lauantai 28. tammikuuta 2017

Lauantai kaikille aisteille

Yllättäin tammikuu ei tunnu enää talvelta ja ajankohta tarjoaa satumaisia makupaloja kaikille aisteille. Tänään on ollut juuri tällainen päivä. Aamupäivällä tein mahtavia löytöjä, joista tuunaamalla saa taas aikaan todellisia aarteita (päätyvät blogiin myöhemmin). Päivällä teatteria ja ruokailua.


Huomaa Manillan pöydillä olevat ihanat kynttilänjalkapullot! Kynttilät ovat saaneet palaessaan valua pullon reunoille ja pienet loppupätkät on tiputettu pullon sisään. Sopiva kynttilänjalka upean taiteen tyyssijaan. Vähintään samaa ihastusta voi nauttia lasipöytä, jonka levyn alle on koottu Manilla- ja Aurinkobaletti-aiheisia lehtileikkeitä.

Aurinkobaletin Kaunottaren ja pedon lumossa Turun Manillassa

Reipas tunti vierähti koko perheelle suunnatussa Kaunotar ja peto -tanssisadussa, jonka ensi-ilta oli eilen, 26. tammikuuta - vaikka oikeastaan tämä on Aurinkobaletin ohjelmistossa nähty ensimmäisen kerran jo vuonna 2010.

Ranskalainen kansansatu, paremmin ehkä tunnettu nimellä Kaunotar ja hirviö, esitetään Turun Manillassa 26.1.-1.2. ja 13.-24.5.2017. Aurinkobaletin hienossa versiossa intensiivinen tanssi saa upeaa täydennystä teatterista ja animaatiosta. Tuttu tarina hyvyydestä, rakkaudesta ja myötätunnosta saa nauramaan, mutta myös jännitystä saliin. Tässä näytöksessä on helppo aistia, miten voimakas ilmaisutaito tanssi onkaan. Sopivasti jännittävää ja tarinaa tukevaa musiikkia, vahvaa eläytymistä ja sulavaa liikettä.

Satu sijoittuu kahteen paikkaan; Kaunottaren kotiin ja pedon linnaan. Alun kohtaukset lähtevät kodista ja sen rempseän iloisista vaiheista siirtyen saumattomasti kohti pedon astetta mystisempää linnaa. Esityksessä on paikka paikoin pelkokerrointa nostattavaa aistimusta, mutta perheen pienimpien ei tarvitse kuitenkaan pelätä, sillä tilanne tasoittuu aina hienosti hallittuun tilanteen harmoniaan.

Näytös alkaa pian ja väki valuu hiljalleen sisään.



Kaunottaren (Elina Raiskinmäki) isää näyttelee Urmas Poolamets, joka toimii samalla sadun kertojana. Kaunottaren vanhinta siskoa Adelaidea esittävä Mikko Kaikkonen nähdään niinikään ihanassa kaksoisroolissa, sillä hän on myös tarinan peto.

Vähin lavastein saadaan puhallettua esitykseen uskomattomasti voimaa ja ilmeikäs lavaliikehdintä avaa tarinaa myös ilman sanoja. Musiikki avittaa kohtaamaan hailaitit, mutta yhtälailla esityksessä elää täysillä mukana, vaikkei kuulisi musiikkia. Värähtely auttaa aistimaan juonen kulkua. Kaiken kaikkiaan satu saattelee taidokkaan intensiivisellä otteella alusta loppuun ilman väliaikaa.


Talvi voisi tarjota tammikuussa kirpakkaa pakkassäätä, mutta juuri tänään ilma Manillan ympärillä on leuto joskin harmaa. Aurajoki-maisemassa silmä lepää silti aina, oli sää mikä hyvänsä.



Ihanan talvipäivän kruunaa ruokailu Gustavossa. Ilman pöytävarausta seurueemme onnistuu saamaan vapaan pöydän. Ihanan kiireetön hetki. Aikaa vilkuilla ikkunasta ohikulkevia ihmisiä ja Tuomiokirkon aukiota.



Alkuruuaksi...grillattuja viiriäisen koipia ja tattia vai mozzarellaa, basilikaa ja oliiviöljyä...Menulta pääruuaksi lautaselle valikoituu laventelikaritsaa, selleriä ja paistisipulia avec kuplavesi. Ihana suussa sulava ruoka siirtää nälkää askeleen kauemmas.

Seurueen juniori on selvästi innoissaan, kun tarjoilija kertoo ruuasta varsin seikkaperäisesti.


Lauantai on todella antanut parastaan kaikille aisteille!

Päivän päätteeksi juniori sai idean; 
- "Voidaanko tehdä mulle uusi pöytä? Ruvetaan keräämään ravintolalaskuja ja laitetaan ne lasilevyn alle!
Hmmm...
- "No, miksi ei...olisi kerrankin käyttöä myös ulkomaan matkoilta kotiin ajautuville matkamuistoille".

2 kommenttia:

  1. Jestas, miten ihana lauantai!
    Ja mikä hieno idea juniorilta :) Nähdään lopputulos blogissa varmaan??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lauantai on usein viikon paras päivä kaiken puuhastelun kannalta. Ehtii saada paljon aikaan ja pystyy kylästelemään monessa paikkaa. Katsotaan nyt, miten tuo pöytäidea lähtee lentoon ;)

      Poista