sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Makeemmilla vesillä

Ajatus lomareissuista kauniine maisemineen on pyörinyt usein mielessä koronaviikkojen aikana. Aamukahvia hörppiessä on ollut oiva hetki miettiä, mikä kohde olisi sopiva - Missä kesäaurinko on korkealla, merituuli hyväilee ja kuuma hiekka polttelee jalkojen alla viestien että olisin kauempana kuin olenkaan. 

En unelmoi ulkomaanmatkoista sillä riittävää eksotiikkaa tuntuu löytyvän ihan kotimaastakin. Keräsin porukan kasaan, kerroin suunnitelmani ja auton nokka suunnattiin kohti Suomen eteläisintä kaupunkia Hankoa.

Hanko on todellinen mansikkapaikka

Helteinen sää varmisti, että mainoskuvista bongattua tuttua rantatunnelmaa ja kesäkaupungin suloisesti sykkivää idylliä sai Hangossa nauttia täysin siemauksin. Hanko on pitkään ollut salainen unelma, josta piti vihdoin ottaa tarkemmin selvää. Korona on rajoittanut liikkumista kaikkialla ja se näkyy yhä myös kaupungin kaduilla. Missään ei ole suurta tungosta ja ihmiset liikkuvat hyvin turvavälein vai onko sittenkin syy, ettei ole viikonloppu. Pyöräily olisi oikein mukava tapa liikkua kaupungissa ja seurueen tarkkasilmäisimmät laittoivat nopeasti merkille, että lähes kaikki vastaantulevat pyörät olivat muuten Jopoja! Mutta siihen löytyikin syy, josta voit lukea täältä.

Meri tuntuu olevan joka puolella tai ainakin etelässä, lännessä ja pohjoisen puolella. Kaupungin n. 30 kilometriä hiekkarantaa on takuulla kiinnostava valttikortti. Matkailijoiden elämä keskittyy vahvasti rannan tuntumaan. Kun tähyilen kaukaisuuteen voisin hyvällä tuurilla bongata monia lintuja, mutta en tällä kertaa. Rantahiekkaan on sen sijaan painunut useita höyheniä, joiden uskoisin kuuluvan haahkalle.

Kaupunki on vesilautailulle mitä parhain ja tulliniemen rannalla sen voi uskoa heti ensi silmäyksellä. Suloisten uimakoppien ovi ei juuri nyt käy tiuhaan tahtiin. Rannalla on hiljaista tällä kertaa. Meri on tyyni ja viileä. Rohkeat heittäytyvät uimaan ja toisille riittää, että voi vaan työntää varpaat lämpimään santaan, ihailla näkymiä ja vetää kädellä rantavehnän tähkän läpi. Hangon esitteestä luin; "Rantavenhnä on rantadyyniemme tärkein hiekansitojakasvi. Vielä 1900-luvun katovuosina rantavehnän jyviä käytettiin puurojen ja jauhojen valmistukseen." 

"Haluaisin tallentaa
kourallisen hiekkaa lasipulloon,
mutten tee sitä.
Sillä näin säilyy hyvä syy palata 
paikan päälle 
ihastelemaan hiekkarantoja.

Satama-alueella ravintoloita löytyy hyvillä maisemilla vieri vieressä sekä lukuisia kiinnostavia kesäpuoteja, jotka on somistettu ja sisustettu kauniisti. Lisäksi keskiviikkoisin on itäsatamassa kirpputori, josta saattaa hyvinkin löytää aarteita. Mitä enemmän ostokset vetävät puoleensa sitä varmemmin kannattaa suunnata myös Vuorikadulle, jonne on keskitetty monet kiinnostavat kaupat. Kävelykadulla voi huoletta edetä siksakkia, vierailla siellä täällä ja sopivasti raotella kukkaron nyörejä.

Vuorikadulla sijaitsee mm. Katin pitämä tyylikäs Kotilaituri. Se on minulle jo ennestään tuttu sisustus- ja lifestylekauppa, josta tällä kertaa ostin Sievän laventelin ja sitruksen tuoksuiset pyykkietikat. Näin äkkiseltään ajateltuna pullomalli saattaa tuoda mieleen jotain muutakin kuin pyykkietikan, mutta sen jätän ostajien itse arvioitavaksi mitä. Pyykkietikka on kieltämättä elämänlaatua parantava sopiva annos luksusta ja siinä määrin jännä tuote, että siihen voi sanoa koukuttuneensa heti kun kokeili ensimmäistä kertaa. Eikä näin kaunista pulloa tarvitse kätkeä kaapin perukoille, esille vaan. Katilla on loistavaa tyylitajua, silmää sisustukselle ja lahjaideoille, joten täältä ei tarvitse koskaan lähteä tyhjin käsin.

Hangossa on helppo heittäytyä makujen vietäväksi. Itäsatamasta löytyi "mansikkapaikka". Ravintola Skifferin listalta valitsin kesäisen liuskan (pizzamainen herkku), jonka täytteenä oli vuohenjuustoa, tuoreita mansikoita, pinjansiemeniä sekä runsaasti rucolaa. Hyvä ruoka parempi mieli -slogan on iskostunut mieleen ja se ihan oikeasti auttaa jaksamaan. Ruokailusta pitää nauttia pitkän kaavan mukaan ja terassille oli koiratkin tervetulleita.

Rannan Graniittilinnan, joka kokoaa sisälleen useita erilaisia pop up -myymälöitä, päässä sijaitsee valkoisuudellaan lumoava CoCo Beach Club. Kun kadulta nousee pari askelmaa terassialueen puolelle voi hetkessä huikata heipat kaikelle muulle, sillä edessä avautuu todellinen lomakeidas, jonka hellässä huomassa muu maailma kaikkoaa. Löhönurkkaukset ja kalusteet vetävät puoleensa niin paljon, että välittömästi unohtaa ajankulun ja aloinkin suorastaan juurtua kukkakimonoineni mukavien penkkien pehmusteiden keskelle. Jalkalasiin oli ehdottomasti tilattava makeinta ja värikkäintä juomaa mitä listalta keksin. Aurinko sai juoman ja jääpalat kimmeltämään kilpaa. Aurinkolasien takaa silmiä siristellessä saatoin vaan hymyillen nyökytellä "Rivieralla ollaan" -näkymille.

Meillä kävi seurueen kanssa hyvä tuuri sillä pääsimme seuraamaan CoCossa BYPIAS-tuotemerkin muotikuvauksia ja ostoksille suoraan kuvausten kesäisten tuotteiden muotinurkkaan. Tuotemerkin perustaja Pia Erlund on melkoinen visionääri ja etsi taidokkaasti aina seuraavaksi kuvattavat vaatteet. Työ ja rakkaus työhön yhdistyivät aistittavan sulavasti. Unelmatyössään selvästi.

Muotikuvauksia seuratessani iski salamarakkaus valkoiseen lattiaan. Ihan kotiin olen sitä jo pitkään haaveillut, mutta se haave on antanut odottaa toteutumistaan. Paahtavan auringon alla tunsin olevani kuin magneetti ja vedin ideoita puoleeni. Tästä muotikuvausvisiitistä jäi vahva kipinä, mitä voitaisiin tehdä kotipihalla ensi kesänä. Ideat talletetaan pehmeäkantisen muistikirjan lehdille ja alkuvuodesta 2021 esitän visioni koko perheelle "mitä jos...".
- Kiitos vaan Pia inspiroivasta tuokiosta!

Olen historian ja museoiden suuri fani, mutta tällä kertaa en käynyt museokorttiani näyttämässä vaan viihdyimme pääasiassa taivasalla. Luonto, ihmiset ja elämä kaikessa yksinkertaisuudessaan on joskus riittävää. Onko jossain taivas korkeammalla? Voiko luonto olla lähempänä kuin täällä? Ympärillä pyörii elämänmyönteisiä ajatuksia ja keltaiset linssit saavat kaiken hohtamaan voimakkaammin. Yhtäkkiä vaan huomaa kuinka keskittymiskyky paranee, sillä luonnolla on satumaista taikavoimaa. Täällä on jotain jota ei pysty sanoin kuvaamaan. Tutustumiskohteita on hyvä jättää myös seuraavaan kertaan. Kaikkea ei tarvitse ahmia kerralla.

"Kävellessä on vähän väliä 
pakko pysähtyä,
jotta ehtii keskittyä 
kaikkeen kauniiseen ympärillä.

P.S Matkalla päässä soi taukoamatta Kasmirin Vadelmavene ja kuin huomaamatta hoin tuttua sanontaa; "Hymyilee kuin Hangon keksi". Keksithän ne olisivatkin loistava matkamuisto, mutta missä ihmeessä on kaikki keksipakkaukset? Kuu-ukon leveä hymy luultavasti tarttuisi iloisesti omillekin kasvoille. No, ainakin Tori.fi:ssä joku myi vanhaa Hangon keksi -purkkia 50 eurolla. Arvossaan siis on.


Tässä kuvassa on juuri sitä mitä olen aina yhdistänyt Hankoon; Kesä, ihana pukukoppi ja kesäkasseja Hanko-teksteillä.


Nämä pukukopit ovat muuten taatusti kuvatuimpia kohteita Hangossa. Eikä ihme. Kauniita kuin mitkä.


Vierassatamassa on veneitä joka lähtöön. Ja oma vuosien unelma, soutuvene täynnä kukkia, tulee sekin vastaan. Mutta missä on se Vadelmavene?


Rannan Graniittilinnassa, rakennus joka on kaunis monin tavoin, on useita pop up -myymälöitä. 


Sisänäkymää Graniittilinnaan.


Linnassa kelpaa istuskella, joko kupposen äärellä tai muuten vain. Smaragdinvihreältä ja upottavalta tuolilta näkyy sopivasti merelle.


Merihenkisyyttä on aistittavissa kaikkialla.


Rannan Riviera - CoCo Beach Club. Aika etelässä ollaan vai mitä?


Jalkalasiin oli ehdottomasti tilattava makeinta ja värikkäintä juomaa mitä listalta keksin. Vanhat rakkaat lipsut on ostettu vuosia sitten Turkista. Yhä vielä ne keräävät huomiota vastaantulijoissa. Ja toistuvasti saan vastata kysymykseen "Mistä nuo on ostettu?".


CoCossa meillä kävi seurueen kanssa hyvä tuuri sillä pääsimme seuraamaan BYPIAS-tuotemerkin muotikuvauksia ja ostoksille suoraan kuvausten kesäisten tuotteiden muotinurkkaan. Kesäinen Hanko-kassi ja farkku-tyyny on kotiinviemisinä.


Tällä terassilla aurinko hehkuu tavallista kirkkaammin. Valkoinen väri lattiassa on tehokas ja raikas.


CoCon päivävarjoista bongaan pienen yksityiskohdan, jonka voi toteuttaa helposti kotiterassillakin. Vanhakin päivävarjo voi saada kiinnostavan silauksen ja uutta ilmettä, kun siihen ripustelee roikkumaan pieniä tupsuja tai esineitä.


Kaapelikela on yhä suosittu kesäpöydän materiaali ja miksipä ei. Se pysyy paikoillaan ja ajaa asiansa hienosti.


Herkullinen kesäliuska! Täytteet ovat kuin kesä itse, makeat.


 Liuskan täytteenä oli vuohenjuustoa, tuoreita mansikoita, pinjansiemeniä sekä runsaasti rucolaa. 


Helteistä kirpputoritunnelmaa. Tällä kertaa en etsinyt mitään tiettyä, mutta tutustua pitää aina.



Rannan somat pienet mökit kätkivät sisälleen juuri olennaisimmat.


Rottinkia ja luonnonmukaista värimaailmaa. 1990-luvulla tuollainen riikinkukkotuoli on ollut kova hitti. Se on kuitenkin jakanut mielipiteitä puolesta ja vastaan. Äkkiseltään ajateltuna kauniimpi katsoa kuin istua, mutta onhan se aikamoinen koru huonekaluksi.


Vuorikadun Hanko-unelmia.


Kotilaiturin kesäkauppa Hangossa palvelee elokuun loppuun asti ja syyskuussa jälleen Liedossa.


Kotilaiturin pyykkietikkapullot olivat ostoslistallani, mutta katsokaa nyt kuinka ihanat kassit kuvassa on ja entä sitten nuo tossut. 


Tätä Kotilaiturin tyynyä olen jo tovin ihastellut ja siihen on hieno peitekin. Nämä ovat jotenkin taiteelliset ja nään kuvassa kubistisen Picasson.


Tässä nurkkauksessa on kaunis yksityiskohta sängyn yläpuolella leijuvat kimput.


Tulliniemen uimaranta. Ilma on kuin morsian, mutta ruuhkaa ei ole.


Linnut jättävät rantahietikolle "sulkakyniä".


Aurinkoista paahdetta kestävää kasvillisuutta, joka sitoo juurillaan irtonaista rantaheikkaa.


Vanha rottinkituoli ja uusi kesäkassi. I <3 Hanko.


Olen vuosia säästänyt farkkuja lähes tätä ideaa varten, että kokoan ne yhteen. Nyt ostinkin BYPIASin valmiin tuotteen. Tämä on kaikille "farkkufaneille" Tästä voit tuurilla bongata kaitaleen omista lempparifarkuistasi. 

Hanko kutsuu vielä - mm. Puistovuoren Rakkauden polkua pitää palata kulkemaan, mutta toki paljon muutakin kiinnostavaa on tutkimatta.

Rakkauden polku on aikanaan rakennettu kylpylävieraille. Kuulemani mukaan siirtolaisaikoina 1800-luvulla suurella tasaisella kalliolla emigrantit tanssivat odottaessaan laivan lähtöä Amerikkaan. 

- Oletko ollut Hangossa? 
Tai menisitkö tämän luettuasi?
Mikä on sinun mielestäsi parasta kaupungissa?

maanantai 15. kesäkuuta 2020

Kurkistus kotipihan kukkiin ja kahvilla Aleksanteri III:n jalanjäljissä

Sunnuntaina 14. kesäkuuta on vietetty luonnonkukkien päivää. Ihan paras päivä kukkateemalle, sillä samalla on tainnut olla myös kesän tähän asti lämpimin päivä. Viikonloppuna viiletin metsäpoluilla - vuorotellen pystyin aistimaan todellisen kesän, kielon hajuvesimäisen tuulahduksen ja välillä taas lämpöaalto löi vasten kasvoja samoin kuin tapahtuu lentokoneen oven auettua etelänkohteessa ensimmäistä kertaa. Tänä vuonna ei ole lentomatkoja, mutta kiinnostavia kohteita kuitenkin. Luonto antaa parasta kauneutta, eikä sitä tarvitse välttämättä etsiä kaukaa. Kotipiha riittää, mutta kauemmaskin voi lähteä luontoa ihmettelemään. 

Yhteispohjoismaista luonnonkukkien päivää vietetään juhannusta edeltävänä sunnuntaina. Minäkin päätin omistaa hetken luontoa tarkkaillen. Tähän postaukseen tulee mukaan kukkia hieman eri päiviltä, mutta nostan ne kaikki esiin samalla kertaa.

Teemapäivän innoittama nautin kaikesta kauniista ympärilläni ja tämä postaus mm. tuo esiin muutamia suosikkikasvejani, joillakin saattaa olla oma tarinansa tai kasvi muuten vaan kuuluu suosikkeihini. Esillä myös bongaamani kiva kesäkahvila - Villa Kuuva.

Alla siis muutama kuva omistettuna tälle luonnonkukkien päivälle.


Kotipihan pieniä aarteita ovat itsekylväytyneet orvokit. Luultavasti tuuli on tehnyt tehtävänsä ja antanut vauhtia pienille orvokin siemenille ja niitä putkahtelee sieltä täältä punaisten kivien lomasta. Tässä kohtaa ihminen ei vedä rajaa kasvulle. Kaikkialla ei pidä liikaa määräillä ja ohjailla. Ollaan siten miten viihdytään. Ihmettelen, kuinka hyvin kukat kasvavatkaan ilman mitään hoitoa. Joskus kun ei meinaa suurellakaan yrityksellä onnistua kasvatuksessa.


Mukaan mahtuu muutamia silkkikukkiakin. Joskus olin kaikkia tekokukkia vastaan, mutta aika on tehnyt tehtävänsä. Mieli muuttuu. Hyvin ne silkkikukat kyllä sopivat aitojen kukkien sekaan. Tässä hameen koristeina.


Kivikkoalvejuuri on tuotu pihaan pieninä alkuina, nyt niistä on tullut rehevä rivistö, joka on ollut mm. siilin mieluisa suojapaikka.


Särkynytsydän on muodoltaan kuin koru. Vanhassa pihassa sopii olla ainakin yksi särkynytsydän. Se sai puolivarjoisan kasvupaikan ja ilolla seuraan sen vahvistumista kesä kesältä.


Amppelikukat ovat tehneet tänä kesänä paluun kotipihalle. Niitä roikkuu siellä täällä ja istutuksiin on valikoitunut kukkia, joita en ennen ole kasvattanut. Väriä elämään.


Ukkolaukka on helppohoitoinen sipulikasvi. Sieltä se pökkää joka kesä kivikkoalvejuuren seasta. Ne ovat kuin luodut toisilleen. Ukkolaukan jo kellastuneet lehdet piiloutuvat hienosti alvejuuren suojiin.


Edesmenneeltä naapurilta saatu unikko leviää ja kasvattaa vuosi vuodelta suurempia unikkoja. Terälehdet ovat kuin silkkipaperia.


Kukkien keskellä jemmoissa on pieniä aarteita. Patsaan ympärillä kasvaa luumupuu, pensasmustikka, päivänkakkara, pioni ja monta muuta. Patsaan etureunaan on myös istutettu Tallinnasta ostettu postikortti. Kortti on painettu siemenpaperille eli jossain kohdin kesää siemenistä alkaa kasvaa yllätyksellisiä kukkia. 


Pihan herkkuja ovat viinimarjat. Muhkeita raakileita on jo esillä. Aamupalan marjat on kiva poimia suoraan pensaasta.


Tämä on se odotuksen jännä hetki - pioni vielä nupuillaan. Pioneja ei voi koskaan olla liikaa ja tässä vain yksi pihan kaunottarista.


Aikoihin en ole voinut tätä omenapuuta leikata. Sen juurella kasvaa kaunis kuusama, joka kurkottelee jo puun korkeimpaan oksaan. Tuulen vireessä kuusama tuoksuu ihanasti ja tämä edesmenneeltä naapurilta hentosena pienenä alkuna saatu kuusama voimistuu vuosi vuodelta ja kasvaa ties kuinka pitkäksi.


Omenapuun oksilla saattaa olla pieniä yllätyksiä. Aarteet ruostuvat siellä kaikessa rauhassa.


Kaikenlaiset auringosta voimansa saavat valaisimet luovat pihasta olohuoneen jatkeen.


Pihlaja on jo pidempi kuin minä. Kiitos vaan linnut! Tämä on teidän istuttama. Saapa nähdä, koska ilmestyy ensimmäiset marjat.


Musiikkia kuusamalle.


Suuri koristelintu on saanut uuden värin pintaansa. Vanhat värikkäät sävyt jäivät kultakuoren alle.


Valaisimia voi koota eri osasista kukkien seuraksi itse. Jotain vanhaa ja jotain uutta. Mitä pimeämpi ilta sitä näkyvämmin lamput loistavat.


Terveisiä paahteesta!
Samettikukka on kiitollisimmista kiitollisin. Se jaksaa kukkia silloinkin, kun puutarhuri unohtaa kastella.


Patjarikon kukkameri on niin tiivis, ettei meinaa läpi nähdä. Kyljessä mahtuu leikkimään.


Sade ei aina ole ikävä asia. Ei ainakaan tämä. Kultasade on kaunis kukkiva puu ja tämä on alkanut kasvaa emokasvinsa siemenestä.


Juhannusruusu on seurannut almanakkaa ja on avaamassa kukkiaan juuri sopivasti. Jo nyt tuoksuu ihanasti. Tämä ruusu haluaisi vallata vaikka koko pihan, mutta hillitsen hieman tahtia. Joka päivä voi huoletta käydä leikkaamassa vessaan tuoreet kukat.


Itsekylväytynyt kiinakärhö on valinnut paikkansa ja kasvaa suloisesti kohti korkeuksia joka vuosi.

Ensimmäistä kertaa Villa Kuivassa

Mietin, miksi en ole ennen löytänyt tietäni Turun Ruissalossa sijaitsevan Villa Kuuvan kahvilaan. Mutta melkein saman tien keksin vastauksen - olen aina ajanut Kuuvan tienhaaran ohi. Sunnuntaina en. Ylämäkeä, mutkaa ja varmasti kaikki tiekuopat läpikäyneenä löydän pihaan. Liuskekivien johdattamana suunnistan kahvilaan. Todellinen salakuppila vai satunko olemaan vaan myöhäisherännäinen?

Rantakalusteet on aseteltu hyvin turvavälein ja tilaa löytyy sopivasti. Valitsemme seuralaiseni kanssa pöydän merinäköalalla. Nuori kahvilanpitäjän alku haluaa ehdottomasti esitellä meille kaikki valikoimissa olevat pillimehut. 

Kerrotaan, että täällä on vieraillut jopa keisari Aleksanteri III perheineen. Rantapöydässä istuessani huomaan miettiväni, millaista elämä onkaan ollut 1850-luvulla, jolloin huvila on valmistunut. Tämä on ollut ylellistä loistoa, mutta sitä se on uniikilla tavallaan yhä. Miltä tuntuu asua täällä kesällä? Entä talvella? Paikka on tavallaan lähellä kaupungin ydintä, mutta samalla rauhaisassa piilossaan. Ruotsinlaivojen kannelta näitä pitsihuviloita ihaillaan tuon tuostakin, mutta onhan suurten laivojen ohi lipuminen uljas näky rannaltakin katsoen.


Olen saapunut kultuurihistorialtaan arvokkaaseen miljööseen ja sen aistii joka solulla. 1800-luvun puolivälissä rakennettu huvila Villa Kuuva - tervetuloa!


Villa Kuuvan edustalla ruusut kauniisti kukassa. Uteliaana olisin kurkannut myös huvilaan sisään, mutta sinne oli ovet kiinni.


Rannan tuntumassa peilipinta toistaa kauniisti luontoa.


Kahvila Villa Kuuvan ranta.


Kahvilan varjoisa taukopaikka. Tähän olisi houkuttava jäädä hyvän kirjan kanssa.


Meri on kahvilan yksi parhaimpia antimia - Merimaisema 0€. Kyytipoikana kahvia, limpparia ja jäätelöä.


Kuuvan metsästä voi bongata jopa alppiruusuja.


Näkymät Airistolle - kaunista luontoa kahvilan läheisyydessä.


"Kivien hiukset" - Vihreän lumoa monissa sävyissä.


Kallion kolot tarjoavat kasvualustaa ja mm. keltamaksaruoho kutoo jo aurinkoista mattoaan.

Aurinkoista juhannusviikkoa!