tiistai 28. helmikuuta 2017

Åbloggarit vierailulla Smallstoressa

Suhmuraisen harmaa tiistai sai illalla kertaheitolla makeamman tason, kun Åbloggarit kävivät vierailulla Smallstoressa. Kun ulkona on huono keli, mikä onkaan rentouttavampaa kuin sukeltaa herkuttelijoiden aarreaittaan!

Smallstore on Turun satamassa sijaitseva yritys, joka vastaa herkuttelijoiden toiveisiin. Yritys tuo maahan ja jälleenmyy huolella valikoituja tuotteita Keski- ja Etelä-Euroopasta. Tuotteita tulee Suomeen kaudesta riippuen jopa muutamassa päivässä. Kriteereinä pidetään ainutlaatuisuutta, puhtautta, makua ja mieluusti myös kaunista designia tuotepakkauksissa.

Suurella sydämellä ja rakkaudesta työtään kohtaan Smallstore nimen takana työskentelevät Salla ja Mari. Mari esitteli ja tarjosi bloggareille ihastuttavia herkkuja, jotka saivat kyllä sydämenkin sykkimään extralyöntejä.


Yrityksen valikoimista poimin jotain esimerkkejä:
- Johan Bülowin ihania gluteenittomia LOVE lakuja, vaikka hääjuhliin. Myydään yksittäispakattuina isoissa muovitonkissa. Siis = helpot ja maistuvat hääkarkit.



- Smallstoren tuoteperhe sisältää myös pastaa. Delverden pastat - luomu täysjyväspagetti, täysjyvä tagliatelle, luomu penne rigate, kikherne- ja pellavasiemenpasta...Ihan pukkaa nälkä näitä nimiä ladellessa.



- Oliiviöljyä ja näkkileipää, jotka voisi ostaa jo pelkän pakkauksenkin perusteella.



- Porukassa maistellaan herkkuja ja jokainen löytää omat ykkössuosikkinsa, vaikka todellisuudessa ihan kaikki on maistuvaa isolla M:llä.


- Tässä on todellinen prinsessa-sisältö!

Täältä löytyy paljon sopivia tuotteita esim. lahjaksi - ihmiselle, jolla on jo kaikkea, mutta ripaus jotain speciaalia ei koskaan ole liikaa. Arjesta voi näillä tuotteilla taikoa sulavasti hieman enemmän luksusta esiin.


Frantoio Muraglian oliiviöljy on loistava valinta. Italian Apuliassa valmistettu oliviiöljy on ihastuttava esine säilyttää keittiössä näkyvällä paikalla, sillä käsintehty ja -maalattu pullo on kaunis katsella. Ja huomioitavaa, että itse öljy on palkittu useilla palkinnoilla!

Meidän keittiötä värittää oranssiroiske-pullo!


Lakrids-tuotteidenkin takana on oma tarinansa:

"Nuori, Bornholmin saarelta kotoisin oleva, lakritsitehtailija Johan Bülow testaili ja kokeili erilaisia ratkaisuja kunnes löysi parhaat reseptit ja raaka-aineet herkullisen lakritsin tekoon. Vuonna 2007 perustetun yrityksen design-lakritseja myydään ympäri maailman ja ovat kiistattomasti maailman parasta lakritsia! Lakritsi keitetään afganistanilaisesta sekä iranilaisesta lakritsijuuresta ja ovat gluteenittomia sekä lisäaineettomia".


- Maistaisitko sitruunainen pasta?


- Italialainen Pastificio del Colle tarjoilee hauskasti värjättyjä rusettipastoja, joilla saa uutta hehkua ja makua ruokalautaselle.



Ihastuin välittömästi näihin kukkatuotteisiin ja bongasin verkosta myös kiinnostavan tikkari-idean, jonka näistä voi toteuttaa ja laventelisuolan käytön jennin.fi 

Itse ajattelin näin illan pimeinä hetkinä tyytyä ripottelemaan ruusun terälehtiä iltateehen. Ja samalla makustelen a choc coated liquorice -palloja!


Kun seuraavaksi, etsit jotain uutta ja erilaista itselle tai lahjaksi - poikkea verkkokauppaostoksille http://www.smallstore.fi/store/discountswww.smallstore.fi

Kiitos Smallstore ja Åbloggarit!

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Aaltojen toinen elämä


Joskus ajattelin, että mahdanko ikinä hankkia kotiini suomalaista klassikkoa, Aalto-maljakkoa. Ihailin niitä muilla, sillä tämä tuttu esinehän löytyy liki kaikista maamme kodeista. No, ennen pitkää niin minunkin. Muistan suunnitelleeni, miten ostan siihen usein kukkakimppuja, mutta kuinkas kävikään.

Erilaisia Aalto-esineitä kertyi kaappiin muutamia, mutta eipä niitä kukkakimppuja sitten tullutkaan. Koska maljakot alkoivat kerätä pölyä pintaansa halusin niille uuden käytön.


Aalto-maljakot ja -tuikkukupit muuttivat vessaan ja niistä paikkansa löysivät monet pikkuasiat, joita kaivataan kaiken aikaa käden ulottuvilla.

Huom! Älä siis anna minkään esineen olla kaapissasi tyhjän panttina vaan ota kaikki käyttöön. Jollet tarvitse kaikkea, luovu!


torstai 23. helmikuuta 2017

Kesän pihateema on valittu - Välimeri vyöryköön meille!

Valoisat aamut on ilmestyneet lähes huomaamatta. Yhtenä päivänä sitä vaan kävelee ulko-ovesta ulos ja huomaa, miten joka suunnasta tulvii lisävirtaa - kaikkeen, tekemiseen ja omaan oloon. Unelmani ovat alkaneet keväiseen tapaan vihertää ja keltainen piristää jo pieninä annoksina.

On helppo aistia, että ilmassa on kevättä! Ajatuksen valtaa uudet ideat, miten raikastaa ja uudistaa pihan ilmettä taas kevääksi ja kesäksi. Etsin alitajuisesti pieniä kivoja juttuja ja suuria kokonaisuuksia, jotta kesän teema hahmottuu.

Kevät teki jo varmaa tuloaan, kunnes eilen pihan täytti hetkessä valkoinen hanki. Vaikka menin kolan kanssa ristiin rastiin pihamaata ja kelit viestivät talvea, piirtyi silmiin vahvasti kesäinen väripaletti. Aksenttiväreinä hehkuu keltainen ja vihreä.


Vahva sysäys kesän puutarhavalintoihin tuli kuin varkain - Flör vahvisti päätöstä.
Jospa meillä olisikin kesän 2017 teemana Välimeri!

Viikkojen aikana ehtii mieli muuttua, mutta viherinspiraatio yllätti jo nyt. Kesäpihan ensimmäiset kasvit on hankittu Flöristä. Sitruuna- ja kumkvattipuut sulattivat sydämen.



Ikkunapaikalle päädyttiin kurkottelemaan kohti kesää. Muutamat sitruunat ovat jo isoja, mutta pieniä raakileitakin on kypsymässä.



Sitruunan kukintaa saan ihailla varmaan jonkin ajan kuluttua, mutta toivottavasti koko komeus jaksaa pysyä kunnossa, kunnes pääsee terassille.

Kumkvattikin olisi jo kypsää syötäväksi, mutta vielä olen tyytynyt ihailemaan väriloistoa. Molempien sitrusten paikat on jo ajatuksissa, mutta kesään on vielä matkaa.


Hauskaa kesän teemasuunnittelussa on aina ollut se, ettei suunnittelu kysy aikaa tai paikkaa. Viime lokakuussa Kööpenhaminan keskustan sykkeessä sain innovaatioita kesään 2017.


- Pitääkö kaiken olla aina niin pitkäaikaisen pysyvää vai voisiko seinät olla "kesäseinät"? 
Jospa seinät saisikin somisteekseen lapsen kädenjälkeä(!).


- Pitääkö kaikki vanhat ruukut säilöä jossain varaston jemmoissa?
Jospa ruukkupino olisikin ihan esillä.



- Välimerelliseen teemaan voi hyvinkin sopia erilaiset ruohokasvit, mutta varman paikan vie oliivipuun koristeellinen muoto. Tuo sopiva saviruukku saattaakin olla se seuraava kohde, jota lähdetään etsimään...



Tulkoon kevät. Kesä. Välimeri kutsuu.

tiistai 21. helmikuuta 2017

DIY - kevään ensimmäiset risuperhoset lentävät taas!


Kevätpuuhiin kuuluu puiden leikkuu "kahden ämmän" välissä, sillä marras-maaliskuun väliin sopii, vanhan saamani opin perusteella, sijoittaa hedelmäpuiden leikkuut.

Vuodessa ehtii kasvaa ylimääräistä vesiversoa melkoinen määrä, joten napsittavaa riittää ja joskus on syytä leikata enemmänkin. Tänään leikkureiden kanssa lähempää tuttavuutta tekivät kirsikkapuut.

Siroja oksia voisi jo kerätä nipun maljakkoonkin. Tänään oli kuitenkin askartelupäivä.


Jottei me hukuta roskaan on hyvä keksiä jätteelle muitakin ideoita kuin vain läjätä iso kasa oksia.

Valitsemalla muutamat sirot ja suorat oksat alkaa risuperhosten nopea teko. Oksasakset ja rautalanka vievät työtä eteenpäin.


Tiukaksi pötköksi rautalangalla sidotusta nipusta tulee perhosen vartalo. Siivet syntyy yhdestä oksasta varovasti taivuttelemalla. Helpommin onnistuu, kun oksat eivät ole täysin jäässä.


Syntyneet siivet ujutetaan vartaloon ja kieputellaan tukevasti kiinni rautalangalla.


Jos haluaa siipiin lisähohtoa, niin ilmettä voi muutella mm. erilaisilla langoilla. Itse laitoin tällä kertaa hopeista lankaa. Kun perhosen ripustaa vanhan pihapeilin päälle monistuu risuperhonen mukavasti.


Puiden leikkuu jatkuu ja oksia syntyy - askartelumateriaalia riittää. Liiteleekö pihassa kohta perhosparvi? Voi olla.

Kevättä kohti siis!

perjantai 17. helmikuuta 2017

Jorma Uotinen. Helena Lindgren. Pori. Pariisi. Kaikki samassa illassa...ei huono!

Tässä blogissa on pääosin keskitytty diy-prokkiksiin, mutta toisaalta aika ajoin poiketaan myös ihastelemassa maailmalla hienoja asioita, mielenkiintoisia paikkoja ja kiehtovia ihmisiä. Tuohon viimeiseen osuu juurikin tämä postaus. Odotusarvot ovat niin korkealla, että intoa puhkuen fiilistelen jo nyt.

Jorma Uotinen. Helena Lindgren. Pori. Pariisi. Ei huono!

Syksy on usein konserttipainotteinen ja Turun Dominossa kävin viimeksi joulukuussa katsomassa kasarimusikaalia Rock of Ages, joka olikin huikea näytös rocktähteyden unelmista ja näyttelijän urasta, mutta huhtikuussa paikka tarjoaa jo toisenlaista törinää pyttyyn.

Parasta keväässä on, että aina on jotain, mitä odottaa. Uutta sykettä ja inspiraatiota elämään on hyvä hakea juuri nyt ja sitä on tarjolla Jorma Uotisen draamakonserttien sarjassa, jossa elämän tapahtumat vievät Suomesta maailmalle. Osaan jo odottaa sitä sulavaa tunnelmavaihtelua, hauskuutta ja ironiaa. Paljon koskettavaa sisältöä.

Jorma Uotisen elämäkerran nimi on Ei huono - Porista Pariisiin. Pääroolit Jormalla ja Helena Lindgrenillä, jotka molemmat herättävät mielenkiintoa ja uteliaisuutta - taiteellinen ilmaisutaito, ulkoinen olemus, ryhti, liike ja ääni antavat luvan odottaa suuria puheosuuksien ja laulujen vuorottelevasta esityksestä.

Tuskin jaksan odottaa, miten intensiivinen tunnelma toteutuu juurikin näissä illoissa. Takuuvarmaa on yllätyksellisyys ja huikea muuntautumiskyky. Jorma ja Helena ovat molemmat niin persoonallisia, vahvoja ja ihailtuja persoonia, etten melkein malta odottaa, miten taiteilijaelämä kuvittuu silmien eteen draamakonserttina.

Olen vakuuttunut, etten tiedä vielä kaikkea, mutta sanomatta selvää on, että kevään viihdyttävin ilta on vasta edessä. Tätä näytöstä ei kerta kaikkiaan voi jättää katsomatta.

Tapasin Jorma Uotisen ja Helena Lindgrenin syksyllä 2016.


Draamakonsertissa mukana mm. La vie en rose, Sulle silmäni annan, Where the wild roses grow, Rakkauden jälkeen, Padam padam, Dance me to the end of love, Mustan kissan kahvila, Ei huono -tango, Olen mikä olen ja monia muita.

Säestys Trio Avec - Käsikirjoitus Taina West - Ohjaus Maarit Pyökäri
Liput www.lippu.fi
___

EI HUONO – Porista Pariisiin
Näyttämöllä Jorma Uotinen ja Helena Lindgren sekä Trio Avec
Vietä ikimuistoinen ilta - Fiilistele kuvia esityksestä täältä.


PE 10.3. KANKAANPÄÄ, KANKAANPÄÄSALI - LA 11.3. HUITTINEN, RYTI-SALI
KE 15.3. HYVINKÄÄ, HYVINKÄÄSALI - TO 16.3. KANGASALA, KANGASALA-TALO
PE 31.3. RAUMA, RAUMA-SALI - MA 3.4. TURKU, DOMINO-TEATTERI

maanantai 13. helmikuuta 2017

Hyvää Ystävänpäivää 14.2.2017

Ystävänpäiväksi piti äkkiä keksiä jotain uutta asetelmaa. Joulusta oli nyt apua. Joulumarkkinoilta Vanha-Vantosta ostin vanhat rukkaset. Ne ovat odottaneet jo tovin pääsyä maljakoksi ja tällainen siitä sitten tuli.



Rukkaset ovat melko kovat korput, mutta tähän tehtävään ihan passelit. Ja keltaista kevääseen - pari nippua tulppaaneita. Rukkasten sisään tiiviit muovipussit, joihin lisäsin vettä.



Naulakko, jossa rukkaset ovat kirjaimellisesti naulassa on viileällä kuistilla. Ehkäpä saan ihailla tätä kukkaloistoa tovin pidempää(?).

Jätin tulppaanit tiukkaan nippuun, ettei ne lurpahtaisi. Katsotaan.

- Hyvää Ystävänpäivää!


torstai 9. helmikuuta 2017

Sydämiä ystävänpäivään!

Ystävänpäivä häämöttää jo lähellä ja jotain sydämellistä pitää keksiä.

Viime vuonna ostin monta erikokoista sydänmuottia, jolla voi painaa sydämen kuvia eri materiaaleihin. Tämä 1 cm x 1 cm pikkumuotti teki söpösti sydämen vaihdot omenan ja mangon välillä.




Jos ystävänpäivä kaipaa jotain pientä pilkettä kattaukseen, niin koita tätä. Hedelmät alkaa olla astetta houkuttelevammat.

Toisenlaisia sydänomenoita löydät täältä.  Mun monivuotiset suosikit!

Samaista muottia hyödyntäen tein mandariinin kuorista sydänkoristeita, jotka laitoin koukuilla riippumaan huonekuuseen.




Tähän aikaan vuodesta viikuna on totaalisen lehdetön, joten siellä täällä roikkuu siinäkin mandariinisydämet.

Ilmassa on ystävänpäivän ja kevään odotusta!

maanantai 6. helmikuuta 2017

Ihaile toisten töitä -päivä

Aika ajoin on hyvä kohdata päivä, jolloin ihastellaan toisten aikaansaannoksia, eikä tehdä itse mitään. Tämän postauksen kuvat tallentuivat kameran kortille juuri tuollaisena päivänä.

Sateisen, sumuinen talvipäivä oli inspiroiva. Raikas ulkoilma ja pieni tihku saatteli matkaa museoon, siltaa pisin. Rakkauslukkoja lueskellen.

Ensimmäinen kuva on Turun kuuluisalta Myllysillalta, joka ei kuuluisuudesta huolimatta ole kaupungin kaunein silta. Minne rakkauslukkojen syntytarina alunperin sijoittuukaan, niin sillä ei lopulta ole väliä. Ihmiset voivat keksiä siitä omat tarinansa ja uskoa niihin. Ehkä tätä fantasiaa voisi täydentää Wall of love -seinälläkin.

Kaupunkilehti Turkulainen kirjoitti rakkauslukoista vuonna 2012.



Usein on niin kiire, ettei silloilla tule luettua, mitä kaikkea rakastuneet parit ovat rakkauslukkoihinsa kaiverruttaneet. Tällä kertaa bongasin yhtä ja toista mielenkiintoista tarinaa, varsin monta erilaista lukkoa. Näitä tarinoita on lukittu sillan kaiteisiin ja avaimet ilmeisesti löytyvät joesta. 

Ulkomailta Suomeen rantautunut tapa on kerrassaan mielenkiintoinen. Tänne voi tuoda lukkonsa häiden aikaan, mutta yhtälailla vuosien jälkeen häistä. Lähes jokaisessa kaiteen pystyraudassa on lukko, joissakin useampia. Miten hauskaa - lukuisat rakkaustarinat ovat rantautuneet katukuvaan.

Jokainen erottuu omalla tavallaan, mutta mitä haluaakaan viestiä tuo iso pinkki B <3 C -teos?


Wäinö Aaltosen museo - WAM, Turku

Museopäivä.

WAMissa kuvailin mm. ihailemani taidesuuntauksen kubismin töitä - kubistinen Aleksis Kivi.



Paavo Nurmen kultainen piikkari on melkoinen taideteos ja kätkee sisälleen monta tarinaa. Hieno muisto suuren juoksuvaltiaan uralta. Ollut esillä ensimmäistä kertaa jo vuonna 1939-40 New Yorkin maailmannäyttelyssä, Suomen näyttelyosastolla.

WAMin seinillä on kauniita kirjoituksia monella eri kielellä.



Wäino Aaltosen museossa on esillä 29.11.2016-7.5.2017 julistetaiteen pienoisnäyttely, joka kertoo WAMin 50-vuotisesta näyttelytaipaleesta. Vuosikymmenten aikana on julisteita kertynyt yli 500 kappaletta, joista museon kahvilassa on esillä muutamia.

Vuonna 2014 nähdyn näyttelyn "Adidasmies ja voimanainen" -julisteessa puhuttaa rohkea Turussa syntynyt Liu Susiraja. Adidasmies kuvasi vanhusten laitostumista ja Liu Susirajan voimanainen puolestaan haastoi naiseuteen liittyneet ulkonäkökriteerit. Näyttely tarkasteli nykytaiteen kautta ihmisenä olemisen voimaa, moninaisia rooleja ja odotuksia, joita eri elämänvaiheisiin liitetään. Liun kuvissa katseella on aina vahva merkitys. Intensiivisyys on voimakkaasti läsnä. Niin tässäkin julisteessa. Jäikö mitään epäselväksi?

Vähintään yhtä kiinnostava on parhaillaan käynnissä oleva Touko Laaksosen Tom of Finland -näyttely, jossa kerrotaan Laaksosen elämästä, ennen ja jälkeen nimimerkin syntymisen. Turun kupeesta Kaarinasta syntyjään olevan Toukon vaiheet muusikkona, työ mainosalalla ja Tom of Finland -mainetta saaneena taiteilijana.


Kevyesti keinahdellen seuraavaan vastaantulijaan. Aivan valloittavan ihana Snowball pyöri syliin museon myymälän valikoimista.

Jos et tiedä, mitä lumi on ja vaikka tiedätkin, niin tämä on innovaation tarunomainen huipentuma. Lumipallo, joka narskuu kämmenissä kuin lapsuuden talvimuisto. Joku kumma vetovoima tässä oikeasti on. Mahtava idea. Miten joku keksiikin. Työpöydälle stressin purkuun ja asioiden jäsentelyyn.


Biologinen museo, Turku

Joskus ei yksinkertaisesti kohtaa normaalia elämää tai näe arkisia asioita. Biologiseen museoon se on aidosti tehty täytettyjen eläinten ja taidokkaiden maalausten yhteisvoimin.

On aikaa, jolloin olen viimeksi nähnyt katon valkeana lumikuormastaan ja punatulkun lentävän siivet avoimena.



Rantakiviin laskeutunut naurulokkien kolmikko on niin aito, että korvissa kaikuu kirkuvan aito ääni.

Ihaile toisten töitä -päivä on luonnikasta päättää täydellisen makuiseen New York -homemade burgeriin, joka välittää burgerin ilosanomaa, tuo tuulahduksen Amerikkaa.
- Minä odotan sitä. Ei se minua.