torstai 15. elokuuta 2019

Ensimmäistä kertaa Zsarissa!

Pidätkö uusista paikoista, ripauksesta ylellisyyttä ja "paljon saman katon alla" -ajatuksesta? Jos vastaat kyllä, tämä olisi luultavasti sinun paikkasi. Minä olin pakahtua uteliaisuudesta, sillä tänä kesänä pääsin ensimmäistä kertaa Zsariin! Olin jotain jo kuullutkin marraskuussa 2018 Vaalimaalla, Virolahdella avatusta Zsar Outlet Villagesta, mutta nyt oli aika tutustua kohteeseen ihan paikan päällä. Ja kyllähän tämä Suomen ensimmäinen outlet-kauppakeskus minulle varsin ainutlaatuisena avautuikin.

Paljon ihastelua ja vähän ostoksia

Kotoa käsin ajatellen paikka on kaukana, mutta Helsingistä matka taittuu n. 1,5 tunnissa. Jopa ilmaisia bussikuljetuksia on tarjolla pääkaupungista. Meidän seurueelle tämä on etäisyyden vuoksi kuitenkin selvästi jo "matkakohde" ja hyvinhän se päivä sujahtikin tutkiessa tarjontaa liikkeissä, jotka lähes kaikki ovat rakentuneet jonkin yhden brändin ympärille.

Houkuttimena on tietenkin hinta, sillä tuotteiden hinnat ovat kymmeniä prosentteja edullisempia kuin normihinnat. Villagen oman tiedotteen mukaan aina 30-70% normihintoja alhaisemmat. Helposti siinä saattaa hurahtaa prosentteihin, mutta pienellä suunnitelmallisuudella ei kuitenkaan tule tehtyä vääriä valintoja eikä edes heräteostoksia. Koulujen alku ja uudet kouluun tarvittavat jutut pyörivät mielessä ja olihan siellä myynnissä hienoja lenkkareita, kouluhupparia, reppua jms. Kiehtovinta oli ehkä juuri ne brändit, joita ei Suomessa muualta saa. Omiksi suosikeiksi nousi tarjonnasta Armani outlet, Braccialini, Lindt (Lindtillä oli huippuhyvässä tarjouksessa melonin kokoiset pallot, jotka olivat täynnä herkullista maitosuklaata) sekä Nordic Beauty Consept X Lumene (jossa nimestään huolimatta oli tarjolla laaja valikoima mm. Korean ykköstuotemerkeiltä Tony Molylta ja Kocostarilta).

On sulla pokkaa 

Tovi sitten lomareissulta ostettu suosikkikassi on hajoamassa kantohinnoistaan, joten sopiva uusi oli ajatuksissa. Lopulta kohdalle osuikin aika hauska löytö. Laukku, jolla oli myös oma tarinansa, sillä Braccialinin "Stars in Love" -laukkusarja on omistettu maailmankuuluille tähdille / hahmoille ja heidän rakkaustarinoilleen. Valikoimaan kuului mm. Salvador Dalin ja hänen Gala-vaimonsa romanttinen tarina sekä John Lennon & Yoko Ono, Elvis Presley & Pricilla, Tarzan & Jane...Oma laukkuni on musta, mutta värikkäällä kuvalla ja aiheella se ei todellakaan katoa mustien kassien massaan - Charlesin ja Dianan hääjuhlat pitävät siitä huolen. Vanha työkamu sanoi kerran "mieluummin överit kuin vajarit" ja se taisi nyt todellakin toteutua tässä kassissa, sillä seurueemme totesi tämän ostoksen nähtyään "on sulla pokkaa". No, kai tässä täytyy tunnustautua hieman räväköiden värien ja hauskojen kuvien ystäväksi. Pokka pitää.

Ylellinen outlet-paratiisi

Zsar ei ollut niin suuri kuin olin mielikuvissani maalaillut, mutta olihan se tutustumisen arvoinen. Rakennusten arkkitehtuuri, empire-henki, näyttävät kukka-asetelmat, siisteys, koristeelliset lyhtypylväät ja palatsimainen sisäänkäynti saivat kyllä ihan toisenlaisen tunnelman jo alkumetreillä, mitä nyt kauppakeskus ajatuksena yleensä synnyttää. Tämä outlet-paratiisi henkii ylellistä luksusta, etenkin kun astelee alueelle ison kultaisen kruunun alta. Piti oikein hieraista silmiään, sillä ei tämä ihan suomalaiselta vaikuttanut.

Odotin ehkä jonkinmoista väenpaljoutta, mutta aika väljästi ja rauhassa sai kyllä paikassa kulkea. No, ehkä asiaan vaikutti arkipäivä ja aamupäivän tunnit. Ruokapaikat jäivät testaamatta, sillä istuimme vain kahvikupposien äärellä, mutta toivon kuitenkin, että jouluihmisenä minulle avautuisi vielä mahdollisuus päästä näkemään, miltä Zsarin joulu näyttää. Ehkä myös silloin olisi aika pysähtyä ruuan äärelle.

Kokonaisuutena kiva kokemus, jonne mieluusti menen joskus uudelleen. Nappasin muutaman kuvan, jotta kuvat kertoisivat enemmän. Olin lisäksi niin utelias, että hain tiedonjanoisena verkosta faktapaloja, miten tämä "pieni pala Pietaria" on rakentunut - sen julkisivut, viimeistellyt koristeet kuten leijonanpäät seinillä ja rakentaminen kaiken kaikkiaan. Aika kiinnostava tiedonjyvänen löytyikin. Kurkkaa tästä.

Meidän poppoomme onni oli saada matkaan mukaan opas, joka asuu Virolahdella ja tuntee kaiken kuin omat taskunsa. Paljon uutta ja ihmeellistä, hienoja muistoja on tästä upeasta, päivien reissusta kotiin viemisiksi jäänyt, joista Zsar oli yksi kohde. Mutta tämän postauksen yhteyteen sopii liittää kiitokset Tarjalle juurikin Zsar-kyläpäivästä!


Sisääntulo tuntuu niin ylelliseltä.


Zsarin valtaistuin. 
Vaalimaa ja Virolahti ovat kiinnostavia paikkoja. Tänne liittyy paljon mielenkiintoista historiaa kuten se, millaiset muistot Keisari Nikolai II jätti Virolahdelle. 


Täältä voi ammentaa ideoita myös omille pihoille. 
- Kuinka näyttävää onkaan tuollaiset ihmisen kokoiset ruukut ryhminä.


Jos kävely kylässä käy raskaaksi hellesäällä, aina voi istahtaa ihastelemaan kaikkea ympärillä. Harkittuja yksityiskohtia.


Zsarin omia nimikkolaseja.


Suklaamereen on aina niin suloista sukeltaa. 


- Skool makealle päivälle!


Parit pelit käyntiin...



...ja pullakahvit.


Täältä se laukkulöytö lähti matkaan. Ja muutakin värikästä ihmeteltävää tuntui olevan yllin kyllin.


Nämä upeat amppelit keinuivat siellä täällä pylväissä ja herättivät koko kävelykadun täydelliseen kesäloistoon.


Kyltti kertoo; "Paras euron kurssi maailmassa - Zsar outlet village"


Kumpaan suuntaan?


Kyllä uuden laukun kanssa kelpaa kulkea.


Stars in love - Charlesin & Dianan häät kulkee nyt mukana.

- Oletko sinä käynyt Zsarissa, Vaalimaalla?

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Lumous, joka ei koskaan katoa - Andy Warhol

Andy Warhol suosikkini <3

Niin kauan kuin jaksan muistaa on tämä pop-taiteen ikoninen perustajahahmo ollut ihailuni kohde. Olin lapsena ja nuorena aina kynät, sakset, liima ja lehtiö kädessä. Piirsin, leikkasin ja liimasin. Andy oli esikuva, josta otettiin mallia. Nyt vuosia myöhemmin avautui hieno tilaisuus päästä näkemään kokonaisen näyttelyn verran Andyn töitä. Sehän oli koettava, tietysti.

Maailman suurin Andy Warhol -julistenäyttely Tampere-talossa kesällä 2019

Kun vuoden alussa bongasin tulevan näyttelyn, se oli merkattu kesäkuulle hyvissä ajoin. Joka kuukausi tarkastin, mitä uutta kerrotaan aiheen ympäriltä. Vihdoin pääsin näyttelyyn, josta oli unelmoinut kauan. Tutkin värien käyttöä, tekniikoita, näkökulmia ja viestiä, joka teokseen on sisällytetty. Warhol väitti, ettei hänen teoksissaan ole mitään syvällistä. Minä sain nyt ensimmäistä kertaa tutkia lähemmin, kertovatko kuvat jostain suuremmasta.

Warholin tuntevat liki kaikki hänen Marilynin kuvistaan. (Noin vuosi sitten sain Tampereen Vapriikissa kiertää kattavassa Marilyn näyttelyssä "Nainen roolien takana". Eli...Tampere näköjään toteuttaa toiveen toisen perään.)

Maailman suurin Andy Warhol -julistenäyttely (18.6.-25.8.2019) on rantautunut Tampere-taloon. Ajattoman upeita alkuperäisjulisteita 1960-1980-luvuilta on kehystettynä esillä 120 kpl. Lisäksi kirjojen, lehtien ja äänitteiden kansia sekä AW:n julkaiseman Interview-lehden numeroita. Teokset ovat lainassa Hampurin taideteollisuusmuseosta.

Näyttelyn on suunnitellut näyttelyarkkitehti Taina Väisänen, joka on vastannut myös Muumimuseon ja Kansallismuseon Barbie-näyttelyn rakentamisesta. Kun astun näyttelysaliin, huokaisen ihastuksesta - tämä on oodi Warholille! Taide on vaikuttavaa. Suosittelen näyttelyä kaikille. Tästä kiinnostuu takuulla nekin, jotka eivät yleensä aikaansa taidenäyttelyissä kuluta. Hienot työt ja vaikuttava esillepano. Meidän poppoolta arvosanaksi täysi 10.


Toisto on tehokeino.
Andy - Andy - Andy - Andy
Andy - Andy - Andy - Andy
Andy - Andy - Andy - Andy



Yksi odotetuimpia ja värikkäimpiä töitä - Marilynit.



Ingrid Bergman - Herself - The Nun - With Hat
(offsetpaino, 1983)


Näyttelyssä on paljon tuttua, mutta myös paljon uutta. Harvinaista herkkua, joista ottaisin minkä tahansa omalle seinälleni.


Yksi taatusti minuun kolahtava piirre töissä on värikkyys. 
Cow (silkkipaino tapetille, 1966)
- Ensimmäisen lehmätapetin väritys oli keltapunainen. Kuvan malli löytyi eläintenpitoa käsittelevästä maatalouskirjasta. Warhol tapetoi kokonaisen huoneen Castelli Galleryssä lehmätapetillaan.


- Onko tuttu?
Warhol Cambell's (offsetpaino, 1981)





Elvis (offsetpaino 1963)
Tätä taulua katsoessa tuli väkisin mieleen vanha muisto. Elvis oli pääosassa v. 1960 valmistuneessa elokuvassa Puoliverinen. Olin leffaan niin tykästynyt, että opettelin kaikki Elviksen vuorosanat ulkoa. On muuten jäänyt ainoaksi leffaksi, jonka replat jäi hyvin muistiin...


Perrier (offsetpaino 1982)


Ja sitten tämä sarja. Tässä kohtaa sanoisin, ettei sittenkään kuvalla pysty kertomaan koko totuutta, eikä edes sanoilla. Nämä jättimäisen suuret taulut, värit, valot ja tunnelma ovat niin luksusta, että ne on koettava livenä.

Tauluissa tuo Marilynin kuuluisa yöppäri Chanel No. 5.

Marilyn;
"What do I wear in bed?
Why? 
Chanel No. 5, of course



Tampere-talon myymälästä tuli kotiinviemisiksi jääkaappimagneetteja. Vaikka kuinka kieltäsin, etten harrasta jääkaappimagneetteja...no, onhan niitä nyt - muutama.
"Everyone will be famous for 15 minutes.
- Andy Warhol -

Andy Warhol (1928-1987) Poster -näyttelyn kunniaksi Pinnallinen Suomi 2019 -taidekilpailu 

Tampere-talo järjesti näyttelyn kunniaksi keväällä myös taidekilpailun. Pinnallinen Suomi 2019 -kilpailussa etsittiin tämän päivän kotimaisia ilmiöitä, jotka tulisi Andy Warhol -hengessä muuttaa taiteeksi.

Pinnallinen Suomi 2019 -kisaa osallistui yli 170 taiteilijaa ja 23 näistä eteni myyntinäyttelyyn Tampere-talon Talvipuutarhaan. Näyttelytyöt valitsi raati, joka koostui kotimaisista taiteilijoista sekä tieteen, kulttuurin ja liike-elämän vaikuttajista.

Nyt sanonta "yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa", pitää paikkansa. Ajatukset ja tunnelmat sinkoilivat kuin raketit. Ruusunpunaiset lasit antoivat kehyksen monille unelmille ja mielikuville. Jokin oli niin jäätävää, että henki salpaantui. Teoksissa kuvattiin asioita oivaltavasti pop-taiteen keinoin, huumoria unohtamatta.


Rutattu lonkerotölkki 
voitti Pinnallinen Suomi 2019 -kilpailussa I. palkinnon.
Festareilta tuttu rutistettu tölkki muuttuu kikkailemattomaksi taiteeksi.


Finlaysonin Jesus-lakanaan ilmestynyt kultainen Cheek
voitti Pinnallinen Suomi 2019 -kilpailussa II. palkinnon.


Tasavallan koira
voitti Pinnallinen Suomi 2019 -kilpailussa III. palkinnon.


Sponsored by
oli Pinnallinen Suomi 2019 -kilpailussa yksi oma suosikkini. Se on todella oivaltava teos, jossa ei heti hiffaa, millaisia logomuunnoksia reikävinyylille onkaan tulostettu. Tämän äärellä vietin hetken, sillä olisin tuonut mieluusti oman punaisen pallon teoksen esittelyarkille (=kertoo teoksen olevan myyty). En vain keksinyt, minne työ sijoittuisi, mutta hieno se on.


Yksityiskohtia Sponsored by -teoksesta.

______________________________


Jutun hännäksi jätän oman työni, jolla osallistuin kilpailuun. Vaikkei jatkopaikkaa tullutkaan säilytin tämän kuvan ihan vaan muistona.

Lähtökohtanani suomalainen ilmiö, lavatanssi.
Se sielun sopukoissa sykkivä kansallisaarre.

Ostin talvella herkulliset korkkarit, joiden väri oli makea kuin sokerista pesty Vihreä kuula. Kuvasin korkkarit puhtaan valkoisessa lumihangessa ja Andy Warhol -henkeen lähdin leikittelemään kameleonttimaisella värityksellä. 
Tanssikengät. Toistoa ja värin vaihtumista. Tanssilattia täynnä ihmisiä.
Ei kiirettä. Kerrankin vain tämä hetki. Aitoa läheisyyttä. 
- Tanssi kanssain.

Mutta hei, oletko jo käynyt katsomassa näyttelyt?
Jollet, mene ihmeessä. 
Taide on mielenkiintoista aina. Tällä hetkellä (25. 8. asti) saman katon alla monta eri työtä, joissa taatusti on viestinsä. Kannattaa ottaa selvää, mitä missäkin.

lauantai 3. elokuuta 2019

Mitä jos ostaisin oman lehmän?

Kesä on jännää aikaa, sillä silloin tuntuu olevan muita vuodenaikoja vahvempi halu liikkua, nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Toteuttaa erilaisia haaveita ja unelmia. Kuulostaako tutulta? Tovi sitten heräsin keskellä yötä ja lähdin pyöräilemään. Huomasin, etten ikinä normaalisti tee niin. En kunnolla edes tiedä, miltä näyttää varhainen kesäaamu - luonnon heräileminen uuteen päivään. Miksi niin usein tekeekin paljon asioita saman kaavan mukaan? Pitäisi todella ottaa toimintaan sellainen jakso, jossa ei tee mitään niinkuin yleensä. No, nyt tiedän, miltä maaseutumaisema näyttää silloin, kun peltojen yllä leijuu usva, kaikkialla on hiljaista ja liikenteen hälinä ei kuulu eikä näy. Ei edes eläimiä laitumella. Intagramin puolelle tuli tuosta retkestä muutama kuva. 

Maaseutu, se vasta onkin rauhoittava paikka. Ei ole syytä hokea kiirettä, on aikaa elää juuri tässä ja nyt. Tällaisista hetkistä voi löytää paljon kiinnostavaa. Sopivan kaukana kotoa ja maaseutumaisessa rauhassa on myös tämän postauksen tutustumiskohteeni. Siellä täyttyi hillitön halu nähdä paljon yhdellä kertaa. Ehkä jotain olin oikein etsimässäkin, mutta usein riittää sekin, että saa vain hetkeksi silmänruokaa. Kaikkea ei tarvitse itse omistaa. Kummasti riittävyyden tunnetta tuo sekin, että voi kuvata sen asian, jonka haluaisi omistaa.

Ehkä juuri nyt oikea oli aika kirjoittaa juuri tämä postaus, sillä Oli aika -blogin www-sivua on ladattu yli 300 000 kertaa. Huima lukema! Kun aikanaan kirjoitin ensimmäistä postausta en osannut aavistaa minne kirjoitusinto voisi kantaa. Sitä juupas-eipäs -jahkailua oli riittänyt. Blogi kuitenkin syntyi kaikessa hiljaisuudessa, enkä siitä suurta melua pitänytkään. Olin lähinnä vaan kiinnostunut purkamaan DIY-ajatuksia ja ylläpitämään luomisvirettä. Jonnekin piti voida kerätä tekemisiä ja vierailuja kiinnostaviin paikkoihin. Tavallaan jutut olivat siis kuin päiväkirjaa tai kanava purkaa jatkuvaa tekemisen intoa. Tuosta startista on jokunen hetki, mutta edelleen tuntuu varsin samalta. Tämä on omaa lifestylea. Tutustutaan uutuuksiin ja kunnioitetaan vanhaa. Ollaan uteliaita ja ihastutaan. Milloin mihinkin.

Sellainen tunne oli pinnassa juuri tämän postauksen kuvia räpsiessäni. Lyhyessä ajassa oli kiinnostavaa tutustua tavarataivaaseen, jossa saattoi astella hitain askelin, ihastella hallittua hulluutta, antaa värien valloittaa ja tunnustella erilaisia materiaaleja. Olimme tulleet porukalla sisutustavaratalo Kasvihuoneilmiöön!

Riittäähän siinä ihmeteltävää, kuinka paljon asioita mahtuu 1500 neliön kokoiseen tilaan. Minulle tosin olisi riittänyt bongaus ulkoa - aito hartsi-lasikuitumassasta tehty lehmä.

- Voidaanko tehdä lehmänkaupat?

Miten maatilarakkaus kutitteleekaan sydämen sopukoissa - punainen, vanha traktori ja lehmä. Aidon lehmän kokoinen patsas olisi myynnissä. Silmissä siinsi jo sopiva paikka lehmälle ja menopelillekin olisi ollut selkeä suunnitelma. Muu seurue ei yllättäin ollut ylipuhuttavissa. Ehkä maatilan merkit joutuvat odottamaan saapumista meille vielä hetken, mutta katsotaan joskos toiveet kävisivät toteen ja saan oman maatilan, joka olisi samalla hauska muisto mummolasta.

Muistan, kuinka hiljattain löysin artikkelin, jossa aidon kokoinen seeprapatsas oli ostettu sisätiloihin. Se näytti kodissa todella isolta ja hallitsevalta, mutta kieltämättä aika jännä sisustuselementti. Ja ehkä vielä hauskempi ohikulkijoille, jotka saattoivat huomata ikkunasta ulos tiirailevan seepran ruudun takana.

Onhan näitä. Uudessakaupungissa sijaitsevan tilausravintola Kartanon karkurin pihassa on vastaavasti somisteena iso hartsi-lasikuitumassahevonen. Henkilökunnan mukaan juhlissa jos toisissa löytyy aina innokkaita ratsastajia. Juttelin messuilla patsaita myyvän tahon kanssa ja lienee kohdillaan tarkentaa, että vaikka patsas on säänkestävä se ei välttämättä kestä ihmisen painoa selässään.

Niin ja näin. Sinne jäi lehmäni laiduntamaan, mutta ehkä vain toviksi...jos oma maatila on kaukainen haave, voi aina kurkata, miltä elämä maatilalla yleensä voi näyttää. Hauska seurattava maatilakohde on mm. tämä.


Se kenen sydän hiukankin sykkii maaseudulle voinee ymmärtää, miten näihin ihastuu.


Kaupunkilaisen helppo tapa saada piha näyttämään maaseudulta, kun nurmikolla tepastelisi tämä yksilö. Näyttää aidolta, mutta ei vaadi paljoa hoitoa.



Onhan täällä meitä.


Kasvihuoneilmiössä voi törmätä moneen sellaiseen, josta ei ole osannut unelmoidakaan tai joka vaan herättää kiinnostusta ja muistoja. 

Näistä yläkuvan haarniskoista muistot liitelee ekaan omaan asuntoon. Ensiasunnossani oli nimittäin huikean erikoinen, uniikki lamppu, jonka kokosimme ihka aidosta haarniskasta. Haarniska oli taitavan Kuralan kylämäen sepän käsialaa, jossa yhdistyi menneiden vuosisatojen metallityöstön salaisuudet ja lukuisat työtunnit.


Valoa, pieniä käytäviä, paljon tavaraa...


Kun aurinko paistaa pöytään, on suuri houkutus istua alas, napata kirja hyllystä ja jäädä lukemaan. Tämä hetki voisi kellot seisauttaa.


Kesällä saunominen on aina ajankohtaista ja kaikenlaista käyttöesinettä siihenkin puuhaan olisi tarjolla.


Jokaisessa tavararykelmässä on aina jokin ylitse muiden. Tässä se saattaisi hyvinkin olla silmäpeili.


Paljon on otettu kuvia ohi tämänkin postauksen. Kuvat ovat siis riittäviä. Kaikkea ei tarvitse itse saada. Mutta tämä lähtee kanssani kassalle. Se on iso patsas, joka on mitä loistavin esine koristamaan niitä hetkiä, jolloin kotiin katetaan ylellinen kello viiden tee.


Joskus kaupassa voi tulla olo kuin olisit elokuvissa, niin tämä on juuri se hetki. En ole aivan varma, kävelenkö juuri Liisa Ihmemaassa -elokuvan lavasteissa...


Blingiä, kimallusta ja muhkeita muotoja. Täältä voi löytää niin paljon laidasta laitaan, kun kaikki tyylit ovat pakkautuneet saman katon alle.

- Mikä olisi sinun vinkkisi paikasta, jonne kesälomalaisen ehdottomasti kannattaisi tutustua?
- Voisitko kuvitella ostavasi pihaasi lehmäpatsaan?
- Oletko pyöräillyt koskaan aamuyöllä katsomassa, kuinka luonto herää uuteen päivään?