maanantai 22. helmikuuta 2021

Koronataide jatkuu

Kun viime huhtikuussa yritin löytää sisäisen taiteilijani, en vielä tuolloin olisi uskonut, että samoissa tunnelmissa teen vastaavaa, uutta taulua liki vuoden päästä. Korona-aika on ollut täynnä kaikenlaista tekemistä, jota ei ehkä normaaliolosuhteissa olisi tullut tehtyä. Odottelen innolla aikaa, jolloin voi taas liikkua vapaasti sinne tänne ja odotellessa taidan täyttää joko seiniä tai sitten vaan varaston taulupinoa. Ehkä pidän joskus kirpparin, jossa myyn kaikki ne tuotokset, joita on kertynyt. Ostaisikohan näitä joku?

Näistä syntyneistä tauluista ei ole vaikea päätellä, että tekijän sydän sykkii kukka-teemalle - jollei päästä kasvattamaan pieniä ihmeitä ulkona niin sitten herätellään kukoistukset eloon näin. Kun takana on kohta yksi elämän raskaimmista vuosista niin takuulla vaikutun, kun ensimmäiset sipulikukat puskevat esiin. Se on aina uuden alun merkki.

Vähän sitä sun tätä

Edellinen postaukseni sisälsi suurella tunteenpalolla toteutetun jääpalalyhdyn - Jäädytin vesivärivettä mukeissa innolla kuin pikkulapsi, syntyi hyviä rakennuspalikoita ja lopulta sain kasaan mitä värikkäimmän lyhdyn. Viime päivien sateet kuitenkin sulattivat teoksen kumoon ja se oli merkki, että jälleen oli aika tarttua johonkin uuteen ideaan. Vanhoja menee ja uusia tulee. Näin se on.

Olen ollut onnekas, kun olen saanut itselleni sukulaisten ja tuttavien valtavat lehtipinot, joista on ollut ihana poimia hyödyllistä tietoa, hyviä vinkkejä ja lopuksi mitä kauneimmat kuvat. Kuvia onkin kertynyt jo niin paljon, että jotain niille oli pakko ryhtyä tekemään. Lehtiroskiksen tyhjentäjäkään ei tullut tekemään hommiaan, joten lisää lehtiä ei enää voinut hamstrailla ja roskiin viedä. Aikalisän paikka.

Tälläkin kertaa maalauspohja sai pohjavärin akryyliväreillä ja kaikki maalaukselliset osat tuli tehtyä eri hiekan sävyin, jotta värikkäät kuvat saavat suurimman huomion. "Hiukset" syntyivät kymmenistä eri kuvista, joita sommittelin ristiin rastiin ja ääriviivoja vahvistelin kahdella tussilla erottuviksi. 

Seuraavaksi pitäisi askarrella kortteja, jotta kaikki kuvat saadaan käyttöön.


Ensimmäiseksi lähikuvaa sommittelusta.


Kotoa löytyi monta kokoa, mistä valita. Tällä kertaa työstöön valikoitui 40 x 50 cm -kokoinen pohja.


Kuvista piti valikoida sopivimmat.


Pohjavärit on maalattu hillitysti kuin maitokahvin lämpimät sävyt.


Kuvat on valittu, liimattu pohjaan ja rajattu kahdella eri tussilla.


Tämä on nyt sitten periaatteessa valmis. Aina tässä kohdassa mietin, tuliko sellainen kuin piti? Pidänkö lopputuloksesta? Hmmm...Palkitsevaa oli kuitenkin se, että perheen kriittinen juniori antoi työlle arvosanan 9. Pitää siis olla tyytyväinen.

lauantai 13. helmikuuta 2021

Ystävänpäivänä menee värikkäästi kupit nurin - syntyy uusi lyhty!

Wow! Tässä sai kivasti ystävänpäivän alla tiedon, että Oli aika -blogin www-sivuja on avattu jo yli 400 000 kertaa. Sehän on jo pieni juhlan paikka. Tällä kertaa ei kuitenkaan kohoteta maljaa vaan laitetaan paremminkin kupit nurin, mutta hyvässä hengessä!

Näin syntyi värikäs jääpalalyhty

Juhlista on joskus jäänyt kertakäyttöastioita, joita on "hillottu" varastossa jo ihan riittävästi. Nyt oli aika ottaa ne käyttöön. Ulkona on vihdoin ollut kivat pakkaset ja jääkoristeita on ollut hyvä tehdä, sillä vesi on jäätynyt ennätysajassa. 

Kaivoin esiin, niinikään hyvin hillotut, vanhat Tiimarin vesivärit ja aloin tehdä viittä eriväristä vettä - vihreää, lilaa, sinistä, punaista ja keltaista. Kiikutin rappusille niin ison rivistön värikkäitä mukeja, että äkkiseltään olisi joku voinut luulla, että tulossa on lasten mehukestit. Herkullisiltahan ne värilliset mukit toki ulkona näyttivätkin. Onneksi vesi jäätyi ennenkuin kukaan ehti hörppäämään. 

Pienillä kopautuksilla jääpala irtosi mukista ja ne olivat kuin askartelupalikoita valkoisella hangella. Mukimuoto ei luultavasti ole ihan paras rakennuskalikka, kun pohjakin jäätyessään pullistuu puolipalloksi, mutta keksin apukeinon. Koska pakkanen rakennushetkellä oli kova, käytin kiinnitykseen suihkepulloa. Suihkuttelin vettä väleihin, asettelin paloja varovasti paikoilleen ja jääpalat tarrasivat nopeasti kiinni toisiinsa. 

Koitin hakea elävyyttä värien sommitteluun ja keskelle jätin keskelle tilan, jonne voi laittaa joko kynttilän sellaisenaan tai kynttilän esim. lasipurkissa. Kun kynttilä palaa sisällä se saa kivasti jääpalojen värit hehkumaan. 

Nyt toivotaan vaan, että pakkaset jatkuvat vielä tovin, jotta lyhty pysyy kasassa. Lumipalloista en lumilyhtyä kerennyt tehdä, joten tämä korvasi - ja aika kivasti.


Kivan värikkäät jääpalat hehkuvat iloisesti kynttilän ansiosta.


Pitkään säilyneet vanhat Tiimarin vesivärit tulivat käyttöön.


Ulkorappuset täyttyivät värillisistä vesimukeista.


Nyt vaan odotetaan jäätymistä.


Palikat ovat jäätyneet paikoilleen. Nyt vaan kynttilä palamaan.


Lyhty on ylhäältäpäin hieman kuin hevosenkenkä.


Kivaa värikkyyttä kaikkien makuun.


Iloinen näky niin pimeällä...


...kuin hieman valoisemmallakin.


Voi, pysy pysy pakkanen! 
Näitä haluan katsella pitkään.


- Oletko sinä tehnyt lumilyhtyjä tai tällaisia jääpalalyhtyjä?

lauantai 6. helmikuuta 2021

Makeista makeimmat taulut

Karkkipäivän paras kohde on ehdottomasti visiitti Fazerin vierailukeskukseen! Siellä saa sellaista makeuden ilotulitusta, ettei tunne katoa vielä kotonakaan. Fazerin sinistä, kettukarkkeja, Mariannea...ja paljon paljon muuta. Makumatka jää kotona suloisesti elämään tauluissa, jotka ovat kirjaimellisesti kuin karkit!

Seinät täyttyvät tauluista

Tämä on jo miltei vuoden vanha asia, mutta jotenkin niin ajankohtainen aivan pian. Miksikö? No siksi, että ennen koronan suuria vaikutuksia ehdimme porukalla käydä ensimmäistä kertaa tutustumassa Vantaalla sijaitsevaan Fazer Experience Vierailukeskukseen. Tämä retkipäivä oli 7. maaliskuuta - eipä sitä vielä silloin arvannut, kuinka tuo päivä vaan jäikin monella tapaa muistoihin.

Fazerin 125-vuotissyntymäpäivän kunniaksi vuonna 2016 avautunut vierailukeskus oli meidän porukalle uusi tuttavuus ja kieltämättä sopiva viikonloppuohjelma kaikille aisteille. Kiva lisä pääkaupunkiseudun nähtävyystarjonnassa. Uteliaana tutkin jo etukäteen, mitä paikka tarjoaa; makeaa mahan täydeltä! Keskuksessa pääsee tutustumaan Fazerin historiaan ja nykyhetkeen, joten mikäs sen mukavampaa. Jo ikuisuuden ajan on mielessä pyörinyt tuttu slogan "Sanokaa Fazer, kun haluatte hyvää". Hyvän jalanjäljissä siis oltiin nytkin. Vierailussa oli kattavasti asiaa kaikenikäisille ja omia lapsuuden karkkisuosikkeja oli kiinnostava bongailla vitriineistä sekä ihastella seinillä julisteita, jotka toivat makeismuistot eri vuosilta.

Ostimme liput ennakkoon ja oppaan johdolla pääsimme n. tunnin mittaiselle kierrokselle. Alkuun saatiin pieni trooppinen tuulahdus, kun lähdimme lasiseinäisen talvipuutarhan kautta kiertämään ja tutustumaan ensin raaka-aineiden lähteisiin. 

Kaikkialta oli hauska löytää makeita viestejä kuten esim. lukkokaappien avaimenperissä ja WC-ovissa. Kivoja oivalluksia. Vieraat toivotti tervetulleeksi valkoinen jättipupu, joka on rakennettu tyhjennetyistä kananmunan kuorista. Munissa ei ollut Mignon-suklaata, vaikka sehän ensin mieleen tuli - pupussa on yhteensä 9330 munaa ja pituutta pitkäkorvalla oli yli 3 metriä. Tämän pupun on rakentanut taiteilija Viktor Krogius ja kuuleman mukaan sitä tehtiin kaksi kuukautta aivan aamusta iltaan. Näinpä syntyi luultavasti vierailukeskuksen kuvatuin hahmo, jolla on oma turvattu suoja-alue, jotta teos pysyy ehjänä.

Herkut vetävät varmasti kiinnostavuudessaan monien kohdalla pisimmän korren, mutta Fazerin historian valottaminen on kiinnostavaa. Sanoisinkin, että loistava tietoisku ja valloittava kohde koululaisille, koko perheelle tai vaikka yksin paikalle poiketen, kaikille löytyy jotain. Kovin usein ei näe näin makeita näkymiä. Onhan tämä kiinnostava tapa kokea, mitä kaikkea liittyy nimeen Fazer.

Tästä kaikki alkoi 

Ulkoapäin rakennus on pyöreä ja varsin sulavalinjainen, mutten tainnut ottaa siitä yhtään kuvaa. Suurten ikkunoiden takaa paljastuu Fazer Cafen tilat. Fazer ei siellä tarkoita pelkästään karkkia sillä tarjolla on paljon muutakin, terveellistä ja hyvää syötävää. Kierroksella ja kahvilassa voi löytyä uusia herkkusuosikkeja ja niitä saa ostaa mukaan myymälän kattavasta valikoimasta. Myymälään pääsee ostoksille myös ilman opastettua kierrosta.

Alla muutama kuva vierailukeskuksesta, jos vaikka joskus kaipaat hyvin herkullista reissuvaihtoehtoa tai haluat kuulla lasten riemukiljahdukset. Uskon, että poikkean itsekin uudelleen, kunhan tämä liikkuminen taas joskus helpottuu.


Seinillä on paljon makeita julisteita, jotka sopivat tietysti juuri tänne, mutta erittäin hyvin myös kotien seinille. Värikkäät kuvat saavat lisää kokoa valkoisesta paspartuurista ja mustista kehyksistä. Myymälässä julisteita myydään pahvirullissa, joten kuljetus on helppoa ja voi myöhemmin valita kehyksen mieltymyksen mukaan. Julisteet olivat minun ykkössuosikkini myymälän valikoimista.


Kaappien avaimenperät saa helposti valikoimaan, minkä kaapin käyttöönsä ottaisi.


WC-ovien tunnuksissakin on tuttuja hahmoja löydettäväksi.


Munapupu suoja-aitauksessaan vie kaikkien huomion ensimmäisenä.


Elämyksiä kaikille aisteille, jotka on koettava paikan päällä ja oppaan avaamina kiehtovina tarinoina.


Mielenkiintoista henkilöhistoriaa kuvineen. Vaikka kuinka tuntisit historiaa, tulee täällä taatusti uusia faktoja mietittäväksi ja ihmeteltäväksi.


Kuka muistaa Finlandia-marmeladin? Siinä ei ollut päällä lainkaan sokerikerrosta. Uskon, että näitä kaivataan yhä vielä. Herkullinen Finlandia onkin ollut Fazerin ensimmäinen vientituote.


Karkkiaskien kokoelmasta on kiva katsoa, montako tunnistaa.


Jääkarhu vai sittenkin Kiss-Kiss?
Etualan Kiss-Kiss -karkki on yhä monen suosikki. Vuonna 1991 kuuluisat kissat pääsivät myös postimerkkiin.


Isovanhempien aikaan suklaarasioissa säilytettiin mm. valokuvia. Ne olivat kestäviä ja löytyy varmasti vielä vuosikymmenten jälkeen monesta kodista. Kuinka moni vielä tänä päivänä säästää tyhjiä konvehtirasioita?


Julistetaulut olivat vaikuttavia mustalla seinällä ja kohdevaloilla. Ihastuin kaikkiin, joten tässä kohtaa jo toivoin kotiin "lisäseiniä". Julisteet olivat ostoslistalla ja selvää oli, valinta tulee olemaan vaikea.


Fazer Pax on yhdistelmä lakritsiuutetta ja yrttiseosta. Joskus 1960-luvulla mainoslaulussa rallateltiin "Ota Pax, ota Pax, ota Fazerin Paxia kaks!". Pax lanseerattiin ensimmäisen kerran vuonna 1947.


Tuttua Eucalyptusta on käytetty jopa lievittämään flunssan oireita. Kuka tunnustaa sekoittaneensa pastilleja kuumaan veteen?



Kierroksen päätteeksi pääsee maistelemaan monenlaista karkkia, mutta ei niitä pienessä hetkessä niin paljon pysty popsimaan kuitenkaan. Karkkipuut saavat valinnan vaikeaksi, sillä niin paljon on tarjolla.


Valitse ja maista tästä - syö paikan päällä.


Karkkipylväiden lomassa voi rentoutua mukavissa tuoleissa.



Jos olet magneettien ystävä niin niitä myymälästä löytyy montaa sorttia. Jääkaapin oven saa helposti täyteen.


Kotiin tulisi siis tältäkin reissulta lisää tauluja. Ehkä kodin makeimmat.


Nämä karkkijulisteet on hauskoja esim. lahjoiksi. Mikä olisi sinun suosikkisi?
Tuliko yhtään tunne, että lähdet vielä tutustumaan paikkaan?

sunnuntai 24. tammikuuta 2021

DIY - Kirjasta "More is More" -taulu

Tämän taulun ovat nähneet jo monet tuttavani ja Oli aika -blogin instan puolella se on esittäytynyt, mutta laitetaanpa vielä tänne blogin www-sivuillekin. Vuosi 2021 ei ole kädetön mikäli taulusta jotain voi ennustella. 

Bongasin jokin aika sitten kirppikseltä aivan mahtavan "Kynnet kuin karkit" -kirjan parilla kolikolla. En ihastunut kirjaan kynsien lakkausohjeiden vuoksi. Näin vain heti ilmoilla idean, joka on nyt muuttunut todeksi. Liuta käsiä, vanhoista puutarhalehdistä leikattuja kukkien kuvia, iso musta pahvi ja Ikean kehykset löysivät toisensa. Mitä sanot?


Heti alkuun laitan kuvan valmiista teoksesta eli millainen käsistä ja kukista lopulta muodostui.


Näin ihanan värikäs ja tehokas kansi iski heti silmään kirppiksen myyntitiskillä ja samalla oli ideakin valmis. Tätä ei vaan voinut jättää hyllyyn.


Tässä näytille pari aukeamaa, millaisia kuvia kirjassa oli. Kynnet kuin karkit on todellakin osuva kirjan nimi.



Leikkasin ja leikkasin. Lopulta liuta käsiä oli valmiina. Levitin kirjasta leikattuja käsiä ja puutarhalehdistä leikattuja kukkia valkoiselle pöytäpinnalle. "More is More" -fiilis vilisteli kivasti silmissä ja pohdittavaksi jäi, olisiko taulun pohja valkoinen vai musta...vai kenties joku muu.


...ja pienen pohdinnan jälkeen päädyin mustaan pohjaan ja valkoisiin kehyksiin. Tästä tuli sellainen normaalin julisteen kokoinen eli 50x70 cm.


En ehtinyt paljon ihmetellä, mitä seuraavaksi. Kun silmät oppivat löytämään tietyn tyyppisiä kirjoja niin seuraavaksi osuikin haaviin kenkäkirja. Käsitaulusta tuli omaan makuun sopiva...olisiko kenties tilaa kenkätaulullekin? 

Vau! Yläkuvan punertavan kengän muovikorkoon on kätketty pieni Eiffel-torni. Yllättäin 501-sivuisen kenkäkirjan tarinat ovat niin kiehtovia, etten olekaan aivan varma pystyykö opusta silppuamaan. Chanel-kärki. Jackie Kennedyn avokkaat. Marilynin stilettikengät. Keskiajalla 60 cm korkeat puupohjat, 1960-70 -luvuilla korokepohjat ja niiden renessanssi 90-luvulla. Nahan tuoksu. Päällisessä tylliä, vuorikristallia, lasia, höyheniä. Yli tuhat loistavaa värikuvaa ja lukemattomia mielenkiintoisia asioita kengistä ja suunnittelijoista. Vaikea tätä on käydä saksimaan. 


Musta kenkä: Perugian vuohikkaasta valmistetun kalalammikko-avokkaan koristeena on "suomuja". Se on kunnianosoitus Georges Braquelle, ranskalaiselle kubistiselle taiteilijalle.
Kasvikenkä: "Kasvitieteellistä muotia" on nimeltään tämä nopeasti lakastuva tulos, jossa tanskalainen asetelmien valokuvaaja Heilmann muutti vihannekset ja kukat mielikuvituskengiksi. Tämän sipulikärkisen avokkaan tekemiseen käytettiin purjon kaikki osat.

Mitä olet mieltä kaipaako käsitaulu kengistä seuraa?

maanantai 18. tammikuuta 2021

Tahdoin kruunun. Sain kruunun.

Joululomalla on usein aikaa suunnitella kaikkea uutta ja pähkiä mitä seuraavaksi ottaisi työn alle. Lomalla sainkin sitten päähäni, että seuraava ideani kaipaisi kruunua! 

Lähdin heti etsimään näyttävää kruunua eri paikoista, muttei kruunujahti osoittautunutkaan ihan helpoksi. Kun olin jo miltei luopumassa löysin kirppikseltä etsimäni. Nyt se idea on sitten toteutettu - jälleen löytyy valikoimista uusi alusta erilaisille asetelmille. Koska joulu meni jo, nyt viipyillään hieman sen suuntaisissa asetelmissa, mutta katseet suunnataan jo seuraavaan juhlahetkeen ja koristeluihin.

Löysin yllättäin kirppikseltä juuri sellaisen kruunun, jota havittelin. Aiemmalla omistajalla kruunu oli ollut jo monessa käytössä. Se oli hankittu ajatuksella "etten luovu tästä koskaan". Minun onneni, että omistaja tuli toisiin ajatuksiin. Kruunu oli alkujaan maalaisromanttisen valkoinen. Minä pyyhkäsin sen yli ensin mattaisella hopealla sävyllä ja lopuksi kevyt suihkaus antiikkikultaa sinne tänne, jotta tulee mahdollisimman elävä pinta. Kruunussa ei alkujaan ollut korkeaa reunaa, joten korotin sitä leikkaamalla elämää nähneestä messinkilevystä liuskan. Näin kruunusta muodostui alusineen parempi erilaisten asetelmien rakenteluun. 

Uuteen asetelmapohjaan tullee seuraavaksi sipulikukkia, mutta alkuasetelma lähti nyt jäkälällä, pienellä valosarjalla ja Schleich-muovieläimillä. 

Tällainen kruunupohjasta syntyi pienellä tuunauksella.

Tällainen se oli alkujaan.

Pajalla odottamassa uutta maalia pintaan. Tällä hetkellä erilaiset metallivärit sekoitettuna ovat suosikkilistan kärjessä.


Muovieläimet sopivat asetelmiin kaikkina vuodenaikoina. Nämä ehkä tuovat juuri sopivasti talvisen tunnelman ilman luntakin.


Valosarjan vihreä johto ei ole kaunein mahdollinen kun pohjana on jäkälää, mutta valo on aina valo.


Korotettu kruunun alareuna mahdollistaa esim. sipulikukkaruukkujen kätkemisen.

Tykkään tästä todella paljon ja uskon, että ostan seuraavankin kruunun joka jostain vastaan tulee...

- Tietääkö joku vinkata verkkokauppoja, missä kruunuja myydään?