tiistai 29. tammikuuta 2019

Kylässä sanamaija Heli Laaksosen luona

Kaunein mahdollinen talvipäivä ja ohjelmassa on vierailu sanamaijana tunnetun Heli Laaksosen kotiin. Nenät suunnataan kohti Rauman Lappia ja tarkempana päämääränä on päätyä Kodiksamin kulmille. Matka ei ole kovin pitkä, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Laitilaan asti on selvää reittiä, mutta sitten alkaakin se "etsin kunnes löydän sun" -osuus. 

Metsät ja pellot hehkuvat valkoisina kuten myös tiet ja tienpientareet. Takkasilmäinen saa olla, ettei koko maan yli pyyhkäissyt puhtaan valkoinen lumi ohjaa meitä pois tieltä. "Käänny vasemmalle, käänny oikealle" määräilee navigaattori ja eteen tupsahtaa lukuisia autiotaloja, uudempia ja vanhempia asuttuja taloja...on silkkaa onnea matkassa, että pystyy ilman kommervenkkejä löytämään kohteeseen. Reissumme saa pieniä iloisia vivahteita, sillä ajelemme hieman pidemmän kaavan kautta - vieraiden ihmisten pihoilla ja verstaiden kiertoteillä. Reitti alkaa tuntua jo väärältä, mutta epätoivoisen pikkuseikkailun jälkeen tienposkessa odottaa kirkkaan punainen kelkka, joka on meille merkki "olet saapunut kohteeseen!".

Olen kirjoittanut Heliin liittyvistä asioista ennenkin, mutta nyt oltiin kirjaimellisesti "Helil kyläs".

Miten ihana kotitalo!

Selkeästi kolattu pihatie on kutsuva. Suurten koivujen muodostamaa pihaporttia vartioi kaksi jykevää ja suurta hirveä. Puiden välissä keinuu satumainen sähköputkista tehty himmeli kausivaloineen. Olemme todella tulleet taiteen tyyssijaan.

Heli pyrähtää ulos kiehtovan kauniin, 1800-luvun talon ulko-ovesta.

- "Ajatel, te löysitte tän! Tervetulo!"

360 asteen pyörähdys pihamaalla ja ensimmäiseksi onkin kysyttävä himmelistä lisää. Se on näyttävin himmeli, jonka ikinä olemme nähneet ja luultavasti painavinkin, sillä painoa oli n. 12 kg. Heli kertoo näiden olevan erään kyläläisen käsitöitä ja silmiini syttyy välittömästi uusi liekki..."missähän tällainen olisi omalla kotipihalla?"

Astumme tupaan, jossa meidät vastaanottaa ihana lämpö. Heli tarjoaa villasukkia, mutta meilläpä onkin ihka omat matkassa, sillä tunnemme kyllä hitusen maalaiselämää. Tiedämme, ettei Heli tunnustaudu olevansa mikään huushollaaja, joten meillä on pakattu tuliaisiksi Tean maukkaita jättilihapullia, salaattia, donitseja...sekä kyniä. Niin, todellakin kyniä. Vuonna 2004 perustettu Sanatoimisto Hulimaa on Helin toiminimi monenmoiselle viestinnälle ja kesällä 2016 se sai rinnalleen kirjojen julkaisuun ja kuvitukseen keskittyneen aputoiminimen Kynälä. Nämä tuliaiskynät jotenkin niin tuntuivat kuuluvan tuohon Kynälään. Kynät ovat aikanaan päätyneet minulle Laitilasta, jossa Munamarkkinoiden aikaan kadut täyttyvät myyjistä ja Rompetori kaikenlaisista aarteista. "Aarrekynät" kainalossa matkasin markkinoilta kotiin ja nyt samaiset kynät kainalossa Helin luo.


Toin Helille muutaman kynän tuliaisiksi, sillä nämä niin tuntuivat kuuluvan juuri tänne.

Istuimme pöytään, nautimme tarjoilusta ja rupattelemme kuulumiset. Helin tarinoita onkin kiva kuunnella - hän miettii syntyjä syviä, kuvailee asioita hersyvän hauskasti ja tunnistaa herkästi murehtimisen paikat.

Kaiken kaikkiaan täällä Kodiksamissa tuntuu kyllä täydelliseltä. Vanha talo huokuu tuhansia tarinoita. Esineet ja sisustus myötäilevät talon henkeä. On kuin olisi aikamatkalla, jossa kaikella ympäröivällä on syvä merkitys. Sielunmaisema. Tämä on suoranainen unelma ihmiselle, joka rakastaa tekemistä ja elämää aidoimmillaan. Tässä miljöössä voi keskittyä luomistyöhön ja nauttia kaikessa rauhassa arjesta ja elämisestä yleensä. Puiden kanto ja poltto tuo sellaista kodikkuutta, jota ei voita mikään. Ison tuvan puulaatikkokin on alkuperäisiä vanhoja peruja. Se on mitoiltaan juuri tilaansa tehty ja toimiva.

Heli ja elämänkumppani Miikka omaavat samoja arvoja - Heidän sydämensä sykkivät aitoudelle, itse tekemiselle ja vanhan arvostukselle. Tilalla vallitseva rauha tarttuu. Toisaalta täällä voisi kukkua vaikka yöt läpeensä, eikä kukaan häiriintyisi. Mahdollisuudet ovat monet.

Punamultainen talo on 26 metriä pitkä. Talossa ei ole tehty suuria remontteja, mieluummin perusteellisesti kaivettu historia esiin. Maalaisunelma ei tunne muovimattoja, eikä kovalevyä - täällä henkäilee aidot hirret ja hempeilee aito puu. Isossa talossa elellään talvella pienemmissä tiloissa; lämpiminä pidetään iso tupa, ennen muinoin ruokakomerona palvellut söpö työhuone, isompi työhuone, kirjastohuone ja makuukamari. Talon toisessa päässä sijaitseva kesäsali ja jännittävät pikkuhuoneet ovat viileät. Kesäsalissa huomion vie mm. nurkka, jossa on kadehdittavan laaja höyläkokoelma sekä Miikan uusi taidehankinta - jättimäinen taulu. Isossa talossa voi taulukin olla lattiasta kattoon ja seinästä seinään. Kadehdin, sillä itsellä seinätilaa ei tunnu koskaan olevan riittävästi.

Täällä ollaan niin yhtä kaiken ympäröivän kanssa. Miikka syöttää pihan siivekkäitä ystäviä ja täyden palvelun talossa on eläinystäville keittiö avoinna 24/7. Näyttävän kuusen suojissa onkin monenlaista pörhältäjää. Kun ilta hämärtyy, saamme nähdä, kuinka yli 20 metrinen kuusi syttyy upeaan loistoon - kausivalo on ripustettu valaisemaan korkealta latvasta aina maahan asti. Vau! Maaseudulla kaikki on vaan niin ainutlaatuista.

Mitä uutta tulossa?

Uusi taidenäyttely alkaa helmikuussa

Viime vuonna olimme Helin ensimmäisessä taidenäyttelyssä "Rakas, kutsusin meil 100 viarast" Harjavallassa. Tälle vuodelle on tulossa jatkoa, kun helmikuussa aukeaa Tuusulaan, Taiteilijakoti Erkkolaan Heli Laaksonen - Ilma luppa - maalauksia margariinirasiaan, puulle ja muulle -näyttely. Näyttelyaika on 6.2.-19.5.2019. 

Taiteilijakoti Erkkola
Tuusulan taidemuseo
Rantatie 25, Tuusula

Heli Laaksosen tie Tuusulaan kulki Harjavallan kautta. Esikoisnäyttely Emil Cedercreutzin museossa herätti laajalti mielenkiintoa ja sitä kautta tuli myös kutsu Erkkolaan.

- Olen ain maalaamist rakastanu, mut nyy ko tuan töitäni ihmiste ilmoil, mun miäle hiipi epäilys. Onk runoilijana lupa tähä? Saak mää pittä tairenäyttely vaikken ol koulujaka sihen käyny? Astunk mää jonkun toisen tontil ilma luppa? Semmosen päätelmän mää tein, et ei semmost luppa voi mul kukka antta eikä sitä evätä - mää olen tääl maalausteni kans Erkon viaraana iha omal luval!, Heli tuumii.

Helin töissä on vahvasti aistittavaa luonnonläheisyyttä. Jokainen teos on kuin runo, pohdiskeleva ja usein myös leikkisä. Arjen asioita ja luontoa yhdistyy parkkikiekoissa, linnunpöntöissä ja einesrasioissa. Puu ja valmiit esineet muuntuvat kiehtoviksi teoksiksi Helin käsissä.

- Maalaan ussen puupinnoi, akryyliväreil. Julkine maalamine o mul aikalail uus laji. En ossa maalata iha mitä vaa, mut kompensoin puuttei hakemal näkökulmi ja ihmettelyn aihei - siin miäles se o vähä niinko runonkirjotus, kuvailee Heli suhdettaan maalaamiseen.

Kaikkea tätä kauneutta ja pohdintaa kannattaa ehdottomasti suunnata katsomaan Taiteilijakoti Erkkolaan. Runoilijana tutuksi tullut Heli on taitava taidemaalari ja mikä ihaninta, jokaisella hänen työllään on aina oma tarinansa, joka lisää teoksen arvoa merkittävästi.

Ihan vaan pohdin tässä samalla, oletko koskaan miettinyt, mistä kaikesta Heli Laaksonen on sinulle tuttu? Kurkkaa ihan silkkaa uteliaisuuttasi Helin ansioluettelo tästä ja skrollaa vaan reilusti, lista on pidempi kuin uskotkaan.

Lähtiessä seisomme pihalla ja nautimme siitä, miltä hiljaisuus kuulostaa. On aika pakkautua autoa ja lähteä kotiin. Paluumatka on vähintään tulomatkan kaltainen seikkailu, mutta nyt silmiin kiinnittyy Kodiksamin kylän tunnusmerkit. Sähköputkihimmelit keinahtelevat tuulen voimasta siellä täällä. Taiteenmerkkejä siis osuu silmiin paljon tulomatkaa enemmän. Pimeys ja sinertävänä hohtava hanki saavat hyvin ymmärtämään, kuinka upea paikka tämä on.

Maaseutu antaa luovalle ihmiselle rauhaisan työilmapiirin ja uutta todellakin syntyy. Heli vinkkaakin, että uutta on tulossa, niin kirjaa kuin kiertuetta. Ole siis kuulolla, hienoja uusia juttuja luvassa tänä vuonna.


Kuistilta sisään astutaan persoonallisen kauniista ovesta, jonka juju aukeaa vasta tupakeittiön puolelta. Maalaismaisema pikkulintuineen.


Tässä talon yksi työhuone. On muuten rauhoittava istua pöydän ääreen ja katsoa ikkunasta ulos. Näky tarjoaa kaunista luontoa silmän kantamattomiin. Luova työpiste siis.


Kirjastohuone on pullollaan kirjoja. Täällä kuluisi tunti jos toinenkin. Huomaa pärekorissa istuskelee Sylvia, Tuija ja laulava patja -kirjan hahmot.


Tässä huoneessa luetaan ja luodaan. 


Talon toisessa päässä sijaitseva kesäsali on viileä. Kesäsalissa huomion vie mm. nurkka, jossa on kadehdittavan laaja höyläkokoelma!



 Tunnistat varmasti kesäasuisen maitohorsman, mutta tiedätkö, miltä se näyttää talvella? Linnut ovat jättäneet puumerkkinsä talviseen asetelmaan.


Tämä ovi on varmasti monille tuttu Helin Harjavallassa olleesta taidenäyttelystä, Rakas kutsusin meil 100 viarast. Taidenäyttelyn ulkopuolella, kotona ovi johtaa käsienpesupaikalle.



Talon ulkoseinään nojaa vanhat peiliovet, jotka antavat raamin pihan taidenäyttelylle. Ajankohtaisuutta edustaa lukuisat lyhdyt, sukset...omasta mummolasta tuttu esite - viikatekin löytyy asetelmasta.



Tämä oli se satumaistakin satumaisempi ensi näkymä, kun saavuimme pihaan.



Pirtsakka Heli ja ihana potkukelkka. Sellaista olen haaveillut omaankin pihaan. Voisiko kaupungin keskustassakin kulkea kelkalla?


Ja tämä himmeli. Voi taivas, kuinka näyttävä. Kyllä ihmisillä on taitoa.


Himmelin alla on leppoisaa kuunnella hiljaisuutta.

 
Sanamaija Heli Laaksonen pukeutuu aina ihanan värikkäästi ja persoonallisesti. 




Pihapiirin komein kuusi kausivaloissa.



Tuolla jossain se häämöttää - tie. Matka kotiin alkaa. Koivuporteista onkin ylvästä kulkea, kun hirvet vartioivat. Kiitos Heli & Miikka, että pääsimme kylästelemään teille ja kiitos Tea matkaseurasta!


Matkalukemiseksi sain vironkielisen lastenkirjan Kala-aabits.
"Tule koos Aadi ja Elli perega seiklema!" ja tulenhan minä. Seikkailemaan on aina kiva lähteä ja tässä kirjassa erityisesti Aadin ja Ellin perheen kanssa. 
_____________________

Muista! Helmikuussa aukeaa Tuusulaan, Taiteilijakoti Erkkolaan Heli Laaksonen - Ilma luppa - maalauksia margariinirasiaan, puulle ja muulle -näyttely. Näyttelyaika on 6.2.-19.5.2019. 
- Ehkä nähdään siellä?

Taiteilijakoti Erkkola
Tuusulan taidemuseo
Rantatie 25, Tuusula

12 kommenttia:

  1. :)ihana tarina:)
    nyt riittää kyniä Helille vähäksi ajaksi:))))
    Hän kirjoittaa kauniisti:))(vaikken aina heti ymmärräkkään joka sannaa):))
    Ihana murteet!!,Kuuntelen silimät ympyräisinä,murretarinoita!!
    Kiitos,kun kerroit tälläisen erilaisen tarinan:))
    Mukavaa tammikuun ihan loppusia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa!
      Vaihteeksi tuli hieman erilainen postaus.

      - Helin koti on todella mielenkiintoinen taiteen tyyssija, jossa on paljon kiinnostavaa, tutkittavaa ja ihasteltavaa. Ja mikä rauha. Kaukana kaupungin kiivas meno.

      Murteet ovat helmiä mielessämme. Ja vaikkei aina kaikkea ymmärtäisikään, silti on kiva kuulostella eri murteita.

      Talvista loppuviikkoa sinulle!

      Poista
  2. Oli kiva vilkaista Helin kotiin! Rakastan sellaisia boheemeja koteja, joissa ihmiset elävät oman näköistänsä elämää! Kiitos tästä postauksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä talossa eletään täydellä sydämellä elämää, joka käy vierailijankin sydämeen. Pidän maaseudusta, vaikka asunkin kaupungin ytimessä. Täällä on uskomatonta rauhaa ja kiireettömyyttä. Taiteellisia ihmisiä.

      Poista
  3. Voi vitsi mikä reissu, ihan huikean hienoa ihmistä kävitte tapaamassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Heli on todella valloittava persoona. Tehnyt paljon hienoja töitä ja kykyjä riittää vaikka mihin. Huumoria ja syvällistä pohdintaa.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kyllä tuolla Helin kodissa luovuus on läsnä kaikkialla. Tulee itsellekin entistä virkkusempi olo ;)

      Poista
  5. Oi miten ihana postaus ja todella taiteellista.Paljon vanhoja tavaroita joista myös pidän <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asukkaat, joilla on ajatusta. Se huokuu kaikkialla. Tuntuu niin hienolta päästä aistimaan tämä kaikki.

      Poista
  6. Oli varmasti ihana käydä Helin luona.
    Mä tykkään hänen kirjoistaan. On niin kotoinen murre :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava vierailu oli todellakin. Kirjoja Heli on tehnyt jo valtaisan määrän ja mikä mukavinta; uuttakin tulossa!

      Poista