keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Pikafiksaus juhannukseksi

Sataa tai paistaa juhannuksena ollaan pihalla. Juhannus on odotettu kesän juhla eikä ulkona vallitsevaa tunnelmaa voita mikään. Ennen h-hetkeä on syytä tarkastaa yksi jos toinen asia kuntoon ja jossei muuta; tehdä pikakunnostukset.

Aurinkotuolit kaipasivat päivitystä

Olen muutama vuosi sitten löytänyt oman suosikkini aurinkotuolien tarjonnasta. Ja mikä mukavinta, ne ovat olleet sieltä edullisimmasta päästä; Kestää hyvin säitä, ei kastu ja saa niin pieneen tilaan, ettei uskoisikaan. Tänä vuonna nämä ihanat ja kutsuvat tuolit ovat näyttäneet pieniä kulumisen merkkejä ja olisi ehkä ollut syytä ostaa uudet. No, samaa mallia ei vielä ole silmiini osunut, joten piti tehdä pikainen tuunaus ja synnyttää jokin uusi, freesattu ilme, jotta tuolit kestäisivät tovin pidempään. On mm. tartuttu vahvoihin lankoihin ja saumattu uudelleen. Parhaimman omaleimaisuuden vivahteen sain aikaan räsymatoista. Pilkahdus mummolaa on taas täällä.

Ostin huhtikuussa Piha & Puutarha -messujen bloggaajien osastoa varten pieniä räsymattoja 2,- / kpl. Ne palvelivat hyvin messutarkoituksissa ja nyt niille tuli hyvää, uutta käyttöä. Ompelin kaksi mattoa yhteen ja näin syntyi yksi pitkä ja kapea matto. Tavallaan tätä voisi hyvällä mielellä kuvata jopa erikoisuudeksi.


Mattorullat ja ompelutarvikkeet esiin varastosta.


Punaisella langalla ompelin kaksi mattoa yhteen.


Maton yläpäähän virittelin samettinauhasta rusetit, joiden avulla matto pysyy tuulessakin paikallaan.


Nyt on värikästä mummolaa tarjolla juhannukseen ja tuolithan ovat kerta kaikkisen hyvässä iskussa käyttöön. Vanha fillaripöytä odottaa juhlaherkkuja. Toivottavasti saamme myös aurinkoa.


Pikafiksaus ei paljoa vaadi. Taas on lupa nautiskella olosta ja kiireettömyydestä. Ja kun oikein tarkkaan katsoo, ei sitä ompelusaumaa juurikaan huomaa. Neljällä eurolla on syntynyt aivan loistava ratkaisu aurinkotuoleihin.

P.S huomasin tässä tätä tekstiä kirjoittaessani, että olen kirjoittanut lyhyen blogihistoriani aikana 400 postausta. Tämä on jo nro 401.

Mukavaa keskikesän juhlaa - juhannus on parasta aikaa!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Synttärikukat muuntuvat korteiksi

Hetki sitten pääsimme isolla porukalla viettämään ihania prinsessasynttäreitä kauniissa kesäisessä puutarhassa. Nämä on juuri niitä muistoja, jotka jäävät elämään ja säilyy mielissä vuosia jälkeenkinpäin. Miten mahtavaa onkaan pitää juhlat ulkona!

Tarjolla oli tuttuun tapaan ihania herkkuja ja tytöille kukkakaulanauhat. Vauhdikkaan menon päätteeksi ei kaikki kaulanauhat pysyneet ehjinä ja rikkoutunut oli tietysti menossa roskiin, kunnes...

Minulta tultiin kysymään;
- "Keksitkö sä näille kukille jotain käyttöä vai laitetaanko roskiin?"

Ei tietenkään roskiin. Näistähän askarrellaan kortteja! Hetkessä käsilaukkuni täyttyi kukista.

DIY-kortit syntyvät käden käänteessä

Jälleen sain olla kiitollinen siitä, etten ihan kaikkea heitä heti pois. Vanhasta lehtipinosta löytyi juuri niitä sopivia kesäkuvallisia numeroita, joita tämä korttiaskartelu tänään kaipasi. Sopivia pahvikortteja on aina laatikossa vino pino, kaiken varalta. Koskaan ei voi tietää, milloin pukkaa askarteluvimma.

Tämän korttiaskartelun alkuun piti vain valkata lehdistä sopivat kuvat, leikata ja liimata ne pahveihin sekä asetella päälle silkkikukkia kerros kerrokselta. Keskelle helmiä ja muutamat tussivedot. Toimii. Korttijemma karttuu näinollen muutamalla kortilla, jos ja kun taas iskee sellainen äkkilähtömeininki jonnekin. Kortteja on taas valmiina.


Onnea prinsessa!
Tässä odotettu makea hetki synttäreiltä ja kuvaan osuneet myös nämä kaulanauhat, joista postauksessa tällä kertaa on kyse.



Ennen lehtien roskiin menoa etsin vanhoista numeroista sopivia kuvia.


Liimasin kuvat A6-kokoisiin pahveihin.


Vinkki! Muistathan, että liima kannattaa vetää pahviin tasaisesti koko kortin alalle. Näin ei jää "liimattomia pussikohtia". Ja jos levität liimaa lehdestä leikattuun kuvaan niin kuva helposti venyy ja liimattaessa se "aaltoilee", eikä lopputulos välttämättä ole siisti. Liima siis mieluummin aina paksummalle pinnalle.


Irrottelin kukkia kaulanauhasta.


Ja liimailin kukkia päällekkäin. Pohjalle vihreitä ja päälle kerroksittain värillisiä, jotta tulee sopivasti runsautta.


Muutama kortti syntyi hetkessä. Joihinkin on laitettu vain koristenauhaa.


Liimasin silkkikukkien keskelle helmen puolikkaita ja piirtelin kukkiin vielä mustalla tussilla heteet ja reunaviivoja, jotta lehdissä olisi enemmän elävyyttä.


Tässäpä näitä nyt odottaa valmiina seuraavia synttäreitä tai muita juttuja, jonne kukkakortti käy. Ainut, mitä kortit ehkä vielä kaipaavat on aforismit tai runonpätkät.

Tarvitset

- vanhoja lehtiä
- pahvisia korttipohjia
- sakset
- liimaa
- helmiä
- tussin
- silkkikukkia

- Teetkö sinä itse onnittelukortit vai ostatko mieluummin valmiina?

torstai 14. kesäkuuta 2018

Kesäteatteri kuuluu jokaiseen kesään

Samppalinnan Kesäteatteri kuuluu jokaiseen kesään. Oikein pohdin, miten voisinkaan jättää yhtään väliin. Kaikki näytelmät ja musikaalit on yksinkertaisesti nähtävä. Ja onhan se välillä mukava jättää piha- ja kotityöt heittäytyen nauttimaan loistavasta kesätarjonnasta.

Samppalinna on yksi Suomen suurimmista kesäteattereista ja tänä kesänä ohjelmistossa on Naimakaupat Vegasissa - Honeymoon in Vegas. Jo nimi lupaa vauhdikkaita käänteitä, joten niitä rakastavat eivät tule pettymään. Torstaina 14.6. kausi alkaa ennakolla. Itse kävin saamassa ensimmäisiä maistiaisia huhtikuussa ja kokonainen läpiveto tuli nähtyä 13. kesäkuuta. 


 
4.4. Samppalinnan kesäteatterin toiminnanjohtaja Heikki Sankari toivottaa lehdistön tervetulleeksi ja kertoo teatterin kuulumisia. Kesällä 2018 Samppalinnan mäellä on luvassa säihkettä, seikkailua, svengaavaa musiikkia ja lukematon määrä korttipakkoja. Kenellä on lopulta voittava käsi, kun panoksena on rakkaus?

Teatterikärpänen puraisee jälleen

Naimakaupat Vegasissa - Honeymoon in Vegas -elokuvaan perustuva musikaali on komedia nuoresta pariskunnasta, joka päättää viiden yhteisen vuoden jälkeen lähteä Las Vegasiin avioitumisaikein. Kaikki ei kuitenkaan lopulta ole niin yksinkertaista ja selkeää. Oman lisänsä tarinaan tuo, kun Kasinon kunkku (Veeti Kallio) iskee silmänsä Betsyyn (morsiamena Reeta Vestman). Lähes huomaamattaan Jack (Antti Lang) huijataan korttipöytään eikä sulhanen pysty mitenkään vastustamaan kiusausta.

Sanomattakin on selvää, että pian Jack on ilman morsianta ja rahaa. Sulhon äitivainaja 
(Satu Paavolakummittelee matkassa mukana ja hämmentää soppaa voimakkaasti. Juonen kulkuun vaikuttaa niinikään vegaslainen Elvis-imitaattori (Marko Maunuksela). Musikaalissa soittaa 8-miehinen orkesteri kapellimestarinaan Jussi Vahvaselkä.

Vauhtia, mahtavaa musaa, verbaalikikkailua, bling blingiä, lyhyitä helmoja, huumoria, peliaddiktiota, juonittelua, hula hulaa, rakkautta, sitoutumiskammoa, tötterötukkia ja yksi kirous...paljon mahtuu tähän tarinaan. 

Näyttelijäsuoritukset ovat huikeita ja roolit haastavat näyttelijöitä monella tapaa. Musikaalissa on huumoria, mutta kätkeytyy tarinaan myös vakavammin otettavaa viestiä. 



Hyvin suunniteltuja yksityiskohtia Samppalinnan kesäteatterin lehdistötilaisuudessa 4. huhtikuuta.


4.4.2018 vas. toiminnanjohtaja Heikki Sankari, Reeta Vestman, Antti Lang ja Marko Maunuksela esittelevät katsojille Vegas-tyylin merkityksen. (Lehdistötilaisuudesta puuttui Veeti Kallio).


- Tunnen olevani ikuinen morsian, koska pääsen taas lavalla naimisiin, Reeta Vestman nauraa.

Valmiin näytelmän aika on nyt

Kun on jo viikkoja odottanut kesää ja teatteria malttamattomana on ihan parasta päästä keskiviikkoiltana istumaan tuttuun pyörivään katsomoon. Mieleen painuu monia loistavia kohtauksia ja hienosti toteutettuja yksityiskohtia. Yleisö elää mukana. Juoni pitää intensiivisesti otteessaan.

Tämä oli kesän ensimmäinen teatteri-ilta, mutta ei viimeinen. Menen katsomaan samaa näytöstä vielä uudelleenkin.

Ja ihan vaan muistin virkistykseksi - Viime vuonna Samppalinnassa pyöri Eloheinäkesä.



Samppalinnan mäki kylpee tässä kuvassa auringossa, vaikka ilta vetikin lopulta hieman viileämmäksi, kuin ollaan viime aikoina totuttu. 


Kesän musikaalissa pelataan korkeilla panoksilla. 


Kunnon pihastelijalle löytyy tontilta muutakin ihasteltavaa; kesäkukkia istutettuna myllynkiveen.


Marko Maunukselalla on näytöksen korkein tötterötukka!


Viime kesänä Marko Maunuksela oli Kangasniemen kesäteatterissa Tapio Rautavaara, tänä vuonna Turun Samppalinnan kesäteatterissa tarjolla on Elviksen saappaat. Tangokuninkaalla on musikaalissa monta roolia. 

- Jokaisen sisällä asuu pieni Elvis. Ennen kesää on vedettävä pakarajumppaa ja harjoiteltava lantion keinutusta, kommentoi Elvis-imitaattori Maunuksela huhtikuisessa lehdistötilaisuudessa.

 Naimakaupat Vegasissa – Honeymoon in Vegas 
Euroopan ensi-ilta Turussa 20.6.2018


Käytäväpaikka.
Turvavyöt kiinnitetty.
Kohta kone lähtee.
Menoliput Vegasiin
...paluusta ei tiedä.

- Joko sinulla on liput Vegasiin?

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Rakastitko joskus riisipaperivalaisimia?

Minä rakastin. Riisipaperivalaisimet olivat halpoja, kevyitä ja näyttäviä. Valaisimet toivat tunnelmallista pehmeää valoa ja pyöreä muoto oli täydellinen. Ne kuuluivat opiskeluaikaisiin asuntoihin ja varmaan lähes kaikilla kavereillakin oli samanlainen. Saattoi jopa olla aivan erityinen yhteenkuuluvuuden tunne, kun kaikilla killui kotonaan tuo tuttu pallo. Näin vuosia myöhemmin huomaan, kuinka sama muoto ja ilme kiinnostaa uudelleen. Nyt se vaan puhuttelee eri tavoin. Ehkä muutosta vanhaan on se, että nyt samaa valaisinta voi tilassa olla useampia, johdot saavat olla vahvoja ja näkyvissä.

Ja sitten. Tulee päivä, jolloin vanha juttu kolahtaa ja käy sydämeen välittömästi. Tulee hassu tunne, miten olisi juuri tällaista hakenut pidemmän aikaa, vaikka muistissa on hyvin nekin ajat, jolloin piti päästä eroon. Ihmismieli on kummallinen.

Niin tai näin...tämä "riisipaperipallo" putkahti kotiin uudelleen. (Tai no...ehkä aika montakin). Nyt sen roolina onkin toimia ulkovalaisimena. Eikä sen materiaali ole kosteudessa hapertuvaa hentoista paperia vaan 100%:sta polyesteriä ja kannake terästä. Aurinkokennovalaisin!

Kaivattua tunnelmavaloa pihaan

Viimeisten vuosien aikana olen suosinut aurinkokennovalaisimia. Niitä on ollut terassin reunoilla, kukkapurkeissa ja kivien seassa. Jotkut ovat toimivia, mutta kaikki ei niinkään. Olen salaa odottanut kuin kuuta nousevaa, näyttävää ja vaikuttavaa aurinkokennovalaisinta, joka hurmaa kaikki. Nyt se on siis löytynyt ja muistuttaa vanhaa rakkautta, riisipaperivalaisinta.

Aurinkokennovalaisimen etu on se, ettei se kaipaa sähkövirtaa ja se on siten helppo sijoittaa minne vain. Sähköttömät kesämökit - täältä tullaan! Valaisin toimii isolla aurinkokennokiekolla, joka muuttaa auringonvalon sähköksi. Tärkeää on siten sijoittaa aurinkokenno saamaan mahdollisimman tehokkaasti auringonsäteet. Meillä palloja roikkuu monessa kohtaa pihaa ja puutarhaa.

Aurinkoinen toukokuu on ollut mitä loistavin startti uutuuden kokeiluun, sillä päivän mittaan kenno ehtii varastoida säteet ja illan hämärtyessä lamput syttyvät yksitellen sijaintinsa mukaan. Keskellä yötä piha on pienoisen pallomeren valtakuntaa, kun kaikki loistaa juhlavasti. On oikeasti hienoa herätä keskellä yötä ja hipsiä puutarhaan, sillä vaikutelma on kuin hyvien juhlien jälkeen. Ketään ei ole enää paikalla, on äärettömän hiljaista, mutta valo vihjaa täällä olleen hienot juhlat. Olen äärimmäisen tyytyväinen tähän aurinkokennovalaisinten uutuuteen. Nyt valo todella tuntuu.


Päivällä valkoiset pallot korostuvat luonnon keskellä puhtaan valkoisen värinsä ja muotonsa saattelemina.


Palloja on siellä täällä taltioimassa päivän valonsäteet itseensä.


Kaikki ei ole pallon mallisia, mukaan mahtuu jotain muutakin yhtä tehokasta.


On tavallaan jännä fiilis, kun vanha "sisävalaisin" heiluu ulkona.


Astetta vielä vanhempaa palloakin löytyy pihasta yhä.


Ja kun se hetki saapuu. Pimeys. Valaisimet muuttuvat hetkessä tilan haltijoiksi. Mitä syvempi hämäryys sitä hehkuvampi loisto.


Tässä valossa on tunnelmallista pulahtaa kylpyyn.

Jos joskus voi jotain suositella lämpimästi, niin tämä pallovalaisin lukeutuu niihin ehdottomasti. Sain kohtalaisen vähillä ylistyspuheilla ja kehuilla työkaverinkin ostamaan ryhmän palloja omalle parvekkeelleen. Nämä on niin cool. In. Mitä kauniita, nopeita ilmauksia nyt keksiikään äkkiä heitellä. Sanoisinko, että ihan paras löytö tälle kesälle. Valoisat kesäyöt ovat täällä. Eikä muuten ole täysin pois pyyhitty sekään ajatus, että se vanha paperiversio vielä putkahtaa jonnekin sisällekin...pallo on muotona yksinkertaisesti kaunis, rauhoittava ja eteenpäin pyrkivä.

- Joko sinä olet hurahtanut aurinkokennovalaisimiin?

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Kun savanni nukahtaa tämän päivän kuumuuteen

Toukokuun pitkä helle on hellinyt mieltä ja sisällä uinuvaa kesäihmisen sielua, mutta mitä siitä onkaan tykännyt piha ja eläimet?

Pitkä kuiva, ja suorastaan täysin sateeton, kausi on ollut pihalla jonkinmoinen koettelemus. Suuri rikkaus lienee tässä kohtaa kaivo. Se pohjaton kaivo, josta riittää juotavaa janoisille. Vaikka väliin on tunkenut pari viileää ja pilvisempää päivää, se ei ole helpottanut kasvien ja eläinten tuskaa kuivuudesta.

Koristeomenapuun alla on multa muuttunut rutikuivaksi. Siellä normaalisti rehottavat mehikasvit ovat yllättävän kitukasvuisia ja vailla kunnon loistoa, joten jotain sopivaa piti keksiä tähän hetkeen.

Savanni tulee puutarhaan

Koristeomenapuun alla rumaksi muuttunut multapinta piti jollainlailla saada uuteen iskuun. Keksin levittää sinne hiekkaa, jotta kuivuus korostuu entisestään (mutta ehkä myös sitoo kosteutta?). Mullasta työntyneet mehikasvit ja muutama hento samettikukan alku saivat nyt extrakuivat ja karut kulissit. Jotta kuumuus ja tunnelma olisi yhä syvemmin aistittavissa asettelin hiekkaan Portsan katumarkkinoilta ostetut isot muovieläimet. En siis ryhdy epätoivoiseen taistoon kuivuutta vastaan vaan stailaan kukkapenkin mieluummin ajan hetkeen sointuvaksi. Nyt on kuiva kesän alku ja leikkien muovieläimet sopivat somisteiksi mitä parhaiten.


Vanha, leikkien kuningas, leijona on nyt savannin kunkku. Täällä ärjyn minä!


Älä siis heitä vanhoja leluja pois, niillä voi hyvinkin olla sopiva koristearvo pihalla!

Eikä leijona yksin jää. Seuraa saa muista eläimistä, joista omistaja on halunnut luopua. Täällä savanni nukahtaa. Ja ihmiset riippukeinussa!


Kuivuus huutaa vettä ja kukoistavia kukkia

Lomalla tulee usein tehtyä heräteostoksia ja niinpä tuli tehtyä nytkin. Pihalla vaivannut kuivuus kaipaa jo yhtä sun toista juttua kosteuden aikaansaantiin ja aivan ihana polkupyöräretken löytö oli kiistatta musta, Eero Aarnion designia oleva Evergreen-kastelukannu.

Aarnio on suunnitellut Plastexille modernin tuotesarjan, joihin tämäkin kannu kuuluu. Kannu on valmistettu Suomessa elintarvikelaatuisesta, kierrätettävästä ja kestävästä materiaalista.

Arkinen puuha, kastelu, saa näinollen pienen ripauksen disainia osakseen. Nyt vaan odotellaan, että kaikki kukat puhkeaisivat täyteen kukoistukseen ja saisimme sen kaivatun loiston, jonka eteen uurastetaan joka päivä, enemmän ja vähemmän.


Eero Aarnion ihana kannu pakattiin matkaan Stockmannilta, mutta mukaan tuli myös jotain jo kukkivaa!

Omaan lukunurkkaan löytyi reissulta myös täydellisen sopiva tyyny. Välillä oikein ihmettelen, kuinka sisustuksen eri osat loksahtavat paikoilleen kuin tilauksesta. Kaikki nurkan tavarat on ostettu eri aikaan ja eri paikoista. Yksi ihastuttavin on Lady bird cherry -taulu, Piia Pieviläisen teos. Ja vaikka kuvan värit eivät ole kuvissa täysin luonnolliset, täytyy sanoa, että luonnossa ne ovat kuin yhtä köyttä.


Lukunurkkus kukoistaa, vaikka ulkona olisi kuinka kuiva kausi.



Uusi kastelukannu piristää kummasti pihahommia. Täytyy vaan todeta, että joskus asiat ovat pienestä kiinni.




Älä unohda eläimiä kuivina päivinä

Sanomattakin on selvää, että kuivuus on näkynyt eläinten käyttäytymisessä. Kaikki etsivät juotavaa ja sitä on koitettu järjestää moneen eri paikkaan. "Savannin" vieressä on iso vesivati, joka ei keiku eikä vaapu, vaikka reunalle istuisi vaappuva harakkaparvi.


Kirkas vesi houkuttaa siivekkäitä ystäviämme.


Toinen iso vati on niinikään kokonaista lintuparvea varten kehitelty baari.


Muovisia, keveitä ja matalareunaisia astioita on kätketty pitkin puutarhaa. Tänne olkoon tervetulleet siilit, oravat ja muut maan tasalla kulkevat eläinystävämme. Baari on auki 24/7.

- Millaisia juomapaikkoja sinä olet eläimille keksinyt?

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Mikä tekee fillarista niin ihmeellisen?

Sunnuntai-iltana on hyvä hetki kelata, millainen oli perjantai;
- Menossa talvilomapäivä ja aurinko paistaa täydeltä terältä. Melkoisen upea lomapäivä siis. Tästä pitää ottaa kaikki irti ja tehoiluhan on helppoa. Aamupaloiksi pestiin painepesurilla miehen kanssa autotallin katto, autokatoksen katto, pihavaraston katto...poimittiin pihasta joka ainut voikukan nuppu, kukka ja siemenhötterö (...tekeeköhän kukaan muu tätä :D). Kasteltiin kaikki kukkaistutukset, uudet puut ja pensaat. Ihan niitä normeja pihastelijoiden tehtäviä, joita pitää tehdä säännöllisen säännöllisesti. Kun työlista loppui olikin aika ottaa pyörät esiin ja nauttia siitä suunnattoman hienosta vapaudentunteesta, jonka fillarointi saa aikaan. Nämä kauniit kesäpäivät on luotu pyöräilyyn.

Fillarointi = parasta vapauden tunnetta

Olen elämässäni pyöräillyt tuhansia kilometrejä, mutta vasta nyt toukokuussa kohdalleni osui ihan uusi juttu pyörään liittyen. Pyöräni oli joutunut takaisinvedonlistalle!

Näinpä lähti sitten minunkin Sladdani takaisin Ikeaan. En jäänyt odottamaan, sattuuko jotain, sillä onhan tässä vuosien varrella myös sattunut. Ja sattunut niin, että tuntui kuukausia jälkeenkin päin.

Oli aika herättää henkiin vanha city-henkinen menopeli. Ja pitihän siihen saada mukaan jokin hyvä peukalonjälki ja tuunata uuteen vetovoimaan. Ylläri ei liene, että vaihtoehdoksi tuli näin kesän alussa "kukitus". Runkoon kieputin nopsaan silkkikukkaköynnöksen. Sehän se on; aidon pihastajan leima aina matkassa. Valmiina uusiin seikkailuihin!

Pyöräily on aina ollut lähellä sydäntä. Sitä vapauden tunnetta on suorastaan vaikea kuvata, jonka pyöräily tarjoaa. Ehkä yksi upein tunne on juurikin se, ettei koskaan tarvitse ajaa jonossa ja seurata samaa ajolinjaa kuin edellä oleva ajaa. Kaikkia liikennesääntöjä noudattaen voi silti sujahdella ohi ja olla vapaa. Tuntea ilma iholla ja pysyä hereillä.


Vanha pyörä, uusi luukki. Kukkia pintaan ja vanhakin näyttää fiinimmältä.


Kuvaan mahtui vaan muutama menopeli, mutta tottahan tuo; En ole likikään ainoa fillaristi tänä päivänä :)

Lounaalle vanhaan pyörätehtaaseen - Bruukkiin

Turkuun on viime aikoina noussut ravintoloita kuin sieniä sateella. Olen kaavaillut, että käyn kesässä läpi niin monta kuin vaan ehdin. Tänään vuorossa oli vajaan vuoden auki ollut Bruukki, joka sijaitsee Tuomaansillan kupeessa, Aurajoen yläjuoksulla, vanhassa pyörätehtaassa.

Facebookista bongasin paikan ja ihastelin kuvia. Ja osuvasti upposi heti mainoslauseet; "Kuusenkerkkä sesonki nyt parhaimmillaan! Saattaa tätäkin herkkua löytyä lautaselta!"...
"Mesiangervoa luvassa villiyrtti-dinnerillä"...
Niin se vaan on, että sisustus ja mainonta käy sydämeen, jos on käydäkseen.


Tätä näkyä ei voi ohittaa. Makee!

Niin kauan kuin muistan olen ihaillut vanhoja kerrostaloja, joissa on katto korkealla ja seinät kaukana. Tässä ravintolatilassa on (lähes) toteutettu minuun yksi monivuotinen unelmani - nostettu fillari korkeuksiin. Itse olen aina haaveillut nostaa vanhan polkupyörän kattoon ja tehdä siitä kattovalaisimen. Koska haaveeni ei ehkä koskaan tule toteutumaan (normi huonekorkeuden vuoksi), olen tehnyt samansuuntaisella idealla seinälampetin. Idea on siis tavallaan saatu toteen.


Tehokas kuva, joka ei jää huomaamatta.

Itse ihastelen aina suuria kuvia seinäpinnoilla, sitä miten ne on tehty ja sitä, miltä lopputulokset näyttävät. Tätä kuvaa jäin katsomaan pidempään ja nyt selvisi sen tekotapakin. Jos olet kiinnostunut, kurkkaat tämän linkin.

Kotona on viriämässä uusia ideoita, joissa isoja seinäkuvia pitäisi tehdä juniorin ajomieltymyksistä. Kuvamateriaalia on yllin kyllin, mutta tekniikka, kuvakoko ja haluttu lopputulos hakee vielä paikkaansa, sillä ajatuksissa ei ole ihan perusratkaisu. Uusien materiaalien kalastelu tuottanee ratkaisun vielä tänä vuonna.


Ravintolan kohdalla kiinnostaa tietysti, millainen on ruoka. No, tässä ne on - meitsin lounaslautaset Bruukissa.


Lisää upeita seinäpintoja.


Eka kerta, kun tuli ostettua luomu-kolaa.


Bruukin ikkunat ovat Aurajoellepäin. Puut ovat täydessä lehdessä, joten niiden välistä ei juuri jokea kesäaikaan näe, mutta tieto riittää. Jos nyt heittäisin kiven, kuuluisi pian "molskis!".

Tämä ravintola on lähellä kaupungin keskustaa, mutta tänne kätkeytyy silti oma rauhallinen maailma.


Bruukin edustalla on ulkoterassi, jonne seurueemme siirtyi nauttimaan jälkiruuat.

Fillarit kohti Ruissaloa

Kilometrit taittuu kuin huomaamatta ja seuraavassa hetkessä oltiinkin jo Ruissalon saarella. Turun saarien välillä on mutkatonta liikkua vesibusseilla. Päivittäinen vesibussiliikenne alkoi 21. toukokuuta ja jatkuu 2. syyskuuta asti. Ja mikä parasta; kyytiin saa myös polkupyörän. Tämä on hieno kokemus paikkakuntalaisille, mutta takuuvarmasti niille, jotka tulevat kaupunkiin jostain sisämaasta.


- Vesibussi Ruissalon telakan laiturissa.

Ruissalon telakka on nähtävyys sellaisenaan, mutta myös elämää kuhiseva kehittyvä keskus. Täällä on helppo viihtyä. Muutama vuosi sitten täällä jopa tanssittiin. Se, joka diggailee merellisyyttä, voi täältä bongailla paljon kivoja juttuja sisustukseen tai pihan koristeluun.

Askeleet vievät Sergio's al Mare -pizzeriaan


Pyörät parkkiin ja suunta telakan Sergio's al Mare -pizzeriaan.


Telakalle on tehty oma nimikko-olut - tarjolla suuria juomia, pieniä määriä.


Kun oikein tähyää kauas, erottuu maisemasta Turun linna.

Täällä pizzerian terassilla voi nauttia kesästä täysin siemauksin. Täytyy vaan muistaa, ettei kaivele liikaa taskujaan, jos esim. fillarin avain tipahtaa laiturille, siitä se jatkaa matkaansa hetkessä merenpohjaan :D

Avelia on sisustajan unelma 


Telakan alueella sijaitsevan sisustusliike Avelian portaikosta voi myös ihailla telakkanäkymää ja merta. Tästä myymälästä löytyy paljon sisustuksen herkkuja.


Elämäni suurimmat hakaneulat löytyivät nyt Avelian ostoskassista.

Telakan uusi, upea Lindblom-sali on auennut!


Lindblom-sali ulkoa.

Telakalla sijaitsee upea Lindblom-sali, joka avasi ovensa 1.6.2018. Rakennus on samaan aikaan sekä moderni että vanhaan Ruissalo-henkeen sointuva. Se istuu maisemaan kuin olisi aina juuri sellaisena siellä ollut. Suuri ja muuntuva tila mahdollistaa tilaisuudet yli 800 hengelle.


Lindblom-sali sisältä. Kaunis, avara ja merellinen.


Salin ikkunat avaavat kauniin maiseman Ruissaloon. Tässä suunta Kansanpuistoon. Kaikille tanssia rakastaville tiedoksi; Ruissalon Kansanpuiston Tanssipaviljongissa alkaa kesätanssit 1. heinäkuuta!


- Tyylikästä! 
Oli hienoa päästä tutustumaan saliin heti ensimmäisenä päivänä.


Kotona päästiin istutuspuuhiin


Yksinkertaisesti kukkaruukkukin voi olla yksilö.

Mari Håkansin upeasta sisustusliikkeestä, Aveliasta löytyi ihanan rosoinen ruukku alusineen piilealle. Tämä on kaunein aikoihin löytämäni ruukku ja kuinka hyvin se sopikaan juuri tälle kasville. Hienoa, että ruukuissakin on tarjolla "yksilöitä", joissa jokainen on himpan erilainen.

Kyllä päivä pyöräillen on vaan taas ollut niin mahtava.

- Koska sinä olet viimeksi viettänyt päivän pyöräillen?