tiistai 5. helmikuuta 2019

Aloitin juuri vuoden kestävän kulttuurimatkan

Uudenvuodenlupauksena päätin hiljaisesti yhtä ja toista mm. sen, että teen tästä vuodesta todellisen kulttuurivuoden. Olen monenmoisen kulttuurin ystävä ja keksin kuin keksinkin itselleni aihealueeseen liittyvän osuvan lahjan, jolla kulttuuri on aina lähempänä kuin uskonkaan. Nyt 2019 alkumetreillä on aika nauttia lahjasta ja startata vuoden mittaiselle kulttuurimatkalle!

Ostin nimittäin itselleni ihka ensimmäisen museokorttini. Se on pääsylippuni 250 museoon ja mikä parasta, voin käydä samassakin kohteessa niin monta kertaa kuin huvittaa. Taidemuseot, kulttuurihistorialliset kohteet, erikoismuseot, alueelliset museokeskukset jms. täältä tullaan!

Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Qwenselin talo ja apteekkimuseo 

Kauppatorin tuntumassa, Aurajoen rannalla sijaitseva Qwenselin talo on saamani tiedon mukaan Turun vanhin säilynyt puutalo. Herättää väkisinkin mietintää, kuinka ihmeessä talo onkaan voinut selvitä kaikista pommituksista, palosta, joen kautta kiirivistä vaaroista jms. tekijöistä ja uhista huolimatta niin keskeisellä paikalla. Ypöyksin, liki alkuperäisessä mallissaan näihin vuosiin. Siellä se on ryhdissään punaisena helmenä uudempien asioiden keskellä.

Paikan tiloissa, saman katon alla on ihasteltavissa 1700-luvun säätyläiskoti ja 1800-luvun apteekki. Museon loistava sijainti mahdollistaa lyhyenkin poikkeamisen ja tutustumisen paikkaan.

Johdantonäyttelystä eteisen kautta päädytään saliin ja kamareihin. Makuukamari, lastenkamari, rouvankamari ja isännänkamari...tyyli henkii rokokoo- ja kustavilaistyylejä. Sisällä on hämärää, paksu lankkulattia narahtelee mukavasti ja nenässä tuntuu menneiden vuosien tuoksu. Förmaakissa kukkii ruusutapetti...kun kurkkaan ikkunasta, ei voi olla miettimättä, millainen oli näkymä silloin, kun tätä rakennusta asutti sen kuuluisimmat asukkaat Joseph Pippingin perhe.

Apteekkimuseon puoli on vähintään yhtä kiinnostava kuin menneiden aikojen biologian tunnit. Museoesitteeseen präntätyt nimet offisiini, materiaalihuone, dekoktorio ja herbahuone kaipaavat hieman lisäselvitystä.

Offisiini on vanhanajan apteekeista tuttu asiakaspalvelutila. Tilaa täytti lattiasta kattoon ja seinästä seinään yltävät hyvässä järjestyksessä olleet hyllyt. Pulloa ja purkkia tasaiset rivit. Niin, juuri ne pullot, jotka ovat nykyisin monen keräilykohde.

Materiaalihuone on apteekin välivarasto.

Dekoktorio on erilaisten keitteiden ja hauteiden valmistuspaikka.

Herbahuone on yrttikamari, jonka katossa roikkuu yrttinippuja. Tihrustelen hämärässä, mitä lapuissa lukee ja mikä auttaa mihinkin. Tuttuja on paljon laventeli, humala, siankärsämö, leskenlehti, pietaryrtti...mutta tarkempaa opettelua sitten vaatiikin se, kuinka yrttejä käytetään ja miten ne mihinkin vaivaan auttavat.

Täältä voi varmasti helpostikin ammentaa kikkoja vanhoihin taloihin ja toki uudempiinkin. Museo ei ole lainkaan hullumpi paikka bongailla ideoita. Omalla kohdalla heräsi jälleen kiinnostus yrttejä kohtaan, kuinka niitä voisi kesällä taas keräillä.

Jotta käynti olisi antoisampi, kuuntele museon ääniopastus tästä.

Reilu 60 vuotta sitten yleisölle avattu museokokonaisuus

Tämä apteekkimuseo / Qwenselin talo on mukava kohde kaikkina vuodenaikoina, mutta erityisesti kesä tuo sille merkittävää lisäarvoa. Silloin U:n mallisen rakennuksen sisäpiha puhkeaa kukkaan.

Vuonna 1958 avattu museo on ihastuttava lomareissun tutustumiskohde. Pihapiirissä sijaitseva Cafe Qwensel antaa mukavan levähdyspaikan. Tarjoilu myötäilee kivasti ajan henkeä. Tässä miljöössä voi helposti viipyä pidempäänkin ja alueeseen liittyy varmasti vuosien saatossa monia muistoja.

No, kulttuurimatka on alkanut ja nyt on ensimmäinen tutustuminen takana. Matka jatkuu.

- Millainen on sinun muistosi museosta?

Minun muistojeni joukkoon kuuluu mm. tangokuningatar Heidi Pakarisen promokuvaukset Apteekkimuseon kulmilla.

P.S muistathan, että Oli aika -blogissa on edelleen käynnissä arvonta, josta voit saada oman talon - talon mallisen avaimenperän. Osallistu ja voita joko punainen, keltainen tai vihreä talo!



Tästä portista saavutaan museon sisäpihalle. Ylimmässä kuvassa ollaan tässä päivässä ja alemmassa muutaman vuoden takaisessa Tangokuningatar Heidi Pakarisen promokuvauksessa. Sama kohta, eri vuoden aika.



Tarkkasilmäisenä voi sisäpihalla huomata, kuinka hauskasti puukeppi korvaa syöksytorven, kun vesi valutetaan katolta.




Ulkokahvien mukavaan nauttimiseen on vielä kuukausien matka. Ylinnä talvi juuri nyt ja alemmassa se ihana kesäinen kahvihetki mallina Tangokuningatar Heidi Pakarinen. Sama pöytä, eri tunnelmat. Ja huomaa tuo ihana kahvipannu, jonka saa pöytään.



Sisällä museon johdantonäyttelyssä on kauniisti hehkuvat seinämaalaukset ja tarinaa talon historiasta.





Ikkuna Aurajoen suuntaan. Mennyt aika ja nykypäivä kohtaavat.



Isännän kamarin ikkuna suojaiselle ja kauniille sisäpihalle.



Kaunis perhostaulu, jossa on enemmän perhosia kuin omassani kotona. (Tästä tulee jotenkin mieleen lapsuuskaverini silloinen poikakaveri; iltaisin oli helppo liesuta ulkona, kun lähti reissuun haavi olalla ja kertoi vanhemmille menevänsä pyydystämään yöperhosia. Miten oiva selitys se olikaan. Ja aina meni läpi. Perhoseen liittyy niin monta värikästä ja hienoa muistoa.)



Lasiovet vanhan sisäänkäynnin yhteydessä. Kuinka hieno näkymä Aurajoelle.




Dekoktorion komeat hyllyt.




Laboratoriossa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia.




Yrttihuoneessa roikkuu tuttuja kasveja. Opittavaa riittää.



Ihania muistoja, kun muutaman vuoden takaisen työkamun Tanjan kanssa tehtiin Heidi Pakarisen promokuvauksia Turun Apteekkimuseon pihamiljöössä. Heidin takana museon nykyisen sisäänkäynnin ovet.


Kesällä apteekkimuseon suojaisa sisäpiha herää omaan rauhaisaan eloonsa aivan Turun keskustan ytimessä.


Sisäpihalla kasvaa monia perinnekasveja.


Uutta kesää odotellen on ihana fiilistellä aurinkoa ja lämpöä sekä herättää yksinkertaisesti kesäkuvamuistoja.

- Joko sinä olet museokortin haltija?

12 kommenttia:

  1. Lapsilta saatiin juuri joululahjaksi meidän ekat museokortit ja sama innokkuus täällä ryhtyä varsin kultturelliksi ;)
    Amos Rex oli eka käynti ja eilen kävimme nyt sitten Turussa Tuomiokirkon museossa ja Sibelius-museossa.
    Tuo Qwenselin sisäpiha on kyllä kesällä varsinainen keidas - sinne on aina pakko koukata varsinkin vieraiden kanssa, jotka aina äimistyvät siitä, mitä keskellä kaupunkia voi ollakaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huikea avaus teillä tuo Amos Rex. Massless olisi pitänyt kyllä nähdä, mutta se juna meni jo. En nähnyt. Sibelius-museo on ollut kauan tutustumislistalla, mutta sinnekään en ole vielä koskaan päässyt. Museokortti varmasti vie. Apteekkimuseon tienoo on suoranainen ihme, mutta kieltämättä kesällä kivempi.

      Mukavaa kulttuurivuotta teille!

      Poista
  2. Tällaisista museoista mä tykkään. Olen käynyt esim. kauppamuseossa, ihana katsella mitä vanhan ajan putiikissa oli tavarat esillä.
    Kivan näköinen museo missä sinä kävit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhassa ajassa on oma vetovoimansa. Väkisin sitä vertailee mennyttä ja nykyisyyttä ja ihmettelee, kuinka maailma on muuttunut. Onneksi asioita on säilynyt.

      Apteekkimuseon pihalla nautitut kesäkahvit on kyllä kokemus. Nyt on vaan vielä niin talvista, että ehtii tehdä yhtä ja toista uutta kesää odotellessa.

      Poista
  3. Pitää poiketa sisällekin, pihan läpi olen muutaman kerran kävellyt mutta tarkemmat tutkimukset ovat siis edessä. Taidan säästää kesään jolloin voi sitten juoda museokaffet päälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä ehdoton helmi! Kannattaa käydä museossa ja kaffella yhdessä tai erikseen. Pihamaa on ihan kiva miljöö kahvilavaihtoehtona, jollei museon puolelle aina halua. Kesäkasveja on mielenkiintoista tutkailla ja nauttia rauhasta keskellä kaupunkia.

      Poista
  4. Tykkään itsekin kierrellä museoissa, mutta tämä museokortti - asia tulee mieleen aina vasta siinä vaiheessa kun olen jotain näyttelyä menossa katsomaan ja sitten aina mietin, että "pitää kyllä joskus hankkia kortti, mutta että menään nyt perus maksulla tämän kerran". Uskon, että jos kortti olisi valmiina lompakossa, tulisi myös enemmän kierreltyä ja tehtyä sellaisia ex tempore- käyntejäkin, hhmm. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi. Joskus sitä jahkailee ja jahkailee, mutta tässä kannattaa olla utelias ja tilata oma kortti. Tulee pidemmän päälle myös edullisemmaksi.

      Itse olen tykästynyt myös siihen, että voin helposti käydä esim. tarkistamassa vaikka jonkun taulun nimen, joka on pyyhkiintynyt mielestä. Pikkujuttuja.

      Poista
  5. Hieno ja mielenkiintoinen kulttuurimatka. Museokortti on tilauksessa minullekin. Odottelen vain ensin meidän remontin loppumista ja siihen menee vielä aikaa. Kiitos kauniista kuvista ja oikein mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ja kun on muutakin puuhaa, ei kuitenkaan haittaa, vaikka kortti makoilisi hetken käyttämättömänä, sillä "vuosi" alkaa vasta tikittää ekasta leimauksesta.

      Kesällä on varmasti paljon käytäviä kohteita ja intoa. Tsemppiä kulttuurimatkalle!

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  6. Kiitos..olipa mukava päästä vähän kurkkaan apteekkimuseoon .. sinne pitää kyllä päästä käymään kesällä.Ei ole vielä museokorttia,mutta jospa kesällä olisi ;)
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apteekkimuseo on kesällä huomattavasti upeampi, mutta joulun seutu olisi ollut myös hieno. Jahkasin tuon Museokortin hankinnassa ja joulu ehti mennä ohi. Kummasti sitä ei aina saa aikaiseksi, mutta iloa on olla nyt kortin haltija. Hanki sinäkin vaan. Seikkailuja riittää.

      Poista