keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Huumorin kukka kukkimaan

Onko mitään ideaa?


Lelujen säilytysrasioille syntyy uutta käyttöä yllättävän helposti.

Toivon aina, että avatessani kotioven vastaan tulvii sellainen voimavirta, joka välittömästi puhaltaa taivaan tuuliin mahdollisen väsymyksen ja heikon vireen. Janoan ympärilleni asioita, joissa on jokin juju. Jotain sellaista, joka jaksaa tarjota loputonta inspiraatiota.

Erityisesti keväällä huomaan, miten iskee vimmattu halu tehdä jotain uutta, tuunata vanhaa tai vähintäänkin oivaltaa esineille uutta käyttötarkoitusta.

- Tunnustan saavani suurimman ilon oivalluksista, olkoonkin ne sitten ihan pieniä tai selvästi suurempia. Meidän kodissamme elämäntyyli kumartaa kekseliäisyydelle.


Tämä ihana väri ja tehokas katse. Tähän ei kyllästy koskaan.

On helppo ostaa asioita valmiina, kun joku muu on miettinyt kaiken valmiiksi, mutta toisaalta paljon palkitsevampaa keksiä itse ratkaisuja, joissa ei aina tarvitse ostaa jotain. Jatkuva kuluttaminenkaan ei jaksa innostaa. "Kodin aarteet" eivät välttämättä ole rahallisesti suuria ja kalliita investointeja vaan enemmänkin iloisen oman oivaltamisen hailaitteja.


Ruisleivät säilyvät pitkään kannen alla.

Väreillä on merkitys. Muodoilla on merkitys. Käytännöllisyydellä on merkitys. 

Arjessa mukana matkaa lukuisia muistoesineitä uusissa käyttötarkoituksissa, mutta mukaan mahtuu toki uusiakin esineitä.

Jonkinmoinen sokerikuorrute kaikelle on se, että huumorin kukka kukkii iloisesti seassa. Ovelta katsoessa ei aina tarvitse tietää asuuko talossa lapsiperhe, vaikka helposti sekin on aistittavissa.

- Huomasin eräänä päivänä, että tutut Lego-palikat ovat jämähtäneet käyttämättöminä "Lego-päiden" sisään ja siivotessa päitä vain siirteli paikasta toiseen. Rakennuspalikat eivät päätyneet olohuoneen lattialle levitykseen ja rakenteluun. Oli aika keksiä vanhoille säilytysastioille uutta käyttöä.


Eväsrasioiden ehdoton ykkönen. 

Siistit ja uutuuttaan hohtavat keltaiset päät muuttivat keittiöön.

Yhdessä päässä on leipää, toisessa keksejä...pienessä Lego-palikassa jyvänäkkileipää...keltainen väri piristää kevätkodin sävykirjon.

Hetkessä ei kodin esineistöä ole hankittu, mutta joskus hetkessä niiden käyttötarkoitus kuitenkin muuttuu.


Sievää söpöstelyä aamukahville.


Huumoria.
Vitsikkyyttä.
Iloisia asioita arkeen.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Raikasta keväistä huomenta!


Aamu on mukava aloittaa värikkäästi ja maukkaasti! Leivän lomaan pujotellaan mansikkaa, mustikkaa, salaattia, sipulia...



On käsillä myös aika, jolloin on helppo huomata, miten paljon pitäisi juoda vettä. Aina joku puhuu ja muistuttaa juomisen tärkeydestä. Vettä ja vettä...mutta miten se saattaakin olla joskus pakkopullamaista(!)

Olen keksinyt itselleni helpotuksen, miten vedenjuonti ei olisi niin hankalaa.


Vitamiiniruiske. Piristysruiske. Kevät starttaa hedelmäpelillä.

Pesin vanhan mehupullon. Viipaloin kumkvatteja siivuiksi ja otin oksan rosmariinia. Kaikki aineet pulloon ja vettä päälle. Pullo yöksi jääkaappiin. Aamulla tuunattu vesi todellakin maistuu!



Kokeile!
Terveydeksi!
Pirteydeksi!

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Heli Laaksonen tuo Turkuun toisenlaisen ajanlaskun

Ihana auringonpaiste. Kirkas kevätpäivä, jossa on varma lupaus lähestyvästä kesästä!

Maanantaina 20. maaliskuuta pääsimme tutustumaan Samppalinnan Kesäteatterin uuteen toimitilaan Turun Puutarhakadulle ja Samppalinnan Kesäteatterin kesän 2017 uutuuteen Eloheinäkesä-komediaan.

...On muuten paljon vaikeampaa sanoa elo-heinä-kesä...kuin kesä-heinä-elo...

Vastassa hempeissä pastelliväreissä kirjailija Heli Laaksonen - juuri ennen h-hetkeä valmiiksi virkattu satumaisen söpö kukkakoriste hiuksillaan.

Heli Laaksosen kirjoittama uutuus Eloheinäkesä nähdään ensi kesänä Turussa, Samppalinnan Kesäteatterissa. Näytelmä on tilaustyö Suomi 100 juhlaohjelmistoon ja päärooleissa nähdään Jarmo "Salkkari-Seppo Taalasmaa" Koski ja Markku "Muumi-Hemulin ääni" Huhtamo. Musiikkia teokseen säveltää Lauri Tähkä. Kantaesityksen ohjaa toinen käsikirjoittajista Heikki Sankari.

Käsikirjoittaja Heli Laaksosen mietteitä Eloheinäkesästä:

– Eloheinäkesän syntyhistoria alkoi ajan ja elämän ihmettelystä. Miksi aika kulkee aina vain eteenpäin – voihan paikkojenkin välillä suhata edestakaisin, miksi ei aikojen? Jospa elämä alkaisikin eläkkeestä ja siitä ihminen sitten lähtisi työelämään kaikki viisaus päässään, koko ajan nuorentuen… Näin lähdetään kulkemaan vuodesta 2027, nähdään 2000-luvun milleniumhuumaa, 1990-luvun lamaa, takavuosien ilmiöitä joukko-opista kesäfestivaaleihin ja koulun hiihtokilpailuihin.


Kuva Samppalinnan Kesäteatterin lehdistötilaisuudesta 20.3.2017. Nyt iloiset ilmeet: SMILE!

– Mää olen hankkinu puukameran (mererannalt löytys!). Täsä oteta sil kaverkuva Eloheinäkesän päähenkilöitte Jarmo Koske ja Markku Huhtamon kans, Heli kertoo.


Pääsimme maistelemaan herkullisia MBakeryn Suomi-leivoksia.

Tilaisuuden avasi Samppalinnan Kesäteatterin toiminnanjohtaja Heikki Sankari ja yleisön eteen asteli komedian päärooleissa nähtävät, suurten ikäluokkien edustajat hyveineen ja paheineen, Jarmo Koski ja Markku Huhtamo. Miehet ovat ennenkin tehneet töitä yhdessä, mutta nyt ensimmäistä kertaa kesäteatterin lavalla samassa näytelmässä.


Heli kuvailee omalla puhuttavalla tyylillään Eloheinäkesää.

- Miksi aika kuluu niinkuin kuluu, miksi ensin ollaan pieniä, nuoria ja sitten vanhoja. Juuri kun on kaikkein eniten tietoa pitääkin lähteä pois. Jospa aika kulkisikin päinvastoin.



Eloheinäkesän syntyhistoria alkoi ajan ja elämän ihmettelystä. Miksi aika kulkee aina vain eteenpäin - voihan paikkojenkin välillä suhata edestakaisin, miksi ei aikojen?


Eloheinäkesä on puhenäytelmä, mutta puhenäytelmäkään ei ole lauluton. Uutta musiikkia näytelmään tekee Lauri Tähkä. Helin ja Laurin yhteistyö on jatkunut jo 15 vuotta, joten yhteisen sävelen löytää helposti. Lopputulos onkin aidosti taiteilijoiden näköinen.

Lehdistötilaisuudessa kuultiin Tähkän huikean ja koskettavan kappaleen Tuulenmaa ensiesitys - Antti LJ Pääkkönen, Pauliina Saarinen ja Jussi Vahvaselkä.


Iho meni kerta kaikkisen kananlihalle...tämän laulun haluan ehdottomasti kuulla kesäillassa, teatterikatsomon auringossa! 


Rakastan niin teatteria. Tätä odotan isolla sydämellä.


Nähdään Samppalinnassa!



Jarmo Koski, Markku Huhtamo, Heli Laaksonen ja Heikki Sankari

Tarinan sukupolvikokemusta ei ole kuvattu ahdistuksen ja nälän kautta, vaan lihavien vuosien ja hassujen sattumien valossa - sekä eläkkeellä olevien opettajien silmin. Paljon nähneet ja kokeneet kansankynttilät eivät kätke ylivertaisuuttaan vakan alle.

Kuka kissalle patsaan pystyttää, jollei kissa itse! Absurdien ja vitsikkäiden käänteiden lomassa häivähtää myös melankolia.




Komediallisuus on kaiken ytimessä. Toinen käsikirjoittaja, teatterimies Heikki Sankari, on anonut armoa, ettei minuutin sisään tulisi yli neljää vitsiä. Tämä on ollut vaikeinta toteuttaa.

- "Kosk ain yhrest vitsist tule miäle toine ja siit kolmas ja sit…", Heli kuvailee.


Heli vinkkaa, että teatterikappale kuuluu katsoa viimeiseen repliikkiin asti. Se herättää mielenkiinnon, mihin sanoihin kaikki päättyy. Mutta kesäteatterista ei kellään olekaan koskaan kiire pois. Sillä kenenkään ei tarvi pohtia, kuka saa takkinsa narikasta ensin.


www.samppalinnanteatteri.fi

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Makumatkalla Turun Taide- ja Antiikkimessuilla!


Terkkuja Turun Taide- ja Antiikkimessuilta! 

Vietin tänään hienon päivän Turun messukeskuksessa kaiken kauniin ja mielenkiintoisen keskellä. Huomenna on vielä mahdollisuus mennä paikan päälle aistimaan tätä uskomatonta tunnelmaa.

Jos sinua kiinnostaa tietää, mitä messuilla oli - poimi vinkkejä talteen! Tai jollet pääse tapahtumien ytimeen - kurkkaa kuvapoimintoja ja tule seuraaville Taide- ja Antiikkimessuille!

Tässä muutama omaan silmään käynyt hailaitti messutarjonnasta


Heti Turun messukeskuksen sisääntuloaulassa oli muotitaiteilija Jukka Rintalan näyttävä osasto.

Rintala tunnetaan ennen kaikkea uniikeista iltapuvuistaan, mutta messuilla oli esillä myös yksilöllisiä vaatteita arkeen. ( www.jukkarintala.fi )



Rintalan taiteen tunnusomaisin piirre on vahvat viivat ja ilmavat siveltimen vedot, jotka löytyvät esillä olevista tuotteista, mutta myös osaston seinällä ihasteltavana.

Jukka Rintalalla on muutamia kesänäyttelyitä esim. Naantalissa: Kesän kimallus - Summer Glittering 1.-31.7.2017 (Naantali, Wanha Raatihuone).

A-hallista alkaa todellinen keräilijöiden paratiisi

Ruokailuvälineitä upeissa rasioissa. Kaunis asettelu saa pysähtymään sarjojen äärelle.


Taidetta myyvän osaston seinät ovat täynnä tauluja moneen makuun, mutta oma rakkaus leimahtaa täyteen liekkiin, kun bongaan joukosta Tapio Kinnusen taulun. Kinnusen tauluja ei usein vastaan tule, mutta aina nämä hänen naishahmonsa saavat kiireen katoamaan.

Upea värien käyttö, tarkat ja muodokkaat linjat. Syvä huokaus.

Kaunein näkemäni Kinnusen naistaulu roikkuu kuitenkin lapsuudenystäväni äidin seinällä.


Kristallin hehku saa lisävirtaa peilipinnoista

Omat suosikkini on pietarilaiset kristallilasit. Ja vaikka messuilla on paljon tarjontaa, ei mikään ylitä niiden venäläisten lasien kauneutta.


Hauska yllätys on bongata A-hallista oma opettajani Tapani Kiippa. Tapanin klovni-taulut ovat tuttuja monen vuoden takaa, mutta herkän aistikkaissa akvarelleissa hehkuva meri on vähintäänkin yhtä tuttu.

Tapani Kiipan työhuone sijaitsee Naantalissa, joten sielläkin voi taiteilijan tavata.
( www.tapanikiippa.fi )


Koska messuilla merkittävässä roolissa on keräily, voi täältä löytää kokoelmaan täydennystä mm. Muumi-mukien keräilijät. Hädin tuskin uskallan poimia hyllystä vanhoja Muumi-mukeja käteen, sillä kyljissä olevat hintalaput hämmentävät. Älä vaan pu-do-ta.

- Miten näitä aarteita kukaan uskaltaa käyttää, jos jo muutamassa vuodessa ilmestymisestä arvo kipuaa kohti korkeuksia?


Muumi-mukien ääreltä päädyn Donelaitis - Turun seudun Liettuan ystävät ry:n osastolle, joka on vuonna 2003 rekisteröity ystävyysseura, jonka ensisijaisena tarkoituksena on lisätä Turun seudulla asuvien ja liettualaisten välistä yhteydenpitoa.

Osastolla on esillä mm. Daina Vanagaité-Belzakienén keramiikkaa. Alla kuvaa tuosta Dainan ilmeikkäästä keramiikkaseurueesta. Yksi sammakko halusi ihan välttämättä meidän kesäpihaan :)


Pääsiäisen alla antiikkihuonekalujen esittelyä sävyttää värikäs kukko!


Pieni pala Suomen saaristoa

Taiteilija Mari Teerinkosken messuosaston seiniä somistaa vanhat puut, joille on maalattu todella kauniita ja aidonnäköisiä maalauksia. Tässä ei juurikaan sanoja tarvita, kun luonto ja taide puhuttelee omalla koskettavuudellaan. Kaikki on niin luonnollisen hehkuista ja merellistä.
( teerinkoski.fi )

- Maalaukseni ovat pieni pala Suomen saaristoa. Niistä löytyy sen taika, eletty elämä ja luonto erittäin vahvana. Puu on aitoa historiaa ja pitää sisällään tuhansia tarinoita kalastajien karusta ammatista ja emäntien arkisista askareista, Mari kertoo.



Messupöydät pursuavat vanhoja esineitä, joista monella on omia muistoja, mutta vaikka niitä ei olekaan on silti helppo rakastua moneen. Vanhoissa leluissa hinnat voivat olla korkeita, joten koristeiksi ne taitavat mieluummin sopia kuin leikkikäyttöön.


Uutta ja vanhempaa. Jokainen voi löytää omansa.


Pieniä autoja tuntuu olevan silmän kantamattomiin. Jokaisen renkaasta roikkuu hintalappu.

Väkisin tulee miettineeksi, kuinkakohan monella on näitä jossain vintin perukoilla. Heitetty varastoon, kun leikit on leikitty ja sinne perälle hautautuneet.



Yksittäisinä hauskoja koriste-esineitä hyllyyn.

Tarroja vuosien takaa. Lukuisia tarrakansioita...moni kerää tarroja. Siihen tuntui olevan selkeitä mielipiteitä, miten ja keneltä kuuluu ostaa. Huomaan, etten ole yhtään kärryillä.


Kaikki keräiltävä ei suinkaan ole vanhaa. Paljon on tuttuja nykyisinkin kaupoista löytyviä keräilyesineitä, kuten PEZ-hahmot. Mutta olenko nähnyt nämä kaikki?


Saksalaisia ja Neuvostoliittolaisia metallileluja esittelyssä.


Löytyihän täältä myös kiiltokuvia. Jokainen, joka on joskus niitä kerännyt, voi ymmärtää laatikon arvon.


Käsin tehtyä luomisen iloa. Messuilla yhdistyy luova suunnittelu, aitoja materiaaleja ja taidokas tekeminen.

Kurkista minimaailmaan:



Nukkekotiharrastajille löytyy messuilta paljon esineistöä. Hetkessä eteen aukeaa satumainen miniatyyritaivas!


Katso nyt näitä:
- Vahvaa Turun sinappia ja litra maitoa.
Taidokkaat käsityöt muutamista milleistä sentteihin.



Ottaisitko aamupalaksi muroja ja päälle Juhla Mokka -kahvia?



Tästä ihastelevasta löytämisestä ei näytä tulevan loppua.
- Lemon Juice & Glycerine -käsirasvaa, ole hyvä!


Tai, mitä sanot tästä; Bliw-saippuaa.



Niveaa ja Vitalista.
Voi herttinen, mikä purkkikoko.

Hiekkakakkujen pariin

Vuonna 2013 perustettu Hiekkakakku on onnistunut maukkaassa valikoimassaan.

Älä tule paha kakku,
tule hyvä kakku

Pullaa, keksejä, marjoja...tämä keksi on kuulemma tehty paperimassasta ja M&M´sin karkkeja muistuttavat värikkäät pallukat kekseissä ovat maalattuja kiviä.

- Hilpeitä helyjä, kuten he itse mallistoaan kuvaavat.




Käsintehtyjä nukkekodin esineitä tyynyistä pitkoihin

Riina Tuulian miniatyyrimaailma - "miniatyyrileipomo" tarjoaa käsittämättömän kauniita leivonnaisia. Kauanko näitä ollenkaan pitää tehdä, että esim. tuo tiskillä oleva pullapitko näyttää niin aidolta kuin näyttää. Ihanaa hypisteltävää, paljon ihailtavaa.

https://rindenminiatyyrit.vuodatus.net )


Luulin, että pinssi-into on jo kadonnut, mutta ei. Täällä voi täydentää myös pinssi-kokoelmiaan.


B-hallin somistuksissa voi tehdä myös pienoisen aikamatkan. Tässähän onkin melkein mun TV-taso, jonka ostin Patinaputiikista.



- Kuka tunnustaa lapsena paukutelleensa näillä rappukäytävässä ilmoille karmean kolinan?

Kun rahalla on kilohinta, se ei voine olla kovin arvokas, mutta näistähän voisi kerralla tehdä pöytään uuden pinnan, keittiön välitilaan uutta ilmettä tai vaikka taulun.


C-hallissa riitti kuhinaa tungokseen asti.


Kaikki makea ei ole syötävää, vaikka aidolta näyttääkin.



Kevään herkullisissa väreissä myynnissä käyttö- ja sisustuskeramiikkaa.
( www.arimarkkola.fi )


Jos rairuohon istutus tuppaa yleensä unohtumaan, löytyy messuilta kestoapua siihenkin pulmaan.


Värikkäitä kankaita taitaville käsityöihmisille.


Ja värikkäitä lankoja.


Taito Shop vie retkelle aisteja avaavaan metsään, jossa vanhan ajan opetustaulut palauttavat mieliin kasvien nimiä.


Iskikö jo ähky? Kiinnostuitko jostain?

Ei. Itse lähinnä hykertelen ilosta, sillä olen taas kerran päässyt ihastelemaan kaikkea kaunista enemmän kuin osasin odottaa. Seuraavia messuja odotellessa!

- Yhteistyö Turun Messukeskuksen kanssa -