maanantai 24. kesäkuuta 2019

Laatikkokaupalla lukkosulaa ja muutama lumpeenkukka

Kesän tähtihetket ovat lähteneet hienosti käyntiin. Käytännössä se on tarkoittanut viihdyttäviä teatteri-iltoja, joissa voi hyvillä mielin heittää muun maailman syrjään ja nauttia uusista elämyksistä juuri sellaisina kuin niiden toivookin olevan. 

Aurinkoisena keskiviikkoiltana suuntasimme mieheni kanssa auton nokkaa kohti Naantalia, Naantalin teatteria ja sen kesänäytelmää Lukkosulaa ja lumpeenkukkia

Tänä kesänä teatterin näytökset ovat olleet ulkona, Raatihuoneen pihalla, joka olikin muuten aivan uusi miljöö meille. Hassua, kuinka usein on menty viereisiä katuja ylös ja alas, mutta vasta nyt oli aika löytää "uusi sisäpiha" ja miten ihana pihapiiri sieltä löytyikin. Seinät kaukana ja katto korkealla. Kesä hengittää. Ja onpa muuten säät taitaneet suosia tätä näytelmää. Kertaakaan ei ole tarvinnut sateessa olla.

Heti portilta oli helppo huomata, että tuolirivit ovat täysiä. Tulimmekohan liian myöhään. Väkeä oli tullut paikalle sankoin joukoin kesän viimeiseen näytökseen, mutta onneksi pari loistavaa paikkaa vielä löytyi. On mukava päästä niin lähelle lavaa, että erottaa hyvin näyttelijöiden kasvojen ilmeet sekä pienenkin kulmakarvan kohotuksen ja kuulee jokaisen pienen vivahteen puheäänessä. Aitiopaikalle siis.

Muutamat minuutit ennen alkua oli aikaa silmäillä, miten näyttämö täyttyi monista pienistä yksityiskohdista. Taloa reunustavien pihapuiden lehdet väreilivät ilmassa kuin niillä jokaisella olisi ollut oma tehtävänsä näytelmässä. Räsymatot roikkuivat tikapuilla ja mielikuvitus lehautti ilmoille Mäntysuovan puhtaan tuoksun. Matoissa oli väriä kuin mummon vanhassa hiattomassa kesäleningissä. Kaupan hyllyt notkuivat tavaraa...

Kuulutus kehottaa tutulla murteella laittamaan kännykät pois, nauttimaan näytöksestä ja muuta tähdellistä!

Lukkosulaa ja lumpeenkukkia johdatti sulavasti ihmisten erilaisuuden lähteille. Yleisö kuunteli keskittyneenä ja eturivin katsojat nauroivat mukaansatempaavan äänekkäästi. Tapahtumat kuljettivat vahvasti otteessaan alusta loppuun.

"Kui ihmisen tarttis olla joka hetk muuttumatonen ko Vanhasen kampaus?

Synopsis:
-  Naantalilaistetussa, lounaismurteella kirjoitetussa tekstissä herkutellaan hersyvän hauskalla kielellä. Näytelmän miespääosissa ovat Skytölän veljekset, tasaisen inhorealisti Simo (Kauko Pajukoski) ja impulsiivinen hetkeen tarttuva taivaanrannanmaalari Petter (Topi Kanerva). Miehet saavat kännykkäostoksen kylkiäisenä sekatavarakaupan, jota ryhtyvät hoitamaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Hyllyt järjestetään omintakeisella tyylillä...Kauniste viärekkäi A niinko appelsiin, B niinkuin banani, C niinko cellofaani...laitetaa see ny vaik toho ja...D...D...niinko Daadeli...

- Sää oled davalisen dollo. See o T! Meinaak sää aakkosta koko kaupa?, murahtaa Petter Simon järjestelyille.

"Kui samoist aineksist tule kaks iha erilaist pulla. 
Mee ei voira ol sukku.

Simo huomaa, kuinka pikkuveljelle on tärkeää tehdä asiat eri tavoin kuin ennen. Ihan sama, onko se hyvä vai huono tapa, mutta eri tavalla pitää tehdä. Veljekset käyvät läpi kaupankäynnin sääntöjä ja koittavat löytää yhteiset linjaukset. Yhtäkkiä kuvaan purjehtivat ensimmäiset, ja ainoat, asiakkaat Sepe ja Maria. Asiakkaita kaupassa ei käy tungokseen asti, mutta kaksikin voi olla tarpeeksi - Vuosikausia sitten isänsä hylkäämä, nyt jo iäkäs rouva Sepe Susi "Ulla" (Taija Nuotio) ja julkkis, lehtien lööppikuningatar Maria Del Monte (Katariina Salonen), joka ei oikeasti olekaan niin tunteeton ja kylmä kuin lööpit antavat ymmärtää. Alkaa kehkeytyä elämänmakuinen tarina.

Neljän näyttelijän ympärille rakentunut tarina sisältää kokonaisuudessaan suuren joukon teatteriväkeä. Kaikesta näkee, että mm. rekvisiittaa on askarreltu huolella. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon (näin DIY-henkisenä bongarina) Sepe Suden virkatut lumpeenkukkahiuskoristeet. Näistä saattaisi hyvinkin innostua myös yleisö! Minä ainakin olisin mieluusti ostanut tuollaisen kukan itselleni, jos myynnissä olisi ollut!

Kaupassa leimahtavat sanailut lähtevät kuin varkain liikkeelle ja juorut päätyvät Iltapalan etusivulle. Maria Del Montesta on tehty monia ikäviä lööppejä ja hetkessä itse kauppiaatkin ovat leimautuneet "huijareiksi". Tekstissä viljellään hauskoja oivalluksia, sanakäänteitä, tunnelmaa ja murretta. Näyttelijät tarjoavat parastaan ja tehot käyvät täysillä. Yhtäkkiä huomaa itsekin ajattelevansa "turkulaisemmin kuin turkulainen itse."

Vääriä valintoja, virheitä, syytöstä, oppimista ja oivaltamista. Me kaikki olemme erilaisia, mutta voimme yhdessä muodostaa loistavan kokonaisuuden.

"Ihmiset o keske-erässi ko toriparkki

Näytelmän jälkeen iskee välittömästi halu saada käsiin Lukkosulaa ja lumpeenkukkia -kirja. Nyt olisi niin sopiva hetki poimia kirjasta ne kaikki hyvät elämänviisaudet, joita voisi käyttää silloin tällöin. Kiitos Naantalin teatteritiimi ja Heli Laaksonen.

Näytelmän kirjoittaja Heli Laaksonen on istunut myös yleisössä.

- No on tämäki! Ihminen mene kattoma omakirjottamas näytelmä, ja siäl yleisös itte ylimmäisenä hehhettele ja väli nyyhki...Mut ei voi mittä, nii eläväks ja syräntlämmittävän hulluks o naantalilaine teatterväki Lukkosulan ja lumppenkukkaset saanu, Heli hehkutti.

Tämä kaikki oli riemastuttavaa katseltavaa ja olen iloinen, että ehdin mukaan viimeiseen näytökseen. Vaikka tämä kesäjuna meni jo, kerrottakoot: 

- Naantalin teatteri jatkaa Lukkosulaa ja lumpeenkukkia -näytöksiä syksyllä teatterin sisätiloissa os. Henrikinkatu 7.

Naantalin kaupunki - saatte olla ylpeitä hienosta teatteristanne!

Heli Laaksosen vuonna 2008 kirjoittama Lukkosulaa ja lumpeenkukkia on vuosien varrella viihdyttänyt laajaa yleisöä. Katso tästä Helin videohaastattelu vuodelta 2009.

Lukkosulaa ja lumpeenkukkia
kirj. Heli Laaksonen
dram. Seija Holma
ohj. Teija Söderholm


Mökkilaiturille poimimani ja asettelemani lumpeet pääsivät teatterin mainoskuviin.

Joka kesä mökillä nautin suunnattomasti souteluretkistä, joilta mukaan poimitaan usein nippu lumpeenkukkia. Mökkirantaan ja laiturille niistä on viritelty monia asetelmia, joita kuvataan eri kuvakulmista. Kuvia kertyy vuodessa helposti tuhansia, mutta onneksi joukosta valikoituu aina joku myös hyötykäyttöön. Laiturin kukkakiekurat pääsivät Naantalin teatterin näytelmäesitteisiin ja mukaan laitoin tekstiin sopivat lisäkuvat; kiiltokuvan, banaanin, poran ja lukkosulapullon.


- Miksi lapsuuden rakas kiiltokuva ja pora ovat vierekkäin. Se selviää näytelmässä. 


Vas. kaupan asiakkaat Sepe Susi "Ulla" (Taija Nuotio) ja lehtien lööppikuningatar Maria Del Monte (Katariina Salonen)
 Kuva: Naantalin teatteri / Kari Sassi


Kuva: Naantalin teatteri / Kari Sassi


Skytölän veljekset, tasaisen inhorealisti Simo (Kauko Pajukoski) ja impulsiivinen hetkeen tarttuva taivaanrannanmaalari Petter (Topi Kanerva). Kuva: Naantalin teatteri / Kari Sassi


Lukkosulaa on ja on...laatikkokaupalla. 
Mutta ostaako joku kesällä lukkosulaa? 
- Kyllä!


Nopea panoraamaotos näytelmän lopusta.


Väliajalla pullakaffet kesäisessä sisäpihassa.


Lööppejä lööppien perään.


Sepe Suden ihana potkukelkka, josta piti väliajalla räpsätä kuva.


Täydellisesti näytelmään sopiva kukkamaljakko ja villin vapaa kesäkukkakimppu 10+
 

DIY-bongarin löytö = Sepe Suden virkatut lumpeenkukkahiuskoristeet. Näistä saattaisi hyvinkin innostua myös yleisö! Minä ainakin olisin mieluusti ostanut tuollaisen kukan itselle, jos myynnissä olisi ollut! Taitava käsityöihminen on nämä näytelmälle loihtinut.

- Oletko sinä kerennyt käydä jo monessa kesäteatterissa?

2 kommenttia:

  1. ..varmasti hauska.esitys:))
    ihana lumme-kranssi:)
    enpä ikinä käyny...kesäteatterissa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli todella hyvä näytelmä. Miljöö aivan mahtava. Sää huippu. Mitä sitä muuta voisi ylistää. Kesäteatteri on niin parasta - suosittelen!

      Poista