sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Valoisaa elämää omien viritelmien lumoissa

Syksyinen pihapiiri on todellinen keksintöjen puuhakenttä. Kesä laitetaan pakettiin pala palalta ja pimeys janoaa uusia, valoisia ideoita. On tavallaan haikeaa kumota daaliat ja ravistella mullat pois. Ensi kesää silmällä pitäen, otetaan kuitenkin mukulat talteen. Hetkessä alkaa varastoon muuttaa ensimmäinen mukulapussi, toinen, kolmas...sitruunapuut, oliivipuu, tuoksupelargonia, viikuna, verililja, muratit, värinokkoset, sinisarja...mutta, mistä saadaan se uusi loisto pihaan? 

Päivät pimenevät ja pitkä pimeä jakso on edessä. Ei ole aikaa jäädä ihmettelemään, sillä hetkessä voi tulla ne kylmät päivät, jolloin mitään ei enää ole mukavaa puuhastaa ulkona sormet jäässä.

Lauantaina pilvien lomasta koitti pilkistää aurinko, mutta päivä oli viileä. Onneksi olin jo tovi sitten suunnitellut pihakoristelun seuraavia vaiheita, kylästellyt kirppareilla ja kompannut varastot. Hyvä tästä tulee, jos vaan ehtii kaiken kasata. Lisää valoa pihaan.

Kausivalo on taikasana

Kausivalo, kausivalo, kausivalo...se on tavallaan uusi sana, sillä aina meinaan sanoa jouluvalo. No, juuri nyt on niiden kausivalojen aika.

- Palan niin halusta nähdä kaiken valmiina, etten voi muuta kuin uppoutua työhön täysillä.

Tässä hetkessä silmissä vilkkuu valoisa tunnelma, monet muistot ja kiitollisuus siitä, että jutut onnistuivat suhteellisen hyvin.

Rönsyilevä tunnelma sopii meille

Muutama päivä sitten sain viriteltyä pihan mallinukelle valohameen. Nyt oli aika jatkaa tätä satumaaksi nimeämääni aluetta. Halusin nuken tuntumaan kristallikruunua muistuttavan valaisimen, jossa olisi kiinnitettynä ledit sekä grillikatokseen perinteisen suojan, sillä oviaukko piti saada kauniisti piiloon talvikaudeksi.

Löysin kirpparilta, ideaani sopivan, halvan kattokruunun. Se oli parhaan alkuperäisen teränsä menettänyt, muttei haitannut, sillä sähköjohdot lähtivät muutenkin pois. Hieman mattamustaa maalia pintaa ja se oli täydellinen idean toteutukseen. Koko komeus lähti matkaan eurolla. Aiemmin olin ostanut valmiiksi risukimpun led-valoja sekä löytänyt varastosta vanhan kerrossängyn tukipuun. Yhdessä näistä syntyi katulamppumainen valaisin mallinukelle.

Grillikatoksen oviaukkoon päätettiin miehen kanssa tehdä mittojen mukaan tukeva kehikko, johon pingotetaan kangasta. Ensimmäisenä ajatuksena oli laittaa siihen säkkikangasta, mutta koska ostimme alkuun liian pienen palan, oli pakko kääntyä sen kuuluisan plan b:n puoleen. Nappasin varastosta parin vuoden takaisen kuusikankaan ja hups! yhtäkkiä meillä sitten olikin joulukuusi pystyssä. 

Ei kai se mitään haittaa, että pihassa on jo kaksi kuusta ja on vasta syyskuu?

Kädet maalissa ja täynnä pieniä rautalangan pistoksia. Jotain uutta, jotain vanhaa. Miten helppoa onkaan rakastua kaikenlaiseen puuhasteluun. Bye-bye kauniit kynnet ja korkkarit. Minä olen vaihtanut aikoja sitten astetta rennompaan.

Pystytettiin omin voimin

Viikonlopun tähtäimessä oli saada suloinen sekametelisoppa kunnolla rönsyilemään. Ja tällainen siitä sitten tuli tähän asti. Homma on vieläkin hieman kesken, mutta olin niin malttamaton, että oli pakko päästä kuvaamaan ja kirjoittamaan aiheesta jo nyt. Lauantaina kuvia räpsiessäni alkoi tietenkin sataa ja eihän se paras kuvaushetki ollut. No, tänään sunnuntaina sain muutaman ehkä paremman kuvan, jotka laitan sitten instan puolelle.


Tässä sitä nyt pojotellaan kameran kanssa sateessa. Mutta hei, kruunu on valmis, oviaukon kuusi loistaa...kyllä tästä jo hyvän käsityksen saa.


Lähtöruudussa uusi amppelikoukku, valmiiksi maalattu kruunuvalaisin ja vielä mustaa väriä pintaansa odottava sängyn reunapuu. Tästä syntyy se "katulamppu".


Jiirisaha-kaapparilla kulmat kohdilleen. Tämä on meillä 100%:sti miehen homma. Itse en halua juuri tähän koneeseen koskea ja siihen on syynsä.


Tällainen kehikko syntyi ruskeasta kestopuusta ja kulmiin vaneriset tukikolmiot.


Nyt vaan kankaan pingotusta kehikkoon. Pientä tsekkausta, että kuusi on oikein päin ja hyvin keskitetty korkeussuunnassa.


Ylimääräiset suikaleet pois ja sitten nitomaan kangasta.


Siististi saimme kankaan kehikkoon, joskin hieman hötkyilin...en silittänyt kankaan taitoksia. Katsotaan, silottaako aika saumat. Hieman se käy valoisalla silmään, mutta pimellä ei huomaa mitään.


Kehikon alareuna kaipaa vielä klosseja, ettei se jää makaamaan ja keräämään kosteutta terassin pinnasta.


Kun kuusiverho oli pingotettu piti seuraavaksi kiinnittää led-valonauha pienillä hakaneuloilla taakse.


Vettä sataa, kuusessa on valot syttyneet.


Ihmeellistä, miten valo vangitsee ihmisen. Tässä sitä vaan jumittui tuijottamaan vesisateessa, miltä valot näyttävät.


Kelpaa just meille, just tänä syksynä.


Tällainen on euron kruunu. Puu on maalattu mustaksi, koukku sopi kuin nenä päähän. Siinä se killuu kruunu, johon viritin ledit rautalankaa apuna käyttäen.


Koristepuun takaa näkyy kaikkea sopivasti.


Voi tätä tunnelmaa. Niin odotan, että saadaan kaikki jutut viimeisteltyä, mutta nyt taas yksinkertaisesti loppui aika. Olihan tässä tehtävä jotain muutakin viikonlopun aikana.

Itse olen varsin tyytyväinen. Tämä on omaan silmään kodikasta. Pojan kaveri tosin kysyi samana iltana;
- "Miksi teillä on pihassa mallinukke?"


- Millaisia kausivaloja teillä viritellään?

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Mitä merkitsee ekologinen sisustaminen?

Syksy on ihanaa sisustamisen aikaa. Helteet ovat menneet ja on aika vetäytyä sisätiloihin, ainakin hetkeksi. Keltainen kahvipannu -blogin Pauliina herätti meidät sisustuksesta kiinnostuneet bloggaajat pohtimaan, mitä meille merkitsee ekologinen sisustaminen. Sanat ovat kovasti monien huulilla tänä päivänä, mutta mitä se sitten oikeasti merkitsee itse kullekin.

Sisustusintoilu on helposti miellettävissä vahvasti trendien perässä juoksemiseksi. Varmasti se sitä osittain onkin. En kuitenkaan ole suoranainen edelläkävijä, vaikka tutustun uteliaana uusiin juttuihin. Eikä muoti ole tärkeintä vaan kokonaisuus, jossa viihtyy. Aivan kuten pukeutumisessakin, olisi liian raskas ajatusmalli olla aina muodikas.

Minulle sisustaminen on oma juttu, jossa teen asioita juuri, kuten haluan. Ja se tarkoittaa vanhan kunnioitusta ja diy-jäljen arvostusta. Pidän oikeita valintoja merkityksellisinä.


Kauan sitten tehty tuunaus, joka on edelleen suosikki ja hyvässä iskussa - vanha työkalulaatikko putsattiin ja maalattiin valkoiseksi. Jalkojen sijaan se sai alleen pyörät, jotka on sahattu suoraan vanhoista lastenvaunuista.


Pieni seinäkaappi on syntynyt DIY-huonekaluna vanhasta viinipullolaatikosta, saranoista, vanerilevystä ja vetimestä.


Seinälampetti koostuu pyörästä, jonka runkoon on kätketty johto ja pieni lamppu "etulampuksi". 


Pieni sivupöytä lähti työn alle enon vanhasta jalkalampun jalasta, johon mies teki pöytälevyn.

En ole järin painottunut, johonkin tiettyyn tyyliin vaan rakastan sisustamisessa hyvinkin erilaisia elementtejä. Ehkä kuvaavin palaute siitä tuli kummipojalta. Hän on tovi sitten saanut ajokortin ja poikkesi kummeja moikkaamaan ensimmäistä kertaa itse autoa ajaen. Istuimme pihalla ja kummipoika katseli hymyillen ympärilleen (meillä sisustellaan yhtälailla ulkotilaa kuin sisälläkin);

- Teillä on taiteellinen piha. Täällä on vähän niinkun kaikkia tyylejä sekoitettu.

Se oli mukava palaute nuorelta ihmiseltä. Ja näinhän se on, iloinen sekamelska, jota kuitenkin hallitaan.

TULEEKO OSTOSKRAPULA UUSIA HANKINTOJA TEHDESSÄ?

Täytyy tunnustaa, etten yleisesti ottaen osta niin, että ostoskrapula olisi tuttavani. Nykyään tavaraa vaan on kaikkialla niin paljon, että vaatii kyllä tarkkuutta, ettei sorru lipsahduksiin, liian halpoihin hintoihin tai vain muuten loukkuihin, joissa ostaa yli ja ohi tarpeen. Helposti juuri tarpeetonta tavaraa voi siunaantua kotiin nopeasti liikaa. Kamppailen arjen valinnoissa.

Omassa ostoskäyttäytymisessä on onneksi malttia matkassa ja mitään shoppailureissuja ja tavaranhankintaa ei tehdä vain huvin vuoksi. Kyllä selkeän puoleinen suunnitelma ja tarve kulkee taustalla. Mielessä pyörii jatkuvasti kirjoittamaton lista asioita, joista olen kiinnostunut ja ostan, kun oikea tulee vastaan. Joitain joutuu odottamaan kauan ja joku tulee eteen nopeasti.

KUINKA SUURI HIILIJALANJÄLKI JÄÄ OSTOKSISTANI?

Totuuden nimissä olen alkanut miettiä entistä enemmän, millainen hiilijalanjälki omasta ja perheen käytöksestä jää. Se vaatii pohdintaa ja kaikki päätöksenteko ei olekaan niin helppoa.

Muistan hyvin, kuinka olen esim. kauan nauttinut sisustuksessa, sisällä ja ulkona, fleecen kosketuksesta; Viileinä kesäiltoina terassilla, pakkasella grillin äärellä ja syksyn iltoina kietoutuneena sohvan nurkkaan. Se sisustuksen suloinen piste i:n päällä, onkin tehnyt vaikeaksi kohdata sanaa mikromuovi. Siitä on tullut kuin sana, jonka riskeistä vilisee ikäviä mielikuvia ja johon on syytä suhtautua vakavuudella.

- Mikä korvaa fleecepeiton?

Uskon, että tiedoissani on vahvasti puutteita, mutta koitan etsiä tietoa ja oppia uutta käyttäytymistä kulutuksen suhteen. Vältän mieluusti bulkkimaista hankintaa.

Ostamme kotiin esimerkiksi sohvan kestämään vuosikausia. Malli, väri ja materiaali ovat äärimmäisen tarkan pohdinnan alla ennenkuin ostopäätös tehdään. Huonekaluista pidetään hyvää huolta, mutta kuluuhan nekin vuosien saatossa.

Summaten - ekologinen sisustus on ympäristön huomioimista kaikissa arkisissa valinnoissa.

Kun ostan valmiita tuotteita, on kiinnostus kasvanut entisestään, missä tuote on valmistettu, millaisissa oloissa se on tehty ja mistä se on valmistettu.

VINKIT EKOLOGISEMPAAN SISUSTAMISEEN

Korjaa - ehosta - tuunaa

Koska rakastan tee se itse -prokkiksia voin tässäkin kohtaa helposti liputtaa sen puolesta. Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena. Ekologisena sisustajana käyn aina läpi mahdollisuudet; myllään varastot, vanhat huonekalut, esineet ja osat, joista voi syntyä juuri se, mitä milloinkin kaivataan. Haluan testata, miten keksin uusia ideoita ja kädentaitoja on aina hyvä kehittää. Pienillä kikoilla, suunnittelulla ja onnistuneella toteutuksella voi syntyä todellisia sisustusaarteita.


Kestorakkauteni kaapelikelasta tehty sydän ja mallinukesta viritelty jalkalamppu.



Kynttilänjaloiksi voi näin joulun lähestyessä koota kuppeja ja asetteja. Ne saa pitävästi yhteen epoxylla. Näitä on roikoteltu, siirrelty ja käsitelty kovallakin otteella. Kestää.


Lisää kaappeja viinipullojen laatikoista.


Kätevä tuoli vanhasta baarijakkaran jalasta ja traktorin istuimesta.

  
Helppoa pihasisustusta; Mallinukesta rakentui pihaan kausivalot  ja kertyneet eurolavat taittuivat puukauriiksi.

Kirpputori - kierrätyskeskus - huutokauppa

Jos kaikki omat varastot on käyty läpi, niin todellisia aarreaittoja edustaa paikat, joista löytyy vanhaa ja käytettyä tavaraa. Vanha ja uusi, itse tehty ja ostettu - aina on mahdollisuus suuriin ihastuksiin.


Uutta elämää vanhalle rokokoo-tuolille.


Tarpeettomat kirjat voi muokata kukkapurkeiksi.

Metsäpolulla vastaan tuli läjä oksia, jotka otin mukaan ja puutarhassa niistä tuli kuin jännästi "liekehtivät kanelitangot" buddha-patsaan rinnalle.

Etsi - löydä - toteuta

Monet kauniit sisustukselliset asiat voivat olla lähempänä kuin uskotkaan. Kivet, kävyt, oksat, sammaleet...et välttämättä tarvitse kaikkea ostettuna, sillä luonto tarjoaa hienoja mahdollisuuksia. Unohtamatta kuljetuksen ja pakkaamisen jäljiltä jäänyttä tavaraa. Usein vaan yksinkertaisesti on niin, että on olemassa toinen mahdollisuus.


Yksinkertaisista elementeistä seinäkoristeita.

Vaihda - kierrätä - lainaa

Tuttujen kanssa on hauska harrastaa tavaroiden vaihtoa ja lainaamista. Kun johonkin kyllästyy, se voikin olla toiselle suuri tykästyksen kohde. Voidaan sopia myös lainasta, jolloin tavara aikanaan palautuu alkuperäisomistajalle.

Kierrätys on omiaan ruokkimaan muuttuvia ihastuksia. Kierrättämällä saa edullisesti vaihtelua, eikä tavara päädy automaattisesti kaatopaikalle. Välillä on ikävä katsoa roskisten vierellä lojuvia sohvia, nojatuoleja ja muita huonekaluja.

Kiitos omakotitalo!

Ekologisen sisustamisen kohdalla on luontevaa lausua kiitokset omakotitalolle. Se on asumismuoto, joka antaa paljon virikkeitä. OKT-asuminen tarjoaa mahdollisuuden rakennella itse ja tutkia ympäristöä eri silmin. Aika ei koskaan tule pitkäksi, sillä on jo kauan sitten voinut sanoa hyvästit lauseelle; "ei ole mitään tekemistä."

tiistai 18. syyskuuta 2018

On aika sytyttää kausivalot!

Simsalabim! Kausivalot ovat syttyneet!

Eipä ole kauaa, kun somessa pyöri erilaisia kuvakkeita tekstillä "sata päivää jouluun!". Viimeistään se sai innostuksen pintaan. Oli syytä viritellä äkkiä kausivalot kuntoon ja sytyttää valot ensimmäistä kertaa. Tänä vuonna teemaksi on valikoitunut meidän perheen näköinen "satumaa". 

Teema tarkoittaa vähintäänkin sitä, että uusia ideoita on kokeiltava ja tehtävä kivoja kokonaisuuksia. Joka vuosi se onkin tavoite, että aina keksitään uutta, vaikka vain vähäsen. Tavoiteltu ei ehkä ole täysin jouluinen, mutta fiilis puhkesi tekemisen lomassa - kuuntelin nimittäin ensimmäistä kertaa myös jouluradiota! Tästä se alkaa. Jouluttelu.

Kausivalojen kuningatar on valkoinen mallinukke

Kesällä bongasin verkosta myynti-ilmoituksen, jossa valkoinen mallinukke etsi uutta kotia. Koska hintakin oli varsin edullinen oli helppo hihkua; "meille!". Hain kiiltävän mallinuken polkypyörällä poikani kanssa ja takuulla kuljetus herätti ihmisissä ihmetystä, millaisia kuormia polkupyörällä oikein kuskataan. Ne onkin niitä rajoitteita ihmisen mielessä, mikä on mahdotonta ja mikä ei. Hyvän löydön kohdalla mahdoton muuttuu suureksi mahdollisuudeksi. Eikä onnen määrää pysty mittaamaan. Tämä oli juuri sitä.

Tänä syksynä silkkikukat ovat puhjenneet pihalla kukkaan kimppu toisensa jälkeen ja jälleen oli kuorma uusia kukkia sylissä. Lisänä ihanaa mattaisen tuntuista, mustaa päällystettyä rautalankaa (1,4  mm / 60 m:n rulla - 5,50 e) sekä mustaa kuuskulmaverkkoa (100 cm / 10 m / 25 mm silmä / 0,7 mm lanka - rulla 21,50 e). Tähän toteutukseen ei paljoa materiaaleja tarvitse.

Kaikki eivät ymmärrä mallinukkeja ollenkaan, mutta monet kehuvat niitä lopulta sisustuksissa aika mielenkiintoisiksi ja kauniiksi, vaikkeivät itse koskaan niitä tulisikaan hankkineeksi.

Tässä se nyt on meidän kausimallinukke valmiissa hameessaan. Asiat rakentuvat pikkuhiljaa ja tunnelma nousee jokaisesta uudesta toteutuksesta.


Mallinuken hame on meidän perheen suosikki. Siitä tuli juuri sellainen, miten suunnitelmat mielessä piirtyivät. Iso lyhty antaa sopivaa lisäloistoa.

Työn vaiheet:

- Terassilla valmiina tarvittavat materiaalit; silkkikukat, verkko ja rautalanka.



- Leikkasin verkosta reilun palan (mikä silmään riittävältä näytti). Verkon leveys 100 cm riitti hyvin mekon mittaan eli sitä ei tarvinnut jatkaa millään lisäpaloilla. En nimittäin halunnut saumaa pituuteen, enkä myöskään maahan asti ulottuvaa mekkoa.


- Harsin rautalangan avulla palasta ns. O-lenkin.




- Kun puuhaillessa pakkasi hieman tuulemaan, piti nukke sitoa väliaikaisesti nippusiteillä aitaan.


- Irrotin mallinukelta kädet ja vedin pään yli verkkolenkin nuken ylle. Oli aika muotoilla siitä muhkea prinsessamekko ja kiristää se rautalangalla vyötäröltä tiukkaan sekä tehdä nuken tukikiinnityksiä aitaan, jotta se pysyy pystyssä kovassakin myrskyssä.


- Alkoi silkkikukkien kiinnitys ohuella rautalangalla verkkoon.


- Kun kaikki kukat olivat paikoillaan, oli vuorossa valonauhan kiinnitys. Vetelin sitä verkkoon kiinni zikzak-kuviota myötäillen. Pientä näpertelyä, jossa aikaa kuluu, mutta lopputulos näkyi jo silmissä. Vielä piti odottaa, että ilta hämärtyy ja voin sytyttää valot. Hämäryydessä kaikki alkaa näyttää huomattavasti tunnelmallisemmalta.


P.S ja etualalla komeilevat nuo tovi sitten tehdyt puukauriit.


Lumous ei haihdu

Mitä pimeämmäksi ilta tulee, sitä enemmän pyörin uusimman teokseni ympärillä. Se miellyttää omaa silmää ihan joka kuvakulmasta. Ilmassa on selvästi pieniä onnistumisen ja suuren riemun kiljahduksia.



Tämä on silkkaa prinsessasatua. Miten sitä ihmismieleen vaikuttaakaan valot, värit ja linjat.



- Näin lopuksi kysynkin sinun mielipidettäsi meidän kausivaloista. Miellyttääkö vai kauhistuttaako mallinukke sinua?

lauantai 15. syyskuuta 2018

Silkkikukat heiluu hauskasti tuulessa

Syksy etenee, sateet yleistyvät ja vimma syyspihasteluun vaan lisääntyy. Kukkaruukkuja kumoillaan, minkä keretään ja hups! silkkikukkia alkaa ilmestyä lisää. Kaikki viritelmät käyttöön!

Kävin ostamassa sylillisen silkkikukkia - tein niistä ja vanhasta roikkuvasta telineestä pihasomisteen ulos.


Tuulessa tämä on erityisen siro. (Riipputuoli on laitettu pois ja teline on vapaa uusille ideoille).


Tästä homma lähti käyntiin.
- Valmiina työhön; roikkuva teline ja paljon silkkikukkia.


Napsin silkkikukkia pienempiin osiin.


Ja aloin pyöritellä rautalankaa silkkikukan ympärille ja sitten kukan kiinnitys koukkuihin rautalankaa pyörittäen.


Tämä ei ole pätkääkään sievistelevää hommaa. En osaa käyttää työhanskoja ja uskon, että ne muutoinkin jäisivät helposti lautalankaan kiinni ja homman eteneminen vaikeutuisi.

Toimintapani ei ole käsiystävällistä hommaa. Onneksi liiallinen herkkyys on aikoja sitten mennyt menojaan, eikä enää tunnu niin pahalta, kun terävä rautalanka piikittelee käsiä kuin neulatyynyä. Tarkemmin kun kuvaa katsoo, huomaa helposti, kuinka kädet ovat täynnä pieniä verisiä jälkiä.


Tässä sitä on kieputeltu kukkia koukkuihin yksi jos toinenkin.


Illan hämärissä koklasin, kuinka häkkyräni keskelle sopisi pieni lyhty. No, sopiiko, mitä olet mieltä?