sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Valoisaa elämää omien viritelmien lumoissa

Syksyinen pihapiiri on todellinen keksintöjen puuhakenttä. Kesä laitetaan pakettiin pala palalta ja pimeys janoaa uusia, valoisia ideoita. On tavallaan haikeaa kumota daaliat ja ravistella mullat pois. Ensi kesää silmällä pitäen, otetaan kuitenkin mukulat talteen. Hetkessä alkaa varastoon muuttaa ensimmäinen mukulapussi, toinen, kolmas...sitruunapuut, oliivipuu, tuoksupelargonia, viikuna, verililja, muratit, värinokkoset, sinisarja...mutta, mistä saadaan se uusi loisto pihaan? 

Päivät pimenevät ja pitkä pimeä jakso on edessä. Ei ole aikaa jäädä ihmettelemään, sillä hetkessä voi tulla ne kylmät päivät, jolloin mitään ei enää ole mukavaa puuhastaa ulkona sormet jäässä.

Lauantaina pilvien lomasta koitti pilkistää aurinko, mutta päivä oli viileä. Onneksi olin jo tovi sitten suunnitellut pihakoristelun seuraavia vaiheita, kylästellyt kirppareilla ja kompannut varastot. Hyvä tästä tulee, jos vaan ehtii kaiken kasata. Lisää valoa pihaan.

Kausivalo on taikasana

Kausivalo, kausivalo, kausivalo...se on tavallaan uusi sana, sillä aina meinaan sanoa jouluvalo. No, juuri nyt on niiden kausivalojen aika.

- Palan niin halusta nähdä kaiken valmiina, etten voi muuta kuin uppoutua työhön täysillä.

Tässä hetkessä silmissä vilkkuu valoisa tunnelma, monet muistot ja kiitollisuus siitä, että jutut onnistuivat suhteellisen hyvin.

Rönsyilevä tunnelma sopii meille

Muutama päivä sitten sain viriteltyä pihan mallinukelle valohameen. Nyt oli aika jatkaa tätä satumaaksi nimeämääni aluetta. Halusin nuken tuntumaan kristallikruunua muistuttavan valaisimen, jossa olisi kiinnitettynä ledit sekä grillikatokseen perinteisen suojan, sillä oviaukko piti saada kauniisti piiloon talvikaudeksi.

Löysin kirpparilta, ideaani sopivan, halvan kattokruunun. Se oli parhaan alkuperäisen teränsä menettänyt, muttei haitannut, sillä sähköjohdot lähtivät muutenkin pois. Hieman mattamustaa maalia pintaa ja se oli täydellinen idean toteutukseen. Koko komeus lähti matkaan eurolla. Aiemmin olin ostanut valmiiksi risukimpun led-valoja sekä löytänyt varastosta vanhan kerrossängyn tukipuun. Yhdessä näistä syntyi katulamppumainen valaisin mallinukelle.

Grillikatoksen oviaukkoon päätettiin miehen kanssa tehdä mittojen mukaan tukeva kehikko, johon pingotetaan kangasta. Ensimmäisenä ajatuksena oli laittaa siihen säkkikangasta, mutta koska ostimme alkuun liian pienen palan, oli pakko kääntyä sen kuuluisan plan b:n puoleen. Nappasin varastosta parin vuoden takaisen kuusikankaan ja hups! yhtäkkiä meillä sitten olikin joulukuusi pystyssä. 

Ei kai se mitään haittaa, että pihassa on jo kaksi kuusta ja on vasta syyskuu?

Kädet maalissa ja täynnä pieniä rautalangan pistoksia. Jotain uutta, jotain vanhaa. Miten helppoa onkaan rakastua kaikenlaiseen puuhasteluun. Bye-bye kauniit kynnet ja korkkarit. Minä olen vaihtanut aikoja sitten astetta rennompaan.

Pystytettiin omin voimin

Viikonlopun tähtäimessä oli saada suloinen sekametelisoppa kunnolla rönsyilemään. Ja tällainen siitä sitten tuli tähän asti. Homma on vieläkin hieman kesken, mutta olin niin malttamaton, että oli pakko päästä kuvaamaan ja kirjoittamaan aiheesta jo nyt. Lauantaina kuvia räpsiessäni alkoi tietenkin sataa ja eihän se paras kuvaushetki ollut. No, tänään sunnuntaina sain muutaman ehkä paremman kuvan, jotka laitan sitten instan puolelle.


Tässä sitä nyt pojotellaan kameran kanssa sateessa. Mutta hei, kruunu on valmis, oviaukon kuusi loistaa...kyllä tästä jo hyvän käsityksen saa.


Lähtöruudussa uusi amppelikoukku, valmiiksi maalattu kruunuvalaisin ja vielä mustaa väriä pintaansa odottava sängyn reunapuu. Tästä syntyy se "katulamppu".


Jiirisaha-kaapparilla kulmat kohdilleen. Tämä on meillä 100%:sti miehen homma. Itse en halua juuri tähän koneeseen koskea ja siihen on syynsä.


Tällainen kehikko syntyi ruskeasta kestopuusta ja kulmiin vaneriset tukikolmiot.


Nyt vaan kankaan pingotusta kehikkoon. Pientä tsekkausta, että kuusi on oikein päin ja hyvin keskitetty korkeussuunnassa.


Ylimääräiset suikaleet pois ja sitten nitomaan kangasta.


Siististi saimme kankaan kehikkoon, joskin hieman hötkyilin...en silittänyt kankaan taitoksia. Katsotaan, silottaako aika saumat. Hieman se käy valoisalla silmään, mutta pimellä ei huomaa mitään.


Kehikon alareuna kaipaa vielä klosseja, ettei se jää makaamaan ja keräämään kosteutta terassin pinnasta.


Kun kuusiverho oli pingotettu piti seuraavaksi kiinnittää led-valonauha pienillä hakaneuloilla taakse.


Vettä sataa, kuusessa on valot syttyneet.


Ihmeellistä, miten valo vangitsee ihmisen. Tässä sitä vaan jumittui tuijottamaan vesisateessa, miltä valot näyttävät.


Kelpaa just meille, just tänä syksynä.


Tällainen on euron kruunu. Puu on maalattu mustaksi, koukku sopi kuin nenä päähän. Siinä se killuu kruunu, johon viritin ledit rautalankaa apuna käyttäen.


Koristepuun takaa näkyy kaikkea sopivasti.


Voi tätä tunnelmaa. Niin odotan, että saadaan kaikki jutut viimeisteltyä, mutta nyt taas yksinkertaisesti loppui aika. Olihan tässä tehtävä jotain muutakin viikonlopun aikana.

Itse olen varsin tyytyväinen. Tämä on omaan silmään kodikasta. Pojan kaveri tosin kysyi samana iltana;
- "Miksi teillä on pihassa mallinukke?"


- Millaisia kausivaloja teillä viritellään?

10 kommenttia:

  1. ihania kausivaloja,olet laittanut. 10+ JA VALOA TÄYTYY ELÄMÄSSÄ OLLA!!!
    Minusta on upea kun teet ja just,sinun omien mieltymyksien mukaan pihaasi.Minä tykkään ku hullu-puurosta,kaikista valo-juttuista!
    Tuo joulukuusi taulu hieno!Minulla kahden terassin välillä,koiralle vähän tuulen suojana,laitoin myös valot.Pelkään kun koira juoksee vauhilla etuportille ,tarttuu kuusen valojohtoon nokka:))),hakiksilla minäkin johon kiinnitin,eka vuonna laitoin langalla kiinni,mikä fiilis änä vuonna vielä hakusassa.
    Tuo kynttilä kruunu upea!! minulla kattokruunu valoineen loistaa etupihalla,nyt parantelen sitä(kin) :))
    Minä kans rohkeasti laittaisin sitä ja tätä ,tuo isännys pistää joskus kapuloita rattaisiin:)))
    Mutta ihanaa kun saan ihailla sinun kauniita luomoksia,valotaiteita!!!
    Kiitos,ihanasta tarinasta!!!
    Touhukasta alkavaa lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Liisa!

      Tämä on sitä aikaa, kun valoväkerrys on huipussaan. Sellainen pihan keskeinen paikka on hyvä valottaa, jotta on pimeinä ja kylminä kuukausina mitä katsella ja ihastella. Teen aina himpan etuajassa näitä kyhäelmiä, sillä kun puuhastelen yleensä paljain käsin, niin pakkasella tai kylmällä ei sormet pelitä. Ne jäätyy ihan just ja joskus olen huomannut, että niin kangistuu myös sähköjohdot ja silloin ei ole mielekästä tehdä mitään virityksiä.

      Näin sun kauniin valkoisen kattokruunun. Siitähän saa vaikka mitä loihdittua. Mulla oli tiettyjä toiveita, kun omaa etsin ja tämä euron häkkyrä oli ihan täydellinen.

      Sulla näkyi olevan melkoinen kokoelma kartioita ja mulla vain muutama (ei tosin blogissa esillä) noin niinkuin ulkona yli talven. Paria olen kuitenkin jo somistellut havunauhalla ja tuijanoksilla. Niihin tulee vielä pehmoleluja, kunhan kerkeen niitä lähteä metsästämään.

      Mukavaa syksyä ja paljon intoa DIY-hommiin!

      P.S miehet ei aina ole mukana näissä lentävissä ideoissa, mutta kyllä niiden silmä tottuu, kun saavat rauhassa seurata ja katsoa lopputuloksia!

      Poista
  2. Tuskin Suomen syksyn pimeydessä voi koskaan liikaa valoa olla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, juuri näin. Vaikka mulla onkin valoja tullut lisää, ei se vielä paljon ole. Pimeyttä saattaa riittää pitkään. Ja jollei tule lunta on entistä synkempää. Lumi ei valaise. Kaiken varalta olen ehtinyt jo valottaa aika pitkälle ;)

      Poista
  3. Valoa ttarvitaan juuri nyt syksyn tultua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan. Hassua, miten tuntuu ihan eilisestä kuuma paahde ja valoisa aika. Todellisuudessa ollaan kuitenkin jo ihan eri tunnelmissa. Valot ulkona piristää kummasti.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Täytyy todeta, että ilman valoja olisi jo säkkipimeää. Valo on niin ihanaa.

      Poista
  5. Vau tollasen mäkin haluaisin, kukahan tekis ?? No minä en osaa, pitää vain ihailla sun kättes töitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!
      Täytyy kyllä sanoa, että on muutamia töitä ja koneita, joihin en koske. Onneksi mies tekee ne vaiheet. Houkuttele sinäkin mies jeesaamaan muutamia hommia ja sinä sitten suunnittelet.

      Kivaa kuitenkin on, että käyt kylästelemässä täällä blogissa.

      Suunnitelmien täyteistä syksyä.

      Poista