lauantai 6. tammikuuta 2018

No, onkos tullut kesä...talven keskelle?

Oikeasti hämmentävää. Onko todellakin tullut kesä? Ympärivuotinen?
Lämpötilat pysyvät vahvasti plussalla ja eletään kuitenkin loppiaista. On 6. tammikuuta ja täysin lumeton talvi. Tässä herää väkisinkin kesäiset ajatukset. Ensimmäiset kukkasiemenet on ostettu. Pirtsakat kumiankat tuovat iloa ja väriä, niin kotiin kuin uloskin.

Mikä kumiankassa viehättää?

Kumiankka - tuo ihanasti vingahteleva kylpylelu on ollut jo jonkin aikaa keräilykohteeni. Näitä on hauska bongata ulkomailta ja vieläpä kevyt kuskata kotiin. Vetovoimaa on se alkuperäinen, ihka ensimmäinen mielikuva - Keltainen ankka. Oranssi nokka. Iloinen ilme.


Ankka uiskentelee pihalla isossa metallikauhassa. Tammikuu, eikä edes vesi jäädy. (Kuvan ankka Virosta)


Matkoilla olen saanut huomata, että ankkoja valmistetaan todella monenvärisiä ja teemaisia. Oma kokoelma on vasta pieni, joten se kertoo, että matkoja on paljon tekemättä.

Olisi mahtava nähdä, kenellä on suurin ankkakokoelma.


Nämä mahtavat ankkarivit on kuvattu Mallorcalla. Kun aikansa etsi ja tutki, löytyi jokaiselle ammattikunnalle oma ankkaversionsa.


Katso nyt näitä hyllyjä. Kaupan kaikki seinät pursuili erilaisia ankkoja. Lattiasta liki kattoon.




Mukaankin piti tietysti jotain saada. Joten tervetuloa kokoelmaan uudet ankat!



Toki löytyyhän näitä ankkoja myös Suomesta mm. erilaisilta markkinoilta.

Kaivertamaan jäi, etten päässyt syksyllä mukaan reformaatioviikon ankkajahtiin. Siten kokoelmasta puuttuu Luther-ankka. Saisikohan sen vielä jostain?


Intiaaniankka tuo terveiset Laitilan Munamarkkinoilta.

Ankat ihan pihalla

Ankat on pihalla, mutta niin on kotipuutarhurikin. Tässä viime viikkoina on joulukoristeet saaneet somistaa pihaa. Lunta toivottiin kovasti, edes vähän, mutta eipä juuri saatu. Pihaa voi siis alkaa somistella jo kevääseen ja jopa kesään, kun tunnelma sen sallii.

Alakuvassa ankka istuskelee jouluruusun seassa. Sateen huuhtomat vihreät lehdet paljastavat, että jostain koittaa jo kurkata valkoinen ruusukin.


Hämmentävää on, että laventeli on hyvässä iskussa liki vuoden kylmimmän kuukauden aikana. Näitä vihreitä lehtiä tutkiessa pähkin, kuinkakohan kasvi kukkii ensi kesänä.


Muratit ovat niinikään vihreitä ja täydessä iskussa. Lehtiä katsellessa kuin kesäsateen jäljiltä.


Nurmikko viheriöi iloisesti ja maahumalan lehdet ovat hyvin tunnistettavissa.


Ja kun monta kertaa samaa toistan, niin kerran vielä - tammikuussa täydessä lehdessä myös pieni kirsikkapuu kumiankan takana. Kasvukausi muuttuu ja lehtiä syntyy, vaikka kalenterin mukaan kaikki kuuluisi mennä aivan toisin.



Tässä me ollaan iloisena rivistönä odottamassa todellista kesää, mutta toivotetaan kuitenkin vielä
LÄMMINTÄ LOPPIAISTA!

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Onhan nämä aikamoista ilopillereitä! Hyvän mielen lähettiläitä.

      Poista
  2. Mahtavia ankkoja oikein monen rivin verran. En ole koskaan kiinnittänyt huomiotani ankkaan, en edes Suomessa.
    Tosi ihanan näköisiä ankkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä vielä huomaat, kun vaikka seuraavaksi parvi pörhältää eteesi jossain markkinoilla. Isona ryhmänä pysäyttävät näky.

      Poista
  3. Hauskat ankat! En ole ennen kiinnittänyt noihin ankkoihin huomiota..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti saavat vähälumisen talvimaiseman näyttämään liki kesältä. Niin pirtsakkaa porukkaa.

      Poista
  4. Enpä tiennytkään, että noita ankkoja löytyy noin paljon erilaisia. Hauskoja!
    Niinpä, omituinen talvi. Raparperi on jo alkanut kasvunsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä ankkoja on ihan älyttömästi ja kummasti saavat hyvälle tuulelle. Raparperia en olekaan vielä katsastanut...mutta kukkasipuleita vakoilen, etteivät luulisi kevään tulleen.

      Poista