo tykästyä ja samalla huomata, miten joku asia kestää aikaa. Kasvitaulusarjan kuvat ovat riippuneet koulujen seinillä vuosikymmeniä, mutta sisältö on aina yhtä tuore ja opettavainen.



Pahvitauluni kuvassa valloittaa viha-rakkaus-suhteen ympäröimä voikukka. Voikukka on itse asiassa kaunis, runsas ja hehkuvan värinen, siemenpallukat kuin unimaailman pumpulipilviä. Ainoa vika lienee se, että kasvilla on vahva halu päättää, missä haluaa kasvaa. Ripustan tämän taulun seinälle muistuttamaan, että kaikesta voi löytää myös hyviä puolia.

Blogikylässä liikuttiin tunnelmasta toiseen



Puutarhauni-alueelle sijoittuvaan Blogikylä-osuuteen oli neljä bloggaajaa suunnitelleet näköisensä piha-alueen. Teemoina olivat moderni pelkistäjä, herkkä haaveilija, luova seikkailija ja valikoiva nautiskelija. Tekijöinä olivat bloggaajat Sanna (Kukkala), Frida (Koti kaupungin laidalla), Satu (Rauharentola) ja Satu (Kukkaiselämää). Kun osuin kylän kohdalle, ei siellä ollut kaikki bloggaajat paikalla, mutta jokaiseen pieneen sisustettuun "lasiseen kasvihuoneeseen" pääsi kyllä kurkkimaan ja kuvia ottamaan. Omaan makuun osui eniten tällä kertaa Kukkala.

Alla kuvia Kukkalasta:




 

Kevätmessujen yhteenvetona tunnen, että tänä kesänä on lupa antaa mielikuvitukselle tilaa. Kunnioittaa vanhaa, mutta ottaa avosylin vastaan uutuudet. Ennakkoluulot sitovat ihmisiä liikaa pysymään omilla mukavuusalueillaan. Paljolti haluan kiteyttää kaiken kirjaimiin DIY.

- Hyvää kevättä sinulle ja anna luovuuden voiman viedä kohti kesää! Nauti työsi tuloksista ja jaa hyvät vinkit muille. Työnnä viherpeukalot multaan ja anna kevään sävelen soida!

 
Puutarhassa voisi hyödyntää vanhoja taulun kehyksiä tai peiliä ja laittaa reunoille kukkia kiertämään.
 
Alakuvan puuteline tunti olevan miehen mieleen.
 


Messuvilinässä ehti hetkeksi pysähtyä katsomaan kukkien kauneutta ihan läheltä.
 
Tunnelmapaloja Turun Messukeskuksen Piha & Puutarha -tapahtumasta voit kurkata tästä (klik!)