perjantai 5. kesäkuuta 2020

Oli aika kotoilla - osa 10. blogiperjantai ja muutama kukkajuttu

Keltainen on lempivärini, mutta tänään en siitä erityisemmin ole pitänyt. Ehkä juuri siksi oli oiva hetki pysähtyä koneen äärelle, ottaa kuvia ja kirjoittaa. Ai miksikö. No, ulkona koko terassi on keltaisen siitepölyn peitossa ja siivoaminen ei ihan juuri nyt nappaa. Aina voi valita toisia ajanvietteitä. Se olkoon tämä, sillä tänään 5. kesäkuuta 2020 on #blogiperjantai20.

Maassamme vietetään kesäkuun ensimmäisenä perjantaina järjestyksessä neljättä valtakunnallista #blogiperjantai-päivää. Minulta ne ovat menneet ohi, mutta onneksi ihana Tuula (Tuula´s life) vinkkasi aiheesta. Tänä vuonna teemana on "Bloggaamisen ilo" ja sen pohdinnan äärelle on juuri tänään sopiva hetki pysähtyä, kun pakoilen noita kaikkialle vyöryviä siitepölypilviä. Ensimmäistä kertaa siis mukana blogiperjantaissa.

Blogiperjantain tarkoituksena on nostaa esiin blogin ja bloggaamisen hyötyjä. Sen järjestävät Rouva Sana ja Bloggaajan käsikirja.

Mikä tuottaa bloggaamisessa iloa?

Elämä on täynnä polkuja, joista valita ja pitkään mietin, lähdenkö lainkaan bloggaamiseen mukaan. Asettelin rimoja korkeuksiin ja mietin aihealueen rajausta. Lopulta en enää jaksanut liikaa miettiä kumpaakaan. Oli aika vaan lähteä tarpomaan eteenpäin. 2015 sille tielle astuin ja olihan se kutkuttava ajatus katsoa, kuinka pitkälle rahkeet riittävät, ideat sinkoilevat, innostus kantaa ja polku jatkuu.

Juuri nyt siitepölyn himmentämä pääni ei muista olenko varsinaisesti koskaan kirjoittanut ite bloggaamisesta, mutta rohkenen väittää etten paljon ole niitä ajatuksia sanoiksi pukenut. Kun aikanaan aloitin en tiennyt mitä odottaa. Nyt olen monta kokemusta rikkaampi.

Maaliskuussa 2015 kirjoitin ihka ensimmäisen postaukseni. Suunnittelin, piirtelin ja fiilistelin. Olin aloittamassa uutta harrastusta tietämättä yhtään, minne ryhdyin. Vuosien saatossa blogi on muodostunut päiväkirjaksi, kanavaksi tuoda esille omia puuhasteluja, kiinnostavia juttuja, mielenkiintoisia paikkoja ja tapahtumia. Iloa tuo juuri se, että voin elää mielenkiintoisten asioiden ympäröimänä ja miettiä niitä säännöllisen epäsäännöllisesti. Kirjaimet DIY ovat määritelleet elämääni vahvasti ja blogissa ne ovat saaneet vallan. Sydämeni pohjasta toivon, että postaukset ovat inspiroineet myös lukijoita. Mukavaa palautetta on tullut, myös heiltä jotka eivät varsinaisesti kommentoi ja näy sivuilla.

Tuunaus on ollut lähellä sydäntäni ja joskus melkein uuvutan itse itseni, kun aina raahaan varastoon ties mitä odottamaan uuteen eloon puhkeamista. Paljastettakoon, että tällä hetkellä olen jemmannut merimiesarkun vuodelta 1936, hieman risan Parola-henkisen rottinkituolin ja vanhan keinuhevosen. Ja juuri kun ehdin perheelle luvata, ettei mitään projekteja vähään aikaan. Mutta tavallaan näissä olikin mies mukana, joten ei mennytkään ihan omiksi jemmailuiksi. Kesällä on erinomaista puuhastella pikkujuttuja - hiomakone ja sähyri pörräävät kilpaa. Monia tuunauksia on päässyt blogiin ja kaikki ovat olleet aina sillä hetkellä erittäin mieluisia töitä saattaa loppuun asti.

Aina mennään uutta kohti. Luomisvimma on arkea. Joka paikassa näkyy jotain huomion herättäjää, mitä mistäkin voisi tehdä. Jopa lomareissuilla huomaan, että isommassa seurueessa oma huomioni kiinnittyy usein täysin eri juttuihin kuin muiden. Monet tuttavat tietävät kaikenlaisen askarteluintoni ja saankin erilaisia lahjoituksia. Joskus vain esineiden osia, mutta joskus muutakin. Tämän kesän aikana on uutena prokkiksena pitkälle kehittynyt mm. "enkelipuu". Se on vanha luumupuu, jonka oksille on muuttanut erilaisia enkeleitä omilla tarinoillaan. Lehtien seasta tarkkasilmäinen saattaa enkelit bongatakin ilman selvää osoittamista.

Ihastun herkästi uutuuksiin, mutta kunnioitan suuresti vanhaa. Koen valtavaa riemua siitä, ettei kaikkea tarvitse heittää pois vaan pystyn keksimään uusia käyttöjä tai muuttamaan esineen aivan uuteen käyttötarkoitukseen. Se intohimo on kiva tuoda esille blogissa. Postaus on kuin piste i:n päälle.

Katselen lumoutuneena värittömyyttä, mutta yhä useammin seikkailen lukuisien värien viidakossa. Silloin tällöin selailen Oli aika -blogin instagramin sävymaailmaa ja huomaan, että koko väripalatti on kyllä käytössä. Blogissa voi suitsuttaa värejä yllin kyllin ja paljon enemmän kuin sisustuksessa oikeasti toteutan.

Kesä tuo ihanaa uutta ihmeteltävää. Oli aika -blogista kuoriutuu aina kesällä innokkaan pihastajan ja kukkaistelijan kotipesä. Siellä saan toteuttaa hyvällä fiiliksellä uusia kokeiluja sekä vanhoja tuttuja juttuja. Tämän kesän lemppari taitaa olla lähes mustan tomaatin kasvun alkuun saaminen kaupasta ostetun tomaatin siemeniä keräämällä. Onnistumisen iloa on kiva jakaa. Terassilla paahtuvat sitrukset ja omat kastanjatkin ovat taas kasvaneet jo hyvään mittaan.

Valokuvaus on ollut lemppariharrastuksiani ja sitä on bloggaamisen myötä päässyt harrastamaan monesta vinkkelistä. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää - sitä voi löytää kokeilun kautta itselle mielekkäimmät tavat ja kuvakulmat tuoda haluttu asia esiin oikein kuvin. Kohteen lähikuvat ovat kasvattaneet merkitystään. Rakastan kuvia, mutta vähintään yhtä paljon kuvatekstejä. Tekstiä pitää olla. Kirjoittaminen muuttuu kirjoittamisen myötä, mutta virheitä seuraa aina. Eräs painotalon edustaja sanoi minulle aikanaan, että käsiohjelmaan tehdään kolme virhettä - yksi alkuun, yksi keskelle ja yksi loppuun. Se, joka asiasta tulee mainitsemaan on todennäköisimmin lukenut käsiohjelman kannesta kanteen. En tiedä, olisiko se hyvä vai huono asia, mutta kielipoliiseja löytyy aina.

Olen bloggaamisen kautta saanut tutustua moniin paikkoihin ja hienoihin ihmisiin, joita en ehkä muuten olisi koskaan tavannut. Olen saanut olla mukana monissa hienoissa tapahtumissa ja kokea asioita, joista en osannut blogin alkutaipaleella edes kuvitella. Olen löytänyt lukuisia kiinnostavia blogeja ja saanut paljon vinkkejä itselle. Eikö siinä olekin jo toiveiden täyttymystä kerrakseen?

Aika on kulunut nopeaan ja välillä pitää oikein kerrata, oliko se todella jo 2015 kun ensimmäinen kirjoitus syntyi. Näillä lehdillä olen saanut kukkaistella ja jouluttaa sekä kaikkea niiltä väleiltä. Ihan oman mielen mukaan ja mikä parasta aivan omaan tahtiin - joskus enemmän, joskus vähemmän.

Koronakevät sekoitti pakkaa ja huomasin, kuinka blogin synttäritkin jäivät tämän ihmeellisen ajan jalkoihin. Kotoilu on sanana ollut käytössä blogissa, mutta yhtäkkiä siitä tulikin totisempaa totta kuin olin osannut edes ajatella. Tämä ajanjakso on pitkälti mennyt muita auttaessa ja omat tuunailut ovat saaneet jäädä vähemmälle huomiolle. Katsoin TV-uutisia kyllästymiseen asti, mutta samalla pidin kaiken aikaa pöydällä muistilehtiötä. Ihan siltä varalta, etten unohtaisi kirjoittaa ylös elämän hienoja asioita, syttyneitä ideoita tai ihan vaan nerokkaita suomalaisia sanoja ja lausekokonaisuuksia.

Kesäkukkia uusin silmin


Näin kesäkuun alkajaisiksi liitän tähän postaukseen kuviksi muutaman "kesäkukkia uusin silmin" kuvan. Luonto tarjoaa kauneutta joka päivä ja tuon sitä esiin muutaman kuvan verran.


Elettiin maaliskuuta kun korona sekoitti kaiken. Useimmiten on parasta unohtaa ikävät asiat niin nopeaan kuin mahdollista, mutta tällä kertaa päätin ostaa jotain erilaista tunnukseksi erikoisesta keväästä. Ostin vanhat balettitossut, jotka sillä hetkellä muistuttivat kuinka kulttuuritapahtumat katosivat. Ostopäivästä lähtien on nämä tossut roikkuneet kuistin naulakossa. Sain tossuista uudet maljakot ja sinne sujahti sopivasti särkynytsydän.


Kesän grillauskausi ja parsat alkavat olla parhaimmillaan. Parsa on herkkua myös katsella. Muovikääre pois, varsiin uusi leikkauspinta ja parsat maljakkoon. Kyllä näitä kelpaa ihan vaan katsellakin. 


Meidän tienoilla syreenit alkavat olla jo täydessä kukassa ja niitä pitääkin poimia aamuisin maljakkoon. Mikä onkaan parempi pienelle syreeninoksalle kuin eripariset lasit. Älä siis heitä yksinäisiä laseja pois. Kokoa ryhmä ja sovittele kauden kauneimmat kukat persoonalliseksi asetelmaksi.


Koiranputki sopii hyvin vanhaan kahvipannuun. Siinä on ihastuttavaa mummolahenkeä.


Vanha oliiviöljypullo kannattaa säästää kukkapulloksi. Maitotonkan kylkiä kipuaa ylöspäin itsekylväytynyt kiinankärhö.


Viime kesänä vanha sänkykin puhkesi kukkaan.

Mukavaa viikonloppua!

20 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat ja kiva oli lukea bloggauksestasi♥ Bloggaus on kyllä hurjan hauska harrastus:) Sinulla on aivan ihana blogi ja niin paljon kivoja ideoita! Tuunailu on hauskaa ja onkin aina jännä nähdä sitten se lopputulos1 Leppoisaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päden paja!

      - Bloggaamisesta en ole paljon kirjoitellut, mutta tulipahan sekin nyt tehtyä. Ehtisin blogiperjantaihin mukaan, vaikka päivässä oli yllättäin myös kaikkia käänteitä. Ideat kantavat tänään ja toivottavasti myös huomenna 😊

      Viikonlopun parasta juuri nyt on sade, meillä notkuu paikat siitepölystä 😁 Mutta ei kauan...

      Poista
  2. Siinä se luovuuden ilo ja jakaminen kiteytyi kerrassaan hyvin. :)
    Minulta meni tuo aihe ohi, mutta eipä tuo haitanne. Alotin blogin pitämisen 2007 ja sillä tiellä edelleen, eli jotain hohtoahan siinä täytyy olla ;)
    Bloggailemisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole minäkään blogiperjantaissa ihan mukana ollut, mutta nyt. Oli hyvä sauma liittää mukaan ajankohtaisia kukkajuttuja. Kesä kun etenee suurin harppauksin ja välillä huomaa "ai sipulikukat kukki jo" -tunteen. Tänä vuonna jotenkin kukinta-aika on yllättänyt.

      Iloa sinulle blogin parissa ja kivoja postauksia! Kyllä tässä harrastuksessa oma hohtonsa on.

      Hyvää ja idearikasta kesää!

      Poista
  3. Löysin jokin aika sitten tilisi instagramista ja sen myötä myös vastikään tämän blogisi. Pidän hurjasti tilisi/blogisi monipuolisuudesta.

    Itse olen aina rakastanut kirjoittamista ja valokuvausta, joten blogin pitäminen on näiden vuoksi ikään kuin täydellinen kohde kohdistaa inspiraatiota. On ihana kirjoittaa ajatuksiaan tekstiksi ja tuoda samalla esille kuvia joita ottanut. Voisi sanoa, että jopa tietynlaista terapiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla 👍😊
      Monipuolinen näkökulma blogissani on. Kiinnostavia aihealueita on ollut useita ja ne on vaan tahdolla ympätty saman otsikon alle. Vaikea olisi poistaa jotain ja siksi laajempi otos on jäänyt elämään.

      Kuvaaminen ja kirjoittaminen on todellakin tietyllä tapaa terapeuttista. Kumpikin erikseen ja molemmat yhdessä. Huomaan aina kaipaavani kyllä hitusen molempia. Kuvissakin pitäisi aina olla kuvateksti. On vaikea jättää sanomatta "miksi juuri tämä kuva on..." -tyyppisesti. Tarina pukkaa kylkeen lähes aina. Jännä juttu, miten sitä jumittuu sekä että vaihtoehtoon.

      Aurinkoista viikonloppua!

      Poista
  4. On se ihanaa kun on kesä, ja kaikki nuo ihanat kukat, hienosti laitoit kesää esille, parsaa en ole koskaan ostanut. Minä en blogiini jaksa kirjoittaa paljoa, kuvat kertoo enempi, ja ajattelen että ei ihmiset lue ainakaan pitkiä tekstejä, mä olen kylä lukenut toisten pitkätkin, luen mieluummin toisten blogeja ja kommentoin aika moneen. Yksi blogi jota olen lukenut eniten,on surupäiväkirja, se on yleinen joten jos käyt sitä katsomassa, et voi lukea sitä kuivin silmin, tuli se nyt mieleen kun näin tuon särkyneen sydämen balettitossuissa, joka liittyy aika paljon tuohon surupäiväkirja blogiin.
    Nyt olen kerännyt paljon yrttejä, ja yksi on tuo koiranputki, sit kuusenkerkkä, nokkonen, horsma, voikukka, poimulehti, syön niitä sit kuivattuna talvella, paitsi että kerkän laitan pakkaseen.
    Tuo koiranputki kukat pannussa on mun mieleen, otan vinkin siitä ja käyn myös mummon kuparipannuun samoja kukkia, sireenit meillä kukkii vieoletin värisenä, ne ei kestä maljakossa kauaa, olisivat ihanan tuoksuisia. Yhdessä kuvassasi on pieni kettu, yks päivä kettu tuli pihalle aika lähelle räksän poikanen suussa, eipä ollut kameraa mukana, kamera on vähä isompi niin ei jaksa aina kuljetella sitä,
    ehkä joskus onnistuu kuvata kettu, se on niin kaunis eläin.
    Eilen kuvasin tikkaa kannon päässä.
    Sateista lauantaita,humenna paistaa, sade on tervetullut. heitin viljapeltoon auringonkukan siemeniä, en tiedä nouseeko sieltä viljan kanssa.
    laitoin myös penkkiin ja unikon siemeniä myös.
    Sori mun vastaukset tuppaa olemaan pitkiä.
    Hyvää lauantaita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt onkin piit-kä kommentti.

      On totta, että kaikki eivät kaipaa pitkiä tekstejä, jos tekstiä lainkaan. Minulla se vaihtelee - tekstin määrä...välillä enemmän välillä vähemmän.

      Surupäiväkirja ei ole minulle tuttu lainkaan. En ole koskaan käynyt, mutta nyt selvästi pitää kurkata, jos vielä balettitossutkin sinne viittasivat.

      Kuusenkerkkiä olen huomannut monen juuri nyt keräävän. Itse en ole koskaan kerännyt. Tänä vuonna suunnittelin. Koskakohan alan olla myöhässä. Kotikuusessa näyttää nimittäin olevan niin huima kasvu käynnissä enkä ole saanut vielä keräystä käyntiin.

      Ketut ovat kivoja ja kauniita katsella, joskin kaupungissa pyörii kapisia yksilöitä. Suurin harmitus on se, kun ketut lisääntyivät niin fasaanit katosivat kokonaan.

      Nyt on myrskynnyt niin tajuttomasti, että saan luultavasti käydä poimimassa tavaroitamme naapurin tontilta. Jännittävää viikonloppua siis 😁 ja hei, mulla pukkaa unikkoa jo valtoimenaan. Kaunis kukkamuisto edesmenneeltä naapurilta. Sain pienet alut häneltä vuosia sitten ja nyt on punaista 'silkkipaperia' suloisesti levinnyt. Tosin ei ne varmasti tästä myrskystä tykkää...

      Poista
  5. Bloggailu on mukava harrastus <3 Minä kirjoitin ensimmäistä blogiani muutamia vuosia sitten ja lopetin ja nyt taas aloittanut uudelleen :) Välillä kirjoitettua tulee useammin ja toisinaan piedempikin tauko voi tulla...Aurinkoista sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggaamisesta on juuri se hauska puoli, että sisältöä voi tuottaa enemmän ja vähemmän. Aiheita riittää. Mulla on suoranainen tunku eri asioilla, mutta aina vaan yksi juttu putkahtaa kerralla ulos. Täytyy olla tarkka, ettei unohda mitään hyvää ideakopan syövereihin.

      Sunnuntai onkin alkanut mukavan aurinkoisissa merkeissä. Tuulee vielä himppasen, mutta ei pahasti 😊

      Poista
  6. Voi että, olet kyllä taitava kuvaaja! Nuo koiranputket tuossa kahvipannussa, aivan ihastuttava kuva <3 Nyt on kesä parhaimmillaan kukkaloistossaan ja kaikkialla vihertää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hensku!
      Valokuvaaminen on hienoa hommaa. Opiskelen sitä erheen ja onnistumisen kautta. Tarpeeksi kun kuvaa alkaa silmä löytää oikeat jutut. Harjoitellaan edelleen 😊

      Poista
  7. Luovuutesi rönsyää upeasti moneen suuntaan. Olet todella taitava monessa.
    Aloitin blogin jo v.2008 ja tämän toisen blogini 2012, joten melkoisesti on vuosia mennyt. Joskus tuntuu, ettei ole mitään blogiin laitettavaa, silloin pidän taukoa, mutta ennemmin tai myöhemmin palaan takaisin.
    Luulin alun perin löytäväni ns.punaisen langan, jonka ohjaisi blogiantiani, mutta toisin on käynyt. Kuitenkin edelleen kirjoittaminen on ykkösenä ja siinä sivussa kuvaan. Siis yleensä nän päin.
    Riemukasta kesää sinulle ja paljon ideoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika on vierähtänyt remonttihommissa, mutta nyt pääsin blogin äärelle. 😊 Kiitos kauniista sanoistasi! Ihan häkellyn.

      Meillä taitaa olla sama juttu = ei liian selvää ja rajattua punaista lankaa blogin suhteen. Rönsyily on paikallaan ja ehkä juuri se on se punainen lanka. Hyvä niin. On monta mielenkiintoista juttua ja se on hyvä näin.

      Nyt lähden sovittamaan peilejä kohdilleen remppahommien sekaan. Aurinkoista ja kiinnostavaa viikkoa!

      Poista
  8. Tulin vielä sanomaan että meillä täällä on fasaaneja ollut aina, kukkokin säikyttelee kova äänisellä rääkäisyllä, kun istun tuolla puskassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka toivon tuota 'pelottelijaa' naispoppoonsa kanssa takaisin meidänkin kulmille. 😍 Saa nähdä tuleeko enää koskaan...?

      Poista
  9. Mukava ol lukkii blogipostailuistasi. Mukava harrastus! Kekseliäs oot noitten kukkien kanssa ja kauniit asetelmat oot tehny. Pannuasetelmassa on mummohenkii!
    Kahtelin noita siun postauksia ja oot aikamoinen tee se itse nainen! Mie oon tinttien kanssa sotajalalla tuon hyönteishotellin kanssa, jaksiit ruokopillit pois hotellista, oon jo miettiny pitäskö lyhentee niitä, jotta eivät yltäs niitä vejellä.
    Nautitaan alakaneesta kesästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä se niin taitaa olla, että kirjaimet DIY ovat johtaneet aina elämää. Kaikkea pitää kokeilla ja usko riittävään osaamiseen kumpuaa aina jostain. Blogi on kanava tuoda muutamat jutut jopa esiin. Hommaa ja ideaa riittää. Ei tule koskaan sanottua 'ei ole mitään tekemistä'.

      Onnea sinne hotellin pitoon. Mulla on hyönteishotellin viereisessä perhossomisteisessa pöntössä asukkaina talitinttiperhe. Kohta on paljon ihmeteltävää 😉

      Aurinkoista kesää!

      Poista
  10. Kiva oli lukea ajatuksiasi bloggailusta, joka onkin ihan mukava harrastus.
    Aurinkoista ja mukavaa kesäkuun jatkoa sinulle.☀️☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 😊 Sitähän tämä on mukavaa kirjoittaa, kuvata, tehdä, nähdä ja kokea. Aurinkoista juhannusviikkoa!

      Poista