tiistai 25. heinäkuuta 2017

Jotain uutta - jotain vanhaa; tämän kesän iloja

Tänä kesänä (kuten aina kesäisin) valitsen omat "kesäsuosikit", jotka kuuluvat tiiviisti kauteen. Jotain uutta, vanhaa, yllättävää. Jotain, joka sykkii tunteita. Pieniä ja suuria.



Suosikki vuosien takaa - vanha musta elämää nähnyt pyörä on eläköitynyt. Se nojaa uskollisesti ystäväänsä, vanhaan tervatynnyriin. Yhdessä olemme vahvoja.

Tynnyrissä kasvava keltainen huovinkukka on yksi kesän ehdottomasti kannattavimpia hankintoja. Se kukkii uskollisesti niin auringossa kuin varjoisemmallakin paikalla. Suosittelen tätä lämpimästi, sillä vaikka unohtaisit kastelun ei kukka heti nuukahda.


Voimaa väreistä ja kuvioista

Värimaailmaksi on valikoitunut lempeät luonnon sävyt, mutta jalansijaa vahvistaa ehdottomasti tehokas musta-valkoisuus. Jotain ostetaan valmiina, mutta erityisessä arvossa on aina omatekoisuus. Suunnittelut, muutokset, korjailut ja toteutus vie aikaa, mutta onnistumisen ilo kruunaa kaiken.


Vanha Tuhkimo-taulu, jonka työstöön on mennyt takuulla pitkä aika.

Uusimpia löytöjä on Tuhkimo-kanavatyö. Nämä ovat vuosia sitten olleet todella suosittuja ja näitä on tehty paljon. On kuitenkin tullut aika, jolloin ihmiset ovat luopuneet näistä.

Tuhkimon takana lukee "Rakkaalta äidiltäni lokakuu v. 1971 Turussa". Jollekin tämä taulu on siis joskus ollut rakas ja nyt se on sitä minulle. Lapsena tein joskus jotain vastaavia, mutten ole koskaan aikuisiällä innostunut näiden tekemisestä uudelleen. Onneksi siis joku on tämän tehnyt - leikittelen ajatuksella "minua varten!". On hauska rakentaa sisustusta niin, että löytyy monta eri tyyliä ja sekoitettuja juttuja eri vuosikymmeniltä.


Musta luurankolamppu nippusiteellä mallinuken päähän on nopea diy-toteutus, jonka voi aina muuttaa. Taustan kaapelikelasta tehty iso puusydän toistaa mukavasti valoa ja heittää seinään suuren sydänvarjon.

Lähtötilanne

Varastot pursuvat erilaisia materiaaleja, jotka odottavat pääsyä johonkin uuteen ideaan mukaan. Uutta ilmettä kaivataan aina, mutta "pikkubudjetilla", koska koti on vaihtuvan taiteen näyttämö. Käyttöön otetaan kaikki kirpputori-, perintö- ja itseltä ylijäämäksi jääneet löydöt. Loppusilauksen antaa täysin uudet hankinnat.



Kirppistelypäivässä törmäsin "saa ottaa" -kylttiin, jonka kyljessä oli korkea kynttilänjalka huonossa maalissa. Pienen hionnan ja mattamustan maalikerroksen jälkeen se oli kuin uusi. Tämä esine on  saanut uuden kodin. Pelastettu. Löytö!


Kun illan hämärissä tuuli tyyntyy, voi polttaa kyttilää ulkona ilman suojaa.

Myös metsän kätköistä löytynyt metalliputki (tuunattu lampuksi) toimii edelleen hyvin jalkalampun jalkaa toimittaen.


Kuviolliset matot

Kun selaa sisustuslehtiä, erilaisia myyntikatalogeja ja www-sivuja huomaa, miten kesän mattohitiksi on noussut erilaiset kevyet matot. Selkeä värimaailma ja näyttävät kuviot hallitsevat. Raikasta tunnelmaa lisää iloiset räsymatot. Matoilla pehmennetään ulkopenkkejä ja piristetään sohvan ilmettä nostamalla matto somisteeksi.



Edulliset hinnat tuovat kivat kuosit useampien ulottuville. Ruskea pouf istuu mustavalkoisuuteen.


Koirataloudessa helposti irrotettava ja pestävää kevyttä mattoa osaa arvostaa.

Aimo annos mustaa - kiitos!

Tänä vuonna olen päättänyt jatkaa mustaa linjaa. Ruskean eri sävyt ovat siirtymässä syrjään, kun musta valtaa alaa; Pari puutarhapöytää on ideoitu kasaan ja pöytälevyt sävytetty, myös Helsingin Kevätmessut-tapahtumasta matkaan tarttuneet kukkatikkaat muuttivat heti uuden karmeana väriään. Jopa kelo(omena)puun runko on maalattu mustaksi.



Samettikukka jakaa mielipiteitä, mutta se on hyvä kukkija eikä tykkää huonoa, vaikka kasteluvälit venantaisi pitkiksi.

Samettikukan väri on aina tehokas ja aivan erityisesti mustan värin seurassa.


Vanha kelopuukin sai täksi kesäksi uuden värin pintaan. En ole ennen puunrunkoja maalaillut, joten nähtäväksi jää, mitä kelo tästä tykkää.



Kelon runkoon sulautuu mustia sarvia, jotka kannattelee lyhtyjä.

Tuhkakupit uudessa nosteessa

Joskus elettiin aikaa, jolloin tuhkakuppi oli monessa kodissa ja poltettiin sisällä. Nyt kumpikin alkaa olla harvinaista. Tosin tuhkakupeille voi keksiä myös muuta käyttöä. Tamara Aladinin Taalari-tuhkakupit toimivat ruukkuina ilmakasveille.



Keltainen Taalari on saanut seuraa kirkkaasta.


Uusi viherkasveja

Talven jäljiltä on yhä luopumatta muutamista parhaan teränsä menettäneistä kasveista. Viherkasvien määrä pysyy silti vakiona, kun yksi vanha lähtee ulos muuttaa joku uusi tilalle. On siis jälleen aika kantaa sisään uusia viherkasveja; apila, pylvästyräkki, kilpipiilea, peikonlehti ja lyyraviikuna löytävät varmasti paikkansa kodin sisustuksessa. Oliivipuun kanssa onnistuminen sai hankkimaan myös toisen.



Kilpipiilea on uusi suosikki siinä missä lyyraviikunakin. Viherkasveja vaihtamalla koko koti raikastuu.


Astiat kruunaavat kattauksen

Tänä vuonna olen ajatellut hankkia vain vähän uusia astioita kesäkotiin. Arne Jacobsenin kirjain-astiat ja Aarikan salaattikulho saavat liittyä kokoelmaan. Enää ei tarvitse pohtia, kenen kuppi lojuu jossain, sillä kirjain kertoo omistajan.


Kesä on katettu. Kirjaimista selviää kenelle.


Kirsikat täyttävät satokaudella pienen kulhon, mutta sen jälkeen tästä tulee koiralle ruokakuppi.



Selkeää linjaa suomalaiseen makuun.

2 kommenttia:

  1. Sulla on mahtavat samettiruusut. Ihanat noi vanhat tuhkakupit, sopuvat hyvin noille kukille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan nuo samettikukat aika muhkeita. Onneksi joku on onnistunut tänä suvena, sillä monet kesän rehottajat ovat aivan kitukasvuisia. Taalari-tuhkakupit ovat löytäneet tien sydämeeni, ehkä orastava kokoelman alku vielä karttuu :)

      Poista