maanantai 31. joulukuuta 2018

Uudenvuodenlupauksia

Tämä on juuri se päivä, jolloin kuulee uudenvuodenlupauksia. En ole erityinen lupauksien keksijä, mutta mietin, mitkä olisi ne asiat, joita voisin blogissa käsitellä ja jotka samalla täyttäisivät lupauksiin liittyvät kriteerit. 

Jonkin riittävän aasinsillan tähän postaukseen löysin blogin kuukausien takaisista luonnoksista. Olen nimittäin keväällä 2018 aloittanut kirjoituksen nimellä "plogging-päivä". Se oli täysin kesken ja jäänyt jo miltei unholaan, mutta ehkä juuri nyt olikin sopiva aika palata aiheen äärelle ja nostaa luonnos päivänvaloon. "Bloggaajan plogging-kevät" kuulostaa jonkinmoiselta verbaalikikkailulta, mutta aihe on täyttä asiaa.

En käsittele blogissani liikuntaa, mutta erilaista kodistamista ja sisustamista senkin edestä. Kauneus ja siisteys hivelee silmää - parantaa viihtyvyyttä, kaikkialla. Ruotsin kautta Suomeen tullut plogging lienee yksi parhaimpia liikuntamuotoja ja se sopinee nyt aiheeksi tämän blogin sivuille, kun pohditaan lupauksia.

Sanat "jogging" (hölkkä) ja "plocka upp" (poimia) antavat jo vinkkiä, että tietynlainen win-win -juttuhan tämä on -> Kun itse lenkkeilee (minä koiran kanssa) ja kerää matkalla roskia niin ympäristö siistiytyy. Kaikki voittaa.

1. lupaus: Aloitan ploggaamisen

Itse en täytä täysin ploggaajan kuvausta, sillä en voi tunnustautua juoksijaksi, mutta sanottakoot että aktiiviseksi perusliikkujaksi kyllä. Oma "henkivakuutukseni" on koira, jonka kanssa pitää käydä lenkillä monta kertaa päivässä. Samalla voi tehdä muutakin hyödyllistä.

Ikäväkseni olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon ulkona pyöriikään roskia. Uudenvuodenlupauksena päätin ottaa tästä orastavasta plogging-buumista kopin juurikin koiralenkeillä. Yhdessä me kävelemme päivittäin siellä sun täällä - voisimme siis ottaa ikäänkuin haasteen vastaan ja tehdä yhden pienen eleen; kerätä roskia lenkkipolun varrelta - esim. yksi poimittu roska päivässä on pieni liike, mutta tavoitteeni on toki pyrkiä vielä parempaan. Välitän ympäristöstä ja sen siisteydestä, joten mielelläni kannan korteni kekoon. Tämä voisi olla sitä ympäristön kodistamista. Pidetään paikat kauniina ja siisteinä.

2. lupaus: Käytän muovia entistä vähemmän ja lajittelen roskat entistäkin tarkemmin

Se lienee jo viime aikoina mediastakin tulvinut, mitkä ovat muovin haitat, joten pienillä askelilla kohti uusia tapoja.

Keskityn jätteiden entistä(kin) tarkempaan lajitteluun ja pyrin tuottamaan vähemmän roskia.


Pyöräily on ihanan vapauttava liikuntamuoto.


Jätteitä voi hyödyntää monella tapaa. Tässä vanhat lasipullot uudessa tehtävässään.

3. lupaus: Kävelen ja pyöräilen entistä enemmän

Pyöräilyn tuoma vapaus on suurenmoinen tunne ja vähentää hiilijalanjälkeäni. Ei ole vaikea luvata liikkua näin entistä enemmän.

Teepä sinäkin tästä Kestävät elämäntavat -testi ja laske hiilijalanjälkesi. 

- Minkä lukeman sait?
Minun hiilijalanjälkilukemani oli tasan 5000 kg CO2e. 
Testin tehneiden keskimääräinen lukema on 7400 kg CO2e.
__________

Liitän 1. lupaukseen kuuluvia kuvia vasta tähän. Ne on otettu alkukesästä ja ovat todellakin omiaan herättämään kiinnostuksen ploggaamista kohtaan. Tälle harrastukselle on todellakin tilaus.


Täällä sitä makoilee kaikenlaista - muovia, tölkkejä ja muuta roskaa.



Kun viheralueille heitellään roskaa, ne peittyvät äkkiä kasvavaan ruohoon. Kun nurmikot leikataan, ne leikataan roskien yli. Enää työntekijöillä ei ole aikaa esitarkastaa alueita, vaan koneilla mennään roskien yli. Tältä se sitten näyttää yliajettu muovi ja styroksi.





Kaikki roska ei aina päädy roskikseen vaan jää viereen.

Näiden ylläolevien kuvien pohjalta on helppo havaita, että ploggaamiselle on todella kysyntää!

Jotta ikävät kuvat eivät jää viimeisinä mieleen on syytä tuoda katsottavaksi myös jotain kauniimpaa. Se on enää 6 kk ja allaolevat kuvat on täyttä totta.






Hyvää uutta vuotta 2019!


lauantai 29. joulukuuta 2018

Itse valitut lahjat ehtivät jouluksi

Tänä jouluna päätin ostaa muutaman joululahjan ihan vaan itse yhteiseksi iloksi koko perheelle. Sisustustaminen kokee aika ajoin uusia tuulia ja mikä ihmeellisintä - hyvältä alkaa näyttää yllättäin nekin, joita on joskus vannonut, ettei ikinä hanki.

Tietyllä yliampuvuudella ja värikkyydellä on aina sijaa, vaikka muutoin olisikin hillitympää. Tänä jouluna sitä värikkyyttä edusti päivitetty kehys, johon istui kuin nenä päähän uusi graafinen juliste. Frida Kahlon kuvaan on "päälleliimattu" värikäs kukkakimppu ja siitäkös syntyi se kaivattu ja pitkään peräänkuulutettu väriläiskä. Keltaisen kissan oli annettava tilaa, kun uusi tulokas oli tulolla. Suuri juliste on kooltaan 70 x 100 cm ja siinä on sisäänrakennettu paspartuuri. Vanha, musta kehys oli kuin luotu tälle kuvalle. Luottokehystäjä ei ehtinyt työtä tehdä jouluksi, mutta vinkkasi toisesta, joka kerkesi ja seinän aukko täyttyi juuri sopivasti juhlaan. 

Tämä on niin ihanasti kukkiva teos kaikkiin vuodenaikoihin. Miten sitä voikaan olla niin innoissaan taululöydöistä. Tämän tyylinen aihealue "naisen kasvot ja hiukset kukista" on viehättänyt myös aiemmassa tauluhankinnassa, Piiabiia Atelierin Lady Bird Cherry -taulussakin. 

Toinen, se mielipiteen muuttanut, löytö on kristallikruunu. Niin, juuri se, jota vielä jokunen vuosi sitten vannotin, ettei tule ikinä muuttamaan omaan kotiini. Muistan nimittäin hyvin ne lapsuuden jokavuotiset kristallien kiillotukset. Silloin koko perhe porukalla kiillotettiin kaikki kristallit kirkkaiksi, jotta juhlissa, kuten jouluna huikea säihke oli taattua. Olin vuosikausia niin varma, etten siihen kyllä rupea koskaan uudelleen. Mutta mutta...kuinka sitten kävikään. Yhtäkkiä löysinkin itseni etsimästä juuri sitä meille oikeaa kruunua.

En vielä tovi sitten olisi uskonut, millainen kruunujahti tästä tuleekaan. Viikkokausia etsin ja etsin. Eipä osto ollutkaan niin yksinkertaista. Eteen ei tullut sellaista kristallikruunua, jonka haluaisin ja mietin jo hetken, olenko täysin harhaisten kuvitelmien perässä, onko sellaista tehtykään, jota nyt peräänkuulutan, kunnes se oikea osui eteen. 

Tämä sydämeenkäypä yksilö ehti kuitenkin mennä nenäni edestä, kun unohduin muualle ja jahkasin muiden asioiden parissa. Mutta kuin uskomattomasta taikaiskusta varaaja ei ostanutkaan lamppua ja yhtenä yönä se putkahti uudelleen myyntiin. Tiesin, että tämä lamppu oli tarkoitettu meille. Olin nimittäin valveilla juuri silloin ja keskellä yötä viestitin myyjälle tulevani huomenna ostamaan kruunun. Koskaan ei käy näin, mietin ja pelkäsin vielä mutkia tulevan matkaan. Meille se lopulta päätyi; löytöjen löytö, joka sopii kaikkeen vanhan ja modernin liittoon kuin tilauksesta ja tilaus se kai olikin. Aarteenetsijän todellisia juhlahetkiä.

Mallinukesta taituroitu jalkalamppu lieni jo pieni enne kristallirakkauteen. Nytpä siis kimalluksen lumo laskeutuu sisustukseen pala palalta.


Talvella kaipaa kukkia ja kesäisen pihan hehkua. Uusi taulu ruokkii puutarhurin kukkanälkää. On hiljalleen aika alkaa suunnitella ensi kesän kukkaloistoa. 


Ai niin, ja taulun edessä on tämä "joulukuuseni", joka on ympärivuotinen koristus. Ollut jo useita vuosia.


Tehokkaiden värien yhteensopivuus huokuu lämpöä. Tämä on vaan niin cool. 


Ou, ou, ou...kannattiko odottaa?
Tämä se on, löytö. Se, jota jahtasin pitkän kaavan mukaan ja tori.fi sen lopulta meille soi. Kristallikruunu.


...ja jokainen kristalli on muuten niin kiillotettu.


On tämän kruunun lumoon ollut vaan niin helppo sukeltaa. On kysyttävä ääneen; Mitä ne olikaan ne takavuosien "ei meille" -ajatukset?



Kilpaloistoa - kruunun ja joulukuusen välillä. Ei tästä säihkyä puutu. Tämä hetki on niin bling!


Vanha mallinukke sopii kuin sopiikin tuunattuna versiona näiden uusien ihanuuksien seuraan.


Tyylejä voi sekoittaa loputtomiin. Vanha ja uusi paiskaavat kättä. Riitasointu vai sopusointu. Kaikilla on tavallaan kuitenkin yhteinen sävel. Kaiken keskellä pohdin, mikä ketäkin sisustuksissa miellyttää juuri nyt.

- Onko sinulla muuten kristallikruunua?

torstai 27. joulukuuta 2018

Joulukylästelyä Pimee Vintti -puodissa

Ennen joulua kävimme perheen kesken treffaamassa tätiä, viemässä joulumuistamisia ja samaan reissuun kuului isoisovanhempien haudoilla käynti Yläneellä. Ja joka kerta näillä reissuilla poiketaan myös Pimee Vintti -puodissa, jos se vaan sattuu olemaan auki. Tälläkin kertaa meitä onnisti.

Kaipasin juuri silloin ripauksen mummolahenkistä ilmapiiriä ja sielunmaisemaa, sekä pienen hetken tilaisuuden ihastella kasapäin aarteita aarteiden perään. Pimee Vintti ei petä koskaan. Täältä löytyy vaikka mitä. Kaikki se, mitä etsii ja kaikki se, mitä ei etsi asuu täällä.

On yksinkertaisesti kiinnostava aikamatka sukeltaa vanhanajan unelmiin, poiketa retron ja vintagen asemilla. Aikaa kannattaa varata, sillä n. 600 neliötä on täynnä tavaraa. Koska joulu alkaa uhkaavasti olla ohi tältä vuodelta, haluan saatella teidät vielä pikavisitiille vanhan tavaran lähteille. Kuvissa joulu lisää tunnelmaa, mutta sehän toki muuntuu vuodenaikojen mukaan. Aina on ihasteltavaa ja koettavaa. Nämä kuvat ovat niin kiehtovia ilmapiirin kertaajia, että selaan itsekin niitä uudelleen ja uudelleen, jotta katse löytää kaiken sen, joka ehkä paikan päällä meni ohi.

Jos podet joskus nostalgianälkää, poikkea ihmeessä niin verestelemään muistoja kuin ostamaan jotain. Minä ostin tällä kertaa pari tavaraa, joista toinen, kynttilänjalka löytyi jo joulupöydästä. Ja toinen esittäytyy joskus myöhemmin.

Pimee Vintti löytyy Turun Paattisilta, Säkyläntie 815

P.S Olen ennenkin kirjoittanut visiitistäni Pimeessä Vintissä.


Pimee Vintti -puodin päärakennuksen ovi on sepposen selällään ja kutsuu sisään. Ulkona puhaltelee viima, mutta sisällä tervetulleeksi toivottaa kodikas lämpö.


"Ruoste" on se pinta, joka saa sydämen hykertelemään menneiden vuosien kerroksellisia sointuja.


Maitotonkat ovat kestorakkauteni. Niitä on kotona monia erilaisia.


Läjäpäin ompelukoneen jalkoja. Tällaisesta ensimmäisestä mustasta meillä oli kotona aikanaan tehty TV-taso. (Silloin, kun TV ei vielä ollut seinällä.)


Vanha suutarin työkalu - sanotaanko sitä nyt suutarin jalaksi vai vain mieluummin lestiksi, kun tässä ei ole nyt sitä jalkaosaa. Minullakin on tällainen, mutten ole keksinyt käyttää sitä kynttilänjalkana. Se on ollut yksinkertaisesti paino. Ehkäpä pian löytyy tämäkin käyttö...


Peili on ikkuna tavarataivaaseen.


Vanhoissa valaisimissa on paljon sanomaa. Muistatko nähneesi tällaisia ja missä?


Vanhoista naulakkokoukuista rakkain on ehdottomasti tuo malli, jossa on "pirunpää".


Isossa suulirakennuksessa on hyytävän viileä, mutta näkymä ikkunasta lämmittää.


Tässä oli jo niin valmiinoloinen kattaus, että olisi voinut viivähtää joulupuurolle. Ruskea sävy astioissa on kotoisa ja lämmin.


Vanhoissa maustepurkeissa on omaa hehkua. Usein mietin, mihin niitä voisi käyttää vai kuuluuko ne vaan olla koristeina.


Peiliovi vaatehuoneeseen.


Vanhoja pulloja olen itsekin keräillyt ja säästellyt. Käyttänyt mm. yhden kukan maljakoina.


Täältä tilasta löytyi mm. vanha jukeboxi. Juuri se sellainen, joka on kimaltanut baarien uumenissa. Joskus lyötiin kasaan muutamat kolikot ja sitten suunnattiin painelemaan valintanappeja, jotta suosikkibiisi pärähtäisi soimaan...


Paljon lasitavaraa juhlakattauksiin.


Ihastuttavia naisten juttuja pieni huoneellinen täynnä.


Lasihyllyillä lasitavaran määrä tuntuu runsaammalta.


Sievä näkymä tilan sisäpihalle.


Salissa on vahvasti aistittavaa arvokkuutta.


Kassahistoriaa.


Näin pääsiäisihmisenä huomaan aina siivekkäät koristeet ja värikkäät koristemunat.

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Oli aika -blogi mukana sisustusbloggaajien Kaunis ja kohtuullinen joulu -koosteessa

Joulutunnelma jatkuu - hyvää tapaninpäivää!

Tsekkaa tästä Modernisti kodikas -blogin sivuilta erilaisia ideoita, kuinka määrittyy bloggaajille kaunis ja kohtuullinen joulu. Olen mukana - katso tarkemmin täältä.


maanantai 24. joulukuuta 2018

Keskiyön kurkistus aattoon

Nyt on juuri se hetki yöstä, jolloin voin esittää itselleni kysymyksen, mitä aion tehdä säkkikankaalla, vanhalla suksella, lasten leluilla, nukkekodin esineillä, puukiekoilla, männynoksilla, vanhalla kynttilänjalalla ja venäläisillä kristallilaseilla.

Voin paljastaa sen teille jo nyt, ennen ensimmäistäkään kuvaa, näistä aineksista syntyy joulupöytä! Koska kattaus on puoli ruokaa on minulle ominaista kikkailla kattaus kohdilleen ennenkuin jouluruoka voi laskeutua pöytään. Jos haluat tietää, miten meillä tänä jouluna on katettu, katso kuvat. Lyhyesti kerron, miksi mikäkin on mukaan päätynyt. Usein on monta tarinaa, mistä osat matkaan tarttuvat ja kohtaavat samassa pöydässä. Virkkusen yön hetkissä on kiva pyöritellä näitä asioita.


Valmiin puoleinen asetelma läheltä. Tämä lautanen odottaa aattoruokaa.

Suksi hiihti pöytään

Muutama viikko sitten ostin nämä vanhat sukset. Myyjän edustajalta kysyin jotain suksien historiasta, mutten saanut kaipaamaani tarinaa, en mitään tiedon jyvästäkään. Esineet kaipaavat aina tarinan, mutta voivat toki olla lumoavia ilman sitäkin. Kotona oli jo entuudesta äidin lapsuuden vanhat maalaissukset, miehen äidin vanhat sukset, yhdet virolaiset elämää nähneet löydöt ja muutama muu, ei niin merkityksellinen, pari.

Suksilla on omat tehtävänsä - oman äidin sukset ovat kukkamaljakoiden kannattimia, miehen äidin puusukset ovat puolestaan lampetteina, virolaiset nojaavat ulkoseinään kuin olisin aina lähdössä hiihtämään ja sitten nämä tarinattomat, ne päätyivät ensitöikseen kuumaan suihkuun ja pesuun. Sieltä suoraan halkomaan joulupöytää.

Olin jo kauan sitten päättänyt, että tänä vuonna joulupöydässä teemana on maalaismaisema ja luonto, jota höystetään tarpeen mukaan. Sellainen siitä sitten taisi tullakin.

Syksyllä ostin metritavarana säkkikangasta, josta oli tarkoitus tulla virityksiä pihaan, mutta homma ei edennyt suunnitelman mukaan ja kangas jäi odottamaan uutta tulemistaan. Se paikka löytyi joulupöydästä. En halunnut siloitella sen taitteita vaan hieman viimeistelemättömänä se oli hyvinkin tervetullut paikalleen.


Jos tämä suksi osaisi puhua, saisin kenties uupuvan tarinan. Ainakin elämää on nähty. Vuosikymmeniä.


Nukkekodin esineet ja pikkulelut löysivät paikkansa

Suksien keskelle oli kiva koota minikokoinen kattaus jouluhenkisyyttä. Ihan parasta sellaista on tarjolla Riina Tuulian Miniatyyrimaailmassa. Sieltä olen ostanut kivoja juttuja juuri tätä kattausta varten. Taidokkaita nukkekodin juttuja, joita voi toki käyttää somisteina muutoinkin. Meidän joulupöytään ne sopivat kuin tilauksesta.


Ihan pakko kertoa mittoja, sillä kuva ei välttämättä avaa todellisuutta.
- pellillä olevat tähtipiparit ovat halkaisijaltaan 5 mm
- hyasinttiruukkuineen on 3 cm korkea
- paperipussissa olevat joulutortut 9 mm



Joululaatikot on katettu minikoossa. Taidokasta käsityötä, joissa apuna on käytetty mm. pillereiden säilytyslevyn yksittäisosia. 


Tulitikkuaskin kokoinen puulaatikko on lastattu pienillä vihanneksilla. Yksi purjonvarsi ei ole edes tulitikun mittainen.


Schleich-muovieläimet astelevat jonossa eteenpäin.


Lahjaksi saatu minijoulutähti mahtuu suksen päälle...


...ja pieni leikkijuna sopii ajamaan halki joulupöydän suksen päällä.



Puuta muodossa jos toisessa

Isojen leikattujen puiden rungoista voi helposti leikata kiekkoja, joita voi käyttää lautasen alla ja oksia somisteina. 

Katso, kuinka kivasti puukiekko näkyy lasilautasen alta. Lasi päästää puun kuviot läpi. Lasi ja puut muodostavat mielenkiintoisen yhdistelmän. Männynoksat tuovat hienostuneen lisän, eivätkä välttämättä kaipaa mitään muuta. Punertavat, keraamiset sydämet lämmittävät värimaailmaa.





Venäläiset kristallilasit korkealla jalalla tuovat aina juhlan tunnun.


Pimee Vintti -sisustuskaupan valikoimista löytyi joulupöytään sopiva vanha kynttilänjalka. Se sai sopivaa maustetta Lidlistä bongatuista koristeista. Koko komeuden kruunasi Stockmannin valikoimista löytynyt kuusikynttilä. Sitä ei säästellä. Tämä kuusi palaa aattona.



Kaikki on sopivasti valmista. Kattaus saa odottaa tällaisena vielä muutaman tunnin. Nyt on suunnattava nukkumaan. Vai tuleeko se uni silmään...en ole varma.

- Mitkä ovat sinun rakkaat kattausvinkkisi?
- Millaisia juttuja sinä olet kokeillut normaalin pöytäliinan sijaan?

Tunnelmallista joulua ja ihanaa aattoa!