tiistai 12. helmikuuta 2019

3 löytöä = hymyä, iloa ja kiiltoa

Joskus sitä vaan tulee yllättäin jotain speciaalia eteen ja on vaikea sanoa "ei". Kun kaikessa on mukana vahva tunne, sen täytyy silloin olla oikea valinta.

Alkuvuoden merkittävät löydöt tulevat tässä. Ne eivät ole kalliita, mutta jokin niissä on kiehtonut. Se jokin, joka ei synny rahalla.

1. Hymytyttöpatsas

Olen jo jonkin aikaa hiljaisesti etsinyt hymypatsasta. Totta. Etsinyt! Ajatuksissa oli, että kumpi vaan kelpaisi, joko hymypoika tai hymytyttö. Ja nyt se löytyi. Kirppislöytönä hymytyttöpatsas.

Kuvanveistäjä Heikki Niemisen muovaamat hymypoika- ja hymytyttöpatsaat (vuosilta 1953-1954) ovat luultavasti piirtyneet yhden jos toisenkin mieleen. Vaikka niitä on tuhansilla suomalaisilla, ei patsasta silti kaikki ole kädessään saaneet pitää. En minäkään. En ole sellaista koskaan itse saanut. Kummallista kyllä minulla ei ole mitään muistikuvia, että kukaan muukaan olisi saanut. Asiaa tutkiessani löysin selvitystä, että jossain niitä on jaettu jokaisella luokka-asteella, kun taas toisaalla vasta 6. luokalla.

Näin jälkikäteen mietittynä...ala-asteella, omalla luokalla patsas olisi sopinut Annelle, joka oli ehdottomasti luokkamme avuliain, reippain ja paras oppilas, ja josta muuten tulikin myöhemmin opettaja, tai hymy-Lasselle, joka oli aina rehti, positiivinen, kaikista asioista kiinnostunut ja lehmän hermoinen tyyppi.

Tiedän, että patsas kuuluu ansaita ja itsekseni mietiskelen, onko täydellisen epäreilua ostaa se, vaikka joku haluaakin patsaastaan luopua. Toisaalta mietin, miksi joku oikeasti haluaa luopua, jos on patsaan saanut tai perinyt? Sillä on niin vankka symboliarvo. No, jonkun toisen hymy loistaa nyt minun hyllyssäni. Eikä se koskaan ole huono oppia toiselta iloisuutta, luotettavuutta, hyviä elämäntapoja ja kaikkea sitä muuta, jota patsas kuvastaa.

2. Ankka-teesihti

Matka 2019 -messuilta bongattu ihana kelluva ankka on todella piristys kaikkiin aamuihin. Toisinaan ei koneisto käynnisty silkasta ajatuksen voimasta ja pirtsakka energiapäivä on yksinkertaisesti hakusessa. Tämä ankka on silloin oiva apuri hyvänmielen tavoitteluun.

Ankan sihti täytetään teepurulla ja sitten vaan kellumaan kiehuvan veden pintaan. Teepurut kannattaa ensin kastella tasaisesti, jotta ankka pysyy vakaammin pystyssä. Veikeä ja hieman lapsellinen arjen ilostuttaja on omiaan kaikenikäisille. Mukana tuleva teline takaa, ettei pöydälle tule teetahroja. Veikeitä teehetkiä on siis tarjolla.

Ja toisaalta tämä uusi ankkalöytö sopii loistavasti jatkeeksi tähän jengiin.

3. Kuparinen hirvitaulu

Ekotorilta bongattu kuparinen taulu edustaa jollainlailla mennyttä aikaa. Liekö sen muotihetket kuuluneet 1960-70 -luvuille. Silti se iski silmään kiiltävänä, näyttävänä ja virheettömänä. Takana on ripustamista varten lenkki, mutta minun silmääni tämä sopi mieluummin pöydällä pidettävänä lautasena, sillä se on komeaakin komeampi, halkaisijaltaan 44 cm. Tällä hetkellä isot lautaset kiinnittävät huomioni selvästi entistä enemmän, koska asetelmat janoavat aina uusia alustoja.

No, siinä ne nyt sitten olivat, ne alkuvuoden kolme arkea sopivasti piristävää esinettä. Pienestä se joskus on kiinni, mutta hyvä niin. Aina ei tarvitse kurkotella kuuta. Hymy, ilo ja kiilto ovat tässä.

1. Hymytyttöpatsas


Hymytyttöpatsas. Vai onko? Tässä on jotain erikoista. Mietin, onko tämä ollenkaan aito vai onko näitä vaan tehty erilaisia vuosien saatossa.




2. Ankka-teesihti


Ihana teehetki. Tästä ei voi muuta kuin piristyä.


Teen pinnassa heijastuu hauskasti jouluajan tori.fi-löytö - kristallikruunu.



3. Kuparinen hirvitaulu


Valtava seinälautanen on toimiva kynttilöiden alunen ja tarjoiluvati.




Seinälle tämä kuuluisi, mutta sinne se ei jää vaikka tuo terrakottainen väri sopii hyvin kiiltelevään kupariin.

- Onko sinulla kenties hymytyttö/-poikapatsas ja koska olet sen saanut?
- Onko tuo kuparivati sinulle jotenkin jostain tuttu?
- Ja mitkä ovat sinun alkuvuoden parhaat löytösi?

10 kommenttia:

  1. nO MUTTA:)))
    Vautsi!! mitä löytöjä.
    hymypoika löytyy meiän kirjahyllyltä:)
    ihana tuo tee-sihti,kattoin montakertaa että mikä heijastus,??:))enpä ois älynny,"kristallikruunu":)))
    Kaunis kuparitaulu/lautanen,ajaton....
    hyvää keskiviikkoa!!!
    täältä talviunilta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vau! Mahtavaa, kun jollain on ihan saatu hymypatsas. Se kuvastaa niin paljon hyvää. Ehkä minäkin vielä bongaan jostain tuon Hymypoikapatsaan...ainakin toivon niin :D

      Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  2. Ainakin tuolla hymytytöllä on ikää, jos se on aito. Poikani sai hymypoikapatsaan koulusta 90-luvulla ja se on huokoisempaa vitivalkoista kipsiä jalustaa myöten. Muuten kyllä malli näyttää samalta. Hieno patsas joka tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä. Tyttö on joko vanha tai ei aito ensinkään, sillä se ei ole vitivalkoinen, eikä kipsiä (jollaisiksi olen itse patsaat mieltänyt). Malli vaan on erehdyttävästi hymytyttöpatsaan näköinen.

      Olen laittanut patsaiden tekijätaholle kyselyä, joten saapa nähdä, tuleeko sieltä kaivattu vastaus. On se mahdollisena feikkinäkin kaunis.

      Poista
  3. Miulla on samanlainen teeankka. :) Hih. Tosin vähällä käytöllä, kun juon niin harvoin irtoteetä, ja ankan sihti ei tahdo pysyä kunnolla kiinni. Hymypatsasta en ole koskaan saanut, mutta stipendejä senkin edestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sain tuota puruteetä joululahjaksi, joten on ankalle hyvää käyttöä. Mulla on tietty kohta, jolla sihti lukittuu ja vastaavasti helposti aukeaa. Veikeä tyyppi joka tapauksessa.

      Oi, hienoa...sinähän olet oikea "stipendihai". Meidän perheessä semmoisen on saanut vain poika :)

      Poista
  4. Hei ja hyvää ystävänpäivää blogiystäväni! :). Hymypoikapatsaita on meillä 2, jotka molemmat poikani sai ala-asteella ja jotka yhä ovat näkösällä meidän huushollissamme (siis vähän ylpeä äiskä :)! ). Hirvivati on ihan tuntematon juttu, mutta jotenkin tulee Saksa mieleen. Paras alkuvuoden löytöni on amerikkalaismallinen (mutta ruotsalainen) sohvatyyny, joka sopii sisustukseen tosi hyvin. Sen löysin aivan uutena ja vain kympillä! Ja taas ihan tohkeissani :). Kivaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos ja kaunista ystävänpäivän tunnelmaa sinullekin!

      Kaksi hymypoikapatsasta samaan perheeseen on hieno saavutus! Vau! Voin vaan kuvitella tuon ylpeyden määrän. Itse olen kiitollinen kohdalleni osuneesta kirppislöydöstä. Se vaikuttaa ihan huikealta löydöltä. Ehkä saan siitä vielä jotain lisätietoa jostain maailmalta.

      On muuten hienoa löytää. Sanassa löytö on niin kaunis sointi. Onni on niin läsnä siinä sanassa.

      Poista
  5. Mukavat löydöt! Meillä on tuollainen ankkasihti. Se on ihana! Tosi hauska ja kätevä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löydöt laidasta laitaan :)

      Ankkasihti tuo kivaa pilkettä arkisiin aamuihin. Todella söpis.

      Poista