Leikkimieltä kotiin ja lahjaksi

Kevään ja kesän ohjelmaan on kuulunut monet messut. Niistä olen bongannut kaikkia kivoja uutuuksia ja vanhojen suosikkien uusia versioita kuten esim. puutarhapatsaat. Keväällä humoristiset tontut saivat huomiota osakseen, mutta tämä koira oli jotain, joka oli vaikea jättää ostamatta.

Liki kaikilla messuilla törmäsin samaiseen patsasmyyjään - hän kehui tämän kestävyyttä jopa pakkassäillä. En tiedä, kestääkö todella, mutta ehkei tämä koira jää hankeen kaivamaan. Se sulostuttaa pihalla lämpimämpinä vuodenaikoina. Onpa joku jo ehtinyt luulla sitä oikeaksikin.

- Tuleekohan tästä tunneli Kiinaan?

P.S sopii myös allergisille ;)

Humoristiset tonttupatsaat näet tästä blogikirjoituksesta.

Uutta käyttöä kierrättäen

Aikojen saatossa nurkkiin kerääntyy helposti pieneksi jääneitä vaatteita, asusteita ja jalkineita. Ne on helppo antaa pois, myydä kirppiksellä tai säästää muistoina varaston perukoilla. Huono ei ole sekään, että keksii niille uusiokäyttöä omassa kodissa.

Tässä yksi vinkki, miten säästin saappaat:

- Pieneksi jääneet saappaat oli varsin hyvässä kunnossa ja päätin tehdä niistä säilytysastiat värikynille. Kynät on helppo levittää pöydälle ja vähintäänkin yhtä helppo lyödä uudelleen nippuun ja saappaaseen pystyyn. Tätä samaa idistä olen toteuttanut ennenkin, tuolloin hieman retrommilla ja vanhemmilla kirppislöydöillä. Käyttöön sopii niin omat lapsuuden saappaat kuin jonkun toisenkin polkuja kulkeneet.

- Oletko sinä kokeillut tätä?

Lukuvinkki - lahjavinkki

Kesällä kirjoitin aikuisten värityskirjoista. 

Yhä huomaan, miten monessa paikassa kirjoitetaan aikuisten värityskirjabuumin käyvän edelleen kuumana ja samalla uudet löytävät tiensä värittämisen pariin. Kirjakaupat tarjoavat valikoimaa moneen makuun ja joissain paikoissa värityskirjat ovat myyty loppuun. Kuulemani mukaan kesä-heinäkuussa Suomen 10 myydyimmän tietokirjan joukossa oli 8 värityskirjaa!

Tässä ne muutamat omat suosikkini, joista olen mm. antanut lahjoiksi. Synttärisankari tykkäsi kovasti saamastaan lahjasta.

VINKKI: Uudesta SEURA-lehdestä (nro 35 - 27.8.2015) kannattaa lukea Seija Taivaisen haastattelu otsikolla "Väriä elämään".

- Joko sinulla on aikuisten värityskirja? Kerro oma kokemuksesi ja kirjasi.

Koukussa ananakseen

Kesän alussa jäin koukkuun ananakseen. Kyse ei ole mistään ruokavaliosta tai muustakaan syömiseen liittyvästä. Tosin onhan tämäkin makea; kaunis ulkomuoto ja kerrassaan koukuttava - nimittäin Eva Newtonin suunnittelema Piña Colada -valaisin. 

Valkoinen hedelmävalaisin esittelee ananaksen pienimmätkin yksityiskohdat varsin taidokkaasti. Muovista Piña Colada -valaisinta saa monissa eri väreissä, mutta minä tykästyin valkoiseen. Se ei lopulta tainnut olla paras valinta, sillä maahantuoja ei saanutkaan juuri tätä valkoista ihanuutta varastoonsa riittävästi ja jouduin odottamaan omaa aarrettani yli kaksi kuukautta. Väriä en suostunut vaihtamaan, vaan jäin siihen "odottavan aika on pitkä" -jonoon sisukkaasti odottamaan omaan ananastani. Nyt odotus on päättynyt ja olen saanut tämän täydellisen tunnelmanluojan sulostuttamaan sisustusta. Tulkoon vaikka kuinka pimeä syksy, tämä Piña Colada pitää huolen, että huoneessa hehkuu lämmin valo.

Espanjassa käsintehty valaisin on CE-sertifioitu LED valaisin, joka ei kuumene. Koko 32 x 15 cm takaa sen, että näyttävyyttä on riittämiin.

Googlaamalla sanat goodnight light saat huomata, miten herkissä tunnelmissa sitä voikaan nukahtaa.

- Kiinnostuitko?

Jos, niin singauta itsesi Minimen-siville. Täällä on ananaksia monissa väreissä, ihania pupuja, syksyisiä sieniä, lasten huoneeseen sopivia söpöjä Bunny Baby -valaisimia ja paljon muuta. 

...Jäitkö jo koukkuun?

(P.S jos tykästyit taustalla näkyvän mallinuken olalla roikkuviin pallovalaisimiin - niitä saa turkulaisesta Silverhomesta! Katso teksti sisustuspalloista tästä)

Pelasta orvokit!

Viime kesänä sisustusputiikki Vanhasta-Vannosta ostettu metallinen roikkuva teline on vihdoin saanut koukkuihinsa ne pienet pullot, joista oli tarkoitus tulla maljakot pikkukukille.

Juhannuksen juhlakattauksesta jäi jäljelle pieniä pulloja, joiden kaulaan kieputin metallilangasta ripustuslenkit.

Koska kesä alkaa olla lopuillaan, on myös kevään orvokit jo huonossa kunnossa. Vaikka aurinko paistaa ja sää on lämmin ovat kukat menettäneet parhaan teränsä. Nyt on aika karsia huonot kukat pois, mutta samalla voi napsia muutaman vielä hyvän orvokin pullomaljakoihin jatkamaan kukoistustaan.

Tällainen tästä sitten tuli.


 

Puolipallon muotoinen, metalliketjulla roikkuva teline sai ensin koukkuihinsa vanhoja esineitä. Katso tästä.

 

Bataatti kasvaa - ei kuki

Kesäkuussa hehkuin kokeilun intoa, kun Puutarha-lehdestä bongaamani vinkki bataatista alkoi vilauttaa elon merkkejä. Jonkinmoiseen vauhtiin päästiin lopulta pitkän odottelun jälkeen. (Katso alkuaskeleet tästä.)

Bataatti ei todellakaan itänyt perunan malliin, mutta lopulta sitkeä yritys palkittiin.
Keväällä päivät ja viikot kuluivat eikä bataatin pinnassa tapahtunut yhtään mitään. Kunnes yhtenä päivänä huomasin pienen tulitikun pään kokoisen itämisen kohdan. Huuhtelin bataattia ahkerasti ja vaihdoin vettä. Saamiani ohjeita osittain noudattaen istutin bataatit reilun kokoiseen lasipurkkiin, paksupää multaan n. 1/3 mullan alle. 

Kasvu ei ole vieläkään, nyt elokuussa, tapahtunut valon nopeudella. Taidan odottaa turhaan sitä luvattua köynnöstävää kasvia ja vaalean lilan sävyisiä kellokukkia, joiden pitäisi kestää päivän, mutta kukintoja riittäisi koko kesäkaudeksi.  

Kesä alkaa olla lopuillaan ja kasvu ei ole kukkavaiheeseen päässyt, kuten alimmat kuvat kertovat. Vihreää lehteä sentään pukkaa. Ensi vuoden puolella pitää tähän samaan kokeiluun herätä aiemmin.

- Mitä luulet, ehtiikö viime päivien helteet kasvattamaan kukat vielä tänä kesänä / alkusyksynä?

Paperikukkia

Kauan aikaa sitten sain käsiini vanhan Anni Swanin kirjan. Selatessa kirjaa sivut tupsauttivat ilmaan pölyisen vanhan hajun ja sivut olivat kerta kaikkiaan kellastuneet. Tämä  kirja piti säästää, sillä nämä aikaa nähneet sivut käyvät vielä moneen tarkoitukseen.

- Tällä kertaa kirjan sivuja revittiin irti askartelutarkoitukseen. Kaivoin varaston uumenista esiin ison nappilaatikon, mustan tussin, sakset, neulaa ja lankaa. Leikkelin sivuista neliön muotoisia paloja, joita aloin taitella ja sitten vaan saksilla vapaasti leikkailla kukkamuotoon.

Valmiit kukat jäivät laatikon pohjalle, korttiaskartelujen lomaan odottamaan käyttöä. Näitä kukkia voi liimata postikortteihin tai lahjapakettien päälle.

Valmiina ovat, odottamassa seuraavaa käyttötarvetta.

Mummolamuisto

Nuuh-kaus! Ilmassa tuoksuu kesä.

Vielä aikuisenakin muistaa hyvin ne Mummolan kesät, jolloin aurinko tuntui paistavan aina. Maaseutu kuhisi elämää, hakattiin puita, lämmitettiin saunaa ja pappa-mopolla köröteltiin Kauvatsan kylältä hakemaan ämpärikaupalla mansikoita. Omilla tiluksilla riitti paljon puuhasteltavaa, mutta kiirettä ei tuntunut olevan lainkaan.

Ilmassa leijui rautatiekiskojen ruosteinen tuoksu, jota vauhditti metsämansikan makeus. Pitkässä hameessa, paljain jaloin kuljettiin pitkin kyläraittia ja poimittiin timotei-heinään metsämansikat. Niin, mansikat. Ne tuoksuivat joltain aivan erityiseltä. Siinä, missä kaupungin asvaltti sateen jälkeen oli kaupunkilaislapselle tuttu, oli vähintään yhtä tuttu juuri tämä ruosteen ja makeuden liitto. Tuoksumuisto, joka kantaa yhä aikuisuuteen.

Kesästä jäi mieleen mummon hihattomat kukalliset kesämekot. Ne yhteiset hetket, jolloin kerättiin kukkakimppuja ojan reunamilta ja autiotalojen ympäristössä kasvavista monen kirjavista kukista. Mummolan kotipihassa kukoisti samettikukat, mutta tienpientareelta löytyi niiden voimakastuoksuiset sielunkumppanit - pietaryrtit.

Koiran kanssa iltalenkillä yhä vielä kerään nuo tutut kukat kimppuun.
Tuoksuihin liittyy tietyt ihmiset.
Mummolamuistoja.

 

 

 

 

 

Uusi aamu

Kesä. Se on tässä ja nyt.

Kun tarttuu hetkeen ja listaa kesäisen aamun parhaita hetkiä - silloin voi nauttia auringonnoususta, käydä poimimassa marjapensaasta tuoreet marjat aamiaiselle, ihastella kukkaan puhjennutta kärhöä. Auringonpaisteisen päivän kruunaa limpparituokio läheisellä laiturilla. Enempää ei tarvitse. Paras hetki on juuri nyt.

- Voiko olla hienompaa kuin yksinkertaiset pienet asiat?

 

Rippilahja kummilapselle

Jälleen on käsillä aika, jolloin kummipoikien katraasta yksi on saavuttanut ajankohdan rippijuhlille.

Loppukesän juhlasunnuntai on 9. elokuuta, jolloin on aika ojentaa jotain pysyvää, tarpeellista ja punaista. Tässä kohdin valinta oli helppo, sillä jo varhain keväällä kummipoika vinkkasi, millaisen ristin haluaa - Maltan ristin ja mieluusti punaisen.

Homma ei lopulta ollutkaan ihan simppeli, sillä punaista Maltan ristiä ei noin vain heti ollut tarjolla. Oranssi olisi löytynyt, mutta ei täysin punaista. No, ei hätää...tilattavissa oleva puna-musta kuulosti kuitenkin toivottuihin raameihin istuvalta. Se oli siinä.

Ristille piti vielä keksiä sopiva pakettimuoto. Pelkkä ristin korukotelo ei houkutellut, joten jotain erilaisempaa ja kiinnostavampaa oli keksittävä.

Konfirmaatio on nuorelle merkittävä juhla ja alba olisi varmaan ollut toimiva ajatus toteuttaa ristin ympärille, mutta tykästyin kauluspaitaan. Löysin prikulleen tarkoitukseen sopivan paidan, joten liima ja sakset esiin.

Vaaleasta kauluspaidasta leikkasin parhaan kohdan, jonka liimasin tukevalle pahville. Käänsin paidan reunojen yli ja liimasin taitteet kääntöpuolelle. Taustalle vielä toinen pahvi, jotta käänteet jäivät piiloon.

Onnittelukortin tein pahvisesta mustasta solmiosta, joka nauhalla ripustettiin paidan kauluksiin. Solmion sisältä aukeaa onnittelutekstit. Taskuliinan osuutta näyttelevät tällä kertaa setelirahat. Vielä teemaan kuuluu kirkkaan punainen ruusu ja paketti on kasassa.

- Sydämelliset onnittelut Oskarille
9. elokuuta 2015
toivottaa kummit ja serkut

Asuntomessut Vantaalla 2015 - Seinäjoella 2016

Unelmoi suuria, mutta huomioi pienet yksityiskohdat

Tämän kertaisessa blogi-kirjoituksessa vieraillaan Vantaan asuntomessuilla bongailemassa niitä ihan pieniä yksityiskohtia.

Kesäretkien listalla on aina ollut asuntomessut ja tänä vuonna nokka suuntasi Vantaalle. Vaikka talon rakentaminen ei olisi ajankohtaista voi täältä aina löytää inspiroivia vinkkejä sisustukseen ja hyviä DIY-idiksiä.

Heti alueen ensi metreiltä, Sisustus- & rakentajahallista, bongasin sydämen mallisia pyyhepidikkeitä. Ne olivat varsin mukavan näköisiä, etenkin kun niitä oli iso telineellinen. Tätä pidikeideaa voisi soveltaa ehkä joksikin DIY-ideaksi. Joululahjoiksi kenties.

Alkupään puukerrostalossa oli mielenkiintoinen näyttely, jossa oli esillä erilaisia 3D-tulosteita ja samalla pääsi näkemään, miten niitä syntyi. Ihan pakkohan sitä oli lopulta ostaa yksi vihreä käpy (2,-), jota voisi käyttää vaikka koruna.

Huoneistoissa oli tyylikkäästi mustaa ja valkoista. Puumeran Kiihkossa jopa niin villi värimaailma ja heijastavat pinnat, että tuntui kuin olisi vekkula-talossa. Huoneessa, joka oli kokonaan musta lattiasta kattoon, ei ainakaan aamuaurinko pääse häikäisemään. Yhdessä asunnossa yllätti vaatehuoneeseen rakennettu hillokellari ja nuoren miehen ensiasunnossa olleet varsin speciaalit verhot.

Messujen hauskinta antia edusti kasarikoti. Täällä suorastaan kehotettiin koskemaan tavaroihin ja kurkistamaan kaappeihin.

Olohuonetta somisti kolmiosainen korkea kirjahylly, joka keräsi yhteen kaikki perheen aarteet; valokuvat, tietokirjasarjat, matkamuistot, maljakot ja tietysti TV:n keskeisellä, kunniapaikalla. Kurkistus kirjahyllyn baarikaappiin osoitti, että kasarijuomien tuttu merkki Ballantine´s viski oli paikallaan. Vanhemmat nukkuivat olohuoneen nurkassa ja heidän sänkynsä yläpuolella seinäkoristeena riippui suuri avoin viuhka. Keittiössä istuttiin pyöreän pöydän äärellä Venetsia-tuoleissa ja eteisen perällä komeili äidin meikkipöytä kaikkine tärkeine varusteineen - kolina-pullot, papiljotit, hiusdonitsit ja paljon muuta. Koti oli kaiken kaikkiaan ihan parasta kasaria, joka toi hymyt huulille.

- Muistatko sinä kenties näitä?

 

Gantin tyylikkäät astiat ja puuvartiset hammasharjat pysäyttivät samoin kuin WC:n puna-musta-valkoinen väritys. Servettirenkaina kimmelsi suuret sormukset ja yksinkertaista tyylikkyyttä lautasliinoihin tarjoili ruskeat vyöt.

Persoonalliset seinämaalaukset, fototapetit, erilaiset tekstit, betoni, metallivärit ja luonnonmateriaalit ovat selvästi suosiossa.

 

Rock-kivitalon monet hienot yksityiskohdat ja suuremmat kokonaisuudet kruunasi Maarit ja Sami Hurmerinnan esiintyminen talon takapihalla. Hieno talo Lahden perheellä. Onnea uuteen tupaan!

Ensi vuonna tavataankin sitten Seinäjoella 8.7.-7.8.2016 ja muistathan, että samalla voit hyvin yhdistää kaksi tapahtumaa, sillä Seinäjoen Tangomarkkinat vietetään 6.-10.7.2016.

Jos et ole vieraillut Seinäjoella - kesällä 2016 kannattaa viimeistään paikan päälle lähteä. Mutta vielä ehdit myös Vantaalle. Viimeinen messupäivä on sunnuntai 9. elokuuta 2015.

- Mitä luulet, voisiko Seinäjoen asuntomessuille nousta Tango kuuluu kaikille -kerrostalo tai ehkäpä Villa Satumaa? Löytyykö alueelta Kruunun aukio? Kuninkaantie, Kuningattarenkatu tai satumainen Tangopolku? Miten olisi päiväkoti Satulinna?