sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Monta hyvää syytä käydä Iso-Puolalassa!

Joulukuun alku. Turussa on ollut mustaakin mustempi marraskuu, mutta joulukuun alku antaa pienen lupauksen, että maa saisi välillä myös valkean peitteen. Pienestä se on kiinni. Joulumieli valtaa ja sitähän pitää ruokkia. Millä? No, ihan parasta rohtoa edustaa Turun ytimessä olevat Iso-Puolalan talot ja pihamiljöö. Tänne vaan jouluttelemaan.


Iso-Puolalan vintissä on esillä vanhat, pienet kengät, joiden nahka on pehmeämpää kuin kuvasta voisi kuvitella.

Arvokas pala historiaa Turun keskustassa

Aivan Turun ytimessä, kivenheiton päässä Stockmannilta avautuu kävijälle täysin toinen maailma. Puolalanpuistossa arvokasta historiaa henkii Iso-Puolalan talot. Suojattu oma piha-alue kätkee sisälleen kiireettömän maailman. Sen portilla voit heittää moikat arjen kiivaalle rytmille ja astella pihalle hitain ja tutkivin askelin.

Rakennusperinteen Ystävät ry on ollut tilan vuokralaisena kesästä 2002 ja lopulta osti Iso-Puolalan Turun kaupungilta vuonna 2013. Paikasta on alkanut kehittyä herkullinen historian aarrearkku varmoin ottein.


Messinki on jälleen suosiossa. Miten hyvältä se näyttääkään, kun kynttilänjalkoja on monia erilaisia vanhan talon pikkuruisessa keittiössä. (Messinkiä on vilahtanut myös minun DIY-kynttilänjalassa.)

Talonpoikaistalon pihapiiri on kaiken kaikkiaan arvokas, sillä talot ovat Turun vanhimpia puutaloja. Iso talo on vuodelta 1775 ja pienempi n. 1827. Mennyt aika on säilynyt hyvin tähän päivään, mutta siltikin yllättää tieto, että talossa on asuttu vielä 1990-luvulla. Puulämmitys, veden kanto sisälle, ulkohuussi, viemärien puute ja pesutilojen olemattomuus tuntuu erikoiselta yhtälöltä kaupungin ytimessä.


Vanhat valokuvat kertovat menneestä ajasta.

Vanha ja uusi kohtaavat

Kylmillään olleet huoneet ja tulisijat ovat saaneet kodikkaan lämmön, kun uudet vuokralaiset ovat kotiutuneet tiloihin. Vierailin Iso-Puolalan vintissä ja joulupuodissa. Tällä yhdistyy Marin floristin taidonnäytteitä ja Riitan vanhaa arvostavan sisustuksen todellisia herkkupaloja.

Kellari- ja vinttitilat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, jossa menneisyyden kuiskinnan melkein kuulee korvissaan. Lattialaudat keinahtelevat pehmeästi, ilmassa kuuluu lautojen narina...värikkäät räsymatot peittävät pintaa. Väliovissa näkyy esiin raaputeltuna menneiden vuosien maalikerrokset, sähköjohdot kulkevat pinnalla, rappuset ovat kapeita ja kallistavia. Täällä elellään kunnioittaen, vanhan ajan hengessä.


Suloista värien sinfoniaa. Tavarat ja värit ovat sulassa sovussa ja täydentävät toisiaan. 

Mummolasta muistan hyvin tuollaisen äänekkään seinäkellon. Se löi kerran, kun kello oli puoli ja muuten tasatunnein, mitä kello sitten olikin. Siihen en koskaan tottunut, mutta maaseudulla se oli tärkeä kapistus. 


Monia pieniä aarteita odottamassa uutta omistajaa.


Iso-Puolalan Joulupuoti aukesi marraskuun puolivälin tietämillä ja on avoinna 17.12.2017 asti. Torstaista perjantaihin paikka on avoinna klo 11-18 ja la-su klo 11-16. Joulukahvilaan pääsee herkuttelemaan viikonloppuisin klo 11-16.

(P.S Kahvilaan en päässyt, kun se oli vierailuaikanani kiinni, mutta nythän on syy palata.)

Riitan Pihapuoti
Marin Kranssiaitta


Vanhat joulukoristeet ovat keräilyaarteita. Iso-Puolalan vintillä on myynnissä niitäkin. Harmi, että minun tämän vuoden keräilykiintiöni on täynnä.)


Alakuvassa taustalla näkyy hämärästi 1800-luvun lopulta oleva floretti. Se synnytti mieleen vanhan muiston; Joskus vuosia sitten unkarilainen ystävä, budapestiläinen miekkailun opettaja sai käsiinsä aina harjoituksissa katkenneita floretteja. Ihastuttavinta asiaan liittyen oli se, ettei ne koskaan menneet roskiin vaan niistä tehtiin Hungaroringin lähellä sijaitsevalle kesämökille makkaratikkuja.

Monia erikoisia esineitä on saatu mahtumaan pieneen kamariin. 


- Kuka muistaa tämän nuken?


Myös Rakennusperinteen Ystävät ry:n toimipaikka on Iso-Puolala. Heidän tuotevalikoimissaan oli myynnissä mm. Heli Laaksosen runolla kansikuvitettu muistikirja. Osuvan runon sanat saavat rakkauden vanhaan taloon taas korostumaan entisestään. Kirja on pitkään ollut ostoslistallani, joten tämähän ostettiin mukaan!

Rakennusperinteen Ystävät ry

Jokane vanh talo
o hyvän toivon niämi.



Suloisesti niputetut laventelit saavat nuuhkaisemaan tuota tuttua, miellyttävää tuoksua.

Pienet hopeiset esineet ovat silmälle kaunis ryhmä. Itse tein joskus vanhasta suksesta kynttilänjalan tuikkukynttilöille ja tuo pieni, pyöreä muffinssivuoka päätyi siinä ideassa kynttiläkupiksi. Suksi ei vie ruokapöydästäkään suurta tilaa, kun se asettuu kapeana keskelle.



Keittiökaapissa pilkottelee mm. Myrna-kalusto, lasiastioita ja Arabian mansikka-kuvioinen hillopurkki.

Koska olen illan pimeinä tunteina liikkeellä, ei ikkunasta näy kaunista sisäpihan näkymää. Kauneudessa ei kuitenkaan häviä ikkunalle ripustetut koristeet.



Väliovet kertovat omaa tarinaansa menneestä ajasta. Osa maalikerroksista on poistettu, jolloin esiin jää viesti, miltä ovi milloinkin on näyttänyt. Mutta katsopa tuota ihanaa ovenkahvaa! Tänä vuonna olen entistä enemmän "ovi-fani"...sillä meillä on tonttuovi!

Iso-Puolalan talossa silmä löytää aina uutta ihasteltavaa. Alakuva vanhasta keittiöstä. Täällä siis on asuttu vielä 1990-luvulla. Uskoisitko?


Näkymä kamariin.



Iso-Puolalan iloiset ja toimeliaat puuhanaiset vas. Riitta ja Mari.

Pihalla oli kauniin valkoinen kuorrutus, joka sai kuusetkin näyttämään kaivatun talvisilta. Vanha kelkka ja lyhty sai ihastelemaan jouluista vaikutelmaa. Pihan koristus käy niin sydämeen, siksi teen sitä itsekin. Reilusta valomerestä se lähti tänäkin vuonna.


Iso-Puolalan talon alakerrassa oli floristi Marin valtakunta. Perinteisiä kasveja on viileähkö tila tulvillaan. Jos haluat kuusen, mutta tilaa on vähän, löytyy Marin valikoimista mm. suloisia tilaihmeitä, minikuusia!



Joulukukista rakkaimmat (hyasintit), erilaiset havut ja punaiset marjat kuuluvat jouluun, mutta näissä on ihana tuulahdus vanhaa aikaa. Puhumattakaan alakuvan kynttilänjaloista. Näitä voisi kuvitella näkevänsä vaikka Turun linnan joulussa.



Mitä ruosteisempi, sitä rakkaampi. Jos tällainen kelkka jollain varastossa on - niin nyt on aika kaivaa se esille.


Iso-Puolalan talossa on kellari, jonka ovella lukee lappu " Kellari avataan jouluna!". Vierailija saattaa hetken miettiä, aikooko Riitta ja Mari todellakin viettää joulun talon kellarissa???
Sillä huolimaton lukija ei katso välttämättä viimeistä riviä: 2018!

Nämä viimeiset numerot siis lupaavat, että jouluttelu jatkuu Iso-Puolalassa myös ensi vuonna! Muista kuitenkin, että paikkaan pääsee tänä jouluna 17.12.2017 asti. Käy aistimassa vanhoja perinteitä ja tee ostoksia tai poikkea ihan vaan kuuntelemaan, mitä mielenkiintoista Riitta ja Mari kertovat.

Mari tiesi kertoa, että Turussakin kasvaa misteliä. Huomasin, etten ole ennen edes ajatellut, missä misteli kasvaa. Nyt tiedän - täällä.

6 kommenttia:

  1. Onpa ihana postaus. Niin kaunista, niin tunnelmallista, niin jouluista. Hienoa kun tuollainen joulupaikka on olemassa. Hyvää sunnuntain jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! On se vaan niin inspiroivaa päästä käymään juuri tällaisissa paikoissa. Joulu tuntuu niin joka solulla, että meinaa ihan pakahtua :) Mukavaa sunnuntaita! Meillä se on jo valitettavasti sateinen.

      Poista
  2. Kiitos ihanasta postauksesta, tosi kaunis aarreaitta! Ja nyt tiedän, mistä teen huoneen taulun vanhan torpan seinälle... Tuosta Heli Laaksosen runosta tietenkin! Ihan meinas tulla tippa linssiin kun sitä luin ja ajattelin talviteloilla olevaa torppaa. Hyvää joulukuuta! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Helin runo on todella osuva. Tykästyin itse siihen jo reilu tovi sitten, mutten vaan osunut aukioloina paikalle, jotta olisin muistikirjan saanut ostettua. Nyt on. Ja monia muita talon ihanuuksia hyvässä muistissa ❤

      Poista
  3. Kerrassaan hieno postaus! Iso-Puolala on hurmaava paikka. Siellä pitää käydä aistimassa joulutunnelmaa. Ja kuvasikin ovat niin kauniita ja tunnelmallisia - sekä teksti että kuvat olivat ilo silmälle ja mielelle.
    Kiitos Titta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula! Iso-Puolala on niin mielenkiintoinen paikka kaiken kaikkiaan, että juttua riittäisi moneen tarinaan. Oikein harmittaa, etten kesällä onnistunut saamaan sopivaa aikaa, jotta olisin nähnyt siellä esitetyn Onnen maa-näytelmän. Nyt tiedän, että olen Iso-Puolalaa kohtaan entistä aktiivisempi.

      Poista