sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Satunnaista jääkukkien loistoa

Joulu alkaa hiljalleen kuulua menneeseen aikaan, sillä hetki sitten pilkkosin kuusen klapeiksi ja kiikutin melkein kaikki kuihtuneet hyasintit kuusen juurelle maantumaan. Ne rakkaat joulun sulostuttajat ovat siis mennyttä aikaa. Monista monista koristeista en toki vielä luovu.

Olin niin ajatellut säästäväni hyasintin sipulit, mutta en voi oikein sanoa onnistuneeni niiden kanssa. (Liekö syy ollut väärä istutussyvyys? Mene ja tiedä. Kukista pukkasi jotain 10 cm:n mittaisia tiiviitä tynkiä). Autotalli on muutoinkin muuntunut kasvihuoneeksi ja sielläkin alkaa olla tunkua. Autotallin viileydessä kesää odottaa jo mm. sitruspuut, pelargonit, muratit, värinokkoset, apilat, sinisarja, maljaköynnös, viikunapuu...kärsimyskukkakin alkaa peukuttaa autotallin suuntaan. No, etu lienee tämäkin; ei tarvitse kastella usein. Aika ajoin käyn tsekkaamassa, että kesäjengi voi jokseenkin hyvin. Suvella nähdään, kuinka hyvin lepokausi on sujunut ja ovatko kaikki iskussa edelleen. (Aiempina talvina sitrukset ovat talvehtineet kuistilla, mutta nyt siis autotallissa ensimmäistä kertaa. Joka vuosi teen uusia "kokeita", kuinka toteuttaa asioita).

Hyasintit eivät siis päässeet tällä kertaa muiden joukkoon, joten muuta oli keksittävä. Kun lumoava tuoksu on poissa pitää tyytyä vain kauneusarvoihin. Kaikki kukat eivät ole tuolla kuusen juurella vaan osa on löytänyt tiensä jääkukkien materiaaleiksi.

Jos kuitenkin haluaa kokeilla, kuinka joulukukan saa uudelleen kukkimaan, kannattaa lukaista vinkkejä esim. täältä.

Jääkukkien loistossa on jokin satumainen lumo

Ainoa murhe jääkukkien teossa on todella vaihtelevat säät - jos hetken pysyy pakkanen niin muutamassa tunnissa voikin jo olla taas plussan puolella. Koitan silti epätoivoisesti pitää ulkorapuilla vanhoja ruokakippoja kukkineen jäätymässä. Kyllä siellä aina joku ehtii jäätyäkin.

Vuosittainen jääkukkaperinne jatkuu, nyt kun olen jo luopunut kuusestakin. On sellainen outo haikeus, kun on päästänyt irti jouluttajan yhdestä intohimosta, kuusesta. Se tuotiin sisään joulukuun puolessa välissä, joten aika pitkään on säilynyt.

Joulua rakennettiin pitkän kaavan mukaan, mutta askel askeleelta on aika luopua. Mielen valtaa erikoisen tyhjä olo. Tässä vuodessa tuntuisi olevan monia tunteita. Iloa ja surua. Sellaisia asioita, joita viime vuonna ei ollut. Kummallista, että joskus vaan tuntuukin olevan niin vahva tunne erilaisuudesta. Miksi juuri nyt tuntuukin niin toiselta?

Hyasintit on saatu jäätymään ja talvipihasta löytyy aina paikka somisteille. Vanhoja jääkukkia löytyy blogin sivuilta mm.

- Jääruusuja
- Havukakkuja
- Jouluasetelmat


Toisinaan jää näyttää miltei lasilta. Luonnon oma "disainmaljakko".


On hyvä muistaa, että maitopurkillekin on vähintään kaksi käyttöä.



Jääkukkatölkki keikkuu kauniisti narun varassa. (Naru on täyttövaiheessa sidottu syvälle koristekukkien varteen, jolloin se jää veden alle ja jäätyy tiukkaan).



Hyasinttia ja eukalyptusta.


- Millaisia jääkukkia sinä olet viime päivinä tehnyt?

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Aika kiva värien hehku on vanhassakin hyasintissa.

      Poista
  2. Olipa kiva jääkukkapurtilovinkki :). Taidetaan kuulua samaan puutarhurikoulukuntaan, en nimittäin itsekään ole saanut joulukukkien sipuleista mitään aikaiseksi vaikka olen joskus yrittänyt. Mutta kevättä kjohti, hitaasti ja varmasti mennään. Kivaa talviaikaa sinulle ja tätä vuotta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jääkukat saa kuihtuneet kukat kivasti uuteen loistoon. Hieman jahkailin, mitä teen hyasinteille, mutta tämä taisi olla hyvä päätös. Täytyy kärkkyä keväällä niitä keväthyasintteja, niissä on näköä ja kokoa. Vielä tovi kuitenkin nautitaan talven valkeudesta.

      Poista
  3. Kivat jääkukat! :) Hyasintit eivät kuulemma oikein enää uudestaan kuki kunnolla. Ekalla kerralla voi olla kaunis ja tuuhea, mutta sitten kukkien määrä vähenee. Että ei niistä saa enää samanlaisia. Harmi! Ihaniahan ne olisivat keväisessä puutarhassa, joka värissä. Pitää sitten vaan hankkia aina uusia sitä mukaa, kun vanhat eivät enää jaksa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, näinhän tuo varmasti on. Silti joka vuosi tähtään ajatukseen, että kukitan hyasintit uudelleen.

      Ja jollei maassa niin sitten jääkoristeina. Kauneutta kaikkialla. Keväällä nämä olisi kivat vielä vihertämättömässä pihassa...

      Poista
  4. ihana jääkukka!
    ...minä teen yleensä tammi-helmikuussa noita jäisiä pihakoristuksia!
    mukavia askareita,sinulle Titta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jääkukka meinaa kyllä olla nyt työn ja tuskan takana. Tänäänkin sataa vettä, joten ainoa, mikä pysyy jäässä lienee teiden pinnat...pihalla ne purkit nyt täytettyinä odottaa kylmempää keliä...

      Poista
  5. Aivan ihanan näköinen jääkukka, hienon värinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värit voimistuvat helposti, kun ympärillä on vain valkoista ja erisävyistä harmaata.

      Poista
  6. Minulla on ollut tapana säilyttää hyasintit seuraavaksi kesäksi ja istutella niitä sinne tänne siitäkin huolimatta, että lopputulos on yleensä aika omituinen.Yhtenä kesänä ihmettelin kasvimaalla, että mikäs violetti siellä käytävällä tököttää niin eikö vaan ollut hyasintti täydessä kukassa.Eikä mitään havaintoa miten se sinne oli joutunut, kun istutan sipulit aina kukkapenkkiin:D Mutta kiva oli yllätys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho!
      - Tämä siis vahvistaa sen, että aina kannattaa yrittää. Kyllä se minuakin vielä kiehtoo, mutta hyasintit meni jo. Ehkä voin vielä kokeilla, miten selviäisin amarylliksen kanssa(!).

      Mutta jospa sinulla onkin joku myyrä apurina?

      Poista