sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

DIY - Amppeli ilmakasville

Vaatteissa ja sisustuksessa on aina omat uudet tuulensa, jotka pyörähtävät trendien kärkeen. Mutta - niitä on toki myös kasvien kohdalla. Vanhat tutut lajit ovat kestosuosikkeja, mutta muodikkaan tittelistä kisaa milloin mikäkin kasvi. Uutuuden viehätystä voinee yhä tunnustaa olevan mm. ilmakasveissa.  

Ilmakasveja hehkutetaan helposti helppohoitoisuutensa vuoksi, sillä ne eivät kaipaa multaa, eikä erikoisia temppuja selviytyäkseen. Kylpy silloin tällöin riittää. Sumuttelu ja upotus 1/2 tunniksi kädenlämpöiseen veteen parin viikon välein, veden pois ravistelu ja kääntäminen ylösalaisin (että ylimääräinen vesi valuu pois) riittää hoidoksi. Ilmakasviravinnettakin suositellaan, mutta muutoin helppoa kuin heinänteko, vai onko?

Itse olen saanut ilmakasvitkin kuolemaan, mutta syy taisi olla juurikin tuon upotuskastelun puute.

Päätin koittaa vielä kerran ja ostin messuilta uusia kasveja; Pitkän hahtuvainen tillandsia juncea, kivan käppyrkäinen tillandsia caput medusae ja palmumainen tillandsia capitata peach. Kevään Turun Piha & Puutarha -messuilla Huone ett Rumin osastolla oli kauniita amppeleita, mutta päätin väsätä ne itse. Jokin aika sitten toteutettu helppo ohje narujen solmimiseen sopii tähänkin - Katso vanha amppeliohjeeni tästä.

Enää tarvittiin vain pikkuruiset ruukut, jotka ovat prikulleen oikeaa kokoa. Silmiin piirtyi kuva siitä, mikä olisi hyvä. Kotona oli paljon kynttilänjalkoja ja tuikkukippoja, mutta ei juuri sitä oikeaa. Ekotorin puoleen oli syytä jälleen kääntyä. (On muuten vallan mahtavaa, kuinka helposti sieltä aina löytyy näitä kaivattuja osasia. Niin nytkin.) Ihmiset siivoavat nykyään melko herkästi tavaravuoriaan, joskin uutta tullee liiankin helposti tilalle. Kirpparit ja kierrätyspisteet täyttyvät priimakuntoisista esineistä. Onneksi hyvä tavara kiertää.

Minun onneni.
Keramiikkataiteilija Marjaana Maulan lämpimän ruskeita tuikkukippoja oli myynnissä muutamilla senteillä. Ne toivat mieleen lapsuuskodin kahvikupit, joissa oli sama väritys. Hajumuistissa häivähti ne kahvintuoksuiset hetket, joilloin keittiön ilmassa aisti Juhla Mokan hienon ja täyteläisen tuoksun. Tuli niin kotoisa vaikutelma ja siten helppo valinta. Ei tässä mitään upouusia kippoja kaipailla, kun sopivat aukeavat eteen käytettynä kuin tilauksesta. Olin iloinen, että suunnitelmat sujuivat esteittä eteenpäin.

Narusta piti vain solmia oikean mittaiset amppelit, jonne tuikkukipot iloisesti sujahtavat ja ilmakasvit istuvat kuin nakutetut. Muutamassa minuutissa uusi ilme ja kasvit roikkuvat jo paikoillaan.


Ohut naru tuo ilmavan lopputuloksen. En mittaillut tarkkaan vaan levitin vaan kädet niin levälleen kuin yltää ja siinä yhden narun mitta.


Kolme narua taitettiin kahtia ja solmittiin yhteen. Näin syntyi ripustuslenkki.


Sitten vaan valitsemaan, mille korkeudelle korkeimman solmun haluaa ja sitomaan aina rinnakkaiset narut yhteen.


Pussin malli alkaa hahmottua.


Tuikkukippo väliin, jotta siitä on helppo tarkastella, minne kohdalle pohjasolmu on paras somia.


Ensimmäinen valmis.


Tuikkukippo tyhjänä.



Ja amppelit valmiit!


Kotilaiturin naulakossa on hyvä paikka. Ei suoraa valoa, mutta riittävää hajavaloa kylläkin. Vanhat nurmikset saivat antaa tilaa, kun ilmakasvit liitelivät koukuille.




Nyt vaan peukut pystyyn, että muistan kaikki - uppokastelua ei saa jättää tekemättä!

- Onko sinulla jo ilmakasveja?

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Vaihtoehto kirjekuorelle

Tämä vinkki on ehkä jo monelle teistä tuttu, mutta ainahan voi muistuttaa uudelleen myös vanhasta ideasta - Europa 3:n vanhan hitin mukaan; "älä unohda minua". Joskus sitä nimittäin vaan aikojen kuluessa unohtaa, mitä kaikkia ideoita tietää. Kun ne ovat hetken käyttämättä, saattaa käytetytkin ideat näyttäytyä aivan uudessa valossa ja tuntua taas niin ennennäkemättömiltä. 

Pilttipurkki, kynttiläpurkki, maustepurkki...hillopurkki. Ja sitä hillopurkkia tässä juuri nyt kaivattiin.

Kutsu kävi synttärijuhliin ja rahalahja oli kaikkein osuvin. Taaskaan ei se perinteinen kirjekuori tuntunut oikealta, vaan jokin muu juttu piti keksiä. Saappaita käytettiin hetki sitten rippilahjan kirjekuoreksi, ja joskus on ollut käytössä myös vanha kauluspaita, mutta nyt peräänkuulutettiin muuta vaihtoehtoa. Sieltä vanhojen aatosten seasta löytyi sopivasti makeista makein "kuori".

Hillopurkki. Tai ei tämä oikeasti ollut hillopurkki. Se oli lasinen purkki metallikansineen, jossa oli alunperin kynttilä. Kynttilä tuli poltettua loppuun, kunnes vain roskapurkki jäi jäljelle. Astianpesuaineella ja tulikuumalla vedellä sain putsattua kaikki kynttiläjäämät purkista ja putipuhtaana se oli valmis uuteen käyttöön.

Tein purkkiin etiketin mansikan makeudella säestettynä. Sisään oli hyvä taitella seteleitä. Näin siitä tuli kirjaimellisesti "hillopurkki" - täyttä hilloa pohjasta kanteen asti. Ja taas niin kiva kirjekuori :)

Muista siis sinäkin hyötykäyttää vanhat lasipurkit!

Onnea Ellu!



- Oletko sinä hyödyntänyt vanhoja lasipurkkeja näin?

torstai 6. kesäkuuta 2019

Ilmainen tutustumiskohde Raisiossa!

- Mikä on Suomen ainoa risteys, jolla on kaupunkioikeudet? 

Se lienee tuttu kuvaus Raision kaupungista, mutta niin tai näin kaupungin yksi huikean hieno ajankohtainen vetonaula on tuon tunnetun risteyksen tuntumassa sijaitseva satumainen alppiruusupuisto.

On keskiviikkoilta ja kello yli 20 illalla. Aurinko paistaa lämpimästi ja Kirkkoväärtinkujan päässä sijaitseva satumetsä kuhisee elämää. Olen vähintäänkin yllättynyt, kun edessäni avautuu tämä taianomainen näkymä. En ole vieraillut puistossa koskaan aiemmin, mutta silti sen ensi tuntuma on tuttu ja kodikas. Metsä vaikuttaa jatkuvan silmänkantamattomiin, mutta oikeasti se on 4,6 hehtaarin kokoinen.

Puistossa on vilinää, sillä ihmisiä on yhä liikkeellä vaikka onkin jo ilta. Paljon koirien ulkoiluttajia, kukkaihmisiä, perheitä ja nuoria. Videoita kuvataan ja kuvia räpsitään. Nuoret tytöt keikistelevät alppiruusujen edessä ja taittuvat mallimaisiin asentoihin, kun otetaan selfiet tai muuten vaan ne "mallikuvat". Mietin, kuinka ihana kuvauspaikka tämä oikeasti on. Täällä saa kauniit ja runsaat kukkataustat, kuka sitä nyt sitten kuviinsa kaipaakin. Voisi hyvinkin sanoa, että vieressä olevassa Raision lukiossa on napakymppi sijainti, sillä yo-kuvat voi ottaa ihan koulun vieressä ja taatusti ainutlaatuisessa ympäristössä. Ehkä jopa hääparit käyvät kuvauttamassa itsensä täällä. Kevät tuli etuajassa ja metsä on tarjonnut kukkaloistoa jo jonkin aikaa. Jos siis mielit nähdä jotain uskomattoman kaunista, suuntaa nopsaan Raisioon, sillä kukoistuksen loppumisajankohdasta ei voi olla ihan varma. Lämmin kevät voi helposti lyhentää kukinta-aikaa.

Alppiruusupuisto perustettiin 1999 eli tänä vuonna vietetään kaksikymppisiä. Puistossa on suomalaisia ja ulkolaisia alppiruusuja n. 1235 kpl. Lajikkeita on 118 kpl, joista kotimaisia 20 kpl. Vaatii jo jonkin verran tietämystä, että osaa lajikkeita erottaa, mutta ei haittaa. Täydellisesti voi näkemästään nauttia vaikkei kaikkia tunnistaisikaan.

Metsään on tehty selkeitä polkuja ja reittejä, joita pitkin pääsee tekemään lähempää tuttavuutta kauniiden kasvien kanssa. Huomio kiinnittyy oitis näyttävän kokoisiin alppiruusuihin, mutta kun tarkentaa katsetta huomaa, kuinka metsässä on paljon muutakin. Oma kestorakkaus, alvejuuri kasvaa suurina ryhminä, on ylväitä kurjenmiekkoja ja mustikkakin tuntuu rehevämmältä kuin normaalisti metsässä. Mäntyjen runkoja kiertää niinikään upeat köynnöshortensiat, jotka myös peittävät kauniisti kallioiden pintaa. On paljon muitakin kasveja, mutta niitä todellakin kannattaa tulla bongaamaan paikan päälle.

Alppiruusupuisto on laajentunut

Keväällä 2019 puistossa oli käynnissä alppiruusupuiston monimuotoisuutta ja kauneutta tukeva Osta oma alppiruusu -kampanja. Alppiruusuja saattoi hankkia yksittäiset henkilöt, yhdistykset ja yritykset. Alppiruusun hinta oli 50 euroa ja sen sai halutessaan myös istuttaa itse. Miten mukavaa sitä onkin käydä seuraamassa oman ruusun kasvua. Kamppiksen aikana puistoon istutettiin kaikkiaan 88 uutta kotimaista alppiruusua.

Metsän reunamilla näkyi muutamia omakotitaloja. Ajattelin niitä katsellessa, kuinka mahtavaa onkaan saada tällainen sisääntuloalue kotitalolle kuin alppiruusupuisto. Kierroksen päätteeksi jätin nimeni postilaatikossa sijaitsevaan vieraskirjaan. Ihanaa vielä jonnekin saa kirjoittaa ihan kynällä ja jättää puumerkkinsä "I was here!".

Jos liikut maisemissa, ja vaikket liikkuisi - tule tänne tieten tahtoen! Näin hulppeaa ja satumaista saa harvoin ilmaiseksi kokea.

Oma alppiruusu alkoi näyttää entistä paremmalta

Kun aikanaan ostimme nykyisen talomme, oli ulko-oven reunassa kasvamassa alppiruusu. Se tuntui olevan väärässä paikassa ja sahailin sitä puolihuolimattomasti pois ja täräytin ison maitotonkan tyngän päälle. Remonttihommien tiimellyksessä se kuitenkin alkoi kesän mittaan kurkkia tonkan alta ja tunkea uutta kasvustoa sieltä kohti valoa. Tiesin, että nyt onkin kyseessä vahva yksilö. Se on kaivettava maasta ja istutettava jonnekin uuteen paikkaan. Niin tein.

Annoin alppiruusun uudelle alulle toisen mahdollisuuden ja se sai rauhaisassa paikassa kasvuluvan. Tänä päivänä kukka on jo melkoisen rehevä ja kaunis. Se halusi kai näyttää minulle, kuinka väärässä olinkaan. Erityisesti nyt, puistovierailun jälkeen, huomaan kuinka iloinen olen omasta alppiruusustani. Juuri näillä hetkillä arvostan sitä entistä enemmän.


Pääsisäänkäynnin luona avautuu alppiruusumeri, joka jatkuu niin kauas kuin silmä kantaa.


Kuvassa alppiruusut saattavat näyttää suhteellisen pieniltä, mutta se on harhaa. Tosiasiassa puiston vanhalla puolella ruusut ovat pidempiä kuin sinä itse.


Tietyssä valonkajossa voisi luulla, että kello on jo enemmän, kun aurinko tekee jännän vaikutelman. 


Kumpare kumpareelta lisää loistoa.


Joskus vierailijan pyöräkin voi olla puiston kanssa "sävy sävyyn".


Etualan mustikkapuskatkaan eivät ole pieniä.


Leveät polut mahdollistavat helpon liikkumisen puistossa.


Olisiko hei upeaa asua tämän puiston reunalla?
No olisi, todellakin.


Lähempi tarkastelu osoittaa, kuinka hehkeitä värejä alppiruusut tarjoavat.


Punaisen hehku on vähintäänkin lumoava.


Pakkohan sitä oli ottaa mukaan myös muutama panoraamakuva...


...on suorastaan harmi, ettei tällainen vaakamallinen näkymä näy niin mahtavan kokonaisvaltaisena ja leveänä blogin sivuilla kuin se luonnossa on.


Alppiruusuja, mäntyjä ja monen monta muuta kaunista kasvia ja puuta.


Kerro, kerro, kukkanen...ken on puiston kaunehin?


Ja kasvaahan metsässä paljon muutakin, kun vaan silmä osaa ne erottaa.


Kielo valloittaa tuoksullaan metsän kauneinta hetkeä.


Pääväylä kutsuu kulkemaan.


Ihan lähellä on aistittavissa kukkien silkkimäinen herkkyys.


- Miten tätä puiston kävijämäärää pystytään sitten arvioimaan? 
No, ainakin kirjoittamalla nimi vieraskirjaan jää jälki vierailusta.

- Joko sinä olet ehtinyt vierailla Raision alppiruusupuistossa?




torstai 30. toukokuuta 2019

Kierrätä - tuunaa - ihastu! Kesän suurin kukkaruukku tulee tässä!

Tämän postauksen johdattavia sanoja voisi hyvinkin listata näin; 
- löytö, etsivä löytää, onnistuneet kaupat, kierrätys sisustus, kierrätyskoti, hyvä kiertää, suosi käytettyä, kestävä kehitys...joten tämä postaus on hyvin paikoillaan juuri nyt, kun Kestävän kehityksen viikko on parhaillaan käynnissä. Vuosittainen koko Euroopan laajuinen aloite, joka kannustaa kestävän kehityksen tekoihin.

Minun ajankohtaisuuteni aiheeseen on tämä - suosin käytettyä, josta syntyi tällä kertaa kesän suurin kukkaruukku!

Kesän näyttävin kukkaruukku oli haussa jo talvella ja uskon sen myös lopulta löytäneeni. Ainakin sydän sykkii siihen malliin, että oikea on löytynyt.

Talvi on aina sitä aikaa, jolloin uppoudun unelmiin ja suunnitelmiin, mitä kesällä tehdään. On korkeita lehtipinoja, muistilehtiötä, kyniä...piirustuksia ja tärkeitä muistiinpanoja. Välillä iskee epätoivo - keksiikö sitä mitään uutta, mutta aina jonkin ihmeen kautta niitä ajatuksia jostain putkahtelee. Mitkä pääsevät toteutukseen asti, se onkin toinen juttu. Nyt on kädessä kuitenkin minun makuuni fiksu valinta. Ja onneksi - koko perhe tykkää lopputuloksesta!

Kesän 2019 vetonaula

Aurinko on paistanut tänä keväänä lämpimästi ja olen siitä erityisen iloinen, sillä se on mahdollistanut pihasuunnitelmia ja -toteutuksia pidemmän kaavan mukaan. Tekeminen ja puuhastelu vaan on niin parasta. Joka kesä pyrin keksimään pihaan jonkin uuden vetonaulan. Se ei saa maksaa maltaita vaan mieluummin tekemisen kautta syntynyt hauska teos, joka myös kumartaa kierrätykselle. Taas on jotain valmista. Tässä esittäytyy kesän 2019 hailaitti.

Tähän toteutukseen päädyin Facebook-kirppiksen löydön kautta. "Etsin kunnes löydän sun" -selailu on tuottanut tulosta.
- Kiitos vaan Mari! Et varmaan arvannutkaan, mihin käyttöön myymäsi sänky vielä päätyy. 

Jatkettava sänky, suuri kukkaruukku, on valkoiseksi maalattua terästä ja siinä on puinen sälepohja. Teräsrunko kestää säitä riittävästi sellaisenaan, mutta sälepohja kaipasi suojaavaa maalausta.

Sänky on Ikean tuttu Minnen ja sen suurin mitta on 80 x 200 cm, mutta minulle se oli sopiva lyhyemmässä mitassa. Ostin sänkyyn seitsemän kappaletta hieman korkeampaa, perinteistä Orthexin kierrätysmuovista parvekelaatikkoa. Pohjaan tein reiät, jotta sadevesi pääsee valumaan pois ruukuista. Ruukkuihin laitoin hyvää Biolanin mustaa multaa, istutin kesäkukkia, ja jo valmiiksi melko tiheään. Kaipasin kunnon runsautta heti alkumetreille ja näinhän se onnistui.

Mallinukke sai sopivaa seuraa. Nyt on riittävästi uutta ilmettä, jonka hoitokin käy helposti. Vielä kun ympäristö puhkeaa kauniisti kukkaan, alkaa kokonaisuus olla valmis. Pupuperhe vartiossa. Huom! kiinnitithän huomion, kuinka suuri äiti-pupu oikeasti on?


Aikaisempi löytö sain uuden löydön rinnalleen. Mallinukke ja sänky ovat kuin luodut yhteiseen kesäasetelmaan.


Tästä kuvasta se idea lähti viriämään. Sopiva lastensänky löytyi Facebook-kirppikseltä edulliseen hintaan. Nyt kesäkuun kynnyksellä on mukava todeta; 
- Kierrätys kunniaan! Hyvä kiertää ja vanhassa vara parempi!


Musta puuöljy ulkokäyttöön on ollut kauan monen idean hoitava viimeistely.


Sälepohjan maalasin mustalla puuöljyllä, jotta se kestäisi säitä ulkona.


Mustat, uudet ruukut sateen huuhtomina.


Sälepohjan asettelua kohdilleen.


Sataa tai paistaa, kesäinen aurinko paistaa tämän punkan kukkaunelmissa. Parvekelaatikot odottavat sisältöä.


Kukat istutettu ja valmiina siirtoon.


Sopivan runsaalta näyttää jo nyt.


Aamuauringon kajastuksessa ollaan lähellä valmista.


Kivan oman lisänsä tuo pupuperhe. Jos et diggaile puutarhatonttuja, tässä voisi hyvinkin olla sopivat "patsaat" myös sinulle.


Vanha pääsiäismuna on unohtunut pihalle, mutta sopiihan sekin tuohon ihmettelyyn.



Lopputulos on valmiina kesään. Tässä on paljon kukkia ja mikä parasta, kun ruukut ovat lähellä toisiaan myös kastelu on helppoa.


Ruukkuihin on piiloteltu muutamia köynnöskukkien siemeniä, jotta ne alkaisivat sieltä hiljalleen kasvaa ja rönsyillä valloittavasti reunojen yli.


Sammakkoprinssi seuraa aitiopaikalta, kuinka kukat kukkii, kasvu edistyy ja kukkaputoukset lähtevät ryöppymään reunojen yli.

- Mitä pidät tästä kierrätysideasta? Oletko sinä tehnyt vastaavaa?

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Mitä lahjaksi opettajalle?

Jälleen on se aika vuodesta, jolloin pähkäillään, mitä opettajalle veisi kevätjuhliin. Se voi olla kukka, suklaata, itsetehtyä tai ostettua...ja mielessä voi herätä myös kysymys, pitääkö opettajalle ylipäätään viedä mitään? Sen päättää jokainen itse.

Meidän perheessä opettajaa on muistettu jouluna ja keväisin. Se on pieni kiitollisuus, sillä opettaja on viettänyt lapsen kanssa suuren osan vuodesta. Hänen työllään on merkitystä, hän opettaa, huolehtii, välittää, kasvattaa...on monessa roolissa. Arjen tiimellyksessä varmasti myös vastaamassa useisiin visaisiin kysymyksiin. Lapset ja nuoret osaavat taatusti esittää usein kysymyksiä, joihin vastaaminen ei aina olekaan helppoa. Meillä keksittiin tänä keväänä tarjota vastauksia jo ennalta. Me tarjoilemme opettajan kesään 129 visaista kysymystä, joihin tulee myös valaiseva vastaus.

Vaikka varmasti useimmat opettajat ovat jo tänä päivänä BookBeat-tilauspalvelun piirissä luotamme perinteiseen kirjaan. Tässä esittäytyy meidän kolme suosikkia, joista löytyisi varmasti ideaa myös koulusta valmistuville.

Kaikille kirjojen ystäville tiedoksi, että AlfaTV lähettää maanantaina 27.5.2019 klo 20 Kansan kesken -ohjelman, jossa teemana on kirjallisuus. Ketkä ovat vieraina, kannattaa katsoa!

Tietääkö karhu, että se on karhu (HS-kirjat)

Tämä kirja on niin hauskaa ajanvietettä, että sitä pysähtyy selaamaan ja lukemaan mieluusti. Pehmeäkantisessa kirjassa suomalaiset lapset esittävät vaikeita kysymyksiä, joihin vastaajina professoreita ja muita huippuasiantuntijoita. Kirja perustuu Helsingin Sanomien Lasten tiedekysymykset -palstaan.

Löysin kirjan kirjakaupasta "koulunsa päättävälle" -suosituksista. Minusta se sopii erityisen osuvasti myös opettajalle. Jumituin välittömästi kysymysten äärelle;

- Mikä on epäterveellisin herkku?
- Miksi ihminen keksi tupakan ja yrittää sitten päästä siitä eroon?
- Miksi tunnissa ei ole 100 minuuttia?
- Miksi porkkana toimii kosketusnäyttöön?
- Voiko jotain pilkkoa niin kauan, ettei ole enää mitään?
- Miltä maailma näyttää 3000-luvulla?
- Onko maailmassa maita, jotka eivät ole koskaan sotineet?
- Miksi avaruudesta ei pääse pois?
- Haukottelevatko linnut?
- Mikä on maailman vaarallisin kasvi?
- Mikä on elämän tarkoitus?

Siinä muutamia esimerkkejä. Vastaukset löytyvät kirjasta. Me teimme opettajalle matkalaukkukortin, sillä hän on suuntaamassa matkalle muutaman päivän päästä. Kortin väliin sujahtaa matkalukemista. Syksyllä tavataan ja voidaan tentata vaikeita kysymyksiä!


Tähän kirjaan ehdottoman lämmin suositus, jos olet kysymys-vastaus -tyyppisen kirjan ystävä.



Kuinka monta paloautoa tarvitaan sammuttamaan tulivuori?


Miksi merivesi ei imeydy merenpohjaan ja häviä?


Voiko kirahvi muistaa, mitä sille tapahtui vauvana?


Onko pistekirjoitus samanlaista kaikilla kielillä? Entä viittomakieli? Etualalla Heli Laaksosen viittomakieliaiheista taidetta.

Kukkajuttuja, Riia Koivisto (Tammi)

Kukkajuttuja opastaa, kuinka tehdä kukista kaunista. Minulla "kukkaistelijalla" kävi tuuri, sillä voitin tämän ihanan kirjan Huiskulan kilpailusta. En ole voitostani luopumassa, mutta kirjaan tutustuttuani suosittelen mieluusti lahjahankinnaksi. Ken rakastaa helppoja ja edullisia vinkkejä, hänelle tämä on nappi lahja. Monista meistä kuoriutuu aika ajoin kotifloristi ja silloin tämä opus on oiva kaveri. Monia ideoita kodin sisustamiseen, muodikkaan kranssin ja mobilen tekoon ja ylipäätään, kuinka hyödyntää luonnonantimia. Sopivasti vinkkiä, kuinka voi itse keksiä erilaisia yhdistelmiä luovasti ja kiinnostavasti.


Kukkajuttuja on 128-sivuinen ja kovakantinen kirja.


Mikä onkaan se vanhan kansan vinkki, johon liittyy sokeri ja raha. Vastaus löytyy kirjasta.


Mitä on paras maljakko kukille?

Monia vinkkejä, millaisia purkkeja voi ottaa maljakkokäyttöön. Ja vinks vinks! Löysin hetki sitten aivan mahtavan vanhan Arabian Kaarna-teevesikannun kirpparilta 4,50 e hintaan ja siitäpä tuli syreenille persoonallinen maljakko. Kesällä kannattaa kulkea silmät auki kirppiksillä ja markkinoilla. Edullisia löytöjä voi tulla tarpeeseen. Aina ei kaunis ole kallista.


Lenkillä ollessani huomasin, kuinka koiranputki kukkii jo ja on vasta toukokuu. Niistä ei rapujuhliin ehdi seinäkoristeita tekemään, mutta tilliä voi käyttää tuolloin.


Hyvät ohjeet kranssin tekoon löytyy kirjasta.


Takakansi avaa sisältöä.

Kasvikunta, Katie Scott & Kathy Willis (Nemo Kustannus)

Tämän kasvikirjan olen ostanut itselleni, mutta se sopii hyvin myös opettajalle. Kirja on kooltaan liki A3-kokoinen, joten kokoa ja näköä riittää. Kirjan kansi on kuin taulu ja puolittain sen vuoksi kirja minulle päätyikin. Sain sen edulliseen hintaan Sammakon kirjakaupasta. Kansi ja sisältö hivelee kaikkien niiden silmää, joiden sydän sykkii koulun vanhoille opetustauluille. Kiinnostavat kasvit kuvineen ja teksteineen ovat kuin tauluja sivukaupalla. Meillä tämä kirja on saanut ns. "taulun paikan". Se on tauluhyllyssä muistuttamassa olemassaolostaan ja aina käden ulottuvilla. Se ei pölyynny missään piilossa vaan sitä selataan ja luetaan usein.


Pääsylippuni Kasvimuseoon! Luonnon oman taiteen äärelle.



Muutama kuva ylempänä hämmästelin, kuinka koiranputki kukkii jo täyttä päätä. Sama on syreenin kohdalla. Eipä taida kauaa kestää, kun niidenkin kukinta on ohi. Mutta. Silloin tartutaan kirjaan ja ihastellaan kukoistuksia sieltä.


Tämä aukeama on kuin ote rohkeamman sävyisestä tapetista. Tätä katselen ihastellen ja mietin, minne sopisi pieni määrä mustaa tapettia värien leikillä?


Kunnon kukkaistelijalla on kukkakynä muistiinpanojen tekemistä varten. Tietysti.


Tässä kirjassa ei tekstejä tarvitse tihrustella. Selkeä fontti ja riittävä kirjasinkoko on lukukelpoista.

- Mitä kivaa teillä on keksitty opettajalle muistamiseksi?