tiistai 31. tammikuuta 2017

DIY - Fillarista seinälampetti

Ihanaa ajanvietettä on kuljeskella ja katsella kaupoissa ympäriinsä vaikkei ole ostamassa yhtään mitään. Ideoita; uutuuksia ja vanhoja tavaroita katselemalla mieli rentoutuu. Yllättävintä siinä on se, että näinä hetkinä saattaa löytää juuri sellaista, mitä on etsinytkin. Parhaat löydöt astuu eteen useinmiten sattumalta. Tämä päivä lieni juuri yksi niistä parhaista löytöpäivistä. 

- Ollaan pyöräkaupoilla!


Pyörä on ihastuttavan aito. Ulkona kuvattuna, nopealla silmäyksellä sitä ei erota normaalista menopelistä tuskin mikään. Pyörän korkeus on kuitenkin vain n. 55 cm ja pituus n. 95 cm.

Pyörät ovat aina olleet mieluisia, joko koristeina tai selkeinä käyttövehkeinä. Tällä löytöretkellä silmät porautui sisutusliikkeen seinällä roikkuneeseen pyörään. Aivan mahtava, uniikkikappale Saksasta. Pyörä on metallinen ja todella aidonnäköinen. Mutta ei riitä ihan sellaisenaan. Mitähän tästä...

- Sehän on selvä - LAMPPU!
Niinpä. Sehän se tästä syntyisi. Ja...paljonko maksaa, lähtisikö tämä mukaan...

Muutama ylimääräinen pyörähdys liikkeessä takaa sen, että tätä kannattaisi jalostaa vanhaan, kyteneeseen ideaan. Pyörä lähti matkaan ja tästä tulee seinälampetti olohuoneeseen.


Lampun työstö kaipasi tuunaustarvikkeita. Ikean valikoimista löytyi täydellinen etuvalo pyörään. Jansjö-klipsivalaisin oli periaatteessa sopiva, vain pieniä muutoksia tarvi tehdä.

Valaisimen klipsi piti saada pois sähköjohtoa vahingoittamatta ja lamppua rikkomatta. Onnistui! Johtoon vaan lisättiin vielä sähköjohdoissa käytettävää teippiä lisäsuojaksi.



Klipsistä vapautettu valaisin oli valmis kiinnitettäväksi pyörään. Avuksi otettiin pieniä nippusiteitä, jotka sulautuivat hyvin pyörän väritykseen ja pieninä häipyivät liki näkymättömiin. Lampun taipuisa varsi porautui tankoon kuin olisi aina siinä ollut. Täydellinen integrointi.



Tiiliseinältä löytyi pyörälampetille paikka. Pinnojen takana kulkeva johto saatiin melkein kokonaan piiloon ja pyörä tuntuu leijuvan ilmassa.


Tehokas etuvalo toimii, mitä loistavimmin ja tuo seinälle erittäin tehokkaan valokeilan.



Yksi kohta jäi kuitenkin vielä pohdinnan alle - punainen takavalo. Kuuluuko tähän takavalo vai onko vetovoima juuri tuossa etuvalossa.

- Mitä mieltä sinä olet - riittääkö etuvalo vai laitetaanko myös taakse?


Turvallisia hetkiä! Tämä fillari ei yllätä pimeässä!

lauantai 28. tammikuuta 2017

Lauantai kaikille aisteille

Yllättäin tammikuu ei tunnu enää talvelta ja ajankohta tarjoaa satumaisia makupaloja kaikille aisteille. Tänään on ollut juuri tällainen päivä. Aamupäivällä tein mahtavia löytöjä, joista tuunaamalla saa taas aikaan todellisia aarteita (päätyvät blogiin myöhemmin). Päivällä teatteria ja ruokailua.


Huomaa Manillan pöydillä olevat ihanat kynttilänjalkapullot! Kynttilät ovat saaneet palaessaan valua pullon reunoille ja pienet loppupätkät on tiputettu pullon sisään. Sopiva kynttilänjalka upean taiteen tyyssijaan. Vähintään samaa ihastusta voi nauttia lasipöytä, jonka levyn alle on koottu Manilla- ja Aurinkobaletti-aiheisia lehtileikkeitä.

Aurinkobaletin Kaunottaren ja pedon lumossa Turun Manillassa

Reipas tunti vierähti koko perheelle suunnatussa Kaunotar ja peto -tanssisadussa, jonka ensi-ilta oli eilen, 26. tammikuuta - vaikka oikeastaan tämä on Aurinkobaletin ohjelmistossa nähty ensimmäisen kerran jo vuonna 2010.

Ranskalainen kansansatu, paremmin ehkä tunnettu nimellä Kaunotar ja hirviö, esitetään Turun Manillassa 26.1.-1.2. ja 13.-24.5.2017. Aurinkobaletin hienossa versiossa intensiivinen tanssi saa upeaa täydennystä teatterista ja animaatiosta. Tuttu tarina hyvyydestä, rakkaudesta ja myötätunnosta saa nauramaan, mutta myös jännitystä saliin. Tässä näytöksessä on helppo aistia, miten voimakas ilmaisutaito tanssi onkaan. Sopivasti jännittävää ja tarinaa tukevaa musiikkia, vahvaa eläytymistä ja sulavaa liikettä.

Satu sijoittuu kahteen paikkaan; Kaunottaren kotiin ja pedon linnaan. Alun kohtaukset lähtevät kodista ja sen rempseän iloisista vaiheista siirtyen saumattomasti kohti pedon astetta mystisempää linnaa. Esityksessä on paikka paikoin pelkokerrointa nostattavaa aistimusta, mutta perheen pienimpien ei tarvitse kuitenkaan pelätä, sillä tilanne tasoittuu aina hienosti hallittuun tilanteen harmoniaan.

Näytös alkaa pian ja väki valuu hiljalleen sisään.



Kaunottaren (Elina Raiskinmäki) isää näyttelee Urmas Poolamets, joka toimii samalla sadun kertojana. Kaunottaren vanhinta siskoa Adelaidea esittävä Mikko Kaikkonen nähdään niinikään ihanassa kaksoisroolissa, sillä hän on myös tarinan peto.

Vähin lavastein saadaan puhallettua esitykseen uskomattomasti voimaa ja ilmeikäs lavaliikehdintä avaa tarinaa myös ilman sanoja. Musiikki avittaa kohtaamaan hailaitit, mutta yhtälailla esityksessä elää täysillä mukana, vaikkei kuulisi musiikkia. Värähtely auttaa aistimaan juonen kulkua. Kaiken kaikkiaan satu saattelee taidokkaan intensiivisellä otteella alusta loppuun ilman väliaikaa.


Talvi voisi tarjota tammikuussa kirpakkaa pakkassäätä, mutta juuri tänään ilma Manillan ympärillä on leuto joskin harmaa. Aurajoki-maisemassa silmä lepää silti aina, oli sää mikä hyvänsä.



Ihanan talvipäivän kruunaa ruokailu Gustavossa. Ilman pöytävarausta seurueemme onnistuu saamaan vapaan pöydän. Ihanan kiireetön hetki. Aikaa vilkuilla ikkunasta ohikulkevia ihmisiä ja Tuomiokirkon aukiota.



Alkuruuaksi...grillattuja viiriäisen koipia ja tattia vai mozzarellaa, basilikaa ja oliiviöljyä...Menulta pääruuaksi lautaselle valikoituu laventelikaritsaa, selleriä ja paistisipulia avec kuplavesi. Ihana suussa sulava ruoka siirtää nälkää askeleen kauemmas.

Seurueen juniori on selvästi innoissaan, kun tarjoilija kertoo ruuasta varsin seikkaperäisesti.


Lauantai on todella antanut parastaan kaikille aisteille!

Päivän päätteeksi juniori sai idean; 
- "Voidaanko tehdä mulle uusi pöytä? Ruvetaan keräämään ravintolalaskuja ja laitetaan ne lasilevyn alle!
Hmmm...
- "No, miksi ei...olisi kerrankin käyttöä myös ulkomaan matkoilta kotiin ajautuville matkamuistoille".

tiistai 24. tammikuuta 2017

Joko sinä tunnet Patinaputiikin?

Aarrejahti

Nettisurffailun ihanimmat hetket koittavat silloin, kun selailu johdattaa jonkun etsityn aarteen luo. Kummallista, miten aarteet löytyvätkin usein juuri silloin, kun ei todellakaan olisi aikaa edes syventyä pidempään verkon plarailuun. Eikä ole edes ostotuulella.

Tämä vanha TV-taso sattui löytymään yön tunteina, hetkenä, jossa ei sitten lopulta ollutkaan kiire nukkumaan. Verkkokauppa vangitsi jäämään sivuilleen ja unet siirtyivät oitis jonnekin myöhempään ajankohtaan. Tämän minä haluan. Hetimmiten.


Tämä  yläpuolen kuva on juurikin se Patinaputiikin myyntikuva, joka sai sydämen lyömään kunnon osumia. TV-taso viestii lapsuusmuistoja. Mummilassa oli samanlainen. Televisio oli tason päällä ja Apu-lehdet sievässä pinossa alla. Verkkokaupasta taso tuli ostettua ja jonkun verran kilometrejä ajeltua ennenkuin taso päätyi lopulta kotiin. Onneksi kukaan muu ei ehtinyt ostaa sitä ennen.

Joko sinä tunnet Patinaputiikin?

Patinaputiikin tarina alkoi, kun kauppias Jaana osti miehensä kanssa Portaassa sijaitsevan myllärintilan, Humpurin. Vanha talo ja vanhat tavarat saivat uuden merkityksen. Maalaismaisema vei sydämen - Taakse jäi Helsinki, kun kirpputoriyrittäjyys kutsui Tammelaan.

Vuonna 2009 Patinaputiikki aloitti (Tammelan kirpputori -nimellä) Tammelan kirkonkylässä. Vuodet muokkasivat toimintaa ja myymälää. Lopulta kirpputori muuttui vanhantavaranliikkeeksi. Patinaputiikki muutti isompiin tiloihin vuonna 2014 Portaaseen, 1960-luvun kaupparakennukseen. Siellä vierailimme mekin.

Jaana kertoo, että vanhan vaalimisesta on hänelle tullut elämäntyyli. 

Myymälän tavarat pääsevät oikeuksiinsa kauniilla esillepanolla. Aitous ja rakkaus vanhaan myös välittyy. Joskus esineet löytävät uuden kotinsa vähän suuremmalla vaivalla, mutta asiakaspalvelu Patinaputiikissa on kerrassaan hienoa. 

Oli kiva päästä ensimmäistä kertaa oikein paikan päälle putiikkiin, kun niin monta nettikuvaa on ehditty katsella! 

TV-taso täydentää nyt kotimme uuden ja vanhan suloista sekoitusta.

- Kierrätys on tärkeää ja on ihana huomata, kuinka vanhat esineet löytävät uuden kodin ja käyttötarkoituksen, kauppias Jaana kertoo.


Perjantai-illan jo pimeiksi käyneinä hetkinä Patinaputiikin ikkunat tarjosivat näkymän menneille vuosikymmenille. Kaupasta löytyi paljon vanhaa tavaraa ja uudempaa, joka sulautui valikoimaan loistavasti.



Kynttiläjalkojen suurena ystävänä bongaan aina ne uudet vaihtoehdot.
- Joko olet kokeillut tällaista kynttilänjalkaa?




Söpöjä enkelimagneetteja lusikan varsista ja käsintehtyjä muistikirjoja. Täällä heräsi taas uusia ideoita.


Keltaisen vannoutuneena ystävänä silmiin osui kaunis keltainen kattila. Siitä tulleekin pääsiäiseksi kunnon kukkasipulipotti! Bongasin tarjonnasta myös ihanan elämää nähneen puisen taittomitan. Jotain heräteostoja tuli kylkeen.



Tältä se sitten näytti kotona, vanha TV-taso. Loistava paikka kirjainvalaisimelle, sisilialaisille kävyille sekä huonekuuselle. Lämpimän ruskea pöytälevyn sävy sopii kuin nakutettu tunatiilisen seinän edustalle.



Tason alle saa isot kasat lehtiä. Ne pysyvät siististi pinossa ja ovat helposti luettavissa. Täydellinen kaluste on lopulta muuttanut suunnitellulle paikalleen. Aivan sattuman kauppaa. Kiitos Patinaputiikki!

lauantai 21. tammikuuta 2017

Elämyksellisiä terveisiä MATKA2017 -messuilta!

Taas on se ihana aika tammikuusta, jolloin voi käydä tuulettelemassa odotuksiaan alkaneen vuoden tapahtumien ja matkailun suhteen, imeä vaikutteita graafikoiden töistä ja arvioida messuosastojen antia. Helsingin Messukeskuksessa on perjantaina vietetty intensiivinen päivä, josta jäi paljon käteen. Monia juttuja voisi nostaa esiin, mutta vain muutama asia sopii postaukseen. Silti tästä kirjoituksesta tullee ihan varkain pitkähkö - no, lue koko teksti, ehkä vain osa...tai sitten katsot vain kuvat.


Tallinna Legendid - Tallinnan Legendat

Heti alkuun haluan antaa pienen vinkin Tallinnan matkailijoille.
- Kiinnostaako sinua keskiaika, historia ja legendat
- Uppooko sinuun vaikuttavat teatteriesitykset, erikoisefektit, pelko, mystisyys ja kaikkiaan vahvat tunnetilat?
Jos vastasit kyllä, on Tallinnan Legendat juuri sinulle!

Tallinnan keskiaikainen teatteri sijaitsee aivan Raatihuoneen torin tuntumassa, maan alla osoitteessa Kullasepa 7. Siellä pyörivän Tallinna Legendid näin itse viime kesänä - TL on unohtumattomia tarinoita Tallinnasta. Keskiaikainen kellari sijaitsee torin alla ja siellä on yhdeksän pienehköä teatteritilaa, joissa jokaisessa eläviä esiintyjiä, mutta myös puhuvia päitä ja mekaaniset nuket tehosteena.

Täällä ei seurata ohjelmaa istuen vaan seistään jokaisessa pienehkössä tilassa ja kuljetaan aina seuraavaan huoneeseen näyttelijöiden vinkkaamina. Näyttelijät (n. 10 kpl) vaihtuvat tiloittain.
...Hämärät kellaritilat, kylmät kiviseinät, kaikuvasti tippuva vesi ja aavemainen tuulenvire saa jännityksen huippuunsa. Koko ajan tulee tarve katsoa, kuka seisoo juurikin minun selkäni takana, koskeeko joku minuun...pääseekö joku yllättämään? Miten selviän ulko-ovelle...

Mainos sanoo, että iloa ja nauruakin on tarjolla, mutta omaan makuun kuvailen kyllä enemmän pelonsekaisia tunteita ja mystisen kiehtovia hetkiä, jossa 40 minuuttia menee yllättävän äkkiä. Esityksestä on helppo saada selvää, sillä esityskieliä on monia.

Pieninä "juonipaljastuksina" voinen vinkata, että täällä pääset hytkyvän hissin kyytiin, tapaat patsaaseen muuratun tytön, pyörit ruttoareenassa, tapaat pelottavia hahmoja, näet katossa pyöräilevän miehen ja kaivossa laulavan tytön, katsot silmästä silmään giljotiinista pyörähtänyttä päätä...eli ei ihan pienille sopivaa ohjelmaa. Nämä menneisyyden tarinat ovat peräisin keskiajalta ja niissä tiivistyy niin ihmisen suuruus kuin pirullinen ilkeys.

Hupaisaa tässä Tallinna Ledendid -messuosastossa oli se, ettei heidän oppaansa osannutkaan vastata yleisön suomenkielisiin kysymyksiin ja sain tilaisuuden kertoa suomalaisille, mistä paikassa on kyse :)

Alapuolella messuilla esillä ollut pienoismalli teatterista. Lasit peilaa yleisön jalkoja, mutta kyllä tästä jonkun käsityksenkin saa. Sisäänkäynti kadulla on varsin pieni ja tavallaan myös huomaamaton, mutta alapuolella odottaakin todellinen fantasiamaailma.


Lihtsalt  öeldes - Tere tulemast Keskaega!


Kolme sulotarta Raumalta

Messuilla pääsi näkemään lähietäisyydeltä myös Kerttu Horilan luomat Kolme sulotarta. Kesäisin patsaat ovat keskeisellä paikalla Rauman kanalissa, talvella Rauman puutarhan tiloissa, mutta nyt Helsingissä MATKA-messuilla! Patsaat ovat maalattua pronssia...mutta ainakin pari sormea on aikojen saatossa kadonnut.



Hiekkalaatikolla

Aurinkomatkojen osastolla oli jotenkin hauska katsoa, millainen tungos oli hiekkalaatikolla. Aikuisia! Ja aikuisten oikeesti; Ei yhtään lasta :D

Mitähän hiekkaa tämä oikein onkaan? Pysyi hauskasti pallona.


Makeaa Italiasta

Italialainen suklaa on valettu sellaiseen muottiin, että sitä on suorastaan vaikea vastustaa. Kynsilakkapulloja, huulipunia, kameraa...jokaiselle jotain. Ihan loistava tuliainen ihmiselle, jolla on jo kaikkea ja joka ei ole tammikuun tapaan laihdutuskuurilla. Toisaalta raaskiiko näitä syödä - ikinä?




Come to Finland -tuotteet

Tällä Come to Finland -osastolla oli mukava poiketa. Täällä on mahdollisuus ihastella lukuisia suomalaisiin matkailujulisteisiin pohjautuvia design-tuotteita. Julisteet ja niiden aiheet pysäyttävät helposti, mutta vähintään yhtä helposti löydät joukosta sen, joka iskee omaan makuun ja plaseeraat sille jo mielessäsi paikkaa seinältä. Niin kävi minullekin. Merenneito-juliste päätyi kotiin vietäväksi. Alakuvassa toinen vasemmalta. (Merenneito-juliste -linkistä löydät julisteen mystisen syntytarinan, joka tuo sille kummasti kiehtovaa lisäarvoa.)

Merenneidossa hurmasi värivalinnat ja aihe "Res med båt" - Bore, Silja... kaikki merenkulkuun liittyvät suvun miehet. Tästä siis sulavaa jatkumoa kotiin, suurten laivojen seinälle.



Askartelua Thaimaa-osastolla

Thaimaan-osastolla olen joka vuosi ihastellut taitavaa kädenjälkeä. Paljon pientä yksityiskohtaa ja värikkäitä lopputuloksia. 

Askarteluun olisi saanut osallistua, mutta tyydyin yksinkertaisesti kuvaamaan muiden loistokkaita suorituksia. Thaimaan matkalaisille tuttuja juttuja.



Kuninkaallista tunnelmaa MATKA2017 -messuilla

Kuten yleensä messuilla, voi tälläkin kertaa tunnelmasta bongata julkkiksia. Perjantaina, jolloin itse messuilla vierailin, oli mm. Seinäjoen Tangomarkkinat -osastolla hallitseva Tangokuningatar Erika Vikman. Porukkaa parveili nimmarin toivossa ja sellainen läksi bloggarinkin matkaan. Mutta, mitä hienoa voikaan huomata kuningattaren sormesta?! Sopiva tatuointi kuningattarelle!




(Kiitos tatuoinnin lähikuvasta Tea Nurmi!)

Tältä reissulta jäi siis taas paljon muistojen arkistoon ja sopivia idiksiä To do -listalle! 

Alimmainen otos kuvaa ehkä parhaiten tätä kaikkea messuantia
-> graafikon karkkipäivä!

Muutama tunti tarjoaa niin paljon ihmeteltävää, ettei tästä ihan lyhyessä hetkessä selviä. Kaikkea herkullista on taas tarjolla Suomen juhlavuodeksi!
- Come to Finland!

Niin...vinks; ja sunnuntaina ehtii vielä Helsingin MATKA2017 -messuille!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Uusi vuosi uudella kalenterisysteemillä




Uusi vuosi - uusi kalenteri! 



Olen niitä ihmisiä, joilla on monta kalenteria. En edes pysty listaamaan montako, mutta tänä vuonna aloitin Unelmieni vuosi -kalenterin. Siinä on jo valmiiksi erilainen ote sivuilla kuin kalentereissa yleensä ja siksi olikin helppo suunnata omat merkinnät bullet journal -henkisiksi.

Bullet journal on itse tehty kalenteri - muistikirja ja päiväkirja ikäänkuin samassa paketissa. Tämä oma kalenterini nyt mukailee sitä.

Oma kalenterini saa sivuilleen lehtileikkeitä ja piirustuksia sekä täydentyy To do -listalla, joka on sanoja + kuvia kaikesta muistettavasta. Tärkeät ohjeet, ideat ja osoitteet pysyvät muistissa. Jotkut muistuttavat pikaisesta reagoinnista ja jotkut vaan siitä, että tätäkin voisit kokeilla. Mieli pysyy vapaana ja valmiina vastaanottamaan taas uusia ideoita. Toisaalta hauskaa tässä on sekin, että joutuu käyttämään käsialaa ja piirtämään.

En olekaan koskaan pitänyt suuresti kännykän kalenterista. Se tekee asioista jotenkin niin "kasvottomia". Vaikka kuvia kyllä räpsin usein paikassa, jossa se asian tallennukseen parhaiten sillä hetkellä sopii.

Olen aina ollut innostunut päiväkirjoista, kalentereista, vihoista ja kirjoista...jokainen kouluvihko on päällystetty vahvasti teemalla ja viimeistelty kontaktimuovilla. Erityistä siinä on ollut se, että uskoin ikävänkin asian olevan kiinnostavampi kun kannet ovat herkulliset :)

Ehkä jo ensi vuonna bullet journal?
= reilun kokoinen viivoitettu muistilehtiö, kyniä ja koristeita tarpeen mukaan...vai jaksaako sitä olla aktiivinen joka päivä?
- No, ehkä siksi valitsin 2017 Unelmieni vuosi -kalenterin siinä on jo paljon ajateltu oman ajatusmaailmani mukaisesti.


Jokainen päivä on uusi alku. 

- Totta. Oikeasti ajatuksen voimalla on suuri merkitys. Voit pitkälti ohjata omaa onneasi, omaa tunnetilaasi. Päätä, että tästä tulee upea vuosi ja ajattele positiivisia asioita. Älä hukkaa aikaasi liikaa murheiden viidakossa vaan paini itsesi kohti mielekkäitä päämääriä.

Yksinkertaisesti - päästä irti siitä, mikä ei ole sinulle hyväksi.



Helmikuussa lähdetään bloggareiden kanssa porukalla rakentamaan myös tuota aarrekarttaa. Se onkin aivan uusi kokemus!


Millaista elämä on, kun unelmani on totta? 
Unelmien vuosi 2017 täyttyy merkinnöistä, joilla on kauaskantoisia vaikutuksia. Kartta on työkalu unelmien arvostamiseen ja niiden visualisointiin. En mieti ja murehdi liikaa, sallin itselleni unelmien vuoden. Pyrin elämään unelmat todeksi ja annan elämän odotuksille tilaa.