torstai 7. marraskuuta 2019

Oletko kokeillut tätä asetelmaa?

Syksy ja joulu ovat molemmat ihanaa asetelmien aikaa. Tässä lyhyessä postauksessa haluan suunnata katseeni juhlapöydän kaunottareen - amaryllikseen.

Helpoimmin ostat sen valmiina kaupasta, innokkaana viherpeukalona istutat sen itse ja uutta kaipaavan mielen ruokkimiseen turvaudut no water -vaihtoehtoon.

Kukkien kanssa puuhastelu voidaan lukea mukavaksi jouluun johdattavaksi askareeksi. Kun ajoissa aloittaa, ei tule kiire minkään suhteen.

Valmiiksi istutettu amaryllis kaupasta

Itse olen useinmiten kääntynyt ostamaan edukkaita valmiiksi istutettuja amarylliksiä. Ne ovat olleet osasia asetelmiin, joissa olen yhdistellyt jäkälää, käpyjä, puukeppejä, joulukoristeita jms.

Mutta olen myös panostanut kalliimpaan versioon, jossa kukkia on ja on kuin tuuheassa kukkakimpussa konsanaan. Se on ollut loistava satsaus, sillä kukka kesti pitkälle kesään hyvänä. Vasta syksyn alussa heitin sen menemään ja silloinkin syy oli se, että olin laiminlyönyt hoidon. Yhden joulukukan tie voi siis hyvinkin viedä pitkälle, jos hoidat sitä oikein. Suosittelen kyllä joskus panostamaan kalliimpaan(kin) amaryllikseen, sillä silloin kukkia tullee runsaasti ja näyttävyyttä enemmän kuin uskaltaa toivoakaan.

Kasvata itse sipulista

Mielenkiintoista puuhaa on istuttaa sipuli ja seurata kasvun ihmettä.

Lähtökohtaisesti amaryllis kaipaa vettä läpäisevää ja hiekkapitoista multaa. Se viihtyy hyvin ahtaassa ja salaojitetussa ruukussa, joten valitse vain hieman sipulia suurempi ruukku. Liota n. päivä sipulin juuria vedessä, täytä ruukku puolilleen multaa ja istuta sipuli tukevasti. Kuitenkin niin, että sipulista jää puolet näkyviin. Kasta heti hyvin. Myöhemmin kastellaan vain vähän, ettei liika vesi mädännytä sipulia. Huoneenlämpöinen ja valoisa kasvupaikka mahdollistaa myöhemmin upeat kukinnot.

Katso istutusohje vaikka täältä.

Kokeile No water -vaihtoehtoa

Minun suosikkini on jonkin aikaa ollut tämä simppeli ja helppohoitoisin no water -amaryllis, josta löytyy videoita mm. YouTubessa esim. täällä ja täällä. No water -versio sopii kaikille, sillä hoitoa ei varsinaisesti tarvita. Sipuli pysyy metallitelineen avulla pystyssä, eikä se kaipaa vettä.

Minä olen kesän aikana kerännyt reissuiltani erilaisia käpyjä ja muita luonnonantimia. Niitä yhdistelemällä syntyy nopeasti kaikkein helpoin asetelma, mutta toisaalta myös erilainen. Tämä asetelma miellyttää aikakin minun silmääni.


Erilaiset kävyt ja kastanjat sopivat loistavasti amarylliksen sipulin seuraksi. Kauniit ruskeat muodot loistavat sulavasti mattakultaisella tarjotimella.


Amarylliksen sipulin vahamainen suoja on tässä musta, mutta sitäkin pintaa voisi koristella oman maun mukaan.


Luonnosta löytyy vaikka kuinka paljon kauniita muotoja ja värejä.


Voiko näihin materiaaleihin olla rakastumatta?
Suloiset pikkukävyt ovat n. 2-3 cm pituisia ja tässä vielä piukasti kiinni.



Juuri nyt kauppojen hyllyt ovat parhaimmillaan sipulivalikoimien suhteen. Oletko jo istuttanut omasi?


Tässä yksi kalleimpia ostamiani amarylliksiä. Kukkavarsia on monta ja kukkia sitäkin enemmän. Painavat kukat koittavat saada varret väkisinkin kallistumaan.

Mikä näistä kolmesta on sinun suosikkisi?

perjantai 1. marraskuuta 2019

MMM - Muistoja marraskuuhun Muurikkalasta!

Kesä meni ja syksykin alkaa taittua hiljalleen talveen kun ensilumi on jo satanut maahan. Tuntuu aina, joka vuosi, niin yllättävältä kokea tuo ensimmäinen lumisade. Kesä on jo kaukainen, mutta silti voi marraskuun pimeydessä kylpeä kesämuistoissa. 

Kävimme suvella elämäni ensimmäistä kertaa ajan kanssa Muurikkalassa - Miehikkälässä, Vironlahdella, Vaalimaalla...
kaukana kotoa, mutta hienojen uusien kokemusten äärellä. Tällä matkalla saimme kokea paljon upeita hetkiä, mahdollisuuden kohdata uusia ihmisiä ja huikeita paikkoja. Ne muistot kantavat yli pimeän marraskuun.

Saimme isommalle porukalle kutsun muutamien päivien vierailulle ja mikä olisikaan voinut olla hienompaa. Kesä oli kauneimmillaan vierailumme ajan ja siksi näitä hetkiä on hyvä kerrata näin pimeyden vallatessa suurimman osan päivästä.

Vierailukohteenamme oli Muurikkan kylä, joka sijaitsee Lappeenranta-Vaalimaa -tien varressa. Rauhallinen ja kaunis paikka Miehikkälän kunnassa - matkaa Miehikkälän keskustaan n. 12 km, Lappeenrantaan 50 km, Haminaan 50 km, Virojoelle 15 km, Helsinkiin 190 km, Viipuriin 70 km ja kotiin, sinne on paljon paljon enemmän.


Tilateoksessa pikkupuiden rungot muodostavat ikäänkuin monia pieniä naulakoita. Yhdessä roikkui murattiamppeli.

Terveisiä Muurikkalan tilalta

Saavumme paikalle, kun päivä on taittunut iltaan. Sydämellinen vastaanotto. Voi mikä rauha ja kauneus. On valloittavaa huomata, kuinka aurinko jaksaa vielä hehkuttaa seinälle vaakatasoon nostetun tilateoksen - "puutikkaat". Hieno keksintö, kun pikkupuiden rungot muodostavat ikäänkuin monia pieniä naulakoita. Pihan lilat kukat hohtavat ylväinä punamultaista rakennusta vasten. Saunan ulkopenkki odottaa kutsuvana. Päivänkakkarat kumartavat vieraita ja sormustinkukka loistaa pinkkinä vihreän seinämän edustalla. Viinirypäleen alut valavat uskoa, että satoa on vielä tulossa. Kun kaiken kauniin haluaisi laittaa pulloon, nyt olisi pullotuksen aika.

Olen hetken aivan hiljaa ja tunnustelen, miltä hiljaisuus kuulostaa. Sisällä odottaa höyryävä makaronilaatikko.


Pihan lilat kukat hohtavat ylväinä punamultaista taloa vastaan. 


Saunan ulkopenkki odottaa kutsuvana.


Kauniit kesäkukat sulostuttavat kaikkialla.


Jos puut osaisivat puhua, niillä olisi monta mielenkiintoista tarinaa kerrottavanaan.


Päivänkakkarat kumartavat syvään - Tervetuloa meille!


Ylväistä ylväin - sormustinkukka.


Pienet alut valavat uskoa, että kunnon satoa on vielä tulossa.

Suulin uumenista löytyy monia vanhoja esineitä, jotka muistuttavat menneestä ajasta, mutta sulavat saumattomasti yhteen nykyajan kanssa. Vanhaa ruosteista öljylamppua jaksan ihailla aina, eikä halkopinojen lumo katoa koskaan.

Maitohorsma ja pelto, jossain sen tuntumassa häämöttää Urpalanjoen uimapaikka. Ainahan se on unelma, että uimarantaan on vain muutama askel. Ilma on tuuleton ja veden pinta niin pläkä, että melkein peiliksi voisi kuvata. Se on maisema, jota ihmisen pitää saada nähdä monta kertaa kesässä. Vedessä on jotain ihmeellistä taikaa ja syntyy melkein pakottava tarve heittää kivi, joka todistaa, ettei allamme ole peili.

Talon emännällä on taiteellista silmää. Naapurissa on tehty keramiikkaa ja näitä aarteita on kodissa käytössä. Kyllä sitä vaan havahtuu huomaamaan, kuinka kaunista onkaan sipulit keramiikkavadilla.

Seurueen majoitusta on eri rakennuksissa ja nuorimman reissaajan makuun on Mökötupa. Saunan kupeessa saa vetäytyä omaan rauhaan. Pöydällä kimppu kesäkukkia toivottaa vieraan tervetulleeksi ja vanhat vinyylit taikovat ilmoille musiikkia. Ulkoa kuuluu linnunlaulu ja luonnon omat rasahdukset. Täällä on paljon hartaudella huollettua. Isäntä Kalevi on halunnut vaalia historiaa ja kauniisti onkin vuosien varrella korjattu ja pidetty huolta vanhoista aarteista. Taidolla ja suurella sydämellä.

Stella kissa suostuu kuvattavaksi, kun teemme lähtöä tutustumaan seutuun. Ihan naapurissa on Suomen ja Venäjän rajavyöhyke. Rajalla on hiljaista. Keltaiset rajavyöhyke-pannat puissa kertovat, minne ei kuulu mennä ilman lupaa. Emmekä mene.

Tilan lähellä, metsäretkellä ympäröivä maailma saattaa näyttää ihan vaan metsältä, mutta totuuden nimissä siellähän on selviä juoksuhautoja.


Suulin aarteita - Vanha ruosteinen öljylamppu edustaa elettyjä päiviä ja valoisia hetkiä. 
(Ostin itse muutama päivä sitten tämän näköisen öljylampun kirpparilta. Siinä pienen tuikun liekki lepattaa elinvoimaisesti. Lamppu tuo valtavan tunnelman keinahdellessaan koukussa.)


Polttopuut kauniissa pinossa. Tässä on jotain uskomattoman vakaata, kun puu nojaa toiseen ja yhdessä ollaan erilaisia, mutta kuitenkin niin samanlaisia.


Maitohorsma - yksi kesän kaunottarista. Vinkkejä, mitä voit tehdä maitohorsmasta.


Siellä se jo häämöttää - uimaranta.


Täällä on niin rauhallista, että voi hyvin kuulla miltä hiljaisuus kuulostaa.




Talon emäntä rakastaa kukkia ja sen huomaa kaikkialla. Ihailen, sillä näin muhkeita petunioita ei meillä ole ollut koskaan.


Tällä tilalla saa ihailla taiteellista silmää. Kauneus asuu pienissä yksityiskohdissa.


Paras vierasmaja on Mökötupa.



Päivänkakkara kuuluu niin suloisesti kesään.


Stella nauttii auringosta.

Kohtaamispaikka Virojoella

Meidän seurueemme päämääränä oli peräkärryyn rakennettu leipäkioski. Kioski, joka on vanha metsästysmaja. Virojoen ytimestä se oli helppo bongata. Kioskin reunalla oli tuoleja ja pöytä. Täältä saattoi ostaa mm. mansikoita, herneitä, sipulia, porkkanaa, perunaa, punajuurta, hapanvelliä, rieskaa, limppua tai vaikka kuusihalkoja. Ihmiset kokoontuvat tänne ostoksille ja vaihtamaan kuulumisia. Meille paikka oli nähtävyys.

Minun silmäni poimi oitis kioskinpitäjä Veijo Törösen käsityöt - korit, jotka ovatkin kuulemma myydyimpiä tuotteita. Veijo teki ensimmäisen puukorinsa 7-vuotiaana isoisältä saatujen oppien myötä. Ja jos meidän autossamme vain olisi ollut tilaa, olisin ostanut korin oitis. Leipää tultiin kuitenkin hakemaan ja monta leipää lähtikin paperikääreissä kotiinviemisiksi. Veijoa hieman nauratti, kun kerroimme tulleemme 350 km:n matkan leipäostoksille! Täytyy kyllä todeta, että tuntui hienommalta ja ainutlaatuisemmalta kuin kotona se perinteinen retki suuren marketin leipäosastolle.


Sijainti on tässä.


Meidän seurueemme päämääränä oli peräkärryyn rakennettu leipäkioski. Mukaan lähti isot leivät.


Toinen toistaan taulumaisempia maisemia.



Aurinkokello on kaunis, mutta toisaalta ajalla ei ole merkitystä. Kunhan sitä on.


Metsäretkellä vastaan tulee mm. vanhoja juoksuhautoja.



Kiitos upeista ja muistorikkaista hetkistä Tarja ja Kalevi!