lauantai 1. lokakuuta 2016

Luontoretki Tarzan-montulle

Olen päättänyt ottaa haltuun tavan "tehdä asioita toisin". Mieli suorastaan puhkuu erilaisiin toimintoihin - intoa on lähteä viettämään vapaa-aikaa uusiin paikkoihin ja juurikin sellaisiin, joissa en ole ennen käynyt. Fridan ja Merjan ihana Unelmieni vuosi 2017 -kalenteri antaa lisäsysäyksen toisenlaiseen ajattelutapaan.

Joskus pysähdyn miettimään, miten usein tulee kuitenkin tehdyksi asiat samalla tavalla; ajettua töihin aina samaa reittiä, valittua kaikki tietyt ostokset tutulla ostoslistalla ja mentyä paikkoihin, jotka on jotenkin helppoja valintoja. Yksinkertaisesti - Elää elämää tutusti.

Välillä pitää heittäytyä pois omalta tuttuusalueeltaan ja todella tehdä toisin. Ajatella toisin. Elää toisin. Vaikka ensin ihan pienissä asioissa. Olen koittanut mm. viettää kesäpäivää omassa kotikaupungissa turistina. Oli jokseenkin haastavaa heittää pois kaikki omattu tieto - yrittää lukea turistioppaita ja valita mielenkiintoiset kohteet kaupungista. Kuljin nähtävyyksillä kameran kanssa ja söin paikoissa, joissa vieraspaikkakuntalaisena ehkä olisin. Lopputulos oli viihdyttävä. Jäi varsin hauska muisto.

Tällä kertaa seikkailu ei vienyt ennestään tutulle paikalle. Olin kuullut vain tarinoita. Päätin ottaa uuden suunnan retkille, nyt nokka suuntaisi kansallispuistoihin. Matkan varrelle mahtuu myös muuta luontoa ja tällä kertaa se on Vehmaan Tummamäen luontopolku.

Paikalla on selkeät opasteet, näköalapaikka ja hyvät taukopaikat.

(Turusta tultaessa ajellaan Kustavintietä Y-tien risteykseen, josta suunnataan Vehmaan Vinkkilään. Y-tietä mennään n. 2 km ja käännytään oikealle pikkutietä. Tummamäki, vanha kiviteollisuusalue, avautuu eteen.)


Tummamäen louhoksella päädyimme kuvailemaan kopterilla.

Tummamäki louhoksena

Lehto & kumppanit aloittivat louhinnan Vehmaan Tummamäessä vuonna 1931. Kallioperä on yhtenäistä Vehmaan punaista (Balmoral Red). Louhos on suljettu 1970-luvulla.

Helppokulkuinen reitti vie Tarzan-montulle. Paikka sai nimensä, kun nuoriso käytti kraanan nokkaan unohtunutta vaijeria liaanina hypätessään uimaan. Vuosien saatossa monttua on käytetty yhden jos toisenkin jätteen loppusijoituspaikkana, joten vaijeri ei suinkaan ole ainoa romu, mitä montussa on.



Rääpekiviä - vanhan kiviteollisuuden helmiä jälkipolville. Täällä on työskennellyt aikanaan satoja kivimiehiä. Vehmaan punaista graniittia on kauniina kallioina, hyvin maisemoituneina kasoina ympärillä.



Täällä on tyyntä ja kaunista kuvata. Kuvauskopteri tallentaa huikeat maisemat, joissa taivas piirtyy veden pintaan.




Halimänty odottaa halauksia

Reitin varrelta löytyy kaunis kilpikaarnamänty, joka ei kuvassa tule edukseen. Se pitää nähdä paikan päällä. Seisoa vieressä. Koskettaa kaarnaa. Ihmetellä ja huokaista.

Vähintään 150 vuotta vanhoissa männyissä on kilpikonnakuvioinen, paksu kaarna eli kilpikaarna, joka suojaa puuta metsäpaloilta. Tämä mänty on n. 230 v. vanha ja sen ympäryysmitta on n. 220 cm.

Varsin ajankohtaista olisi mennä halailemaan puuta. Ujuttaa kätensä sen ympärille ja tuntea luonnon kosketus. Puu seisoo jämäkästi paikallaan, juuret syvällä - sille voisi jättää huolensa ja jatkaa voimaantuneena omaa matkaansa.


Toivomuskivi

Mieluisa yllätys on toivomuskivi. Asetan oman onnenkiveni toivomuskivelle. Toivon ja toiveeni toteutuu. Mutta vain, jos en kerro sitä muille. Tämä kivi on kuullut toiveeni.



Metsä tarjoaa lapsuudesta tutuimpia sieniä. Juurikin niitä, jotka usein löytyivät piirustuksista. Punainen hattu ja valkoiset pilkut.



Ihmeellistä sinänsä on törmätä retkellä etsimättä geokätköön. Tässä olisi mielenkiintoinen uusi harrastus - geokätköily. Mutta lasketaanko tätä ekaa nyt löydöksi sittenkään?

Alakuvassa on hieno esiintymisareena - puisessa rakennuksessa on ollut kuorolauluesityksiä ja katsomo vastarannalla. Miten hienosti vesi kantaakaan ääntä...




Suurin näkemäni paineilmakompressori. Tämä pienen talon kokoinen kompura johdatti aikanaan ilmaa kiviporille ja muille louhintalaitteille. Kotikompura näyttää ihan tulitikkuaskilta tämän rinnalla.


Paikkakunnalla on myös mieheni papan oma louhimo, joten tämä historian merkitys osuu lähelle.

Tässä pieniä yksityiskohtia luonnonkauneudesta. Nyt on voimaantunut olo!

2 kommenttia:

  1. Mahtava paikka. Hienosti peilaa kuva tuosta vedestä.Kaikkea kaunista oli ympärillä, kannatti varmasti mennä ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tänä hieno paikka. Sielu lepää, innovaatiot herää. Sopii mulle oikein hyvin. Kaffetta termoksessa ja voikkarit. Ai että.

      Poista