torstai 17. tammikuuta 2019

ARVONTA - Voita oma pikkutalo

Lunta tupruttaa ja koko piha on yhtä talven ihmemaata. On juuri sopiva hetki miettiä, mitä DIY-puuhaa aloittaisi seuraavaksi. Talvi-illat ovat aina oivia suunnitteluille. 

Talojen maalaus on mukavaa niin pienessä kuin suuressakin mittakaavassa. Viime kesän teoksia on vielä jäljellä...josta tulikin mieleen, että pitkään aikaan ei ole ollut blogissa mitään arvontaa, joten pyöräytän nyt näin vuoden alkuun arvonnan käyntiin.

Keltainen, vihreä ja punainen talo etsivät avaimia...

Kolme kesällä maalaamaani avaimenperää on mukana tässä arvonnassa eli kolmea henkilöä odottaa oma "pikkutalo".

Arvonnan säännöt

...tykkäät Oli aika -blogin Facebook-sivusta (saat 2 arpaa)
...seuraat Oli aika -blogin Instagramia oliaika_blogi (saat 2 arpaa)
...olet tai liityt Oli aika -blogin lukijaksi Bloggerissa (saat 2 arpaa)
...seuraat Oli aika -blogia blogit.fi-sivulla (saat 1 arvan)
...kommentoimalla tätä postausta (saat 1 arvan)

Jätä kommenttikenttään yhteystietosi ja merkintä, kuinka monella arvalla olet mukana. Voit myös ilmoittaa suosikkivärisi (huomioin sen mahdollisuuksien mukaan).

Arvonta suoritetaan ystävänpäivänä 14. helmikuuta 2019. Otan yhteyttä voittajaan ja avaimenperät toimitetaan Suomeen.


Nämä ovat mukana arvonnassa. Avaimenperät saivat pirtsakan värisen nauhan.



Tässä kuvamuistoja viime kesän puuhista. Pikkutaloja syntyi yksi toisensa perään.


- Mitä sinä olet maalannut viimeksi?
Tarkkaan ajatellen...minä maalasin samppanjapullon korkkeja ja tein niistä "piparkakkupoikia".

torstai 10. tammikuuta 2019

Tänä vuonna aion oppia kirjontaa

(Arvostelukappale)

Kirjontajuttuja - Cristin Morgan

Saniaispisto, tikkipisto, tiplapisto, etupisto, laakapisto, halkipisto, varsipisto, suorapisto, ketjupisto, ranskalainen solmu, punottu pyöreä, häiveompelu...liuta sanoja, jotka eivät vielä hetki sitten avautuneet minulle juurikaan, mutta sain loistavan tilaisuuden tutustua aiheeseen paremmin Cristin Morganin Kirjontajuttuja-uutuuskirjan myötä.

Kirjan kansi lupaa 20 houkuttelevaa ja innostavaa ideaa. Jään pohtimaan, miten kirja kolahtaisi minuun. Kirjonta ei ole kuulunut harrastuksiini eikä suuriin intohimoihini, mutta vuonna 2019 olen ajatellut kokeilla paljon sellaista, mitä ennen en ole tehnyt, joten nythän on suorastaan kutkuttavan sopiva hetki aloittaa tutustuminen kirjonnan saloihin.

Ensivaikutelmana Kirjontajuttuja-kirja tuntuu mukavalta kädessä ja mieluusti sukellan sisäsivuille tutustumaan, kuinka käsitöiden kutkuttavin trendi, kirjonta, vie mennessään. Teen ensin nopean selailusilmäyksen kirjaan ja merkillepantavaa on erittäin hyvät kuvat ja tekstit. Eri ideoiden työvaiheet on taltioitu selkeinä kuvina, joita seuraamalla syntyy varmasti hyvää tulosta vähemmänkin kokeneelta. Saatan siis olla vahvoilla.

Kirja on jaettu neljään lukuun Kehyksiin / Kotiin / Omaksi iloksi / Menetelmät ja pistot. Alkulehdillä on tiivitelmä, mitä tarvitaan, jotta homma saadaan käyntiin. Näyttää vahvasti siltä, että tästä kirjasta löytyy hyviä vinkkejä, kuinka voisin tehdä esim. kortit ystävänpäiväksi.

Tämä olisi myös kiva lahja DIY-henkiselle ystävälle ystävänpäivälahjaksi. Ja vaikkei kirjan mallit olisikaan kaikki sellaisenaan mieleen, niin inspiroivaa on juurikin eri pistojen oppiminen ja mallit, joista voi keksiä ja soveltaa omia ideoita. Kirjan takana on bonuksena taskullinen silitettäviä mallikuvia. Minut tämä kirja kyllä herätteli innokkaasti oppimaan uutta.

Kirjontamuistoja vuosien takaa - uutta uuteen vuoteen

Tämä kirja on minulle silta isovanhempien aikaan. Silmiin piirtyy vanhat kapiot...miten muistankaan heidän keittiöpyyhkeet, lakanoiden ja tyynyliinojen reunat sekä ihastuttavat kankaiset nenäliinat. Niihin oli kirjottu nimikirjaimia. Keittiön pöytäliinoja saattoi puolestaan kiertää kauniit kukkakirjonnat. Hieman jo unohtuneetkin asiat. Kun suljen silmät, voin miltei nähdä ne vanhat kirjaimet...sanomalehtien painamisestakin tutun fraktuuran. Molempien mummojen alkukirjaimet, AM tai MG, näyttivät niin juhlavilta valkoisten nenäliinojen kulmissa. Siinä oli jotain hienostunutta, jotain sellaista joka on kadonnut nykypäivästä. Nyt kuljen "nessupaketti" kassissa, mutta isovanhempien aika on kyllä muistissa. Jollei nyt kankainen nenäliina löydä nykypäivääni niin kirjonta ainakin.

Wanhan ajan kirjain-aiheet ovat kirjassa muuntuneet söpöiksi, pulleiksi mehiläisiksi, värikkäiksi kukiksi, rauhan ja ystävyyden symboleiksi. Tekniikka säilyy, mutta ajan kuvat muuttuvat.

Mitä enemmän selaan, sitä enemmän innostun, kohta suuntaan muliinilankaostoksille ja aloitan jostain ihan uudesta. Kaikki vanhat varaston kangastilkut ja jemmojen väripahvit tulevat nyt uuteen käyttöön. Pian kirjotaan!

P.S Kirjailtu nenäliina olisi jotenkin kiva toteuttaa, mutta omien nimikirjainten TH kohdalla pitäisi olla äärimmäisen tarkka fonttivalinnoissa. Siinä saattaisi taas jonkun silmissä lukea "Tommy Hilfiger".

Kirjan tekijä Cristin Korgan on yhdysvaltalainen muotoilija, jonka moderni kirjonta on vienyt mukanaan. Nykyään hän keskittyy työkseen ideoimaan ja kehittämään nykykirjontaa. Kirjonnan ympärille on syntynyt Morganin yritys Marigold + Mars.


Tässä kirjassa on houkuttava kansi, joka tarjoilee heti monta erilaista pistoa.


Alkulehdet näyttävät selkeästi, mitä tarvitaan.


Tämä sivu oli minulle todellinen oppisivu, kuinka langoista voi keskellä talvea herättää kesätunnelmaa - kukkia ja lehtiä pukkaa.


Pörräävät mehiläiset ovat oikeastaan aika helpohkon näköisiä tehdä. Selkeillä kuvilla pääsee taatusti jyvälle, mitä tapahtuu milloinkin.


Värikkäällä lankamanikyyrillä päivitetty ikoninen rauhan ja ystävyyden symboli. 


Puuvilla- ja pellavakankaista voi taikoa ruukkuja.


Tässä pari esimerkkiä, kuinka opit helposti tekemään halutut kuviot. Suorastaan odotan, että ehdin lankaostoksille.


Vanhat opetustaulut ovat nykyään kovasti pop ja tässä saniaisessa on jollain tavalla juuri sellaista henkeä. Kolmiulotteisuus tuo oman säväyksen ja langan värillä voi aina tehoilla.

Tämä kirja saa minulta kyllä viisi tähteä. Edellä olen nostanut omia hyviä bongauksia, mutta vielä loppuun pitää vinkata myös sekin, että kirjassa on selkeä aihealueeseen sopiva fontti. Kirjasinkoko on hyvä ja rivivälit ilmavat. Tästä saa varmasti selvää iäkkäämpikin kässäilijä.

Aika näyttää, kuinka hyvä ja innostunut kirjoja minusta muovautuu kirjan ohjeiden mukaan, mutta hienoa on etenkin se, että olen ajatellut juuri tähän vuoteen kuuluvan uusien asioiden oppimista.

(Lisätiedot: www.kirjapaja.fi)

- Oletko sinä jo tutustunut tähän kirjaan? Tai kirjontaan yleensä?

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Satunnaista jääkukkien loistoa

Joulu alkaa hiljalleen kuulua menneeseen aikaan, sillä hetki sitten pilkkosin kuusen klapeiksi ja kiikutin melkein kaikki kuihtuneet hyasintit kuusen juurelle maantumaan. Ne rakkaat joulun sulostuttajat ovat siis mennyttä aikaa. Monista monista koristeista en toki vielä luovu.

Olin niin ajatellut säästäväni hyasintin sipulit, mutta en voi oikein sanoa onnistuneeni niiden kanssa. (Liekö syy ollut väärä istutussyvyys? Mene ja tiedä. Kukista pukkasi jotain 10 cm:n mittaisia tiiviitä tynkiä). Autotalli on muutoinkin muuntunut kasvihuoneeksi ja sielläkin alkaa olla tunkua. Autotallin viileydessä kesää odottaa jo mm. sitruspuut, pelargonit, muratit, värinokkoset, apilat, sinisarja, maljaköynnös, viikunapuu...kärsimyskukkakin alkaa peukuttaa autotallin suuntaan. No, etu lienee tämäkin; ei tarvitse kastella usein. Aika ajoin käyn tsekkaamassa, että kesäjengi voi jokseenkin hyvin. Suvella nähdään, kuinka hyvin lepokausi on sujunut ja ovatko kaikki iskussa edelleen. (Aiempina talvina sitrukset ovat talvehtineet kuistilla, mutta nyt siis autotallissa ensimmäistä kertaa. Joka vuosi teen uusia "kokeita", kuinka toteuttaa asioita).

Hyasintit eivät siis päässeet tällä kertaa muiden joukkoon, joten muuta oli keksittävä. Kun lumoava tuoksu on poissa pitää tyytyä vain kauneusarvoihin. Kaikki kukat eivät ole tuolla kuusen juurella vaan osa on löytänyt tiensä jääkukkien materiaaleiksi.

Jos kuitenkin haluaa kokeilla, kuinka joulukukan saa uudelleen kukkimaan, kannattaa lukaista vinkkejä esim. täältä.

Jääkukkien loistossa on jokin satumainen lumo

Ainoa murhe jääkukkien teossa on todella vaihtelevat säät - jos hetken pysyy pakkanen niin muutamassa tunnissa voikin jo olla taas plussan puolella. Koitan silti epätoivoisesti pitää ulkorapuilla vanhoja ruokakippoja kukkineen jäätymässä. Kyllä siellä aina joku ehtii jäätyäkin.

Vuosittainen jääkukkaperinne jatkuu, nyt kun olen jo luopunut kuusestakin. On sellainen outo haikeus, kun on päästänyt irti jouluttajan yhdestä intohimosta, kuusesta. Se tuotiin sisään joulukuun puolessa välissä, joten aika pitkään on säilynyt.

Joulua rakennettiin pitkän kaavan mukaan, mutta askel askeleelta on aika luopua. Mielen valtaa erikoisen tyhjä olo. Tässä vuodessa tuntuisi olevan monia tunteita. Iloa ja surua. Sellaisia asioita, joita viime vuonna ei ollut. Kummallista, että joskus vaan tuntuukin olevan niin vahva tunne erilaisuudesta. Miksi juuri nyt tuntuukin niin toiselta?

Hyasintit on saatu jäätymään ja talvipihasta löytyy aina paikka somisteille. Vanhoja jääkukkia löytyy blogin sivuilta mm.

- Jääruusuja
- Havukakkuja
- Jouluasetelmat


Toisinaan jää näyttää miltei lasilta. Luonnon oma "disainmaljakko".


On hyvä muistaa, että maitopurkillekin on vähintään kaksi käyttöä.



Jääkukkatölkki keikkuu kauniisti narun varassa. (Naru on täyttövaiheessa sidottu syvälle koristekukkien varteen, jolloin se jää veden alle ja jäätyy tiukkaan).



Hyasinttia ja eukalyptusta.


- Millaisia jääkukkia sinä olet viime päivinä tehnyt?

torstai 3. tammikuuta 2019

DIY - Uudenvuoden roskien hyötykäyttöä

Sain joululahjaksi uudet akryylivärit ja läjäpäin uusia siveltimiä. Maalauksissa on ollut taas pitkä tauko, mutta nyt oli aika kaivaa värit esiin ja ryhtyä maalauspuuhiin.

Alakerran varastossa odottaa yksi taulu, johon on jo alustus hahmoteltu, mutta nyt ei ollut täysi puhti lähteä taulun maalaukseen. Uuden vuoden juhlinnasta jäi muutamia pullonkorkkeja, joten niissä oli riittävästi tuunattavaa pintaa. Viime jouluksi jäi piparit leipomatta, mutta hetkessä voi vanhoista korkeistakin leipoa esiin piparipoikia.

Otin värit ja pensselit esiin. Aloin sekottaa piparkakun kaunista ruskeaa sävyä. Ja vain pientä sokerikuorruteväriä pintaan. Korkeista tulee pieni piparipoikien joukkue, jonka voisi laittaa vaikka ensi jouluna joululahjojen koristeiksi. Päähän vain kiinnitysruuvi ja kaunis ripustusnaru. Ehkäpä minä laitan nyt pojat jemmaan odottamaan uusia paketointeja ja koitan loppuvuonna muistaa, mitä osasia on valmiina. Kuinkahan tässä käy, muistanko?


Ruskeasta sekoituksesta tuli aika onnistunut piparkakun sävy.


Alkuasetelma...tyhjiä pulloja ja korkkeja on. Korkit on yksi ehdoton suosikkini askartelumateriaaleissa.


Korkin oma väri maalataan piiloon ja pinta kuivuu hetkessä tumman ruskeaksi.



Tässä pojat sokerikuorrutuksen jälkeen.


Pieni sydän rintaan ja hups! tämä hetken tuunaus sykkii lämmintä viestiään.

Mikä on sinun mieluisin kikkasi, mitä pullonkorkeista voi tehdä?

maanantai 31. joulukuuta 2018

Uudenvuodenlupauksia

Tämä on juuri se päivä, jolloin kuulee uudenvuodenlupauksia. En ole erityinen lupauksien keksijä, mutta mietin, mitkä olisi ne asiat, joita voisin blogissa käsitellä ja jotka samalla täyttäisivät lupauksiin liittyvät kriteerit. 

Jonkin riittävän aasinsillan tähän postaukseen löysin blogin kuukausien takaisista luonnoksista. Olen nimittäin keväällä 2018 aloittanut kirjoituksen nimellä "plogging-päivä". Se oli täysin kesken ja jäänyt jo miltei unholaan, mutta ehkä juuri nyt olikin sopiva aika palata aiheen äärelle ja nostaa luonnos päivänvaloon. "Bloggaajan plogging-kevät" kuulostaa jonkinmoiselta verbaalikikkailulta, mutta aihe on täyttä asiaa.

En käsittele blogissani liikuntaa, mutta erilaista kodistamista ja sisustamista senkin edestä. Kauneus ja siisteys hivelee silmää - parantaa viihtyvyyttä, kaikkialla. Ruotsin kautta Suomeen tullut plogging lienee yksi parhaimpia liikuntamuotoja ja se sopinee nyt aiheeksi tämän blogin sivuille, kun pohditaan lupauksia.

Sanat "jogging" (hölkkä) ja "plocka upp" (poimia) antavat jo vinkkiä, että tietynlainen win-win -juttuhan tämä on -> Kun itse lenkkeilee (minä koiran kanssa) ja kerää matkalla roskia niin ympäristö siistiytyy. Kaikki voittaa.

1. lupaus: Aloitan ploggaamisen

Itse en täytä täysin ploggaajan kuvausta, sillä en voi tunnustautua juoksijaksi, mutta sanottakoot että aktiiviseksi perusliikkujaksi kyllä. Oma "henkivakuutukseni" on koira, jonka kanssa pitää käydä lenkillä monta kertaa päivässä. Samalla voi tehdä muutakin hyödyllistä.

Ikäväkseni olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon ulkona pyöriikään roskia. Uudenvuodenlupauksena päätin ottaa tästä orastavasta plogging-buumista kopin juurikin koiralenkeillä. Yhdessä me kävelemme päivittäin siellä sun täällä - voisimme siis ottaa ikäänkuin haasteen vastaan ja tehdä yhden pienen eleen; kerätä roskia lenkkipolun varrelta - esim. yksi poimittu roska päivässä on pieni liike, mutta tavoitteeni on toki pyrkiä vielä parempaan. Välitän ympäristöstä ja sen siisteydestä, joten mielelläni kannan korteni kekoon. Tämä voisi olla sitä ympäristön kodistamista. Pidetään paikat kauniina ja siisteinä.

2. lupaus: Käytän muovia entistä vähemmän ja lajittelen roskat entistäkin tarkemmin

Se lienee jo viime aikoina mediastakin tulvinut, mitkä ovat muovin haitat, joten pienillä askelilla kohti uusia tapoja.

Keskityn jätteiden entistä(kin) tarkempaan lajitteluun ja pyrin tuottamaan vähemmän roskia.


Pyöräily on ihanan vapauttava liikuntamuoto.


Jätteitä voi hyödyntää monella tapaa. Tässä vanhat lasipullot uudessa tehtävässään.

3. lupaus: Kävelen ja pyöräilen entistä enemmän

Pyöräilyn tuoma vapaus on suurenmoinen tunne ja vähentää hiilijalanjälkeäni. Ei ole vaikea luvata liikkua näin entistä enemmän.

Teepä sinäkin tästä Kestävät elämäntavat -testi ja laske hiilijalanjälkesi. 

- Minkä lukeman sait?
Minun hiilijalanjälkilukemani oli tasan 5000 kg CO2e. 
Testin tehneiden keskimääräinen lukema on 7400 kg CO2e.
__________

Liitän 1. lupaukseen kuuluvia kuvia vasta tähän. Ne on otettu alkukesästä ja ovat todellakin omiaan herättämään kiinnostuksen ploggaamista kohtaan. Tälle harrastukselle on todellakin tilaus.


Täällä sitä makoilee kaikenlaista - muovia, tölkkejä ja muuta roskaa.



Kun viheralueille heitellään roskaa, ne peittyvät äkkiä kasvavaan ruohoon. Kun nurmikot leikataan, ne leikataan roskien yli. Enää työntekijöillä ei ole aikaa esitarkastaa alueita, vaan koneilla mennään roskien yli. Tältä se sitten näyttää yliajettu muovi ja styroksi.





Kaikki roska ei aina päädy roskikseen vaan jää viereen.

Näiden ylläolevien kuvien pohjalta on helppo havaita, että ploggaamiselle on todella kysyntää!

Jotta ikävät kuvat eivät jää viimeisinä mieleen on syytä tuoda katsottavaksi myös jotain kauniimpaa. Se on enää 6 kk ja allaolevat kuvat on täyttä totta.






Hyvää uutta vuotta 2019!


lauantai 29. joulukuuta 2018

Itse valitut lahjat ehtivät jouluksi

Tänä jouluna päätin ostaa muutaman joululahjan ihan vaan itse yhteiseksi iloksi koko perheelle. Sisustustaminen kokee aika ajoin uusia tuulia ja mikä ihmeellisintä - hyvältä alkaa näyttää yllättäin nekin, joita on joskus vannonut, ettei ikinä hanki.

Tietyllä yliampuvuudella ja värikkyydellä on aina sijaa, vaikka muutoin olisikin hillitympää. Tänä jouluna sitä värikkyyttä edusti päivitetty kehys, johon istui kuin nenä päähän uusi graafinen juliste. Frida Kahlon kuvaan on "päälleliimattu" värikäs kukkakimppu ja siitäkös syntyi se kaivattu ja pitkään peräänkuulutettu väriläiskä. Keltaisen kissan oli annettava tilaa, kun uusi tulokas oli tulolla. Suuri juliste on kooltaan 70 x 100 cm ja siinä on sisäänrakennettu paspartuuri. Vanha, musta kehys oli kuin luotu tälle kuvalle. Luottokehystäjä ei ehtinyt työtä tehdä jouluksi, mutta vinkkasi toisesta, joka kerkesi ja seinän aukko täyttyi juuri sopivasti juhlaan. 

Tämä on niin ihanasti kukkiva teos kaikkiin vuodenaikoihin. Miten sitä voikaan olla niin innoissaan taululöydöistä. Tämän tyylinen aihealue "naisen kasvot ja hiukset kukista" on viehättänyt myös aiemmassa tauluhankinnassa, Piiabiia Atelierin Lady Bird Cherry -taulussakin. 

Toinen, se mielipiteen muuttanut, löytö on kristallikruunu. Niin, juuri se, jota vielä jokunen vuosi sitten vannotin, ettei tule ikinä muuttamaan omaan kotiini. Muistan nimittäin hyvin ne lapsuuden jokavuotiset kristallien kiillotukset. Silloin koko perhe porukalla kiillotettiin kaikki kristallit kirkkaiksi, jotta juhlissa, kuten jouluna huikea säihke oli taattua. Olin vuosikausia niin varma, etten siihen kyllä rupea koskaan uudelleen. Mutta mutta...kuinka sitten kävikään. Yhtäkkiä löysinkin itseni etsimästä juuri sitä meille oikeaa kruunua.

En vielä tovi sitten olisi uskonut, millainen kruunujahti tästä tuleekaan. Viikkokausia etsin ja etsin. Eipä osto ollutkaan niin yksinkertaista. Eteen ei tullut sellaista kristallikruunua, jonka haluaisin ja mietin jo hetken, olenko täysin harhaisten kuvitelmien perässä, onko sellaista tehtykään, jota nyt peräänkuulutan, kunnes se oikea osui eteen. 

Tämä sydämeenkäypä yksilö ehti kuitenkin mennä nenäni edestä, kun unohduin muualle ja jahkasin muiden asioiden parissa. Mutta kuin uskomattomasta taikaiskusta varaaja ei ostanutkaan lamppua ja yhtenä yönä se putkahti uudelleen myyntiin. Tiesin, että tämä lamppu oli tarkoitettu meille. Olin nimittäin valveilla juuri silloin ja keskellä yötä viestitin myyjälle tulevani huomenna ostamaan kruunun. Koskaan ei käy näin, mietin ja pelkäsin vielä mutkia tulevan matkaan. Meille se lopulta päätyi; löytöjen löytö, joka sopii kaikkeen vanhan ja modernin liittoon kuin tilauksesta ja tilaus se kai olikin. Aarteenetsijän todellisia juhlahetkiä.

Mallinukesta taituroitu jalkalamppu lieni jo pieni enne kristallirakkauteen. Nytpä siis kimalluksen lumo laskeutuu sisustukseen pala palalta.


Talvella kaipaa kukkia ja kesäisen pihan hehkua. Uusi taulu ruokkii puutarhurin kukkanälkää. On hiljalleen aika alkaa suunnitella ensi kesän kukkaloistoa. 


Ai niin, ja taulun edessä on tämä "joulukuuseni", joka on ympärivuotinen koristus. Ollut jo useita vuosia.


Tehokkaiden värien yhteensopivuus huokuu lämpöä. Tämä on vaan niin cool. 


Ou, ou, ou...kannattiko odottaa?
Tämä se on, löytö. Se, jota jahtasin pitkän kaavan mukaan ja tori.fi sen lopulta meille soi. Kristallikruunu.


...ja jokainen kristalli on muuten niin kiillotettu.


On tämän kruunun lumoon ollut vaan niin helppo sukeltaa. On kysyttävä ääneen; Mitä ne olikaan ne takavuosien "ei meille" -ajatukset?



Kilpaloistoa - kruunun ja joulukuusen välillä. Ei tästä säihkyä puutu. Tämä hetki on niin bling!


Vanha mallinukke sopii kuin sopiikin tuunattuna versiona näiden uusien ihanuuksien seuraan.


Tyylejä voi sekoittaa loputtomiin. Vanha ja uusi paiskaavat kättä. Riitasointu vai sopusointu. Kaikilla on tavallaan kuitenkin yhteinen sävel. Kaiken keskellä pohdin, mikä ketäkin sisustuksissa miellyttää juuri nyt.

- Onko sinulla muuten kristallikruunua?

torstai 27. joulukuuta 2018

Joulukylästelyä Pimee Vintti -puodissa

Ennen joulua kävimme perheen kesken treffaamassa tätiä, viemässä joulumuistamisia ja samaan reissuun kuului isoisovanhempien haudoilla käynti Yläneellä. Ja joka kerta näillä reissuilla poiketaan myös Pimee Vintti -puodissa, jos se vaan sattuu olemaan auki. Tälläkin kertaa meitä onnisti.

Kaipasin juuri silloin ripauksen mummolahenkistä ilmapiiriä ja sielunmaisemaa, sekä pienen hetken tilaisuuden ihastella kasapäin aarteita aarteiden perään. Pimee Vintti ei petä koskaan. Täältä löytyy vaikka mitä. Kaikki se, mitä etsii ja kaikki se, mitä ei etsi asuu täällä.

On yksinkertaisesti kiinnostava aikamatka sukeltaa vanhanajan unelmiin, poiketa retron ja vintagen asemilla. Aikaa kannattaa varata, sillä n. 600 neliötä on täynnä tavaraa. Koska joulu alkaa uhkaavasti olla ohi tältä vuodelta, haluan saatella teidät vielä pikavisitiille vanhan tavaran lähteille. Kuvissa joulu lisää tunnelmaa, mutta sehän toki muuntuu vuodenaikojen mukaan. Aina on ihasteltavaa ja koettavaa. Nämä kuvat ovat niin kiehtovia ilmapiirin kertaajia, että selaan itsekin niitä uudelleen ja uudelleen, jotta katse löytää kaiken sen, joka ehkä paikan päällä meni ohi.

Jos podet joskus nostalgianälkää, poikkea ihmeessä niin verestelemään muistoja kuin ostamaan jotain. Minä ostin tällä kertaa pari tavaraa, joista toinen, kynttilänjalka löytyi jo joulupöydästä. Ja toinen esittäytyy joskus myöhemmin.

Pimee Vintti löytyy Turun Paattisilta, Säkyläntie 815

P.S Olen ennenkin kirjoittanut visiitistäni Pimeessä Vintissä.


Pimee Vintti -puodin päärakennuksen ovi on sepposen selällään ja kutsuu sisään. Ulkona puhaltelee viima, mutta sisällä tervetulleeksi toivottaa kodikas lämpö.


"Ruoste" on se pinta, joka saa sydämen hykertelemään menneiden vuosien kerroksellisia sointuja.


Maitotonkat ovat kestorakkauteni. Niitä on kotona monia erilaisia.


Läjäpäin ompelukoneen jalkoja. Tällaisesta ensimmäisestä mustasta meillä oli kotona aikanaan tehty TV-taso. (Silloin, kun TV ei vielä ollut seinällä.)


Vanha suutarin työkalu - sanotaanko sitä nyt suutarin jalaksi vai vain mieluummin lestiksi, kun tässä ei ole nyt sitä jalkaosaa. Minullakin on tällainen, mutten ole keksinyt käyttää sitä kynttilänjalkana. Se on ollut yksinkertaisesti paino. Ehkäpä pian löytyy tämäkin käyttö...


Peili on ikkuna tavarataivaaseen.


Vanhoissa valaisimissa on paljon sanomaa. Muistatko nähneesi tällaisia ja missä?


Vanhoista naulakkokoukuista rakkain on ehdottomasti tuo malli, jossa on "pirunpää".


Isossa suulirakennuksessa on hyytävän viileä, mutta näkymä ikkunasta lämmittää.


Tässä oli jo niin valmiinoloinen kattaus, että olisi voinut viivähtää joulupuurolle. Ruskea sävy astioissa on kotoisa ja lämmin.


Vanhoissa maustepurkeissa on omaa hehkua. Usein mietin, mihin niitä voisi käyttää vai kuuluuko ne vaan olla koristeina.


Peiliovi vaatehuoneeseen.


Vanhoja pulloja olen itsekin keräillyt ja säästellyt. Käyttänyt mm. yhden kukan maljakoina.


Täältä tilasta löytyi mm. vanha jukeboxi. Juuri se sellainen, joka on kimaltanut baarien uumenissa. Joskus lyötiin kasaan muutamat kolikot ja sitten suunnattiin painelemaan valintanappeja, jotta suosikkibiisi pärähtäisi soimaan...


Paljon lasitavaraa juhlakattauksiin.


Ihastuttavia naisten juttuja pieni huoneellinen täynnä.


Lasihyllyillä lasitavaran määrä tuntuu runsaammalta.


Sievä näkymä tilan sisäpihalle.


Salissa on vahvasti aistittavaa arvokkuutta.


Kassahistoriaa.


Näin pääsiäisihmisenä huomaan aina siivekkäät koristeet ja värikkäät koristemunat.