maanantai 8. tammikuuta 2018

Loppiaisena lähdettiin aikamatkalle

Loppiaisena piti päättää lomakausi ja suunnata kohti arkea. Taitekohtaan tuli mielenkiintoinen tilaisuus päästä Turun TEHDAS teatteriin kokemaan mielikuvittelua ja hypähtämään mukaan aikamatkaan, joka synnytti niin empatiaa kuin suuria tunteitakin.

Värit ovat vapauden - Punavalkoinen Turku

Kun Suomessa vietettiin maan itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa sai 5.12.2017 ensi-iltansa Värit ovat vapauden - Punavalkoinen Turku Turun TEHDAS Teatterissa.

Syksyn pääteos vie yleisön tuttuihin turkulaisiin maisemiin, sillä Anni Mikkelsonin käsikirjoittama ja ohjaama teos on vahvasti paikkakuntalähtöinen. Tutut nimet ja paikat vilahtelevat matkassa kaiken aikaa.


Punainen Turku 1917-1918 -tietokirja kertoo, että Turku oli vuonna 1917 Suomen vallankumouksellisin kaupunki.

Ihmiset janosivat muutoksia ja kaipasivat vapautta. Sadan vuoden takaisessa Turussa loistivat hulppeat jugendlinnat, mutta elämää sykkivät myös laitakaupungin hellahuoneasunnot. Erot olivat näkyviä kaikessa. Toiset kävivät asioillaan ylellisesti vesikloseteissa, kun toiset juoksivat pihan perälle ulkohuussiin.

Vuosille 1917-1918 sijoittuva Värit ovat vapauden - Punavalkoinen Turku keskittyy kahden erilaisen naisen elämän lähempään tarkasteluun. Esiin nousevat "kultaisessa häkissään elävä" ylempi luokkainen Cecilia Kivi (Sofia Molin) ja saaristosta Raunistulan alueen puutaloihin muuttanut, työväkeen kuuluva Aina Jonsson (Mari Naumala). Molemmilla on omat unelmansa ja kaipuunsa. Cecilia makaa joutilaana Kaskenkadun jugendlinnassaan pehmeällä persialaismatolla ja hivelee poskiaan valkoisella kettupuuhkalla, mutta elämästä puuttuu silti jotain tärkeää. Kuin häkkilintuna Cecilia poukkoilee päin seiniä, eikä saa toivomaansa vapautta eikä kaipaamansa huomiota mieheltään. Vahvan vaikutelman itsestään antava Aina taas marssii aamuisin tehtaaseen töihin. Hän tuntuu tietävän, mitä tekee ja opettelee, jollei tiedä. Sekasortoisessa kaupungissa naisten tiet kohtaavat ja he ystävystyvät. Tarina kiehtoo. Ystävyys yli luokkarajojen ei kuitenkaan ole itsestäänselvää. Juonellisia yllätyksiä tulee matkaan ja käsikirjoitus pitää tiukasti otteessaan.

Teatterin katsomo on jaettu kahtia ja näyttämö sijoittuu keskelle. Yleisön ensimmäinen penkkirivi on näyttämön kanssa samalla tasolla, joten katsoja on hyvin tapahtumien ytimessä. Heti alkuminuuteista on helppo heittäytyä Aurajoen kuljetettavaksi. Tila on pieni, mutta hallitseva. Se saa helposti unohtamaan, mitä tapahtuu tummien seinien ulkopuolella. Lavasteiden vähyys ei syö juonta, paremminkin päinvastoin. Yleisö keskittyy esitykseen ja pieni kuiskauskin kuuluu selkeänä. Jokainen penkki on täynnä. Näytelmä on loppuunmyyty. Yleisöstä huomaa, kuinka historia kiinnostaa eri ikäisiä ihmisiä.

Näyttelijät ovat vahvoja tulkinnoissaan. Roolisuoritukset ovat hengästyttävän täydellisiä ja hahmot tuntuvat todellisilta. Viestin syvällisyydestä on helppo ottaa koppia. Automaattisesti tulee ihasteltua näyttelijöiden artikuloinnin selkeyttä ja sanojen soljuvuutta. Pitkät monologiosuudet ovat ainutlaatuisia.

Mielipiteiden kiihkeys, sanojen kiivas ilmaisu, liikunnallisuus, valot, tarttuvat laulut, puvustus ja aito eläytyminen liidättävät esityksen huimaan lentoon. Vahvasti esiin pelmahtavat punaiset valot vinkkaavat, milloin yleisö voi heiluttaa lippuja. Yleisö pääsee osallistumaan muutenkin; laulamaan mukana, vastaamaan lavalta kaikuviin kysymyksiin tai olla vastaamatta. Teet niin tai näin, olet läsnä. Lähempänä sisällissodan aikaa kuin uskotkaan. Näytöksen jälkeen putkahtaa eletystä elämästä mieleen nippu kysymyksiä.

Kannattaa käydä katsomassa - esityksiä 3.2. asti.

- Kiitos TEHDAS teatteri!


Miten ihana punainen keinutuoli Teatterin lämpiössä.

Olisin kuvannut tähän postaukseen mieluusti enemmän itse paikkaa, mutta yllättäin se oli niin täynnä väkeä, ettei siinä väenpaljoudessa ollut mitenkään mahdollista. Lämpiössä oli mm. hieno koriste katossa, joka oli tehty lukuisista tyhjistä pulloista ja polkupyörän vanteesta.

Ihana Tehdas teatteri

Vuonna 2000 Turkuun perustetun TEHDAS teatterin persoonalliset tilat ovat tutustumisen arvoiset. Teatteri sijaitsee Aurajoen varrella Manillan vanhassa makasiini-salissa. Paikan tavoitteena on tuoda kaupunkiin uudenlaista teatteritaidetta ja se on ainoa varsinais-suomalainen teatteri, joka esittää säännöllisesti mm. nukketeatteria ja performanssitaidetta. Painopisteessä on kuitenkin omat kantaesitykset sekä rajoja rikkova ohjelmisto.

Kannattaa käydä tutustumassa!

P. S. Noin vuosi sitten olin Manillan talossa katsomassa Kaunotar ja peto -tanssisatua ja joulukuussa 2015 Saiturin joulua. Hyvin erilaisia teoksia kaikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti