tiistai 29. toukokuuta 2018

DIY - Jäätelöpurkista kesäkortti

Muovista on noussut paljon keskustelua viime aikoina. Ja olen itsekin pohtinut, kuinka paljon ihmisen elämässä oikein pyöriikään muovia. Huolestuttavaa on kertakäyttöisyys, sillä paljon erilaisia asioita tuotetaan vain yhtä käyttöä varten. No, kun muovi on jo olemassa, mietin usein, mitä voin keksiä jatkaakseni sen "kertakäyttöisen" elämää jollain tavoin. Tässä yksi niistä.

Jäätelöpurkki jatkaa elämäänsä kesäkorttina

Jokin aika sitten ostin ihanaa jäätelöä, joka oli pakattu muovisiin pulloihin. Pullot olivat niin kestäviä, että oli sanomatta selvää jonkinmoinen jatkokäyttö. Pesin pullot ja juuri nyt kaivoin ne esiin, kun piti tehdä kesäkortteja.

Viime kesästä varastossa oli isot määrät erilaisia kukkien siemeniä ja päätin tehdä hieman toisenlaiset kukkakortit. Saaja saa itse istuttaa kukat!


Ensin nautitaan herkut ja sitten pullot pesuun.


Sellofaanipusseihin on kerätty viime kesänä hajuherneen siemeniä.


Pussit sujautetaan pulloihin saatekirjeen kera.


Pulloon vielä kirkkaan punainen rusetti ja hieman erilainen kesäkortti on valmis.
- Tuoksuvaa kesää!

Kesä on vasta aluillaan, mutta muutamien viikkojen päästä kerätään jo siemensatoa seuraavaa kesää varten. Mieti, mistä sinä voisit tehdä siementen "lahjarasiat". 


- Kerro paras vinkkisi, kuinka sinä olet hyödyntänyt ruuan mukana tulevia muovipurkkeja?

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Vesikelkka muuttuu naulakoksi

Joka kevät, kun aurinko alkaa lämmittää, kaivan esiin maalipensselit. Yhtä sun toista pientä huoltomaalausta on aina tarjolla. Pihassa on erilaisia esineitä ja kaikenlaisia juttuja, jotka pysyvät siellä vuodenajasta toiseen. Säät kuluttavat niitä ja maalit rapisevat.

Näin oli käynyt myös vanhalle vesikelkalle, jonka puuosat alkoivat yksinkertaisesti hapertua. Kelkka suorastaan hajosi käsi, mutta toinen jalas oli jotenkuten iskussa. Koko kelkka olisi hyvinkin saattanut päätyä kaatopaikalle, mutta irrotin ehjemmän puolen ja mietin, voisiko sitä jotenkin hyödyntää.

Kelkan osille uutta käyttöä

Muistin niin, kelkan alkuperäisen käytön isovanhemmilla maalla ja sen, kuinka lopulta omassa kodissa siinä päällä oli aina kesäisin iso ruukkuryhmä kauniita kesäkukkia. En yksinkertaisesti voinut viskata rakasta kelkkaa kokonaan kaatopaikkakuormaan. Se oli palvellut aikanaan maaseudulla mummolassa ja täällä kaupungissa se oli tulla kokonaan tiensä päähän.

Jalaksen kauniin muodon vuoksi suunnittelin laittavani siihen viime syksynä jouluvalot, mutta eipä tullutkaan siihen käyttöön. Se vain nojaili odottamassa jotain muuta. Tänä keväänä päätin tehdä siitä naulakon.

Pursuileva keräilynurkkani väheni siis yhdellä kappaleella. On yhä vaikea heittää kaikki pois, kun aina joku sykkii ajatusta "tästähän voisi tehdä...". Teen joka päivä vähän (ja joskus paljon). Vuosien mittaan olen huomannut, että se on aina paras tapa pitää homma hanskassa. Tekemisestä pitää nauttia ja kauniista kesäpäivistä otettava kaikki irti. Vähälläkin tekemisellä saa paljon aikaan - auringosta, pihastelusta ja ympäröivästä luonnonkauneudesta saa voimaa.


Tältä kelkan jalas näytti projektin alussa. Vanha ruskea väri oli pinnassa joten kuten. Pientä ehostusta kaivattiin, jotta edes joku henki lähtee kulkemaan.



Haurasta puuta, mutta kyllä tästä jotain syntyy.

Teräsharjalla koitin saada hilseilevää maalia pois ja huonoa pintaa siistimmäksi. Autotallista löytyi mustaa terassiöljyä lähes täysi purkki, joten sillä ajattelin muuttaa pikaisesti ilmettä.



Tätä mustaa on viime vuosina käytetty useaan kohteeseen. On hyvä valita kerralla laatu, joka käy moneen.


Pariin kertaan maalattuna tuli sopivan peittävä väri ja vanhat väririppeet jäivät riittävästi piiloon. Halusin tästä pikkunaulakon ja Ikean valikoimista löytyi juuri sopivat koukut.


Haussa oli mahdollisimman pienet koukut, jotka näyttäisi suorastaan kuuluvan jalakseen.

Pohjalista hieman repsotti, joten ruuveilla kasaan. Väri sai rauhassa kuivua ja sitten vaan koukut pintaan. Valmis naulakko löysi paikkansa pihavaraston seinältä.


Listan korjailua.

Alakuvassa: Tässä se on kuin aina olisi ollut. Ulkovaraston seinässä.


Seinällä uusi naulakko saa kaivattua lisäaikaa ja tähän voi nyt ensin ripustella tällaisia vanhoja esineitä. Joskus tässä saattaa roikkua ne aina hukkaan menevät tärkeät pikkujutut.

Usein tulee väkisinkin esiin "kuinka monta tuntia ihmisellä voi elämästä mennä kadonneiden työhanskojen etsimiseen?".  No, nyt saattaisi olla ratkaisu, jos viitsii viedä (ainakin yhdet aina) roikkumaan tähän!


Isot ruuvit kannattelevat jalasta seinällä. Se on tarpeen tullen helppo nostaa pois paikaltaan.


Omenapuun katveessa seinään siirtyy kauniit varjot. Puut ovat kukkineet ja lehdet täydessä terässä.

Pikkufiksaus on tehty. Keskellä kaupungin sykettä voi olla maaseutumaista menoa. Tämä on yksi kappale minun sielunmaisemastani. Se pysyy sellaisena kuin sen haluaa säilyttää.

- Millainen on sinun sielunmaisemasi?

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Ensimmäinen joulujuttu on tehty. Arvaatko mikä?

Kevät on edennyt nopeasti kesäksi ja ilmat lämmenneet ihan hetkessä. Tämä tarkoitti samalla sitä, että tuttu kesäperinne onkin muuttumassa aikaisemmaksi. Toukokuussa puhutaankin ehkä "kevätperinteestä".

Olen yleensä joka vuosi juhannuksena kerännyt koivunlehtiä talven varalle ja tallentanut kesän parhaat muistot kylmiin pakkaspäiviin. Tänä vuonna keräys tulikin tehtyä jo nyt, sillä lehdet näyttivät puhjenneen yht'äkkiä jo kesäkuisiin mittoihin.


Jotain jouluun liittyvää on aina käsillä.

Kerää koivulehdet talven varalle ajoissa

Itse keräilin pussiin pienen erän lehtiä. Hetki sitten ollut sade puhdisti lehtien pinnalta suurimmat siitepölyt, joten oiva hetki keräilyyn. Tämä ihana alkukesän anti on pian pussitettu talven saunahetkiä varten.

Sulloin lehtiä yhteen suodatinpussiin niin paljon kuin mahtui, taittelin reunat ja niittasin pussin kiinni. Laitoin pussit ilmatiiviiseen muovipussiin, jottei pakastimen muista pakasteista tarttuisi mitään tuoksua. Pusseihin lisäsin vielä pakastuspäivän, sillä aion myöhemminkin keräillä lehtiä. Näin selviää, milloin on ollut paras keräysajankohta.

Siellä ne nyt odottaa pakkaskelejä tai ainakin kylmiä päiviä.

Aikanaan otan pakasteesta pussin kerrallaan ja annan sen hautua kuumassa vedessä n. 20 minuuttia ennen saunaa (tai vaihtoehtoisesti kaadan lehdet suoraan kuumaan veteen ja siivilöin ne pois löylyvedestä.) Siitä sitten pitäisikin tämä ihana kesätuoksu tulla jo löylyveteen, joten lupaavia tuoksuhetkiä on tulossa. 

Näitä voi antaa myös tuliaisena, sillä kaikki ei kuitenkaan ole itse kesää taltioineet.

Koska jälleen on aika vaipua koivun lumoon, muista myös tuunata oma kesävihtasi. Tämä laventelivihta on minun suosikkini. Näitä kesän tuoksuja ei voi kuin ihailla. Ne on niitä tuoksumuistojen synnyttäjiä. Perustuukohan joidenkin suosikkihajuvesienkin miellyttävyys juuri muistoihin?


Kasa lehtiä odottaa pussitusta.



Yhteen suodatinpussiin sulloin niin paljon lehtiä kuin mahtui.


Niittasin suodatinpussit kiinni ja laitoin muovipusseissa pakastimeen.


Muista! Kesän taltioitiin tarvitset vain

- koivunlehtiä
- suodatinpusseja
- nitojan
- muovipusseja

Ihania saunahetkiä!

maanantai 14. toukokuuta 2018

Mustavalkoinen sienituoli + paljon muita värejä = Äitienpäivä

Tänä vuonna äitienpäivää on vietetty ennätysmäisen aurinkoisissa ja helteisissä merkeissä. Pilvetöntä taivasta riitti silmänkantamattomiin, joka on samalla tarkoittanut, että saimme kesän kertaheitolla - sopivasti juuri äitienpäiväksi.

Ihanat paketit saivat sydämen sykkimään

Paketista paljastui tänä vuonna mitä modernein perinnetuoli! Ihana löytö; tuttu puna-vihreä-valkoinen sienijakkara onkin tullut myyntiin myös mustavalkoisena. Vau!

Rakastan sitä perinteistä kärpässieniväritystä, mutta tämä oli yllättävän kaunis. Musta-valkoinen on sulava yhdistelmä mennyttä ja nykyisyyttä.

Ja vinks viks, jos kiinnostuit; Turussa tätä myy Kakolan myymälä. (Paikassa myös paljon muita vankityönä valmistettuja tuotteita). Tuoli on sopivan siro ja käy moneen tarkoitukseen.


Silmä ei vielä ole täysin tottunut tähän väritykseen, mutta kaunis mikä kaunis!

Äitienpäiväksi poika oli tehnyt ylläriksi hiuspyyhkeen. Ihan parasta mahdollista on itse tehdyt lahjat. Ne ovat niin vaikuttavia.

Miten söpö keltainen sydän ja muutenkin vahvat värit. Tälle onkin käyttöä, sillä pitkät hiukset kaipaavat aina omaa pyyhettä.


Poika oli vielä tarkoin suunnitellut, että sydämen pitää olla keltainen.

Äitienpäivänä kaikki puhkesi täyteen loistoonsa

Kevätkaktus roihahti täyteen kukoistukseen juuri äitienpäiväksi. Miten uskomattoman kauniita kukkia...kuin jonkin satumaisen fantasiahahmon mekkoja. Vaikka tämä kasvi näyttäisi vuoden muina aikoina kuinka rumalta tahansa saa tämä kukinta-aika kyllä lähes palvomaan kukkaa. Ehken sittenkään hävitä...

Lisää juhlan tuntua, sillä samaan aikaan ryhtyi myös käenkaali kukkimaan hentosin valkoisin kukin.


Äitienpäivänä on oranssi kukkameri tarjonnut parastaan.


Käenkaali saa lisää näyttävyyttä, kun kukat aukeavat.

Koska viime päivien säät ovat olleet ylen lämpimiä ovat sitruksetkin viihtyneet ulkona. Oranssit pienet pallukat ovat kasvin todellisia koruja. Vahvaa elinvoimaa.


Sitruunamelissa ja rosmariini ovat ehtineet jo hyvään mittaan. Näistä voi jo hyvin käydä napsimassa käyttöön. Ei ole muuten ikinä ollut näin mahtava kevät. Tai ainakin tuntuu siltä.



Kevään ensimmäiset orvokit kasvavat ja rehevöityvät päivä päivältä. Ja kauden trendiväreissä.


Talvehtinut verililjapuu viihtyy terassilla. Ruukku on tosin liian pieni ja paikkakin ehkä liian aurinkoinen.

Pienoista onnistumisen iloa olen kokenut verililjapuun kohdalla. Kasvi oli viime kesän terassilla ja syksyllä koitin ensimmäistä kertaa saada kasvia selviytymään talven yli sisällä, viileässä autotallin nurkassa ja onnistuin. Siinä on tosin hieman ruskeita lehden kärkiä, mutten anna haitata asiaa. Yleisvaikutelma on säilynyt silti aika näyttävänä. Näitä ei siis kannatakaan heittää kesän jälkeen pois.


Kotipihan valkovuokotkin ottivat juuri sunnuntain parhaaksi kukoistuspäiväkseen.


Lämpöaalto on saanut vihreän salaatin itämään.


Petuniat ja esikasvatetut daaliat viihtyvät samassa saavissa.


Pelargonia on kestävä ja ihastuttaa runsaalla kukinnallaan jo nyt.


Aurinko on saanut tulppaanit niin sepposen selälleen, ettei tämä loisto voi kestää kauan.



Jalokiurunkannus on aina kevään ensimmäisiä kukkijoita. Se "karkulainen" putkahtelee aina jostakin. Puskee pienestäkin kolosta ja kasvaa näyttäväksi kasviksi hetkessä. Sen kukoistus kestää kuitenkin vain lyhyen aikaa, mutta se ottaa irti kaiken siitä ajasta, kun maassa on vielä kosteutta ja tilaa rehottaa. Pian paikan valtaakin jo ihan muut kasvit, eikä edes arvaisi, kuinka suuret kiurunkannukset siinä komeili vielä hetki sitten. Tämä saa vallata pihaa, kuinka tykkää.


Ylpeyden aihe on kiistatta itse kastanjan siemenestä istutettu kastanjapuu. Se on kasvanut jo minun ohitseni ja joka vuosi puhkeaa aina vaan suuremmat ja näyttävämmät lehdet. Ne ovat alussa kuin lepakoita, jotka räpistelevät auki ryppyisiä siipiään.

Tänä keväänä kerätyt kastanjan siemenet on jo istutettu multiin, joten uusia puita luvassa. Kuinka monta kastanjaa voi yhdessä pihassa kasvaa?


Viime syksynä istutetut pikarililjatkin valitsivat juuri äitienpäivän kukintapäiväksi. Tämä on sellainen sipulikukkien jalokivi.


Punalehtinen koristeomenapuu kehittää jo kovasti lehtiä.


Oho! Sitruuna on tiputtanut ensimmäisen kypsän hedelmän.


Hetki sitten ostettu luumupuun alku on lähtenyt hyvään kasvuun.


Uusi marjapensastulokas karhunvatukka Rubus Thornless Evergreen on saanut pihan suojaisimman paikan ja ympärilleen vielä vanhan jättilyhdyn kehikon, sillä tämä laji kaipaisi itseasiassa jopa kasvihuonetta. Katsotaan, kuinka selviää, kasvaako, tuleeko marjoja ja kestääkö talven yli.


Oliivipuu on niin komeasti lehdessä, ettei vietetty talvi kuistilla ollut lainkaan huono. Elinvoimaisia lehtiä koko puu täynnä.


Koristeapiloissa miellyttää tietysti lehtien muoto, mutta myös väritys. Tarjolla on monen monta erilaista sävyä ja, kuten kaikki muutkin, nämä näyttävät kauniilta kuivan meriheinän seassa. Meriheinä on meidän pihassa taas vaihteeksi tämän kesän pop.

Joka päivä kohti uusia kasvikokeiluja ja mullittelua. Kukkivaa kevättä!

- Mikä kasvi on sinun suosikkisi näin keväällä? 

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Leikkimieltä kevätistutuksiin

Aurinko on paistanut tänään luultavasti kuumemmin kuin kertaakaan ennen tänä keväänä. Eikä tuule. Ihan mahtavaa. Sekös houkutti virittelemään kukkaruukkuja ja muita istutuspaikkoja uuteen ilmeeseen. Tänään piti saada vanha puusaavi kuntoon, ainakin istutuksen puolesta.

Kävin ostamassa edulliset kukat, koska ei voi olla varma, viekö öiden kylmyydet vielä nämä istukset ja meneekö homma uusiksi, mutta niin tai näin pakko on saada väriä pihaan.

Minimaailma rakentuu puusaaviin

Olisi luonnikasta aloittaa ihan ensimmäisestä kuvasta, kuinka homma lähti liikkeelle, mutta se kuva ei houkuta ketään, joten otinkin ensimmäiseksi kuvaksi viimeisen otoksen.


Tässä siis yksi kuva siitä, millainen asetelma syntyi isoon puusaaviin.

Talven jäljiltä moni paikka on melkoisen karu. Jäämiä vanhoista kasveista ja kaikki vehreys tipotiessään. Tähän saaviin piti nopeasti saada aikaiseksi jokin väripläjäys, vaikka itse tynnyri onkin vielä tervaamatta (liki jokavuotinen toimenpide, jolla saa tynnyrille lisää vuosia ja säiden kestoa).


Ensitöiksi keräsin oikeat välineet hommaan ja sitten vaan rakentamaan leikkimielistä asetelmaa pala palalta. Kaikki vanhat kukkien jäämät piti poistaa. Keskelle saavia laitoin nipun korkeita oksia. Ja istutuksia sitten vaan.


Uutta multaa ja kanankakkaa. Pelargonit ja samettikukat reunoille.



Olin liottanut jo ennakkoon hajuherneen siemeniä vedessä ja laitoin ne multaan lähelle oksanippua. Jos ja kun siemenet aikaan itävät ja kasvavat ne voivat kasvaa oksiin. Syntyy kiva hajuhernepuu.


Saaviin tuli alue, jonne pääsee erilaiset lelut ja minimaailmaesineet. Alakuvasta voit jo bongata, millaisia pikkujuttuja saaviin pääsi.



Oksanipun oksistoon virittelin narua ja hentoisia pyykkipoikia. Äitini suuresta tavaravarastosta löytyi kasapäin erilaisia barbie nuken vaatteita ja sieltä nappasin muutamia omaa kukka-asetelmaani täydentämään.


Pyykkinarulla roikkuu mm. kesämekko, shortsit...
- Kiitos äiti upeista vaatteista ja pikkuesineistä!


Kaikenlaista pientä suloisessa sekametelissä. Myös punaista sepeliä.



Kieltämättä hauskan näköisiä pikkuvaatteita, kun vielä tuuli hieman pyykkinarua heiluttaa.


Keväiset ja kesäiset kukka-asetelmat saavat uutta pilkettä, kun mukaan sekoitetaan leluja. Jos lelut on jo tarpeeksi leikitty on niille selvästi käyttöä myös uudessa kohteessa. Tämä saa aina ohikulkijat hyvälle tuulelle.



Lisää minimaailmoja mm. täällä

Alapuolella kuvia, millaisia juttuja tuli käyttöön. Nämä on ostettu muutama vuosi sitten Stockmannilta. 






Muista! Hyödynnä leluja omissa istutuksissasi! 

Vai, oletko jo tehnytkin niin. Millainen on sinun toteutuksesi ollut?