torstai 13. joulukuuta 2018

Apuja kaivataan - mitä tiedät tästä?

Ryijyrakkaus on roihahtanut ilmiliekkiin

Olen jo jonkin aikaa potenut orastavaa ryijyrakkautta. Ja siitäkin huolimatta, että muistan hyvin ne vuodet, jolloin vannotin, etten ikinä "hanki, osta, halua". No, näinhän sitä on elämässä lopulta käynyt melko usein, että vannomiset ovat täysin turhia. Rakkaus on ikuista, vain kohde muuttuu.

Tässä sitä sitten ollaan. Ryijyrakkaus leiskuu ja olen muuten uskomattoman onnellinen uusimmasta löydöstäni. En tosin tiedä siitä kaikkea, mitä haluaisin, ehkä sinä tiedät?

Mitä olen saanut selville

Löysin tämän yksilön myynnistä tässä eräänä iltana tori.fi:stä. Kävin hakemassa sen upeasta, juuri valmistuneesta kodista, kauniista harjumaisista näkymistä. Sen oli tarkoitus tulla seinälle, ikäänkuin muistona, mutta eipä sitten löytänyt paikkaansa. No, meiltäpä löytyy. Ryijy oli perintökalleus, jonka mielenkiintoisen tarinan sain kuulla, mutta avoimeksi jäi itse ryijyn tarkemmat tiedot.

Olen kiitollinen, että löysin tämän, sillä sen värimaailma on juuri omaan makuun ja tuo muoto - hedelmä, kananmuna, kukka...miten sitä kuvaakaan, on täydellisesti omaan silmään käypä.

Sen olen saanut selville, että tämä olisi nimeltään "aprikoosi" ja kyllähän se kuvaava nimi onkin. Design olisi Laila Sepän. Mutta kiinnostavaa olisi tietää, miltä vuosikymmeneltä tämä on? Pyörittelin mielessäni 1960 tai 1970...kuvio ja malli ei ole minulle mitenkään entuudesta tuttu, enkä muista kenelläkään olleen tai olevan juuri tätä.

Ehkä kirjastostakin löytyisi joku ryijykirja, mutta mikä kirja, onko jollain tietoa, mitä voisi vinkata?


Ryijyn mitat n. 110 x 130 cm.

On se vaan jännä, miten mieli muuttuu ja voi kääntyä suorastaan päinvastaiseksi. Ryijyinnostusta kuvannee myös se, että hetki sitten koitin punoa kasveistakin ryijyä. Siinä puuhassa oli ilmoilla pienoista haparointia, kun tekniikka oli hakusessa, mutta seuraavalla kerralla olen jo astetta tietävämpi. Täytyyhän sitä nyt aina demo tehdä, jotta voi syntyä jotain parempaa.

No, nyt joulukotiin tuo lämpöä ja tunnelmaa kaksi ryijyä - tämä retroversio ja sitten nuo kasvit. Kyllä kelpaa.

Osaatko auttaa faktapalojen etsinnässä?
Olen kiitollinen jokaisesta, pienestäkin, tiedonjyväsestä!

perjantai 7. joulukuuta 2018

DIY JOULU - pullosta kukkiva kynttilänjalka

Itsenäisyyspäivä ja sen mukana tuomat ajatukset ovat vieneet pois blogin ääreltä. Tänään on taas aika puuhastella arkisia juttuja ja kirjoittaa yön tunteina. 

Yksi arjen suloinen makeuttaja on kukat. Ne maustavat päivän aina aurinkoiseksi, vaikka tänäänkin on ulkona satanut lumiräntää. 

Vanhat leikkokukat ovat hieman nuupahdelleet, mutta aina niille voi antaa hitusen jatkoaikaa. Jatkoajasta nytkin on kyse. Pikkuneilikat saavat sulostuttaa kynttilänjalkapulloa.

Vanha sanonta "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" osuu tänään naulan kantaan. Kuvista näet, kuinka pikkuneilikat suorastaan hehkuvat lisätehtävässään.


Pullossa vettä, pikkuneilikoita ja ripaus mäntyä seurana vanha kamera.


Tässä pikkuasetelman ensiaskel - sopiva pullo.


Kukat napsitaan pienemmiksi.



Ja kun kaikki kukat ovat sopivia, sitten vaan ujuttamaan ne pullon sisään.


Vettä sekaan.


Minun silmääni värit hehkuvat todella kauniina. Nopeaa uutta ilmettä.


Kynttilä palamaan ja homma on valmis. Kestää muutaman päivän oikein hyvänä.

tiistai 4. joulukuuta 2018

DIY - elämäni ensimmäinen kasviryijy on valmis!

Marraskuussa meillä oli blogisiskojen kanssa mahdollisuus päästä kylästelemään Ammattiopisto Livian Floristiikkatalon jouluun Piikkiöön - tutustua joulunäyttelyn rakentamiseen sekä kokeilemaan, kuinka omissa hyppysissä taittuu kasviryijy. 

Syystä jos toisesta en onnistunut pääsemään paikan päälle, mutta ihastelin myöhemmin toisten hienoja kuvia valmiista töistä. Kuvat olivat välittömästi niin inspiraatiota ruokkivia, että päätin heti kokeilla, millaisen ryijyn itse saisin aikaiseksi.

No, tekniikkaa ja vinkkejä ei ollut käytettävissä...Kävin siis ammentamaan näkemistäni kuvista tekotapaa ja uskoin keksineeni ihan pätevän toimintamallin ja lähdin tekemään elämäni ensimmäistä kasviryijyä.

Minun kasviryijyyni tarvittavat materiaalit

- syömäpuikko
- narua
- rautalankaa
- leikkurit
- pikkuneilikoita
- koivunrisuja
- männynoksia

Diy-ajatus puhkesi loistoonsa toisten kuvia katsellessa ja arki toi muutoin silmien eteen tarvittavia työosasia. Viime aikoina olen usein ostanut sushia ja koska syön ne haarukalla ja veitsellä, niin syömäpuikot ovat jääneet käyttämättä. En viitsi heittää niitä(kään) roskiin, sillä onhan se nyt sanomattakin selvää, että aina löytyy esineille toinen käyttö. Tässä kohdin sushipuikko sai olla kasviryijyn aloituskapula. Kauppareissulta mukaan tarttui neilikkanippu ja koiralenkiltä muutamia oksia. Kaikki oli kasassa.

Leikkasin pitkiä narunpätkiä ja aloin solmia ne puikkoon. Sen jälkeen pienemmiksi osiksi leikatuista neilikoista, koivunoksista ja männynoksista aloin vuorotellen pujotella ja sitoa naruihin pikkuisia nippuja. Pujottelu oli maton kutomisen kaltaista - vuorotellen ali ja yli ja siten alkoi työ edetä ja kasvit kiinnittyä mattomaiseksi ryijyksi Tästä syntyi jotenkin jouluun sopiva kokonaisuus ja samaa ideaa ajattelin toistaa viimeistään keväällä sipulikukkien kanssa.


Tässä ekassa kuvassa kasviryijy on jo valmis. Tuommoinen siitä syntyi, kun vaan ryhtyi kokeilemaan. Lopputulos ei ole ihan symmetrinen...ja jätin vielä narut hieman villisti ja vapaasti roikkumaan, jotta kaikki saa rönsyillä sinne tänne.


Lähtötilanne ja materiaalit valmiina. Tästä muovautui nopea, pieni iltapuhde, sillä halusin niin palavasti nähdä, millainen ryijy valmiina mahtaakaan olla. Askartelu vaatii aina demoja, jotta tietää mihin tykästyy enemmän ja mitä haluaa tehdä useampia. Menen kyllä vielä Floristiikkataloon katsomaan, miten he ovat näitä ryijyjä tehneet ja vähän niksejä etsimään.


Tästä alkoi narujen sitominen puikkoon.


Hitaasti, mutta varmasti ryijy alkaa muodostua.



Neilikkaa, koivua, mäntyä...männyn siro olemus katoaa, kun ryijy kiristetään ja kaikki painuu piukempaan.



Ryijy sai paikan kaapelikelasydämestä.




Millaisen arvosanan tälle nyt antaisi...hmm...ehkä ihan ok näin ensimmäiseksi yritykseksi. Vai mitä olet mieltä? Oletko sinä kokeillut tällaista kasviryijyä? Ja mitä sinun ryijyysi tuli?

Voisiko tämä olla tämän joulun hitti käpyhyasinttien jälkeen?

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Oli aika -blogi askartelupajan ohjaajana Skanssin joulunavauksessa!

Turun seudulla kaunis valkea lumipeite ehti tällä viikolla sulaa pois, mutta se ei haittannut tahtia, kun edessä oli joulunavaus. Lauantaina kaupunki oli valmis vastaanottamaan vuoden odotetuimman kauden. Ainakin, jos asiaa kysyy lapsilta - tai muuten jouluttajilta, kuten minulta. Olen näännyttänyt työkaverit jouluisilla jutuillani, mutta he osaavat jo siihen suhtautua, täytyyhän sitä työtiimissä yksi tonttukin olla. Toisille joulu on puuhastelua pitkän kaavan mukaan ja joillekin riittää vähempikin. 

Olin otettu, kun minua kysyttiin vetämään Kauppakeskus Skanssin jouluista askartelupajaa lauantaina 1. joulukuuta 2018. Sain jouluttaa sydämeni kyllyydestä, sillä ilmasta aisti herkästi suuret tunteet. Paja oli suunnattu lapsille ja lapsenmielisille, joten tehtäväkseni jäi keksiä sopiva askarteluteema, joka käy hyvin eri ikäisille lapsille. Kaivelin blogin vanhoja postauksia, joiden joukosta löysin tonttukortin ja ehdotus hyväksyttiin. Koska joulukorttien postituspäivä on vielä edessä oli suorastaan loistava idea tehdä joulukortteja. Toki kortit voi viedä itsekin saajalle. Kyselin pajalla, keille kaikille kortteja on menossa ja lapset listasivat mm. seuraavasti; sisko, veli, isä, äiti, mummi, pappa, vanaisa, vanema, babuska, deduska, opettaja, päiväkodin täti...joten monet saavat ihanan diy-kortin.

Aamu alkoi rauhallisesti ja ehdimme hyvin ottaa muutaman kuvan ja järjestellä kaiken valmiiksi, mutta kun pääsimme kunnolla vauhtiin, unohtui jopa kuvienotto. Lapset olivat innoissaan ja kortti-idea tuntui kiinnostavan vanhempiakin, sillä muutamat isät ja äidit lähtivät täysillä mukaan. Yhdestä kortista jäi heille hyvä "kaava", jonka avulla voi kotona tehdä itse lisää kortteja. Haastatteluni mukaan joillain oli ollut kotona jo hurjat korttitalkoot ja perheen voimin oli tehty kymmeniä kortteja. Monilta uupui päiväkodin tätien kortit ja mikä ihaninta yhdeltä murroikäiseltä pojalta puuttui kortti siskolle ja niin saimme hänetkin askarteluun mukaan. On ihanaa huomata, kuinka askartelu vie mennessään ihmisen ikään katsomatta. Se antaa kummasti mielelle ja ajatuksille hetken, jolloin ei tarvitse pähkäillä mitään muuta. Kiire kaikkoaa, eikä ketään harmita mikään.

Pajalla oli valmiina muutamia kotona askartelemiani kortteja, mutta työn touhussa annettiin luovuuden lentää. Yhdellä oli pieni tonttu ja toisella suuri. Tontun käsien alle kätkeytyi teepussi, mutta taittui se pajalla jopa selkärepuksikin. Luovuudessa vain taivas oli rajana.

Oli antoisaa viettää askartelupäivää lasten kanssa. Aika sujui kuin siivillä. Joka ainut hetki oli kiva kuulla lasten jouluisia tarinoita. Niin se vaan hienosti joulu vie mennessään, ettei juuri tuntenut nälkääkään. Sopivan hetken tullen oli kuitenkin kiva piipahtaa katsomaan, miltä kauppakeskuksen jouluinen hyörinä näytti ja istahtaa nauttimaan Cafe Brahen salaatista. Makoisan ruokahetken päätteeksi ehdin poiketa tallentamaan joulufiilikset photo boothilla. Pajapäivän viimeisiin minuutteihin asti ehdittiin työstää lukuisia kortteja ja mitä pidemmälle päivä kiiri, sitä enemmän joukosta löytyi myös aikuisia askartelijoita.

Toivottavasti saimme sytytettyä pajaväen kanssa kipinää askartelua kohtaan. Olisi hienoa, että monissa kodeissa vanhemmat jatkaisivat tätä lasten kanssa. Välillä tekee hyvä laittaa tietsikat ja kännykät sivuun ja puuhailla jouluisia pikkujuttuja yhdessä.

Olen ilahtunut niistä lukemattomien lasten iloisista ilmeistä. He nauttivat tästä askarteluhetkestä ja toivat pajan vetäjälle hyvän mielen. Kiitos teille jokaiselle, jotka olitte mukana ja teitte päivästä ikimuistoisen.

Olkaa mukana muutenkin Oli aika -blogin matkassa! Ihanaa joulunodotusta teille jokaiselle!

Minä innostuin Skanssi-päivästä niin, että jäin pajan sulkeuduttua katsomaan ilotulitusta klo 18. Se sykähdyttää aina. Ja mikä parasta ehdin saada heijastimen heijastin-puusta! Ehdin hyvin askartelutarvikkeidenkin ostoon, sillä kaupat olivat auki klo 22 asti.


Aamupäivällä minä ja tontut saimme pajalle joulupukin jutustelemaan.


Pajalla on iloista tunnelmaa ja vielä tässä ehdittiin muutama kuvakin ottaa.


Sain luvan kuvata aamupäivän ensimmäisiä valmiita tuotoksia.


Pahvia, paperia, liimaa, kyniä, silmiä, teepusseja...näistä syntyy tonttukortti.


Hymysuu. Se kuuluu tontulle.


Tällä tontulla onkin lakissaan astetta blingimpi tupsu.


Karkkikuusi ja lentävät joulukuviot.

Kaikki eivät askarrelleet tonttukorttia. Joillekin riitti ihanat kuviosakset ja suklaapaperit. Ja eihän sekään huono ole - ensin nautitaan hyvästä suklaasta ja sitten keksitään papereille uusiokäyttöä.

Tämä taiteilijakaksikko ei ottanut teoksiaan mukaan, vaan antoivat ne minulle. Nyt minulla on siis muistona karkkikuusi sekä ihana teos lentävistä tonttulakeista, palloista ja neliöistä.

Ilotulitus kruunasi illan

Ilotulituspaikalle oli tungosta, mutta ehdin kuin ehdinkin mukaan. Tämä oli jo toinen joulunavauksen ilotulitus, jossa pääsin aitiopaikalle. Aina niin odotettu tapahtuma. Olin itsekin niin tohkeissani, etten huomannut siinä tunnelmassa, edes kuvata vieressä olevaa heijastinpuuta, josta sai hakea itselleen heijastimen. Onneksi linkki puuhun löytyy postauksesta ylempänä.


Väkeä riittää ja räiskyvän värikästä rakettien pauketta.





Uusia askartelutarvikkeita

Pajan ovien sulkeuduttua lähdin etsimään uusia ideoita ja jotain tarttuikin matkaan. Totuus on, että jälleen on pöytäpinta kotona täyttynyt uusista osasista.


Tämä ihana läjä löytyi seuraavia ideoita silmällä pitäen.


Askartelupajalta sai mukaan joulukalentereita ja Paula-lehmä-askarteluvihkoja. Lapset lähtivät kotiin silmät ilosta läikehtien, jotain uutta matkassaan. Minulle tuli kotiinviemisiksi myös kalenteri ja tuo hauska kuva-automaatin räpsy.

Muistathan, että askartelupaja jatkuu kauppakeskus Skanssissa joka lauantai, jatkossa klo 12-15 jouluun asti. Ensi viikolla tehdään vielä kortteja. Tule paikan päälle katsomaan, mitä seuraavaksi...

perjantai 30. marraskuuta 2018

En millään jaksa odottaa...kurkkaan jo nyt joulukalenterin ekaan luukkuun - jäljet johtavat Kauppakeskus Skanssiin...

Marraskuun viimeinen ja en sitten millään malta olla kurkkimatta jo huomisiin tapahtumiin. Joulukausi startataan virallisesti ja huomenna avataan myös joulukalenterin eka luukku. Mitä sieltä mahtaa esiin tulla? 

- Minä katsoin!

...Siellä kerrotaan, että lauantaina 1. joulukuuta Turussa, Kauppakeskus Skanssin joulupajassa pääsee lapset ja lapsenmieliset askartelemaan. Korvatunturilta on tullut tarvikekuorma, joka tipautetaan tonttujen toimesta pajan ovelle tänään.

Joulupajan aiheena on joulukortti. Jos puuttuu kortti mummilta, kummilta tai vaikka päiväkodin tädiltä - tule pajaan ja kasataan kortti yhdessä. Minä olen paikan päällä Korvatunturin tontun kanssa klo 11–18 askartelemassa kanssanne.

P.S Se tarkoittaa, että hyvin ehditään treffata klo 8:48 TV-kalenterissa ensin Maukka ja Väykkä.

Joulupaja on kauppakeskuksen 2. kerroksen päädyssä, Tokmannin vieressä.

SKANSSI
Skanssinkatu 10
20730 Turku


- Jouluiloa, sydämellisesti tervetuloa!

Joulupajat jatkuvat myös tulevina lauantaina, katso tarkemmat tiedot skanssi.fi


Kalenteriluukut eivät pysy kiinni...eka avattiin jo :)


Ta-daa! Sieltä tuli joulukortti!


Iloista joulunodotusta!

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

DIY JOULU - pakettikortit vanhoista lehdistä ja mainoksista

Päivä päivältä joulu on yhä lähempänä. Olen aloittanut hyvissä ajoin puuhastelun, mutta saattaa tässä vielä jonkinmoinen kiirekin jossain kohdin yllättää. 

Vuosi vuodelta päädyn yhä enemmän siihen lopputulokseen, etten haaskaa, enkä hanki mitään yli tarpeen. Se päätös ei ole aina ihan pitänyt, mutta hiljalleen hankinnat ja ostamiset jäävät vähemmälle. Mitä sitten onkin, ne syntyvät mieluusti mm. itse tehden tai jotenkin muuten. Ihmisillä on tavaraa kodit pullollaan ja osuvaakin osuvampaa on se tuttu kaava - "syödä, juoda, polttaa tai muuten hävittää". Ja oikeastaan ihan parasta on lapsen toivelistan kohta 4 - hyvä mieli.

Jotain pientä muistamista syntyy täksi jouluksi. Päätin jatkaa vanhaa perinnettä, etten osta uutta lahjapaperia vaan käytän kaikkea sitä materiaalia, mitä on tullut vuoden aikana säilöttyä varastoon. Hieman samalla ajatuksella syntyi sekalaisen kirjava joukko pakettikortteja. Kasasta kertyneitä materiaaleja. Joka vuosi otan enemmän haltuun kierrätystavat.

DIY-pakettikortit ja pakkauspaperin uusiokäyttö

Kotiin kasaantuu mainoksia ja vanhoja lehtiä kuin huomaamatta. Luen ja selaan niitä mieluusti, voisi melkein sanoa, että pidän siitä paperin kahinasta ja ilmassa leijuvasta painomusteen tuoksusta. Se on niin konkreettista. Jotkut lehdet voin surutta jättää kierrätykseen, mutta monet tulee säästettyä kokonaan tai ainakin osa niiden kauniista kuvista. Näinpä iltapuhteeni olikin kaivaa esiin ne lehdet, joista löytyy päivän askartelutarpeeseen sopivia kuvia.

Etsin ja leikkasin. Muotoonleikatut kuvat liimasin isolle värilliselle pahville ja leikkasin uudelleen siten, että kuvien reunoja jäi kiertämään "pahvikehys".

Joulupaketeihin ajattelin laittaa kortit niin, että liimaa on vain keskellä ja kuva on "ilmavasti" kiinni. Korttiin vain saajan nimi ja jotain muuta tekstiä. Nämä kelpaavat minun käyttööni juuri tällaisina. Ei edes kovin jouluisina.


Tässä ne ovat, läjä erilaisia kuvia odottamassa liimausta.



Lidlistä ostin värillisiä pahveja, joihin kuvat liimailin.


Ja sitten vaan seuraava vaihe - muotoonleikkaus.


Ensimmäinen joulupaketti sai sydämen.


II Kierrättämällä etsin jouluun
uusia kivoja ideoita


Pakettinaruja korvaa värikkäät teipit


Huomaa, että paketointiin on käytetty vanhaa paperia, jota on vaan rypistetty entistä enemmän. (Sitä tuli juuri vinot pinot erään postimyyntipaketin kylkiäisenä. Nytpä toimii loistavasti, eikä tarvinnut heittää mitään roskiin. Kivaa uusiokäyttöä.) Käytetty ja rypistetty ruskea paperi on aina kaunista käärettä ja kun siihen lisää jotain koristeita on lopputulos riittävän hyvä.

lauantai 24. marraskuuta 2018

DIY JOULU - hyasintit pukeutuvat folioon

Kotiin on leijaillut lisää joulun tuoksuja. Ensimmäiset hyasintit on ostettu ja sekös on ihan parasta juhlatuoksua, kun nuppuisat kukat puhkeavat täyteen loistoonsa. En halunnut pitää niitä perinteiseen tapaan vaan ajattelin pukea ne uusiin asuihin.

Tässä viikonlopussa hyasinttien sipulit on puhdistettu mullasta ja juurista ja pyöräytetty folion sisään. Tällaisina ne sopivat hyvin isolle hopeiselle tarjottimelle kaiken muun sekaan, joko makoilemaan tai pystyyn. Syntyy suloinen sekametelisoppa kukista, suklaasta, villiviinin marjoista, pienistä kepeistä...

Jostain DIY-hommasta riittää paljonkin kirjoitettavaa, mutta tämä on sellainen "Kuvat puhuvat" -postaus.

Toki onhan näitä hyasinttipukuja vuosien varrella ollut monenmoisia, esim. narupallo, sammalpallo, paperipussit tai vaikka vanhat saappaat. Ei sitä aina meinaa uskoa, että kyllä se voima on sipulissa, eikä kasvia tarvi kastella ja pitää mullassa. Tässä vain mielikuvitus on rajana ja eiköhän vielä tämäkin joulu tuo uusia kikkoja. Tässä niistä ensimmäinen.

Eikä tähän todellakaan tarvita kuin foliota ja homma on sillä selvä. Asettelu mielen mukaan tai vaikka ripustus sopivaan kohtaan.


Tässä ne foliohyasintit nyt makoilevat suklaakarkkien ja luonnon antimien seassa, sulassa sovussa.


Ensin juuret ja multa pois - sitten vaan sipulin pyöräytys folioon.


Huomaatko muuten, kuinka osuukin sanomalehdessä oleva kissan kuva juuri hauskaan kohtaan. Ihankuin se seuraisi, mitä puuhataan :)


Painelin folion niin tiiviiksi, ettei mahdolliset jääneet multakikkarat tipahtele tarjottimelle.



Multa- ja juuriseos on sopivaa "jätettä" kukkamaalle. Mikään ei siis mene haaskuun, kun käyn kumoamassa jääneet mullat kukkamaalle aiemmin istutettujen sipulien päälle. Itse asiassa juuret jättävät pintaan aika hauskan taiteellisen kuvion. Sopii hyvin näin kun lunta ei ole satanut.


Sekalaista poppoota samalla tarjottimella. Kaiken ei tarvitse olla niin tarkkaan aseteltu. Tietynlainen ripottelu voi tuoda ihan OK lopputuloksen.


Kukat ovat juuri hyvässä vaiheessa. Ilmassa tuoksuu ja aina paremmin, kun kävelee nopsaan ohi. Silloin tuntuu kuin joku suihkauttaisi hienoa parfyymia ilmaan. 




Minulla on vuosien varrella ollut erilaisia tapoja kääriä hyasintteja. Nämä eivät enää kauaa kestä ja tulee aika hankkia uusia kukkia. Millaisia hyviä ideoita sinulla olisi? Otan mieluusti vastaan vinkkejä, miten sipulit käärisin. 

Kiitos jo etukäteen!