keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Tiedätkö missä sinun vanha puhelimesi on?

- Onko sinulla käsitystä, missä on vanha puhelimesi, televisiosi, radiosi tai videopelisi? 
- Kai sentään muistat millaisia ne olivat? 
- Ja osaatko vastata, kuinka monta puhelinta olet elämäsi aikana omistanut?

Minä en välttämättä pysty sanomaan, kuinka monen puhelimen kanssa olen elänyt. Enkä heti muista miltä kaikki laitteeni ovat näyttäneet. Laitteita vaihdetaankin nykyaikana nopeammin kuin koskaan ennen. Mutta - onneksi on olemassa paikka, jossa voin kaiken menneen palauttaa mieleeni jos siltä tuntuu, lähteä aikamatkalle ja saada vanhat arkiset asiat hyvinkin elävästi esiin.

Löytöjä Made in Salo -näyttelyssä 

Salossa sijaitsee elektroniikkamuseo, jonka kokoelmista löytyy n. 10 000 esinettä sekä kirjallisuus- ja arkistoaineistoakin yli 400 hyllymetriä. Tutustumismatka vie kauas vuosikymmeniä taaksepäin ja sieltä löytyy tutut omat jutut, mutta myös melkoinen määrä kaikkea sitä, josta ei omia muistikuvia olekaan. Jos siis olet hitustakaan halukas muistelemaan, millainen oli ensimmäinen puhelimesi ja millaisesta laatikosta katsoit ensimmäiset TV-ohjelmasi suuntaa Salon elektroniikkamuseoon.

Keskeisen osan muodostavat salolaisen elektroniikkateollisuuden laitteet 1920-luvulta lähtien. Minä innostuin heti isovanhempien putkiradiosta, lapsuuden TV:stä ja mittavasta puhelimien kirjosta.

Maaseudulla pappa kuunteli putkiradiota ahkeraan. Ukkosella piti aina muistaa ottaa johto pois seinästä. Radio oli arvokas ja tärkeä. Aika oli toinen. Nykyään vanha putkiradio voi toimittaa jo toisenlaista virkaa, kuten esim. ihan vaan koristeena. Ehkä kannattaa siis pelastaa mummulan vanhat aarteet.

TV:t päivitellään uusimpaan malliin tuon tuostakin, mutta vanhoille laitteille löytyy vaalijoita ja myös luovia ratkaisuja. Keltainen kahvipannu -blogin Pauliina on ideoinut ja tuunannut kekseliään uusiokäytön; vanhasta vastaanottimesta tuli kissan kotipesä. Se lienee yksi tuunaajien suurimpia suosikkeja. Olen nähnyt telkkujen uusiokäyttöä myös baarikaappina ja kirjahyllynä. Tällä hetkellä minun suunnitelmissani siintää juuri tuollainen TV:stä baarikaappi -ratkaisu. Oikeaa lähtökohtaa ei ole tullut vastaan, mutta täällä museossa sai unelmoida ja pähkiä millaisia ylipäätään on olemassa, jos jostain sattuu löytämään. Se mikä nyt ainakin tuli vastaan oli itse ostamani ensimmäinen ihka oma TV. Miten aikanaan ihastuinkaan siihen Nokia-merkkiseen, kirsikkapuiseen ja tyylikkääseen telkkuun. Nostalgiaa oli ilmoilla.

Museon seiniltä luin historiaa, joissa Salora Oy:n työnjohtaja Pentti Kataja muisteli 1960-luvun alun televisioiden kaupustelumatkoja Salon alueen ympäristökunnissa seuraavasti;

- Vain vauraimman näköisiin taloihin mentiin sisälle. Nopea silmäys sai selvittää, millaista taktiikkaa tuli käyttää missäkin miljöössä. Jos oli vanhempia ihmisiä, puhuttiin televisiosta nähtävistä jumalanpalveluksista kun taas nuoremmille mainostettiin urheilu- ja musiikkitapahtumia. Kun isäntäväki innostui asiasta, vietiin antenni katolle pilkkopimeässä ja ankarassa pakkasessa. Sana oli kiirinyt ja naapureita lappasi uteliaina sisään. Joskus kaikki meni hyvin ja töllö jäi pienen tinkimisen jälkeen taloon.

Tarina on pitkä ja jatkuu paikan päällä, kuten moni muukin. Siinä on kyllä uskomattomia historiallisia faktoja. Oikeasti alkoi ihan hymyilyttää, millaisia tarinoita onkaan.

Puhelimien historiassa on paljon hauskoja mielikuvia kuten SF-leffojen tutuksi tekemät sentraalisantrat, joista syntyi värikkäitä mielikuvia. Tai entäs sitten ne ajat, jolloin eteisessä oli koko perheen käytössä ollut yksi puhelin. Asioita sovittiin, treffeille mentiin ja aina porukat oli paikalla sovitusti. Eikä kukaan kaivannut niitä "mä myöhästyn hiukan" -kännykkäpuheluita. Museon opasteista bongasin tiedon, että helmikuussa 2016 Suomessa oli vajaat 10 miljoonaa matkapuhelinliittymää.

Museon seinällä luki vuoden 1987 uuden puhelimen mainostuksessa käytetty iskulause;

Kevään kukka on kämmekkä. 
Kevään tuote on kännykkä.

Jos ja kun löydät vanhoja aarteita, mieti missä roolissa ne voisivat olla käytössä tänä päivänä. Toki voit vaan kerrata historiaa näyttelyssä. Kodeista saattaa löytyä monta laitetta tarpeeseen ja muutoin vaan säilytettynä. Salon elektroniikkamuseoonkin voinee lahjoittaa ylimääräisiä. On muistosi millaisia tahansa - Made in Salo -näyttelyssä voit niitä muistella 5. toukokuuta 2020 saakka.


Näyttelyssä yhdistyy monet johdot.


Vanhoja kännyköitä on jemmoissa, muttei sentään näin montaa. Hauska kokoonpano toivottaa tervetulleeksi näyttelyyn.


Pyörät pyörivät täälläkin. Kaiken yllä.


Täällä on hyllykaupalla historiaa ja arvokkuutta. Tarkat vuodet ja nimet kohdillaan.


Ihan vaan nostalgiaa ja kaikenlaisia kuvitelmia. Tällainen puhelin löytyy meidän kotiseinältä nytkin (koristeena) harmaana.


Salon elektroniikkamuseossa yhdistyy vuodet ja radiot.


Pieni osa kännykkäkokoelmaa.


Kuka muistaa veivanneensa numeroa tällaisesta kiekosta?


Salora vuodelta 1969. Tämä olisi se malli, josta voisin tehdä kirjahyllyn tai sen baarikaapin.

Ihan vaan ohimennen - vanha kännykkämallisi on luultavimmin esillä museossa, mutta muistatko, mikä oli ensimmäinen puhelinnumerosi? 
Entä muistatko, mikä oli lapsena suosikkiohjelmasi, joka piti nähdä?

16 kommenttia:

  1. Muistan kotipuhelinnumeron lapsuudesta ja äipän työnumeron, oman kodin ensimmäisen puhelimen numeron. Omien lasten kännykkänumeroita en muista.... :(
    Monia noista laitteista olen nähny ja käyttänykin . Hassua että ne ovat nyt ihan museokamaa.
    Omat vanhat kännyt on vielä jemmassa ;)
    Hauskin vekotin oli vanhempieni hankkima kannettava puhelin aikoinaan. Painoi ihan hirveästi ja kuuluvuus oli usein ihan huono. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattele! Ennen muistettiin ties kuinka monta numeroa ulkoa, muttei enää. Numeron ovat nyt parin painalluksen päässä. Ei tarvi miettiä numeroa kerrallaan. Niin paljon on tuo puhelinkulttuuri muuttunut. Vanhat puhelimet ovat kyllä aika kivoja juttuja sisustuksessa. Ehkä siinä pitääkin muutamat vuodet vierähtää, että pääsee sisustukseen.

      Poista
  2. Naurattaa tuo polkupyörä, onka tarakalla on joku soittopeli. Naurattaa siksi, että 70-luvulla jenkattiin tyttökaverin kanssa 15 kilometrin päähän baariin katselemaan poikia. Tarakalla pauhasi täysillä radio/kasettimankka "Ajetaan me tandemilla, melutaan ja syljeskellään...". Aparatti oli semmoinen järkyttävän suuri laatikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana mankkamuisto! On se ollut varmasti aikaa, joka kultaantuu juuri nyt. Mutta se kai alkaa olla taas nousussa, että on c-kasetteja soitellaan. Pitäisi kai säästääa kaikki soittopelitkin, jos ovat ehjiä.

      On mullakin mm. grammari. Se on tosin pientä präkäämistä ennenkuin musa soi. Aarre kyllä.

      Poista
  3. Hyvä paljon infoa antava postaus.
    Tuli tunne, että on itsekin ikivanha noita museoesineiden kuvia katsellessa. Monet niistä ovat olleet itselläkin käytössä. Olen 72 v. Luultavasti meidän sukupolven aikana tekniikan kehitys on ollut nopeampaa kuin koskaan ennen. Tavaroiden , ohjelmien yms. käyttöikä on lyhyempi kuin koskaan. Vielä jotenkin pysyy mukana, mutta kuinka pitkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpä kuule luulen, että monille tulee olo kuin olisi vanha, kun tässä museossa kulkee. Tekniikan kehitys on todella nopeaa ja tuntuu vauhdittuvan yhä. Se mikä nyt on arkea oli joskus aivan toista. Voi vaan kuvitella kun lähtee vertailemaan. Vielä tovi sitten laskettiin mm. tekstiviestin merkkien määrää tarkkaan, että saatiin paljon asiaa tiiviiseen viestiin ja vsin yksi viestilähetys. Kukaan ei nykyään ajattele sitä. Tosin kaikki voi nykyään olla jo vaan evvk, omg, lol ja mitä vaan muutaman kirjaimen yhdistelmiä. Kaikki muuttuu ja aina ei edes halua seurata mukana.

      Enää ei kai sentään kaupitella juttuja ovelta ovelle.

      Poista
  4. Onpa hauskasti keksitty vanhat puhelimet,polkupyörään olisi voinut laittaa jotain vanhaa enempi.Mutta kiva kun tuot messu ja museo näyttelyitä blogiisi. Harmittaa kun antiikkimessut meni ohi,piti käydä,messuja tai muita näyttely juttuja olisi nyt tarjolla,itse asiassa olen saloon menossa tässä kevään tullen, käärme näyttely ois vpk;n talolla, mutta mä näen joka kesä käärmeitä marjastaessa ja pihallekkin on pari tullut. Muistan ajan jolloin oli vielä puhelinlaitokset ja puhelinkopit,lapsuuskodissani ei ollut ollenkaan puhelinta,niin oliko ne parempia aikoja,? tänäpäivänä jokaisella perheen jäsenellä on puhelin.
    Telkkariakaan ei meillä ollut, vaan käytiin naapurissa katsomassa ameriikkalaista Bonanzaa, karjatila High chaparrallia ja pienitalo preerialla,olisi kiva niitä katsoa vieläkin.


    Olen muutaman puhelimen lähettänyt hesaan romutettavaksi,muutama vanha on vielä varastossa,mulla on tuollainen vanha putkiradio,joka on vielä kunnossa, vanha lankapuhelin on myös koristeena, miehellä on vielä commanore pelikone käytössä, mulla itsellä on äitini vanha mummo puhelin, joka on ihan hyvä,en tarvii sellaista jossa on netti, facebook,witter,watcap,mitä ihmeellisyyksiä,en pysy perässä,enkä taho,riittää kun pystyy soittaa tärkeimmät.
    Aina nää kommentit tulee pitkiä, ei oo muuta kuin aikaa...

    VastaaPoista
  5. Eipä sitä heti ymmärräkään, kuinka paljon on itsenkin ympärillä pyörinyt puhelimia. Aina uusin on joku kummallinen ihmelaite.

    Minä käyn nykyään museokortin myötä entistä enemmän museoissa ja reissuilta ideoita löytyy omaankin käyttöön. Paljon hyviä idiksiä.

    Ajattele muuten, kuinka paljon sinullakin on puhelin- ja tv-muistoja. Jännästi aika kulminoituu noihin laitteisiin. TV-sarjat sun muut, kuka katsoi mitäkin ja missä.

    Puhelinkopit ovat täynnä historiaa. Yhden nuoruuspoikafrendin vanhemmilla oli aikanaan puhelinkoppi eteisessä. Sepä vasta spessu olikin. En ole koskaan muilla nähnyt. Nykyään ei kukaan halua edes seisoa puhelimen kanssa vain yhdessä kohtaa.

    Jos olisi enemmän tilaa saattaisin kerätä pienen tekniikkakokoelman. Niitä olisi hauska käyttää ja ihastella. Vahvat pelitkin olisi niin kiva juttu. Miehet taitaa erityisesti tykätä. Nostalgiailta on hauska viettää kamujen kanssa. Kyllä tuo museo herätti monet muistot ja porukalla siinä hihkuttiin "muistatko tätä" -kommentein. Suosittelen, jos Saloon menet.

    VastaaPoista
  6. Onpa mielenkiintoinen näyttely. Tuonne voisi hurauttaa katselemaan.
    Aika monta kännykkää minullakin on vuosien myötä ollut. Keräsin laatikoista vanhat kännyt vuosi sitten ja laitoin kotimaiseen kierrätysfirmaan, joka ottaa kaiken hyödyllisen talteen ja ilmoittaa, kun laitteet on "eliminoitu".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kyllä sanoa, että tässä näyttelyssä keskittyy todella voimakkaasti sisältöön, kun on niin paljon, mistä on omia muistoja.

      Pitääkö alkaa suunnitella, mitä tehdä omista puhelimista...en ole antanut pois. Vanha vastaaja viesteineenkin on olemassa.

      Poista
  7. Onpa tosi mielenkiintoista katsella kuvia. hauskoja ideoita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostalgiapläjäys, joka osuu kyllä jokaiseen kävijään. Kiinnostava!

      Poista
  8. hii!!,tiedän seon mulla omassa laatikossa:))
    Upeita ideoita!!
    Yhden vanhan ration nappulan tarttisin,,,,hukkunu ,joutuna hukantielle...
    Kiitos Titta!
    Oikein ihanaa alkavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika paljon taitaa vanhat puhelimet jäädä kotiarkistoihin. Jos ovat ehjiä. Lienee eri silloin, jos ovat rikki pahemman kerran. Mutta hei...noita radionappuloita saattaa kyllä löytyä semmoisista vanhojen osien myymälöistä.


      Tammikuun viimeinen viikko alkaa...talvi alkaa olla loppusuoralla. Meillä tosin ei ole alkanutkaan...

      Poista
  9. Olipa hauska postaus ja kiva paikka tuo museo. Kyllä muistan meidän ensimmäisen numeron ja puhelinmallinkin. Juurikin tuollainen harmaa seinämallinen kuin teidänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo puhelinnumeron muistaminen olikin ennen paremmin kuin nyt. Harmi sinänsä. Kun jotain saa jotain menettää. Nykyään numerot helposti pari näppäyksen takana, eikä tarvi kurkata kuin nimi. Puhelimen historiassa on tapahtunut paljon. Kukapa olisi vuosia sitten uskonut, että sen ajan vanha puhelin voi olla tulevaisuuden kotien koriste.

      Poista