tiistai 14. tammikuuta 2020

Mikä taideteos saa ajamaan useita kilometrejä näyttelyyn?

Olen viime kuukausina innostunut yhä enemmän taiteesta. On ollut kiinnostavaa seurata, millaiset ovat taiteellisen luomistyön juuret, millaisia ajatuksia työn eri vaiheissa virtaa ja miten ideat ovat jalostuneet. Museokorttilaisena yhä useammat käyntikerrat ja uudet kohteet ovat tulleet osaksi vapaa-aikaa. Arvostus museoita kohtaan on aina ollut, mutta nyt täytyy tunnustaa että pidän museoista entistä enemmän. 

Tässä postauksessa piipahdan Saloon ja sikäläisen taidemuseo Veturitallin Ajan myötä -näyttelyyn. Näyttely alkoi jo syyskuussa 2019, mutta nyt tammikuussa 2020 ehdin juuri ja juuri viimeisille näytöshetkille. Vierailu Veturitalliin oli ensimmäinen, mutta niin positiivinen kokemus, että palaan taatusti paikalle myös tulevien näyttelyiden myötä.

Alexander Reichsteinin Ajan myötä -näyttely Salossa
21.9.2019 - 12.1.2020
- mitä ovatkaan "Kummat vieraat"?

Reichsteinin Veturitallin saleihin rakentamat erilaiset todellisuudet käsittelivät kiehtovasti olevaa ja mennyttä ympärillämme. Luvassa oli ehdottoman moniaistisia taidekokemuksia. Somessa ihastelemani kuvat herättivät mielenkiinnon ja aivan pakko oli lähteä paikan päälle katsomaan, miltä näyttää aavemaisen jännittävästi hohtava veistosinstallaatio "Kummat vieraat" livenä.

Iso sali hehkui epätodellista valoa ja teräslankaiset hahmot olivat jotenkin niin läsnä, että melkein alkoi jännittää; jospa ne lähtevät liikkeelle. "He olivat täällä" -kokonaisuus toi luoksemme aiemmin eläneet hahmot. Installaatio herätti ihmiset henkiin aikojen takaa.

- "Ihmiset eivät koskaan häviä jättämättä jälkiä. He pysyvät luonamme niin kauan kun muistamme heidät ja ajattelemme heitä", kuvaili Reichstein teosta.

Kiersin näyttelytilaa ja ihailin kuinka taidokkaasti hahmot oli toteutettu. Vaikka mistä kulmasta katsoi aina oli niin aidot ihmisen linjat. Haamumaiset miehet, naiset, lapset ja eläimet olivat kuin kummituksia. En kuitenkaan työntänyt kättäni niiden läpi vaikka se olisi mennyt kuten haamujen kohdalla aina käy. Teräslankaa ja UV-valoa, mutta silti nämä hehkuvasti loistavat, ääriviivaiset hahmot saivat tuntemaan todellisia aistimuksia. Kuiskasiko joku? Kuka liikkuu? Täytyi olla tarkkana, ettei toinen aika imaise mukaansa. Aikamatkaa se todella olikin sillä asut, asusteet ja jopa asennot kuvasivat osuvasti juuri niitä aikoja, jonne hahmot olivat kuuluneet.

Rakensin muinaisveistoksen
- Mutatis mutandis 

Ovella tunnen olevani antiikin argeologisilla kaivauksilla. Ja mitä tuleekaan vastaan? 
- Mahdollisuus rakentaa oma muinaisveistos. 

Tilaisuus sai lapsenmielen esiin ja pakkohan sitä oli pyöritellä suuria murikoita etsien ne kaikkein mieluisimmat rakennuspalikat omaan työhön. Kun styrox, vaneri, teräslevyt, voimamagneetit ja paperimassa lyödään yhteen on syntynyt rakennuspalikoita, joista museokävijät saivat rakentaa oman veistoksensa, toteemipaalun. Mielikuvitusta matkaan ja peruskivestä muuntuu hetkessä jylhiä jumaltarustojen sankareita. Teokset muuttuvat ja minä sain heti alakoululaisen mukaan projektiin. Valmista tuli.

Kirjasta on moneksi

Teräslankahahmojen jälkeen Veturitallin kirjasali oli suosikkini. Megaiso kirjoista koottu labyrintti houkutti kävelemään kapeille käytäville. Poistettu oli kiinnostava taideteos siinäkin mielessä, että sen syntymiseen on saanut osallistua myös museoyleisö. Salon taidemuseo kuulutti viime keväänä vastaanottavansa kirjalahjoituksia Poistettu-nimistä teosta varten. Kun seison kirjasalin ovella voin vain todeta, että lahjoittajia on ollut todella paljon.
Tuhansia kirjoja.

Nopea tarkastelu osoittaa; Labyrintti on todellakin niellyt opuksia, mutta mitä tämä kertoo kirjojen säilymisestä? Ihmisillä on selvästi halu hylätä kasapäin niitä asioita, joita hetki sitten kerättiin hyllyt piukkaan. Ainakin sujuvasti kirjat taittuvat tilassa torneiksi, spiraaleiksi, taloksi tai vaikka joulukuuseksi.

Kivaa bonusta museokävijälle oli se, että näyttelyn päätyttyä yleisöllä oli mahdollisuus ottaa mukaansa kirjoja kun suuri labyrintti purettiin.

Visiitti kivisaarelle

Saarilla asukkaat ovat omissa puuhissaan - joku lukee, toinen nukkuu, yksi soittaa ja toinen ottaa aurinkoa, jossain joku kalastaa.

- Installaation idea syntyi, kun olin lentämässä Suomen saaristossa lentokoneella. Lintuperspektiivistä käsin huomasin, kuinka saaret muistuttavat kiviä. Vain mittakaava on eriReichstein avaa teosta.

Luonnonkivet, kanaverkko ja teräslanka on taipunut kauniiksi saaristoksi, ihmiset askareissaan täynnä pieniä yksityiskohtia. 

12 kuukautta
- vuorovaikutteinen näyttely vuodenajoista

Taivaankappaleiden liikkeitä seuraten ihminen on oppinut määrittämään aikaa. Ajan laskeminen kuukausiin, viikkoihin ja päiviin määrittää paljon. Tässä tilassa ajalla oli oma merkityksensä ja mikä parasta täällä pääsi osallistumaan - pöydän äärellä saattoi askarrella taideteoksen, joka kuvaa omaa syntymäkuukautta. Keksitkö, millainen olisi sinun syntymäkuukautesi taideteos?
________________

- Venäläissyntyinen, 1990 alkaen Suomessa asunut Alexander Reichstein tuottaa koko perheelle suunnattuja mielikuvituksellisia näyttelykokonaisuuksia. Hän on valloittanut suomalaisesta taidekentästä oman erikoisalueensa, jossa hänen mielikuvitukselliset ja interaktiiviset installaationsa leikittelevät taiteen ja illuusioiden rajalla.

- Salon taidemuseon rakennus on yli 100-vuotta vanha veturitalli. Taidemuseona Veturitalli avattiin syksyllä 1998. Veturitallin seuraava näyttely alkaa 25. tammikuuta - Kuvanveistäjä Tommi Toijan Omia kuvia.

Täytyy kyllä todeta, että Salon taidemuseo Veturitalli oli mukava kokemus ja juuri päättynyt näyttely mielenkiintoinen ja koko perheelle sopiva. Tulen taatusti seuraamaan molempia!


Somessa ihastelemani kuvat herättivät mielenkiinnon ja aivan pakko oli lähteä paikan päälle katsomaan, miltä näyttää aavemaisen jännittävästi hohtava veistosinstallaatio Kummat vieraat livenä. 


Kiersin näyttelytilaa ja ihailin kuinka taidokkaasti hahmot oli toteutettu. Vaikka mistä kulmasta katsoi aina oli niin aidot ihmisen linjat ja asennot. 


Haamumaiset miehet, naiset, lapset ja eläimet olivat kuin kummituksia. En kuitenkaan työntänyt kättäni läpi vaikka se olisi mennyt kuten haamujen kohdalla aina käy. 


Teräslankaa ja UV-valoa, mutta silti nämä hehkuvasti loistavat, ääriviivaiset hahmot saivat tuntemaan todellisia aistimuksia. Kuiskasiko joku? Kuka liikkuu? 


Täytyi olla tarkkana, ettei toinen aika imaise mukaansa. Aikamatkaa se todella olikin sillä asut, asusteet ja jopa asennot kuvasivat osuvasti juuri niitä aikoja, jonne hahmot olivat kuuluneet.



Ovella tunnen olevani antiikin argeologisilla kaivauksilla. Ja mitä tuleekaan vastaan? 
- Mahdollisuus rakentaa oma muinaisveistos. 


Kun styrox, vaneri, teräslevyt, voimamagneetit ja paperimassa lyödään yhteen on syntynyt rakennuspalikoita, joista museokävijät saivat rakentaa oman veistoksensa, toteemipaalun. 


Tilaisuus sai lapsenmielen esiin ja pakkohan sitä oli kokeilla ja pyöritellä suuria murikoita etsien mieluisat rakennuspalikat. Mielikuvitusta matkaan ja peruskivestä muuntuu hetkessä jylhiä jumaltarustojen sankareita. 


Teräslankahahmojen jälkeen Veturitallin kirjasali oli suosikkini. Megaiso kirjoista koottu labyrintti houkutti kävelemään kapeille käytäville. Poistettu oli kiinnostava taideteos siinäkin mielessä, että sen syntymiseen on saanut osallistua myös museoyleisö. Salon taidemuseo kuulutti viime keväänä vastaanottavansa kirjalahjoituksia Poistettu-nimistä teosta varten. 


Sujuvasti kirjat taittuvat tilassa torneiksi, spiraaleiksi, taloksi tai vaikka joulukuuseksi.   


Pientä bonusta museokävijälle oli se, että näyttelyn päätyttyä yleisöllä oli mahdollisuus ottaa mukaansa kirjoja kun suuri labyrintti purettiin. Uskon, että Mitä-missä-milloin -kirjoilla on yhä omat kannattajansa esim. syntymävuosien mukaan. Löytyypä labyrintistä rivi kirjoja, joita hetki sitten itsekin pelastin.




Saarilla asukkaat ovat omissa puuhissaan joku pyörilee, toinen istuu, yksi soittaa ja toinen ottaa aurinkoa, jossain joku kalastaa. 


- Installaation idea syntyi, kun olin lentämässä Suomen saaristossa lentokoneella. Lintuperspektiivistä käsin huomasin, kuinka saaret muistuttavat kiviä. Vain mittakaava on eri, Reichstein avaa.


Luonnonkivet, kanaverkko ja teräslanka on taipunut kauniiksi saaristoksi, täynnä pieniä yksityiskohtia. Tässä muodikkaasti hulavanne.



Varjo piirtyy hauskasti seinään.


12 kuukautta
- vuorovaikutteinen näyttely vuodenajoista


Kalenterisivu huhtikuu. Seinillä oli monia erilaisia ja erikielisiä kalentereita, jonne sai käydä ympyröimässä syntymäpäivänsä ja kirjoittaa nimensä oheen.


Kevättä ilmassa? Miksei. Minäkin olen pitänyt pönttötalkoita.


Tässä tilassa ajalla oli oma merkityksensä ja mikä parasta täällä pääsi osallistumaan - pöydän äärellä saattoi askarrella taideteoksen, joka kuvaa omaa syntymäkuukautta. 


Taidemuseon pihassa kääntöpöydällä on Haapamäen veturipuistosta hankittu Kana-veturi.


Minä sain matkaani 1970-luvun kirjoja, joiden välistä löytyi ajan lehtileikkeitä ja omistuskirjoituksia. - Mahtaako kirjojen omistajat aina muistaa, mitä kätkevät sivujen väliin?


Suloisesta museokauppakulmasta matkaani lähti pari teosta ja mitä kauneimmat Minka Designin pitsiset korvakorut. Taidetta monessa muodossa.


Pari lahjakirjaa. Sisällöistä en tiedä, mutta ehkä Hélènen kansi sai tarttumaan kirjaan juuri nyt niin ajankohtaisen naisen nimen mukaan. Ensi perjantainahan (17.1.) tulee ensi-iltaan Antti J. Jokisen ohjaama Helene-elokuva, joka kertoo taidemaalari Helene Schjerfbeckistä. 


Ja jotain upouutta taidetta kirjahyllyyn - mielenkiintoinen Reichsteinin tuotantoon perustuva teos sekä Intoa ja innoa muotoilussa, jonka kantta koristaa Maija Isolan Kaivo (1964). 
(Kaivo sanasta tulee väkisin mieleen runo, joka löytyy vanhasta teinivuosien runovihosta;
Kaipaus on kuin kaivo, 
jonka veden näkee,
muttei ylety juomaan.)

- Mikä on sinun paras taidebongauksesi?

24 kommenttia:

  1. Olipas hieno juttu! Reichsteinin valotaideteoksia saatiin ihaill atäällä Oulussa vuoden pimeimpään aikaan loppuvuonna 2016, kun kaupunkimme juhti Lumo-festivaalia. Hahmot saavuttivat niin suuren suosion, ettei niistä olisi hennottu luopua ollenkaan.

    Taiteen perässä on tullut matkustettua lukemattomia kilometrejä. Nuorena visiteerasin Nizzassa kolme kertaa ennen kuin pääsin Marc Chagallin museoon. Myöhemmin visiteerasin Valko-Venäjän Vitebskissä, mistä Chagall on kotisin. Löysin Marcin kotikadun, joka on ikuistettu niin moneen maalaukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä niin totta, ettei näistä valoteoksista haluaisi luopua, kun on nähnyt. Instasta olen katsonut näitä teidän alueen teoksia. Kerta toisensa jälkeen ihastuu uudelleen. On se vaan kumma, kuinka hienosti ne on tehty. Pelkkä työstö olisi kiva nähdä.

      Kyllä se taide kuljettaa ja miksipä ei. Uusia ihastuksia tulee vaikka mistä vastaan. Minä kävin jo ihan lapsena usein Turun linnan tauluja katsomassa. Silloin ilmassa oli muutakin tunnetta. Olin varma, että taulujen ihmishahmojen silmät liikkuivat. Olikohan se tapa tuntea todellista elämää siinä ja silloin. Mene ja tiedä. Mielikuvitus tekee aina omiaan. Taiteen perässä on kuljettu. Ja kuljetaan. Melkoisen upeita taidekokemuksia on sinullakin ollut matkoilla. Taiteen värittämää kevättä! Bongaillaan kauniita töitä!

      Poista
  2. Upeat kuvat! Näyttelyt on sitten kivoja kun nähtävää ja ihasteltavaa riittää vaikka kuinka:) Leppoisaa alkanutta viikkoa❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttelyt ovat ihan parasta. Ne ovat aina niin yllättäviä ja kiinnostavia. Kyllä luovuus on vaan kiehtovaa seurata. Yllätyksiä saa aina kokea!

      Poista
  3. Onpa upeita juttuja! Eniten kiinnostaa nuo rautalankahahmot, koska ne on nyt niin ajankohtaisia täälläkin. Serkkuni, kuvanveistäjä Kaija Kontulainen tekee juuri viisi rautalankahahmoa Kokkolan keskustaan ja kolme niistä on jo valaistuna paikoillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi vau, sinähän olet päässyt aivan tekemisen ytimeen. Kuulostaa kyllä niin hienolta...minä melkein nään jo silmissäni valmiit teokset. Kokkola saa aarteita. Täytyykö googlailla, jos ne verkosta löydän. Kiitti vinkistä!

      Poista
  4. Hienot kuvat.
    Upeita oivalluksia, joissa riitti katsottavaa kuvienkin välityksellä. Kiitos.
    Mukavaa tammikuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nämä ihmishahmot avautuvat hyvin kuvissakin. Minä innostuin heti kun näin vain kuvia muutamista rautalankahahmoista. Livenä oli päästävä katsomaan. Odotan, missä tulee vastaan seuraavat.

      Poista
  5. Huh taidetta voi tehdä mistä vain,hienoja luomuksia,hienoa taidetta,tuo kirjataide minusta on upea,kun rakastan kirjoja.Minun taide käyntini on Vuonisjärvellä,jossa varmaan et ole käynytkään, eli eeva ryynäsen ateljee, hän on tehnyt kaikkea puusta, olen joskus laittanut postauksen siitä, he lahjoittivat perintönsä ateljeensa lieksan kaupungille kuoltuaan,katsomisen arvoinen paikka,syrjässä tosin täältä katsottuna,mutta kesällä voi nauttia siellä jylhistä kallioista,vaaramaisemista,kauniista luonnosta,myös museosta, puustelli hotelli tarjoaa maailman parasta ruokaa ja lepoa pielisen rannalla.Kehuin tässä kun itse olen viettänyt siellä monet vuodet ja kaipaan sinne joka kesä, vaikka turus oon asunu 46v.tunnen itseni silti muukalaiseksi täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoistakin voi kyllä tehdä paljon. Olen käyttänyt vanhan kirjan sivuja askarteluun, tein kirjoista myös kukkapylvästä ja ihan paras oli kukkaruukku. Porasin kirjapinon läpi kuppiporalla ja upotin ruukun syntyneeseen reikään. Tuo joulukuusikin olisi ollut kiva testata.

      Suomessa on paljon hienoja taiteen kotipaikkoja ja oikeassa olit; Ryynäsen ateljee on minulle uusi tuttavuus. Kesällä on aina helpompi sinkoilla sinne ja tänne. Kiva, että katsottavaa riittää.

      Kiitos sinulle vinkeistä!

      Poista
  6. Muuten jos haluaa katsoa, niin netistä löytyy galleria ja paljon muuta paateri eva ryynänen ateljee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vielä vinkkauksesta. Kävin jo katsomassa sivuilla ja heti ihastuin kuviin. Ateljee vanhassa navetassa on ajatuksenakin heti "jes!".

      Poista
  7. Meilläpäin oli tuo Reichsteinin näyttely loppuvuodesta. Se oli laitettu puistoon, ulos. Barokkimusiikki soi taustalla. Siellä ei ollut noita kaikkia hahmoja näköjään. Tekstissä sanottiinkin, että on sellaisia hahmoja, joita ko.alueella olisi voinut muutenkin olla joskus.
    Ompas upeita nuo kirja- ja saaritaiteetkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo musiikin yhdistäminen tekee jännästi varsin merkityksellisen lisän näyttelyyn. Kokonaisuus on elävämpää ja antaa mielikuvitukselle selvästi enemmän tilaa. Kyllä tällaista ulkonakin mieluusti pyörisi katsomassa. Täytyy pitää silmät ja korvat auki, missä vastaavaa seuraavaksi esiin nousee...

      Poista
  8. Mulle syttyikin ideoita nyt noista kirjoista, taidankin käydä antikvaarista hakemassa vanhoja kirjoja,en ole siellä muutenkaan pitkään aikaan käynyt, hyvä kun se on kymmenet vuodet ollut samassa paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja joskus näitä voi tulla vastaan missä vaan. Vaikka silloin, kun joku on muuttamassa, silloin saattaa kirjat joutua konmarituksen kohteeksi. Minä pidän aina silmät auki, sillä missä vaan voi aarre tulla vastaan. Hyviä ideointeja ja löytöjä sulle!

      Poista
  9. no tämä ehdottomasti.
    Silmukka Soikoon -blogissa oli myös näitä värihahmoja,minusta aivan ihana oli katsella.
    "tämä olikin laaja näyttely!
    Kirjat voi hitsi miten ihania juttuja....
    ((Meilläkin varasto täynnä tietosanakirjoja,:)
    Kiitän ja kumarran!
    ..taas jälleen kerran:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä värihahmot ovat kyllä taitavasti toteutettu. Kunpa näkisi lisää vielä jossain. Näistä alkoi jo oma inspiraatiokin saada lisää potkua. Jotain pystyy taiteesta aina ammentamaan.

      Nyt odottelen jo kevättä, jotta voisi tosissaan miettiä, mitä uutta kehittelisi ensi kesäksi. Ehkä pitää odottaa jokunen tovi, sillä tästä saattaa tulla vielä talvi...

      Poista
  10. Voi miten mahtava taidepläjäys.. oli kiva katsoa vaikka näinkin <3
    Uskomattoman upeita näyttelyitä kyllä riittää kun vaan kerkiäisi niihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat kertovat paljon ja jollei pääse yhteen näyttelyyn niin myöhemmin sitten toiseen. Blogeista saa kivoja tietoja mitä missäkin tapahtuu ja missä mikäkin sijaitsee. Voi poimia omat kiinnostuksen kohteet muistiin. Mukavaa sunnuntaita!

      Poista
  11. Olet tehnyt upean näyttelymatkan. Kiitos esittelystä. Tuo Eeva Ryynäsen ateljee on kyllä tutustumisen arvoinen paikka, mitä tässä Piritta myös ehdottaa. Minulle sykähdyttävämpiä täällä Helsingissä oli muutamamia vuosia sitten Ilja Repinin näyttely. Ostin yhden julistekopion ja kehystin sen vessan seinälle. 😀. Miksikö vessan ❓

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva on saada vinkkejä, missä kannattaa käydä. Oikein hyvä!

      - Sanoisinko, että vessajulisteet on juurikin kohdillaan. Ilman muuta kannattaa kaunis taide sinnekin tuoda. (Minä tuppaan laittamaan kaikkialle. Jopa ulos on omat teokset.)

      Poista
  12. Ihania ja inspiroivia kuvia <3 Mahtava näyttely :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sellainen. Kunpa pääsisi itse koklaamaan kaikkia uusia ideoita.

      Poista