lauantai 16. syyskuuta 2017

Jäikö kiviä taskuun?

Usein lomareissuilla tai luonnossa kulkiessa saattaa jäädä taskuun kiviä, simpukoita ja mitä milloinkin. Löytöhetkellä ne ovat todellisia aarteita, mutta mitä tapahtuu, kun pääset kotiin? Onko näille aarteille löytynyt paikka vai jääkö ne helposti lojumaan jonnekin?

Itse huomaan usein etsiväni juurikin jotain sellaista, joka kauneudellaan vetoaa välittömästi. Näitä on kerätty niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Tässä pikkuvinkki, millä lomamuistot voi saada esiin ja ihastella joka päivä


Lähtökohta - kourallinen kiviä.

Lomareissulla keräsin litteitä kiviä. Ne olisi voineet hyvin päätyä vaikka jonkun kukkaruukun somisteiksi, mutta muotonsa vuoksi ne olivat myös hyvää materiaalia taululle.


Valitsin kauniin kehyksen, tarratekstejä ja kaivoin esiin tarkoitukseen sopivan liiman. Halusin taulusta kolmiulotteisen ja ostin kehyksen, joka täytti toiveen: Valkoinen kehys, valkoinen paspartuuri ja kirkas lasi.

Liimasin kivet paspiksen muodostamaan neliöön tiiviiksi kokonaisuudeksi. Lasiin kiinnitin tarratekstin "Jokainen huominen on uusi eilinen". Taulu oli hetkessä valmis.


Nyt voin todellakin muistella matkaa aina taulun ohi kulkiessani. Kiviä ei kerätty turhaan. Ne oikeasti päätyivät sopivaan käyttöön.


Kun huoneen valot osuvat kirkkaaseen lasiin se ikäänkuin heittää teksteistä varjot taulun takaseinään. Tässä nopeassa toteutuksessa on mukavasti syvyyttä.


2 kommenttia:

  1. Nähtyäni kivi kasan kämmenellä lensin aikamatkan lapsuuteen: Miten hyvän näköisiä ruutukiviä! - Niitä keräsin pikkutyttönä ulkoillessa, ja ruutua hypättiin keväästä syksyyn väsymättömästi siskoni kanssa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Näinhän se on - kivistä tulee aikamatka. Ihana muisto.
      Lapsukaiseni totesi heti, että nämä olisi hyviä leipäkiviä! Olisihan ne niitäkin ollut, mutta veteen heitettäviä kiviä haetaan lähempää. Nämä oli aarteita, yhä aikuisenakin.

      Poista