maanantai 27. elokuuta 2018

Betoninallejengi valtasi pihan!

Viime aikoina betoni on valahtanut saappaisiin, sitä on levitetty raparperinlehdille ja siinä on kastettu mummon virttyneet ja parhaat päivänsä nähneet pitsiliinat. Monen monta ideaa, kuinka rouhea betoni muovaa esineille uuden ilmeen ja käyttötarkoituksen. 

Tällä kertaa oman testin kohteeksi pääsivät vanhat pehmolelut. Millainen lopputulos syntyy, kun pehmot upotetaan kuivabetoniin ja sivellään saneerauslaastilla?


Betonijengi koolla pihassa.

Leikkisää ilmettä pihaan ja puutarhaan

Autotallin kätköissä oli vanhoja pussinpohjia betonia ja saneerauslaastia, joita oli siirrelty paikasta toiseen ja ne alkoivat olla vähän tiellä. Päätin ottaa kaikki jämät käyttöön ja sekoitella niitä sopivasti. Uskoin niistä syntyvän sopivan lopputuloksen.

Betonin harmaan väri, selkeä linja ja pikkuripsaus japanilaisuutta on alkanut viehättää silmää, joten oli aika taas kokeilla, miten betoni muovautuu käsissä. Se on sellaista persoonallista ja uniikkia hommaa, jossa kaikista töistä tulee omannäköisiä. Aloittaessa ei voi olla varma, millainen lopputulos syntyy.

Koska betonitöiden tekeminen on melkoisen sotkuista hommaa on sitä hyvä toteuttaa ulkona. Pystytin oman betonipiknikin katoksen alle, suojaan sateelta ja auringolta.

En lähtenyt etsimään sen enempää mitään vinkkejä vaan huiskin menemään silkalla mutu-fiiliksellä.


Tässä muutama vanha nalle, jotka valikoituivat betonitöihin; pientä ja keskikokoista porukkaa.


Vanhat pussinpohjat tulee vihdoin käyttöön.

Näin betonityö etenee

1. Sekoita massa pussin kyljessä olevan ohjeen mukaan - huolellisesti joko kepillä tai kuten me teimme, porakoneeseen liitettävää betonivispilää apuna käyttäen. Seos pitää olla notkeaa ja sitä pitää olla riittävän paljon, jotta esine on helppo kastaa läpikotaisin.


2. Valitse töihin käytettävät nallet.


3. Upota nallet betonikiisseliin.


3. Nosta työt kuivumaan haluttuun asentoon.
(Minullakin oli käytössä yksi pupu, jonka korvat piti saada pystyyn, jotta ilmettä tulisi enemmän.)


4. Anna töiden kuivua rauhassa.




5. Toista käsittely tarpeen mukaan.
(Minä päädyin valelemaan pehmolelujen pintaan vielä kerroksen saneerauslaastia, koska toiveena oli erityisen kestävä lopputulos, sillä pehmojengi jää kuukausiksi ulos säiden armoille. Aika näyttää, oliko vaiheet oikeita ja kestävyys toivotunlainen.)


Sain työtä seuranneilta ehdotuksia, miten työstää kuivuneita nalleja;
- piirrä niille silmät
- maalaa ne

...mutta halusin jättää ne juuri sellaisiksi karheiksi ja käsittelemättömiksi. Ainoa, minkä halusin valmiiseen työhön liittää oli silkkiset rusetit kaulaan. Ne oli joten se bling! jota kaipasin.

Ilman suurempia suunnitelmia näistä tuli ihan itselle kelpot lopputulokset. Ja kyllä ne muullekin perheelle kelpasivat!


Jokainen "betonijengiläinen" sai eri värisen rusetin.


Pikkunallesta tuli hieman tönkkö, mutta ei haittaa.


Pupusta tuli mun oma suosikkini. Eikä vähiten siksi, että sain korvat todella jäämään pystyiksi tavalla, joka tuo ilmettä. Kädet yrittivät väkisin luiskahtaa kiinni kylkiin, joten jouduin kasteluvaiheessa irrottamaan ne asettelemalla pienet kannatuskivet kainaloihin. 

Koska joka vuosi teen uusia somisteita pihaan kausiluonteisesti voin taas todeta; syksy on aloitettu! 

Meidän pihan syksy ja joulu -teema tulee olemaan satumaa, jossa fantasia ja eläinhahmot saavat tilaa. Pian alkaa olla käsillä aika, jolloin kumoillaan kesäkukkaruukut, joten olen jo varmistanut, että ulos jää jotain uutta mukavaa. Päivät viilenee, mutta ideat sinkoilevat ja valmistuvat kaiken aikaa. Betonijengi on valmiina syksyyn!

Oletko sinä tehnyt betonitöitä ulos? 
Mikä on paras vinkkisi betonitöihin?

torstai 23. elokuuta 2018

Helppo DIY-lahja

Joskus vanhat tekniikat ovat kuin uusia, kun ideoita vaan soveltaa tarpeen mukaan. Tätä saippuaideaa on toteutettu monella tapaa ja pitihän minunkin siitä oma versio päästä tekemään, kun hokasin, miten osuvaa kuvasaldoa jäi kesältä muistikortille. Kerron nyt lyhyesti, kuinka oma työni eteni ja huomaat, että tällä saa aikaiseksi varsin personoituja lahjoja. Kiinnostuitko? Kurkkaa loppuun asti!

Tarinan alkuun taas kuva valmiista toteutuksesta, jotta ensimmäinen kuva olisi mahdollisimman houkuttava.


Vaikka en kovin tarkkaan lopputulosta suunnitellut, olen siihen kuitenkin täysin tyytyväinen.

Tarvitset:

- Saippuapullot 
- Sisälle laitettavat kuvat
- Sakset
- Laminointikoneen / laminointikalvoja
- Koristeita, jotka kestävät kosteutta

- Ostin omaan ideaani kaksi saippuapulloa, joissa saippuaneste oli sinistä, sillä sen oli tarkoitus kuvata vettä.
- Leikkasin valitsemani kuvat niin, että ympärille jäi kevyet reunat, jottei kuvista tulisi liian nyrsittyjä.

Näin syntyy edullisia lahjoja isovanhemmille tai vaikka päiväkodin tädeille


Tässä valitut uimahyppykuvat leikattuina - huomaa pienet reunat, jotka on jätetty tarkoituksella.


Varaston uumenista löytyi pussillinen erilaisia kynttilämansetteja. Yksi sitä, toinen tätä. Niistä ei juuri ollut muuhun kuin askarteluun ja erityisen sopivia osia käyttöön juuri nyt. Nyppisin niitä erilleen ja leikkasin pienempiin osiin.


Ujuttelin kynttilämansettien osia saippuapulloon sisään. Lehdet laskeutuivat hiljalleen pohjan suuntaan, mutta ns. viinirypäleet jäivät kellumaan pintaan. Tässä kohtaa saippuaneste näytti omaan silmään jokseenkin "merelliseltä" - Viinirypäleet muistuttivat hieman rakkolevää ja lehdetkin jotain merilevää.



Valittu kuva laminoitiin ja leikattiin reiluilla saumoilla irti arkista. Laminoimalla kuvasta tulee kosteutta kestävä.


Sitten vaan laminoidut kuvat ujutettiin saippuapulloon ja niin, että vihreät lehdet jää selän taakse, jotta kolmiulottein vaikutelma voimistuu. Kesäkuvan asento on hyvinkin samaa liikerataa, kuin veden alainenliikehdintä voisi olla.

Saippuapullosta on vedetty irti tarrat, joita oli molemmin puolin. Tarran jättämä tahmaisuus lähti oliiviiöljyä pintaan pyörittelemällä ja lopuksi tiskiaineella pesten.


Tältä näytti se kesällä räpsätty alkuperäinen kuva, josta idea liikkeelle lähti. Tässä hypätään kesähelteillä veteen ja asento ilmassa oli mitä parhain saippuapulloideaan.

Mitäs sanot, tuliko hyvä?
Aiotko tehdä oman version?

Ajattelin antaa näitä lahjoiksi ja erityisen sopivia ne ovat mm. isovanhemmille. Samalla tekniikalla syntyy kiva joulumuistamiset vaikka päiväkodin tädeille. Yhdelle pullolle ei tule paljon hintaa, (riippuu saippuasta), mutta sitäkin enemmän henkilökohtaista ajatusta antajasta saajalle.

P.S Tästähän voisi tehdä vaikka vaalenpunaiseen nesteeseen tytön, jonka kädessä on kukkakimppu ja nesteessä kelluisi erilaisia kukkia. Tai joku vihreä neste, josta saisi satumetsän...vain mielikuvitus on rajana.

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Muutama poiminta kesälomalta - miksi juuri nämä olivat niin ihanat löydöt!

Kesäloma kuljettaa usein paikasta toiseen, tuo eteen kiinnostavia paikkoja ja ohittamattomia löytöjä. Vaikka kuinka yrittäisi sulkea silmänsä kaikilta ihanuuksilta, se ei vaan onnistu. Useinmiten jotain tarttuu matkaan. Kesältä jäi paljon kivoja juttuja, joista poimin tähän muutaman, sillä muutamista muista tullee omia postauksia myöhemmin.

Kaunistakin kauniimpi kirjatuki 

Olen usein todennut, etten tarvitse kirjatukia, mutta varmasti lähes yhtä usein kuitenkin myös ihaillut niitä. Omasta kodista ei näitä ole ennen löytynyt, mutta tämä kesä toi kirjoituspöydälle ensimmäisen. Samalla tein muutenkin ensituttavuutta Punaisen Ristin kierrätystavaratalon kanssa Porissa. 

Punaisen Ristin Kontti tarjoaa mahdollisuuden mukaville ja spessuille löydöille - heiltä voi ostaa lahjoituksena saatua tavaraa ja samalla tukea Punaisen Ristin avustustyötä. Eikä muuten meinaa millään uskoa, miten paljon ihmisillä oikeasti on tarpeetonta ja/tai ei mieluisaa tavaraa. Mutta onneksi esineet kiertää.

Oma löytöni oli varsin pieni - kirjatuki, mutta heti silmiin osuva aarre. Se edustaa tavallaan sopivaa annosta blingiä (lue: ainakin jollain on kauniisti lakatut kynnet, sillä omista ei juurikaan voi puhua pihahommien jälkeen). Ja Porissa kun oltiin mm. Porin asuntomessuilla Villa Karhu oli kokonaan sisustettu Kontti-kierrätystavaratalojen tuotteilla. (Jos kiinnostaa, kurkkaa aiheesta kiva artikkeli, joka löytyi Seura-lehden sivuilta).

- Millaisia kierrätystavaroita sinulla on sisustuksessa?


Ihana kirjatuki tuo jotenkin mieleen 1930-luvun. Sen värisävyt ja korut henkivät suloisesti vanhaa. En halua rikkoa mielikuvaa ja kuulla, että tämä onkin uusi. Tai ehkä sittenkin haluan, tiedätkö sinä jotain tästä kirjantuesta?


1970-luvun tunnelmaa pilkkahintaan

Mielessä vilkkuu sellainen 1970-lukulainen vihreän ja oranssin hauska värileikki. Kuinka monella vielä nykyisin on oranssit tai vahvan vihreät keittiökaappien ovet? Tai vihreä ruokapöytä tuoleineen? Vanhojen esineiden ja huonekalujen suosio vaihtelee, milloin mikäkin vanha nousee arvoon arvaamattomaan ja useat lähtevät niitä kirppareilta tms. paikoista etsimään.

Omissa mielikuvissa mm. sammaleenvihreä on väri, joka liittyy juuri 70-lukuun. Silloin useista kodeista löytyi luultavasti vihreä kahviakalusto, josta nautittiin kahvit. (Ja varmasti paljon muutakin samaa sävyä). Kiersin tässä päivänä eräänä Ekotorilla ja löysin kahvikaluston, joka tuntui juuri tuolta kuvauksen 70-lukulaiselta. Sen olisi voinut jättää ottamatta, mutta koska vihreä on yksi lempiväreistäni, ei tarvinnut ja hintakin olematon.

Minulle kierrätys on yhdenlainen elämäntapa, jota noudatetaan perheessä tavalla ja toisella. Tässä hetkessä kohteena oli ihanat kahvikupit (8 kpl), jotka muuttivat uuteen kotiin hintaan 1,50. Aika symppis, vaikka huomaan kahvittelun nykyisin olevan helposti mukihommia.


Eikö tämä ole selvästi 70-lukulainen?


Häivähdys mustaa kattaukseen

Tänä kesänä ihastuin päätäpahkaa mustiin ruokailuvälineisiin. Ne tuovat jotain kivaa uutta ilmettä kattauksiin ja kiiltävät upouusina kuin peilit. Odotan niin joulua ja muita juhlanpaikkoja, jolloin voin toteuttaa uusia kattausideoita, joissa lähes pääosassa ovat sitten tietysti nämä mustat ruokailuvälineet.

Haarukka ja veitsi makoilevat sujuvasti viinipullonkorkkien päällä (Porin asuntomessuilla oli käytössä samppanjapullon korkit). Tässä kuvassa ollaan kovin arkisesti, mutta kyllä se juhlakin sieltä tulee.


Kattauksessa mustia ruokailuvälineitä ja viinipullon korkkeja.


Rokokoota ja kukkia

Olin jo pitkään ihastellut rokokoo-tyylisiä tuoleja ja etsinytkin kotiimme sopivaa.
Se ei ole ollut ihan helppoa, sillä tietty runko piti ehdottomasti olla, mutta kangas mietitytti, mistä löytyisi paras. Vierailu tamperelaisessa Kissakahvila Purnauskiksessa sai tuolikaipuun kasvamaan entisestään.

Lopulta kukkarakkautta potevan ihmisen eteen osui kesällä sattumalta juuri sopiva yksilö Helsingin Reimarlasta. Ostin tuolin rouvalta, jonka mies oli kuollut jokin aika sitten ja edessä oli muutto kaupungin keskustaan pienempään asuntoon. Uuteen kotiin ei kaikki mahtunut ja haikein mielin jostain oli luovuttava. Porukassa keskusteltiin tuolin historiasta. Tuolin, joka oli alkuperältään myyjän tädin ja luultavasti jostain 30-40-luvulta, mutta uudelleen verhoiltu. Kuulin paljon mielenkiintoista tarinaa tädistä ja kaikki kuulemani antoi tuolille huomattavaa lisäarvoa. Jännä juttu, sillä tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme aina. Porukalla pakattiin tuoli kärryyn ja lähdettiin kohti kotia. Myyjä oli iloinen, että elämä jatkuu uudessa kodissa, jossa tuolille osataan antaa arvoa. Tähän kohtaan voisi lainata sanamaija Heli Laaksosen osuvaa kuvausta vanhasta huonekalusta;

Vanha mööpeli saa tuntemaan,
on sitä ennenkin eletty
ja eletään täst ettippäiki.

Miten hienoa olikaan asetella tuoli suunnitellulle kohdalle kotona. Tuoli, jolla oli kiehtova tarina kannettavanaan ja nyt se saa jatkoa. Odotan jo niitä pakkasiltoja, jolloin voi uppoutua tuoliin lukemaan takkatulen räiskyessä.


Tämä selkänojan kaari ja yläkoriste oli juuri ne ratkaisevat, joiden perusteella tuolia etsin.


Marokkolainen tarjotin ja kokoelma lasipulloja

Tänä kesänä löysin ihanan Zoco Homessa ihastelemani marokkolaisen ison tarjottimen. Se on halkaisijaltaan todella suuri ja täyttää helposti pienen pöydän. Alumiininen tarjotin antaa mahdollisuuden siihen, ettei kynttilät tarvitse erillistä alusta. Kynttilät voi laittaa sellaisenaan tarjottimelle palamaan. Sekaan kesän keräyssaldoa - erilaisia pikkupulloja. Kesän varrelta on kertynyt hienoja kirkkaita lasipulloja, joita ajattelin hyödyntää maljakoina. Kuviin mukaan tarttui kultapalloja.


Tarjottimella kynttilät, kukat, lasipullot ja kastanjat. 


Luultavasti mielenkiintoisin pullo on lasinen Paulig. En tiennyt, että tämä on vanha etikkapullo, (Balmuirin takana oikealla).

- Mikä on sinun paras löytösi kesälomalta?

sunnuntai 12. elokuuta 2018

1 = Ykköne

Olen aina pitänyt kirjoista, joissa yhdistyy sulavasti kuvat ja teksti - kokonaisuudesta syntyy hyviä fiiliksiä. Takuuvarmaa on, että Heli Laaksosen ihastuttava uutuus YKKÖNE vastaa juuri edellä mainittuja. Ykköne on numerorunokirja mummuil ja mukulil, papoil ja poikasil, parillisil ja parittomil.

Sanamaija Heli Laaksosen ja kuvittaja Anne Vaskon hulvattoman ihana yhteistyö täyttää lukusanat hauskoilla ajatuksilla. Kirja tarjoaa nokkelia numeroselityksiä ja iloisia yllätyksiä. Siinä on jotain samaa kuin "iso-sisko" Aapine-kirjassa. Jos pidit Aapisesta pidät varmasti myös Ykkösestä!



Ykköne tartte vaa yhre suka.
Yks sukka tartte vaa yhren pyykpoja.
Yks pyykpoik tartte vaa yhre naru.

Saan värikkään uutuuskirjan käteeni ja pääsen heti ihastelemaan kansien pintaa. On suorastaan pakko silitellä ja tunnustella, kuinka mattainen pinta saa kivan hehkun paikkalakatuista numerosta ja kirjan nimestä. Sivuja plaratessa painoväri leijuu ilmassa. Uus o. Iha uus. Ihanuus.


Ykköne-kirjan runoilijana Heli Laaksonen ja kuvittajana Anne Vasko. Tästä tehdään numero!

Tassulaskimesta kaikki alkaa

Kirjan alkuluku valottaa monen suosikkilaskimen (joka muuten koulussa usein kielletään), joka onkin meillä kaikilla - nimittäin tassulaskin. Huomaan itsekin usein, että tassulaskimen käyttö jotenkin rytmittää mm. numeroita sisältävää puhetta.

Ykköne tartte vaa yhre suka.
Yks sukka tartte vaa yhren pyykpoja.
Yks pyykpoik tartte vaa yhre naru.

Mut ihminen,
yks miäs,
yks naine,
o yksnäine!

...alkaa ensimmäinen luku.


Kakkone avaa hauskasti yhtäläisyyttä ankan kanssa. Enpä ole tuota ajatellut ennen. Aika hauskaa, minähän siis kerään kakkosia. Tämä on yksi kokoelmastani.


Rättäri on pakattu Ykkösillä.

Kirjassa numero neljän kohdalla on ihana rättäri. Se tuo jotenkin elävästi mieleen oman lukioajan luokanvalvojan Pertin ja hänen sinisen rättärinsä. Aina sitä pohdittiin, kuinka se oikein kulkee ja paljonko porukkaa siihen oikein mahtuu. Auto näytti niin pikkuselta. No, tähän keltaiseen rättäriin mahtuu ainakin "takapenkil nel". 

Riemukkaiden numerorunojen lisäksi Ykkösessä on mm. uusi kertotaulu, rakastuneen hirven laulu, matiketopelasu-pähkintä ja numerokialto. Aukeamallinen matemaattisia tehtäviä ja aukeamallinen aikuisille suunnattuja lukusanafundeerauksia. 

- Ketä rakentaa maailman suurimman linnan, kun kilpasille lähtee suomalainen, ruotsalainen ja virolainen? Mistä numerot ovat meidän maahamme tulleet? Ihan parasta on päästä lukemaan nämä itse kirjan sivuilta tai tarttua Luen sinulle -haasteeseen. Lue sää mul, mää lue sul - ääneen lukeminen on rentouttavaa ja mukavaa. Nykypäivänä vaan tuntuu, että se on harvinaisempaa herkkua. Koska sinä luit viimeksi ääneen?

Numeroitte viihrekäyttö

Joskus erhettyy ajattelemaan, että numerot ovat vain numeroita. Aika ajoin kuulee tuon suuntaisen sanonnan myös silloin, kun syntymäpäiviä on takana jo jokusia: "ikä on vain numero". No, onhan se niinkin, toisaalta sanonnalla kai tavoitellaan, että vaikka vuodet vierii ja ikä karttuu, niin ihmisen mieli on edelleen nuori. 

Kirja herättää ajatuksia, miten kissalla on yhdeksän henkeä, miten sata salamaa iskee tulta, miksi juuri seitsemän veljestä ja seitsemäs taivas. Numeroilla on merkitystä ja uutta tarkoitustakin syntyy kaiken aikaa. Ei liene monelle vieras, millaista aikamäärettä tarkoittaa 24/7, shampookin on useinmiten 3in1 ja miten on...heitettäiskös yläfemmat ja otetaan yhdet vielä.


Oli nii mont viit,
vappuhuiskun muistin siit,
ja se huiskuki suhis
viis, viis, viis...

Lounaismurre näkyy ja kuuluu - mut ei haitta!

Jos joku epäröi, miten lounaismurretta voi ollenkaan ymmärtää, ei hätää; kirja tarjoaa käännösapua. Heli on kiteyttänyt lounaismurteen herkullisen kuvaavasti;

"Se on mustaviinimarjatiiviste.
Kaikki liika on likistetty pois,
lasiin jää sakea, makea ydinmehu."

Olen omassa lapsuudessani juonut viinimarjamehua niin paljon, että osaan lyhentää "kuus", D-äänne muuttuu tarpeen vaatiessa "rauta, rauran", imperfekti on todella murteelle ominainen; "mää uisi eile" ja niin, konditionaalin käyttö on luonnollisesti hallussa (siellä, missä pitää ja sielläkin, missä ei pidä).

Iki-ihana Ykköne! 

Kirja, joka todella antaa paljon eri ikäisille lukijoille, niin mummuil, papoil kuin mukulilki. Runosielu kylpee numeroissa ja matikkanero runoissa. Hauskaisia lukuhetkiä! Peukku!

Blogiyhteistyö WSOY.n kanssa.
_________________

P.S Muistatko mimmone Aapine sul oli Ykkösel?

tiistai 7. elokuuta 2018

Jotain täysin uutta, yksi todella vanha, mutta kuinka vanha?

Viikonvaihteessa kotialueella järkättiin vuosittainen tapahtumapäivä, jossa yhtenä osana oli kirppismyynti. Porukka sai siivota nurkkansa, koota tavarat isolle kentälle ja myydä itselle tarpeettomat. Tein sopivia löytöjä - ja oikeasti; kaikki upouusia! 

Kotiin lähti käyttämättömiä värityskirjoja (Puolasta ja Suomesta), muistikirja, special T-paita (joka oli tuotu Espanjasta ja saajalle heti alkuunsa liian pieni), dosetti...miten paljon ihmiselle oikeasti kertyykään uutta ja tarpeetonta tavaraa. Välillä ihmetyttää.

Uteliaisuus heräsi yllättäin

No, sitten on ne vanhat jutut. Niitäkin kerääntyy huomaamatta, mitä ja kuinka paljon riippuu ihmisestä. Vaikka itse pidän vanhoista jutuista, en ole ennen omistanut mitään sellaista "vanhaa", jonka nyt kirppiskuvioista kotiin bongasin. Eräällä myyjällä oli nimittäin myynnissä kaksi täysnäistä kahvipurkkia - pyöreitä, metallisia, pyöreällä muovikannella ja punavalkoisella etiketillä. Koko komeus oli vielä sinetillä varustetussa pahvilaatikossa. Ja mikä siinä sitten oli niin erikoista? No, kun koitin googlailla "Paulig kahvipurkkia" päädyin tietojyvästen lähteille, joka todella kieli purkin kuuluvan jonnekin liki 50 vuoden takaiseen aikaan. Ostamani Pauligin avaamaton kahvipurkki on ilmeisesti 1960-70 -lukujen vaihteen peruja. 



Tällainen on kahvilöytö - Givakt på svenska ja Huomio suomeksi.


Juhlapöytään - på festbordet -pahvilaatikko.


- Muistaako joku tällaista kahvilaatikkoa?


Tässä on kyllä jotain sellaista, joka huokuu menneitä vuosikymmeniä, omalla hauskalla tavallaan. 


Vuosina 1969-1973 Paula-tyttö oli Mervi Salonen.


Tältä peltinen kahvipurkki näyttää päältä. 



Apuja kaivtaan, kuka muistaa tarkemmin tämän purkin tarinaa.

Ensinnäkin mietin, kuinka jollain voi oikeasti olla kaapissa kaksi kahvipurkkia vuosikymmenten takaa? Mitä ihmettä tapahtuu (tai ei tapahdu) niiden vuosien aikana, että purkki voi säilyä avaamattomana ja ns. uudenveroisena?

Selvää ja tarkkaan tarinaa en juuri tästä Pauligin Huomio sekoitus -kahvista löytänyt, mutta kyljessä oleva Paula-tyttö on Mervi Salonen (toimikausi vuosina 1969-1973), joten kahvinkin täytyy olla noilta vuosilta. Paula-tytöt vuodesta 1950 tämän vuoteen.

Tässä on jotain hirmusen nostalgista. Se luultavasti päätyy keittiön koristeeksi. Myyjä suositteli, että porot voi kaataa vaikka etanan karkoitukseen ja purkin täyttää uudella kahvilla, mutta sehän ei nyt tässä kohtaa ole ollenkaan vaihtoehto. Historia olisi hauska saada selville tarkemmin. Olisin kovin kiitollinen, jos sinulla olisi tämän kahvin faktaa tai omia muistoja kerrottavana.

Muistaako joku teistä tarkemmin tämän purkin tarinan?
Oliko todellinen löytö, kun myyjä pyysi kahvista 5 euroa per purkki?

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Vanhan ja uuden mielenkiintoisia kerrostumia

Rakastamme koko perhe vanhoja huonekaluja ja monenmoisia esineitä, joissa on vahvaa luonnetta. Upeat löydöt sykähdyttävät vuodesta toiseen ja mahdollisuuksia on kaikkialla. DIY on suuresti rakastamani kirjainyhdistelmä, jossa saa fiilistellä mielensä mukaan. Tuntuu, ettei koskaan ole valmista, mutta juuri se onkin hyvä. Tietty keskeneräisyys takaa, että aina on tekemistä, ideoitavaa ja tilaisuuksia löytää uusia käyttötarkoituksia. 

Asuntomessut tarjoavat usein valmiita ratkaisuja. Joukossa on onneksi mukana myös vanhaa, jotain jolla on jo tarina kannettavanaan. Tässä pieniä bongauksia, joita tein Porin asuntomessuilla. Herääkö näistä jotain DIY-henkeä omaan kotiin?

Löytyykö ne pienet ideat

Kun vastaan tulee liuta kauniita, tilavia uusia koteja, niin vaatii paljon, jotta silmät erottaa myös pieniä yksityiskohtia. Vaikka hurmaannuin suurista tiloista, tihrustin ja etsin niitä ihan pieniä hailaitteja.

Yhdellä lattialla komeili hauskasti hyödynnetyt laudanpätkät. Ne oli maalattu mustalla ja valkoisella näyttämään tieltä. Niistä saa rakenneltua mitä vaan. Ehkä nämä osui silmään juurikin siksi, että samanmoisia tien palasia teimme aikanaan lapsen studiokuvaukseen, silloin ne tosin rakenneltiin tietokoneella ja tulosteltiin pitkin studion lattiaa. Kuvauksessa oli omat autot mukana ja lopputulos oli juuri sellainen kuin tavoiteltiinkin. Onnistunut.


Ei sitä aina kovin suuria ja vaikeita tarvitse, jotta syntyy kivat leikit.

Amppeli ymmärretään usein tietynlaisena, mutta totuuden nimissä sellaisen voi taikoa melkein mistä vain. Tämä alakuvan vaihtoehto sai heti ajatukset virtaamaan...mitä, jos pohjana olisi vanha tarjotin, pikkutuoli, matkalaukku, puukiekko tai vaikka skeittilauta...ja sitten vaan sopivat nauhat, joilla amppeli ripustetaan. Tätä kuvaa katsoessa voi vaan antaa mielikuvituksen virrata, mistä itse tekisit pohjan tai mitä valitsisit nauhoiksi?


Ihana amppeliajatus. Tätä tulen itse hyödyntämään vielä jotenkin.

Lastenhuoneen vakioleluja lienee usein pallomeripallot. Ne kirkkaan keltaiset, vihreät, punaiset ja siniset ovat kaikille tuttuja. Mutta olemassa on toki muitakin. Messutalojen Villa Hohteessa oli kyllä kauneimmat pallomeripallot ikinä. Nämä on melkein niin hauskoja, että voisi ostaa vaikkei olisi enää yhtään pallomeri-ikäistä lasta niillä leikkimässä ja se kertonee jo paljon se.


Tässä pallomeressä ui pearl white, silver ja mint. Katso lisää tästä.

Sitten hei se ikujuttu - kotona tulee kerättyä viinipullon ja samppanjapullon korkkeja. Ne päätyy ehkä johonkin suureen kirkkaaseen lasipurkkiin ja mitä sitten, mitä niistä tehdään? Tässäkin oli yksi ihan kiva vinkki.


Samppanjapullon korkki on oiva esine ruokapöydän kattaukseen. Korkilla lepuuttelee niin syömäpuikot kuin veitsi ja haarukkakin. Oletko kokeillut? Minä aion.


Piristystä keittiöön.

Keittiön kaunistuksiin voi ehdottomasti lukea myös akvaarion. Niin kauan kuin jollain, itsellä tai muilla, on akvaario ollut ei sitä koskaan ole sijoitettu keittiöön. Tähän ihastuin kyllä ikihyviksi. Keittiössä olisi rauhallista katsoa, kun värikkäät kalat uivat. Kaunis.

Mikä rooli on kasveilla

Kukkia ja kasveja on kiva ihastella ulkona ja sisällä. Ikkunoiden ulkopuolella olevat kukkalaatikot ovat aina viehättäneet silmää, mutta niiden hoito mietityttänyt. Kuvan ikkuna ei ole varsinaisesti messutalo vaan Rauman kaupungin messuosaston seinä.


Koirat katsovat ulos - sehän tarkoittaa, että merimies on merillä.

Yhden seinän ovat valloittaneet metallikoukut ja lasiputket. Tällaisen voisi toteuttaa kotiin esim. sikareista jäävillä putkilla ja metallikoukuilla. Yhteen putkeen ei tarvitse liikaa kukkia tai kasveja koittaa ujuttaa, isona kokonaisuutena yksi per putki riittää.


Henkäyksen kevyt asetelma lempikasveista.

Kukat ovat piste i:n päälle kodin sisustuksessa ja tunnelmassa ylipäätään. Jollei ole kukkia, puuttuu selvästi jotain. Kukkien ja kasvien kanssa voi aina säädellä...valitsee yhden valovoimaisen yksilön tai sitten luottaa puhtaasti runsauteen. Itse olen lähes aina tuo jälkimmäinen. Oman kotiterassin valoja ovat mm. sitruspuut, joihin olen viime vuosina rakastunut.


Sitruspuut sopivat suomalaiseen kesään. Erityisesti tänä kesänä niillä onkin ollut varsin lämpimät olosuhteet.


Kesän kaunein kimppu muuttuu tilan mukaan. Yläkuvassa riittävän loiston tarjoaa vihreät lehdet.

Valot päälle

Jos haluaa vaikuttaa valaisimella, niin messuilta löytyi kivoja vaihtoehtoja - Selkeästi näyttävää, persoonallista ja sulavasti istuvaa mallia.


Avaruus seinällä.

Fiskarhedenvillan Pohjanvalossa oli seinällä niin huikea valaisin, ettei siinä enää tauluille tilaa jäänyt. Jotenkin äärimmäisen kiehtova, kuin joku taivaankappale, jonka valo on ikuista paistetta.


Metallihohtoinen jalkalamppu suorastaan naamioituu sisustukseen, sillä se on niin osuva valinta. Kaikki sopii kaikkeen. Jopa langat.


Kivaa hatutusta.

Lomamuistoista varjostimeksi tai kokoelmaksi seinälle. Kuinka vaan, mutta huomio kiinnittyy molempiin.


Varo, ettet mene sekaisin. Tämän lampun kohdalla ei tiedä, mistä kuvio alkaa tai mihin se loppuu. Onkohan pölyn puhdistaminen vaikeaa?


Tässä kodissa, Oy Porin Villa Sun, huomio kiinnittyi heti seinälampeteihin ja kattovalaisimeen. Vahvan kultainen Jazz-trumpetti paistaa silmiin kuin aurinko. Muusikon valinta?


Arvokas vaikutelma syntyy metalliväreistä. Ne tuovat pieninä annoksina selvää luksusta. Tämä on linjakas ja kaunis suosikki.

Porin asuntomessujen oma suosikkini - Bunkkeri

Lyhyesti pohdin, mikä olisi oma suosikkini messutalojen annista ja helppohan se oli nimetä - Bunkkeri! Shellin yli 80 vuotta vanha entinen asuin- ja autovajarakennus on kunnostettu asuinkäyttöön. Kaikkialla tässä talossa leijuu seesteinen tunnelma. Paikka huokuu joka nurkallaan kutsuvasti ja melkein kuulen korvissani huumaavan rauhallista musiikkia.


Taulu kertoo menneistä vuosista. Altaalla uusi ja vanha kohtaavat suloisessa symbioosissa. Ihana. Ehkä olisin kaivannut kuitenkin pöydän taakse vanhaa peiliä.


Vanhat tiiliskivet inspiroivat ja hurmaavat aina. Juuri nämä vanhat. Tiilen punainen sävy on rauhoittava ja se sopii kaikkien värien kanssa. Tässä seuraa tekee mustat kierreportaat, joissa on sopiva annos pieniä yksityiskohtia. Kirjoituspöytä-henkinen lamppu sopii portaiden läheisyyteen.


Bunkkerissa on tuotu paljon tiiltä esiin ja tuo kaappiseinä on tehokas varsinkin illalla ja pimeinä vuodenaikoina. Niin ottaisin tuonkin omaa kotiin, mutta haluan tiiliseinämämme näkyvän kokonaan.


Ihana olkkari, jossa on yksinkertaisesti kaunista ja selkeää.


Tässä vessassa saa pientä meteliä aikaseen vetämällä huippuihanan vanhan pöntön.


Olemisen suloinen lanka löytyy kattoterassilta. Puita palamaan, viltti hartioille ja sopivaa juomaa jalkalasiin. Täällä on ihana istua, hieman suojassa, mutta kuitenkin ulkoilmasta nauttien. Tällä terassilla vietetään lempeitä iltoja. Tuolit kyllä vaihtaisin.

Tällaisia tunnelmia asuntomessuilta tänä vuonna. Ensi vuonna ideoita haetaan Kouvolasta.


Tämän talon estetiikka puhuttelee. 
Tässä talossa rakastetaan taidetta ja kulttuuria. 
Tässä talossa elää kauneus.
Kaikki siitäkin huolimatta, ettei talon sijainti ole messualueen parhaimpia.

- Kävitkö sinä asuntomessuilla ja mitä jäi parhaana ideana mieleen?