lauantai 3. elokuuta 2019

Mitä jos ostaisin oman lehmän?

Kesä on jännää aikaa, sillä silloin tuntuu olevan muita vuodenaikoja vahvempi halu liikkua, nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Toteuttaa erilaisia haaveita ja unelmia. Kuulostaako tutulta? Tovi sitten heräsin keskellä yötä ja lähdin pyöräilemään. Huomasin, etten ikinä normaalisti tee niin. En kunnolla edes tiedä, miltä näyttää varhainen kesäaamu - luonnon heräileminen uuteen päivään. Miksi niin usein tekeekin paljon asioita saman kaavan mukaan? Pitäisi todella ottaa toimintaan sellainen jakso, jossa ei tee mitään niinkuin yleensä. No, nyt tiedän, miltä maaseutumaisema näyttää silloin, kun peltojen yllä leijuu usva, kaikkialla on hiljaista ja liikenteen hälinä ei kuulu eikä näy. Ei edes eläimiä laitumella. Intagramin puolelle tuli tuosta retkestä muutama kuva. 

Maaseutu, se vasta onkin rauhoittava paikka. Ei ole syytä hokea kiirettä, on aikaa elää juuri tässä ja nyt. Tällaisista hetkistä voi löytää paljon kiinnostavaa. Sopivan kaukana kotoa ja maaseutumaisessa rauhassa on myös tämän postauksen tutustumiskohteeni. Siellä täyttyi hillitön halu nähdä paljon yhdellä kertaa. Ehkä jotain olin oikein etsimässäkin, mutta usein riittää sekin, että saa vain hetkeksi silmänruokaa. Kaikkea ei tarvitse itse omistaa. Kummasti riittävyyden tunnetta tuo sekin, että voi kuvata sen asian, jonka haluaisi omistaa.

Ehkä juuri nyt oikea oli aika kirjoittaa juuri tämä postaus, sillä Oli aika -blogin www-sivua on ladattu yli 300 000 kertaa. Huima lukema! Kun aikanaan kirjoitin ensimmäistä postausta en osannut aavistaa minne kirjoitusinto voisi kantaa. Sitä juupas-eipäs -jahkailua oli riittänyt. Blogi kuitenkin syntyi kaikessa hiljaisuudessa, enkä siitä suurta melua pitänytkään. Olin lähinnä vaan kiinnostunut purkamaan DIY-ajatuksia ja ylläpitämään luomisvirettä. Jonnekin piti voida kerätä tekemisiä ja vierailuja kiinnostaviin paikkoihin. Tavallaan jutut olivat siis kuin päiväkirjaa tai kanava purkaa jatkuvaa tekemisen intoa. Tuosta startista on jokunen hetki, mutta edelleen tuntuu varsin samalta. Tämä on omaa lifestylea. Tutustutaan uutuuksiin ja kunnioitetaan vanhaa. Ollaan uteliaita ja ihastutaan. Milloin mihinkin.

Sellainen tunne oli pinnassa juuri tämän postauksen kuvia räpsiessäni. Lyhyessä ajassa oli kiinnostavaa tutustua tavarataivaaseen, jossa saattoi astella hitain askelin, ihastella hallittua hulluutta, antaa värien valloittaa ja tunnustella erilaisia materiaaleja. Olimme tulleet porukalla sisutustavaratalo Kasvihuoneilmiöön!

Riittäähän siinä ihmeteltävää, kuinka paljon asioita mahtuu 1500 neliön kokoiseen tilaan. Minulle tosin olisi riittänyt bongaus ulkoa - aito hartsi-lasikuitumassasta tehty lehmä.

- Voidaanko tehdä lehmänkaupat?

Miten maatilarakkaus kutitteleekaan sydämen sopukoissa - punainen, vanha traktori ja lehmä. Aidon lehmän kokoinen patsas olisi myynnissä. Silmissä siinsi jo sopiva paikka lehmälle ja menopelillekin olisi ollut selkeä suunnitelma. Muu seurue ei yllättäin ollut ylipuhuttavissa. Ehkä maatilan merkit joutuvat odottamaan saapumista meille vielä hetken, mutta katsotaan joskos toiveet kävisivät toteen ja saan oman maatilan, joka olisi samalla hauska muisto mummolasta.

Muistan, kuinka hiljattain löysin artikkelin, jossa aidon kokoinen seeprapatsas oli ostettu sisätiloihin. Se näytti kodissa todella isolta ja hallitsevalta, mutta kieltämättä aika jännä sisustuselementti. Ja ehkä vielä hauskempi ohikulkijoille, jotka saattoivat huomata ikkunasta ulos tiirailevan seepran ruudun takana.

Onhan näitä. Uudessakaupungissa sijaitsevan tilausravintola Kartanon karkurin pihassa on vastaavasti somisteena iso hartsi-lasikuitumassahevonen. Henkilökunnan mukaan juhlissa jos toisissa löytyy aina innokkaita ratsastajia. Juttelin messuilla patsaita myyvän tahon kanssa ja lienee kohdillaan tarkentaa, että vaikka patsas on säänkestävä se ei välttämättä kestä ihmisen painoa selässään.

Niin ja näin. Sinne jäi lehmäni laiduntamaan, mutta ehkä vain toviksi...jos oma maatila on kaukainen haave, voi aina kurkata, miltä elämä maatilalla yleensä voi näyttää. Hauska seurattava maatilakohde on mm. tämä.


Se kenen sydän hiukankin sykkii maaseudulle voinee ymmärtää, miten näihin ihastuu.


Kaupunkilaisen helppo tapa saada piha näyttämään maaseudulta, kun nurmikolla tepastelisi tämä yksilö. Näyttää aidolta, mutta ei vaadi paljoa hoitoa.



Onhan täällä meitä.


Kasvihuoneilmiössä voi törmätä moneen sellaiseen, josta ei ole osannut unelmoidakaan tai joka vaan herättää kiinnostusta ja muistoja. 

Näistä yläkuvan haarniskoista muistot liitelee ekaan omaan asuntoon. Ensiasunnossani oli nimittäin huikean erikoinen, uniikki lamppu, jonka kokosimme ihka aidosta haarniskasta. Haarniska oli taitavan Kuralan kylämäen sepän käsialaa, jossa yhdistyi menneiden vuosisatojen metallityöstön salaisuudet ja lukuisat työtunnit.


Valoa, pieniä käytäviä, paljon tavaraa...


Kun aurinko paistaa pöytään, on suuri houkutus istua alas, napata kirja hyllystä ja jäädä lukemaan. Tämä hetki voisi kellot seisauttaa.


Kesällä saunominen on aina ajankohtaista ja kaikenlaista käyttöesinettä siihenkin puuhaan olisi tarjolla.


Jokaisessa tavararykelmässä on aina jokin ylitse muiden. Tässä se saattaisi hyvinkin olla silmäpeili.


Paljon on otettu kuvia ohi tämänkin postauksen. Kuvat ovat siis riittäviä. Kaikkea ei tarvitse itse saada. Mutta tämä lähtee kanssani kassalle. Se on iso patsas, joka on mitä loistavin esine koristamaan niitä hetkiä, jolloin kotiin katetaan ylellinen kello viiden tee.


Joskus kaupassa voi tulla olo kuin olisit elokuvissa, niin tämä on juuri se hetki. En ole aivan varma, kävelenkö juuri Liisa Ihmemaassa -elokuvan lavasteissa...


Blingiä, kimallusta ja muhkeita muotoja. Täältä voi löytää niin paljon laidasta laitaan, kun kaikki tyylit ovat pakkautuneet saman katon alle.

- Mikä olisi sinun vinkkisi paikasta, jonne kesälomalaisen ehdottomasti kannattaisi tutustua?
- Voisitko kuvitella ostavasi pihaasi lehmäpatsaan?
- Oletko pyöräillyt koskaan aamuyöllä katsomassa, kuinka luonto herää uuteen päivään?

10 kommenttia:

  1. Olen käynyt 2 kertaa kasvihuone ilmiössä, kun hesaan olen mennyt vanhaa tietä, sehän oli silloin uhan alla, että toiminta loppuu, kun tuli se uusi moottoritie, käviöiden määrä väheni, mutta vielä se on siinä omalla paikallaan.joskus näin ravattulan cm.n maitojen lähellä tuollaisen lehmän, ja eikös kauppahallissa oli tai on vielä samanlainen ?Ihanaa on asua maaseudulla, täällä on puhdas ilma, linnut laulaa, ja voi nähdä metsän eläimiä liikkuessaan metsässä, silti kaupunkiin on vain 30km.matkaa, kun keskustassa käy, niin on ihana tulla maaseudun rauhaan, ja onhan täällä oikeitakin lehmiä 5km.päässä meiltä. Eipä ole tullut lähettyä pyöräilemään aikaisin, nukun aina pitkään aamuisin, ajelen aika paljon muuten pyörällä, nuorempana työ matkat tein aikaisin pyörällä.

    VastaaPoista
  2. Kasvihuoneilmiö kärsi varmasti aikanaan teiden muuttumisista, kun ihmisvirta lähti muita reittejä. Ehkä väki on kuitenkin hokannut, ettei kaikki pidä olla "ihan vieressä". Paikka on tavarataivas, josta helposti löytää etsimänsä ja saa uusia ideoita. Kuten minä. Haaveilen maatilasta. Kaupungin ytimessä asuvana se ei kyllä toteudu kuin patsaiden muodossa. Näitä aidon kokoisia ja näköisiä eläimiä näkyy silloin tällöin. Kauppahallin lehmää en muistakaan.

    Maaseutu pysyy hyvin mielessä vaikka noilla aamuisilla pyörälenkeillä. Kun jaksaa nousta ani varhain ja polkea riittävän pitkälle on maaseutu ympärillä. Autolla ei koe samaa vapautta ja aistien monimuotoisuutta. Maaseutu on kieltämättä hieno ja arvokas - sanan kaikissa merkityksissä. Mukavaa loppukesää sinulle sinne rauhan tyyssijaan.

    VastaaPoista
  3. Tuommoinen lehmä takapihalla olisi haaveiden täyttymys. Ei vaan taida kovin halvalla lähteä mukaan ja talveksi pitäisi olla säilytyspaikka mihin lehmän laittaisi. Mutta saahan sitä haaveilla =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi se vaan aika kiva. Saisi naapuritkin kattella rauhaisaa maatilan asukkia. Talvella voisi autotallista hyvinkin tulla navetta...ja miesväki olisi innoissaan. Ainakin haaveilen, ehkä jopa toteutan...

      Poista
  4. Muuttiko tuo kuningatar ihan oikeasti teille?? Näytäpä joskus, mihin sen valtaistuin sijoittuu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se vielä ole tullut. Miesväki oli valinnastani hieman eri mieltä. Katsotaan joskos aika muuttaisi heidän aatoksensa...niin olin itse lumoutunut - heti!

      Poista
  5. Erikoinen ja mielenkiintoinen paikka, tuolla pitäisikin käydä....
    Maatilan kasvatti kun olen, voisin hyvinkin hankkia tuollaisen lehmän takapihalleni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa löytää siekkari 👍 minä niin rakastan näitä isoja "puutarhapatsaita". Kaikki ei tätä rakkautta ymmärrä. Ihan halpojahan nuo ei ole...mutta jos vielä joskus.

      Poista
  6. Olen kerran päässyt käymään kasvarissa, ne huoneet pihalta olisi voinut lähettää suoraan meille. Mutta ei enään lehmiä, ei kiitos.
    Niin ne pyörälenkit. Lasketaanko pärrämatka aamuyöstä lenkiksi? Silloin näkee auringonnousun, hiljaisen hetken ja kiireettömyyden. Kasteen manpinnalla ja unisen lehdenhakijan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin tällöin visiitti kasvihuoneilmiötä on paikallaan. Se vie ajatukset pois muusta, kun ihmettelee tavarataivasta.

      Ja onhan sitä toki muutakin vaihtareita kuin fillari ottaa aamuyön tapahtumat haltuun. Auto ei kuitenkaan ole niistä parhain. Pitäisi vaan tehdä useammin.

      Poista