torstai 27. joulukuuta 2018

Joulukylästelyä Pimee Vintti -puodissa

Ennen joulua kävimme perheen kesken treffaamassa tätiä, viemässä joulumuistamisia ja samaan reissuun kuului isoisovanhempien haudoilla käynti Yläneellä. Ja joka kerta näillä reissuilla poiketaan myös Pimee Vintti -puodissa, jos se vaan sattuu olemaan auki. Tälläkin kertaa meitä onnisti.

Kaipasin juuri silloin ripauksen mummolahenkistä ilmapiiriä ja sielunmaisemaa, sekä pienen hetken tilaisuuden ihastella kasapäin aarteita aarteiden perään. Pimee Vintti ei petä koskaan. Täältä löytyy vaikka mitä. Kaikki se, mitä etsii ja kaikki se, mitä ei etsi asuu täällä.

On yksinkertaisesti kiinnostava aikamatka sukeltaa vanhanajan unelmiin, poiketa retron ja vintagen asemilla. Aikaa kannattaa varata, sillä n. 600 neliötä on täynnä tavaraa. Koska joulu alkaa uhkaavasti olla ohi tältä vuodelta, haluan saatella teidät vielä pikavisitiille vanhan tavaran lähteille. Kuvissa joulu lisää tunnelmaa, mutta sehän toki muuntuu vuodenaikojen mukaan. Aina on ihasteltavaa ja koettavaa. Nämä kuvat ovat niin kiehtovia ilmapiirin kertaajia, että selaan itsekin niitä uudelleen ja uudelleen, jotta katse löytää kaiken sen, joka ehkä paikan päällä meni ohi.

Jos podet joskus nostalgianälkää, poikkea ihmeessä niin verestelemään muistoja kuin ostamaan jotain. Minä ostin tällä kertaa pari tavaraa, joista toinen, kynttilänjalka löytyi jo joulupöydästä. Ja toinen esittäytyy joskus myöhemmin.

Pimee Vintti löytyy Turun Paattisilta, Säkyläntie 815

P.S Olen ennenkin kirjoittanut visiitistäni Pimeessä Vintissä.


Pimee Vintti -puodin päärakennuksen ovi on sepposen selällään ja kutsuu sisään. Ulkona puhaltelee viima, mutta sisällä tervetulleeksi toivottaa kodikas lämpö.


"Ruoste" on se pinta, joka saa sydämen hykertelemään menneiden vuosien kerroksellisia sointuja.


Maitotonkat ovat kestorakkauteni. Niitä on kotona monia erilaisia.


Läjäpäin ompelukoneen jalkoja. Tällaisesta ensimmäisestä mustasta meillä oli kotona aikanaan tehty TV-taso. (Silloin, kun TV ei vielä ollut seinällä.)


Vanha suutarin työkalu - sanotaanko sitä nyt suutarin jalaksi vai vain mieluummin lestiksi, kun tässä ei ole nyt sitä jalkaosaa. Minullakin on tällainen, mutten ole keksinyt käyttää sitä kynttilänjalkana. Se on ollut yksinkertaisesti paino. Ehkäpä pian löytyy tämäkin käyttö...


Peili on ikkuna tavarataivaaseen.


Vanhoissa valaisimissa on paljon sanomaa. Muistatko nähneesi tällaisia ja missä?


Vanhoista naulakkokoukuista rakkain on ehdottomasti tuo malli, jossa on "pirunpää".


Isossa suulirakennuksessa on hyytävän viileä, mutta näkymä ikkunasta lämmittää.


Tässä oli jo niin valmiinoloinen kattaus, että olisi voinut viivähtää joulupuurolle. Ruskea sävy astioissa on kotoisa ja lämmin.


Vanhoissa maustepurkeissa on omaa hehkua. Usein mietin, mihin niitä voisi käyttää vai kuuluuko ne vaan olla koristeina.


Peiliovi vaatehuoneeseen.


Vanhoja pulloja olen itsekin keräillyt ja säästellyt. Käyttänyt mm. yhden kukan maljakoina.


Täältä tilasta löytyi mm. vanha jukeboxi. Juuri se sellainen, joka on kimaltanut baarien uumenissa. Joskus lyötiin kasaan muutamat kolikot ja sitten suunnattiin painelemaan valintanappeja, jotta suosikkibiisi pärähtäisi soimaan...


Paljon lasitavaraa juhlakattauksiin.


Ihastuttavia naisten juttuja pieni huoneellinen täynnä.


Lasihyllyillä lasitavaran määrä tuntuu runsaammalta.


Sievä näkymä tilan sisäpihalle.


Salissa on vahvasti aistittavaa arvokkuutta.


Kassahistoriaa.


Näin pääsiäisihmisenä huomaan aina siivekkäät koristeet ja värikkäät koristemunat.

20 kommenttia:

  1. Ai että, tämä paikka pitää muistaa, jos joskus tuolla päin liikkuu. Onpa kyllä kaikkea kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina on kiva käydä aikamatkalla!
      - Erittäin hieno juttu, että tällaisia puoteja löytyy. Pimee Vintin emäntä Marika on taidokkaasti tuonut menneet vuosikymmenet esiin tällä tilalla. Rakkaus vanhoihin esineisiin kumpuaa suloisesti kaikkialla. Niin sisätiloissa kuin ulkonakin.

      Poista
  2. Tää on kiva paikka ja tavarat on laitettu kivasti esille. Ihana tunnelma. Tein myös postauksen paikasta muutama vuosi sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historia elää mukavasti sisällä ja ulkona. Tavarat vaihtavat omistajaa, mutta aina on täyteläistä. Minunkin vierailuni aikana lähti huonekaluja uuteen kotiin.

      Täytyykin etsiä sinun postauksessasi.

      Poista
  3. Tämäpä olisikin tällaiselle kaikkea vanhaa rakastavalle ihana retkikohde. Täytyy laittaa osoite muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa laittaa paikka muistiin, vaikka kesäretkeä varten. Kesällä valloittaa taas ihan uusi ilme.

      Poista
  4. Tuli taas yksi paikka lisää päiväretkikohteisiin, olipas mielikuvituksen liikkeelle saava kuvakokoelma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, laita muistilistalle ja varaa reilusti aikaa reissulle. Mukaan saattaa lähteä mitä vain...

      Poista
  5. Vanha herra ei päästäisi minua apposen auki olevasta ovesta sisään ;) Enkä minä pääsisi siitä ulos hetken aanailtuani. Kiitos kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä kannattaa tovi jos toinenkin viettää. Yhdessä tai yksin. Herra mukaan vaan bongailemaan juttuja. Saattaa yllättyä hänkin...

      Poista
  6. seleviäisköhän tuolta pelekällä katelulla,no ei varmasti!!
    ihana :)))))) päivä unia tuommosista kuvista näkkee:))
    Parit ompelukonneenjalat lähtis heti mukkaan...paljonkohan rahti:)???
    Kiitos osoitteesta!tallennan ...joskus kansioon:)
    Mukavia välipäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi se kuule niin olla, että pelkkä katselu tekee tiukkaa. Tavaraa on paljon, joten pitää osata valkata suosikkinsa. Minä aina stoppailin ja muistelin, mitä muistoja mistäkin esineestä syntyi ja kenellä mitäkin on kotonaan ollut.

      Siellä kierrellessä herää paljon ideoita, joita pitää hieman sulatella. Ja ehkä jopa palata uudelleen :)

      Kurkkaa muuten paikan netti- ja facesivuja!

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Nostalgiaa toden totta. Jos joku esine on päässyt unohtumaan, niin tämä paikka muistuttaa.

      Poista
  8. Pimee vintti on tuttu minulle, kun sinne matkaa on vain n.1 km.kävin jo silloin kuvaamassa siellä, kun vielä ei ollut pimeetä vinttiä, niin olen ostanut jotain sieltä halvallakin, vaikka kallistahan siellä on, omistaja tosin kulkee niskassa kiinni lähes koko ajan, eipä tuo haitannu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa...olisipa kiva tietää paremmin, millainen historia koko "tiluksilla" on ennen ollut ja millaista elämää silloin. Onhan siellä joskus joku asunut. Olen ihan hurjan kiinnostunut aina talojen historiasta, vanhoissa taloissa on niin paljon tarinaa. Ehkä se saa jo Pimeen Vintinkin entistä kiehtovammaksi :)

      Poista
  9. Onpa siellä tavaraa. Olen paljonkin kuullut Pimeestä Vintistä ja nolottaa sanoa, että en ole koskaan siellä käynyt. Jospa sinne tänä vuonna pääsisi fiilistelemään.
    Kiitos Titta ja hyvää uutta vuotta 2019!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teepä kuule Tuula joskus kesällä retki tänne! Siellä on silloin yhtä upeeta kuin sydäntalvella. Eikä tuuli viuhu yhtä jäätävästi. Kauneutta kaikkina aikoina on kyllä tarjolla.

      Mielenkiintoista vuotta 2019 sinulle, seikkailija!

      Poista
  10. Eipä siitä hirveän paljon ole aikaa kun tönön edelliset omistajat olivat elossa ja käyttivät sitä lähinnä kesäpaikkanaan. Minulle toi paikka olisi kauhistus mutta jokainen tyylillään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on jokaisella on oma tyylinsä. Minulle tämä paikka tarjoilee menneen ajan muistoja, vaikkei kaikkeen olisi sitä ihan omaa henkilökohtaista muistoakaan. Mutta olisipa ollut hauska nähdä joskus se sellainen "kesämökkielokin" alueella ja vanhat asukkaat.

      Poista