torstai 11. elokuuta 2016

Räsymatto + Tyyny = Räsymattotyyny



Rakas, raikas räsymatto on täällä taas! 
Sen mukavuutta ja kodikkuutta lisää ilmassa leijuva mäntysuovan tuoksu.

Siitä on jo vuosia, kun seurailin oman isoäidin harrastusta, räsymattojen tekoa.

Maalla oli tilaa, maita ja mantuja sekä erilaisia piharakennuksia. Tilan valtavan suulin uumenissa oli kangaspuut. Alkuun oli leikattu kaikki tarpeettomat, vanhat vaatteet ja kankaat matonkuteiksi ja pyöritelty keriksi, joita oli odottamassa suurissa koreissa. Ja suulissa ne sitten olivat sievästi ryhmässä kangaspuiden vierellä odottamassa, mitä väriä milloinkin tarvittiin. Kesäpäivinä ulos asti kuului kotoinen pauke, kun isoäiti taikoi pajallaan mitä kauniimpia räsymattoja. Raitaa taisi tulla aina mukaan ja niiden lukumääräkin oli tarkka. Alusta asti tarkkaa omaa tuotantoa, jonka viimeisteli hevosenhännille solmitut hapsut.

Matoilla oli tärkeä rooli kodissa, kuten verhoillakin, oli joulumatot, pääsiäismatot ja kesämatot. Tuvan lattiaa saattoi peittää monta perinteistä, pitkää ja kapeaa räsymattoa. Lapsena kaikkea niiden merkitystä ja arvoa ei ymmärtänyt, kun hyppeli vaan huoletonna ulkosalla keräillen metsämansikoita timotei-heinään, mutta vanhempana on tajunnut sen olleen arvokas osa kansanperinnettä. Tuolloin ei tietenkään vielä kudontakärpänenkään puraissut, mutta kiinnostus oman maton kutomiseen on kyllä kasvanut vuosien myötä.

Hektisen MulleKaikkiHetiNyt-maailman pyörteissä kaikkea vaan yksinkertaisesti saa niin helpolla, että monet perinteet unohtuu, kuten nyt tämän puuhan parissa.


Ostin Ikeasta 60 x 90 cm:n mittaisen Tånum-räsymaton ja Jyskistä uuden nukkumatyynyn vain muutamilla euroilla. 

Taitoin maton kahtia ja laitoin tyynyn väliin. Harsin päälipuolelta maton kolme sivua kiinni. Uusi tyyny oli valmis. Tekoon kului vain muutama minuutti. 




Valmis tyyny vie onnistuneesti ajatukset tuonne Mummola-vuosiin. Siinä on, kaikesta teollisuusvalmisteisuudesta huolimatta, muistoja herättävä pinta. Kun painaa päänsä räsymattotyynyyn ja sulkee silmät voi helposti matkata lapsuuden vuosiin. Aikaan, jolloin räsymatto oli arkea ja juhlaa - ainoa oikea; suosittu, käytännöllinen, käännettävä ja kevyt kuljetella ulos mattotangoille tuulettumaan.

Lopputulos vuonna 2016; käy niin sisälle kuin uloskin ja kelpaa myös koiralle. Erityisen innoissaan tuo tuntui olevan hevosenhäntä-hapsuista, jotka roikkuvat tyynyt kulmissa...


Into räsymattotyynyihin puhkesi keväällä Helsingin Kevätmessuilla. Kurkkaapa, mitä siellä oli tästä.

2 kommenttia:

  1. Onpa näpsäkkä idea! Ja näyttää mukavan nostalgiselta!
    Muistan myös äidin louskuttaneen mattoja autotallissa. Hauska oli myös lapsena tunnistaa raidoista omia vanhoja vaatteitaan - siellä ne säilyivät uudessa tehtävässään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on nopea ja helppo tehdä. Itse asiassa toimisi vaikka lahjaideana, sillä tällaiselle voisi monella olla käyttöä. Jos vielä värit osuu saajan toiveisiin...

      Tämä sillä aikaa, kunnes itse ehtii maton teon äärelle ;) Mistä ne työvälineet sitten löytyykään.

      Poista