maanantai 26. syyskuuta 2016

Lusikasta koruksi

Katselin tietokoneelta vanhoja kuvia, mitä kaikkea siellä odottaakaan jutuntekoa. Yhtä sun toista oli ja osa päätyi suoraan roskakoriin. Kummallista, että sitä pitääkin säästää kuvia jossain ihme "jemmassa", vaikka melkein tietää, ettei niitä koskaan käytä. Mutta jos kuitenkin...

Tässä katselun lomassa silmiin osui vanhat lusikkakuvat, joista uupuu muutama välivaiheen työkuva. Jostain syystä en halunnutkaan näitä roskiin viskata vaan otin juttuun mukaan, vaikkei siis ole tallessa kolmea enempää.

Ensimmäisessä kuvassa on valmis tuotos. Oma demoversioni rannekorusta.

Teimme miehen kanssa ihan vaan koeversion, josta piti jatkaa erilaisia malleja, muttei jatkettukaan. Omaa silmää tämä koru kyllä ihan miellyttää - olisi voinut jalostaa askartelua ja tehdä lahjoiksikin.

Työn vaiheita lyhyesti

Sahasimme lusikasta käyttöön varren ja siistittiin sahausjälki sileäksi. Varsi taivuteltiin pikkuhiljaa putken päällä ranteeseen sopivaksi. Varren molempiin päihin teimme läpiviennit ja vanhasta hopeaketjusta viriteltiin rannekorun toinen puoli. Vielä piti saada jotain roikkumaan ja se oli 1980-luvun Aarikan pieni hopeasydän.

Tämä ei ole vaikeaa, mutta vaatii jonkin verran sopivia työkaluja.



Lusikat jakoon

Sain ison nipun vanhoja lusikoita ilmaiseksi naiselta, joka oli kyllästynyt elämää nähneisiin, tummentuneisiin ja eriparisiin pikkulusikoihinsa. Nyt olisi materiaalia, josta vääntää. Voisihan tehdä niinkin, että kahdesta kaaresta muodostuu ranneke ja välissä vain metallilenkit...ehkä projekti vielä jatkuu.

Vanhempaa korukokeilua edustaa mm. muovipullosta tehdyt korvakorut.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Ensi viikolla Turussa nautitaan kirjoista, ruuasta ja viinistä!

Turun Messukeskus tulvii jälleen syys-lokakuun vaihteessa mielenkiintoisia teemoja, kun messukeskukseen rantautuu kirjat, ruoka ja viini.

Satoja kertojia ja tuhansia tarinoita

Vetovoimainen kirjallisuuden kulttuuritapahtuma alkaa Turussa ensi viikolla. Perjantaina 30. syyskuuta pääset kirjamessuilla tapaamaan kirjailijoita, voit tutustua niin kirja-alan uutuuksiin kuin vanhaan kirjallisuuteen. Ja huomioitavaa; Kirjoja voit hankkia messuhintaan vaikka joululahjoiksi!

Oma suosikkini tapahtumassa esiintyvistä kirjailijoista on ehdottomasti sanamaija Heli Laaksonen. Helin taival runoilijana on todella ainutlaatuinen ilmiö; lounaismurteella kirjoitetut, arjen iloista ja suruista sekä ilkikurisesta ironiasta keitetyt runot ja tarinat käyvät suoraan sydämeen.

Lokakuussa 2016 nähdään, miten Helin teos Sylvia, Tuija ja laulava patja yhdistää tarinankerrontaa, runoutta ja näytelmällisyyttä. Uusi kirja marssittaa esille kaksi hurmaavaa muijaa, Sylvian ja Tuijan, kaikkine kommervenkkeineen. Marjatta Rinne ja Eija Nurmio ovat valmistaneet kirjan aineksista komediallisen kamarinäytelmän.

Taitava Heli koettaa siipiään nyt myös kuvittajana: Elina Wallinin kirjoittaman, tiettävästi universumin ensimmäisen, Porin-murteisen lastenkirjan Semmoset ja tommoset Tapleti arvotus -kuvamaailma on Helin siveltimestä peräisin.

Helin messuesiintymiset näet tästä.

Helin töitä on Oli aika -blogissa ollut esillä ennenkin:
- Koiranne alkaa kohta kukkia
- Lähtisiks föli?


Heli Laaksonen Turussa, kuva: Titta.

Nähdäänkö kirjatreffeillä?

Kirjalliset treffit järjestetään 30.9. ja 1.10. klo 17–18 Turun Kirjamessujen B-hallin kahviossa. Kirjallisille treffeille ovat tervetulleita kaikki messukävijät. Toiveena on, että tulijat ottaisivat mukaan lempikirjansa, jonka on myös valmis kierrättämään. Tapahtumassa on luvassa lyhyitä kohtaamisia, joiden aikana kirjat vaihtavat omistajaa.


Ruoka- ja Viinimessuilla maistellaan 30.9.–2.10.2016 herkkuja, viinejä, lähiruokaa ja opitaan kokkausta!

Turun Ruoka- ja Viinimessut tarjoaa nautintoja kaikille aisteille. Tapahtuman vetonauloja ovat mm. runsas lähiruokatarjonta ja uudistettu viinialue. Messuilla esittäytyvät yritykset tarjoavat runsaasti herkkuja ostettavaksi ja maisteltavaksi. Kokkausnäytöksissä huippukokit antavat vinkkejä yleisölle! 

Upeasti somistetulla viinialueella pääset maistamaan ja tutustumaan viiniyrittäjiän houkutteleviin tuotteisiin.

Lue lisää:  http://www.turunmessukeskus.fi/tapahtuma/turun-ruoka-ja-viinimessut/

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Åbloggarit Naantalissa

Tiistaina 20. syyskuuta Åblogit olivat kutsuvieraina Naantalissa, CC Naantalin Miia Raalin ja Kukkakauppa Kastanjan Tanja Ruuskan luona



Tervetulosanat ja maljat kuohuvaa.

Miia ja Tanja kutsuivat bloggarit putiikilleen syksyiseen illanviettoon, jonka ohjelmassa oli muotinäytös, pukeutumisvinkkejä, kukkakimpun sidontaa, valokuvausta, "omakuvia" ja pöytä herkkuja notkuen. Paikalla oli mukavasti sekä vanhoja että uusia Åblogit-bloggareita.



Tarjolla ihania herkkuja.

Tervetulopuheiden jälkeen ilta polkaistiin vauhtiin muotinäytöksellä. Itse olen pukeutumisessa jumittunut vielä kesään, enkä oikein ole osannut ottaa alkavaa syksyä huomioon. CC - Capri Collectionin mallistolla alkava uusi kausi oli kuitenkin vahvasti läsnä. Ihanat maanläheiset värit, pehmeät materiaalit ja tyylikkään käytännölliset mallit herättivät ihastusta. Monikin vaate alkoi miellyttää silmää ja ne muuntuivat helposti pienillä kikoilla aivan toiseksi. Valloittavia monitoimivaatteita, joille on aina tarvetta.



Muutamia valittuja paloja muotinäytöksestä. 



Tämä viitta oli minunkin suuri suosikkini. Teijalle se sopi todella hyvin ja hän sen myös osti.

Vuosia suuresti suosimani "irtohihat" tai tässä mieluummin neuletakki-bolero-viitta-tunika-minimekko-shaali -hihat (Designed exclusively by Ioanna Kourbela) olivat myös esillä muotinäytöksestä. Valitsin mustat, sillä ne sopivat aina ja kaikkeen - läpi vuoden. Hurmaavaa joustavaa neulosta, 100% kreikkalaista puuvillaa. Kun esim. pitkät etuliehukkeet nostaa taakse, syntyy puseromainen vaikutelma. Toisaalta, kun oikein uteliaana haluaa tietää, miten monta ilmettä on yhdellä vaatteella, niin katsoo tämän videon.

Mietityttämään jäi ihastuttava Destiny cape -viitta, joka sopii tilaisuuteen kuin tilaisuuteen, haalea farkkumainen sinisyys ja beige väritys olivat todella kauniit. Se olisi pitänyt ostaa. Niin, ja ei ilman koruostoja selvitty tällä(kään) kertaa. "Siivouskaapillinen" koruja sai seuraa Marudesignin klassikkosta, peilitähdestä. Ennestään valikoimissani onkin jo Marun läpinäkyvä keltainen sydän. Kiitos näistä Miialle!


Yksi tämän syksyn ihastukseni - Kummituspensas. Kotona miehen silmissä se näytti valmiiksi kuolleelta, mutta siinähän se juttu piileekin. Tietty rumuus luo siitä kauniin sisustuselementin. Keväällä tähän pitäisi puhjeta pieniä keltaisia kukkia. Syksyllä sen pitäisi kestää jopa parin asteen pakkasia. Käypä siis ostamassa kummituspensas kukkakauppa Kastanjasta - Halloween lähestyy...



Mehikasvien kauneuteen ei kyllästy koskaan. 

Leikkokukat loistavat kilpaa kauniissa väreissä.



Värikästä syksyä päästiin sitomaan floristin ohjauksessa kauden kukista. Pienellä vaivalla syntyi napakka kimppu pallomaiseen maljakkoon. Tämä oli suhteellisen helppo versio toteuttaa, mutta oikeasti floristin työ vaatii hyvää sorminäppäryyttä, silmää kauneudelle, oikeaa asennoitumista työhön ja työtä silloin, kun muut lomailevat. (Voi vaan arvailla työn määrää esimerkiksi joulun korvalla.)

Suomalaisille leikkokukat ovat vielä jokseenkin juhlaa merkkaavia - asioita, jotka eivät kuulu arkipäivään. Tässä meidän olisi syytä ottaa mallia naapurista. Esimerkiksi Virossa vallitsee kukkien suhteen ihan eri kulttuuri. Kauniita kimppuja on helposti saatavilla ja mikä parasta, paikalliset miehetkin ostavat niitä usein. Tämän tavan ottaisin mieluusti myös Suomeen. Muistelen vieläkin, miten toin jokin aika sitten Latviasta asti kauniita kukkakoreja kotiin. Se ei ollut kovin helppo tehtävä, sillä tunteja kestävä bussissa istuminen kukat sylissä ei sinänsä ollut kivoin mahdollinen matkustustapa, jollei nyt ota lukuun nenään leijuvaa hyvää tuoksua. Sain taas uutta kipinää ostaa leikkokukkia useammin. Kiitos kukkaopeista Kukkakauppa Kastanjalle!


Tässä se valmistuu kukkakimppu pallon malliseen maljakkoon.
- Miten se nyt olikaan, saako olla parillinen määrä kukkia?


Iltaan kuului vielä ammattikuvaajan ottamat "omakuvat". Tilaisuus, jossa bloggarit pääsevät kameran takaa eteen. Usein on aivan eri asia ottaa kuvia kuin heittäytyä itse kuvattavaksi, mutta saapa nähdä, millaiset kuvat syntyi tällä kertaa.


Betonituikut tuovat tunnelmaa. 

Kukkakimppuja tehtiin Kastanjassa porukalla.


Giveaway-kassit saattelivat matkaan lämpimiin huiveihin kietoutuneen naisporukan. Myöhään illalla syttyi betonituikku luomaan tunnelmaa. Liikkeessä oli myynnissä myös kaunista sisustustavaraa.



Tässä siis minun valintani syksyyn - monitoimiset hihat ja tähti-koru.

- Kiitos vielä kerran CC Naantali ja kukkakauppa Kastanja! 
Luostarinkatu 27, Naantali


maanantai 19. syyskuuta 2016

Unelmoi. Usko. Tee. Toista - Viimeistään ensi vuonna

Unelmoi. Usko. Tee. Toista.

Näillä sanoilla saatteli kortti avaamaan ihanaa yllätystä postilaatikolla. Vuoden 2017 kalenteria.

Ihastuin Kotilaiturin esittelemään uutuuteen Facebookissa ja halusin heti Unelmieni vuosi 2017 -kalenterin. Onneksi ehdin myös saada, sillä tämän haluavat varmasti kaikki. (Iso kiitos Kotilaiturin Katille!)

Olen aina, joka vuosi, etsinyt vähintään yhtä speciaalia kalenteria seuraavalle vuodelle (2016 kalenteri on tässä). Kuulun siihen ryhmään ihmisiä, jolle ei yksi kalenteri riitä. Töissä on ns. vuosikalenteri, josta katsotaan koko vuoden / kuukauden kulkua, työpöydällä pöytäkalenteri, joka täyttyy eri töiden deadline-merkinnöistä ja muistiinpanoista. Kotona seinäkalenteri talon muistettavia asioita varten ja kuukausikalenteri pitkäaikaiseen suunnitteluun. Kännykässä kalenteri muistuttaa lähipäivien tärkeistä asioista ja aarre on oma mukana kulkeva kalenteri, joka täyttyy tapahtumamuistiinpanoista, oman elämän DL-merkinnöistä, syntymäpäivistä, hyvistä kuvista, vinkeistä, osuvista sanoista, "muista tämä" -osoitteista ja tuotteista.

Unelmieni vuosi -kalenteri täyttää juurikin tämän viimeisen paikan.



Jokainen päivä on uusi alku. 
- Totta. Oikeasti ajatuksen voimalla on suuri merkitys. Voit pitkälti ohjata omaa onneasi, omaa tunnetilaasi. Päätä, että tästä tulee upea vuosi ja ajattele positiivisia asioita. Älä hukkaa aikaasi liikaa murheiden viidakossa vaan paini itsesi kohti mielekkäitä päämääriä.

Yksinkertaisesti - päästä irti siitä, mikä ei ole sinulle hyväksi.


 Kynät on valmiina ja ajatukset siintää jo ensi vuoteen. Koitan jaksaa vielä viikkoja, vanhan kalenterin kanssa.



Uskon tietäväni, mihin päädyn, kun jatkan tietä, jolla nyt kuljen. Ja toisinaan tämä hiljaisuus kuiskii kaiken sen, jota haluankin kuulla. Jokaisessa uudessa vuodessa on muutos. Mikään ei pysy samana ja matkaan kohti uusia, tuntemattomia polkuja.



Loppuvuotta kohti mentäessä tiedän vuoden aikana tarttuneeni hetkeen, useamman kerran. Vuoden lopussa kertaan ja muistelen, mitä viisaita ja vähemmän viisaita tekoja on mahtunut vuoteen. Yksikin sana kalenterin sivulla on avain suurempaan kokonaisuuteen, josta muistan pitkiä tarinoita.


Kalenterin lopussa on Aarrekartta - Millaista elämä on, kun unelmani on totta? 
Unelmien vuosi 2017 odottaa tyhjänä merkintöjä, joilla on kauaskantoisia vaikutuksia. Kartta on työkalu unelmien arvostamiseen ja niiden visualisointiin. En mieti ja murehdi liikaa, sallin itselleni unelmien vuoden. Pyrin elämään unelmat todeksi ja annan elämänodotuksille tilaa.

Unelmieni vuosi -kalenteri
Jokaisen päivän kohdalta paikat, joihin voit merkitä, mistä asioista olet ollut kiitollinen. Jokaiselle kuukaudelle erikseen omat aukeamansa, joissa muistutetaan rastitusten muodossa, kuinka tärkeää on nauttia arjen pienistä ihanista hetkistä. Muutamat rastit olemme jättäneet jokaisen itsensä täytettäväksi, sillä tuovathan eri asiat iloa eri ihmisille.
Paljon tilaa omille muistiinpanoille, jolloin erillistä muistilehtiötä ei tarvitse kantaa mukana, ainakaan ihan joka päivä.
Tämän lisäksi kalenterin lopussa on muovitasku aarrekartalle. Näin aarrekarttaan kootut henkilökohtaiset unelmat ja tavoitteet kulkevat mukana päivittäin, niitä voi muokkailla missä tahansa ja samalla alitajuntakin pääsee työstämään niitä jatkuvasti." 
http://www.kotikaupunginlaidalla.fi/2016/07/unelmieni-vuosi-iloa-ja-unelmia.html

lauantai 17. syyskuuta 2016

Lintulauta uuteen käyttöön

Syksyn loistavia hetkiä on edellisen kauden poistomyynnit. Sieltä tarttui jälleen käteen jotain kivaa; lintujen ruokintateline. Tosin näin sille heti muun käytön.

Ensisilmäyksellä kaupassa katse bongasi tuon venttiilin. Punaisen kukkasen. Kummallista sinänsä, että pelkkä venttiilin muoto voi olla "rakkautta ensisilmäyksellä" -osa. Mutta...näin tässä taas kävi. Puoleen hintaan myyty teline vaihtoi omistajaa ilman suurempaa pohdiskelua.

Se oli ihan bueno alkuperäisvärityksessä ja ns. myös käyttötarkoituksessaan. Myyjäkin kovin kehui, miten hänen äidillään on samanlainen, missä ja miten siinä linnut viihtyy...mutta...

(Vinks; Venttiiliin on rakkaus puhjennut ennenkin. Katso tästä)




Tämä on se käsittämätön kohta - venttiili. 
- Maassa lepää uusia unelmia. Pieniä asioita. Uusia ideoita. 

Helpolla kuviolla ideaa lähdettiin jalostamaan. Mattaista mustaa spray-maalia ja koko teline pyyhkäistiin uuteen sävyyn. Nyt vaan odottamaan kuivumista.


Kun teline oli kuiva odotti paikka jo valmiina.

Ilma oli tarvittavan pläkä, joten oli helppo testata tätä: iso tuikku palamaan illan pimeyteen! 

Syöttötelineen alataso on käytännössä niin pieni, ettei siihen ole mahdollisuutta laittaa linnuille siemeniä. Meillä. Pihaamme asuttava harakkajengi huiskii ensilennolla kaikki jyvät ympäriinsä ja mikään ei tulisi pysymään astiassa. Harakat muutenkin varastelee yhtä sun toista ja heittelee niitä naapuriin. (mm. keväällä ulkokuusemme joulukoristeet löytyvät aina naapurin tontilta.)

Tässä pihassa oli pakko ottaa ihan uudet ohjat ja laittaa asiat uuteen järjestykseen, jossa kaikella on paikkansa. Lintujen ruokinta on syksymmälle siirtyvä oma lukunsa ja eri paikassa.



Illan himmeässä varjossa tämä uutuus on meillä lyhtynä. Kun tulee tuulisemmat kelit niin pitää kehittää jokin lasiastia, ettei kynttilä sammu.




Suhteellisen kirpakan aamun vallitessa tämän lyhtytelineen vierellä hörppästään aamukahvit ja tunnelmaa on, aamupäivälläkin. 

(Aamukaffen pöytä on DIY-puuhasteluja, jos haluat nähdä, mikä siitä aikanaan tuli, niin näkyy tästä.)

Lämmintä syksyä - ideoita ja uusia järjestelyjä!


lauantai 10. syyskuuta 2016

Idea kaaoksen hallintaan

Lähtötilanne - olen jo vuosia saanut huomata, että tunnen vetoa vanhoihin esineisiin, keräilyyn ja tuunaukseen. Aarteenmetsästys on tuonut eteen lukuisia merkittäviä aarteita ja tuunausuurastuksilla on syntynyt yhtä ja toista. Joistain on maksettu suuriakin summia, mutta paljon materiaalia on siunaantunut veloituksetta. Koska mielenkiintoisia juttuja tupsahtelee suhteellisen vaivattomasti eteen, on helppo tehdä hetkellisiäkin demoja ja laittaa esineet kiertoon, kun ei enää miellytä. Kierrättäminen on aina antoisaa, esineestä on saanut kaipaamansa ja se on valmis jatkamaan matkaansa seuraavalle vastaanottajalle, joka keksii taas uutta käyttöä.

Laitilan Munamarkkinoilta bongasin edelliskesänä servettitelineen, jonka kylkiäisenä sain raastinraudan. Rauta oli jo ruosteen suloisesti hellimä ja ajan merkit näkyivät pinnassa. Sille ei tuntunut olevan mitään käyttöä, mutta otin kuitenkin mukaan. 

Rauta roikkui hetken keittiössä ja lopulta ulkona historiallisen kokoelmaseinän somisteena. Nyt keksin sille vihdoin muutakin käyttöä.





Raastinrauta tuo järjestyksen

Olen pitkään tuskaillut korvakorujen etsimistä. Aina tuntuu olevan toinen hukassa ja aikaa menee niitä etsiessä. Päätin kokeilla raastinrautaa korujen säilytykseen. Tästä näkee heti värit ja kaikki pysyy järjestyksessä. Ei hullumpaa.

Saa nähdä vaikuttaako raastinrauta hopeisiin osiin jotenkin ei toivotusti. Ja päädytäänkö johonkin toiseen ratkaisuun, mutta nyt mennään tällä.





lauantai 3. syyskuuta 2016

Vihreä viettelys

Yllätys ei liene se, että tällä hetkellä viherkasvit on listattu trendien kärkeen. Vihreydessä on sopiva annos pehmeyttä, lämpöä ja kodikkuutta. Vihreä on värinä rauhoittava luonnon väri; metsäiset sammaleen- ja havunvihreät taikovat ilmoille rauhoittavaa tasapainoa, siinä missä mintut ja limet hehkuvat eloisaa raikkautta. 

Sisusta kasveilla

Huonekasvivalikoimiin on tullut mielenkiintoisia uutuuksia, mutta rinnalla pysyvät vahvasti myös perinteiset. Ennen suuresti suosittu punasaviruukku on saanut seuraa monen kirjavista ruukuista. Tilan herättää uuteen eloon oikeat kasviasettelut; Ryhmällä korostetaan kauneutta, viherseinällä jaetaan tilaa, amppeleilla haetaan näkösuojaa, mutta jo yksikin kasvi pehmentää yleisilmettä.

Siinä, missä sanotaan "Vähemmän on enemmän" voi yhtä hyvin sopia sanat "Enemmän on enemmän".

Omat suosikkini kauteen tulee tässä:





Pylvästyräkki

- Tämä kasvi on hupaisa lapsuusmuistoni. Pienenä koitin kavereiden kanssa salaa pistellä neulalla tyräkin varteen, enkä yhtään piitannut siitä, että valkoinen maitiaisneste on myrkyllistä. Tosin en saanut siitä allergisia oireitakaan. Näinpä näiden muistojen vallassa ostin tämän tyräkin kesän lopussa kotiin. 

Kasvissa viehättää erityisesti sen kynttelikkömäinen kasvutapa. Nähtäväksi jää, kuinka isoksi onnistun sen saamaan, sillä lapsuuskodissa kasvi oli kuin pieni puu. 

Kestävä ja helppohoitoinen tyräkki saa kuivahtaa kastelujen välillä. 

Lisääminen onnistuu katkaisemalla ylimpiä versoja. Niiden annetaan kuivua muutama viikko, jonka jälkeen istutetaan multaan ja juurtuminen tapahtuu nopeasti. 





Viikuna

- Kesällä ostin Granitista tämän viikunan. Kasveja oli myynnissä vain muutamia ja kun liian kauan ostoa mietin, ehti hedelmälliset mennä. No, pääasia olikin vain saada tämä kasvi, sillä en ole näihin juurikaan ennen törmännyt. Syy voi tietysti olla sekin, että niitä on ollut vähän ja katse ei vaan ole tavoittanut. 

Kun kasvi saapui kotiin, tuli sen myötä aivan erikoinen hajukin. Ainakin itse sen sellaiseksi mielsin. Koitin pähkiä, onko se oikeasti hyvä vai paha ja kuuluuko viikuna sittenkin vain ulos. Kun viikot kuluivat ei haju enää ollutkaan samanlainen kuin alussa. Kuuluiko sekin johonkin tiettyyn kasvukauden vaiheeseen, en tiedä, mutta kaunis tämä kasvi on. Sen kauniit, vihreät lehdet näyttävät vuoroin tammen- ja vuoroin vaahteran lehdiltä. 

En ole koskaan ennen koittanut viikunaa kasvattaa, mutta sen olen huomannut, että vettä saa antaa melko reilusti ja kasvi tuntuu viihtyvän valoisassa kohdassa huonetta. Jos kasteluväli on pitkä tai unohtunut lehti alkaa käpristyä reunoilta. Odotan jännityksellä kylmempiä aikoja, pitääkö viikuta talvehdittaa kuistin viileydessä.




Liisanjuoru 

- Juoruja on tullut kasvatettua vuosien varrella useita. Tämä Liisanjuoru on kuin iloinen nappiläjä pikkuruisine vihreine lehtineen. Kasvin voi sijoittaa valoisasta varjoisaan paikkaan, mutta ei suoranaiseen auringonpaahteeseen. Säännöllinen kastelu, mutta talvella vähemmän. 



Pikkumuori

- Raikasta vihreää syksyyn. Sopii epäsuoraan auringonvaloon ja varjoon. Säännöllinen kastelu ja suihkuttelu pitää kasvin lehdet kauniina. Erittäin helppohoitoinen, kunhan ei kastella liikaa.



Sanikka

- Sanikka tuntuu kasvilta, joka voisi luonnossa kasvaa jossain metsän siimeksessä sammalten välistä. Hentoinen rakenne kielii siitä, että sijoitus kotona mieluummin hajavaloon tai varjoon kuin selvään paisteeseen. Muista säännöllinen kastelu, kasvi ei saa päästä kuivumaan.


Kissus

- Kissus kasvaa oikeassa kasvupaikassa näyttäväksi lehtiputoukseksi. Sen voi sijoittaa valoisasta varjoisaan paikkaan, mutta ei suoranaiseen auringonpaahteeseen, eikä myöskään lämpöpatterin viereen. 

Kissusta kastellaan säännöllisesti ja multa saa kuivahtaa kasteluiden välillä. Talvella kastellaan vähemmän. Kasvi pitää lehtien sumuttelusta. Kasvukaudella lannoitus 1-2- krt / kk. Kun versoja latvotaan, niin kasvi haarautuu paremmin.



Pilkkulehti

- Pilkkulehti on siro ja ohutvartinen. Lehdet iloisen värikkäät ja kasvutapa aluksi pysty, mutta myöhemmin lamoava. Kasvin voi sijoittaa valoisaan ja puoli varjoisaan paikkaan, mutta ei suoranaiseen auringonpaahteeseen. Muista säännöllinen kastelu, sietää kuivahtamista.





Kaktukset

- Puutarhan kesäpoistoista ostin heinäkuussa kaktuksia eurolla kappale. Ne hankittiin lähinnä ulkoamppeleihin kesäkasveiksi, mutta jokin aika sitten kaktukset muuttivat sisälle. Yllättäin ne alkoivat puskea uutta kasvua innoissaan. Nämä, pienen melonin kokoiset, kaktukset ovat puhjenneet täyteen eloon. Ilmeisesti kesällä on hyvä pitää näitäkin ulkona (ei suoranaisessa vesisateessa), jos haluaa elinvoimaisen lopputuloksen.


Sansevieria

- Ikean valikoimista löytyi alkavaan syksyyn sansevieria, joka on selkeän ryhdikäs huonekasvi. Sijoitus valoisaan paikkaan ja säännöllinen kastelu. 

Kesällä vierailin Virossa uudehkossa designliikkeessä Talissa. Tässä ihanassa uniikkituotteita sisältävässä myymälässä tällaiset sansevieriat olivat saaneet valkoiset, puuvillaiset "pipot" jokaisen lehden päähän. Kiva yksityiskohta.

Näillä eväin suunnataan tänä vuonna syksyyn, mitä uutta ja mielenkiintoista sinä olet löytänyt kotiisi kasvivalikoimista?