perjantai 14. lokakuuta 2016

Haluan oman kastanjapuiston

Jälleen on se ihan aika vuodesta, jolloin voi koittaa onneaan, keräämällä kastanjoita ja tammenterhoja. Osa tulee tietysti sisään koristeiksi, mutta se toinen puoli pitää jemmailla ulos sopiviin kohtiin, jotta siemenet itäisivät keväällä. Pahin viholliseni on näissä puuhissa ollut oravat. Ne ovat löytäneet salaiset talvehtimisjemmani ja kadottaneet kaikki saaliit omiin koloihinsa.

Olen onnistunut parhaiten tässä kastanjan kanssa. Ne ovat keväällä itäneet ja kun olen iskenyt ne uuteen multaan on kevätjuhlien aikaan jo melkoiset puun alut puskemassa mullasta. Tammenterhoja kokeilen tänä syksynä, joten ensi keväänä näemme, kuinka käy. Oravat ovat onnistuneet siinä usein, sillä pihalle on ilmestynyt sinne tänne tammen alkuja, vaikkei tammea kasva ihan likikään.




Kauniita, hehkuvia värejä sisällä.



Yöpakkasen puremia isoja lehtiä.

Alakuvissa kastanjapallukasta kasvattamiani puita. Korkein puu on pian jo minun mittaiseni. Se kasvaa vanhan omenapuun kyljessä. Kohta omenapuu saattaa olla entinen (halkesi myrskyssä muutama vuosi sitten) ja silloin on kastanjan aika nousta esiin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti