sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Nyt auttaa jäiset puukengät...vai auttaako?

Tänään on ollut suorastaan painostavan kuuma ja tukahduttavaa tehdä töitä sisällä, joten nyt oli juuri oikea hetki keksiä, miten saisi ainakin ajatukset hieman viileämmiksi.

Tein astetta houkuttelevampia jääpaloja ja otin käyttöön kauniin lasin, jotta mielessä pysyy paremmin tuo tuttu lause: "Muista juoda!"


Viilennysyritys hellepäivään.

Alkuun on kiva laittaa kuva valmiista taukojuomasta. Mikä voisikaan viilentää ajatuksia paremmin kuin lukea joululehtiä ja siemailla seljankukkalimpparia puukenkäkukkajääpaloilla (...onko tuollaista sanaa?).

Kukkivat puukenkäjääpalat 

Oli aika kaivella varastosta vihdoin käyttöön syksystä asti säästämäni vanha suklaarasia. Töihin matkatuliaisena Hollannista saatu suklaapakkaus odotti juuri tätä hellepäivää, sillä olin jo aikoja sitten keksinyt, miten rasian aion käyttää. Töissä naposteltiin porukalla suklaat, mutta rasialle oli heti jatkokäyttö mielessä.


Alkajaisiksi pesin suklaarasian puhtaaksi vanhoista suklaahipuista.



Marketista olin ostanut valmiiksi odottamaan, juuri tätä hetkeä varten, rasiallisen syötäviä orvokkeja.


Orvokit olisivat saaneet olla ihan pikkuriikkisiä, mutta kai se näilläkin idea jotenkin onnistuu.



Asettelin kukat suklaarasiaan.


...ja vettä päälle. Sitten pakastimeen.


Jääpalat ovat valmiita käyttöön.



Juomat lasiin ja jääpalat mukaan. On niin kuuma, että puukengät alkavat heti sulaa...


Hetken on viileää juomaa. Ulkona kaikki maistuu niin paljon paremmalta.
- Taitu samalla tukala helle siedettäväksi.


Yli 30 asteen lämpötilat ovat jatkumassa lähipäivinä, joten ehkä luen yhä enemmän talvisia juttuja ja teen hauskoja jääpaloja :)

Pientä blingiä työnteon lomaan. Ja koska päivä on taittunut iltaan on aika mennä kastelemaan rutikuivia kasveja ulos. Kerkesin juuri eilen istuttaa uuden puun, koristepensaan ja viinimarjapensaan, joten nythän pääsenkin ahkerasti tsekkaamaan, vieläkö kaivossa vettä riittää.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Kesävinkkejä! Tallipiha lumosi minut täysin

Kärpäsenä katossa vai perhosena pihassa?

Vaikka joskus onkin kiva kurkkia aitojen yli ja katsella, miltä toisten pihoissa näyttää, on silti mielekkäämpää olla ihan reilusti aidan parhaalla puolella, "perhosena sisäpihassa". Eikä missä tahansa pihassa. Tänään tutustumiseni kohteena on ollut Tallipiha. Tampereen entisellä Finlaysonin tehdasalueella sijaitseva tunnelmallinen ja kaunis puutalomiljöö, joka on rakennettu jo 1800-luvulla. Paikka ei ole minulle entuudestaan tuttu, joten laitan puhelimesta reittihaun päälle ja lähden kävelemään kohti Kuninkaankatua.

Tallipihan alue edustaa hyvin aikaansa ja nyt siellä elää sekä historia että nykypäivä sulassa sovussa. Hienoa, miten lähellä kaupungin ydintä on tällainen wanhan ajan helmi. Finlaysonin puuvillatehtaan patruunan Wilhelm von Nottbeckin asuinpalatsin yhteyteen kuulunut tallipiha on entinen ratsuhevosten ja vaunujen toimipaikaksi rakennettu alue. Siellä oli aikanaan palvelusväen asuntoja. Koska olen erityisen tykästynyt kaikkeen vanhaan, näkisin mieluusti paikan kotitaloina edelleen, mutta näin on vallan hyvä. Sillä nyt pääsen minäkin kulkemaan reilusti pihoilla ja kurkkimaan taloihin sisään. Ihan luvan kanssa.

Seison alueen portilla ja unelmoin; "Voi, kunpa voisin sulkea silmäni ja siirtyä ajassa taaksepäin, haluaisin niin päästä pikaiselle aikamatkalle näihin menneisiin vuosikymmeniin!" Ja, mikä vielä lisää mielenkiintoisuutta; Tallipihan taloissa on asuttu vielä 1960-luvulla. Ainutlaatuinen kohde on kuitenkin kunnostettu vasta 1990-luvulla matkailukohteeksi. Päättymätön tarina jatkaa satua eteenpäin.

Lisää historiaa näet täältä.

Kurkkaa Tallipihasta Virtualtampere-kuvaa tästä.

Tallipihasta tuli suosikkini heti ensivisiitillä

Olen jo parina jouluna suunnitellut visiittiä talviseen Tallipihaan, mutta vasta tämä kesä sai minut todella lähtemään matkaan. Ilma oli sateisen aurinkoinen, mutta reissumieltä se ei mitenkään haitannut. Ilma oli kivan raikas ja koska paikalla sattui olemaan vain muutamia ihmisiä, pystyin keskittymään täysillä pihapiiriin, rakennuksiin ja yleiseen tunnelmaan.

Minulla ei ollut mitään kiirettä, kun viimeinkin olen tänne päässyt. Katselen ja ihastelen, sillä vanhat puutalot saavat sydämen läikehtimään. Toinen toistaan sievempiä pikkutaloja, mukaan mahtuu myös selkeitä vaikutteita ulkomailtakin. Pienet polut, kasvit, eläimet, värit ja miljöö saavat minut täysin unohtamaan tämän hetken. Kuinka hienoa on saavuttaa se kiireetön hetki, jossa kello ei merkitse mitään.

Luonnollisesti otin reissusta muutamia kuvia ja tässä omia suosikkihetkiäni, kiinnostuksen kohteita ja kiehtovia kuvakulmia. On aina erilaista katsoa paikkaa kuvasta kuin oikeasti seistä keskipisteessä, mutta toivottavasti kuvista välittyy se hieno fiilis, jonka sillä hetkellä rauhallinen Tallipiha kävijälle loi.


Nooran putiikista matkaani leijaili näyttävä kaulakoru - suuri, puinen ritariperhonen.


Tallipihan kartalta on helppo löytää etsimänsä ensivisiitilläkin.


Kauniit pienet kujat ja sopivasti keikuttavat kivipolut.


Tervetuloa sisään! Ja näistä ovistahan on suorastaan kutsuvaa käydä peremmälle.


Lähdin kylästelemään Tallipihaan ihan yksin, mutta yllättävää oli, että paikan päälläkin olin lähes yksin. Osuin sopivasti ajankohtaan, jolloin ei muuta väkeä juuri ollut paikalla. Sepä taisi olla vaan hyvä, että kaikki huomio sai kiinnittyä ympäristöön.


Nuolen suuntaan perhoskaupoille.


Avoimet ovet kutsuvat sisään. Samassa mieleen pyrkii ajatus, millaistakohan täällä on ollut asua aikanaan?


Suloinen kaivo kanojen aitauksen vierellä.


Tallipihassa on 1800-luvulla ollut suuri kanala. Kanoja pihasta löytyy edelleen ja kuinka ihanat nimet niillä onkaan.


Suklaapuoti on jo nimensäkin puolesta makea.


Tuliaisia kotimatkalle - Tampere-kahvia, kovaa salmiakkia, pehmeää toffeeta ja ruusun lehdin koristeltua tummaa suklaata. Toisinaan on niin vaikea sanoa "ei".


Ihanat pikkuruiset kuistit kuiskivat viestejä menneisyydestä ja sen mitä eivät kuiskaa, keksin itse.


 Helppo valinta, niin helppo. Perhonen on aina perhonen.


Vanhalla ruutuikkunalla roikkuu moderni lasipallo. Ilmakasvin koti on täällä.


Istun kahvilan tuoliin ja nuuhkin sateen raikastamaa ilmaa.


Jäätelö houkuttaisi, mutta kioski on kiinni juuri nyt.


Kaupunkikortit ja -julisteet ovat niin IN. Mukaan lähti Tampere ja Turku.


Ihastuttavia soittorasioita.


Pienessä talon kamarissa on paljon kaunista kesämatkailijan mieleen.



Ehkä seuraavan kerran saavun paikalle niin, että tämäkin kahvila on täynnä väkeä.


Avoimet ovat kertovat, että paikalla on joku.


Hei, kuka siellä hiippailee?

Kiitos Tallipiha!

Tämä oli oikein mukava päivä ja rauhallinen hetki tutustua miljööseen. Almanakkaan on marraskuulle lisätty merkintä: MUISTA TALLIPIHAN JOULU!"

Tosi juttu: Olen jo nyt heinäkuussa ostanut Lohjalta ensimmäiset joulukoristeeni. Ne olivat kirkkaita lasisia joululintuja, jotka ajattelin laittaa roikkumaan "joulukräkiini". Millainen se on tänä vuonna? Se selviää muutamien kuukausien päästä. Linnut odottavat jo pesäpuutaan. 

P.S ja sinullekin tiedoksi Tallipihan joulun tarkka ajankohta on 24.11.-23.12.2018

- Tule joulu tunnelmallinen! -

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Kesävinkkejä! Syömässä kissojen kanssa

Usein kuulee rinnastuksia; "Oletko sinä kissa- vai koiraihmisiä?"
Mietin vastausta, miten se oikein määrittyy. Miksi kissa ja koira asetellaan helposti eri puolille?

Omassa elämässäni minulla on ollut lukuisia lemmikkejä. Mutta - ihka ensimmäinen niistä oli kissa. Harmaa. Oman pentueensa "ruma ankanpoikanen". Vanhempien perhetuttavan kaunis valkoinen kissa sai monta pentua, jotka lähes kaikki olivat emonsa kaltaisia, paitsi yksi. Se oli ruman harmaa. Sain valita, mistä kissasta tulee meille uusi perheenjäsen ja sehän oli ennalta arvattavissa. Valitsin juurikin sen erilaisen. Murusta tuli nimestä mukainen.

Myöhemmin lapsuuskodissa perheeseen tuli koira ja aikanaan yksi hänen pennuistaan jäi meille, kun muut matkasivat uusiin koteihinsa. Kasvatimme penturumban ohessa samalla myös yhden suloisen welshin corgi -rotuisen pennun, jonka emo kuoli keisarileikkaukseen. Otto-poika oli pentueessa kuin olisi syntynyt siihen.

Näin aikuisiällä on perheessämme niinikään koira. Suunnitelmissa toinen. Mutta ajatuksissa myös jospa uusi lemmikki olisikin kissa!

Ihan parasta tällaisiin arvuuttelutilanteisiin on lähteä tekemään tuttavuutta eläinten kanssa. Oppia eläimiltä ja makustella yhteiseloa.

Kissojen luona kuohuviinillä ja Purnauskis-platella

Olin kuullut Tampereella sijaitsevasta kissakahvila Purnauskiksesta. Se kuulosti pitkään niin kiehtovalta, että halusin sinne ehdottomasti. Kun vihdoin päätimme perheen kesken lähteä tutustumaan paikkaan, en ensihätiin edes tajunnut tehdä pöytävarausta. Eihän sinne nyt noin vain mennä. Mutta, tällä kertaa mentiin. Sattui onneksi olemaan vapaata. Sisäänpääsymaksu on 5 euroa per nenä.

Tampereen Aaltosenkadulla sijaitseva Purnauskis on kissojen koti, jonne ihmiset tulevat vieraiksi kissojen ehdoilla. Kissat ovat saapuneet kahvilaan eri teitä, monia värikkäitä taustoja omaten. Täällä kahvilassa niille tarjotaan turvallinen ja onnellinen elämä.

Koska kahvila on suosittu tarkoittaa se samalla, että ihmisvilinää ja asiakasvirtaa riittää. Tästä syystä pitääkin käyttäytyä rauhallisesti, ettei kissoilla mene kupit nuirin. Kissat saattavatkin välillä ottaa pientä etäisyyttä ja pompata loikoilemaan jonnekin suojaisaan paikkaan, korkealle ja piiloon, jonne ei ihmiset ylety. Vierailu etenee kissojen ehdoilla.

Tämän hetken kissakahvilan asukkeja on esitelty kahvilan sivuilla. Mutta myös näyttävin tauluin kahvilan seinällä.


Tähän näkyyn on helppo tykästyä. Seinällä on asukkaiden kuvataulut, korkeuksissa "päikkärihyllyt" ja miten ihanat nojatuolit! Nämä rokokoo-linjaiset tuolit ovat hiljalleen kärkkymässä tilaa oman kodin sisustukseen.


Lumi ei välttämättä kaivannut ylimääräisiä käsiä kutittelemaan, mutta ruokapöytien jemmakipoissa olleet pienet makupalat kelpasivat kyllä.


Kahvilassa on myynnissä myös erilaista kissatavaraa.


Väsynyttä porukkaa.


Paikka pursuilee pieniä ja suuria yksityiskohtia kissoista.


Ja täälläkin - nukutaan!


Ruokalistalta uusia makuja

Alkuun pöytään tarjoillaan kahvikupissa popcornia ja herneitä. Hauska näky.


Pääruuaksi valitsin Purnauskis-platen, jossa on naposteluhengessä kaikenlaista mielenkiintoista ja jännästi maustettua.



Siinä ruokailun lomassa alkoi porukat heräillä katonrajapäikkäreiltä ja olivat valmiina leikkiin.


...ja hetkessä simahdettiin taas jalkalistaa vasten...


Sun kengät vai mun kengät? 

Tässä kahvilassa ei kuljeta kengät jalassa vaan ne jätetään ulko-oven läheisyyteen saavuttaessa. Niin ja sisäänkin tullaan koputtamalla. Henkilökunta tulee avaamaan oven ja päästää sisään.


Kenkiä moneen lähtöön. Nämäkin on nyt niin kahvilan henkiset, että kuinka voikin.


...ja kissatavaraa voi ihailla siellä täällä.


Ihanat silmät, miten lempeä katse.


Kuvan harmaa kissa oli huomattavasti pulleampi kuin kuva antaa käsittää.


Tämä kissa muistuttaa erehdyttävästi sitä lapsuuden kissaemoa, jonka harmaa pentu muutti meille.

Olemme syöneet, juoneet ja tehneet tuttavuutta kissojen kanssa. Emme ehkä vieläkään saaneet varmuutta ajatukseen, tulisiko meille toinen koira vai olisiko kissakaverille tilaa. Joka tapauksessa tämä on ollut kokemisen arvoinen reissu. Hieno liikeidea, joka miellyttää varmasti niin asiakkaita kuin asukkeja. Tämä on samalla aivan loistava paikka tuoda kissoista pitävä kaveri kahville. Harmi, että meidän poppoolle kahvilareissu on pitkähkö. Uskoisin muutoin viihtyväni täällä useamminkin.

Kello kiirii eteenpäin ja on aika suunnata kotimatkalle. Kuinkas muuten - hiekkalaatikon kautta :D



Tämä on kissamaisin vessa, jossa olen koskaan ollut.


Tällä kertaa on saatu aistia kissamaailman mystisyys joka iikka. Perheen juniori oli aivan haltioissaan kyseisestä paikasta, ei tiennyt moista olevankaan. Suomen ensimmäinen kissakahvila on siis ilahduttanut meidät monella tapaa. Tämä oli meidän perheen mieluisa omakohtainen kokemus. Ensimmäinen, mutta ei varmasti viimeinen.

- Oodi kissoille!

Kissat viettävät kahvilassa aikaansa yötä päivää. Miten se sitten on mahdollista? Voit lukea vastauksen Aamulehdestä (12.11.2017), sillä löysin sopivan juttulinkin, joka avaa toimintaa omalla kivalla tavallaan. Kurkkaa se tästä.

Tervemenoa Purnauskikseen! 

- Oletko jo vieraillut Purnauskiksessa tai jossain muualla kissakahvilassa?