sunnuntai 28. elokuuta 2016

Suomen luonnon päivän kunniaksi

Eilen vietettiin Suomen luonnon päivää. Se antoi aihetta pysähtyä kaiken kiireen keskellä; avaamaan silmät ja tarkastelemaan ympäristöä aivan toisella tavalla. Vuoden kaikkina kuukausina luonto on kaunis. Eri vuoden aikoina katse vaan kiinnittyy erilaisiin yksityiskohtiin.

- Kuinka usein mietit, mikä on kauneinta luonnossa? 

Itse huomaan kauneimman asian luonnossa olevan lähes aina sellainen, josta pitää saada myös kuva muistoksi. Kun esim. kukan kukinnan ollessa huipussaan, siitä pitää räpsätä kuva ja muistella vaikka seuraavana keväänä, mikä näyttikään pihassa parhaalta ja mitä kesäkukkia kannattaa ostaa ja kasvattaa jatkossa. Toisaalta luontokuvat auttavat muistamaan monia tapahtumia, ne ovat muistinvirkistäjiä.

Rannikkoseudulla asuvana on luonnollista, että meri on tärkeä, mutta samalla viivalla ovat taatusti myös metsä, kasvit ja puhdas luonto. Laineiden liplatus, kaislojen suhina ja kasvien tuoksut.

Eilen riehui myrsky, joka antoi vahvan viitteen siitä, mikä voima luonnolla on. Tavarat pihalla vaihtoi paikkaa ja naapurin pyykit lensivät pisin nurmikkoa. Tuulen ulvonta kuului läpi ikkunoiden. Kuului outo räsäys ja ensin uskoin sen liittyvän johonkin sähkölaitteeseen, mutta asian tarkempi tutkailu paljasti, että olohuoneen ikkunan näkymät muuttuivat pysyvästi. Iso, vanha vaahtera halkesi kahtia. Puu jäi vaarallisesti konkeloon. Palolaitoksen miehet soitettiin hätiin ja vuosien kasvu oli hetkessä kasattu yhteen läjään.

Illalla tunnelma oli jo toinen. Tuuli tyyntyi ja kymmenet kynttilät ja roihut lepattivat mökkikauden päätöksen kunniaksi. Tänään aurinko kuitenkin palasi hellimään.

Kokosin tähän muutaman kuvan, jotka ovat merkityksellisiä tavalla tai toisella. Suomen Luonnon päivän kunniaksi. 

Koira pitää veneilystä, mutta vielä ei ole erityisen innokas uimari. Silti kunnon koirakuviot osataan ottaa sekä liiveillä että ilman.



Meren läheisyys on vaikuttavaa. Lumpeen vihreät lehdet ja rantakalliot. Tämän näkymän haluan nähdä joka kesä.



Kun uimavesi on vielä lämmin, pitää tunne painaa mieleen, jotta jaksaa odottaa seuraavaa kesää. Veden solina resetoi kaikki turhat ajatukset. 

Ulpukoista on tehty kukkaseppele ja koristeltu mökkilaituri.



Ulpukat ja lumpeet yhdessä muodostavat kauniin kukkameren.

Kaikki näyttää vielä niin kesäiseltä.



Kesän elementit ovat tässä; kirkas taivas, hehkuva aurinko ja puhdas meri. Lisää kesän hohtoa tästä.

Illalla aurinko laskee kaislikon taa. Alkaa syyskuu ja siirrymme seuraavaan vuodenaikaan.


perjantai 26. elokuuta 2016

Pihlajanmarjat tuovat iloista väriä

Pihlajanmarjat ovat aina olleet mielestäni lintujen ruokaa. Joskus olen kokeillut tehdä siitä hilloa, mutta en tainnut osata oikeita vaiheita, sillä lopputulos oli järkyttävää. Olen siten luopunut syömisajatuksesta ja käytän marjoja mieluummin koristeluun.

Pihlajanmarjan hehkuvan punaiset marjat ja lempeän vihreät lehdet saavat sydämen sykkimään joka syksy. Tässä ei tarvitse ideoida suuria. Kun ruokapöytä ammottaa tyhjyyttään, ei yhtään silmäniloja maljakossa, saa pihlajanmarjoista nopeasti piristävää ilmettä.

Ulkorappusille ja terassin kulmallekin tulee elämää vahvan värin myötä. Lintujen juoma-altaat ja käsienpesuun tarkoitetut vadit ovat uudessa käytössä. Rappusille kootussa lasimaljassa on sekin hauskuus, että koira on ymmärtänyt sen olevan hänelle kauniisti katettu vesikippo. Jokaisen lenkin jälkeen siitä hörpätään janoon! No, yhdessähän me marjat käyntiin poimimassakin. Piti siis molempien saada tästä oma juttunsa :)

- Värikästä syksyä!








tiistai 23. elokuuta 2016

Kerää kesä talteen!

On aika kerätä tämän kesän loisto talteen

Aurinko ja sade ovat vuoroin hellineet menneenä suvena. Mutta nyt alkaa olla käsillä hetket, jolloin on jäähyväisten aika kesälle 2016.

Kummallista sinänsä, miten luopumiseen alkaa asennoitua salakavalan varmasti. Keväällä sitä puhkui täysillä istutusintoa, rakenteli ja maalasi pihaan uutta, iloitsi valon määrästä. Mutta jo nyt katselee kaupoissa kynttilöitä ja lyhtyjä, vaikka ulkona on vielä aika kesäistä. Juuri nyt tuossa ikkunan ulkopuolella mittari yltää paisteessa lukemaan 25,1.

Onkohan tämä syksyn valmistelu jonkinmoinen suomalainen sisäänrakennettu systeemi, joka antaa tilaa jokaiselle vuodenajalle. "Tervetuloa syksy" mieli vaan alkaa huutaa ilmoille ja mainoksista bongaa mitä kauniimpia lyhtyjä, joita roikkuu lopulta pitkin pihaa.

No, ensi kesän väriloistoa ja kukkamerta haaveillen pitää siis jälleen kerätä siemenet talteen. Kun siemenkodat alkavat olla tummia ja halkeamaisillaan on viimeistään aika poimia ne ja muistaa säilyttää siemenet talven yli kuivassa paikassa. Itse olen tarttunut tuumasta toimeen ja keittiöön on kertynyt pussitusta odottamaan yhtä jos toista. Siemeniä on säilötty ennenkin. Tuttua puuhaa.


Tämä samettikukka onnistui kevään yrityksistä parhaiten. En meinaa vieläkään uskoa silmiäni, että kykenin kasvattamaan juurikin nämä loistavat yksilöt siemenestä.

Samettikukka

Samettikukat ovat kuuluneet suosikkieni joukkoon. Niiden voimakas tuoksu on miellyttänyt aina - silkkaa plussaa on sateen ja kuivuuden kesto. Samettikukka pönöttää läpi kesän arvokkaan loisteliaasti ja jatkaa pitkälle syksyyn. Sen kukinnot voivat olla yksinkertaisia tai voimakkaan kerrottuja, väri sitruunan vaalean keltaisesta ruskean punaiseen - omaan kesään kuuluu niistä mahdollisimman monia. Uskaliaasti tuon ne aikaisin keväällä istutuksiin ja ihailen vielä syksylläkin.

Olen vieläkin iloinen siitä, että rohkenin aikanaan kokeilemaan samettikukkaa siemenestä istutettuna. Se todella kasvaa ja aika helposti, vaikka itse luulin siihen tarvittavan parempaa puutarhurin otetta ja osaamista. Vain puskamaisesti kasvavat lajikkeet tuottivat tänä vuonna pettymyksen.

Ensi keväänä koitetaan istuttaa mm. isoa vaalean keltaista samettikukkaa.




Kurjenpolvi

Joskus keräsin luonnonvaraisen metsäkurjenpolven siemeniä ja ripottelin pihalle. Suureksi ilokseni niistä kasvoi aikanaan vahvat kasvit, jotka kukkivat rehevästi joka kesä.

Kurjenpolvi valittiin Plantagenin toimesta vuoden 2010 perennaksi ja olen pohtinut, onnistuisiko kurjenpolviheimoon kuuluvien muidenkin lajien itäminen yhtä helposti. Kaipaisin muitakin värejä puutarhakukkien sekaan, joten olen kerännyt nyt eri lajikkeiden siemeniä. Kaikki ei ole tarkkaan suunniteltua - meillä saa valita, missä viihtyy. Ja siemeniä lentää itsestään sinne tänne, joskus niitä kuskaa muurahaiset toisinaan linnut.

Kesän mittaan on yllätyksellistä tunnistaa, minne kaikkialle metsäkurjenpolvi on siemeniä ampunut. Tunnistettavat ensilehdet pilkistävät jopa sepelin välistä.



Tuoksuherne

Tuoksuherne on ollut tavallaan tuttu, mutta en ole sitä ennen pihalle valinnut. Tänä kesänä köynnöstävä tuoksuherne tuli isoihin ruukkuihin ensimmäistä kertaa. Eikä ihme, se on nimensä veroinen.

Olen leikannut pari oksaa vessaan silloin tällöin ja tuoksuherneestä todella jää hyvä tuoksu tilaan. Se on muutoin kasvanut meillä sisääntulon vierellä ja löyhytellyt hienostuneen hajuvesimäistä tuoksua ohikulkiessa. Nyt on palkomaisia siemenkotia poimittu talteen. Tästä taisi todellakin tulla suosikki.

Krassi

Krassi kuuluu perinteisiin valintoihin, mutta se ei ole siltikään herättänyt suurta hurmiota. Tänä vuonna joku nilviäinen söi kasvin lehtiä, mutta valtavassa tervatussa tynnyrissä kasvaneena ne ötökän jäljetkin oli kuin osa suurta taideteosta kasvin kasvaessa riippuen yli tynnyrin laitojen. Ensi kesänä siis yritämme jälleen. Tätä on tullut pidettyä ns. tilantäyttäjänä. Ja hyvin tuntuu täyttävän.



Hiirenvirna

Kaunis hiirenvirna on niittykasvi, jota olen aiemminkin lisännyt siemenestä. Sillä on takerttuva kasvutapa ja kauniit lilat kukinnot. Sopii jopa kukkakimppuihin. Toisille täysin rikkakukka, mutta kauneus onkin katsojan silmässä.

Usein olen siemeniä antanut myös lahjoiksi ja tehnyt omatekoiset siemenpussit. Helpompaa olisi toki ostaa valmiit pussit kaupasta, mutta DIY:ssä on aina sydän mukana. 

Jälleen on siis kasassa matskua - omatekoinen lahja viestii saajalle annetusta ajasta. 
Rakkaudella juuri Sinulle!

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Loma loppuu - koulu alkaa

Kesä alkaa olla lomailun osalta pulkassa. Koulut ja työt ovat alkamassa, mutta ei huolta, vielä on monta päivää aikaa pitää yllä kesämieltä.

Kesä, tuo suomalaisten suuresti odottama ja rakastama vuodenaika, alkaa selvästi taittua syksyyn. On vietetty vapaata aikaa, jossa pyritään aina unohtamaan kello ja tiukat aikataulut. On nautiskeltu täysillä kaikesta - ruuasta, juomasta, luonnosta, tapahtumista, ihmisten tapaamisesta...kesästä. Nyt on edessä paluu arkeen.

Kokemuksesta tietää, että vuorokausirytmi on lomalla kiepsahtanut uusiin uomiin. Ensi töiksi pitää palata tuttuun aikatauluun. Illat on valvottu James Bond -leffojen ja Rion tapahtumien äärellä, mutta aamulla herää jo ajoissa, kun aurinko ja valo pyrkii väkisin ikkunoista sisään. Verhot on jätetty auki. Tarkoituksella. Valo on hyvä herätyskello.


Ensimmäinen päivä koulussa ja töissä menee helposti kesää kerraten. Tarkkaan valikoitu koulureppu hohtaa uutuuttaan, kynät terävinä matkassa. Kaiken tiedon suodatus etenee pikkuhiljaa. Salasanat ovat ehkä unohtuneet - se oli arvattavissa; aivot viipyvät vielä hetken lomassa, mutta ensimmäisen päivän jälkeen arki alkaa olla hallussa.

Ylläpidä kesämieli

Älä hermoile ja stressaa, muistele asioita, jotka tuottivat hyvää mieltä. Voisiko ne olla ympärivuotisia? Tee aktiivisesti mukavia juttuja, aloita jokin uusi harrastus. Etsi oikea asenne, ylläpidä jaksamista ja pyri karkottamaan turha murehtiminen. Loma on ladannut akkuja. Pidä huoli, ettei onnesi ole katoavaista.


- Terassi kutsuu lämpimänä vielä pitkään. Nautin mehun, kesäisen värikkäästi ja valitsen pillin, joka viestii kesää parhaimmillaan. (Tiesitkö, että flamingojen vaaleanpunainen väri johtuu ravinnosta. Lintujen syömät äyriäiset sisältävät karotenoidia, joka saa höyhenet muuttumaan vaaleanpunaisiksi).

- Lomalla keräsin tammenterhoja. Kätkin niitä multiin ja odotan ensi keväänä pientä tammimetsää. Onnistuukohan? Ainakin pihan oravilta se on onnistunut.


- Kesän aikana omenasato on kypsynyt. Olen saavuttanut varsin sydämellisen ja tähdellisen lopputuloksen. Joka vuosi olen näistä ylpeä. Vuoden 2015 satoa näet tästä.



-  Nurmikkoa leikataan vielä pitkään. Koiran kanssa leikiteltiin...leikattiin apilanurmikkoon sydän. Puukepakoista aseteltu nuoli ei tahtonut pysyä paikoillaan, kun koira siirteli niitä jatkuvasti.

- Kesäkrassit antoivat tilaa syksyn kukille ja muutama krassinkukka pääsi vessaa sulostuttamaan. Kesämieltä sisällekin.



- Ei olla kesäterässä. Ei todellakaan. Koulussa ja työssä talon malliset terottimet pitävät jäljen terävänä. Nyt sytyttää.

- Syyskukat on istutettu. Tulkoon syksyiset päivät. Pihassa loistaa silti. Ja vielä loistossaan ovat myös kesän kukkijat: huovinkukka on kiitollinen kauniine keltaisine kukkineen. Luottokukka.



- Vapaahetkinä istahdan kirjan kanssa. Kaunis piha inspiroi kaikkina vuodenaikoina. Ja aina on uutta opittavaa. Kesämieltä pitkälle syksyyn ja talveen.


Iloista paluuta - tarkoitus ei ole tavoitella luksusta vaan hyvää arkea!

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Ensi huvi sitten työ

Raskaat työt vaatii hauskat huvit

En erityisesti pidä mattojen hakkaamisesta, mutta puhtaat matot ovat äärettömän mukavat. Ostin uuden mattopiiskan, sillä vanha punainen alkoi näyttää rumalta ja piti hankkia uusi, valkoinen.


Löysin mukavan mattopiiskan, jossa oli bonuksena saippuakuplanesteen teko-ohje. Tämä on selvästi merkki siitä, ettei kotitöitä kannata ottaa liian vakavasti vaan vähän niinkuin leikin kautta. Kotityöt on kai enemmän vanhempien työ, mutta saapa sitä nyt helposti junnutkin mukaan, kun esittelee tämän setin:


SAIPPUAKUPLA RESEPTI

1 dl astianpesuainetta
1 dl glyserolia (apteekkituote, joka maksoi muistaakseni 6 euroa (1 dl:n) pullo)
4-10 dl vettä (mitä vähemmän vettä on, niin sitä kestävämmät kuplat syntyy)
2 tl hienoa sokeria

Jos mielit saada ämpärillisen nestettä, tarvitset n. 10 kertaisen määrän.



Valmiiseen nesteeseen upotetaan mattopiiska ja annetaan vaikka tuulen hoitaa loput, kuten me teimme. Meillä oli tuo pieni määrä, joten ämpärin sijaan käytimme laakeaa astiaa. Päivä oli aurinkoinen, mutta myös hieman tuulinen eli onnistunut tähän puuhaan.

Normaalisti kuplat ovat kovin pieniä, mutta mattopiiskan rei'istä syntyi melkoisia palleroita. Hauskaa puuhaa lasten kanssa ennen siivousta. Suosittelen kokeilemaan!



Todellista väri-ilottelua, jossa silmä lepää.



Saippuakuplista tuli helposti ihmisen pään kokoisia.



Uskotko, ei todellakaan kiire tamppailemaan mattoja...



Kun aikansa kokeilee tehdä saippuakuplia, voi huomata, että siivoushommat sujuu täysin eri muudilla.


Ihan mahtavaa siivouspäivää!

torstai 11. elokuuta 2016

Räsymatto + Tyyny = Räsymattotyyny



Rakas, raikas räsymatto on täällä taas! 
Sen mukavuutta ja kodikkuutta lisää ilmassa leijuva mäntysuovan tuoksu.

Siitä on jo vuosia, kun seurailin oman isoäidin harrastusta, räsymattojen tekoa.

Maalla oli tilaa, maita ja mantuja sekä erilaisia piharakennuksia. Tilan valtavan suulin uumenissa oli kangaspuut. Alkuun oli leikattu kaikki tarpeettomat, vanhat vaatteet ja kankaat matonkuteiksi ja pyöritelty keriksi, joita oli odottamassa suurissa koreissa. Ja suulissa ne sitten olivat sievästi ryhmässä kangaspuiden vierellä odottamassa, mitä väriä milloinkin tarvittiin. Kesäpäivinä ulos asti kuului kotoinen pauke, kun isoäiti taikoi pajallaan mitä kauniimpia räsymattoja. Raitaa taisi tulla aina mukaan ja niiden lukumääräkin oli tarkka. Alusta asti tarkkaa omaa tuotantoa, jonka viimeisteli hevosenhännille solmitut hapsut.

Matoilla oli tärkeä rooli kodissa, kuten verhoillakin, oli joulumatot, pääsiäismatot ja kesämatot. Tuvan lattiaa saattoi peittää monta perinteistä, pitkää ja kapeaa räsymattoa. Lapsena kaikkea niiden merkitystä ja arvoa ei ymmärtänyt, kun hyppeli vaan huoletonna ulkosalla keräillen metsämansikoita timotei-heinään, mutta vanhempana on tajunnut sen olleen arvokas osa kansanperinnettä. Tuolloin ei tietenkään vielä kudontakärpänenkään puraissut, mutta kiinnostus oman maton kutomiseen on kyllä kasvanut vuosien myötä.

Hektisen MulleKaikkiHetiNyt-maailman pyörteissä kaikkea vaan yksinkertaisesti saa niin helpolla, että monet perinteet unohtuu, kuten nyt tämän puuhan parissa.


Ostin Ikeasta 60 x 90 cm:n mittaisen Tånum-räsymaton ja Jyskistä uuden nukkumatyynyn vain muutamilla euroilla. 

Taitoin maton kahtia ja laitoin tyynyn väliin. Harsin päälipuolelta maton kolme sivua kiinni. Uusi tyyny oli valmis. Tekoon kului vain muutama minuutti. 




Valmis tyyny vie onnistuneesti ajatukset tuonne Mummola-vuosiin. Siinä on, kaikesta teollisuusvalmisteisuudesta huolimatta, muistoja herättävä pinta. Kun painaa päänsä räsymattotyynyyn ja sulkee silmät voi helposti matkata lapsuuden vuosiin. Aikaan, jolloin räsymatto oli arkea ja juhlaa - ainoa oikea; suosittu, käytännöllinen, käännettävä ja kevyt kuljetella ulos mattotangoille tuulettumaan.

Lopputulos vuonna 2016; käy niin sisälle kuin uloskin ja kelpaa myös koiralle. Erityisen innoissaan tuo tuntui olevan hevosenhäntä-hapsuista, jotka roikkuvat tyynyt kulmissa...


Into räsymattotyynyihin puhkesi keväällä Helsingin Kevätmessuilla. Kurkkaapa, mitä siellä oli tästä.