torstai 24. tammikuuta 2019

Täällähän on satumaista metsäilyenergiaa

Vihreää kultaa ja aromaattisia tuoksuja. Rauhaa ja puhtautta. Aikaa ja onnea. Vapautta ja liikettä. Uutta ja vanhaa. Siinäpä osuvia sanoja kuvaamaan, mitä metsäily parhaimmillaan tarjoaa.

Metsä. Sitä voi helposti kuvailla sanoin; "lempipaikka", "rauhan tyyssija", "sen lähellä haluan asua"...ja onneksi asunkin.

Kun ihminen kaiken kiireen keskellä kaipaa irtautumista ajatuksista ja väylää löytää uusia ideoita, mikä onkaan parempi tapa päästä tavoitteeseen kuin poiketa metsäretkelle. Taianomainen metsähetkien kokeminen lataa sisäiset akut luonnollisella voimalla ja onhan pieni happihyppely muutoinkin aina paikallaan. Kotiovelta voi hetkessä samoilla tammimetsässä, törmätä metsäkaurislaumaan tai bongailla lintuja, mutta paljon muutakin kaunista on tarjolla.


Kartta Kurjenrahkan kansallispuistosta.

Talviretkellä Kurjenrahkan kansallispuistossa

Kun talvi vihdoin tarjoilee kauneinta antiaan, on aika lähteä kauemmaskin metsäilemään. Ihan parhaita näyttämöitä tarjoavat kansallispuistot luonnon monimuotoisuudella. Tammikuu toi kunnon talvipakkasia, mutta myös ne ihanan valkeat talven taikamaailmat. Tämä on juuri se kohta, jolloin pitää todeta itselleen "tartu hetkeen".

Kaupungin kiihkeästä sykkeestä on rauhoittavaa poiketa Kurjenrahkaan. Takuuvarmaa on, että mieliala kohoaa ja stressi kaikkoaa. Monien alkuvuoden murheellisten uutisten jälkeen metsällä on oikeasti rauhoittava vaikutus. Ei tarvitse pohtia eilistä eikä hötkyillä huomista. Kaikki on vaan tässä ja nyt.

Olen aina ihaillut vanhan työkaverini tapaa pakata rinkkansa ja suunnata luonnonhelmaan, kansallispuistoihin - hyvät kengät, oikeat vaatteet ja muutaman päivän tarpeisiin riittävät muut varusteet selässään. Kilometrien samoiluja, metsissä riippumatoissa nukuttuja öitä, vailla ylellisyyksiä ja mukavuuksia. Itse en ole vielä tälle tasolle yltänyt, mutta voin hyvinkin elää koettuja tunteita hänen värikkäiden tarinoidensa kautta. Kuvaukset hyttysten pistoista tuntuu omalla iholla ja niskaan saadut sateet saavat miltei aivastelemaan ihan kotolämmössäkin. Kaikkein parasta antia on kauniit kuvat ja henkeäsalpaavat maisemat. Kun katsoo hänen metsäilykuviaan, niin elää vahvasti mukana ja kuin huomaamattaan vetää keuhkot täyteen ilmaa. Se on eläytymistä täydestä sydämestä.

Talvisella Kurjenrahkalla ladut saattelevat suoluonnon keskelle, jossa voi vaan aavistella paikan näkymän kesäisin. Kurkien kotipaikan. Täällä on oikeasti epätodellisen kaunista. Edessä avautuva maisema tarjoaa avaimia, joilla voi helposti avata ajatuksiaan ja mielikuviaan kohti mielekkäitä päämääriä. Täällä voi ympäristöstä ammentaa esiin niitä osasia, jotka muokkaavat omasta elämästä sellaista kuin sen haluaa olevan. Oikeasti talvestakin voi nauttia ja löytää paljon hyviä puolia.

Kaipaatko kauneutta, etsitkö uusia seikkailuja? Lisätietoja Kurjenrahkan kansallispuistosta tästä.

Reilut parkkipaikat, huolletut reitit, keittokatos, wc, laavut ja luontotupa avittavat onnistuneeseen retkeilyyn.

Mitä löysin kansallispuistosta?

Kun pääsimme oman seurueemme kanssa metsäpolulle astuimme kuin toiseen maailmaan. Polulla ihmisen pienuus korostuu jylhien korkeuksiin kurkottavien kuusten juurella. Kun kääntelee päätää, voi huomata kauneutta kaikkialla. En koskaan kulje niin, ettenkö tallentaisi sisäiselle kovalevylleni kuvia ja ympäristöä. Ja mikä parasta, löysin täältäkin paljon hyviä kuvakulmia, joita voi vielä tulevaisuudessa hyödyntää monessa paikassa.

Niin ja löysin myös sen punamultaisen talon. Ai minkä? No sen, jota olen viikkokausia halunnut nähdä - upottavien hankien keskellä punamultaisen mökkimallisen talon, livenä. Suunnilleen sellaisen, joka on Ilona Pietiläisen Tervetuloa jouluun! -kirjan kannessa. Nyt sekin toive on tällä reissulla riittävästi toteutunut.

Täällä voin tuntea olevani osa luontoa ja unohtaa muun maailmanmenon. Ainakin siihen asti, kun joku jonossa esittää kännykälleen kysymyksen;
- "Missä minä olen?".
Yksi lause palauttaa nopeasti elettävään aikaan. Google maps auttaa reitiltä poikenneet salamana oikeille poluille. Enää ei voi jännittävästi eksyäkään. Ehkä hyvä niin, sillä dikinatiivi retkeilijä suunnittelee jo, millaista olisi olla Kurjenrahkalla iltapimeällä.

Sopivana hetkenä istuimme alas, nautimme kiireettömät kaakaot ja grillimakkarat. Joskus voi kyllä tuntea, kuinka aika yksinkertaisesti pysähtyy. Ei ole kiire minnekään. Suositeltava kokemus ihan jokaiselle.

Katso Iltalehden juttu 5.12.2018 - Nuorten ikäluokkien mielestä isänmaallisuus kiteytyy laajoissa kansalaisvapauksissa sekä suomalaisessa luonnossa ja kansallispuistoissa


Ensimmäiset askeleet polulla. Välittömästi saa huomata oman pienuutensa...puut tuntuvat kasvavan silmissä.


Aurinko valaisee koko tienoon. Käynnissä on mahtava tammikuu.


Melkein voisi nähdä, kuinka lumet alkaa sulaa, mutta ei sentään vielä.


Taiteellisia muotoja, luonnollisia ja raikkaita värejä.


Tykkylumet painaa puita kaarelle.


Sopivana hetkenä istuimme alas, nautimme kiireettömät kaakaot ja grillimakkarat.


Koirakin on saanut nauttia hienosta päivästä. Se osaa aina katsoa "anovalla ja kiltillä" katseella, kun on herkkupaloja tarjolla.


Metsä. Me. Muukimuki ja Airam. Erähenkeä aidoimmillaan.


Löysin punamultaisen talon, upottavien hankien keskellä, jollaisen olen viikkokausia halunnut nähdä. Nyt sekin toive on tällä reissulla riittävästi toteutunut.



Kurjenrahkan ykköskuusi. Nyt jo ilman valoja.


Talvi ikkunan takana.


Luonto on taltioitunut kauniisti sisätilojen näyttelyyn. Ovet oli avoinna. Ja pakkohan sitä on aina kurkistaa avoimista ovista.


Puun latvus ja oksat kantavat yllään raskaasti kasaantunutta lumikerrostumaa.


Yksittäisiä kauniita kuvakulmia.


Epätodellisen kaunis kuorrutus.


Hennot puut ovat taittuneet kulkuporteiksi. Tuntuu miltei kuninkaalliselta kulkea porttikujan läpi.


Joku joskus sanoi, ettei kuva ole tarpeeksi kiinnostava, jollei siinä ole ihmistä. Olen toista mieltä. Mutta. Myönnän, että kuvilla on aina suurempi merkitys sille, joka on ottamassa kuvaa ja näkee hetken todellisena. 

- Hienon kokemuksen jälkeen pakko kysyä, koska sinä olet viimeksi metsäillyt tai käynyt kansallispuistossa?

14 kommenttia:

  1. Tuttuja fiiliksiä. :) Etenkin geokätköillessä on tullut kierrettyä erilaisia reittejä kansallispuistoissa ja metsissä muuten. Niillä retkillä sielu lepää. Ja eväät maistuu aina paremmalta ulkona, nuotion äärellä tai aurinkoisella kallion laella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Geokätköily olisi mahtava harrastus. Olen yhden kerran aivan vahingossa löytänyt tieni kätkölle. Se on kiehtovaa, kuten samoilu luonnossa muutoinkin. Eväät kyllä kruunaa kaiken. Olen niin taas hullaantunut metsämaisemusta.

      Poista
  2. Ah, Kurjenrahka on ihana! Sijainti ja helppo saavutettavuus ovat omiaan lisäämään sen ihanuutta. En ole tänä talvena tullut vielä käyneeksi. Viimeksi piipahdin kai syksyllä ja edellinen telttaretki oli keväällä. Nyt kyllä houkuttelee lähteä sinne fiilistelemään näitä hankia ja pakkasia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi. Niin kauan kuin luonto hohtaa valkoisena, kannattaa mennä ihastelemaan Kurjenrahkaa. Jokainen vuodenaika on oma juttunsa, mutta juuri nyt näkymät kuin Lapissa. Seuraavaa reissua jo odottelen...

      Poista
  3. Siitä onkin pitkä aika kun olen viimeksi Kurjenrahkalla käynyt. Jahka tämä flunssa tästä helpottaa niin voisikin poiketa tuonne luontoilemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikaista paranemista!
      - Tämän paikan "muistutus olemassaolosta" kannattaa melkein kirjata almanakan kulmaan, että muistaa paikan / poiketa. Kaikki vuodenajat ovat niin upeita.

      Poista
  4. Voi miten upeita kuvia ja niin kivannäköinen paikka! Talvi on kyllä kaunis vuodenaika! Aurinkoista talvipäivää💕❄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvessa on kyllä puolensa, kun osaa katsoa oikein silmin. Kun ei ole liikaa pakkasta, niin kaikki tykkää ;) Mukavaa viikonlopun odotusta!

      Poista
  5. Olipa ihan näin kuvin voimaannuttava postaus💕Töissä käyn viikottain metsäretkellä esikoululaisten kanssa😊Mukavaa viikonloppua❤p.s vinks blogissani pitkästä aikaa ARVONTA❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, kuinka ihanaa päästä ihan työnä metsäilemään. Eskarit ovat taatusti innoissaan. Viikonloppuja sinnekin päin. Ja kiitos arvonta vinkistä.

      Poista
  6. kauniita talvi kuvia.
    Luonto äiti antanut lumipeiton koko suomeen!! ja pakkasta:) -30

    Mukavia tammikuun loppu-päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvi on kaunis, mutta huomaan usein ottavani silti enemmän kuvia kesäisin. Ehkä pitää jaksaa löytää ne kaikki kauneudet ja sinnitellä vaikka sormet jäässä. Valkea maa on niin kaunista, kun kaikki vaikuttaa puhtaalta.

      Poista
  7. Meillä tosiaan on aivan uskomattomat postikorttimaisemat tällä hetkellä! Ei vaan tule pakkasiin kameraa otettua mukaan...
    Inspiroiva postaus - miten tuon Kurjenrahkan onnistuukin aina unohtamaan talvella...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, että talvi täytyy ottaa yhtä odotettuna kuin kesäkin. Valo lisää rakkautta hohtaviin hankiin. Kurjenrahka on kyllä nähtävyys kaikkina vuodenaikoina. Suosittelen.

      Poista