torstai 17. tammikuuta 2019

ARVONTA - Voita oma pikkutalo

Lunta tupruttaa ja koko piha on yhtä talven ihmemaata. On juuri sopiva hetki miettiä, mitä DIY-puuhaa aloittaisi seuraavaksi. Talvi-illat ovat aina oivia suunnitteluille. 

Talojen maalaus on mukavaa niin pienessä kuin suuressakin mittakaavassa. Viime kesän teoksia on vielä jäljellä...josta tulikin mieleen, että pitkään aikaan ei ole ollut blogissa mitään arvontaa, joten pyöräytän nyt näin vuoden alkuun arvonnan käyntiin.

Keltainen, vihreä ja punainen talo etsivät avaimia...

Kolme kesällä maalaamaani avaimenperää on mukana tässä arvonnassa eli kolmea henkilöä odottaa oma "pikkutalo".

Arvonnan säännöt

...tykkäät Oli aika -blogin Facebook-sivusta (saat 2 arpaa)
...seuraat Oli aika -blogin Instagramia oliaika_blogi (saat 2 arpaa)
...olet tai liityt Oli aika -blogin lukijaksi Bloggerissa (saat 2 arpaa)
...seuraat Oli aika -blogia blogit.fi-sivulla (saat 1 arvan)
...kommentoimalla tätä postausta (saat 1 arvan)

Jätä kommenttikenttään yhteystietosi ja merkintä, kuinka monella arvalla olet mukana. Voit myös ilmoittaa suosikkivärisi (huomioin sen mahdollisuuksien mukaan).

Arvonta suoritetaan ystävänpäivänä 14. helmikuuta 2019. Otan yhteyttä voittajaan ja avaimenperät toimitetaan Suomeen.


Nämä ovat mukana arvonnassa. Avaimenperät saivat pirtsakan värisen nauhan.



Tässä kuvamuistoja viime kesän puuhista. Pikkutaloja syntyi yksi toisensa perään.


- Mitä sinä olet maalannut viimeksi?
Tarkkaan ajatellen...minä maalasin samppanjapullon korkkeja ja tein niistä "piparkakkupoikia".

torstai 10. tammikuuta 2019

Tänä vuonna aion oppia kirjontaa

(Arvostelukappale)

Kirjontajuttuja - Cristin Morgan

Saniaispisto, tikkipisto, tiplapisto, etupisto, laakapisto, halkipisto, varsipisto, suorapisto, ketjupisto, ranskalainen solmu, punottu pyöreä, häiveompelu...liuta sanoja, jotka eivät vielä hetki sitten avautuneet minulle juurikaan, mutta sain loistavan tilaisuuden tutustua aiheeseen paremmin Cristin Morganin Kirjontajuttuja-uutuuskirjan myötä.

Kirjan kansi lupaa 20 houkuttelevaa ja innostavaa ideaa. Jään pohtimaan, miten kirja kolahtaisi minuun. Kirjonta ei ole kuulunut harrastuksiini eikä suuriin intohimoihini, mutta vuonna 2019 olen ajatellut kokeilla paljon sellaista, mitä ennen en ole tehnyt, joten nythän on suorastaan kutkuttavan sopiva hetki aloittaa tutustuminen kirjonnan saloihin.

Ensivaikutelmana Kirjontajuttuja-kirja tuntuu mukavalta kädessä ja mieluusti sukellan sisäsivuille tutustumaan, kuinka käsitöiden kutkuttavin trendi, kirjonta, vie mennessään. Teen ensin nopean selailusilmäyksen kirjaan ja merkillepantavaa on erittäin hyvät kuvat ja tekstit. Eri ideoiden työvaiheet on taltioitu selkeinä kuvina, joita seuraamalla syntyy varmasti hyvää tulosta vähemmänkin kokeneelta. Saatan siis olla vahvoilla.

Kirja on jaettu neljään lukuun Kehyksiin / Kotiin / Omaksi iloksi / Menetelmät ja pistot. Alkulehdillä on tiivitelmä, mitä tarvitaan, jotta homma saadaan käyntiin. Näyttää vahvasti siltä, että tästä kirjasta löytyy hyviä vinkkejä, kuinka voisin tehdä esim. kortit ystävänpäiväksi.

Tämä olisi myös kiva lahja DIY-henkiselle ystävälle ystävänpäivälahjaksi. Ja vaikkei kirjan mallit olisikaan kaikki sellaisenaan mieleen, niin inspiroivaa on juurikin eri pistojen oppiminen ja mallit, joista voi keksiä ja soveltaa omia ideoita. Kirjan takana on bonuksena taskullinen silitettäviä mallikuvia. Minut tämä kirja kyllä herätteli innokkaasti oppimaan uutta.

Kirjontamuistoja vuosien takaa - uutta uuteen vuoteen

Tämä kirja on minulle silta isovanhempien aikaan. Silmiin piirtyy vanhat kapiot...miten muistankaan heidän keittiöpyyhkeet, lakanoiden ja tyynyliinojen reunat sekä ihastuttavat kankaiset nenäliinat. Niihin oli kirjottu nimikirjaimia. Keittiön pöytäliinoja saattoi puolestaan kiertää kauniit kukkakirjonnat. Hieman jo unohtuneetkin asiat. Kun suljen silmät, voin miltei nähdä ne vanhat kirjaimet...sanomalehtien painamisestakin tutun fraktuuran. Molempien mummojen alkukirjaimet, AM tai MG, näyttivät niin juhlavilta valkoisten nenäliinojen kulmissa. Siinä oli jotain hienostunutta, jotain sellaista joka on kadonnut nykypäivästä. Nyt kuljen "nessupaketti" kassissa, mutta isovanhempien aika on kyllä muistissa. Jollei nyt kankainen nenäliina löydä nykypäivääni niin kirjonta ainakin.

Wanhan ajan kirjain-aiheet ovat kirjassa muuntuneet söpöiksi, pulleiksi mehiläisiksi, värikkäiksi kukiksi, rauhan ja ystävyyden symboleiksi. Tekniikka säilyy, mutta ajan kuvat muuttuvat.

Mitä enemmän selaan, sitä enemmän innostun, kohta suuntaan muliinilankaostoksille ja aloitan jostain ihan uudesta. Kaikki vanhat varaston kangastilkut ja jemmojen väripahvit tulevat nyt uuteen käyttöön. Pian kirjotaan!

P.S Kirjailtu nenäliina olisi jotenkin kiva toteuttaa, mutta omien nimikirjainten TH kohdalla pitäisi olla äärimmäisen tarkka fonttivalinnoissa. Siinä saattaisi taas jonkun silmissä lukea "Tommy Hilfiger".

Kirjan tekijä Cristin Korgan on yhdysvaltalainen muotoilija, jonka moderni kirjonta on vienyt mukanaan. Nykyään hän keskittyy työkseen ideoimaan ja kehittämään nykykirjontaa. Kirjonnan ympärille on syntynyt Morganin yritys Marigold + Mars.


Tässä kirjassa on houkuttava kansi, joka tarjoilee heti monta erilaista pistoa.


Alkulehdet näyttävät selkeästi, mitä tarvitaan.


Tämä sivu oli minulle todellinen oppisivu, kuinka langoista voi keskellä talvea herättää kesätunnelmaa - kukkia ja lehtiä pukkaa.


Pörräävät mehiläiset ovat oikeastaan aika helpohkon näköisiä tehdä. Selkeillä kuvilla pääsee taatusti jyvälle, mitä tapahtuu milloinkin.


Värikkäällä lankamanikyyrillä päivitetty ikoninen rauhan ja ystävyyden symboli. 


Puuvilla- ja pellavakankaista voi taikoa ruukkuja.


Tässä pari esimerkkiä, kuinka opit helposti tekemään halutut kuviot. Suorastaan odotan, että ehdin lankaostoksille.


Vanhat opetustaulut ovat nykyään kovasti pop ja tässä saniaisessa on jollain tavalla juuri sellaista henkeä. Kolmiulotteisuus tuo oman säväyksen ja langan värillä voi aina tehoilla.

Tämä kirja saa minulta kyllä viisi tähteä. Edellä olen nostanut omia hyviä bongauksia, mutta vielä loppuun pitää vinkata myös sekin, että kirjassa on selkeä aihealueeseen sopiva fontti. Kirjasinkoko on hyvä ja rivivälit ilmavat. Tästä saa varmasti selvää iäkkäämpikin kässäilijä.

Aika näyttää, kuinka hyvä ja innostunut kirjoja minusta muovautuu kirjan ohjeiden mukaan, mutta hienoa on etenkin se, että olen ajatellut juuri tähän vuoteen kuuluvan uusien asioiden oppimista.

(Lisätiedot: www.kirjapaja.fi)

- Oletko sinä jo tutustunut tähän kirjaan? Tai kirjontaan yleensä?

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Satunnaista jääkukkien loistoa

Joulu alkaa hiljalleen kuulua menneeseen aikaan, sillä hetki sitten pilkkosin kuusen klapeiksi ja kiikutin melkein kaikki kuihtuneet hyasintit kuusen juurelle maantumaan. Ne rakkaat joulun sulostuttajat ovat siis mennyttä aikaa. Monista monista koristeista en toki vielä luovu.

Olin niin ajatellut säästäväni hyasintin sipulit, mutta en voi oikein sanoa onnistuneeni niiden kanssa. (Liekö syy ollut väärä istutussyvyys? Mene ja tiedä. Kukista pukkasi jotain 10 cm:n mittaisia tiiviitä tynkiä). Autotalli on muutoinkin muuntunut kasvihuoneeksi ja sielläkin alkaa olla tunkua. Autotallin viileydessä kesää odottaa jo mm. sitruspuut, pelargonit, muratit, värinokkoset, apilat, sinisarja, maljaköynnös, viikunapuu...kärsimyskukkakin alkaa peukuttaa autotallin suuntaan. No, etu lienee tämäkin; ei tarvitse kastella usein. Aika ajoin käyn tsekkaamassa, että kesäjengi voi jokseenkin hyvin. Suvella nähdään, kuinka hyvin lepokausi on sujunut ja ovatko kaikki iskussa edelleen. (Aiempina talvina sitrukset ovat talvehtineet kuistilla, mutta nyt siis autotallissa ensimmäistä kertaa. Joka vuosi teen uusia "kokeita", kuinka toteuttaa asioita).

Hyasintit eivät siis päässeet tällä kertaa muiden joukkoon, joten muuta oli keksittävä. Kun lumoava tuoksu on poissa pitää tyytyä vain kauneusarvoihin. Kaikki kukat eivät ole tuolla kuusen juurella vaan osa on löytänyt tiensä jääkukkien materiaaleiksi.

Jos kuitenkin haluaa kokeilla, kuinka joulukukan saa uudelleen kukkimaan, kannattaa lukaista vinkkejä esim. täältä.

Jääkukkien loistossa on jokin satumainen lumo

Ainoa murhe jääkukkien teossa on todella vaihtelevat säät - jos hetken pysyy pakkanen niin muutamassa tunnissa voikin jo olla taas plussan puolella. Koitan silti epätoivoisesti pitää ulkorapuilla vanhoja ruokakippoja kukkineen jäätymässä. Kyllä siellä aina joku ehtii jäätyäkin.

Vuosittainen jääkukkaperinne jatkuu, nyt kun olen jo luopunut kuusestakin. On sellainen outo haikeus, kun on päästänyt irti jouluttajan yhdestä intohimosta, kuusesta. Se tuotiin sisään joulukuun puolessa välissä, joten aika pitkään on säilynyt.

Joulua rakennettiin pitkän kaavan mukaan, mutta askel askeleelta on aika luopua. Mielen valtaa erikoisen tyhjä olo. Tässä vuodessa tuntuisi olevan monia tunteita. Iloa ja surua. Sellaisia asioita, joita viime vuonna ei ollut. Kummallista, että joskus vaan tuntuukin olevan niin vahva tunne erilaisuudesta. Miksi juuri nyt tuntuukin niin toiselta?

Hyasintit on saatu jäätymään ja talvipihasta löytyy aina paikka somisteille. Vanhoja jääkukkia löytyy blogin sivuilta mm.

- Jääruusuja
- Havukakkuja
- Jouluasetelmat


Toisinaan jää näyttää miltei lasilta. Luonnon oma "disainmaljakko".


On hyvä muistaa, että maitopurkillekin on vähintään kaksi käyttöä.



Jääkukkatölkki keikkuu kauniisti narun varassa. (Naru on täyttövaiheessa sidottu syvälle koristekukkien varteen, jolloin se jää veden alle ja jäätyy tiukkaan).



Hyasinttia ja eukalyptusta.


- Millaisia jääkukkia sinä olet viime päivinä tehnyt?

torstai 3. tammikuuta 2019

DIY - Uudenvuoden roskien hyötykäyttöä

Sain joululahjaksi uudet akryylivärit ja läjäpäin uusia siveltimiä. Maalauksissa on ollut taas pitkä tauko, mutta nyt oli aika kaivaa värit esiin ja ryhtyä maalauspuuhiin.

Alakerran varastossa odottaa yksi taulu, johon on jo alustus hahmoteltu, mutta nyt ei ollut täysi puhti lähteä taulun maalaukseen. Uuden vuoden juhlinnasta jäi muutamia pullonkorkkeja, joten niissä oli riittävästi tuunattavaa pintaa. Viime jouluksi jäi piparit leipomatta, mutta hetkessä voi vanhoista korkeistakin leipoa esiin piparipoikia.

Otin värit ja pensselit esiin. Aloin sekottaa piparkakun kaunista ruskeaa sävyä. Ja vain pientä sokerikuorruteväriä pintaan. Korkeista tulee pieni piparipoikien joukkue, jonka voisi laittaa vaikka ensi jouluna joululahjojen koristeiksi. Päähän vain kiinnitysruuvi ja kaunis ripustusnaru. Ehkäpä minä laitan nyt pojat jemmaan odottamaan uusia paketointeja ja koitan loppuvuonna muistaa, mitä osasia on valmiina. Kuinkahan tässä käy, muistanko?


Ruskeasta sekoituksesta tuli aika onnistunut piparkakun sävy.


Alkuasetelma...tyhjiä pulloja ja korkkeja on. Korkit on yksi ehdoton suosikkini askartelumateriaaleissa.


Korkin oma väri maalataan piiloon ja pinta kuivuu hetkessä tumman ruskeaksi.



Tässä pojat sokerikuorrutuksen jälkeen.


Pieni sydän rintaan ja hups! tämä hetken tuunaus sykkii lämmintä viestiään.

Mikä on sinun mieluisin kikkasi, mitä pullonkorkeista voi tehdä?