keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Tuttua 30-, 40-, 50-, 60-, 70-, 80- ja 90-luvut...mutta mitä tuo uusi luku?

Monelle käy varmasti niin, että vuoden vaihtuessa kirjoittaa seuraavan tammikuun helposti vanhaa vuosilukua. Vanha on vaan niin vahvasti mielessä. Eli seuraavina päivinä tulee moneen paperiin vielä vedettyä vauhdilla luku 2019, mutta miksi ei koskaan tyyliin 2021? Miksi menneeseen on niin helppo juurtua ja tulevaan ei leiju edes vanhingossa.

Vuodenvaihde on täynnä lupauksia ja maailma nähdään muutoksen silmin. Moni vanha asia tuntuu korjattavalta ja aina on yksinkertaisesti paljon parannettavaa. Mutta toisaalta on sanontoja, jotka ylistävät vanhaa. Aika on kaiken kaikkiaan erikoinen käsite. Miten sitä kuuluu lähestyä ja mitä ajasta jää? No, muistot. Nehän niiltä menneiltä vuosilta tallentuu.

Aikaa miettiessäni huomaan yhä, kuinka on valtavan helppo yhdistellä asioita tietyille vuosikymmenille kuten 30-, 40-, 50-, 60-, 70-, 80- ja 90-luvuille...samaan aikaan on selvästi vaikeampaa miettiä esim. mikä oli selkeän erottuvasti muodissa 2000- tai 2010-luvuilla. Mikä on 2020-lukua jää nähtäväksi.

Tässä postauksessa päätin kuitenkin, uuden vuosikymmenen alkajaisiksi, sekoittaa vanhaa ja uutta - liimata yhteen ne erilaisina muistoina säilyneet vuodet. Näiden tuotoksien punaiseksi langaksi on valittu vintage, johon on väkisin sovitettu nykypäivää. On kiinnostavaa katsoa, miten vapaa ajatusvirta yhdistelee kuvia. Niitä kuvia, joita on fiiliksellä leikelty eri vuosien lehdistä. Jälleen on edessä jännä annos menneisyyden pohdintaa ja tulevan kihelmöivää odotusta. Löytyykö korteissa yhdistäviä tekijöitä, sulaako ne yhteen vai onko nähtävissä pelkkiä riitasointuja. Päättele itse.

- Hyvää uutta vuotta 2020!

Lehtikasat on vihdoin siivottu

Olen vihdoin saanut aikaiseksi tuhota kertyneet (korkeat) lehtipinot ja siten yhdistänyt vuosia. Edessäni on kasa vanhoja lehtiä, liimaa, sakset, pahviarkkeja, tarrakirjaimia, vanha kirja, ravintolan papereita, tulitikkuaskin kansikuvia ja ennen kaikkea...sekainen tila.

Aikanaan nämä kortit (ja ne monet muut, joita en kaikkia tähän postaukseen liittänyt) saavat viimeisen silauksen sen mukaan kenelle päätyvät ja missä tarkoituksessa. On siis ollut korttien askartelupäivä.

Olen vuosia tykännyt väkerrellä korttien parissa ja siksi se on kai monesti osunutkin tehtäväkseni eri tilanteissa. "Sulta se käy - tee joku kiva".
Ja onhan niitä tehty.
Lukuisia.
Ennen en tosin ole tainnut olla näin paljon vintage-hengessä.

'' Haluaisitko sinä saada tällaisen 
vintage-nykyaika -kortin?


Punainen ei ole varsinainen lempivärini, mutta koskaan en voi vastustaa sen voimaa. En tässäkään. Muuten niin harmonisen kortin voimavara on juurikin yksi kukka, joka tavallaan myös tehostaa katseen. Punainen.


Näistä sekaisista asetelmista kaikki lähti. Se, miten mikäkin löytää samalle pahville on selvää palapeliä.



Ihanat vanhat lasten saappaat voisivat hyvinkin kuulua kuvan lapselle.


Tiesitkö, että Armi Kuusela on kruunattu ensimmäisenä maailman kauneimmaksi naiseksi, sillä Miss Universum -kisa järjestettiin ensimmäistä kertaa 1952. Tässä Armi 50-luvun lehdestä leikattuna. Taustateksti ja vanha omistuskirjoitus on napattu Anni Swanin kirjasta Kootut kertomukset V Pikku-Pappilassa. 


1930-luvun lehden kansikuvatyttö kantaa 2010-luvun taimia korissaan. Tämä kortti sopisi erittäin hyvin esim. kukkaistelijan ja pihastajan lahjan kylkeen.


Tässä voisi helposti nähdä rakkaustarinan, joka on soviteltu vanhan soutuveneen ja ravintolan "kanakori-paperin" päälle.


Aidosti vanha + uusvanha + kuusi kuvaa = harmoninen kokonaisuus, jossa mukana vielä vanha osoitelapun osanenkin. 


Kerroksellista kauneutta. Kehys kehyksissä.


Kortin viestinä voi pitää kirjoittamista ja ajatusta siitä, kuinka kirjoitustaito katoaa. Mikään ei ole ikuista - tuskin kirjoitustaitokaan. 


Toisto on aina tehokasta. Ja näyttää usein yksinkertaisimmillaankin hyvältä. Puutarhalehden paperikukat saivat aitoa seuraa jouluruususta. 


Tässä on vintagea kerrakseen.


Tämä kortti koostuu vain kolmesta kuvasta, mutta näyttää kuin käytössä olisi useampi.


Tässä on jotain niin raikkaan, kauniin keväistä. Kortissa kaunis yksityiskohta, lipasto persoonallisesta kodista.


Hyvää syntymäpäivää! Kamerat valmiina - hymyä!


Silkkaa söpöyttä koiraihmisille.


Viisi kuvaa riittää kivan perspektiivin syntymiseen. Huomaa viereinen lasipaino, joka on melkein kuin tytön mekko.

- Oletko sinä tehnyt DIY-kortteja yhdistelemällä lehdistä leikattuja kuvia?

31 kommenttia:

  1. Tosi hauskoja olet tehnyt! Vanhat lehtikuvat ja mainokset ovat vallan ihania. Itse en ole aivan vastaavaa tehnyt, mutta otin osaa Teemakuun kollaasihaasteeseen: käytin kustantajien katalogeja ja ystäväni Esther kirjoitti niihin sopivat runot. Tältäpä näytti: https://kirjaviekoon.blogspot.com/2018/10/oudoilla-urilla-runosunnuntai.html

    Oikein hienoa, antoisaa ja luovaa uutta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin heti kurkkaamassa tuon postauksesi. Olipa upeita teoksia. Hieno yhteistyö. Taas sain uusia näkökulmia näihin askartelupuuhiin. Paljon voi saada aikaan kun katsoo tuttuja juttuja uusin silmin. Luovaa uutta vuotta!

      Poista
  2. Niin hienoja kortteja, ihana nostalginen tuulahdus:) Oikein ihanaa uutta vuotta☺️💕👋

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vintagessa on oma viehätyksensä 🥰 Vanhoissa kuvissa omaa tarinaa. Näitä vanhoja lehtiä tulee ostettua kun vastaan osuu. Ja onhan niitä vielä liikkeellä.

      Poista
  3. Sinä ihana - niin supermahtavia kortteja <3
    Aivan mielettömän luovasti ja aistikkaasti tehtyjä, täällä ollaan aivan fiiliksissä :) Joskus jaksoin itsekin harrastaa korttien tekoa vanhoista valokuvista, tämä kyllä innosti kokeilemaan uudestaan jotain vastaavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Celia!

      - Ajattelinkin, että näistä olisi sinun makuusi. On muuten totta, että välillä korttien tekeminen vaan jää ja jää. Sitten yhtäkkiä tulee inspis kuin valtaisa hyökyaalto ja taas tehdään yhtä jos toista suurella innolla. Mulla on nyt menossa tuommoinen vanhat vuosikymmenet -buumi. Suosittelen lämpimästi koklaamaan. Oikeiden kuvien löytäminen on pieni seikkailu sekin.

      Poista
  4. Ihania.Nostalgiaa.Olen joskus tehnyt.Josa innosyus tarttuisia.Kivoja askarteluja sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      - Nostalgia on kiva tila ja se kyllä tulee tavoitettua kuvien myötä. Askartelukärpänen on tainnut puraista vuoden alkajaisiksi.

      Poista
  5. No nyt osui ja upposi!!

    Olen tehnyt kaksi taulua tällä tekniikalla. Löysin remontin yhteydessä lattian alta vanhoja sanomalehtiä ja ikkunväleistä postikortteja, joulukalenterin, housunpuntteja (!) sekä narua. JA aseenkatolupia ja Leninin agitaatiolehdykän. Kaikki päätyivät tauluihini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti!

      - Remontti voi olla aarrejahtia. Meilläkin oli seinissä / katossa mm. Ståhlbergin iso pressakuva, negatiiveja, 50-luvun kukkasiemeniä, lehtiä, palkkapussi, vanhoja lasipulloja...voi miten hihkuinkin näistä löydöistä, jotka ovat parasta historiaa. Mullakin on niitä kehyksissä. Ainutlaatuista mennyttä aikaa. Ihan parasta.

      Poista
  6. No noista vuosiluvuista sanoisin näin : 30 luvulla äitini syntyi ja tuli sota suomeen kun äiti oli 5vuotias, 50 luvulla minä synnyin, 70 luvulla menin naimisiin, 80 luvulla syntyi 2 lasta ja 90 luvulla vielä yksi lapsi.minulla on sellainen tapa että hävitän kaikki vanhat valokuvat,levyt. joitain säästän, vanhat lehdet, kun aikoinaan mulle tuli suosikki lehti, ehkäpä jossain kirppiksellä voisi olla niitä.Ei siis ole vanhaa materiaalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sinullapa on monimuotoisia muistoja. Hienoa!

      - Totta muuten, ettei kaikkea voi säästää. Lehtiä ei voisi olla suuria pinoja jemmoissa, mutta onneksi on kirppikset, joilta löytää monia sopivan kiinnostavia numeroita ja hyvässä kunnossakin. Siellä on historia ja nykyhetki hyvin esim. askarteluun.

      Poista
  7. Mahtavia juttuja eri vuosiluvuilta. Hyvä kun oot säilyttänyt vanhat lehdet, niin ihania kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mulla kaikkea ole, mitä toivoisin, mutta sopivasti. On sääli välillä leikata, toisaalta jotenkin sekin on upeaa askartelua. Kuvat ovat niin omanlaisiaan. Ihan poseerauksetkin ovat muuttuneet.

      Poista
  8. ILman muuta haluaisin saada tuollaisia kortteja, aivan huippuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi. Toivottavasti nämä ilahduttavat vielä monia eri hetkinä. Kortteja pitää olla ns. valmiina, kun tarve pukkaa.

      Poista
  9. Jestas mitä kortteja olet tehnyt. Ei voi kun ihailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Odotan niin, kenelle pääsen ensimmäisen antamaan. Muutamat on nyt varastossa, sillä tässä esillä vain osa.

      Poista
  10. Aivan ihania kortteja ja haluaisin toki tuollaisen <3 Olin viettämässä joulua 1821 rakennetussa talossa ja siellä oli paljon vanhaa tavaraa.Yksi huone oli mm tapetoitu vanhoilla sanomalehdillä sekä henkarissa vanhat vaatteet.Aivan mahtava paikka <3 Hyvää alkanutta vuosikymmentä 2020!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Anu!

      - Sinäpä olet päässyt hienoon paikkaan! Sanomalehdillä tapetointi on kiinnostavaa ja mielenkiintoista. Siten seinillä on muuten myös aina luettavaa. Ja henkarissa vanhat vaatteet on hieno "asetelma". Nään jo silmissäni, kuinka upeaa.

      Joulu tuntui varmasti erityisellä tuossa miljöössä.

      Hyvää uutta vuotta!

      Poista
  11. Tosi hienoja kortteja! NOihin tarvitaan kortti-sommittelu -silmää!
    Tein tänään töissä muistitestin asiakkaalle. Hän oli 2000 -vuodessa, mutta en minäkään oikeassa vuodessa ollut, arvaat varmaan missä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      - Kyllä tuossa sommittelussa - etsimisessä, leikkaamisessa, liimaamisessa ja suunnittelussa jokunen tovi vierähtikin. Nämä postauksen kortit olivat nimittäin vain osa projektia.

      Aika jännältä kuulostaa tuo muistitesti. Missähän minä olisikaan...?

      Poista
  12. Olen tehnyt:)
    Jo ensimmäiset -60 luvulla silloin .Rahaa ei ollu,lehtiä joskus sai joltain tuttavilta.olen sanut Hopeisen palkinnon (-69?)Maailman lasten piirustuskilpailussa,minä tein lehti ym,juttuista sekä piirsin jotain siihen ,"taiteellisesta tajuamisesta"..niin lukee kunniakirjassa (päivätty Sofiassa vuonna ...?-69?)
    Minua aina pidettiin outona,kun leikkelin lehistä kuvia tekstejä...
    Hyvä nykyaika..että ymmärtävät tämän asian päälle!!:))
    Mukavaa alkanutta uutta vuotta ja leppoisaa loppiaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, no tämähän on sinulle tuttua puuhaa. Ja olet vielä saanut menestystä kun. Vau!

      - Minäkin olen aina leikellyt kuvia. Siinä sai vanhemmat olla tarkkoja kun lehtiryöväri iski. Saattoi nimittäin mennä uudet lehdet vanhojen mukana 😁 Harmi vaan, ettei kaikkia "askartelu- ja taiteiluvihkoja" ole säästetty. Nyt niitä olisi kiva katsella. Onko sinulla tallessa?

      Poista
  13. ei ainuttakaan:(,taiettiin uunin hellaa sytyttää,,,,äiti piti vähän kummallisena minua,ja kummalisen lapsen työt poltettiin..niinkuin noita roviolla:))
    Minulla oiskin ollut hienoja tauluja,tein koulussa/ja kotona,joskus olen ihan kuikkunen kunajattelinkin mitä aarteta oisivat nyt..mutta eläma menee etteenpäin...
    Kunniakirja ja mitali,onneksi tallella ne osasin piilottaa:))
    Sinun korttisi ovat taidolla ja rakkaudella "kortti-innostukseen tehty:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei.
      - Toisinaan kaikki eivät tunne säästämis- ja keräilyintoa. Jotkut taas ovat säästäneet lähes kaiken lapseen liittyvän. Ehkäpä joskus niinkin, ettei vaan ole aina tilaa säästää. Monet tuskailevat varastoinnin kanssa - toki sekin voi olla yksi syy.

      Onneksi jotain on tallella. Mutta nytpä sitten askartelet ja säästät oman fiiliksen mukaan. Niin minäkin. Huomaan, että välillä kaikkea on liikaa. Sitten työt lähtevät kiertoon tavalla tai toisella...

      Poista
  14. Kyllä minä haluaisin saada tuollaisen :) Hienoja kortteja :) Minä en osaa tehdä niitä. Mukavaa ja idearikasta vuotta 2010 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla 👍 Tässä nyt vaan odotellaan, koska tulee käyttöä. Mukavaa loppiaista!

      Poista
  15. Vastaukset
    1. Kiitti Kristiina!
      - Pitkästä aikaa sain tehtyä taas jotain valmiiksi 😁

      - Mukavaa talvea sinnepäin (jos tätä talveksi voi kutsua? Meillä on piiitkä syksy).

      Poista
  16. Upeita kortteja! Olen tehnyt joskus lehtikuvista kortteja, mutta minä en raaski leikkoa vanhoja lehtiä!
    Kerään 30-70-luvun lehtiä ja annan niitä lahjaksi ystäville ja suvulle. Juurikin 60-, 32- ja 48-syntyneille sen vuoden lehti. On mielenkiintoista nähdä, mitä silloin on kirjoiteltu. Löysin juuri marraskuu 61-lehden, kun itse olen syntynyt.

    VastaaPoista