sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Kausijuhlija poikkeaa nukkekotiin - muistojen tyyssijaan

Nukkekoti on todellakin lukuisten muistojen tyyssija. Sillä on leikitty monet leikit ja sinne juontaa juurensa rakkaat muistot. Taitava isä rakensi nukkekodin kuin toisenkin ja yhdessä tehtiin julkisivut ja tapetoitiin huoneet. Se oli yhteistä suunnittelua ja puuhastelua viimeiseen listaan. Näin jälkikäteen ajateltuna; hyvää "harjoittelua" tuleviin todellisiin remontteihin. 

Kalustaminen vaatii mielikuvitusta. Arjen keskellä huomasi usein, kuinka paljon hyvää nukkekotimateriaalia olikaan ihan käden ulottuvilla; hammastahnatuubien korkeista tuli kukkaruukkuja, sasliktikuista verhotangot, suklaamunista löytyi aarteita ja kangastilkuista taiottiin vaikka mitä.

Tässä muutamia kuvia nukkekodista, joka yhä edelleen on vanhempien kodissa olemassa. Se henkii vanhaa aikaa ja toimii omalla ainutlaatuisella tavallaan katseenvangitsijana. Nukkekodilla on kokoa ja näköä, sillä korkeus on yli kaksi metriä ja leveys metrin luokkaa. Kerroksia on monta ja tiloja; puutarhasta, viinikellarin kautta asuinkerroksiin aina yläkerran merimiehen vinttikämpille asti. Isot ikkunat täyttyvät aika ajoin uteliaiden katselijoiden nenänjäljistä, kun sisälle koitetaan tirkistellä suurten lukittujen lasiovien läpi.

Kausijuhlijana ajattelin poiketa tuonne lukittujen ovien takaiseen maailmaan ja ryhtyä suunnittelemaan sinne jouluista ilmettä. Se lähti tällä kertaa isovanhempien aikaisista joulukoristeista. Silloin joskus joulukuusessa oli nauhaa, joka koostui pienistä Suomen lipuista. Päätinpä siis nyt tehdä minilippunauhaa nukkekodin lähestyvään juhlaan pienten silmien ihmeteltäväksi.


Nukkekodin vintillä on merimiehen oma vinttikämppä. Muistoja törneiltä ympäri maailmaa. Pieni pyöreä fönäri on oikeasti ollut avaimenperä.


Ison keittiön katossa roikkuu niinikään avaimenperä. Miten paljon iloa niistä onkaan ollut kalustuksessa. Mattona kaupasta saatuja näytepaloja.


Pihatila paneloitiin vanhoilla laudoilla ja maaksi laitettiin aitoa hiekkaa. Hiekalla istuskelee jo pikkuruinen joulupukki odottamassa joulua.


Ikkunoista kurkitaan saliin, jossa vietetään juhlahetkiä.


Musiikkihuone odottaa väkeä.


Kattolamppuna roikkuu vanha kaulakoru. Seinällä oleva viulu on entinen joulukuusenkoriste. Pöytään katetut jalalliset pikarit keräiltiin aikanaan kirsberry cherry wine -pullojen kyljistä. 


Jokaisessa huoneessa on suuret ikkunat. Kauniit verhot on näperrelty sasliktikkujen varaan. Verhot eivät peitä ikkunoita, eivätkä vie liikaa huomiota, vaan tuovat sopivan ripauksen kodikkuutta. 


Makuuhuoneita on näin suuressa talossa monta.


Juhlan alla siivouksen aika. Huomaa boordit katon rajassa.


Lastenhuoneessa on monta pientä koristeellista piperrystä, jotka on saatu suklaamunista.


Kahvikesteillä ruskeat rengashelmet on katettu donitseina.


Jotain uutta, jotain sinistä

Joulun lähestyessä on aika tehdä nukkekotiin jotain juhlaan sopivaa ja se on tällä kertaa koristenauhaa joulukuuseen.

Minikokoisia Suomen lippuja, liimaa, sakset, paksua lankaa - näistä se syntyy pikakoriste hetkessä.


Minilippuja leikattuna odottamassa liimausta lankaan.


Liput taiteltu valmiiksi.


Liimaa lippuihin ja sitten vaan painetaan ne kiinni lankaan.


Tulitikku kertoo, kuinka pieniä liput oikeasti ovat. Söpöä nauhaa odottamassa kuusta.

Jos muuten olet nukkekotien ystävä, voin lämpimästi suositella Riina Tuulian Miniatyyrimaailmaa. Sieltä saat uskomattoman taidokkaita juttuja nukkekotiin, mutta myös muihin askarteluihin ja rakenteluihin. Jos olet tekemässä, vaikka viime vuoden huippusuosittua tonttuovea, niin Riina Tuulian valikoimista saa hyvää materiaalia söpöön lopputulokseen. Käyhän tutustumassa. 
P.S Minun tonttuoveni viime vuonna näytti tältä.

Askartelun iloa ja rajatonta luovuutta joulunodotukseen!

Vieläkö sinulla on nukkekoti jäljellä?

lauantai 20. lokakuuta 2018

Kausijuhlija juhlii aina

Juuri nyt, tällä hetkellä tunnen olevani melkoinen jouluttaja, mutta olen saanut myös nimen "kausijuhlija". Takerrun kauteen kuin kauteen huomaamattani kuin takiainen, ehkä jopa hieman etuajassa, ja juhlistan sitä pitkän kaavan mukaan. Ainakin nyt voisi niin päätellä, sillä syksy on mitä parhaimmassa vaiheessa ja silti kurkottelen jo kovasti kohti joulua.

Tässä ei siis ehdi tulla joulustressiä, kun aloittaa jo nyt. Monta asiaa on tehty, suunniteltu ja toteutettu. Kausivalointoiluni on saanut ehkä eniten ihmetystä ihmisissä;
- Joko jo!?
No, totuus on, että kausivaloja on jo paljon, mutta eihän niitä enää pakkasilla viritellä sormet ja johdot jäässä.

Etuajassa havahduin myös joulukalenterin hankintaan. Viime vuonna jäin "myöhäisen heräämiseni" vuoksi ilman suosikkikalenteriani, mutta nyt. Ajoissa ollaan. Joulun odotusta on niin kiva ylläpitää kalenterin voimalla ja tänä vuonna sen kunnian saa Rituals. Luukkujen yllärit ovat käytännöllisiä juttuja ja sen ovat huomanneet monet. Se on nimittäin niin, että suositut kalenterit loppuvat yllättävän nopeasti. Hanki siis omasi, mitä pikimmin.
Tästä se nyt alkaa odotus;
- Kuinka monta yötä jouluun on?

Toki tässä on otettu muutamia muitakin askelia joulusuunnitelmiin.


Hetken ehdin jo miettiä, mikä täällä tuoksuu, kunnes hokasin; Ihana Rituals tuoksuu läpi pakkauksen ja ihastuttavan raikkaalta kaiken lisäksi.


Aika muhkea kalenteripakkaus, sillä koko on kuin pienessä telkkarissa.


Ensimmäiset joulutulitikut, karkit ja kynttilät. Ne virittävät tunnelmaan etuajassa. Kynttilävaraston kartoitus on alkanut.


Metallijoulukuuseen on lupa laittaa yksi uusi koriste per vuosi, mutta niiden pitää noudattaa ns. samaa linjaa / mallia. Tyrmäävintä on, että tämän vuoden koriste (etualan pupu) on jo hankittu ja uutuudet kauppoihin vasta tulossa.

Sisään tulvii ajankohtaista syksyä 

Monena päivänä on voinut todeta, että syksy on ollut aivan järjettömän kaunis. Puiden lehdet ovat osoittautuneet todellisen upeiksi sävyltään ja niitä on pitänyt ottaa ihan sisälle asti. Mikä onkaan parempi, ei ehkä mikään. Juuri nyt on monessa paikkaa vielä oikea hetki poimia värisatoa, mutta ei kauaa. Pienet puunoksat ja lehdet ovat ilmaisia koristeita ja voivat hyvinkin korvata vaikka kukkakimpun. Lehdet pärjäävät hyvin tässä kilpaloistossa. Se ovat omintakeinen "viikonloppukimppu", jonka voi levitellä vapaasti sinne tänne. Joko olet käynyt poimimassa omasi?

Sopivaa seuraa tulee kirkkaista kivituikuista. Niitä on kertynyt useampia, sillä usein on kaupassa tarjous - "osta kolme pesuainepulloa ja saat kaupan päälle kivituikun". Noo, sopii hyvin. Kyllä näitä kivituikkuja saa katoamaan vaikka mihin suunnitelmaan.



Ripaus luontoa muutti olohuoneeseen.

Vanha tervatynnyri on saanut syksyisen somisteen. Havut, kanervat ja enkeli-patsaat muodostavat sopivasti kauteen sopivaa kokonaisuutta. Syksyllä on leikattu tuijia ja niiden leikkuujätteestä tulee aina talveksi sopivaa pihakoristetta. Ne kestävät kauniin vihreinä hyvin niin pitkälle kevääseen kuin jaksaa niitä katsoa.

Vihreä on se väri, joka herättää muutoin elottoman pihan ihan uuteen iskuun. Vaikka joulukuusen hankinta-aikaan on matkaa, olen omani jo ostanut. Kuusi on nyt portailla toivottamassa perheen tervetulleksi kotiin. Aitona tämä kuusilajike maksoi viime vuonna 200 euroa, mutta tämä tekopuu riittää vallan mainiosti.


II Kaksi vanhaa yhdessä.
Toinen toisiinsa nojaten.


Tänäänkin on kynttilänpäivä.


Ihana tekokuusi jouluksi on jo ostettu ja laitettu ulos.


Tässä tekopuussa on jotain kummallisen ihastuttavaa. Hieno väri ja kauniit neulaset.

Isot kesäkukkapurkit kartioineen ammottivat vielä hetki sitten tyhjyyttään. Nyt niissä on joulunauhaa, leikattuja tuijan oksia, vanhoja lyhtyjä varastosta ja paljon leikittyjä nalleja. Vaikka kuinka olen siivonnut oman kodin pehmoja pois, ei sieltä löytynyt sopivia tähän käyttötarkoitukseen. Oli pakko kipaista kirpparille ostamaan muutama edullinen pehmolelu. Uskoisin, että kirppiksillä ei ole kovin helppoa päästä niistä eroon. Ihmiset ovat epäluuloisia lelujen puhtaudesta ja ne saattavat hyvinkin jäädä hyllyyn. Nyt kävi toisin. Muutamilla euroilla vanha pehmolelu lähti uuteen kotiinsa. Nallet on sidottu naruilla kartioihin ja ne saavat somistaa pihaa siellä niin kauan kuin hyvältä näyttävät.




Asetelma voi toimia ihan riittävästi, vaikka kaikki osat ovatkin vanhoja. Ja kuinka söpöjä nämä ovatkaan, kun alkaa hämärtää ja lyhtykynttilät valaisevat pimeässä.

Pieniä kurkistuksia kevääseen ja kesään

On se vaan niin totta, että olen todellakin kausijuhlija. Hupaisaa sinänsä, että kaikkia kausia pitää jostain kumman syystä elää yhtäaikaa. Pääsiäinen vilkkuu mielessä viikottain, kevään kukkaloistoa tilaillaan ja kesäkin häämöttää ajatusvirran jatkeena.


Rokkikukko on pääsiäisen ehdoton ykkönen. 


Pääsiäispöydän ehdoton kunkku.

Pääsiäisen valtikka on selvästi kukoilla, sillä tänäänkin teatterimatkalta lähti mukaan uusi kukkopurkki. Se sopii hyvin seuraksi hankkimilleni puolalaisille keramiikkamunille (ceramika autorska).


 Melkein nään jo, kuinka tuo purkki täyttyy ihan pian värikkäillä pääsiäismunilla...


Tässä pieni osa keväistä kukkaloistoa. Voisi melkein luulla, että suosikkivärini olisi liila ja punaisen eri sävyt, vaikkei se nyt ihan niin menekään. Hauskinta tässä on vaan jemmailla kaikkea sinne ja tänne. Sitten vaan koittaa unohtaa ja keväällä odottaa, mistä mitäkin putkahtelee.

Kun vanha ja kallistunut kuusi aikanaan kaadettiin tontilta, sen runko säästettiin tuolityöstöjä varten. Pöllituolit ovat tulleet aika symppiksiksi vain mustan pintavärin ja luonnon muovaaman värin myötä. Koira on ottanut ne omiksi suosikeikseen ja ensi kesäksi ostinkin hetki sitten kivan puukuvioisen tyynyn.

- Eikö olekin aika kiva?


II Kesäkalusteet valmiina
uuteen kesään


Tässä kelpaa koiran köllötellä.

Nyt on päästy kuvasarjan loppuun. Se on ollut päätön kausipoukkoilu joulukalenterista kesätuoliin. Kaikki kaudet pyörivät päässä yhtäaikaa, se taitaa olla juuri sitä kausijuhlimista.

- Kuinka sulla, tunnustaudutko kausijuhlijaksi, edes vähän?

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Aurajoki virtaa kausivalona läpi terassin

Viime vuonna selvä askartelijan ja jouluttajan hitti oli tonttuovi. Siitä teki moni oman versionsa ja tonttuovia vilahteli somessa monenmoisia. Tämän vuoden hitiksi voinee povata ihanaa käpyhyasinttia, mutta yhtälailla kankaista ja valoista loihdittuja tauluja. 

Itse tein ensimmäisen kangas+valo -tauluni aikaan, jolloin Marimekkoon ilmestyi Hetkiä-kangas. Se oli heti oma suosikki ja myöhemmin muutoinkin paljon puhuttu. Taulu oli korkea ja näyttävä kokonaisuus valmiina. Sitä samasta tunteesta olen koittanut ottaa koppia, kun olen ihastellut somessa lukuisia erilaisia toteutuksia valotauluista.

- Millainen on minun uusin versioni aiheesta?
- Miten se sulautuu aiempien kausivalojeni ryhmään?

Kohta selviää.

Vallilan kankaista on moni alkanut miellyttää silmää, mutta idean toteutukseen riitti vain yksi kangas ja se oli "Aurajoki". Riina Kuikan suunnittelema Aurajoki kuuluu Vallilan, ehkä tämän hetken suosituimpaan, kaupunkikuosisarjaan. Jokivarren ilta, tuuheat lehtipuut, katulamppu, laivat ja tutut maamerkit. (Tosin pari kohtaa kuvassa ei mene aivan totuuden mukaan, mutta se lienee selvästi taiteellista vapautta. Huomaatko?)

Kangas on leveydeltään 150 cm ja kuvion mitta n. 90 cm.

Aurajoen valot saapuvat terassille

Vallila muutti tilojaan Turun keskustassa ja kankaissa oli alennuksia. Hyvällä alehinnalla sain punaisen sävyisestä Aurajoki-kankaasta juuri sopivan kuvion mittaisen palan ja pääsin toteutuksen pariin.

Ostimme mieheni kanssa laihaa rimaa ja teimme kehikon niin, että ulkoreunaan leveysmitta oli 145 cm ja korkeus 84 cm. Kulmat tsekattiin suoriksi ja kehys niitattiin kasaan. (Ristimitan mukaan pysyi ihan suorakaiteena). Sitten vaan kangas asemoitiin ja niitattiin kehikkoon. Ensin päädyt ja sitten ylä- ja alareuna, ettei kangas ala veulata suuntaan eikä toiseen.

Pian alkoi taustalle led-valojen ripustelu hakaneuloja apuna käyttäen. Tarkkaan piti kuvaa etupuolelta seurata, jotta valaistuksesta tulisi mahdollisimman aito ja sen mukainen, mikä Aurajoen varrella oikeasti on.

Sopivia kulmarautoja ei ollut, ei konsoleita, joten tyydyin reikänauhan ilmeeseen. Siitä teimme ripustuskoukut, jotka ruuvattiin kiinni kehykseen. Naulat paukuteltiin grillikatoksen seinään ja hups! siihen sitä sitten saikin sovitella valmista taulua paikoilleen. Valot päälle ja kausivalojen satumaa on jälleen jatkunut uuteen suuntaan.

II Aurajoki, 
tuon kaupungin halkova kaunotar
loistaa nyt grillikatoksen kyljessä


Grillikatoksen vieressä kasvaa erilaisia havuja. Kun katsoo niiden välistä voi nähdä palasen kauneinta Turkua. Uusin kausivaloni on valmis! 
Kiitos kuuluu taas miehelleni, joka lähti toteuttamaan tätä ideaa mieluusti kanssani.


Miehen työvaiheita, sillä tämä on (kaikesta tärkeydestä huolimatta) kone, johon en mieluusti koske.


Kulmat tarkasti 90-asteeseen.


Niittipyssyllä kangas kiinni kehykseen.



Rullasta rälläkällä irti pala reikänauhaa. 
...Ja vierellä niin elämää nähnyt timpurinkynä. 
- Tiedätkö muuten, miksi timpurinkynä on litteä?
(Vastaus: Jos se tipahtaa kaltevalla tasolla, kuten katolla, taskusta niin eipä vieri alas.)



Reikänauhapalat toimii ihan riittävästi toteutuksessa.


Taakse löytyi viime joululta, vanhat ja ruostuneet, led-valot, joilla aloin etsiä kaupunkikuvaa haltuun.


Lyhty nyt ainakin pitää saada loistamaan kirkkaasti.


Ja testi...kaiken pyörittelyn jälkeen, yhä jokainen lamppu palaa.


Valaistu jokivarsi kankaan takaa. Valoja vaikuttaa olevan paljon, mutta niiden valaisevuus onkin aivan toista, kun taulun kääntää toisinpäin. Huomasin, että tässä työssä valon pitää olla lähellä kangasta siinä kohdassa, jossa sen todella halutaan täysillä loistavan. Alareunassa muutama lamppu käännettiin tarkoituksella poispäin, ettei ns. valonauhalenkki paista liikaa "lenkkinä" läpi.


Tässä sitä nyt loistellaan grillikatoksen rumia peitelevyjä kaunistaen.


Vaikutelma on tyylikkäästi valaiseva kapeassa tilassa.


Vihdoin ihastellaan uutta Vallila-taulua! 

Monet ovat tehneet tämän sisätiloihin, mutta mepä koklataan nyt kankaan kestoa ulkosalla. Syntyi ulkotaulu. Voi olla, että keväällä kangas on ihan likainen, mutta katsotaan nyt, miten säät vaikuttaa ilmeeseen.

- Joko sinulla on kankaasta ja ledeistä tehty taulu?

perjantai 12. lokakuuta 2018

Vanhalle uutta ilmettä

Viherpeukalolla vierähtää hetki, jos toinenkin, kun pääsee näpertelemään. Mieli on aina avoin uusille toteutuksille. Tänään se tarkoitti ihan pientä tuunausta.

II Nautin suunnattomasti,
kun voin tehdä pikkujuttuja
ihan omassa rauhassa.

Vanha metallirengas kynttilätasoineen on usein mennyt poistettavien tavaroiden kasaan, mutta ihan yhtä monta kertaa se on sieltä noukittu takaisin. Tässä esineessä on kaikessa yksinkertaisuudessaan jotain imua, vaikkei se ole arvokas, ei täydellinen, eikä edes erikoinen.

Pienellä ehostuksella siitä tulee taas uudella tavalla vetovoimainen esine.

Kävin poimimassa kesän viimeisiä (vai pitäisikö sanoa "syksyn") pietaryrttejä ja muutaman käppyräisen männynoksan. Näillä syntyi haluttu kokonaisuus.

Sekaan vain kynttilä ja taas ollaan vanhan lumoissa.


Yhä kauniisti keltaisena hehkuvia pietaryrttejä ja sopivasti käppyräisiä männynoksia.


Vanha kynttilärengas, rautalankaa ja leikkurit.


Musta maalikin oli jo vähän pettänyt, mutta tässä ideassa se jää piiloon sellaisenaan.



Oksat kiinni renkaaseen rautalankaa pyöritellen.


Ja männynoksien päälle pietaryrttiä. Kai tämä jonkun tovin kestää tällaisena.



Kynttilä viimeistelee viritelmän, mutta jatkossa laitan tasolle ison kirkkaan tuikkukipon ja sinne kynttilän, jottei tarvitse pelätä, että kasvit palaa.


- Onko sinulla joku helppo ja nopea vinkki, kuinka tehdä tai tuunailla kynttilänjalkoja?