lauantai 11. kesäkuuta 2016

Särkyneen peilin toinen tilaisuus

Palatessani koulun päätösjuhlista kotiin huomasin läheisellä roskalavalla ison peilin. Yksinkertaisen kauniit kehykset ympäröivät itse peiliä, joka oli jostain iskusta mennyt särölle. Särkyneet palaset kuitenkin pysyivät paikoillaan. Pinnassa näkyi pienen lapsen kädenjälkiä.

Jos nyt otan tämän rikkoutuneen peilin itselleni,
seuraako siitä seitsemän vuoden epäonni
vai tuoko sirpale onnea?

Mietin itsekseni, että kanniskellaanko tässä nyt epäonnea vai onnea kotiin. Vai jaanko kenties edellisen omistajan kanssa seuraukset? Kaikkea taikauskoa uhmaten otin peilin kainaloon. On muuten varmasti elämäni ensimmäinen kerta, kun haen seinältä paikkaa rikkinäiselle peilille. Toisaalta, ei se niin huonolta näytäkään paikallaan. Särkynyt kohta toistaa kauniisti luontoa. Sateen kestävät muistot peilin yläreunalla (klik!).



 

"Katso peiliin" on usein itsepohdiskeluun kehottava kipakka ilmaus, mutta tähän peiliin voi suositella katseita käännettävän ja pohdiskelun aiheetkin ovat jotain ihan muuta.

Sanoja ei tarvita. Tässä pihassa ja puutarhassa vallitsee vapaus. Luonnontila, sen kauneus ja hiljaisuus. Melut ympäriltä ovat jossain kaukana, mieli on läsnä ja hengityskin kulkee vapaammin. Nurkan takana vanhan ajan juhannusruusu, joka pöläyttelee tuoksuaan kesäpäivään. Miten hyvin ne sopivatkaan yhteen tumman ruskean pinnan kanssa. Jostain kauempaa kurkkii punainen unikko. Kivikkoalvejuuri muodostaa vehreän metsän. Kesän alku on tässä. Ja nyt.



Lisää kivoja ajatuksia; Älä katso vain peiliin -aiheesta Maikkarin sivuilla.

2 kommenttia:

  1. Upea peili ja upea tuolla ulkona. Olen itsekkin monesti miettinyt mihin laittais.
    Osallistu kastehelmi kakku vadin arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peili sopii ulos yllättävän hyvin. Pienen jännityslisän tuo särkynyt kohta...pysyykö palat kohdallaan...

      Poista