Hoida tulppaania oikein

Ruokaostosten lomassa kärryyn nippu tulppaaneja.

Kotona nopeasti muovi pois kimpun päältä.

Saksilla naps! pari senttiä tulppaanin alapäästä pois ja kimppu veteen.

- Kuulostaako tutulta?

Itse sorrun varmasti useammin kuin uskonkaan juuri tuohon tapaan laittaa tulppaanit esille. Ja sehän on tietysti väärin. Pitäisi olla malttia matkassa ja jaksaa odottaa tovi, jotta tulppaanit kestäisivät pidempään. 

 

Tällä kertaa ostin kolme eriväristä nippua tulppaaneita, yhteensä 21 kpl. Ja tein kotona saamani ohjeen mukaan.

Kokeile sinäkin näin:

- Kun tulet kotiin kimpun kanssa, avaa suojamuovin alapää ja leikkaa varsista n. pari senttiä terävällä veitsellä.

- Laita kimppu suojamuoveineen viileään veteen ja anna olla 2-3 h, jolloin varret saavat rauhassa napakoitua.

- Tämän jälkeen pois muovit ja asettele kukat maljakkoon.

Tällä kikalla tulppaanien pitäisi säilyä pidempään. Ratkaisevaa toki on sekin, että tulppaanit on tuotettu lähellä ja ovat varmasti tuoreita.

 

Ja sievästihän nuo värikkäät tulppaanit asettuivat maljakkoon.

Jouluksi hankitun lasipurkin korkea reuna tukee sopivasti asetelmaa.

Seuraavana päivänä piukat nuput ovat jo auenneet sen verran,

että värit pääsevät todella oikeuksiinsa.

Tulppaanikimppu on oiva ojentaa Karkauspäivänä 29.2. tai Naistenpäivänä 8. maaliskuuta. Kimpun kukkamäärä ja värit kertovat omaa kieltään. Jos saaja on tietoinen näistä merkityksistä, lienee syytä olla tarkkana, mitä viestii; Ettei ainakaan 13 kukkaa käy antamaan...(klik!)

Huom! Viestin voi myös kätkeä tulppaanin sisään, kuten tässä (kilk!)

Vinkki: Yllätä hänet Naistenpäivänä 8.3.

Keittiö raikkaaksi...vai sittenkin jotain muuta?!

- Kuka kaipaa freesiä tuulahdusta Naistenpäivään? Tässä todellinen ylläri heille kaikille. Kun todella haluat säväyttää, niin tällä onnistut melkoisen varmasti. Tovi sitten huomasin, miten hauskasti itsekin yllätyin. Tämä on kekseliäisyyttä parhaimmillaan - ja tietysti sitä raikkautta.



Rätti ja siivoushanskat olisivat oivat lisät tämän pullon kylkeen! Mutta, mistä sitten on kyse? - No, innovatiivisin hajuvesipullo ikinä!

Olen kuullut monen sanovan, että ostavat hajuvesiä pullon mukaan. Tässä kohtaa hämmennystä aiheuttaa paremminkin puhdistusainepullona tuttu muoto, mutta avoimin mielin tähänkin pullomalliin voi ihastua. Ja tällä herää varmasti ainakin keskustelua.

Moschino-muotitalon suunnittelija Jeremy Scott on vaatteiden ohella luonut uusia tuulia myös tuoksuihin. Moschinon hajuvedet ovat aina olleet näyttävissä ja yllättävissä pulloissa, eikä tämä Fresh Couture tuoksukaan poikkeusta tee. Viime vuonna hajuveteen oli yhdistetty pehmonalle, mutta tänä vuonna suihkimme ilmoille tuoksua siis pesuainepullosta.

Kaikkien hajuvesikeräilijöiden pakko saada -tuoksussa ensituoksu viestii bergamottia, mandariinia ja ylang ylangia. Sydäntuoksu viivähtää vadelman, valkoisen pionin ja osmanthusen luona, pohjatuoksu kylpee setripuussa, valkoisessa patsulissa ja amroksaanissa.

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni hajuvesistä, vaikka olisihan niitä voinut olla jo ennenkin. Fresh Couture vaan veti nyt niin pitkän korren, että tämä kokeilu oli ihan pakko jakaa.

- Olisiko tässä vastaus Naistenpäivän - tai kenties Äitienpäivälahjan etsintään?

Varaslähtö pääsiäiseen - Pipotupsuista pääsiäisnoita

Lunta on tuprutellut aika ajoin ja sulanut pois, mutta pääsiäiseen on vielä matkaa. Nyt oli kuitenkin aika ottaa varaslähtö pääsiäiseen, jossa alkusykäyksen antajana oli oma koira!

Yläkuvassa valmis tuotos, johon tämä postaus vie - mutta muut kuvat kertovat, miten tähän oikein päädyttiin.

 

Moniin yllätyksiin tuntuu koiran omistajana jo tottuneen, mutta kyllä elämässä aina jää tilaa pikkuylläreillekin. Tämä on yksi niistä päivistä.

 

Tulin töistä kotiin ja jo eteisessä minua odotti kauniin värikäs lankakasa. Ei tarvinnut kauaa pähkiä, mistä langat olivat peräisin. Siinä oli sievässä keossa lähes jokaisen tupsupiponi tupsu. Koira oli omatoimisesti päässyt käsiksi laatikoihin, joista oli helppo repiä pipot esiin. Ja nehän myös revittiin. Eipä tässä oikein vihainenkaan voinut olla, kun niin sävykylläinen vastaanotto oli.

 

Ensin ajattelin heittää langat roskiin, mutta keräsinkin ne paperipussiin, jotain ideaa odottamaan. Eikä sitä tarvinnut pitkään odotella - langanpätkistä askarrellaan pääsiäisnoita!

 

Alkuun pientä värien erottelua - sinisistä pätkistä voisi tulla kädet ja

muut värit sopivat noidan vaatteiksi.

Tässä on kädet jo valmiina ja mekkokin hyvällä mallilla.

Puutikun nokkaan etsittiin sopivan kokoinen helmi pääksi, johon piirrettiin kasvot.

Vanhasta paitakankaasta leikattiin huivi

(paidasta on riittänyt moneen mm. yhteen rippilahjaan - klik!).

Mustasta hapsutetusta paperista koottiin luuta-aines toisen puutikun päähän.

 

Tässä tuo noita sitten on valmiina.

Nyt sen voi pökätä helmililjan kylkeen odottamaan pääsiäistä.

Ja voi lausua koiralle kiitossanat uusien innovaatioiden lähteille saattamisesta ;)

 

Turun satama ilmakuvissa

Kuvauskopterit yleistyvät huimaa vauhtia ja niitä alkaa löytyä jo monilta. Kopterit ovat vieneet sydämen pikkuhiljaa jo niiltäkin, jotka eivät ole ennen kuvausta missään muodossa harrastaneetkaan. Houkutus kuvaamaan lintujen lentokorkeuksiin on suuri, ainoana pelkona lienee osaanko?

Totuus on tässäkin se, että harjoitus tekee mestarin. Sopiva annos varovaisuutta on paikallaan ja perehtyminen kopterin ohjaukseen sekä eri lentotilojen käyttöön. On hyvä muistaa harjoittelu paikoissa, joissa muille ihmisille ei aiheudu vaaraa. Tuuliset ja sateiset päivät kannattaa unohtaa. Kopterit eivät ole niin edullisia, että niillä voisi surutta törmäillä kattoihin.

Kun on riittävästi harjoitusta takana ja intoa uusiin näkymiin, voi alkaa suunnitella, millaisia kuvia haluaa. Kopterin lennätyksen lomassa sen voi myös pysäyttää ilmassa paikoilleen ja ottaa kuvia.

Tässä piipahdimme Turun satamaan. Linna on tuttu näkymä maan tasalta, mutta harvemmin on tullut tilaisuus kurkata kattojen ylle. Hienoa on käväistä korkeammalla kuin minne linnan korkein torni yltää. Näistä alapuolen kuvista näkyy pitkälle kaupungin keskustan suuntaan. Lentokorkeus oli reilut 70 metriä.

Linnan kaupungin puolella Aurajoessa erottuu kellertävä Bore-laiva, joka valmistui vuonna 1960. Tällä, monelle turkulaiselle tutulla, laivalla matkattiin ennen Turku-Maarianhamina-Tukholma -reittiä. Nykyään "Nolla-Borena" tunnettu laiva on pysyvällä paikallaan Forum Marinumin (Forum Marinumin aluetta näet täältä klik!) museolaivojen seurassa. Alus tarjoaa mahdollisuudet majoitukseen, ruokailuun, kokouksiin, erilaisiin näyttelyihin ja muihin ohjelmiin. Kertakaikkisen viehättävä vaihtoehto hotellimajoitukselle!

Joskus olen päässyt kurkkaamaan linnan korkeimman tornin "silmäikkunoista" meren suuntaan, mutta nämä alla olevat kuvat todentavat herkullisesti vanhaa muistoa. Linnasta on kautta aikain maisemat näyttäneet hienoilta joka suuntaan, mutta meri on aina meri. Tarkkasilmäiset erottavat kuvista Siljan ja Vikingin terminaalit, joista lähdetään Ruotsiin. Merikuvissa auringon kirkkaissa säteissä paistattelee Hirvensalo ja oikeaan reunaan jää Ruissalon saaren reunaa.

- Tervetuloa pienelle lentomatkalle, lintujen lentokorkeuksiin!, toivottaa kuvaaja 11-vuotias poika.

 

Karkoita stressi!

Kaikki nämä vuodet on piirtäminen ja väritys seuranneet mukanani. Ne ovat olleet tärkeä osa elämää ja selvästi osa omaa itseä. Joskus on käytössä olleet öljyvärit, mutta enimmäkseen ovat matkassa pyörineet puuvärit ja lyijykynät. Toisinaan on mahdollisuus jopa yltää tavoitteeseensa, mutta on ainakin tilaisuus yrittää.

Toisaalta erittäin tärkeäksi on piirtämisen kohdalla noussut se, että pääsee ulos arjen stressistä. Kiireinen elämänrytmi vie helposti mennessään ja asiat pyörii mielessä. Arjen asiat jää hetkeksi taakse, kun ottaa esiin värikynät. Jos tuntee jostain stressiä, niin se kaikkoaa huomaamatta piirtämisen puuhissa. Ei ole väliä, mitä piirtää, kun antaa tekemisen viedä. Usein vahva visio syntyy itsestään ja aiheet on selviä työn alkaessa.

Joskus haaveena on ollut käyttää enemmän aikaa harrastuksen parissa, mutta toisaalta silloin tällöin työskentely on yhtä palkitsevaa.

Intohimo piirtämiseen syttyi vahvana jo lapsena, jolloin vanhemmatkin joutuivat ihmettelemään, eikö tuo piirtely koskaan lakkaa. Eikä se lakannut. Toivottavasti ei lakkaakaan. 

Aika ajoin haaveissa vilkkuu kirjan tekeminen, vaikka vain omaksi iloksi, mutta koskaan en ole haaveeseen todella tarttunut, vaikka melkoisen speciaaleja aihealueita on ollut tyrkyllä.

Suomessa väritysbuumi on vallannut aikuisväestöä viime aikoina ja se on helppo ymmärtää. Kuinka usein ihminen piirteleekään palavereissa tms. paperien kulmiin jotain? Kun piirtämiseen valittu aihe ei ole liian haastavaa on selvää, että se auttaa stressiin.

Omat suosikit ovat värityskirjoista löytyneet, mutta tänään oli piirtämisen päivä. Paperit ja puuvärit esiin!

Piirtämisen aiheina on maailman tunnetuimpia hahmoja.

Enää on vaan onnistuttava jonkinasteisessa yhdennäköisyydessä...

 

Syysomena ystävälle!

Helmikuun 14. päivä. Eletään keskellä talvea, vaihtelevissa säissä. Mieli halajaa jo kevääseen...bataatti on laitettu veteen ja kreikkalaiset tomaatit istutettu. Ikkunan luota valittu aurinkoisin ja lämpimin paikka. Voi tätä uuden, alkavan kauden ihanuutta.

Mutta hetkeksi on kiva palata myös sadonkorjuutunnelmiin. Viime syksynä sain ilokseni kerätä koriin onnistunutta kokeilua - sydän-kuviollisia omenoita!

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Jos mietit, miten nuo omenat oikein tehdään, niin kurkkaa ohje tästä.

Jos satut omistamaan omenapuun - laita vinkki toteutukseen tänä vuonna!
Onnistumisen iloa! Ja luota hokemaan: Omena päivässä pitää lääkärin loitolla!

Sydämellisiä ajatuksia Ystävänpäivään!

Ystävänpäivä, tuo todellisten sydänten päivä, siivittää tätä askartelutuokiota.

Kaivoin jälleen esiin tämän tutun, vanhan ja kellastuneen kirjan, jonka sivuja on käytetty jo moneen, kuten esim. joulukoristeisiin (klik!) ja paperikukkiin (kilk!). 

Nyt siis sydänten näpertelyyn.

Alkuun revin muutaman sivun kirjasta ja tein keskelle, pystysuuntaisesti ohuen liimasauman.

Seuraavaksi niittasin keskikohdan tukevaksi.

 

...ja leikkasin vapaankäden sydän-muodon irti.

 

Nyt vaan sivujen taittelua kohdilleen. Reikä ja liittimen avulla roikkumaan. Tämä käy hyvin joulukuusen koristeeksikin, mutta tuota juhlaa odotellaan vielä hetki.

 

Vielä ehtii askarrella...

Ystävänpäivä lähestyy, mutta vielä ehtii askarrella kortin, jos on jäänyt tekemättä.

Tähän nopeaan vinkkiin tarvitset viivotinta, kynää, pyyhekumia ja veistä / saksia. 

-> piirtele pienet apuviivat kirjaimista ja leikkaa kirjaimet irti mallin mukaan. Tee taitettava kortti hyödyntäen aikakauslehdistä, mainoslehtisistä tms. leikattuja kuvia sekä sopivaa kukkaa.

Kirjoita tervehdys saajalle! 

- Hyvää Ystävänpäivää 14.2.2016 - 

 

Elä hetkessä - talvikuvia Turusta

Tänä vuonna talvi on antanut odottaa itseään ja kun se lopulta tuli, valkeus kesti vain hetken. Tuolloin piti nopeasti tarttua hetkeen - tänään sataa jo vettä ja valkoinen lumi sulaa nopeasti.

Onneksi ehdin tallentaa muutamia todella talvisia, lumisia ja värikkäitä kuvia. Tässä niistä nopeista tunnelmatuokioista muutama teillekin näytille.

Ensimmäisissä kuvissa alkuillan auringonlaskua Turun sataman tuntumassa. Paikkana Aurajoen rannalla sijaitseva Forum Marinum / Suomen Joutsenen edusta. Jokivarressa tällä kohdin komeilee jättimäinen päivänkakkara, jolla on mittaa 25 metriä. Päivänkakkaran kukkavarsi muodostuu puuosista ja itse kukan terälehdet ovat lasikuitua.

Kukka hehkuu erityisen valloittavasti kesäaikaan, mutta eipä se huonolta näytä keskellä talveakaan. Kukka vetää ihmisiä puoleensa ympäri vuoden - se on erittäin suosittu kuvauspaikka ja kiipeilyteline.

Joku on tainnut ehtiä kukan luo jo tutulla "rakastaa, ei rakasta, rakastaa -kyselylläkin"...
 

 

Talven sininen hetki on jäänyt värittämään Turun Tuomiokirkon kuvaa. Aurasillalta käsin Tuomiokirkko osuu kauniisti keskelle näkymää. Tässä kohdin hääparit ja turistit mieluusti kuvatuttavat itseään.

 

Sinisen linjan joen yli tekee uusi, vuoden 2013 joulukuussa avattu, kevyen liikenteen Kirjastosilta. Silta on voittanut Vuoden Silta 2014 -palkinnon.

 

Maisema toiseen suuntaan.

Jokivarren ravintolalaivat kylpevät valoissaan. Satama-alue ei ihan yllä tähän mukaan. Oikealla, noin valkoisen valon kohdilla, sijaitsee Apteekkimuseo, josta kuvaa alempana.

 

Alakuvassa Apteekkimuseon sisäpiha - Qwenselin talo.
Talo on Turun vanhin puutalo, jossa museon lisäksi toimii kahvila.

Aikainen talviaamu tuo paikasta esiin täysin toisenlaisen tunnelman kuin se, miltä paikka näyttää keskellä kesää. Poikkea siis kesäkahville museon pihalle, jossa historia elää vahvasti aivan kaupungin keskustassa.

Kahvilan muutama kesäkuva löytyy täältä (klik!) ja sivulla esillä myös Turku-färityskirja.

Matkalla Turun satamaan voi nähdä hyvinkin maalaismaisemaan sopivia yksityiskohtia. Jossain aika pysähtyy - on vain tämä hetki.

Muista kulkea ulkona kameran kanssa talvellakin!

Pihan ilopillerit - koirapatsaat

Oli aika, jolloin puutarhatontut valloittivat pihoja. Menivät unohduksiin. Joskin ne ehkä tekevät nyt jo uutta tulemistaan. Samalla jalansijaa on saanut myös muut puutarhapatsaat.

- Harmoninen puutarha ei koostu pelkästään kasveista. Kerroksellisuutta ja mielenkiintoa herättämään on luontevaa valita patsaita - Ostat ne sitten valmiina tai teet itse.

Puutarhapatsaat ovat suosittuja ympäri maailmaa ja Suomestakin löytyy jo runsaasti valikoimaa. Valitset, minkä tahansa - patsas tukee puutarhan teemaa ja antaa sille persoonallisen säväyksen.

Omalla tontilla vartioi jo yksi tonttu, joka saattaa herättää ristiriitaisia tuntoja, mutta tehköön niin. Huumorin kukkaa kukittaa koirapatsaat. Uusin löytöni on Helsingin matkalta mukaan lähtenyt chihuahua. Se on varsin aidon näköinen ja kokoinen.

Materiaali lupaa kestää talven vaihtelevat säät, mutta koskaan en ole patsaita jättänyt koko talveksi ulos. Takavuosina hankin ison joulutonttupatsaan, joka oli ns. roihuteline. Se pönötti kylmät joulun jaksot ulkona ja kun kerran hätäpäissäni olin sitä siirtämässä...nappasin nopean otteen ja räps! jalat poikki. Tonttu oli jäätynyt paikoilleen ja kengät jämähti niille sijoilleen.

Koirapatsaat odottavat nyt kevättä, mutta kävivät jo haistelemassa ulkoilmaa - patsas ja aito, isokokoinen chihu.

Aiempi koiralöytö näkyy tästä (klik!) blogikirjoituksesta.

Jogurttipurkki kertoo patsaan koon parhaiten.

Chihu-patsas maksoi vain 20 euroa, joten ei todellakaan kalliimmasta päästä.