keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Floristiikkatalon joulu kertoo, mitkä on joulukukkien uusimmat trendit

Ulkona on pimeää. Iltaa valostuttaa lukuisat lyhdyt. Kynttilämeri antaa vahvan merkin. Jälleen on aistittavissa, että joulu lähestyy, vaikka sää ei siltä vielä näyttäisikään. Kunnon vesisade pitää huolen siitä, ettei joulumieli herää niin nopeasti kuin toivoisi. 

Jos valkeat maat merkitsevät joulumieltä ja joulua, niin nyt on syytä pysytellä sisätiloissa ja valmistella juhlaa siellä kaikessa rauhassa. Aivan loistavan taika- ja ideamaailman tarjoaa tänäkin vuonna Floristiikkatalon joulu. Piikkiössä Tuorlantiellä on verhouduttu jouluun kukin ja kasvein.

Kävin tunnustelemassa, mikä tänä vuonna on pop ja kuinka taitavat Ammattiopisto Livian floristioppilaat ovat toteuttaneet vuoden 2019 näyttelyn. Tämä paikka on luovuuden tyyssija ja siksi oiva keidas ihastella syntynyttä taidetta, ostaa joulun kaunottaret kotiin ja poimia vinkit talteen, kuinka itse voisi asetelmia työstää.

Floristiikkatalo verhoutuu jouluun

Toisen vuoden floristioppilaat ovat suunnitelleet ja toteuttaneet näyttelyn. Näyttävät suuret kokonaisuudet kätkevät sisälleen lukuisia pieniä yllätyksiä ja yksityiskohtia. Kuljin näyttelyn läpi hitain askelin, kuvia ottaen ja löysin omat suosikkini helposti. Tänä jouluna meillä kotona amppelit koristellaan, syntyy puolikransseja, mallinukke saa lisää asusteita ja ehkäpä syntyy myös ainakin yksi koristeellinen "havuvihta".

"Oma joulusuosikkini 
ylitse muiden 
on 
- koristeltu amppeli

 
Talvinen prinsessamekko syntyy kävyistä, havuista, nauhoista, erilaisista kasveista... 
Kotona pohjakehikkona voisi käyttää kanaverkkoa ja tehdä niin runsasta mekkoa kuin tila antaisi myöden. Minun verkkomekkoni päätyi tähän pisteeseen.


Amaryllikset alaspäin on kiva ja kokeilun arvoinen vaihtoehto.


 Kun monta pientä ja suurempaa oksaa ja koristetta on yhdessä niistä muodostuu ilmava verho. Joulukukkien asetelma voi hyvinkin olla verhomainen.


Roikkuvat pienet kukkapullot toimivat aina.


 Pumpulinen puuvillan oksa sopii jouluun. Tässä se naamioituu sulavasti erisävyisten ruskeiden sekaan. Valkoinen pumpuliunelma.


 Yksittäinen iso lehti voi yksinäänkin olla se "juttu".


 Niin kaunista verhoa, mutta yhdellä silmäyksellä ei ehdi kaikkea erottaa. Katso siis kunnolla ajan kanssa.


 Lähempi tarkastelu osoittaa jälleen kerran, että ohueen metallilankaan kieputetut kävyt ovat uskomattoman kauniita kuin pysäytetty satuelokuva.


 Tiivis taideteos, joka olisi näyttävä tilateos myös kotona.

 
Värien leikkiä.


 Niin keijumaisen kevyttä kauneutta. Kukkahiutaleet ovat leijuneet pilvilapasiin...


 Ja jälleen kasvipuku joka ampuu aina nuolia sydämeeni. Näihin en vaan koskaan kyllästy.


 Osallistavaa taidetta. On hauska katsoa, kuinka kivasti vieraat ovat asetelleet oman ajatuskorttinsa lankoihin roikkumaan.
More is more <3



 Leijuvat ruokailuvälineet ovat tarttuneet herkkupalaan.

Kauneutta kotiin Floristiikkatalon kukkamyymälästä

Joka joulu ostan täältä tuliaiset myös kotiin eikä tämäkään reissu tehnyt poikkeusta. Ehdoton suosikkini tällä kertaa oli korallikaktus, jonka ohuet oksat ovat kuin tulitikkuja sikin sokin. Tässä on pohja jouluamppelille.


 Punainen väri toimii aina. Se vaan on niin joulun väri.


Tässä minun ykkösuosikkini korallikaktus. Hetken päästä se näyttää aivan toiselta, mutta niinhän se sopii olla. Kotifloristin pitää saada jättää oma kädenjälkensä kuvaan mukaan. Odottakaa hetki. Pian on amppelilla uusi ilme. Uusi asu tulossa blogiin!


 Tämän joulun hitiksi voinee lukea tämän vihtamaisen kimpun. Erilaista vihreää muodostaa monimuotoisen pohjan, jota somistaa pienin ykistyiskohdin. 

P.S olen muuten tehnyt saunavihtaa havunoksista. Se tuo löylyssä jännän kihelmöivän tunteen iholle kun viihtoo piikkisillä oksilla. Lämmin suositus!


 Tämä runsas kukkaputous sai katseet kääntymään. Miten paljon kaikkea, mutta kuinka kauniisti sulassa sovussa niinkuin olisivat aina kimpassa olleetkin.


Suosikkilistalla myös tämä puolikranssi, jossa painopiste on kehän alareunassa. Tyylikäs, aistikas ja kaunis jouluasetelma - niin saada lahjaksi kuin viedä itse jollekin.

Viime vuoden Floristiikkatalon joulu -tunnelmia näet täältä.

- Kiinnostuitko?

Mene ihmeessä käymään paikan päälle - huokailemaan ja ihastumaan kokonaisuuksiin. Huom! Vapaa sisäänpääsy!

Floristiikkatalon joulu on avoinna 15. joulukuuta 2019 asti. 
Arkisin klo 10-18 ja la-su 11-15.
(6.12. suljettu)

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Veikeät DIY-vinkit Strömforsin Ruukista - vaikka joululahjaksi!

Kesäinen vierailupäivä tarjosi monia makupaloja joululahjojen ideointiin, kun edessäni avautui yksi Suomen parhaiten säilyneistä ruukkialueista - Strömforsin ruukki. Ympärillä olevat kauniit punamultaiset rakennukset tekivät reittisunnitelman valinnan vaikeaksi, mistä pitäisi aloittaa. Mutta, koska aikaa oli riittävästi ei sillä ollutkaan niin väliä, kaikki käytiin läpi ajatuksella. 

Ruukit ovat arvokkaita kulttuurihistoriallisia ympäristöjä, jotka kertovat Suomen teollisuuden kehityksestä. Strömforsin ruukki on perustettu 1695 Kymijoen läntisimmän päähaaran varteen. Se on sijainnut Ruotsi-Suomen ja Venäjän rajapaikalla vuosisatojen ajan. Ruukit ovat rakentuneet jokien ja koskien ääreen, joista valjastettu voima pyöritti vesirattaita. Rattaat saivat raudan taontaan tarvittavat suuret vesivasarat, sulatusuunien palkeet, malminmurskaimet ja nostolaitteet liikkumaan. Matkailu tuo ruukeille uuden elämän ja sillä mielellä olimme seurueen kanssa liikkeellä - uutta etsimässä. Ruukkialueet ovat ainutlaatuinen oma maailmansa. Mietin, montako ruukkia Suomessa onkaan ja googlaamalla löytyy lisätietoa - luettelo Suomen ruukeista mm. täällä.

Täytyy tunnustaa, että Strömfors ja Ruotsinpyhtää ovat minulle uusia tuttavuuksia. Asun niin kaukana, ettei ole mitään aiempaa käsitystä alueesta. Kun saan kartan käteeni voin vaan ihmetellä, kuinka paljon onkin jäänyt huomiotta - alue tarjoaa mm. majoitukset, ravintolat, kahvilat, kesäpuodit, monipuoliset muut palvelut, museot, nähtävyydet ja jopa kesäteatterin. Paikassa on sopivasti kuhinaa. Kiinnostavaa on tutustua ruukkialueen käsityöpuoteihin, vierailla sepän pajalla tulen äärellä ja nauttia ravintolan antimista. Mieli karkaili kuukausien päähän, millaista täällä on joulunaikaan?!

Lempeitä sydämen tykytyksiä saa aikaan Roseborg. Iso rakennus täynnä erilaisia materiaaleja ja varaosia perinnerakentamiseen. Täällä vahvistui myös rakkauteni Konesilta-vaakaan ja vaakarakkaus roihusikin aivan uudelle tasolle. Viimeistään nyt oli selvää, että tämän haluan. Kyseinen vaaka on jo kauan ollut suosikkini. Mitä pikimmin aioin hankkia sen somisteeksi kotiin, kunhan oikea vastaan tulee. En edes käynyt tarkemmin kyselemään, onko tämä kuvan vaaka myynnissä, sillä auto oli jo täynnä.

Vaaka on loistava pohja juhlahetkien vaihtuvan taiteen näyttämöksi. On niin helppo tykästyä vanhaan aarteeseen ja nähdä se aivan uudessa valossa. Vanhojen esineiden muotokieli ja viestit menneisyydestä tuovat kaivattua tunnelmaa näihin päiviin. Ja voinhan paljastaa jo senkin, että näistä kesäkuvista on jo kauan...Olen nimittäin ehtinyt löytää oman Konesiltani. Siitä tuli pienen pelastusoperaation jälkeen lähes uudenveroinen. Suvun vanhimpien kanssa ollaan muisteltu heidän kokemuksiaan ajoilta, jolloin tämä oli arkinen käyttöesine. Blogin sivuille minun aarteeni ponnahtaa hetkenä minä hyvänsä.

"Ihanan nostalginen
vanha Konesilta-vaaka
tuo historian siipien havinan
tähän päivään


Tämä vaaka oli esillä ruukissa ja minulla on nyt samanmoinen kotona odottamassa jouluasetelmia. Ei ole muuten mikään hentoinen esine, sillä painoksi saatiin 25 kg.

DIY-ideoita joululahjoiksi

Tarjolla oli monia kivoja tuotteita mm. sepän ja puusepän tuotteita sekä käsityö- ja taidetuotteita kirppistä unohtamatta. Vaikka aurinko paisteli oli paikalla myös jouluhuone, joka huokui tunnelmaa lattiasta kattoon. Nyt oli vain etsittävissä, mikä on tekniikka ja idea, jota voisi itsekin toteuttaa. Kiinnostusta herättää esim. joulupallot, joiden päälle on virkattu verkko ja tarjolla on onnistuneita toteutuksia, kuinka vanhojen lehtien sivut taittuvat pussukoiksi. Betonituotteissa oli monia vaihtoehtoja betonisaappaista ruusuihin.

Yllättävin on istuintyynyt, jotka on tehty vanhoista sukista ja lapasista näkyvästi yhteen tikattuina. Usein kuulee puhuttavan, kuinka sukat katoavat pesussa. Nyt olisi loistava mahdollisuus hyödyntää parittomat sukat ja lapaset tai sellaiset asusteet, jotka ovat yksinkertaisesti merkittäviä. Metalliset tuolit todellakin kaipaavat lämpimän istuinalusen niin kesällä kuin talvella. Tämä idea on rakkautta ensisilmäyksellä, kertakaikkisen VAU!

"Vanhoista sukista ja lapasista 
syntyy persoonalliset 
istuinaluset!

Ravintola Ruukinmyllyn antimien äärelle oli hyvä päättää ruukkipäivä ja jatkaa kotia kohti. Aina on kuitenkin syytä palata.

Ihastuin paikkaan niin syvästi, että täältä tuli räpsättyä myös se vaikuttava kesäkuva (=Lomahuoneistorakennus), joka päätyi Kaupunkilehti Turkulaisen Kesäkuva 2019 -kilpailuun.


Näkymiä Strömforsin ruukkialueelta.


Tämä on oikeasti kuin satukirjasta. 
Mietin vaan, voiko kuva välittää sen saman fiiliksen, jonka koin paikan päällä?


Tässä joulutavaraa lattiasta kattoon. En osannut vielä kesällä ostaa mitään. Tykästyin kuitenkin kovasti ideaan, miten kultaiset joulupallot oli kätketty punaisten verkkojen sisään. Se olisikin kiva idea kotona pelastaa esim. huonoksi menneet ulkopallot. Tuunaamalla joulupalloista saa kyllä entistä kauniimpia.


Mustavalkoisissa valokuvissa on oma vetovoimansa ja tässä yksi Suomen kauneimmista kuvassa.


On kiinnostavaa pysähtyä seuraamaan ammatti-ihmisten työtä, joka on itselle täysin tuntematonta. Sepät esittelivät yleisölle työn monia vaiheita.




Ruukin taidenäyttelyn antimia.


Monia vaihtoehtoja, mitä tehdä betonista. Hintoja ei näkynyt, mutta luultavasti myynnissä kuitenkin nämäkin olivat.


Vanhoista aikakauslehdistä tehdyt pussukat tuovat menneet vuodet jokaiseen arkipäivään. Näissä kulkee kyllä kätevästi pikkutavarat. Tämä on kiva DIY-idis, mutta päädyin ostamaan valmiin työn. Arvostan kädentaitoja ja ihmistä, joka on näiden tuotteiden tekijä. Ehkä vielä joskus koitan tehdä tällaisen itsekin.


Nämä eivät olleet myynnissä, mutta aivan loistava idea! Hyödynnä kaikki sukat ja lapaset, joiden pari on hukassa. Yksinäiset kappaleet sopivat hyvin tähän istuinaluseen.



Tämä näkymä oli minun silmääni kaunein kohta ruukissa. Lopulta se päätyi myös yhteen kesäkuvakisaan ja kaupunkilehden sivuille.


- Oletko sinä käynyt Strömforsin ruukissa? 
Tai jossain muussa ruukissa? Mikä on sinun suosikkisi?

torstai 7. marraskuuta 2019

Oletko kokeillut tätä asetelmaa?

Syksy ja joulu ovat molemmat ihanaa asetelmien aikaa. Tässä lyhyessä postauksessa haluan suunnata katseeni juhlapöydän kaunottareen - amaryllikseen.

Helpoimmin ostat sen valmiina kaupasta, innokkaana viherpeukalona istutat sen itse ja uutta kaipaavan mielen ruokkimiseen turvaudut no water -vaihtoehtoon.

Kukkien kanssa puuhastelu voidaan lukea mukavaksi jouluun johdattavaksi askareeksi. Kun ajoissa aloittaa, ei tule kiire minkään suhteen.

Valmiiksi istutettu amaryllis kaupasta

Itse olen useinmiten kääntynyt ostamaan edukkaita valmiiksi istutettuja amarylliksiä. Ne ovat olleet osasia asetelmiin, joissa olen yhdistellyt jäkälää, käpyjä, puukeppejä, joulukoristeita jms.

Mutta olen myös panostanut kalliimpaan versioon, jossa kukkia on ja on kuin tuuheassa kukkakimpussa konsanaan. Se on ollut loistava satsaus, sillä kukka kesti pitkälle kesään hyvänä. Vasta syksyn alussa heitin sen menemään ja silloinkin syy oli se, että olin laiminlyönyt hoidon. Yhden joulukukan tie voi siis hyvinkin viedä pitkälle, jos hoidat sitä oikein. Suosittelen kyllä joskus panostamaan kalliimpaan(kin) amaryllikseen, sillä silloin kukkia tullee runsaasti ja näyttävyyttä enemmän kuin uskaltaa toivoakaan.

Kasvata itse sipulista

Mielenkiintoista puuhaa on istuttaa sipuli ja seurata kasvun ihmettä.

Lähtökohtaisesti amaryllis kaipaa vettä läpäisevää ja hiekkapitoista multaa. Se viihtyy hyvin ahtaassa ja salaojitetussa ruukussa, joten valitse vain hieman sipulia suurempi ruukku. Liota n. päivä sipulin juuria vedessä, täytä ruukku puolilleen multaa ja istuta sipuli tukevasti. Kuitenkin niin, että sipulista jää puolet näkyviin. Kasta heti hyvin. Myöhemmin kastellaan vain vähän, ettei liika vesi mädännytä sipulia. Huoneenlämpöinen ja valoisa kasvupaikka mahdollistaa myöhemmin upeat kukinnot.

Katso istutusohje vaikka täältä.

Kokeile No water -vaihtoehtoa

Minun suosikkini on jonkin aikaa ollut tämä simppeli ja helppohoitoisin no water -amaryllis, josta löytyy videoita mm. YouTubessa esim. täällä ja täällä. No water -versio sopii kaikille, sillä hoitoa ei varsinaisesti tarvita. Sipuli pysyy metallitelineen avulla pystyssä, eikä se kaipaa vettä.

Minä olen kesän aikana kerännyt reissuiltani erilaisia käpyjä ja muita luonnonantimia. Niitä yhdistelemällä syntyy nopeasti kaikkein helpoin asetelma, mutta toisaalta myös erilainen. Tämä asetelma miellyttää aikakin minun silmääni.


Erilaiset kävyt ja kastanjat sopivat loistavasti amarylliksen sipulin seuraksi. Kauniit ruskeat muodot loistavat sulavasti mattakultaisella tarjotimella.


Amarylliksen sipulin vahamainen suoja on tässä musta, mutta sitäkin pintaa voisi koristella oman maun mukaan.


Luonnosta löytyy vaikka kuinka paljon kauniita muotoja ja värejä.


Voiko näihin materiaaleihin olla rakastumatta?
Suloiset pikkukävyt ovat n. 2-3 cm pituisia ja tässä vielä piukasti kiinni.



Juuri nyt kauppojen hyllyt ovat parhaimmillaan sipulivalikoimien suhteen. Oletko jo istuttanut omasi?


Tässä yksi kalleimpia ostamiani amarylliksiä. Kukkavarsia on monta ja kukkia sitäkin enemmän. Painavat kukat koittavat saada varret väkisinkin kallistumaan.

Mikä näistä kolmesta on sinun suosikkisi?

perjantai 1. marraskuuta 2019

MMM - Muistoja marraskuuhun Muurikkalasta!

Kesä meni ja syksykin alkaa taittua hiljalleen talveen kun ensilumi on jo satanut maahan. Tuntuu aina, joka vuosi, niin yllättävältä kokea tuo ensimmäinen lumisade. Kesä on jo kaukainen, mutta silti voi marraskuun pimeydessä kylpeä kesämuistoissa. 

Kävimme suvella elämäni ensimmäistä kertaa ajan kanssa Muurikkalassa - Miehikkälässä, Vironlahdella, Vaalimaalla...
kaukana kotoa, mutta hienojen uusien kokemusten äärellä. Tällä matkalla saimme kokea paljon upeita hetkiä, mahdollisuuden kohdata uusia ihmisiä ja huikeita paikkoja. Ne muistot kantavat yli pimeän marraskuun.

Saimme isommalle porukalle kutsun muutamien päivien vierailulle ja mikä olisikaan voinut olla hienompaa. Kesä oli kauneimmillaan vierailumme ajan ja siksi näitä hetkiä on hyvä kerrata näin pimeyden vallatessa suurimman osan päivästä.

Vierailukohteenamme oli Muurikkan kylä, joka sijaitsee Lappeenranta-Vaalimaa -tien varressa. Rauhallinen ja kaunis paikka Miehikkälän kunnassa - matkaa Miehikkälän keskustaan n. 12 km, Lappeenrantaan 50 km, Haminaan 50 km, Virojoelle 15 km, Helsinkiin 190 km, Viipuriin 70 km ja kotiin, sinne on paljon paljon enemmän.


Tilateoksessa pikkupuiden rungot muodostavat ikäänkuin monia pieniä naulakoita. Yhdessä roikkui murattiamppeli.

Terveisiä Muurikkalan tilalta

Saavumme paikalle, kun päivä on taittunut iltaan. Sydämellinen vastaanotto. Voi mikä rauha ja kauneus. On valloittavaa huomata, kuinka aurinko jaksaa vielä hehkuttaa seinälle vaakatasoon nostetun tilateoksen - "puutikkaat". Hieno keksintö, kun pikkupuiden rungot muodostavat ikäänkuin monia pieniä naulakoita. Pihan lilat kukat hohtavat ylväinä punamultaista rakennusta vasten. Saunan ulkopenkki odottaa kutsuvana. Päivänkakkarat kumartavat vieraita ja sormustinkukka loistaa pinkkinä vihreän seinämän edustalla. Viinirypäleen alut valavat uskoa, että satoa on vielä tulossa. Kun kaiken kauniin haluaisi laittaa pulloon, nyt olisi pullotuksen aika.

Olen hetken aivan hiljaa ja tunnustelen, miltä hiljaisuus kuulostaa. Sisällä odottaa höyryävä makaronilaatikko.


Pihan lilat kukat hohtavat ylväinä punamultaista taloa vastaan. 


Saunan ulkopenkki odottaa kutsuvana.


Kauniit kesäkukat sulostuttavat kaikkialla.


Jos puut osaisivat puhua, niillä olisi monta mielenkiintoista tarinaa kerrottavanaan.


Päivänkakkarat kumartavat syvään - Tervetuloa meille!


Ylväistä ylväin - sormustinkukka.


Pienet alut valavat uskoa, että kunnon satoa on vielä tulossa.

Suulin uumenista löytyy monia vanhoja esineitä, jotka muistuttavat menneestä ajasta, mutta sulavat saumattomasti yhteen nykyajan kanssa. Vanhaa ruosteista öljylamppua jaksan ihailla aina, eikä halkopinojen lumo katoa koskaan.

Maitohorsma ja pelto, jossain sen tuntumassa häämöttää Urpalanjoen uimapaikka. Ainahan se on unelma, että uimarantaan on vain muutama askel. Ilma on tuuleton ja veden pinta niin pläkä, että melkein peiliksi voisi kuvata. Se on maisema, jota ihmisen pitää saada nähdä monta kertaa kesässä. Vedessä on jotain ihmeellistä taikaa ja syntyy melkein pakottava tarve heittää kivi, joka todistaa, ettei allamme ole peili.

Talon emännällä on taiteellista silmää. Naapurissa on tehty keramiikkaa ja näitä aarteita on kodissa käytössä. Kyllä sitä vaan havahtuu huomaamaan, kuinka kaunista onkaan sipulit keramiikkavadilla.

Seurueen majoitusta on eri rakennuksissa ja nuorimman reissaajan makuun on Mökötupa. Saunan kupeessa saa vetäytyä omaan rauhaan. Pöydällä kimppu kesäkukkia toivottaa vieraan tervetulleeksi ja vanhat vinyylit taikovat ilmoille musiikkia. Ulkoa kuuluu linnunlaulu ja luonnon omat rasahdukset. Täällä on paljon hartaudella huollettua. Isäntä Kalevi on halunnut vaalia historiaa ja kauniisti onkin vuosien varrella korjattu ja pidetty huolta vanhoista aarteista. Taidolla ja suurella sydämellä.

Stella kissa suostuu kuvattavaksi, kun teemme lähtöä tutustumaan seutuun. Ihan naapurissa on Suomen ja Venäjän rajavyöhyke. Rajalla on hiljaista. Keltaiset rajavyöhyke-pannat puissa kertovat, minne ei kuulu mennä ilman lupaa. Emmekä mene.

Tilan lähellä, metsäretkellä ympäröivä maailma saattaa näyttää ihan vaan metsältä, mutta totuuden nimissä siellähän on selviä juoksuhautoja.


Suulin aarteita - Vanha ruosteinen öljylamppu edustaa elettyjä päiviä ja valoisia hetkiä. 
(Ostin itse muutama päivä sitten tämän näköisen öljylampun kirpparilta. Siinä pienen tuikun liekki lepattaa elinvoimaisesti. Lamppu tuo valtavan tunnelman keinahdellessaan koukussa.)


Polttopuut kauniissa pinossa. Tässä on jotain uskomattoman vakaata, kun puu nojaa toiseen ja yhdessä ollaan erilaisia, mutta kuitenkin niin samanlaisia.


Maitohorsma - yksi kesän kaunottarista. Vinkkejä, mitä voit tehdä maitohorsmasta.


Siellä se jo häämöttää - uimaranta.


Täällä on niin rauhallista, että voi hyvin kuulla miltä hiljaisuus kuulostaa.




Talon emäntä rakastaa kukkia ja sen huomaa kaikkialla. Ihailen, sillä näin muhkeita petunioita ei meillä ole ollut koskaan.


Tällä tilalla saa ihailla taiteellista silmää. Kauneus asuu pienissä yksityiskohdissa.


Paras vierasmaja on Mökötupa.



Päivänkakkara kuuluu niin suloisesti kesään.


Stella nauttii auringosta.

Kohtaamispaikka Virojoella

Meidän seurueemme päämääränä oli peräkärryyn rakennettu leipäkioski. Kioski, joka on vanha metsästysmaja. Virojoen ytimestä se oli helppo bongata. Kioskin reunalla oli tuoleja ja pöytä. Täältä saattoi ostaa mm. mansikoita, herneitä, sipulia, porkkanaa, perunaa, punajuurta, hapanvelliä, rieskaa, limppua tai vaikka kuusihalkoja. Ihmiset kokoontuvat tänne ostoksille ja vaihtamaan kuulumisia. Meille paikka oli nähtävyys.

Minun silmäni poimi oitis kioskinpitäjä Veijo Törösen käsityöt - korit, jotka ovatkin kuulemma myydyimpiä tuotteita. Veijo teki ensimmäisen puukorinsa 7-vuotiaana isoisältä saatujen oppien myötä. Ja jos meidän autossamme vain olisi ollut tilaa, olisin ostanut korin oitis. Leipää tultiin kuitenkin hakemaan ja monta leipää lähtikin paperikääreissä kotiinviemisiksi. Veijoa hieman nauratti, kun kerroimme tulleemme 350 km:n matkan leipäostoksille! Täytyy kyllä todeta, että tuntui hienommalta ja ainutlaatuisemmalta kuin kotona se perinteinen retki suuren marketin leipäosastolle.


Sijainti on tässä.


Meidän seurueemme päämääränä oli peräkärryyn rakennettu leipäkioski. Mukaan lähti isot leivät.


Toinen toistaan taulumaisempia maisemia.



Aurinkokello on kaunis, mutta toisaalta ajalla ei ole merkitystä. Kunhan sitä on.


Metsäretkellä vastaan tulee mm. vanhoja juoksuhautoja.



Kiitos upeista ja muistorikkaista hetkistä Tarja ja Kalevi!