perjantai 21. heinäkuuta 2017

Tall Ships Races käy sydämeen

Kun merenkulku, laivat ja veden läheisyys ovat lähellä sydäntä on kannattavaa poiketa Tall Ships Races -tapahtumaan Turkuun. Täällä kannattaa toki käydä, vaikkei laivat olisikaan suuri intohimo, sillä mieleenpainuvaa on jo pelkästään tapahtuman luoma tunnelma ja valtava ihmismäärä. Parhaillaan käynnissä olevan suurtapahtuman kävimääräodotukset kipuvat puoleen miljoonaan.

Itse kävin jo keskiviikkona katsastamassa, miltä jokivarsi alkaa näyttää, mutta torstai toi jo täyden vauhdin sukeltaa tapahtumien sykkeeseen.


Turkulaisten rakastama Föri löytyi kojukadulta niin aitona kuin myös upena puuleluna. Aito kaupunkilautta kuljettaa hujauksessa matkustajat tält puolt jokke tois puol jokke. Hauska kokemus ja matkamuisto vieraspaikkakuntalaisille!


Tall Ships Races on rantautunut vahvasti molemmin puolin jokea. Förillä vaihtaa puolta nopeasti, mutta jonot alkaa olla pitkiä, mitä pidemmälle tapahtuma etenee.

20.-23. heinäkuuta 2017


Suurten laivojen saapuminen Aurajokeen on ollut monien ihastelun ja kuvauksen kohde. Tästä pääset muutaman sekunnin katsomaan, miten suuri laiva lähestyy kaupunkia. Tommy Björklund on kuvannut paljon Turkua ja sen kauniita kohtia kuvauskopterillaan. Häneltä tarttui kuvauskopteri-into meidänkin perheeseen. Kannattaa katsoa muitakin Tommyn videoita!

Laivojen ohjaaminen ja sijoittaminen kohdilleen on tarkkaa palapelin hallintaa. Rauhallisesti ja varmasti suuret alukset kiinnittyvät laituriin taputusten saattelemana.



Uuden ravintola Nooan kattoterassilla ollaan aitiopaikalla, kun virallisten avajaisten aloituksessa Hawk-hävittäjät tekevät Aurajoella näyttävän ylilennon.




Pysyäkseen kartalla voi siihen vaikka pukeutua!


Iltapäivää kohti jokivarsi täyttyy niin ihmisistä kuin monenlaisista aluksista.


Kahden hinaajan ohjaamana viimeisimpänä suuraluksena jokeen lipuu venäläinen, maailman suurimpiin purjealuksiin lukeutuva Sedov. Sedovin miehistö vilkutti laivan kannelta, valkoiset lakit hallitussa kaaressa, uteliaille katselijoille ja ilmassa oli kieltämättä arvokas vaikutelma.


Tuttu Föri on saanut apuvoimia kuljettamaan väkeä puolelta toiselle.


On tässä hetkessä joessa kuhinaa, jopa pieni Låna Båt lipuu kaiken seassa.


Laivakoiria myynnissä. Miten olisi pinkki chihuahua?


Suurtapahtuma merenkulun hengessä ei jätä ideattomaksi. Aina jotain kulkeutuu kotiin asti. Kodistakin voi löytyä merenkulkuun liittyviä esineitä. Ainakin silloin, jos merenkululla on asukkaille erityinen merkitys.


tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kylässä Pollin Pihassa!

Kun on kesän mittaan tarpeeksi monta kertaa kiireen keskellä kysynyt ääneen - Kuka voisi kellot seisauttaa? Niin nyt saan vihdoin vastauksen. Pollin Piha!

- Olen saapunut Taivassaloon Pollila-nimiselle maatilalle. Täällä eletään täysillä tätä päivää, vaikka tavallaan aika onkin pysähtynyt. Milla ja Antti Lahdenperä isännöivät historian värittämää tilaa, joka on monien vaiheiden kautta noussut mukavaksi matkailukohteeksi.

Pollin Pihassa voi käydä juomassa kahvit kesäterassilla tai viipyä pidempään. Itse poikkesin kahville.


Pollin Piha, Lahdenperäntie 142, Taivassalo

Jos liikut kesäaikaan näillä seuduilla, kannattaa ehdottomasti poiketa katsomaan tätä paikkaa. Tilan historiaa pääset silmäämään tästä.

Vanha navetta on portti Pollilaan. Navetasta saa kahvia ja leivonnaisia sekä herkullista kalakeittoa.


Ja löytyyhän navetasta myös ostettavaa mm. ikkunasyvennykset on somistettu myytävin tuottein.


Pihapiiristä löytyy myös muita rakennuksia - kahdessa aika todellakin on pysähtynyt. Tilat on taidolla ja tarkalla silmällä luotu aidoiksi ja elämänmakuisiksi kokonaisuuksiksi. Kun astuu ovesta sisään historiaan tulee välittömästi tunne kuin olisi tullut kylään...mutta isäntäväki taitaakin olla vielä ulkona peltotöissä.

Esineet ja asiat ovat tuttuja, tässä esittäytyy kattava kokoelma maalaiselämää. Mennyt aika pelmahtaa silmien eteen taianomaisesti.


Ajan patinaa, ruostetta, käytön jälkiä...läjä hevosenkenkiä, höyläpenkillä tummunut aski työmiestä. Ajasta saa helposti otteen. Olen siirtynyt vuosikymmeniä taaksepäin.



Rengin tuvassa salusiinien keskellä kirkkaan punaiset pelargonit saviruukuissaan päästävät väleistään juuri sen verran aurinkoa, että tupa täyttyy tunnellisesta hajavalosta.

Työt on tehty. Kaikki on hyvin. Sisällä leijuu rauha. Kahvihetki. Tässä ja nyt.


Sokeripala on laitettu huulien väliin. Kahvi hörppästään tassilta.


Täällä pieni ja suurempikin nikkari voi testata taitojaan.


Tuvan sisustuksessa kaikella on paikkansa. Täällä voi vain ihastella, miten hyvin menneen ajan jälkimaku tuntuu yhä suussa. Huoneesta löytyy loputtoman paljon kaikkea tutkittavaa.

On ihailtavaa, miten vanha esineistö on säilytetty ja aseteltu esiin. Täällä on ollut elämää, joka heijastuu kotoisasti läpi museon.




Niille sisustajille, jotka kaipaavat kotiinsa historiaa voi helposti kehua Pollilan tilaa. Täältä löytyy hyvät mallit.



Olen innoissani, sillä tästä kaikesta tulee niin mieleen oma mummola. Lämmin kesäyö houkuttaisi ihan jäämään yöksi piian vinttiin.

Tutkittavaa ja lukemista riittäisi pitkäksi aikaa, mutta matka jatkuu.
Ehkä palaamme vielä myöhemmin, sillä Pollilan kesäkeidas tarjoaa myös musiikkia. Pollin Pihan navetassa esiintyy 2. elokuuta 2017 Tomi Metsäketo!


Aikamatkan päätteeksi on ilo istahtaa kahvikupposen äärelle ja nauttia tilan emännän omilla resepteillä tehtyjä kakkuja. Erityisesti tyrnijuustokakku sulattaa sydämen!


Pollin Piha tarjoaa toki paljon muutakin, joten kurkkaa ja tutustu tästä.


Ja matka jatkuu...

Aurinkoisen kesäpäivän ihastelukohteet päättää Vehmaalla sijaitseva Uhlun louhos. Olemme kuin ulkomailla, jos tarkkailee veden sinisyyttä. Jylhät maisemat vetävät puoleensa väkeä ja uimareita näkyy siellä täällä. Paljon kaunista lyhyessä ajassa.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Torstai hyasinttihuumaa tulvillaan



Olen aina rakastanut hyasintteja. Ja ennen kaikkea sitä tuoksua. Jouluna hyasinttien tuoksu on taivaallista ja tuo helposti joulumielen. Toisinaan tuo lumo on jatkunut myös keväthyasinttien muodossa.

Kasveille ovi kotipihaan ja puutarhaan on aina avoin - uusille löydöille erittäin mieluusti, kuten nytkin. Rakkaus kasveihin on liki synnynnäistä ja uuteen liekkiin se puhkeaa jälleen.


Muhkea sipuli täynnä kasvuvoimaa.


Keväällä bongasin ensimmäistä kertaa kellohyasintin. Kaupoissa en ole niitä huomannut, mutta messuilla se ponnahti eteen hollantilaisen myyjän valikoimista. Myyjä kertoi erään miehen etsineen Suomesta kellohyasintin sipuleita vaimolleen, muttei mistään löytänyt. Lopulta ne tuli miehelle vastaan samaisen hollantilaisen myyjän tiskiltä. No, sehän oli hyvä myyntipuhe. Vaikka olinkin niitä varta vasten etsimässä, vakuutti tämä tarina, että nyt ainakin pitää kokeilla. Todella.

Istutin kellohyasintin sipulit jo varhain keväällä sisälle. Äkkiä siinä viikkoja hurahtaa, ennenkuin voin ihailla pieniä luonnon valkoisia kukkia, jotka muistuttavat lumikelloja.


Kukka kasvaa n. metrin mittaan ja sipulit säilyvät kuulemma hyvin peiteltynä ja suojattuna talven yli ulkona. Ajattelin kuitenkin nostaa ne syksyllä ylös ja säilöä viileässä paikassa paperipussiin säilöttynä. Jospa siten ensi keväänä saadaan taas ihailla uutta kukkaloistoa, jollen sattumalta törmääkään tuohon hollantilaiseen kukkakauppiaaseen.

Kellohyasintti ei tunnu olevan liian vaativa, sillä kukkaa saadaan aikaan, myös pienessä ruukussa kasvattaen.


Mustaksi maalatut eurolavat ja lavakaulukset kätkevät sisäänsä monta ruukkua.

Itsellä kävi niin, että sipulit "unohtuivat" pieniin ruukkuihin. Niissä piti vaan saattaa alkuun sipulit, mutta samaisissa ruukuissa ovat vieläkin. Olisiko tulos parempi, jos olin ne vielä vaihtanut suurempaan, en tiedä. Kukista on tullut silti aika näyttäviä ja lehdistä isoja.


Maahan tai ruukkuun, löytyykö tämä ensi vuonna sinun pihastasi tai parvekkeeltasi? Tai, onko kellohyasintti kenties kasvanut sinun kesäkukissasi jo kauan?

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kesä kokoaa kukat yhteen

Kesäinen tunnelma syntyy väreistä, muodoista, tuoksuista - kukista, joilla on tarinansa. Kodista löytyy aina paikka, jonne voi tuoda luonnonkukkia.

Ensimmäisinä kukitukseen pääsivät mallinuket

Mallinuken seppeleeseen on sidottu juhannusruusua, syreeniä, niittyleinikkiä, siankärsämöä, apilaa ja hiidenvirnaa. Seppele on omalla ainutlaatuisella tavallaan villi ja vapaa. Joukossa on valloittavaa tuoksua ja sopivasti väri-iloittelua. Seppele kestää jonkin aikaa hyvänä ja kun sitä suihkuttelee, niin tulee hieman lisäaikaa.

Kesä ja sen kukkivat muistot on hyvä jättää paikoilleen. Mallinuken päässä kuivahtanutkin seppele on mielenkiintoinen kruunu. Kesän kruunattu kuningatar!


Eriväriset kukat ovat tietyllä tapaa läheisiä sävyjä ja luovat kesäistä harmoniaa. Ja mikä parasta, värit säilyvät myös kukkien kuivuessa.

Illan hämärtyessä mallinuken kaulalla syttyy lämpimän sävyiset valopallot. Mallinuket edustavat kodissa niitä hankintoja, joihin ei kyllästy koskaan.


Leikkisyys, läheisyys...kesä tuntuu iholla. Tässä ei mikään tunnu keinotekoiselta. Mallinuken katsekin on kiehtova ja vaikuttava.

Mallinuket voi bongata kirpparilta, antiikkikaupasta tai vaikka myymälän konkurssimyynneistä.


Toinen mallinukke sai kaulakorun kesäkukista.

Tarkoituksena oli löytää mahdollisimman paljon erilaisia ja erivärisiä kukkia, jotka taipuvat hyvin seppeleeseen.



Omaan silmään nämäkin "kukkakimput" ovat varsin kauniita, sillä eihän kaikki tarvitse olla maljakoissa.


Kukkia lasipurkkiin

Varastossa odottavat lasipurkit ovat päässet taas käyttöön. Luonnosta löytyy moneen tarpeeseen kauniit koristeet.

Omat kimput koostuvat kukista, jotka ovat tuttuja jo alakoulusta. Vieläkin muistan ne metsäretket, joissa opettaja tenttasi kasvien nimiä. Kuinkakohan paljon samaisia retkiä tehdään nykyisessä opetussuunnitelmassa.

Kerää kauneutta kotiin, sillä tien varret ovat täynnä toinen toistaan kauniimpia kukkia. Keksi uusia paikkoja, jossa voisi komeilla vaikka seppele...kynttilänjalka tai jalkalamppu.

Ja muista, että voihan pihalla ja parvekkeellakin olla kukkia maljakossa.


sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Tänään oli fillaripäivä

Pyöräile omassa kotikaupungissa, näe jotain uutta ja ainutlaatuista, istu ja ihastele siirtolapuutarhan sydämessä tai seikkaile keskiajassa. Tämä kaikki on mahdollista vain yhdessä päivässä.


Fillari alle ja menoksi. Kesän kunniaksi tuunasin fillarin "festarihenkeen". Kukkakaulanauha on yhden tehtävänsä tehnyt ja nyt sillä on uusi tehtävä. Iloisen fiiliksen fillari, joka kantaa muistoja monelta vuosikymmeneltä.


Ensimmäinen pysähdys

Turussa, Barkerinpuistossa paljastettiin tänään mottoripyöräilylegenda Jarno "Paroni" Saarisen patsas. Ennakkoon uumoiltiin paikalle saapuvan n. 2000 motoristia ja kyllähän ihmisiä sitten olikin jokivarsi pullollaan.

Oli niin jännittävää nähdä, millainen patsas onkaan. Tapahtumassa oli koskettavia puheita monella eri kielellä ja ilmassa paljon muistoja.



"Lentävän suomalaisen" patsas paljastui voittoa juhlistavaksi, hymyileväksi Jarnoksi. Piti oikein hetken miettiä, missä olenkaan viimeksi nähnyt hymyilevän patsaan...


Tapahtumapaikan roll uppeihin sai yleisö käydä jättämässä nimmarista. Näyttävä vieraskirja!


Toinen pysähdys

Puutarhojen avoimet ovet -päivä vei Kupittaan Siirtolapuutarhaa ihastelemaan. Ilma oli jokseenkin harmaa, kaupunki täynnä tapahtumia...lienikö siinä syy, ettei Kupittaalla ollut niin paljon väkeä vai oliko syy tulevaisuuden suunnitelmissa. Viime vuonna väkeä oli selvästi enemmän.


Patsaat vartioivat pihaa. Asukkaita tuntuu olevan paikalla vain vähän. Olenko myöhässä?



Patsaat, asetelmat ja satunnaiset esineet saavat pihaan ja puutarhaan sitä elävyyttä, jota ei pysty yhteen kuvaan vangitsemaan. Henkeä haukkoen kuitenkin katson edessä avautuvaa pihaa. Pionit ovat puhjenneet kuin tilauksesta kukkaan.



Kurkistus omenapuun välistä paljastaa - täällä ei olla kotona. Portti on kiinni. Eikä näy keltaista viiriä. Se on merkki, että matka jatkuu.

Minä istun aukiolla keinussa. Katselen ympärilleni. Hörpin mustaa kahvia. Unelmoin. Lokki kirkuu läheisen tolpan nokassa. Tunnelma on rauhallinen. Katselen kukkia pallossa. Ja kuuntelen.

Vieressä on harmaa hapsinen porukka (80+), joka juttelee Ruisrokkiin menosta.
Pappa tokaisee: "Ai, te ootte menos? Mä en tie yhtään, kuka siel esiintyy. En ol kattonu ohjelmaa.
Tulee väkisin olo, ettei sillä ole merkitystä, kuinka vanha olet vaan kuinka olet vanha.



Omat pionit vasta heräilevät tähän kesään, joten kivahan tässä on sunnuntain kunniaksi kylpeä väriloistossa.

Moni portti on suljettu, mutta piristävää se on porttienkin katselu. Tässä hauskaa oivaltamista. Myöhemmin blogiin tulossa, mitä itse tein vanhalle pyörän vanteelle.


Kolmas pysähdys

Keskiaikaiset markkinat ovat Turussa tänään viimeistä päivää. Tästä vuosittaisesta tapahtumasta ei puutu tunnelmaa. Aidon uskottavasti on ympäristö rakennettu, ihmiset tehtäviinsä briiffattu ja tuotteet esille tuotu.


Virolaiselta kauppiaalta irtoaa pikkurahalla värikkäitä helmiä. Ehkei niin keskiaikaisia, mutta selvästi haluttuja.


Keskiaika tiimillä on hyvin teemoitetut asut, puheet ja esitykset. Nälkäinen saa syödäkseen, janoinen juodakseen, eikä makeanhimokaan jää täyttymättä.

Makeaa omenaa...
Voisikohan tämän ajatuksen varastoida korvaa taa ja poimia sieltä syksyllä? Jäi nimittäin yksi puu leikkaamatta ja se tarkoittaa, että omenoita tulee syksyllä yli tarpeen. Kaikkea sopii keksiä ja lähes kaikkea myös tehdä. Joka päivä puusta tulee tippumaan ämpärillinen omenaa, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät.



Selvää on, ettei keskiaika jätä kylmäksi. Erilaisia ja -kokoisia taljoja saa edullisesti. Suomen kesä on lyhyt ja syksy on päivä päivältä lähempänä. Miksi ei ostoksiin kuulusi myös lämmin, pehmeä ja kauniin värinen talja. No, kuuluihan se.


On aika laittaa tämä sunnuntai pakettiin. Niin, mihin pakettiin. Siis laittaa fillari odottamaan seuraavia seikkailuja.