maanantai 4. maaliskuuta 2019

Jos saisit valita vain yhden kukan, mikä se olisi?

Törmäsin yhdellä puutarhareissulla kauniiseen kukkaan, joka jäi välittömästi mieleen, vaikka ohi ensin kävelinkin. Muutaman nukutun yön jälkeen en kuitenkaan saanut sitä mielestäni. Se oli pakko saada. 

Näin mullanvaihdon aikaan tuskailen ja iloitsen samaan aikaan sitä, miksi ihmisen pitää ostaa niin paljon kukkia. Niin miksi. Mullanvaihto on kovaa ja sottaavaa hommaa, mutta kuinka palkitsevaa kaikki onkaan, kun työ on tehty. Paikat pursuilevat viherkasveja ja kukkivia, mutta aina on tilaa vielä yhdelle. Jos valinta on vain yksi, mikä se on keväällä 2019?

Kukkaihmisenä on vuosien varrella todettu kerran jos toisenkin, että vaikka kukat ovat kuinka kauniita uusia ei osteta ennen kuin joku myös poistuu, kuihtuu, lakastuu. Monen säkin mullittelun jälkeen päätin antaa itselleni luvan ostaa yhden uuden. Vain yhden. ja mikä se sitten olikaan. No, ainakin se kukkien värin puolesta jopa myötäilee Vuoden Väri 2019 -linjaa.

Minun valintani tämän kevään ykkösenä on ehdottomasti medinilla.

Mikä ihmeen medinilla?

Minulle uusi tuttavuus medinilla edustaa rakkautta ensi silmäyksellä. Jännän pensasmainen tuulahdus Filippiiniläisestä tropiikista saa ilman muuta laskeutua juuri meidän olohuoneeseen. Sen tummanvihreät lehdet ovat suuria ja näyttäviä alta vaaleita, mutta sitten kukat - ne vasta ovatkin koko kasvin juju. Roikkuva kukkaterttu on kuin koru. Se on todellinen katseenvangitsija, sillä siinä on samaan aikaan niin suurta arvokkuutta kuin myös arvoituksellisuutta. Koska se puhkeaa, milloin se on täydessä loistossa -ajatukset saavat seuraamaan kukkimista mielenkiinnolla. Painavat kukat näyttävät hetken jopa kuihtuneilta, mutta siinä piileekin se arvoituksellisuus. Kukat ovat painavia ja nuokkuvia.

Sain matkaan opastuksia:

- Sijoitus lämpimään ja valoisaan, muttei paahteiseen. Lepokaudella saa olla huonelämpöä viileämmässä, joten ehkäpä tämä menestyisi hyvin meidän kuistilla.
- Kastelun suhteen pitää olla tarkka, ettei liika kosteus tee laikkuja lehtiin, silti mullan kosteudesta pidettävä huolta. Myös kuiva ilma voi ruskettaa lehtiä, joten ehkä suihkuttelen niitä aika ajoin.

Ja jos tämä ei menesty hoidossani, niin voihan sitä ajatella "pidemmän jakson leikkokimpuksi". On tämä kyllä aika karkki ja kestää taatusti leikkokimppua kauemmin.


Läheltä tarkasteltuna erikoinen kukinto. Lehdistä tulee mieleen jokin satuhahmon hame.


Ja mitkä sävyt. Kyllä tähän on helppo rakastua.


Silkkaa taidetta. Pitäisiköhän koittaa maalata nämä.



Tämä kukka on taideteos ihan jokaiselta kulmalta.


Täältä se rakkaus lähti kotiin, Turun Flöristä.


Medinilla <3

Olen lukenut, että medinilla on vaativa kasvi. Onko sinulla antaa kasvatusvinkkejä?

Ja hei, mun ihastus on tämä medinilla. Mikä on sinun suosikkisi täksi kevääksi / kesään? Jos vaikka satun ihastumaan vielä johonkin uuteen kukkaan...

20 kommenttia:

  1. Oi miten hieno, en ole tuollaista nähnyt aiemmin:) Minun kevät lemppari on tulppaani❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ylväs eikä tule muuten ihan kaikkialla vastaan. Saapa nähdä onnistunko tämän kanssa...tämän kukinto on muuten hieman kuin nuupahtanut tulppaani. Eikö? Tulppaanit on mun leikkojen ostolistalla.

      Poista
  2. Näin viime viikolla tämän saman kukkakaupassa ja ihastuin välittömästi, aivan valloittava! En kuitenkaan hankkinut kotiin, en oo tarpeeks viherpeukalo. Kiva blogi sulla, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä katseet puoleensa vetää erikoisuudellaan. Voipi olla, että viherpeukaloni on koetuksella. Katsotaan.

      Ja kiitos. Kylästele blogin sivuilla toistekin :)

      Poista
  3. Medinilla on hieno ja erikoinen. En ole koskaan omistanut, joten en osaa antaa omakohtaisia vinkkejä.

    Oma ykkösvalintani aina on laikkuvehka - jos kaikki laikkuvehkani kuolisivat, jäisi elämääni selkeästi laikkuvehkan mentävä aukko.

    Tällä hetkellä kuitenkin olen aivan erityisen ihastunut myös lihansyöjäkasveihin ja haaveilen oman pienen lihansyöjäkasviterraarion perustamisesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vehkat ovat kyllä ihania. Tykkään myös niistä, vaikkei mulla olekaan kuin yksi. Yksi, joka muuten juuri sai uudet mullat juurilleen.

      Lihansyöjäkasvit ovat kiehtovia ehkä himppasen pelottaviakin. Mulla meinaa väkisin tulla mieleen kuvat 80-luvun sarjasta 'Triffidien kapina', jossa merkittävinä 'otuksina' oli juurikin lihansyöjäkasvit :D

      Poista
    2. Mä muistan myös nähneeni Triffidien kapinaa joskus - se oli kyllä aika kylmäävä!

      Poista
    3. Hauskaa, millaisia muistoja kasveista syntyy :D Jo nimenä karmiva.

      Poista
  4. Upealta näyttää! Tuollaista kukkaa en ole aijemmin nähnyt missään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upea kuin mikä eikä tosiaan ole ihan joka paikassa saatavilla. Itse listaan tämän kukan kiinnostavaksi kokeiluksi, jossa on sisustuksellista näyttävyyttä.

      Poista
  5. Jopas on huikean hauska kasvi sulla! Mulla on niin huono viherpeukalo etten uskalla noin vaativaa hankkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uteliaisuus iskee aina näihin, joiden hoidosta ja kasvusta ei ole mitään käryä. Ja aina kynnys hankkia madaltuu, jollei hinta ole kova. Tämä kasvi on yksinkertaisesti luonnon taidetta.

      Poista
  6. Jeps, en yhtään ihmettele tuota valintaa. Upea kasvi!

    VastaaPoista
  7. Onpas upea kasvi. En olekaan nähnyt tuollaista missään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näitä ihan hyllyt notkuen vastaan tule. Hieman harvinaisempi ja niin upea.

      Poista
  8. Kirjoitin kans mullanvaihdosta. Tosiaan aika suttuista juttua on.
    Mahtava toi kukka, mulla ei menestyis, ihan iisi kukatkin tahtoo ennen joulua kuolla kupsahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi kuule minäkään vielä voittajana tuuletella, kuinka kukan kanssa onnistun, mutta aika tuon sitten näyttää. Uusia on kiva kokeilla.

      Poista
  9. Mielenkiintoinen ja kaunis kasvi! :) Mää oon sitä mieltä, että ei kotia ilman viherkasveja. Just vaihdoin tänään mullat omille viherkasveille. Niitä sais olla enemmänkin, mutta asunnon ikkunatila on niin olematon, että pitäis sitte olla varjossakin viihtyviä kasveja... Omia lemppareita on peikonlehti (jota en vielä omista mutta olen aina halunnut), nukkumatti (äidillä on oman äitinsä perintönä saatu), lehtikaktukset (niitä mulla on neljä) sekä kultaköynnös (kestävä klassikko). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se mullakin niin on, ettei kotia voisi kuvitellakaan ilman kukkia. Ja mitä enemmän, sitä kodikkaampaa. Mutta se on sellaista 'yksi yhtä, toinen toista' mieltä.

      Pitäisi saada yksi iso viherhuone, jossa voisi testailla kaikkea. Siellä sitä viihtyisi vuoden ympäri.

      Tuttuja kaunottaria nuo sinun kasvisi. Mukavaa naistenpäivää huomiselle!

      Poista